Monthly Archives

helmikuu 2016

Päivä Aqabassa – nappaa taksi rajalta ja vie tarinoita kotiin

Joulukuussa matkustettiin äiten kanssa Israeliin. Koska Jordania oli niin lähellä, hiipi tietysti mieleen ajatus joka sai minut taas huumaan – passileimahuumaan! Mun mielestä leimat passissa on niin kiva juttu. Miksi niitä ei voi aina saada kaikkialta?

Petraan asti ei ennätetty, koska retkeiltiin niin paljon Israelissa. Ajateltiin, että Petrallekin on sitten tulevaisuudessa paikkansa ja voisi viettää kauemmankin siellä  mahdollisesti aikaa ja koko Jordaniassa muutoinkin. Päiväretkestä Aqabassa piti jo kirjoitella aikaisemmin mutta tämä jäi – suurimmaksi syyksi siksi että halusin selvittää tärkeän asian ennen kuin suosittelen kellekään päiväretkä Aqabaan.

Tuttavani asuu työn puolesta Israelissa. Ensin piti tulla laki, joka pakottaa matkailijan hankkimaan viisumin Jordaniaan kaksi viikkoa etukäteen. Moni yrittäjä  Eilatissa ennakoi ja vähensi päivämatkoja esim. Petraan. Kuningas muuuttikin mieltään ja nyt rajanylitys on vain vaivasen 80JOD, eli n. 105€/hlö. Me selvittiin joulukuussa vielä 10JOD/hlö hinnalla.  Rahalla saa ja hevosella pääsee siis! Onhan tuo toisaalta ihan fiksu veto Jordanialta, niin saavat päiväturisteilta enemmän tuloa maahan.. – mutta taitaisi itseltäni jäädä tuolla hintaa rajanylitys kokeilmetta. Onneksi siis tuli käväistyä joulukuussa. Nyt tosin on hyvä syy käväistä pidemmälläkin vierailulla, jos satut miettimään vierailua Jordanian puolella. Useampi päivä, halvempi hinta. Lisää Visit Jordanin Visas to Jordan-sivulta

Ainakin Petra from Israel mainostaa edelleen päiväretkiä hinnannoususta riippumatta. Asiakaspalveluchat toimi viimekerrallakin hyvin ja päätin sitten kysäistä tilannetta järjestettyjen retkien osalta jos ne kiinnostaa tällä hetkellä:

”Yes excursions are running daily.
You need to make sure to book the trip at least 48 hours before departure.
The price is 216 USD not including border tax and visa fee”

Eli reissuun vaan! Alla kuva Naisten maratonista, jonka kohdalle osuttiin taksikyydissä.

P1012242

Päivä taksin kyydissä Aqabassa

Lähdettin matkaan aamutuimaan. Kun Israel-Jordania rajanylityshässäkkä Aravassa oltiin saatu päätökseen, odottikin Jordanian puolella liuta vihreitä takseja. Oltiin valittu maailman surkein päivä reissulle – tuuli oli todella voimakas ja pelkästään tuolla puolentunnin rajanylitysulkoilulla hiekkaa oli hiuksissa enemmän kuin hirvikärpäsia marjametsässä. Tyydyttiin siis kohtaloomme ja päätettiin oikein turisteina vuokrata taksi päiväksi – ajatus narskuvasta hiekasta hampaidenväleissä ei houkutellut. Takseja kauppasi niin yltiösupliikki herra että oikein huvitti – ja samalla jännitti. Minä näin jo sieluni silmin kuinka taksi vaatii meiltä päiväreissusta ylimääräistä palautettuaan meidät rajalle ja emme pysty maksamaan takaisin –  tästä oli kollegani kertonut hauskaa tarinaa- budjettimatkaajalle tarina ei taas ollu niin hauska. Onko täällä muita joita taksin nappaaminen aina vähän mietityttää? En ikinä opi tinkaamaan ja tuntuu että kukaan ei koskaan usko minua kun vaadin mittaria päälle. Taksin kauppaaja kirjoitti meille lapun jossa oli neuvottelemamme hinta, aikataulu ja palvelu. Aateltiin siinä että noh, kerrankos sitä tulee taksikauppiaan huijaamaksi  jos tulee- ei nyt jaksa vääntää.

Kuskinpaikalle lössähti iso mies joka puhui erittäin sujuvaa rallienglantia. Supliikki taksikauppias jäi odottamaan uusia rajanylittäjiä. Äitin ilmeet ei ihan kertoneet luottamuksesta – jeesusteipillä korjattu ratti tuotti ihmetystä: ”Onkohan tuon idea peittää vaikka sormenjäljet.” – ”Äitiiii..”

Meille osui tosi mukava taksikuski – emme aivan ymmärtäneet kaikkea hänen sanomaansa mutta hän todellakin yritti kertoa tarinaa Aqabasta ja Jordaniasta. Opettelimme hänen kanssaan myös tervehtimään sekä kiittämään arabiaksi – vaivalloisesti yritettiin myös oppia jotain fraaseja mutta ei tainnut ihan allekirjoittaneen lausuminen olla oikeaoppista kuskin naurun perusteella. Taksari heitti ensin reitin keskustassa – siistin näköisellä alueella. Vähän hymähtelimme kun hän vartavasten kaarsi auton ja kävi esittelemässä Hiltonit ja muut tärkeät ”maamerkit” meille, upeita moskeijoita unohtamatta. Päällisinpuolin Aqaba näytti paljon siistimmältä kuin olin ajatellut. Taksikuski muisti myös mainostaa ”upeaa” rantaviivaa jota pitkin hän meitä halusikin ajeluttaa – lisää hotelleja siis hotellien perään. Allekirjoittaneelta alkoi jo loppumaan kärsivällisyys, enhän mä nyt mitään tällaista tullut tänne katsomaan. Taksikuski piti myös erittäin tärkeänä näyttää meille autonlastaussataman, jossa oli japanilaista autotuotantoa sitten niin paljon etten ollut eläessäni nähnytkään. Taksi pysäytettiin tuolla etapilla paikallisten poliisien toimesta ja voi että sitä äiten naamaa taas – enpä tosin itsekään katsonut kauhean turvallisin mielin. ”Mitähän touhua tämä taas on?”

Rantaviivaa ajellessamme kyltit Saudi-Arabian rajasta alkoivat lähestyä. Äiti katseli lähestyvää Saudi-Arabian rajaa ja oli varma että nyt lähdetään kauppaamaan munuaisia kun kuski vaan hymähteli etupenkillä eikä puhunut mitään.  Totesin vaan äidille että eipä meidän munuaisia varmaan minnekää huolittaisi. Äitin vakuuttunut ajatus munuaistenmyynnistä sai vähän minutkin kauhistelemaan. Pieni kielimuuri, karski taksikuskiäijä, hymähtely, poliisin pysäyttäminen.. Nauroinkin että olisi vaan pitänyt pysyä Parkanossa eikä koskaan poistua niin säästyisi tällaiselta hermoheikkoilulta. *Nauruhymiö*

”How about.. Let’s go back and show us real Aqaba?”

”You wanna see real Aqaba? Okey!”

P1012253P1012246P1012268P1012295P1012308P1012331P1012333

Yllä olevat kuvat ovat alkupäivästä ja rantaviivareissusta – eipä tullut paljon Hiltonia ikuistettua. Hotellit eivät yleensä kuulu reissujeni kuvauskoheiksi. Toki oman hotellin ikuistaa mutta oudolta tuntuu varta vasten lähteä valokuvaamaan jotain ketjuhotellia.

Yllättävää kyllä, taksikuskimme pienen keskustelun jälkeen iloksemme totesi:

”You wanna see something real? OK let’s go there!”

Ja onneksi mentiin.

P1012348 P1012351 P1012353 P1012356 P1012360 P1012362 P1012375 P1012381 P1012385

Käännyttiin pienelle kujalle. Yleiskuva oli aivan erilainen kuin Hiltonin trimmatut puutarhat – onpa kauniin karua. Lapset leikkivät ulkona, paikallinen kauppias nosti kättään ja heilutti, kaksi naista istui rappusilla tekemässä käsitöitä.. Miten kuva koko kaupungista voi muuttua näin nopeasti? Yhtään taksia ei alueella näkynyt – kuskin puheesta sain sen verran selvää ettei kukaan ikinä halua nähdä tällaista, olette outoja turisteja. Kuulosti hassulta. Haluaako joku nähdä pelkästään tuon hotellireitin päiväreissullaan?  Joku lapsi lähestyi meitä ja koputti lasiin, hän hymyili. Hymyilin takaisin. Ihmiset näyttivät onnellisilta. Elinympäristö näytti aivan erilaiselta kuin se, mitä taksikuskimme meille ensin esitteli. Päivän lopuksi kuskimme innostautui myös pysäyttämään taksin ystävänsä kioskin eteen. Saimme mangomehua ja vettä – ruokailumaisemat eivät olleet mitkään herkullisimmat. Mielikuva Aqabasta muuttui taas – päiväkiertely herätti ajatuksia. Kontrasti alueiden välillä oli todella suuri.

Olin kirjoittanut tätä juttua jo aikaisemmin. Juuri ennen julkaisua alkoi jälleen kiertämään #Reilutblogit-haaste. vol 2. Mietin tätä päivää Aqabassa ja yhtä eettisen matkailun näkökulmaa. Aion myös tarttua tähän haasteeseen uudelleen kun saan ajatuksiani jäsenneltyä. Muistan viime vuodelta Metallia matkassa-blogin Annen postauksen, josta tämä kohta sopii täydellisesti näihin kuviin ja tunnelmiin:

”Ensinnäkin, jo ajatus siitä, että henkilö matkustaa maapallon toiselle puolelle pysytellääkseen viikon yhden ja saman hotellin uima-altaalla ja ruokien äärellä, kuulostaa todella absurdilta – eikö matkustaessa ole tarkoitus nähdä maailmaa? Varsinkin jos kyseessä on ketjuhotelli, on ihan sama missä maassa majoittuu, kun palvelut ovat aina samoja. Turistien tuhlatessa vettä hierovissa suihkuissa ja poreammeissa, hotellialueen korkeiden aitojen takana asutaan peltihökkeleissä ja toivotaan parempaa huomista.”

Haluan vielä palata Jordaniaan ja nähdä paljon enemmän. Loppupeleissä tulin siihen lopputulokseen että taksinvuokraus päiväksi oli ihan mahtava idea tuulisena päivänä. Eivätkä ennakkoluulot sovitun hinnan muuttumisesta pitäneet paikkaansa – kuski otti rahan ja vei meidät takaisin rajanylityspaikalle. Vähän jännitti matkan varrella mutta saihan taas kerrottavaa ja mietittävää – ja avarrettiin maailmankuvaa. Kokemuksesta muodostui siis positiivinen – katsotaan jos joskus uudelleenkin raaskisi maksaa taksipäivästä.

Oletko sinä kokenut taksimatkatinkijä? Saatko aina mittarin päälle pyydettäessä?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

25 Tekemätöntä matkaa – Bucket list

Mittariin pärähtää 25-ikävuotta. Viisi vuotta nuorempi sisareni muisteli juuri äsken täytettyään 20-vuotta kuinka viisi vuotta sitten stressasin siitä että kun meikä on kakskytäviis, niin Lissu on kakskytä. Muistan kyllä itsekin – meikäläisellä oli jäätävä ikäkriisi!

Eipä tää nyt oikeesti tunnu niin pahalta – en eläessäni ole matkustanut niin paljon kuin kaksvitosen lähtestyttyä. Olen päässyt tekemään oman alan duuneja ja uskaltauduin jakamaan katon kaksilahkeisen kanssa. Eipä tää niin huonoa ole.

Mietin sitä, kuinka paljon näihin vuosiin on mahtunut ja kuinka paljon kaikkea upeaa vielä voikaan olla edessä. Tästä inspiroituneena kaivoin salaisuuksien sopukoista 25 matkaa, mitkä haluan vielä tulevaisuudessa tehdä. Tässähän olisi siis yksi asia joka vuodelle, jos haluaisi nämä tehdä viisikymppisiin mennessä? Bring it on life – täältä tullaan!

1-DSC_0340

1. InterRail

Kyllä vain! Allekirjoittanut ei ole vieläkään saanut aikaiseksi tuota nuoruuteen kuuluvaa reissua. Tämä tuleva kesä 2015 on ratkaiseva, sillä tämä on viimeinen kesä kun saan matkustaa nuorisohinnalla. Jos siellä on joku toinen uhkaavasti ikää 26 lähestyvä, lähde reilille nyt niin säästät vähän roposia! Toinen vaihtoehto onkin sitten vaikka lähteä 60-vuoden jälkeen, olispa siinäkin kokemus! (InterRail-hintoja löytyy täältä)

2. Route 66

Okei joo, vähän kliseinen mutta.. olishan tää nyt pakko toteuttaa! Autona pitäisi olla joko lapsuudesta tuttu Dodge Monaco niin kuin isällä tai suosikkini Chevrolet Malibu, niin kuin palalla.  Eli isän tai papan jalanjäljissä autovalinnassa. (Kuva lainattu www.theguardian.com)dd457003-2c7d-4718-960d-0fca802400df-2060x1236

3. New York, New York

Mitä, eikö matkabloggaaja ole käynyt New Yorkissa? No eipä ei. Laitetaan opiskelijastatuksen ja nuoren iän piikkiin. Jos joku ei tiedä, olen suht suuri Sinkkuelämä DVD:n suurkuluttaja. Sitten kun tänne lähdetään niin lähdetään isosti eikä millään pikkubudjetilla pintaraapaisemaan. Tämä siis odottaa vakkariduunia ja isompaa lompakkoa. Sitten käydään tsekkaamassa tyyli-ikonin mestat.

4. Lilluminen Islannin kuumassa lähteessä

Jos tämä nyt toteutuisi kun tuo yks mimmi muutti Islantiin. Ehkä hän osaa myös neuvoa meikäläiselle parhaan mestan lillumiseen. Tiedostan kyllä sen että tää mun unelmalilluminen yksinään kuumassalähteessä ei taida olla ihan realistinen mutta antakaan nyt haaveilla.  Mun mimmi muuten lähti Islantiin au pairiksi ja oppimaan kieltä. Jos Islanti kiinnostaa niin käykää välillä kurkkimassa Empun blogia :)  

5. Sadetta ja Totoa Afrikassa

Totofani ilmoittautuu. Haluaisin joskus vain istua trooppisessa vesisateessa jollain rannalla Afrikan mantereella, kuunnella Toton Africaa ja katsella auringon laskeutuvan horisonttiin. Voiko kukaan ymmärtää tätä? Äite viimeksi totesi vain että kuinka paljon olen juonut viiniä kun aloin selittämään tästä. Suljen silmät, toto soi, sade kastelee hiukset, aurinko laskee horisonttiin..

6. Auringonlasku Baganissa

Myanmarin seikkailu on muutenkin listalla mutta erityisesti haluan nähdä auringonlaskun Baganissa. No words needed, kattokaa nyt tätä. (Kuva lainattu impressivemagazine.com)Kuva lainattu impressivemagazine.com

7. Isän kanssa reissu ulkomaille

Tämä olisi kyllä siisti! Isä on viimeksi käynyt Gran Canarialla ennen lasten syntymää. Isä-tytärreissu olis mahtava juttu.

8. Visiitti Wendisch-Rambowin kylässä tai jos vaikka kävisi jossain isolla areenalla Rammsteinia katsomassa

Allekirjoittaneen suosikkibändi on sellainen pikkunimi kuin Rammstein ja niiden laulaja on vähän niin kuin varttunut Wendisch-Rambowissa. Kylä sijaitsee lähellä Schweriniä, Pohjois-Saksassa. Jos ei tänne jaksa niin ainakin on pakko käydä Rammsteinin keikalla jollain suurella lavalla. Rock am Ring, kenties? Nämä Suomenkeikat on niin läpikoluttuja jo.

9. Uusi käynti Jerusalemissa

Äitin kanssa uusintareissu ja pidempi aika, kiitos. Viime kerta jäi vain pintaraapaisuksi.

10. Talviyö lasi-iglussa

Tässä ihan semmoinen vinkki vaikka tuolle miehelle jos se tämän lukis. Mites se mun synttärilahja? (Kuva lainattu www.alux.com)QUANTUM-GLASS_E-Glas_-Igloos-Hotel-Kakslauttanen_Saariselka_Finland_Visual-11__Juha-Lisakki-Koivisto

11. Äidin ja isän häät Vegasissa

Ihan vaan sillä rakkaat vanhemmat että.. Jos isä on 32 vuotta sitten kihlasormuksen ostanut ja luvannut mennä naimisiin äiten kanssa Vegasissa, niin eikö nyt jo pikkuhiljaa olisi aika? Kolme tytärtä lähtis varmasti mielellään tukemaan teitä.

12. Bongaa lennot ja lähde reissuun päivän varoitusajalla

Matkatoimistossa on pari kertaa saanut vastata puheluun missä bookataan pelkkä menolippu – huomiselle tai samalle päivälle. ”Mä oon pakannut jo” – meikäkin haluaa joskus koittaa.

13.Trans Siperian junarata

Voisiko joku kertoa poikaystävälle että tää olis vaan ihan paras idea? (Kuva lainattu www.transsiberian-travel.com)

Sonderzugreise "Zarengold" Peking - Moskau Zarengold-Sonderzug - Am Baikalsee

14. Japani kirsikkapuiden kukinnan aikaan

Näyttää ainakin liian täydelliseltä – katotaan onko allergisen nenä samaa mieltä.

15. Romanttinen illallinen Champagnen maakunnassa

Tämä on joku ällöromanttinen mielikuva – samppanjaa ja auringonlaskuja. 

16. Dinner in the Sky New Yorkissa

En kyllä edes tiedä järjestetäänkö tätä New Yorkissa. Oltiin pari vuotta sitten illallisella Helsingin taivaalla – olisi upeaa saada samainen kokemus pitkään haaveena olleessa kaupungissa. Voishan sitä sitten vaikka tehdä jotain muuta siellä New Yorkin taivaalla, helikopterikyyti, miten olis?

17. Dia del los Muertos Mexicon lämmössä

Fiestaa! Vähän eri meininki kuin allekirjoittaneen lapsuudessa järjestetyissä Halloween-juhlissa. (Kuva lainattu www.fest300.com)Día_de_los_Muertos_New_Mexico_2013_Seth_Nodelman_Margigold_Parade - 36

 18.  Kaunareiden studiokäynti LA:ssa

Tässä oikein spoiler meikäläisestä – olen heti synnäriltä tulleena istutettu telkkarin eteen kun äite ja mummo on seurannut silmä kovana Kauniita ja rohkeita. Meikäläinen on ihan koukussa – ja haluan käydä Kaunareiden studiolla! Funny fact – eilen alkoi Kaunareiden THORNE seuraamaan mua instagramissa – aika hauska sattuma. (Ja kyllä – otin screenshotin ja lähetin kuvan äitelle)

19. Shanghain valot

”En ole koskaan nähnyt Shanghain valoja”.

20. Roadtrip Pohjois-Thaimaassa

Joku on varmaan lukenut aikaisempia postauksiani – tämä ja muutenkin aasian roadtrip olisi unelma!

21. Matka business-luokassa ja majoitus viiden tähden hotellissa

Tää vois olla vaikka future honeymoon. Kerran lennetty business-luokassa tähän päivään mennessä. Vähän heikkoa useemmin näin opiskelijana.

22. Viinimatka Uuteen-Seelantiin

Tarviiko sanoa enempää? (Kuva lainattu www.churtonwines.co.nz)DSC_0358

23. Joku överi sviitti Ruotsinlaivalla

Maailman merisairain ihminen ilmoittautuu! Tuskin lähden vapaaehtoisesti Ruotsinlaivaa pidemmälle risteilylle mutta joskus haluaisin testata siellä jotain noista sviiteistä. Nimimerkillä juuri vähän aikaa sitten bookkasin maaliskuulle risteilyn parhaassa hytissä missä olen koskaan matkustanut – eikä tuo ole sviitti änähnytkään.

24. Työmatkustaminen

Yksi työmatka ulkomailla takana – toivottavasti monia edessä! Työmatkustus osoittautui yllättävän raskaaksi mutta sitäkin palkitsevammaksi. Tulevaisuudessa haluan tehdä työmatkoja lisää ja paljon, kiitos! Bring it on future!

25. Matka maailman ympäri

Tämä on se isoin haave ikinä – ehkä moni näistä paikoista tulisi nähtyä tällä reissulla?

Näitähän voisi jatkaa vaikka millä mitalla! Nämä kuitenkin ovat ehkä jotenkin toteutettavissa..

Mitä on sinun matkustuslistallasi?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Kurentovanje toivottaa kevään tulleeksi ja pelottelee talven pois

Kevät on karnevaalien aikaa. Edellisessä postauksessani fiilistelin tammi-helmikuun vaihteessa järjestettäviä Venetsian karnevaaleja. Tunnettuja karnevaaleja on paljon, mutta kuinka moni on kuullut Slovenian Ptujssa järjestettävästä Kurentovanjesta?

12660219_10207683277214036_1847383071_n

Kuka oli Kurent ja mitä hän teki?

Kurentovanje järjestetään Slovenian vanhimmassa kaupungissa nimeltään Ptuj. Ajankohta on helmikuu. Kurentovanjella on Sloveniassa pitkät perinteet. Kurent oli henkilö, jolla uskottiin olevan voima pelotella talvi pois ja tuoda kevät kylmän talven tilalle.  Kurentilla oli lampaankarvainen asu lampaankarvahattuineen, lehmän kellot roikkumassa vyötäröllä ja vyössä, sekä punaiset tai vihreät villasukat ja mustat saappaat. Tiedä  sitten, minkä näköinen tuo alkuperäinen Kurent on oikeasti ollut – mutta mielestäni nämä karnevaaliasut ovat suht karmivia. En haluaisi olla pieni lapsi ja törmätä näihin pimeällä kujalla.

Ystäväni, jotka ovat samaa ikää kanssani kertoivat tarinan siitä kun he olivat pieni. Tuolloin (ja nytkin) pukeutui lastentarhan opettaja ”Starka zimaksi”, eli ”Granny winter on fire”. Se oli lapsille merkki talven päättymisestä.

Kaduilla tanssitaan, kilistellään lehmänkelloja, pelotellaan kirjaimellisesti talvi pois. Kurentit tanssivat ympärilläsi ja pelottelevat sinustakin varmaan samalla synkkyyden pois. Tämä ei ole kauniiden krumeluuriasujen karnevaali, vaan täällä saa näyttää pelottavalta. Kurentovanjen ohjelman löydät täältä.

12659863_10207683277094033_57590079_n12660248_10207683277174035_498633193_n 12660377_10207683277054032_651778676_n12650600_10207683277134034_1489596102_n

Vierailu Ptjun kaupungissa kannattaa

Kun ollaan Slovenian vanhimmassa kaupungissa, kannattaa karnevaalien ohella käväistä myös muissa nähtävyyksissä. Jos kaipaat viinituliaisia, kipaise Ptujn viinikellariin ja osta tuliaikseksi Pullusta, meikän sanoin Pullukkaa tai pöytäviiniksi sopivaa Halozania. Omat suosikkini alueen viineistä ovat Pullus G Sauvignon (valkoinen), makean nälkään Pullus G Traminer (valkoinen). Punaisen ystävä löytää varmasti sopivan kotiinviemiskerkun Pulluksen mature Pinot Noirista.

Ruokalautaselle kannattaa etsiä kanaa Ptjun tyyliin ”Mlinci”, sekä Slovenialaista kinkkua ”Tunka” ja jäkiruokasi alueen perinteistä tiikerikakun näköistä Poticaa tai juusto-kerma-leivonnaista Gibanicaa.

Auringonlaskua kannattaa suunnata katsomaan Ptujn keskiaikaiselle linnalle, joka hallitsee kaupunkikuvaa Drava-joen kanssa. Kun esimerkiksi Venetsiassa asuu yli 260 000 ihmistä ja Ptujssa 23 000, voi rauhaisuus yllättää matkailijan. Venetsian ja Ptujn välillä on matkaa vain vaivaiset 370 kilometriä – kaksi karnevaalia yhdellä iskulla? Eipä ole huono idea. Lisää Ptujsta öydät Ptujn virallisilta sivuilta. (englanniksi)

12674450_10207683277014031_577566443_n

Voisiko tässä olla uusi karnevaalikohteesi?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Venetsian karnevaalit – mihin mennä kun massat ahdistaa?

Vuoden 2016 Venetsian karnevaalit ovat enää vain viikon ajan käynnissä. Onko joku teistä lähdössä vielä karnevaalihumuun?

Havahduin eilen karnevaaleihin, kun sain puhelun asiakkaalta jolle lähdettiin suunnittelemaan reissua Pohjois-Italiassa. Mieleni seikkaili puhelun ohessa paikoissa, joissa olin käynyt. Palasin mielessäni Venetsian karnevaaleihin ja vuoteen 2014 – kun olin ihan pihalla ja eksyksissä Venetsiassa. Miten niin ison, nähtävyyksiä pursuavan kaupungin voi nähdä kokonaisuudessaan? Paljon jäi näkemättä – mutta paljon tuli nähtyä.  Pyhän Markuksen kirkko, sen aukio, goldolit, Canal Grande, kaupunki jossa ei kuljeta autolla.. Nämähän ovat varmaan ensimmäisiä asioita mitä Venetsiasta tulee mieleen.

Venetsiasssa kannattaa toki kiertää upeat, kuuluisat nähtävyydet – mutta suosittelen tekemään nämä muuna aikana kuin Karnevaalihumussa tai kesällä. Travellerlover-blogissa olikin jo vähän vanhempi teksti, mutta hyvä teksi Venetsian ikonisista paikoista turistikauden ulkopuolella. Olen käynyt minäkin San Marcon aukiolla pyörimässä ja Pyhän markuksen kirkkoon jonottamassa ja yltiökalliilla pizzalla – pizzan puolituskin taisi kustantaa noin neljä euroa.

Kun alettiin muistella karnevaaleja, niin karnevaalien aikaan havahduin siihen että kaikesta ihmisryysiksestä huolimatta ihmiset olivat allekirjoittaneelle erittäin ystävällisiä – jotenkin kuvittelin että valtava turrepaljous saattaa vaikuttaa paikallisiin erilailla. Tai sitten en törmännyt oikeisiin paikallisiin ollenkaan! Nyt oikein huvittaa kun miettii kaikkia niitä upeita karnevaaliasuja, joita sain kuvattua. Silmistä huokui hymy, mutta mitähän nämä tyypit oikeasti miettivät turresta turren perään, joka kamerallaan tulee kuvaamaan..

Itse en ole koskaan ollut mikään nähtävyyksienperässäjuoksija. Tykkään fiilistellä tunnelmaa enemmän kuin jonottaa satojen metrien jonoissa.

Mitä sitten tehdä Venetsiassa, jos suurimpien nähtävyyksien ihmismassat alkaa ahdistamaan?

12695141_10207682672318914_1744851613_o12637039_10207682672438917_2136616247_o12516671_10207682674118959_1928886408_o

1.Liberia Acqua Alta In Venice

Kirjakauppa Liberia Acqua Alta In Venice. Matkamuistokrääsää keräävän paratiisi? Tämä kirjakauppa ei ollut käyntilistallamme, sillä löysimme tänne sattumalta. Kaupan takaosassa olivat todella rähjäiset kirjarappuset, jotka kehottivat kiipeämään ylös ja katsomaan upeaa näköalaa. Kaikesta Venetsian ruuhkaisuudesta huolimatta täällä oli hiljaista – aistin kiireettömyyttä. Katsoessani (likaista) kaunista pientä kanaalia näin yhden miehen purjehtivan gondolillaan ohi – hetki oli rauhaisa, hetki oli kaunis. Olin yllättänyt, sillä San Marcon aukio ei ollut kauhean kaukana.

Tuolta tuli muuten ostettua monet kortit – vaikka huomasi että kortteja oli montaa ja samanlaista, niin paikan rosoisuus teki tästä jotenkin veikeän, eikä yhtään niin perinteisen turistikaupan oloista. Selkeästi turistiakin lumoamaan tehty kauppa – konsepti onnistunut. Kukaan ei tullut nykimään hihasta tai myymään pakolla tuotteita. Ihan kuin olisi ollut jossain vanhassa, vanhassa Venetsialaisessa kirjakaupassa.

12674734_10207682824562720_1193961979_o12669921_10207682670118859_1122276561_o12696526_10207682824482718_504890133_o12666317_10207682670158860_1838318886_n

2. Yritä löytää Scala Contarini del Bovolo

Tässä saa kulumaan vähän aikaa. Vaikka Scala Contarini del Bovolo sijaitsee suhteellisen lähellä San Marcon aukiota, oli se aivan järkyttävän vaikea löytää. Tereza juoksi kartta kädessä: ”Mun on pakko löytää tämä”. Ennen näiden sanojen kirjoitusta googlasin ja myös Trip Advisorin käyttäjät olivat selkeästi sitä mieltä että ei ole mikään maailman helpoin rakennus löytää. Kun me saavuttiin karnevaalien humusta tänne, ei tuolla kujalla ollut ketään muuta katsomassa rakennusta – kaikki kaupungin melu ja karnevaalien äänet olivat poissa ja vain me neljä saatiin kuvata rakennusta rauhassa. Tätä etsiessä saattaa löytää vaikka mitä ihania paikkoja – jos on aikaa, niin lähde löytöretkelle!

12633370_10207682672358915_246001530_o

3. Osta Venetsialainen maski aukioiden ulkopuolelta

Tai yritäppä ensin löytää sellainen maski, jota ei myydä esimerkiksi Suomessa Pilailupuodissa. Matkakumppanit taisivat hermostua jo meikäläiseen kun mikään ei kelvannut. Silmikoita oli ja naamioita oli aukioilla ja suurissa liikkeissa vaikka ja kuinka. Emin päätti ostaa ensimmäisen vastaantulevan maskin San Marcon aukiolta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja nyt harmittaa kun en tuon kaupan nimeä koskaan ottanut ylös. Vanha nainen maalasi maskeja pienessä liikkeessään ja merkitsi niitä – en sitten tiedä oliko tuo kaikki showta, vai olivatko oikeasti käsin tehtyjä. En toisaalta halua tietääkään sillä maksoin itseni kipeäksi tuosta ”täydellisestä” maskistani. Sisällä on kaunolla kirjoitettu nimimerkki ja luultavasti sarjanumero. En ikävä kyllä päässyt näillä kauppiaan jäljille että olisin voinut maskikaupan ilon jakaa. Tämä taitaa kuulua jälleen joukkoon ”Se vain löydetään eikä koskaan löydetä uudestaan.”

12656117_10207682824442717_1747039423_o

5. Nappaa itsestäsi kuva ilman kanssaturisteja Ponte di Chiodolla

Silta ilman kaiteita, Ponte di Chiodo sijaitsee Cannaregion kaupunginosassa. Jos on tottunut kulkemaans silloilla joissa on kaiteet, on tämä hyvä tapa testata kuinka hassulta tuntuu kun ei ole mitään mihin nojata tai ottaa tukea. Silta on pieni, eikä mitenkään korkea mutta silti allekirjoittanutta kuumotti ajatus siitä että tipahdan veteen. Hassua miten turvallisuudentunne katoaa tällaisella pikkusillalla. Täällä voi pitää kunnon poseeraussessiot ja ottaa itsestään ja kanssasystävistään kuvia reissulta – ei ainakaan ollut pelkoa että joku photobombaisi kuvassa.

12665791_10207682670238862_1330781571_n

5. Käy kahvilla ja pizzalla San Marcon kaupunginosan ulkopuolella

Taas paikkoja jotka löytää eikä niihin löydä enää koskaan takaisin. Tämä kahvila löydettiin jokin aika Ponte di Chiodon jälkeen, eli uskoisin meidän seikkailleen edelleen Cannaregion kaupunginosassa. Tässä oli jo hurja aspekti esimerkiksi San Marcon aukioon, jossa joutui laskemaan kahvilan terassin pöytiä neljän käden sormilla. Tässä kahvilassa pöytiä oli ulkona kolme ja koreiden gondolien puolesta vedessä olivat paikallisten pienet moottoripaatit. Erittäin ihanaa oli huomata, että muutamien askeleiden päässä odotti aivan toisenlainen maailma. Löysin aikaisemmin hyviä ohjeita siihen, kuinka löytää ne parhaat ruokapaikat Venetsiasta ja voin todellakin ohjeet allekirjoittaa oman kokemuksen pohjalta: Ravintolan oven päällä lukee yleensä “taverna” eikä “ristorante”, turistico-menu sisäänkäynnin vieressä näytillä,   kielitaitoinen henkilökunta ja klassinen sisäänheittäjä. Vältä näitä, nauti jossain muualla.

12637069_10207682824402716_1491372758_o 12637199_10207682824522719_1349977394_o

6. Odota illan hämärtymistä

Mielestäni Venetsia oli kauneimmillaan kun päivä taittui iltaan. Moni oli jo kyllästynyt nähtävyyksillä juoksuun ja kaupupnki hiljeni. Karnevaalien maskit näyttivät entistä vaikuttavammilta ja rakennukset jylhemmiltä – koko kaupunki näytti salaperäisemmältä. Sellaiselta kuin olin aina Venetsian ajatuksissani kuvitellut. Toki vilinää ja melskettä vielä oli, mutta yleistunnelma oli aivan erilainen kuin päivän ollessa kirkkaimmillaan. Venetsia, tykkään sinusta enemmän illan hämärässä.

Ja ennen kuin joku sanoo, että ei ehkä kannata matkustaa jos ahdistaa – niin olen eri mieltä. Venetsian karnevaalit kannattaa käydä katsastamassa edes kerran elämässä.

12620669_10207683097289538_609736792_o 12656355_10207683097329539_2021601630_o12637026_10207682674078958_1590150591_o

Millaisia ajatuksia sinulla on Venetsiasta? Mitkä ovat paikat mihin ohjaisit ehdottomasti ystäväsi käymään?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä