Päivä Aqabassa – nappaa taksi rajalta ja vie tarinoita kotiin

Joulukuussa matkustettiin äiten kanssa Israeliin. Koska Jordania oli niin lähellä, hiipi tietysti mieleen ajatus joka sai minut taas huumaan – passileimahuumaan! Mun mielestä leimat passissa on niin kiva juttu. Miksi niitä ei voi aina saada kaikkialta?

Petraan asti ei ennätetty, koska retkeiltiin niin paljon Israelissa. Ajateltiin, että Petrallekin on sitten tulevaisuudessa paikkansa ja voisi viettää kauemmankin siellä  mahdollisesti aikaa ja koko Jordaniassa muutoinkin. Päiväretkestä Aqabassa piti jo kirjoitella aikaisemmin mutta tämä jäi – suurimmaksi syyksi siksi että halusin selvittää tärkeän asian ennen kuin suosittelen kellekään päiväretkä Aqabaan.

Tuttavani asuu työn puolesta Israelissa. Ensin piti tulla laki, joka pakottaa matkailijan hankkimaan viisumin Jordaniaan kaksi viikkoa etukäteen. Moni yrittäjä  Eilatissa ennakoi ja vähensi päivämatkoja esim. Petraan. Kuningas muuuttikin mieltään ja nyt rajanylitys on vain vaivasen 80JOD, eli n. 105€/hlö. Me selvittiin joulukuussa vielä 10JOD/hlö hinnalla.  Rahalla saa ja hevosella pääsee siis! Onhan tuo toisaalta ihan fiksu veto Jordanialta, niin saavat päiväturisteilta enemmän tuloa maahan.. – mutta taitaisi itseltäni jäädä tuolla hintaa rajanylitys kokeilmetta. Onneksi siis tuli käväistyä joulukuussa. Nyt tosin on hyvä syy käväistä pidemmälläkin vierailulla, jos satut miettimään vierailua Jordanian puolella. Useampi päivä, halvempi hinta. Lisää Visit Jordanin Visas to Jordan-sivulta

Ainakin Petra from Israel mainostaa edelleen päiväretkiä hinnannoususta riippumatta. Asiakaspalveluchat toimi viimekerrallakin hyvin ja päätin sitten kysäistä tilannetta järjestettyjen retkien osalta jos ne kiinnostaa tällä hetkellä:

”Yes excursions are running daily.
You need to make sure to book the trip at least 48 hours before departure.
The price is 216 USD not including border tax and visa fee”

Eli reissuun vaan! Alla kuva Naisten maratonista, jonka kohdalle osuttiin taksikyydissä.

P1012242

Päivä taksin kyydissä Aqabassa

Lähdettin matkaan aamutuimaan. Kun Israel-Jordania rajanylityshässäkkä Aravassa oltiin saatu päätökseen, odottikin Jordanian puolella liuta vihreitä takseja. Oltiin valittu maailman surkein päivä reissulle – tuuli oli todella voimakas ja pelkästään tuolla puolentunnin rajanylitysulkoilulla hiekkaa oli hiuksissa enemmän kuin hirvikärpäsia marjametsässä. Tyydyttiin siis kohtaloomme ja päätettiin oikein turisteina vuokrata taksi päiväksi – ajatus narskuvasta hiekasta hampaidenväleissä ei houkutellut. Takseja kauppasi niin yltiösupliikki herra että oikein huvitti – ja samalla jännitti. Minä näin jo sieluni silmin kuinka taksi vaatii meiltä päiväreissusta ylimääräistä palautettuaan meidät rajalle ja emme pysty maksamaan takaisin –  tästä oli kollegani kertonut hauskaa tarinaa- budjettimatkaajalle tarina ei taas ollu niin hauska. Onko täällä muita joita taksin nappaaminen aina vähän mietityttää? En ikinä opi tinkaamaan ja tuntuu että kukaan ei koskaan usko minua kun vaadin mittaria päälle. Taksin kauppaaja kirjoitti meille lapun jossa oli neuvottelemamme hinta, aikataulu ja palvelu. Aateltiin siinä että noh, kerrankos sitä tulee taksikauppiaan huijaamaksi  jos tulee- ei nyt jaksa vääntää.

Kuskinpaikalle lössähti iso mies joka puhui erittäin sujuvaa rallienglantia. Supliikki taksikauppias jäi odottamaan uusia rajanylittäjiä. Äitin ilmeet ei ihan kertoneet luottamuksesta – jeesusteipillä korjattu ratti tuotti ihmetystä: ”Onkohan tuon idea peittää vaikka sormenjäljet.” – ”Äitiiii..”

Meille osui tosi mukava taksikuski – emme aivan ymmärtäneet kaikkea hänen sanomaansa mutta hän todellakin yritti kertoa tarinaa Aqabasta ja Jordaniasta. Opettelimme hänen kanssaan myös tervehtimään sekä kiittämään arabiaksi – vaivalloisesti yritettiin myös oppia jotain fraaseja mutta ei tainnut ihan allekirjoittaneen lausuminen olla oikeaoppista kuskin naurun perusteella. Taksari heitti ensin reitin keskustassa – siistin näköisellä alueella. Vähän hymähtelimme kun hän vartavasten kaarsi auton ja kävi esittelemässä Hiltonit ja muut tärkeät ”maamerkit” meille, upeita moskeijoita unohtamatta. Päällisinpuolin Aqaba näytti paljon siistimmältä kuin olin ajatellut. Taksikuski muisti myös mainostaa ”upeaa” rantaviivaa jota pitkin hän meitä halusikin ajeluttaa – lisää hotelleja siis hotellien perään. Allekirjoittaneelta alkoi jo loppumaan kärsivällisyys, enhän mä nyt mitään tällaista tullut tänne katsomaan. Taksikuski piti myös erittäin tärkeänä näyttää meille autonlastaussataman, jossa oli japanilaista autotuotantoa sitten niin paljon etten ollut eläessäni nähnytkään. Taksi pysäytettiin tuolla etapilla paikallisten poliisien toimesta ja voi että sitä äiten naamaa taas – enpä tosin itsekään katsonut kauhean turvallisin mielin. ”Mitähän touhua tämä taas on?”

Rantaviivaa ajellessamme kyltit Saudi-Arabian rajasta alkoivat lähestyä. Äiti katseli lähestyvää Saudi-Arabian rajaa ja oli varma että nyt lähdetään kauppaamaan munuaisia kun kuski vaan hymähteli etupenkillä eikä puhunut mitään.  Totesin vaan äidille että eipä meidän munuaisia varmaan minnekää huolittaisi. Äitin vakuuttunut ajatus munuaistenmyynnistä sai vähän minutkin kauhistelemaan. Pieni kielimuuri, karski taksikuskiäijä, hymähtely, poliisin pysäyttäminen.. Nauroinkin että olisi vaan pitänyt pysyä Parkanossa eikä koskaan poistua niin säästyisi tällaiselta hermoheikkoilulta. *Nauruhymiö*

”How about.. Let’s go back and show us real Aqaba?”

”You wanna see real Aqaba? Okey!”

P1012253P1012246P1012268P1012295P1012308P1012331P1012333

Yllä olevat kuvat ovat alkupäivästä ja rantaviivareissusta – eipä tullut paljon Hiltonia ikuistettua. Hotellit eivät yleensä kuulu reissujeni kuvauskoheiksi. Toki oman hotellin ikuistaa mutta oudolta tuntuu varta vasten lähteä valokuvaamaan jotain ketjuhotellia.

Yllättävää kyllä, taksikuskimme pienen keskustelun jälkeen iloksemme totesi:

”You wanna see something real? OK let’s go there!”

Ja onneksi mentiin.

P1012348 P1012351 P1012353 P1012356 P1012360 P1012362 P1012375 P1012381 P1012385

Käännyttiin pienelle kujalle. Yleiskuva oli aivan erilainen kuin Hiltonin trimmatut puutarhat – onpa kauniin karua. Lapset leikkivät ulkona, paikallinen kauppias nosti kättään ja heilutti, kaksi naista istui rappusilla tekemässä käsitöitä.. Miten kuva koko kaupungista voi muuttua näin nopeasti? Yhtään taksia ei alueella näkynyt – kuskin puheesta sain sen verran selvää ettei kukaan ikinä halua nähdä tällaista, olette outoja turisteja. Kuulosti hassulta. Haluaako joku nähdä pelkästään tuon hotellireitin päiväreissullaan?  Joku lapsi lähestyi meitä ja koputti lasiin, hän hymyili. Hymyilin takaisin. Ihmiset näyttivät onnellisilta. Elinympäristö näytti aivan erilaiselta kuin se, mitä taksikuskimme meille ensin esitteli. Päivän lopuksi kuskimme innostautui myös pysäyttämään taksin ystävänsä kioskin eteen. Saimme mangomehua ja vettä – ruokailumaisemat eivät olleet mitkään herkullisimmat. Mielikuva Aqabasta muuttui taas – päiväkiertely herätti ajatuksia. Kontrasti alueiden välillä oli todella suuri.

Olin kirjoittanut tätä juttua jo aikaisemmin. Juuri ennen julkaisua alkoi jälleen kiertämään #Reilutblogit-haaste. vol 2. Mietin tätä päivää Aqabassa ja yhtä eettisen matkailun näkökulmaa. Aion myös tarttua tähän haasteeseen uudelleen kun saan ajatuksiani jäsenneltyä. Muistan viime vuodelta Metallia matkassa-blogin Annen postauksen, josta tämä kohta sopii täydellisesti näihin kuviin ja tunnelmiin:

”Ensinnäkin, jo ajatus siitä, että henkilö matkustaa maapallon toiselle puolelle pysytellääkseen viikon yhden ja saman hotellin uima-altaalla ja ruokien äärellä, kuulostaa todella absurdilta – eikö matkustaessa ole tarkoitus nähdä maailmaa? Varsinkin jos kyseessä on ketjuhotelli, on ihan sama missä maassa majoittuu, kun palvelut ovat aina samoja. Turistien tuhlatessa vettä hierovissa suihkuissa ja poreammeissa, hotellialueen korkeiden aitojen takana asutaan peltihökkeleissä ja toivotaan parempaa huomista.”

Haluan vielä palata Jordaniaan ja nähdä paljon enemmän. Loppupeleissä tulin siihen lopputulokseen että taksinvuokraus päiväksi oli ihan mahtava idea tuulisena päivänä. Eivätkä ennakkoluulot sovitun hinnan muuttumisesta pitäneet paikkaansa – kuski otti rahan ja vei meidät takaisin rajanylityspaikalle. Vähän jännitti matkan varrella mutta saihan taas kerrottavaa ja mietittävää – ja avarrettiin maailmankuvaa. Kokemuksesta muodostui siis positiivinen – katsotaan jos joskus uudelleenkin raaskisi maksaa taksipäivästä.

Oletko sinä kokenut taksimatkatinkijä? Saatko aina mittarin päälle pyydettäessä?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Previous Post Next Post

7 Comments

  • Reply Anne | Metallia Matkassa perjantai, helmikuu 26, 2016 at 09:41

    Hei, kiitos linkkauksesta!

    Kiva juttu Aqabasta. Me käytiin 2014 tammikuussa viikon pakettimatkalla Aqabassa ja tykättiin kovasti. Talven keskelle oli mukava ottaa pieni rentoutumisreissu – majoituttiin Hiltonissa (Doubletree) :’D Paikalliset taksikuskit olivat aika ärhäkkäitä ja jotkut turistit niistä olivatkin valittaneet, mutta onneksi Intian jälkeen mikään ahdistelu ei oikeasti enää tunnu miltään. Aqabassa kuskit jopa uskoivat ekalla kerralla, kun kieltäytyi kohteliaasti. Me varattiin paikalliselta taksikuskilta retket Petraan, Wadi Rumiin ja erikseen vielä Kuolleellemerelle. Vertailtiin matkanjärjestäjän retkien hintoihin ja päädyttiin paikalliseen kuskiin, koska saatiin vähän extraa maksamalla paljon enemmän. Eikä tarvinnut istua muiden turrejen kanssa samassa bussissa :) Oltiinhan me alkuun vähän skeptisiä, koska onhan se nyt vähän outoa vaan lähteä jonkun tuntemattoman kyydissä satojen kilsojen päähän retkelle, mutta kaikki meni hyvin ja oltiin tyytyväisiä :D

    Aqabasta tykättiin muutenkin. Aika pieni paikka, mutta kivoja paikallisia ravintoloita ja tunnelma oli mukavan leppoisa. Tammikuussa ei oikein vielä ollut rantakelit ja oli tosi tuulista, yhtenä päivänä täytiin sellaisella rantaklubilla syrjemmässä käydä. Retket olivat aika kalliita, mutta paikallinen hintataso (syöminen) oli muuten tosi edullista. Suosittelen!

    • Reply miraorvokki torstai, maaliskuu 3, 2016 at 11:06

      Kuulostaa hyvältä! Meillä jäi tosiaan suuri osa pakollisista kohteista näkemättä mutta kun oltiin Israelin reissulla niin keskityttiin sitten siihen. Jordaniaan on joskus kyllä päästävä takaisin! Aqaba vaikutti kyllä päällisinpuolin mukavalta, ehkä joskus uudelleen siis :) Kuulostaa hyvältä teidän reissu – ja kyllähän sitä joskus kelpaa kunnon hotellissa oikeen rentoutua :)

  • Reply Katja | Historia de Viajes lauantai, helmikuu 27, 2016 at 20:29

    Tosi kivasti kirjoitettu!
    Pari vuotta sitten tuli vietettyä tuolla viikko kun eteen sattui hyvä tarjous ja tykkäsin kyllä tosi paljon ja erityisesti tykkäsin siitä, kun ympärillä oli niin paljon nähtävää. Meillä ei tullu takseja käytettyä, koska omaan juurikin niin vainoharhaisen mielen kuin olla voi. Kaikki keiden kanssa tuli juteltua ja jotka olivat käyttäneet takseja kehuivat kuitenkin reissujaan. Noin muutenkin ihmiset tuolla oli jotenkin aidon ystävällisiä, kauppakadullakaan ei ollut yhtään sellaista tyrkyttämisen meininkiä kun olin etukäteen mielessäni kuvitellut. Lähtisin kyllä heti uuelleen!

    • Reply miraorvokki torstai, maaliskuu 3, 2016 at 11:07

      Hauskaa että löytyy muitakin vainoharhaisia! :D Hyvin sai kyllä mielikuvaa murrettua tällä reissuulla. Ja huomasin tosiaan saman että kukaan ei tyrkyttänyt mitään – tosi mukava näin pintaraapaisulla! :)

  • Reply Susanna tiistai, maaliskuu 1, 2016 at 23:16

    On hyvä näyttää se millaista kohteessa oikeasti on.
    Minäkään en aina viitsi kuvata hotelleja, ellei ole joku hotelli josta haluaa mainita lukijoille

    • Reply miraorvokki torstai, maaliskuu 3, 2016 at 11:08

      Niinpä! :) Toki jos yöpyy jossain niin napsii kuvat ja mahdollisesti kirjoittaa niistä mutta tällaisella päiväreissulla tosiaan halusi nähdä paljon muutakin kuin hotelleja hotellien perään. Onneksi kuski muutti suuntaa :)

  • Reply AlisaA torstai, maaliskuu 3, 2016 at 14:48

    Aqaba oli kyllä ihana paikka, kun likkojen kanssa sielä käytiin pari vuotta sitten lomailemassa! Ei tarvinnut pelätä vaikka naisporukalla liikuttiin ja otettiin taksiretki Petraan. Kaikki sujui kuin rasvattu ja kuski oli mukava. Ainut kerta kun taksien maksussa on ollut ongelmia on Abu Dhabissa juurikin tapahtunut silloin, kun mittari oli päällä! Kuski poikkesi tankkaamaan ja mittari raksutti. En suostunut maksamaan hänen tankkausajastaan ja miinustin hinnasta siinä seisotun ajan. Huutoa tuli, mutta en maksanut extraa. Aina kysyn hinnan etukäteen ja siinä on pysytty kaikissa maissa. Melkein mieluummin matkustan ilman taksamittaria varsinkin jos on jostain hotellista tms tarkistanut mitä taksin kuuluisi maksaa.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.