Monthly Archives

tammikuu 2016

Matkamessut ensimmäistä kertaa bloggaajan silmin

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä postausta jo muutamaan otteeseen. Nyt on pakko saada itseään niskasta kiinni, kun MATKA2016 ensimmäisestä päivästä on jo viikon takana! Huh heijaa miten aika menee taas eteenpäin.

Sain kunnian olla tänä vuonna bloggaajana messuilla ensimmäistä kertaa pienen blogiurani aikana ja sain osallistua ammattilaispäivään. Jos sinä joku – pieni aloitteleva matkabloggaaja luet tätä ja mietit ensi vuotta niin voin vain suositella hakemaan matkamessujen bloggaajapassia. Jotenkin näki messut aivan erilaisesta näkökulmasta. Messuilla ei itselläni ollut mitään suurempaa agendaa blogini markkinoimiselle – mutta hyväksi jutuksi selkeästi osoittautui tilaamani käyntikortit. Lähellekään kaikkia sataa ei tullut jaettua mutta seuraavilla messuilla sitten tartutaan rohkeammin toimeen ja tuodaan vähän blogia enemmän esille – jostain se on pakko aloittaa, eikös?

MATKA Travel Fair ei pettänyt tälläkään kertaa – upeita näytteilleasettajia ja kansainvälistä sykettä – ihan mahtava paikka matkustaa koko maailman ympäri, jäädä juttelemaan Sri Lankan pisteelle ja juomaan teetä tai poiketa suosikkimaassa Sloveniassa ja heittää small talkia – ja juoda kotoisaa mehua. Ammattilaispäivänä pääsin myös Rantapallon haastattelevaksi – kannattaa se ensimmäinen haastattelukertakin koittaa että pääsee peloistaan. Änkytettiin ja ihmeteltiin mutta taas voi sanoa olevansa kokemusta rikkaampi. Hyvä me ensikertalaiset, kyllä nämä alkaa tästä kulkemaan!

P1013648

Ensikertalaisena matkamessuilla bloggaajan roolissa – Pöndekengissä opittua:

  • Tilaa käyntikortit – ei haittaa vaikka ne eivät olisi viimeisen päälle hiotut
  • Mieti mitkä näytteilleasettajat sinua kiinnostaa ja käy rohkeasti juttelemassa
  • Tiedä seuraajamääräsi – pari kysyi näitä messuilla (onneksi maalainen on sen verran kyylä että tietää omat seuraajansa kysymättäkin ;)
  • Marssi rohkeasti ammattilaispäivän pyörteisiin – olin aivan hermona astuessani aamiaiselle mutta kuinka ollakaan, niin oli moni muukin ja juttelu lähti eteenpäin kuin luonnostaan
  • Osallistu tapahtumiin mitä on tarjolla – älä mieti että voitko sinä sillä sinä kyllä voit!
  • Tutustu muihin bloggareihin ja käy näyttämässä naamaasi – on hauska huomata kuinka toinen pyörittää silmiään ”Hmm, tutun kuuloinen..” ja sitten toinen ”Hei mä taidankin sut tietää!”
  • Ole oma itsesi – se riittää (Ja jos ei, niin ehkä se riittää jollekin toiselle)

P1013618

MATKA2016 jätti muistot:

  • Luxury Action Teepee Wilderness Campin upea telttamajoitus – mä haluan todellakin yöpyä täällä (ehkä sillä ensimmäisellä Lapin matkalla sitten joskus?)
  • Sri Lankan ystävälliset näytteilleasettajat – suunnittelivat siinä jutellessa jo koko matkapaketin ja yksi antoi voidetta päänsärkyn. Jos tuon maan tyypit on noin ystävällisiä niin voisin lähteä kyllä heti reissuun!
  • Feel sLOVEnia – tähän tuskin tarvii mun sanoa mitään. Suosikkimaa mikä suosikkimaa
  • Slovenia-seura – vaikka maa on suosikkini, olen jotenkin missannut tämän. Mahtavaa jutella muiden maata rakastavien kanssa.
  • Profumo d’Italia ja Vino Tours and more – ihana isä ja tytär joiden viinimatkalle aion joskus osallistua, mahtava uusi matkailulöytö!
  • Slovenialaisten perinneruokien minikokkikirja – voiko olla enää ihanampaa juttua?!
  • Clarion Hotels tulee Suomeen! Kaksin kappalein. Pääsen testaamaan toisen hotellin palveluita syksymmällä – haluan niin nähdä saako hotelli arkeni unohtumaan vaikka työpaikka on 200 m päässä hotellilta.

P1013613 P1013615P1013635P1013633

Loppukevennyksenä Espanja.comin pisteeltä saatu skrapa – laitoin tämän Audiin muistuttamaan tästä mieltäni masentavasta talvesta. Voisin kyllä seurata tämä skrapan sanomaa..

Olitko Matkamessuilla nyt ensimmäistä kertaa bloggaajana, millaisia fiiliksiä sinulle jäi messuista? 

Entä te yleisöpäivinä vierailleet, mitä jäi messuilta mieleen? Tuliko bookattua lennot lämpimään? 

Huomenna käydään maistelemassa uusia Karl Fazer Travel-makuja – mmm! Mitähän sieltä on tulossa?

Ummikkona ulkomailla – mikset ihmettelisi?

Auki on kanava numeroltaan neljä. Ummikot ovat lähteneet ulkomaille. Twitter on täyttynyt tweeteistä – jotkut tykkää, jotkut kokee myötähäpeää, joku häpesi olevansa suomalainen.

Minäkin ajattelin ensin myötähäpeää mainosten valossa – istuin alas ja odotin pahinta. Kuitenkin valtavan hyvä mieli valtasi minut. Minulle tuli hyvä mieli, hyvä mieli siitä että on ihmisiä, jotka oikeasti ihmettelevät ja miettivät asioita tuolla tavalla kuin nyt nelosella – aivan ummikon kengissä. Eihän tuossa ole mitään hävettävää, sillä jokainen meistä on joskus tehnyt sen ensimmäisen reissunsa – nelosella ummikot nauttivat ihan täysillä ja katsokaa tyttären ja isän matkaa – kuinka hyvä fiilis voi tulla siitä, että vanha isä pääsee ihmettelemään maailmaa. Nuorempi pariskunta pääsee reissuun ja ehkä he palaavat tai eivät palaa ulkomaille koskaan – on heillä ainakin kerrottavaa ja muisteltavaa.

Äitini sanoi aivan pari viikkoa sitten minulle, että häntä oikein ihmetyttää kuinka matkustava ihminen minusta on tullut, sillä hänen ainoa toiveensa oli vaikeankin talouden kanssa se että lapset pääsisivät edes kerran elämässään ulkomaille – ja päästiin me sitten, useampaan otteeseen. Ja taidettiin kaikki kolme plikkaa jäädä koukkuun. Joskus sitä unohtaa ensimmäisen reissunsa, ne useat kommellukset sekä ihmettelyt sen ensimmäisenkin reissun jälkeen ja välillä kokee olevansa niin kokenut. Matkustaminen ei tee sinusta parempaa ihmistä, matkustaminen ei ole itsestäänselvyys. Jos haluat matkustaa, niin matkusta.

Aion katsoa tätä sarjaa vielä – ja palauttaa jakso jaksolta mieleeni sitä että kannattaa ja pitää ihmettellä tätä meidän upeaa maailmaa ja kaikkea sitä mitä sillä on meille tarjota.. Koti-Suomen pakkasia, päiväntasaajan kuumuutta, kaukaisia sademetsiä ja maailman toisella puolella sijaitseviä suurkaupunkeja. Mitä hauskaa sitten enää on, jos kaikki on jo niin tuttua. Ei tähän meidän upeaan maailmaan voi leipiintyä- eihän?

Minäkin saatan aivan tahattomasti sanoa jotain väärin jostain kohteesta – mikäs matka-asiantuntija tässä muka ollaan kun ei kohteistakaan tiedä kaikkea? Sepä tässä maailmassa on upeaa että aina ei voi olla kaikki valmista.

On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä – Albert Einstein

Alla kaksi melkein ummikkoa ulkomailla, kuutisen vuotta sitten. Torstaina ummikkona matkamessuilla ammattilaispäivänä. Ihan kiva olla välillä vähän pihalla.
36059_437212061081_5371939_n
65813_437212791081_7366324_n

Millainen oli sinun ensimmäinen ulkomaanmatkasi?

Katsoitko Ummikot ulkomailla ja millaisia fiiliksiä sinulla heräsi?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Bangkokista Pohjoiseen – seuraava reppureissureitti

”Thaimaassa on parasta yksinkertaisesti se  että koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan. Saatat juosta jättimäistä torakkaa karkuun Bangkokin kadulla ja sen johdosta kääntyä kujalle, josta löydät maailman parhaan katukeittiön. Saatat ihastella vastaantulevaa ladyboyta, joka kävelee sinua paremmin korkokengillä ja toisessa hetkessä näet munkin hiljentyvän rukoukseen. Saatat hypätä suurkaupungin kaduilta minibussiin, joka tunnin päästä saattaa sinut paratiisirannalle, hiljaisuuteen.”

Näin minä kuvailin Thaimaata, tuhansien hymyjen maata.

Tämä postaus on osa Tourism Authority of Thailandin ja Thai Airwaysin kampanjaa, johon blogini valittiin mukaan.

 1-DSC00799

Valmistuminen häämöttää. Tämä on siis aivan opinnäytetyön viimeitelystä enää kiinni. Viime vuonna Bangkokista etelään-reppureissullamme ystäväni H:n kanssa päätimme, että valmistuttuamme palaamme Bangkokiin ja tehdään reissu pohjoiseen – koska täytyyhän matkailualan restonomin papereita jotenkin juhlistaa, eikös? Juhlistamiseen käy mainiosti Thaimaa, koska idean parhaillaan tekeillä olevaan opinnäytetyöhömme saimme istuessamme Hua Hinissä altaan reunalla.

1-DSC_0313

 Suunnitelma: Reppureissu Bangkokista pohjoiseen

(Bangkok-Samut Songkhram- Kanchanaburi-Chiang Mai-Pai-Mae Hong Son-Chiang Rai-Sop Ruak-Bangkok)

First stop: Bangkok

Suosikkikaupungista on pakko aloittaa – ja sitten joskus lopettaa. Bangkokissa riittää tekemistä – ja hotelleja. Ensikertalainen saa varmasti tuskastella moneen otteeseen hotellin valinnassa, missä on paras sijainti, miten pääsee liikkumaan? Olen päätynyt itse siihen, että olen täällä BTS-tyyppiä ja tykkään matkustaa tuolla junalla Bangkokissa. Mikäli haluat liikkua helposti, kannattaa tsekkailla, josko BTS-asemia olisi lähellä. Taksit, tuk tukit – ja jalat vievät myös suurkaupungissa pitkälle. Parhaana päivänä on Bangkokissa otettu muistaakseni yli 27 kilometriä jalkaisin ja koin tämän vaihtoehdon todella mielekkääksi liikkua Bangkokissa. Lopputuloksena tosin oli olkapäiden palaminen ja jäätävät pohjejumit, mutta jokainen jumi oli sen arvoista.

Aivan unelma olisi aloittaa reissu jossain Bangkokin huikean korkeista hotelleista, missä olisi allas katolla. Vähän brunaa pintaan, jet lagia pois ja illalla katukeittiöihin maistelemaan herkkuja ennen seuraavaa seikkailua. True reppureissu varmasti alkaisi Bangkokin Khao San roadilta (kuva), eli koukkaappa sen kautta ennen Thaimaan valloituksen jatkamista, jos suunnittelet reppureissua.
1-DSC015921-DSC008231-IMG_9461

Second stop: Samut Songkhramin Maeklong market

Tämä kohde ei mene aivan mene pohjoiseen, itseasiassa reitti kääntää Bangkokista hieman etelään. n 80 km Bangkokista sijaitsee Maeklong railway market, joka on aivan pakko nähdä. Katukauppojen läpi kulkee oikeasti rautatie! Epäilemättä tämä ei ole tapaturma-alttiin paras valinta. Täältä saisi varmasti loistavat vauhdin huumat heti reissun alkajaisiksi. Torikauppias heittää myytävänsä edestä pois ja samassa sekunnissa takaisin, kun juna on kojun ohittanut? Mä haluan niin nähdä tämän – ja pysyä hyvällä etäisyydellä tuosta junasta.

Third stop: Kanchanaburi

Parin tunnin ajomatkan päässä odottavat vesiputoukset ja viidakko. Kanchanaburin kaupunki on Kanchanaburin provinssin pääkaupunki. Paikka on tunnettu Kwai-joen sillasta ja rautatiestään. Matkalla pääsee myös koskemaan historiaa Death Railway-museossa sekä Hellfire Pass Memorial-museossa. Täällä vieraillessa ehdoton must see-nähtävyys olisi paikallisen sykkeen lisäksi Erawanin kansallispuisto, siellä on suht täydelliset maisemat. Jollain välietapilla on taas pakko päästä aidon thaimaalaisen minibussin kyytiin (kuva). Serkkuni, joka on paljasjalkainen bangkokilainen totesi minulle kerran ”ota minibussi, et tiedä Thaimaasta mitään jos et ole sillä matkustanut.”

1-DSC008321-DSC01786

Fourth stop: Chiang Mai

Bangkokiin verrattaen maalaisellekin sopiva kaupunki? Okei, tällä myyntipuheella meikän on pakko mennä testaamaan miltä tuo suuri pieni Chiang Mai tälle maalaiselle vaikuttaa. Chiang Mai on saman nimisen provinssin suurin kaupunki ja Thaimaan toiseksi suurin kaupunki. Tänne haluan mennä Bangkokin pölyjä karistelemaan, kiipeämään Doi Suthep-vuorelle ja ihastelemaan Wat Phra Thatin temppeliä, kipeämään 306 askelmaa – maistelemaan herkkuja Chiang Main yömarkkinoilla, tsekkaamaan yksi thai boxing-ottelu ja ostamaan matkamuistoja Bo Sangin päivävarjotehtaalta. Jos heittäytyy ihan hurjaksi, niin koskenlaskua tai viidakkoköysirataakin pääsee testailemaan.

Fifth stop: Pai

Pai sijaitsee puolivälissä matkalla Chiang Maista Mae Hong Soniin. Jos true reppureissaaja aloittaa matkansa Bangkokin Khao San roadilta, tänne hän kuulemma jatkaa matkaansa ja viettää täällä kauan aikaa. Olen kuullut bussimatkan Chiang Maista Paihin taittuvan aika mutkaisesti tien kiemurrellessa. Pai on pieni, omaleimainen kaupunki. Vaikka Paihin löytää joka vuosi monia turisteja, olen kuullut sen pitäneen omaleimaisuutensa ja monen pitävän kaupungin hengestä – tässä oiva paikka tehdä stoppi, vaikka mikään reppureissukuningatar en koe olevani.

Sixth stop: Mae Hong Son

Myanmarin rajalla, burmalaisvaikutteiden sylissä lepää Mae Hong Son. Chiang Maista kaupunkiin pääsee lentäen tai yllättäen – monen mutkan taittavalla bussilla. Kaupungin keskustassa on järvi – ja järven ympärille pystytetään mitkäs muut, kuin yömarkkinat. Aamuisin lentokentän kupeessa aamun markkinat. Mae Hong Sonin lähistöllä pääsee myös ihmettelemään jokikarppeja – ja syöttämään niitä. Tuntuu, että lumoudun jokaisesta kylästä missä vain on temppeli – eli varmaan meikäläiselle epämielenkiintoista kohdetta on vaikea löytää. (Alla kuva Ayutthayalta viime reissulta. Suosittelen käymään myös täällä, jos historia sinua kiehtoo!)

1-DSC016261-DSC01058

Seventh stop: Chiang Rai

Chiang Rain provinssi on Thaimaan pohjoisin provinssi. Meikän ensimmäinen mielikuva Chiang Raista on aina valkoinen temppeli – ja tuo kuva on ehkä ensimmäinen, mitä googlatessakin tulee vastaan kun hakuun pistää Chiang Rain. Valkoista Wat Rong Khun-temppeliä on rakennettu vuodesta 1997 ja tuhansista peilinpaloista. Paikan vanhin temppeli on Wat Phra That Chom Thong ja  mielenkiintoinen kohdeWat Phra Kaeo-temppeli, josta löydettiin Smaragdi-Buddha satoja vuosia sitten.  Upeaa olisi löytää tällä reissulla jotain kontaktia Pohjois-Thaimaan vuoristokylien heimojen elämään – tämä tosin voi olla vähän vaikeaa. Helppo ja eetinen vaihtoehto on  esimerkiksi Chiang Maissa että Chiang Raissa sijaitsevat museot, joissa matkailija voi nähdä vuoristoheimojen kulttuuria ja taustoja. Pohjois-Thaimaan ruokakulttuuri myös kiinnostaa, miten se eroaa tutumpaan etelän ruokakulttuuriin?

Eighth stop: Sop Ruak

Thaimaan, Laosin ja Myanmarin rajat kohtaavat Sop Ruakilla. Eikös tässä olisi sellainen klassinen tienristeyksessä ongelma – minne mennä seuraavaksi, kääntyä takaisin vai jatkaa toiseen maahan? Jos on aikaa, niin matkaa voi jatkaa – realistina uskon että itse meikäläisen täytyy tällä etapilla palata takaisin viettämään one night in (tai kaks, kolme yötä in) Bangkok ennen paluuta toimiston arkeen.

Last stop: Bangkok

Kaikki tiet johtavat Bangkokiin. Siinä onkin sitten miettimistä, miten taittaa tuon miltei 900 kilometrin matkan Sop Ruakista takaisin ja mitä helmiä matkallaan löytää – mutta hei, eikö se ole reppureissun idea, ettei kaikkea suunnitella aivan valmiiksi?

Osallistu ja voita 500€ matkalahjakortti! #Thaimaanparhaat2016

1-IMG_9414nimetön

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Matkamessutärpit ja lippujen voittajat

*Tähän tervehdys niin monen maan kielellä kuin osaan*

Tammikuu on todellakin matkailun aikaa. Töissä on kokoajan asiakaskontakteja – oikeaa matkahulinaa, huh! Ihanaa tietää, että ihmiset matkustaa näin paljon ja harmaa arki jätetään välillä taakse. Matkamessutkin lähestyvät ja joka puolelta saa fiilistellä matkailua ja matkailun trendejä. Tämän postauksen lopussa paljastetaan Matkamessulippuarvonnan voittajat.

Kokosin alle oman must see and do-listan matkamessuilla. Mihin sinä meinaat messuilla suunnata?

Tuntematon Thaimaa – Millainen Thaimaa odottaa matkailijaa suosituimpien turistikeskusten ulkopuolella? – Yes please! Mulla on monta Thaimaajuttua suunnitteilla – todellakin haluan kuulla lisää vinkkejä.

Matkailun sähköisten viestintäkanavien asiakaskokemukset tulevaisuudessa? – Töissä tulee oltua sähköisissä viestintäkanavissa monta kertaa päivässä asiakkaisiin yhteydessä – itsensä kehittäminen, yes please.

Traveltrends of 2016 and how you can afford to travel more often – Tarviiko tähän edes sanoa mitään?

Pohjois-Korea – mielenkiintoinen matkailumaa – Tässä olisi vallan mielenkiintoinen next destination!

Vaikuta valinnoillasi myös matkaillessasi – Green Key -merkki kertoo kohteen ympäristöystävällisyydestä – Arvot muuttuu, maailma muuttuu. Mielenkiintoinen ja ajattelun arvoinen näkökulma.

 Viinimatkailu avartaa / Winetourism is the password – Joka tuntee minut, ei varmaan ihmettele tätä tärppiä. Täältä löytyy aiemmin kirjoitettu viinimatkailuhaavepostaukseni.

Ja sitten…

Sinulle on postia! Matkamessuliput lähtevät näiden sähköpostiosoitteiden haltijoille:

t-e-e-a ja mariina.rint… 

Alla kuva allekirjoittaneesta hyvin tarkennettu kuva Nizzassa. Nähdään messuilla! :*

P1010331

Matka_Bloggaaja_logo16

Matkamessujen kartta löytyy täältä, sekä mahtavat ohjelmat täältä.

Voita lippu Matkamessuille – mihin Sinä haluat matkustaa 2016?

On taas se aika vuodesta kun koko maailman voi kohdata Suomessa saman katon alla – MATKA2016 tuo koko maailman käsinkosketeltavaksi. En itse ole mikään messujen suurkuluttaja, mutta tämä on sellainen tapahtuma, mihin on aivan pakko päästä joka vuosi. Tänä vuonna sain kunnian noutaa oman bloggaajapassini messuille je mikä parempaa – sain kaksi lippua, jotka saan jakaa teidän lukijoiden kesken! Liput tippuivat postiluukusta ja arvonnan voi pistää käyntiin.

Osallistuminen on yksinkertaista ja ohjeet tulee alla:

Kerro tämän postauksen kommenttikentässä, mihin Sinä haluat matkustaa vuonna 2016?

Vastaa viimeistään to 14.1 klo 21.00, liput lähtee postiin 15.1 :)

Muistathan lisätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin saan otettua sinuun yhteyttä. (sähköpostiosoitteesi ei näy muille)

Oletko huomenna Helsingissä? Lähde ja #Tempaudu mukaan matkatunnelmaan Kampin kauppakeskuksessa klo 12:00-17:30 – ja voita upeita matkapalkintoja! Palkintojenjako klo 18.

P1013608

11126788-cfc8-408a-89de-893823049651

Liput on lahjoittanut Matka Nordic Travel Fair.

Nähdään messuilla! :)

Slovenialainen matkasanakirja

Moi !

1-DSC03496

Kun pari vuotta sitten astuin jalallani Slovenian maaperälle, en ymmärtänyt kielestä yhtikäs mitään. En edes loppupeleissä tiedä missä vaiheessa tuo kielen oppiminen lähti käyntiin, sillä erityistä kurssia en ole käynyt. Koska tiesin että edessä on usea kuukausi Adrianmerenrannikkomaisemissa, halusin oppia kommunikoimaan edes vähän ”uuden kotimaan” kielellä. Kanssaopiskelijat olivat todella ystävällisiä ja perussanaston myötä pääsi eteenpäin. Nykyisin osaan jo vähän reagoida kysymyksiin ja tajuan jos joku sanoo minusta pahan sanan – ja kerroinpa viime reissulla ensimmäisen ”vitsinkin” paikallisella kielellä! Aina ennen uutta kohdetta otan selvää tervehdyksistä, kiitoksista ja muista nice to know-jutuista paikallisella kielellä. Onko täällä muita samanlaisia ”ikuisuusopiskelijoita”?

Alla pieni matkasanakirja sinulle, joka haluat osata pari lausetta Slovenian matkallasi

Tervehtiminen

Huomasin että niissä matkasanakirjoissa, missä on kirjattu ”Hei!” oli usein sloveeniksi Živjo. Tämä on sana, mitä en todellakaan tullut käyttäneeksi kertaakaan varmaan sloveniassaoloni aikana. Asiaan varmasti vaikutti se, että asustelin etelässä. Živjo! on tervehdys, mitä käytetään enemmän Ljubljanassa. Zdravo! on tervehdys myös  ja sitä käytetään enemmän pohjoisessa, mutta niinkin helppo kuin Ciao! on tervehdys eteläisemmässä sloveniassa. Jos siis matkustat vaikka Portorozissa, Koperissa tai Piranissa niin tervehtiessä Ciao ja poistuessa Ciao ciao-toimii. Eipä ole vaikea muistaa! Meidän moi ja moi moi aiheuttaa vähän hilpeyttä, kun moj on slovenialaisten korvissa ”minun”.

Dobro jutro = Hyvää huomenta

Dober dan = Hyvää päivää

Dober večer = Hyvää iltaa

Lahko noč = Hyvää yötä

Dober tek = Hyvää ruokahalua

Kako si? = Kuinka voit/mitä kuuluu?

Kiittäminen

Slovenialaiset kiittelee paljon. Jos jokin tuli kauppareissuilla opittua ensimmäisten kommunikaatioiden joukossa, se oli ”hvala lepa” ja vastauksena saatu ”prosim”. Havahdun edelleenkin siihen, että kiitän usein sloveniaksi. Tuo on jotenkin niin sympaattisen kuuloinen tervehdys, varsinkin kun lausuu lepan oikein leveesti lepaaaaaaaaa.

Hvala = Kiitos

Hvala lepa = Kaunis kiitos

Prosim = Ole hyvä

Ymmärtäminen

Ne govorim slovensko = En puhu sloveniaa

Ne govorim dobro slovensko = En puhu hyvin sloveniaa

Jaz sem iz Finske = Olen Suomesta

(Ali) govorite angleško? = Puhutko englantia?

Odprto = Auki

Zaprto = Suljettu

Da/Ja = Kyllä

Ne = Ei

Oprostite = Anteeksi

Ravinnonhankinta

Sloveniasta tekee hauskan sen että meillä on järjettömän paljon samoja sanoja, mutta ne eivät tarkoita millään tavalla samaa kuin meillä. Jos ruokalistalla on Juha, niin se on vain keittoa, älä huolehdi. Eteläisessä Sloveniassa on tosi italiavaikutteinen keittiö. Pizzaa ja pastaa saa monesta paikasta. Kalaruoat on ihan sairaan hyviä.

Solata = salaatti

Čevapčiči = Slovenialaisten (ja muiden balkanilaisten) suosikkiruoka, jos multa kysytään. Siis lihaa, vähän niin kuin lihappullia, ranujen kanssa tai leivän sisässä, sipulia kyljessä. kts kuva.

Piščanec = kana

Ribe = kala

Juha = keitto

Prekmurska gibanica = perinteinen jälkiruoka, kannattaa etsiä ja maistaa. Kerroskakku, unikonsiemeniä, saksanpähkinää, omenaa, rusinaa, ricottaa

Belo vino = valkoviini

Rdeče vino =punaviini

Cviček = valkoisen ja punaisen sekoitus, matalaalkoholinen ”sour and poor wine”

Bambus = tuskin fiinillä dinnerillä, mutta vaikka illanvietossa nuorison suosimana. Colaa (tai Fantaa) ja punaviiniä – hyh.

Cockta = slovenialainen limsa

Pivo = olut (tämä on tärkeä, muista myös valita puolesi: onko se parempi olut Laško vai Union.. Tästä aina saa keskustelun sloveniassa aikaiseksi)

Ali lahko naročim? = voinko tilata?

Koliko stane? = kuinka paljon se maksa?

Slovenialaisten mielestä tällä pärjää pitkälle;

Eno pivo, prosim = yksi olut, kiitos


1-DSC_03481-DSC03301

Älä sano näitä

Oli vain pakko päästä lisäämään tähän oma huomioni. Slovenialaiset, ainakaan ystäväni eivät tunnu sitten kiroilevan millään. Ihanan pehmeetä. Kun kysyin heiltä, onko heillä taipumusta samanlaisiin ärräpäihin kuin meikäläisellä, vastaus oli ”ei meillä oikeastaan ole kirosanoja”. Omat suosikkini ovat:

Tristo kosmatih medvedov = kolmesataa karvaista karhua

Naj te koklja brcne! = kanan pitäisi potkaista sinua

Pejt se solit! = ”suolaa itsesi” eli häivy

Voiko enää olla parempia kirosanoja?

Samoja sanoja mutta täysin eri merkitys

Kirjaamatta jää varmaan monta samaa sanaa, millä on todella eri merkitys slovenian- ja suomenkielen välillä. Erikoisia yhtenäisyyksiä on enemmän kuin jaksan muistaa tätä postausta tehdessäni.

Nimiä voivat olla Uroš ja Metka. Olipa metka juttu, uros!

Kun slovenialainen sanoo piha, se tarkoittaa puhaltamista/viimaa.

Älä ihmettele, jos kätesi ovat nakit, ei ne oo paisuksissa. Nakit on vain rannekoru.

En tiedä kuinka moni käyttää sanaa likat tytöistä, mutta minä käytän. Likat on silitystä silitysraudalla.

Äläkä ota nokkiisi, jos joku sanoo lutka. Ota vaikka vaan kohteliaisuutena. Lutka tarkoittaa nukkea. 

1-10847930_10205733727036500_3922504023783098468_n

1 ena
2 dva
3 tri
4 štiri
5 pet
6 šest
7 sedem
8 osem
9 devet
10 deset

 Jaz ljubim ti, Slovenia

Rakastan sinua, Slovenia

Vaihto-opiskelu Sloveniassa?

Tänään töistä lähtiessä keskustelin kollegani kanssa vaihtariajasta.  Kollegan kanssa tultiin siihen tulokseen että ei toi meikäläisen Slovenia ole ehkä mikään mainstreamein vaihtoehto. Tästä inspiroituneena juttelun lomassa päätin että ehkä Sloveniaturinoille olisi hyvä saada faktaa blogiin, jos joku maata miettii vaihto-opiskelun ajaksi mutta ei uskalla lähteä. Netistä ei hirveästi kesteluja aiheesta löytynyt kun itse hain vaihtoon. Tuosta haustakin jo melkein kolme vuotta aikaa! Uskomatonta.

1-DSC_0401

Itse opiskelin University of Primorskassa, Portorozissa, Turistican campuksella. Sloveniaksi Univerza na primorskem fakulteta za turistične študije. Alle on koottu asioita, joita itse olisin halunnut vähän tietää ennen hakua. Mä menin vähän randomilla – ja ihastuin maahan täysin sydämin.

 Englannilla pärjää varmasti

Jos jännittää että vaihtarikoulussa täytyy osata maan kieltä, niin siitä ei ole ainakan hätää Turisticalla – tai koko Sloveniassa. Ainoa englannin kielimuuri tuli maaseudulla Prevojen kylässä kun paikallisen pubin vanha rouva alkoi keskustelemaan kanssani. Selitin hänelle ystävällisesti sloveaniaksi, että en puhu hyvin sloveniaa ja puhun englantia. Tästähän vasta soppa syntyi ja loppupeleissä kommunikoimme vain käsillämme ja viinilasilla. Mutta, takaisin asiaan. Luennot ovat hyvä esimerkki englannin tasosta. Opettajat ovat hyvin tarkkoja siitä, että luennoilla mihin Erasmus-oppilaat osallistuvat puhutaan vain ja ainoastaan englantia. Ainakin tomera englanninopettaja näyttää myös tulevina semestereinä Turisticalla opettavan. ”Muistakaa, edes kynää ei saa pyytää sloveniaksi, kun joukossamme on vaihto-oppilaita. Nyt me kaikki opiskelemme englantia”. Pientä kielimuuria on havaittavissa, jos valitsette Turisticalla saksan opinnoiksenne. Opettaja ei puhu englantia, vain sloveniaa, italiaa ja saksaa. Ei ollut mikään helpoin kurssi kysyä asioita.

Turistican opinnoissa ei ainakaan tule valinnanvaikeutta

Niitä kursseja nyt ei aivan liikaa ole. Ihmiselle, joka ei oikein osaa koskaan päättää mistää mitään on tämä aika jees. Viikon vinkkinä että Turistican opinnot vaihtareille opintopisteineen löytyy tältä sivulta. Opettajat ovat tarkkoja läsnäoloista ja ilmoittavat selkeästi kurssien läpipääsyyn tarvittavat asiat. Välillä vähän kuumotti. Erasmuksia ei päästetä mitenkään helpolla, mutta opettajat ovat myös ymmärtäväisiä jos joskus sattuu väärinymmärryksiä tai kielimuureja. Näitä vähemmän kun molemmat osapuolet osaavat hommansa. Luentojen pitäjistä ainakin suosittelen Tinaa, Simonia ja Mihaa. Mukavia tyyppejä ja asiansa osaavia lehtoreita!

Kampus Adrianmerenrannalla

Onko tämä nyt sitten plussa vai miinus. Plussaa kaikella muulla, paitsi sillä että vähän voi luennoilla ajatus herpaantua, kun sininen Adrianmeri kimmeltää muutaman metrin päässä ja istut neljän tunnin luennolla. Luentojen välit ainakin voi käyttää kätevästi istuessa rannalla, syöden omia eväitä, mitä voi hakea viereisestä Mercatorista (markettiketju). Kampuksella ei ole oikeastaan ravinnonlähteitä, muutakuin TuristiCaffe josta saa sairaan hyvää smoothiee, pientä toastia ja vaikka lasin kuoharia.. (..joka tuli esim. tarpeeseen viimeisen tentin läpäistyä! Jee!)

1-DSC_0011 1-DSC_1079

Lukukausi on edullinen

Lukukausi ei tosiaan Erasmus-vaihtarille maksa. Nyt täytyy kyllä myöntää että en muista, onko Sloveniassa millaiset lukukausimaksut ylipäätänsä jos ollenkaan. Ainoat kulut ovat semesterin ajaksi muutamat kirjat. Turisticalla on kirjoja myynnissä kampuksella, mutta monella kurssillä pärjää vain kirjastomateriaalilla. Kirjasto kampuksella myös on. Ostettavat kirjat ovat usein lehtorin itse kirjoittamia ja kaikilla on Turistican omat kannet. Nyt vähän harmittaa, kun en ottanut kirjoja vaihdosta mukaan. Ne olisivat hauska muisto. Voiko joku mulle yhden lahjoittaa, jos tää postaus saa innostumaan Sloveniasta ja Turisticasta? Toinen kannattava kulu on opiskelijastatus. Sloveniassa on monia ravintoloita, joissa opiskelijat saavat päivän opiskelijamenun tai listalta olevia annoksia todella hyvään hintaan. Tämä toimii puhelimeen asennettavalla sim-kortilla, jolla soitetaan ravintolan päätteeseen ja se tunnistaa sinun olevan opiskelija – ja sinun täytyy olla nimenomaan Sloveniassa opiskelemassa tämän saadaksesi, että lomailija jää nuolemaan näppejään. Tämä on suht vaikea selittää, mutta näette sitten! Mukaan kannattaa ottaa vanha nokialainen, mihin tuon kortin saa asennettua. (Ellei muutoksia ole tässä tullut ja kortti muttunut vähän järkevämmäksi.) Usein tuo opiskelijaruoka on paljon edullisempi kuin kotiruoka. Ainakin näin Portorozissa.

Suomalainen ja slovenialainen on samanlainen

Alku menee siinä ihmetellessä kun slovenialainen ja suomalainen vahtaa toisiaan. Vähän välillä heitetään läppää käytävällä mutta kadulla vastaantullessa hymyillään vain kainosti ja nyökätään. Sitten kun puolet vaihdosta on mennyt niin tajutaan että olis pitäny hengailla enemmän. Juroja mitä juroja. Vähän viinissä ja läpällä baarissa jutellaan tiistaisin järjestettävissä opiskelijabileissä, Paprikassa, Pergolassa, News Caffessa tai TuristiCaffessa. Onneksi sieltä voi saada myös pitkäaikaisia ystäviä. Nimimerkillä lentolippu taas tilauksessa, tapaamaan tulevaisuuden kaasoja.

Portoroz on pieni kaupunki ja liikkuminen sieltä helppoa muualle Sloveniaan

Jos olet kotoisin alle 7000 ihmisen kaupungista, niinku meikä, ei ainakaan tuu kulttuurishokkia. Portorozissa asuu muistaakseni vakituisesti vain 3000 henkeä. Ainakin opit tuntemaan mahdollisimman paljon tyyppejä – ja pelottavan moni oppii tuntemaan sinut. Mua ekana kauhistutti kun tajusin että minkälaiseen kaupunkiin sitä on menossa. Loppupeleissä olin vain kiitollinen, tunnelma oli jotenkin intiimimpi ja henkilökohtaisempi. En usko että olisin arkana ihmisenä voinut valita parempaa kohdetta. Aina joku tuntee jokun, joka auttaa pientä Erasmusta hädässä. Kaupungin pienuus kuitenkin muuttuu alkukesän aikana, kun rantaviivan kasinot ja hotellit täyttyvät ihmisistä. Pieni kaupunki alkaa saamaan lisää eloa. Julkiset kulkee ja bussilla pääsee kätevästi viereiseen suurempaan kaupunkiin Koperiin. Juna on aika turha, mutta Koperista tosin silläkin eteenpäin pääsee. Suosittelen mielummin GoOptia tai slovenialaisten suosimaa fb-ryhmän kimppakyytiä, Prevozia. Myös liftaaminen ja ajaminen autolla Sloveniassa onnistuu vaivattomasti, testattu on ja hengissä ollaan! Helppoo kuin heinänteko.

Edullinen asuinmaa ja -kaupunki

Slovenia on mielestäni Suomea huomattavasti edukkaampi maa. Vaikka Portotoz sijaitsee Adrianmeren rantaviivalla, niin vuokrat eivät mielestäni ole lainkaan pilvissä. Turisticalla on omat dormit aivan koulun vieressä, mutta en muista että monikaan vaihtari olisi niissä asunut.  Portorozissa on parikin henkilöä, joilla on jatkuvasti vaihtareita asumassa asunnossaan. Meillä oli kaunis asunto Lepa Cestalla. Sähköpostia uskaltaa minulle laittaa, niin voin antaa tuttujen yhteystiedot kämpän etsinnän avuksi. Moni vaihtari asui semesterin Trobenta in oblak-hostellissa ja tuo oli aivan hyväksihavaittu paikka majoitukseen, mikäli ei mitään fiiniä etsi ja haluaa jutella muiden kanssa useaan otteeseen eikä murahdella aamuisin niin kuin M tai minä ;).  Varoituksen sanana vielä kämpän hankkimisesta korkeampaa kuin meren rannalta – meinaat saada hengenahdistuksen noissa mäkikapuamisissa pari kertaa, mutta teräsreidet kiittää semesterin jälkeen. Vähän tuli ikävä kotimatkatreenejä.

1-DSC_0499

Seikkaile lähimaissa

Slovenia on niin snadi maa että seikkailu toisissa lähimaissa on naurettavan helppoa. Jos et ole koskaan käynyt Venetsiassa, niin parin tunnin autoilun jälkeen sekin on saavutettavissasi. Suosittelen osallistumaan Turizmijadaan, joka järjestetään meille tunnetummin vappuna. Turizmijada on Balkanilaisten matkailuopiskelijoiden suuri bile- ja konferenssitapahtuma. Luennot ja muut on useimmiten Kroatiaksi, Sloveniaksi, tms. joten vaihtarit eivät niillä hirvesti osaa mitään sanoa tai tehdä – mutta sitäkin paremmalla syyllä voi tutkia maata jossa tapahtuma järjestetään ja juhlia, koska sen nuo tyypit näyttävät osaavan parhaiten tuolla. Bussimatka Montenegroon on muuten hävyttömän pitkä, mutta siitäkin hengissä selvittiin. Turizmijada yhdistää. Tapasin siellä tytön, hotellin parvekkeella. Neiti oli ollut ystäväni kanssa samaan aikaan vaihdossa Itävallassa. Pieni on tämä maailma.

Erilainen mutta niin samanlainen kulttuuri

Moni pitää varmasti edelleen Sloveniaa jälkeenjääneenä itäblokin maana. Näin ainakin olen saanut moneen otteeseen kuulla. Yllättävää kyllä, sopeutuminen tänne oli ainakin omalla kohdallani todella helppoa. Ihmiset eivät todellakaan ole liian iholletunkevia, vaikka ovat ystävällisiä. Ruoka ei tuo suurempia kulttuurishokkeja. Slovenialaiset väittivät että ovat viinaanmeneviä, eikös suomalaisetkin? Mäkihyppy on suosittua. Slovenia on pieni, Suomi on pieni. Vähän tämmöstä ylenpalttista liirumlaarumia loppuun.

1-DSC_0604

Seuraavassa postauksessa ajattelin jakaa teille slovenian kielen ilosanomaa – tärkeitä fraaseja on, vaikka millä mitalla.

Haluaisitko tietää jotain lisää Portorozista tai opiskelusta Sloveniassa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Mummulan kalakeitosta Bangkokin katukeittiöihin

Hyvää matkailuvuotta 2016! Edellisessä postauksessa kerroinkin uuden vuoden toiveestani eli siitä, että pääsisin takaisin Thaimaahan ja nauttimaan yhden Singhan, jonka setäni lupasi ensi vuoteen säilyttää jääkaapissaan sen hänen asunnolleen unohdettuani. Saat sitten juoda sen kun tuut takaisin”. Tuo olut ei ehkä ole enää nauttimiskelpoinen – ei tainnut päiväys olla kovin pitkä, mutta aina niitä saa uusia. Setääni en tosin mukaan saa, sillä suuri suru ei pysynyt poissa kun setäni yllättäen Suomenlentonsa jälkeen lyhistyi maahan – en enää ennättänyt sanomaan hyvästi ja kiittämään häntä kokemuksista, joita hän meille oli suonut elonsa aikana.

Olin nuorempana todella rajoittunut sen suhteen, mitä syön ja mitä en. Tuo ei ollut edes aatteellista, vaan silkkaa nirppanokkaisuutta. Äitillä oli varmaan elämänsä tylsimmät kokkausvuodet, kun ei mikään uusi koskan kelvannut. Kaikki alkoi muuttua monen monta vuotta sitten, kun setäni toi ensimmäisia kertoja Suen Suomeen. Olimme sopineet että kokoonnumme mummulaan, missä Sue kokkaa thaimaalaista ruokaa – uskokaa, että neiti nirppanokka jännitti sisimmässään ihan julmetusti. Mummulan oven avatessa sieraimiin ei leijaillutkaan tuttu ja turvallinen kahvin ja pullan tuoksu, vaan outoja, eksoottisia tuoksuja.

Sue hymyili leveästi, toivotti tervetulleeksi. Jos Thaimaa mainostaisi itseään televisiossa, Sue olisi juuri oikea valinta tuhansien hymyjen maan mainokseen. Istuimme pöydän ääreen. Tarjolla oli kalakeittoa. Noh, turvallista! Ei varmaan tarvitse olla nolo ja sylkäistä pois. Eteeni asetettiin kulhollinen keittoa, jossa lillui tutumpien ainesosien lisäksi jotain muutakin – ja myös tuo pirullinen pieni chilitanko. Kysyin, ”Onko tämä tulista?”. Sue ei aivan ymmärtänyt, mutta sitten ilme kirkastui ja hän totesi minulle ”Ei ole kuuma”. Typerä tyttö, eihän se nyt hänelle ollutkaan. Nirppanokka siemaisi aimoannoksen kalakeittoa kitusiin ja siitä alkoikin nenän vuotaminen ja hengen haukkominen. Vedin vettä päälle – virhe. Antakaas nyt joku sitä tuttua ja turvallista piimää että tämä vähän balansoituu.

Mieleni ei tehnyt tuon jälkeen hetkeen Thaikkuruokaa, koska pelkäsin että poltan suuni uudemman kerran. Tuo kesä oli aika vaikea,  sillä aina kun meni mummolaan niin eksoottiset tuoksut valtasivat nenän – o ou, mitenkä kauniisti kieltäytyisi ettei tarvitsisi taas suutaan polttaa?

Seuraava vuosi sai nirppanokan jo vähän avautumaan, alkoi olla jo ikävä Suen kokkauksia. ”Koskahan ne tulee takaisin tänne, voitaiskohan me mennä joskus sinne?”. Olen aika varma että tuo makujen ilotulitus oli se hetki, milloin ajatusmaailmani alkoi vähän avautua ja keittiöt ja muut kulttuurit kiinnostaa.

Vuosia kului, chilikeittoja maistettiin, papaijasalaatteja testattiin, mätäkalaa vain haistettiin. Joka kesä sai noita herkkuja, itse en uskaltautunut niitä kokkaamaan kun isä ei tykännyt hajusta eikä sitä lemua saa meidän kotikeittöissä leijailla.

Tuli vuosi 2014, osui eteen jäätävän hyvä lentohinta. Asia jonka olisi voinut tehdä monia vuosia sitten. Nyt me lähdetään Bangkokiin. Tuli tammikuu 2015, rinkka selässä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Seuraavat pysähdyspaikat ovat Istanbul ja a a aaa-a, Bangkoook.

Tuli aamu, laskeuduttiin Suvarnabhumille. Serkkutyttö oli vastassa – tästä se alkaa. Yksi elämän parhaista seikkailuista. Otettiin jet lagiin välikuolema Bangkok City Hotellissa. Illalla lähdettiin kävelylle. Pienimmätkin nuoruuden ruokanirppanokkaisuudet karisivat mielestäni. Katso näitä katuja, näitä ihmisiä, näitä keittiöitä, näitä pilvenpiirtäjiä, aisti tätä tunnelmaa, fiilistele näitä tuoksuja. Kierretään vaan muuallakin, mutta tullaanhan loman lopuksi tänne taikaisin.

Mä en halua täältä pois

1-DSC_19861-DSC_1913 1-DSC_1995 1-DSC00537 1-DSC00668 1-DSC00712 1-DSC00825 1-DSC01532 1-DSC01561 1-IMG_98581-DSC01753 1-DSC01755

..Enkä mielessäni ole koskaan sieltä lähtenytkään

Harmi tosin, että todellisuuteen pitää joskus herätä. Onneksi maailma on pieni ja lentomatka on vain omasta säästöhalusta kiinni. Sue tulee ensi kesänä taas takaisin Suomeen, ihanat tuoksut saavat taas leijailla nenään.

Entä, jos ensi kesänä minä olisinkin se, joka saa kokata Suelle ja  samalla saa mestari kertoa mielipiteensä keittotaidoistani?

Tämä oli minun #Tamarinhetki – tai pikeminkin #Tamarintarina. Tarina siitä, kuinka tutusta ja turvallisesta kannattaa välillä katsella – tai maistella poispäin. Maailmassa on paljon upeita asioita, älä kangistu kaavoihisi. Tiedä vaikka löytäisit avoimella mielellä uuden rakkauden  – mulle tuo uusi rakkaus on Bangkok ja Thaimaalainen keittiö, josta en vielä tiedä tarpeeksi.

Haluaisin viimein oppia kokkaamaan näitä herkkuja, oikeasti keskittyä tekemiseen ja kantaa oppia mukanaan elämän ajan – lähteä takaisin Bangkokiin ja nauttia yhden Singhan ja sanoa hiljaa mielessäni Makelle

 ”Setä, minä tulin takaisin”.