Dalyanin kilpikonnasairaala – kontrasteja Iztuzulla

Matkalla (ja kotona) pitäisi sen seikan olla itsestäänselvyys ettei luontoa roskata. Harmillista kyllä, näin ei selkeästi aina toimita. Vierailimme lomamme ohessa Dalyanissa sijaitsevassa kilpikonnasairaalassa The Kaptan June Foundationissa jonka tehtävänä on suojella kilpikonnia, auttaa haavoittuneita yksilöitä paranemaan ja siirtymään takaisin mereen. Sisareni on pienestä asti pitänyt kilpikonnista ja reissu Iztuzun kilpikonnasairaalle oli siis ”pakollinen”. The Kaptan June Foundation sijaitsee Iztuzun rannan eteläpäässä, jonne pääsee Dalyanin keskustasta Dolmus-bussilla. Dolmus-bussin lähtöpaikka on Atatürk Blv ja Gülpinar cd teiden risteyksessä ja matka kustantaa suuntaansa 7 TL/hlö. Bussin reitti kulkee ohi kauniiden vuoristo- ja maalaismaisemien, jatkuen Iztuzun rannalle. Bussit kulkevat n. 30 min välein.

Iztuzun ranta on valekarettikilpikonnien pesimisaluetta ja ranta on myös ihmisten suosiossa. Alueella onkin tarkat rajat siitä missä saa ottaa aurinkoa, kilpikonnien munintapaikat on merkitty ja rannalla saa oleskella vain klo. 8-20 välisenä aikana. Kierrätystä ei ole myöskään rannalla unohdettu sillä tasaisin välimatkoin näkyy roskakoreja paperille, lasille ja muoville.

1-P1012512

1-P1012319

”Varoituksen sana että siellä tulee vain surulliseksi”

Halusimme viettää rentoa ja huoletonta lomaa mutta halusimme vierailla kilpikonnasairaalassa, piittaamatta siitä että saimme paikallisilta vain varoituksia loman pilaamisesta surullisilla tarinoilla.  Sairaala onkin todella surullinen ja vaikuttava mutta ei se pilaa lomaa Dalyanissa. Sairaalalla pääsee katsomaan kilpikonnien lisäksi videota joka kertoo kilpikonnien elämästä vesistöissä. Sairaala on auki päivittäin klo. 10-18.

1-P10123341-P1012389

Lahjoituksilla tehdään hyvää

Kilpikonnien eteen tehdään paljon töitä ja sairaala toimii pääasiassa lahjoituksilla.  The Kaptan Junelle voi tehdä lahjoituksen verkossa tai lahjoittaa viemällä rahan paikanpäälle lahjoituslippaaseen. Sairaalasa työskentelee vapaaehtoisia, jotka ovat useimmiten paikallisia. Matkailijakin voi kantaa oman kortensa kekoon apukäsien muodossa niin halutessaan. Sairaalatoiminnan lisäksi The Kaptan June Foundation jakaa ympäristötietoutta aikuisille ja lapsille. Ympäristötietoutta opetetaan esimerkiksi lapsille kouluissa, aikuisille esimerkiksi veneretkillä ja paikallisille kalastajille tietoilloilla.

 Sairaalan jokaisen altaan yläpuolella on kyltti, joka kertoo altaassa olevasta kilpikonnasta lisää. Tekstissä mainitaan muunmuassa kilpikonnan ikä ja asia, jonka takia kilpikonna on tähän sairaalaan joutunut. Sairaalassa oli vierailumme aikana aivan uusia maailmaantulleita yksilöitä sekä ”vanhuksia”, kilpikonnia siis laidasta laitaan eikä yhtään allasta ollut vapaana uusille tulokkaille.  Jokaisessa altaassa on yksi kilpikonna kerrallaan ja mielestäni oli miellyttävää nähdä se, kuinka kilpikonnien kotiutus mereen tapahtuu. Altaat syvenevät asteittain ja kilpikonna pääsee aina eteenpäin syvempään altaaseen kun sen kunto antaa myöten.

1-P1012337

Kauniin, suositun rannan kontrastiksi sairaala sopii todella hyvin, sillä kauniillakin on toinen puolensa.  Toivottavasti jokainen matkaaja ottaisi tästä sairaalasta mukaansa ajatuksia ja veisi päivän aikana luomansa roskat Iztuzulla sijaitseviin roskakoreihin joita on rannalla säännöllisin välimatkoin – ja jatkaisi tätä roskakorinkäyttöä arkena sekä tulevilla reissuilla..

.. Luulisi näiden tietoiskujen jälkeen roskaaminen unohtuvan, eikös?

1-P1012372 1-P1012435

 Tämä oli ensimmäinen kerta kun vierailin eläinsairaalassa. En tule varmaan koskaan unohtamaan tuota muovipussi versus medusa-kylttiä joka on mielestäni aika vaikuttava. Muistetaan olla roskaamatta, ollaan sitten kotona tai reissussa.

Mikä on viimeisin vaikuttava ympäristön hyvinvointiin liittyvä kyltti tai lause, johon olet törmännyt matkoillasi?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Susanna sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 21:57

    Hyviä lauseita on aika paljon ja koko ajan löytyy myös uusia.
    Kiva että kävit tuolla!

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 10, 2016 at 09:57

      Aion vastaisuudessakin vierailla tällaisissa paikoissa, mahtava kokemus vaikka olikin surullinen tunnelma!

  • Reply Venla / Breezes from my Atlas maanantai, lokakuu 10, 2016 at 09:14

    Musta se on jotenkin niin uskomatonta, että miten oikeasti muuten fiksutkin ihmiset heittelevät niitä roskia luontoon! Meinasin hypätä yhden tyypin kurkkuun kiinni Istanbulissa matkalla Prince’s Islandille, kun herra piti fiksuna ideana nakata kaikki roskansa laidan yli suoraan mereen. :/

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 10, 2016 at 09:59

      Jep! Samoja fiiliksiä tulee kun näkee jonkun olevan niin välinpitämätön – kuvottavaa :( Maltalla kohdattiin myös tällainen hetki. Oltiin uimassa Vallettan kivirannoilla ja yhtäkkiä merivirran mukana tuli läjä roskia – joku oli siis nakannut roskakorinsa yli muurilta. HYI! Uskomatonta..

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, lokakuu 12, 2016 at 16:41

    Valitettavasti varsinkin itä-eurooppalaisille tuo roskaaminen tuntuu olevan yksi ja sama. Huoh. Ja mua ehkä vähän ärsyttää missä tahansa kohteessa se, että paikalliset bisneksenpyörittäjäy varoittelevat menemästä jonnekin tällaisiin tietoisuutta lisääviin kohteisiin. Ehkä eivät ymmärrä, ettei se lomakohteen houkuttelevuutta sinänsä vähennä.

    • Reply miraorvokki torstai, lokakuu 13, 2016 at 12:29

      Jep! Ihmettelin että mitä varoittelivat surullisesta sairaalasta – sehän melkein kiehtoi meitä kohteessa melkein eniten! Aivan mahtava kokonaisuus vaikkakin vähän surkea kilpikonnien takia mutta lisää taas hyvin omaa tietoisuuttaan :)

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, lokakuu 13, 2016 at 12:24

    Enpä ollut osannut ajatella Turkkia kilpikonna-”alueena”, kun itse olen niitä tavannut vain kauempana kuten Galapagoksella, Karibialla ja Borneolla. Voisin hyvinkin, jos tuonne päätyisin, käydä katsastamassa myös tuon sairaalan, mielenkiintoisia eläimiä, nuo kilpikonnat!

    • Reply miraorvokki torstai, lokakuu 13, 2016 at 12:40

      Eipä tullut itselläkään ensimmäisenä mieleen! Aika ihana kohde näin lähellä kilpikonnabongaukseen :)

  • Reply Martta / Martan Matkassa perjantai, lokakuu 14, 2016 at 13:49

    Alkutekstin jälkeen pelkäsin lukea postausta ja odotin pahinta, milloin ne surulliset tarinat tulevat mutta onneksi niitä ei tullut! Mielestäni on ihan käsittämätöntä miten joissain paikoissa ei todellakaan välitetä tuosta roskaamisesta, vaan muitta mutkitta niitä heitetään luontoon ja todellakin tuo muovipussi näyttää ihan meduusalta :/ Luulisi että näitä tälläisiä paikkoja paikallisten pitäisi juuri suositella turisteille, sillä tämän informaation myötä he miettisivät ehkä kaksi kertaa, mihin sen muovipussin sitten laittaa vai viekö mukanaan. Samalla nuo kilpikonnat sekä vapaaehtoistoimita voisi saada lahjoituksia turisteilta ja matkamuisto rihkaman sijaan matkasta olisi muistona valokuva tai ”sertifikaatti” siitä miten on auttanut näitä kilpikonnia heidän omassa elinympäristössään.

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 17, 2016 at 12:52

      Heh! En raaskinnut ottaa kaikista niistä tarinoista kuvaa ja laittaa tänne. Kyllä vain pistää harmistuttamaan mitä kaikkea nämä raukat ovat joutuneet kokemaan. Aikamoisia taistelijoita ovat kun taistelevat tiensä takaisin mereen. Olen samaa mieltä että näitä paikkoja pitäisi todellakin suositella turisteille eikä peitellä näitä!

  • Reply Heidi/ Thaimaanrannan maalarit perjantai, lokakuu 14, 2016 at 16:33

    Loistava postaus kerrassaan! Voi kilpikonnapoloiset ja ajattelemattomat ihmiset. Täällä Thaimaassa asuessa meillä aina välillä on ongelmia mm. kuutiomeduusojen kanssa ja juuri yksi syy niitten lisääntymiseen on kilpikonnien väheneminen merestä. Voi meitä ihmisiä!!!

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 17, 2016 at 12:54

      Voi meitä ihmisiä, todellakin! :(

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty perjantai, lokakuu 14, 2016 at 16:49

    Minulla on ikävin (tai ehkä ärsyttävin) kokemus roskaamisesta Thaimaasta muutaman vuoden takaa. Olimme järjestetyllä retkellä Phi phi -saarilla, kun laivan kannella seisoskellessamme alkoi sataa roskaa niskaan. Yläkannella olevat kansalaiset heittelivät surutta roskia alas yläkannelta, mutta ne vain sattuivat laskeutumaan meidän muiden niskaan. Oli sitten pakko huutaa muutama ruma englanninkielinen sana, muttei viesti tainnut kuitenkaan mennä perille. Heidän mielestään näin kuului tehdä.

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 17, 2016 at 12:55

      Voi kauhistus! Kyllä ihmismieli on sitten välillä niin uskomattoman pölhö…

  • Reply Meidän matkassa / Monna perjantai, lokakuu 14, 2016 at 22:56

    Oi juuri sellainen kohde missä reissullani haluaisin käydä! Tästä muistui mieleen viime Thaimaan reissulla kun tuuli kovaa ja pitkähäntäveneen kyydistä multa lensi muovipussi vahingossa mereen kun yritin kameraa kaivaa laukusta.. Siinä tajusin kuinka vahingossa ja pienistä eleistä luonto voi todellakin meidän tyhmyydestä tuhoutua, saati vielä että jotkut tekevät tuota tahallaan!! Asia jäi vaivaamaan niin paljon että pakko oli kantaa oma korsi kekoon ja kerätä muiden roskia rannoilta loppuloman aikana :’D

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 17, 2016 at 12:57

      Ihana kommentti! Etköhän saanut tuon ikävän episodin kompensoitua hyvin tuolla roskienkeruulla. :) Olet tehnyt hyvää reissuillasi, hyvä sinä!

  • Reply Anna | Muuttolintu.com lauantai, lokakuu 15, 2016 at 08:00

    Tuo roskaaminen on aika kulttuurisidonnainen juttu. Monissa maissa ei vielä olla tarpeeksi valveutuneita sen suhteen. Toisaalta muistan kyllä että Suomessakaan lapsena ei kauheasti roskaamista mietitty sen kummemmin, onneksi asiat on niistä ajoista muuttuneet. Mahtavaa, että tuolla pidetään konnista huolta. Sri Lankan Hikkaduwalla oli paljon kilpikonnia suoraan rannalla, ja miljoona turistia räpsimässä kuvia salamalla ja työntämässä kameraa naamaan. Vierailtiin siellä myös jonkinlaisessa kilpikonnahautomossa. Siellä oli myös joku sairaalan tapainen, mutta ne vammautuneet kilpikonnat oli pienissä karuissa altaissa, ja jälkeenpäin harmitti, että mentiin. Se oli taas muistutus siitä, miten tarkkaan saa ottaa selvää paikoista, missä aikoo vierailla. Mutta oikeat eläinsairaalat, missä eläinten hyvinvointi on oikeasti etusijalla, on kyllä ihan mahtavia paikkoja vierailla, vaikka surulliseksi tuleekin!

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 17, 2016 at 13:00

      Onpa ikävän kuuloinen tuo ranta! Iztuzulla on se hyvä puoli ettei rannoille päästetä ketään tiettyihin aikoihin joten kilpikonnat saavat elää ja olla rauhassa. En toki ole mikään eläinsairaalaekspertti ja en tiedä oliko näissä altaissa tarvittavaa määrää vettä ja syvyyttä kilpikonnille mutta päällisinpuolin heidän toimintansa vaikutti hyvältä ja vilpittömältä :)

  • Reply Sateenmuru lauantai, lokakuu 15, 2016 at 18:10

    Suomessa kasvaessa oli järkytys, jos joku rohkeni heittää lapsena karkkipaperin maahan, Briteissä ja Irlannissa taas käytiin ainakin joitain vuosia sitten vielä kunnon kampanjaa sen eteen etteivät ihmiset roskaisi – tulokset vaihtelivat alueittain. Maailmanlaajuisesti on siis varmasti aika kulttuurisidonnaista tämä roskaamiseen suhtautuminen: osin syynä on ihmisten tietämättömyys, osin välinpitämättömyys. Vaikka kilpikonnien (tai muiden eläinten) olot eivät näissä sairaaloissa häävit olisikaan, niin ehkä kuitenkin hyvä, että niitä autetaan, ja että ihmisillä on mahdollisuus nähdä käytännössä, mitä se roskapussin luontoon heittäminen voi aiheuttaa? P.S. Halusin lukea tämän jutun, sillä minulla oli lapsena kaksi kilpikonnaa, Kilpi ja Konna!

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 17, 2016 at 13:02

      Kilpi ja Konna! :D Voi ihana!! Sanoin juuri ylempänä etten ole mikään eläinsairaalaekspertti, eli en tiedä millaisissa altaissa näiden kilpikonnien kuuluisi olla mutta kaikinpuolin maallikon silmään sairaalan toiminta näytti hyvältä. Eli hyvä että ihmiset saavat vierailla muutaman tunnin päivässä sairaalalla ja nähdä mitä tosiaankin yksi muovipussi voi esimerkiksi tehdä luontokappaleille. :)

  • Reply Virpi/ Täynnä tie on tarinoita sunnuntai, lokakuu 16, 2016 at 20:00

    Haluaisin jossain tälläisessä paikassa joskus vierailla, vaikka se varmasti surullista onkin katsella ja kuulla tälläisten eläinten kohtalosta, jotka ihmisen välinpitämättömyyden vuoksi joutuvat kärsimään. Erittäin tärkeää, että näissäkin kohteissa vieraillaan ja tietoa jaetaan!

    • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 17, 2016 at 13:05

      Kannattaa todellakin vierailla tällaisessa paikassa, vaikka surulliseksi hetkittäin voikin ihmisen tällainen vierailu vetää :) Onpahan ainakin taas nähty ja koettu – ja osaa taas matkailla entistä fiksummin.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.