Monthly Archives

toukokuu 2016

Frans & Amelié – rento illallinen Helsingin ytimessä

Perjantaina, 13.5 oli Petrin vuoro täyttää neljännesvuosisadan verran. Tämän kunniaksi suunnattiin syömään. Allekirjoittaneella poltteli S-ryhmän lahjakortti taskussa*. Ravintolavalinta ei ollut vaikea, sillä minua oli kiinnostanut jo jonkin aikaa uudistunut Fransmanni, eli nyt tutummin Frans & Amelié, Helsingin Kluuvikadulla. Olen käynyt muutaman kerran aikaisemmin Fransmannissa, joten vanha konsepti oli jotenkin tuttu. Ravintolassa on nyt muuten SYÖ10-viikot eli kannattaa lähteä testaamaan, vaikka sillä kympillä jos ei uskaltaudu suoraan koko menua haarukoimaan! SYÖ10 alkoi siis juuri ”sopivasti” meidän dinnerin päälle. Tämä vähän hidasti palvelua, joka olikin odotettavissa. Meillä ei kuitenkaan ollut kiire ja pieni hitaus ei haitannut menoa. Kuvat reissusta ovat siis enemmän ruokapainotteisia, sillä ravintola oli niin täynnä etten kehdannut hirveästi räpsiä kuvia. Frans & Amelien listan löydät täältä.

13187665_10208564201956604_1190780537_n

Frans & Amelié -viihtyisä ja mutkaton

Ravintola oli mainospuheensa veroinen. ”Rennon ranskalainen bistro, jossa yhdistyvät rakkaus hyvään ruokaan ja siitä nauttimiseen”. Myönnettäköön että olen kiertänyt vähän kaukaa ketjuravintoloita viime aikoina, koska olen ollut hieman kyllästynyt. Voin kuitenkin hyvällä omallatunnolla sanoa että tämä ravintola yllätti positiivisesti. Itse pidän ravintoloista, joissa annokset ovat sellaista pientä, nättiä, visuaalista piiperrystä. Petri taas liputtaa isojen, mutkattomien annosten puolesta. Yllättävää oli se että molemmat lähdettiin aivan tyytyväisinä kotiin! Molemmille löytyi jotain helposti.

Alkupalana juustolautanen sekä kuhaa ja taskurapua

Pistin merkille että ravintolassa oli myös jaettavia annoksia. Harmikseni tuo toinen osapuoli ei juustoista tykkää eli päätin ahmaista tuon ”sopii jaettavaksi – juustolautasen” alkupalana ihan omaan mahaani. Alkumaljana meillä oli lasit samppanjaa joka muuten tuli totaalisena yllätyksenä ravintolan puolelta! Mukava synttärimuistaminen. Eihän mikään dinneri voi alkaa huonosti, jos on samppanjaa lasissa ja juustoa lautasella? Petri testasi alkupalan ”kuhaa ja taskurapua” Juustolautasessa on aika pieni epäonnistumisen mahdollisuus – ja toimihan se hyvin, ei siis epäonnistumista! Petri kehui kuhaa ja taskurapua. Esillepano ei mielestäni ollut silmää hivelevin mutta pääasia että juhlakalu tykkäsi. Ensimmäisessä kuvassa esiintyvä leipä oli muuten sairaan hyvää näillä levitteillä – ei varmaan auttanut tätä täysi maha-fiilistä, haha!

13224219_10208560739590047_1879442288_o 13228103_10208560737069984_733177271_n

Pääruokana leivitettyä kuhaa ja possun sisäfileetä

Leivitetty ei ole ihan suosikkivalmistustapani mutta otin riskin, koska kuha on herkkua ja kokonaisuus kuulosti hyvältä. Leivitetty ei tälläkään kertaa noussur suosikkitavakseni valmistaa kala-annos mutta annos kokonaisuudessaan toimi ihan hyvin.  Kastike oli muuten tosi maukasta! Tarjoilijan suosittelema Riesling toimi tämän kaverina hyvin. Parsa oli tarpeeksi napakkaa. Petri kehui possua ja totesi että kahden kastikkeen miksaus toimi yllättävän hyvin. Huomaako muuten kuvaustyylistä että kumpi on minun ja kumpi Petrin kuvaus?

13180978_10208560744430168_401922744_n 13234488_10208560793111385_916585222_o

Jäkiruokana yhteistuumin Cafe Gourmad

Tarjoilijan suosituksia uhmaten ei päädytty Creme Bryleehen. En itse ole mikään jälkiruokien ystävä ja harvemmin edes tilaan jäkiruokaa. Kahvihammasta kuitenkin kolotti ja toisaalta teki alkukesän lämmössä myös jäätelöä mieli, joten nämähän yhdistyivät näppärästi kun listalla lukee: Kupillinen espressoa, Biskélia-maitosuklaamoussea, suklaakeksi Alpaco-suklaasta ja vaniljajäätelöä. Valinta oli siis yllättävää kyllä – molemmilla sama! Jälleen mutkatonta ja maistuvaa.

13234539_10208560792591372_2077099722_o

Sisustus oli mielestäni toteutettu kauniisti. Kaiken kaikkiaan ravintolasta jäi positiivinen fiilis. Pitää todeta että kyllä se uudistaminen vain kannattaa! Suosittelen testaamaan vaikka potisit ketjuravintolapelkoa.. Saatat yllättyä positiivisesti!

*Osallistuin taannoin S-ryhmän kilpailuun, josta voitin lahjakortin S-ryhmän ravintoloihin. Mielipiteet ravintolasta ovat täysin omia ja vilpittömiä, onnellisen ruoan ystävän ajatuksia.

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Rukan ympärysreitti ja Ruka Safaris apunamme

Laitetaan vielä viimeinen Ruka-postaus blogiin ja sitten siirrytään kesäisempiin aiheisiin! Tänään käydään testaamassa tuore Frans & Amelie – eli entinen Fransmanni Helsingin keskustassa. Sieltä se kesä vaan pompahti – ihan yllättäen! Mutta sitten asiaan..

Ensikertalainen Rukalla – mitä aktiviteetteja kannattaa kokeilla?

Jos laskettelu ja hiihto ei välttämättä tunnu niin omalta, mitä tehdä? Tällaisia mietteitä minulla oli kun istuttiin bussissa kohti Rukaa. Onneksi pian selkeni että aktiviteetejahan on vaikka millä mitalla. Lumikenkäily jäi välistä ajanpuutteen takia, mutta sitä olisi ollut mukava pitkästä aikaa kokeilla.  Oltaisiin haluttu testata myös koskikelluntaa mutta ikävä kyllä huhtikuu oli jo sen verran hiljaisempi että lomamme aikana ei saatu minimikokoista ryhmää kasaan. Tämä sama ongelma osoittautui esteeksi kaikissa paikoissa joissa koskikelluntaa kysyimme. Seuraavalla kerralla aion todellakin testata koskikelluntaa. Pituutenikin juuri riittäisi – muistaakseni minimipituusraja oli maaginen 160 cm, eli tällä varrella (161cm) pääsee juuri ja juuri osallistumaan! Yes!

Sama ei oo-ongelma osui kohdallemme myös ohjeistettujen moottorikelkkasafarien osalta. Ei sitten millään löydetty retkeä johon olisi osallistujia tarpeeksi. Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin ajanut kelkalla niin koettiin että tarvittaisiin vähän peräänkatsojaa tämän ajoneuvon ohjaksissa. Viimeisenä soitin Ruka Safaris-seikkailutoimistoon kyselläkseni edelleen retkiasiaa. Heilläkin ryhmän minimikoko on neljä henkeä. Harmikseni retkelle ei ollut ketään muita ilmoittautuneena joten ei oota myytiin. Ilokseni pirtsakka naisääni kuitenkin tokaisi: ”Mutta onhan meillä näitä kelkkoja täällä ja reitit vielä hyvässä kunnossa. Tulkaapa vuokraamaan – kyllä me opastetaan käyttö!”. Ruka Safaris oli muutaman kilometrin päässä majoituksestamme, eli aivan kävelymatkan päässä.

EDIT: Meillä oli kelkka neljäksi tunniksi. Aika alkoi startista, eli briiffiä ei laskettu mukaan aikaan – onneksi! Kelkkana meillä oli SKI-DOO Sport Touring 550 (kahden istuttava kelkka), neljän tunnin hinta oli 110 €. Lisää vuokratietoja löydät täältä.

P1014769

Ruka Safaris – asiantuntevaa ohjeistusta untuvikoille

En voisi olla enää enempää onnellinen Ruka Safarisilta saamastamme preppauksesta. Kaikki käytiin läpi yksityiskohtaisesti ja rauhallisesti. Kaiken jälkeen katsottiin vielä karttaa ja tämä ihana naisihminen antoi omat suosituksensa ruokailuun reitin varrella. Mahtava tunne kun sai lähteä outoon ympäristöön turvallisin fiiliksin. Vaatetuksestakaan ei tarvinnut huolehtia, koska kokonaisuus tuli Ruka Safarisin puolelta. Parasta oli että jopa villasukat sai lainata, menin tosin omillani. Vaikka kukaan ei kulkenut vierellä opastamassa niin reissu meni siitä huolimatta paremmin kuin hyvin. Ruka Safarisille siis vahva suositus täältä. Heillä oli myös juuri tullut käyttöön kulttuuri- ja liikuntasetelit, eli jos siellä taskunpohjalla polttelee käyttämättömiä seteleitä niin kannattaa käyttää ne näillä ohjatuilla retkillä! Palvelu on asiantuntevaa eikä harmita laittaa roposiaan tähän yritykseen. Monet muutkin Rukalla soittojani saaneet yritykset kertoivat että kulttuurisetelit ovat työn alla tai juuri käyttöönotettuja, eli nyt vain etsimään uusia aktiviteetteja ja tuhlaamaan seteleitä!

Rukan ympärysreitti

 Helppo, hyvin merkitty reitti joka sopii mainiosti myös aloittelijoille. Reitin varrella on kahviloita ja laavuja. Reittiä tuntui huhtikuussakin ajelevan moni, joten jos menisi sormi suuhun kelkan kanssa niin varmasti saisi apua kokeneemmilta. Reitti oli sopivan vaihteleva ja pääsi ihailemaan maisemia. Käytiin myös vähän kääntymässä muilla reiteillä koska vuokra-aikamme oli niin pitkä. Vahva suositus, ei tarvitse ainakaan jännittää että hukkaisi itsensä tälle reitille.

P1014700 P1014783

Pysähtymissuositus: Kahvila Lammintupa

Pidempi pysähdys reitillämme tehtiin Kahvila Lammintuvalla. Opasteet olivat tuvalle hyvät, eli selvittiin aivan ilman karttaa paikan päälle. Lammintupa ei ole pelkkä kahvila vaan se tarjoaa myös husky- ja poroajeluita. Lammintuvalle pääsee kätevästi myös hiihtäen ja monta lapsiperhettä oli ihailemassa poroja saapuessamme. Luin, että Lammintupa olisi yksi suosituin pystähtymispaikka, enkä ihmettele yhtään. Tunnelma on ihana. Ihastuin tuvan sisustaan täysin. Hintataso oli mielestäni edukas. Ulkona paistettiin myös lettuja. Omia eväitä sai myös syödä mutta tästä perittiin maksu. Tuvalla oli myös matkamuistoja joita sai ostaa mukaansa. Mikäli haluaa pitää pidemmän tauon kelkkailun tai hiihdon lomassa, niin se varmasti täällä onnistuu. Ei huono pysähtymisvaihtoehto laisinkaan kuvien perusteella, eihän?

P1014737 P1014744 P1014756 P1014757 P1014762

Pääsinpä myös minäkin bongaamaan niitä poroja….

P1014720

Missä sinä haluaisit pysähtyä kelkkailun lomassa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Wild Food Kuusamo testissä – Rukan Kuksa

Laitetaan heti perään seuraava julkaisua odottanut postaus. Kesähän on ihan nurkalla, ehkä tämä Ruka ei nyt ole niin ajankohtaista mutta julkaistaan mitä kirjoitettu on!

Tulipa myös minun vuoroni päättää ravintolasta. Olin jo loman alussa iskenyt silmäni Ravintola Rukan Kuksaan ja allekirjoittaneen oli p-a-k-k-o päästä sinne. Puhdasta, paikallista lähiruokaa – kuulosti juuri siltä mistä tykkään. Kuksassa nautittiin Rukareissumme viimeinen illallinen ja haluttiin varata pöytä etukäteen. Rakastan ikkunapöytiä ja kysäisin varatessani että olisiko mahdollista saada pöydää ikkunan vierestä. Tunnelmaa latisti se seikka että kaikki ikkunapöydät ovat kuulemma vähintään kuuden hengen pöytiä – no se sitten siitä. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa on myös kahdelle hengelle ikkunapaikkoja.

Miran valinta:

Rukan Kuksa

Testiin pääsi erämaajärven hiillostettu siika (palsternakkapyrèe, nokkosvoisoosia, paahdettua punajuurta) ja äijälankku (naudan entrecote 250g, hirvimakkara, karitsawursti, lohkoperunoita, karamellisoitua sipulia, portersoosia). Siinähän sitten päättelette kumpi söi kumpaa! Jälkkäriksi naposteltiin retrohelmeä – eli uunijäätelöä (Huuskolan vaniljajäätelöä, keksimurua, marjoja ja mesiangervomarenkia)

kuksa kuksa1 kuksa3 kuksa4 kuksa5

Miljöö oli mielestäni aivan mahtava – ja ruoka, oi ruoka. En kestä kuinka hyvä allekirjoittaneen annos oli. Yksinkertaista ja herkullista. Äijänälkä lähti myös, onko ihmekään tuollaisella jättiannoksella? Vahva suositus- nämä ovat omistautuneita asialleen.

kuksa6 kuksa7

Mikä on sinun suosikkiravintolasi Rukalla?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Wild Food Kuusamo testissä – Ravintola Kaltiokivi

Pidän siitä ideasta että suositaan paikallista ja syödään sesonkien mukaan. Kolme yötä Rukalla tuntui liian lyhyeltä kun äkkäsi että nythän niitä pääsisi maistelemaan – eli Wild Food Kuusamo Laplandin herkkuja. Meillä kun tuon toisen puoliskon kanssa ei aina sovi ruokatottumukset yhteen oli paikan päättäminen sitten niin vaikeaa. Päädyttiin sitten että käydään kahdella villiruoalla ja molemmat saa päättää yhden ravintolan – ja toinen ei nyrpistä nenäänsä! Petrin valinta oli:

Ravintola Kaltiokivi

Ravintola Kaltiokivi on Rantasipi Rukahovin yhteydessä toimiva ravintola. Petri oli vahvasti sitä mieltä että näin korkealla ollessa pitää minun testata poronkäristystä tai jotain poroa edes. Suunnattiin siis Kaliokiveen joka sijaitsi muutaman metrin päässä meidän majasta, RukaVillagesta.  Kaltiokivi ei ole kokonaan omistautunut villiruoalle mutta menulla oli siitä huolimatta laaja valikoima villiruokaa. Petri nappasi sen legendaarisen poronkäristyksen (Poronkäristystä, maustekurkkua, puolukkahilloa ja perunamuusia, ei villiruokamerkkiä) ja minä lähdin testaamaan villiruokamerkillä merkittyä kärypaistosta (Poronkäristystä, kermaista metsäsienikastiketta, valkosipuliperunaa, gratinointijuustoa, maustekurkkua ja puolukkahilloa). Palanpainikkeena yksinkertaisuudessaan tummaa alea ja argentiinalaista punaista. En kyllä ollut yhtään varma millaisen viinin kanssa lähteä testaamaan tällaista sekamelskaa – nyt luotettiin tarjoilijaan.

rukahovi

Pitäisi aina osata sanoa että älkää nyt jestas sentäs tuoko sitä leipää – vaikkei tee yhtään mieli niin silti sorrun aina. Onko siellä samanlaisia ahmatteja?

rukahovi1 rukahovi3 rukahovi4

Siinä ne on, porot lautasella. Valmistustapa on esittelyn mukaan mutkatonta ja sitä se olikin ainakin näissä annoksissa – olin semisti pettynyt siitä että oma ateriani oli vaan yhtenä soosina lautasella. En erottanut sienikastiketta mutta valkosipulin maistoi kyllä. Ehkä ei noussut omaksi suosikikseni mutta Petri kehui omaa annostansa. Varmasti loisto ravintola jos etsii suurta annosta eikä liikaa hifistelyä esillepanon suhteen.

rukahovi5

Ps. Tuo mustikkasorbetti oli herkkua.

Löydättekö aina matkakumppanin kanssa yhteisen sävelen, vai tuottaako ruokapaikan valinta vaikeuksia?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä