Israel – Lennot ja rajamuodollisuudet

Todellisuudessa olemme jo palanneet Israelin pyörityksestä – loma on todellakin loma, kun unohtaa työpaikalla tarvittavat salasanat ja sähköpostissa on kymmenittäin avaamattomia sähköposteja. Nyt on siis nautittu! Moni tuttuni kyseli jo etukäteen Israelin rajamuodollisuuksista ja päivitteli lähtöämme kyseiseen maahan. Israelin rajamuodollisuudet olivat vähän erikoisia mutta niistäkin selviää. Alla kokemuksia Israelin rajamuodollisuuksista sekä Israel-Jordania-rajanylityksestä.

Saapuminen Israeliin

Näkymät oli laskeutuessa huikeat – aavikkoa, aavikkoa, vuoria. Odvan lentokenttä, jolle lensimme, on sotilaslentokenttä jossa kuvaaminen oli kiellettyä. Lennon laskeuduttua astelimme koneesta ulos ja pari virkapukuista henkilöä saattoivat meidät terminaaliin. Jos jossain on tuntenut fiilikset vähän ristiriitaiseksi, niin tuolla kentällä taas pitkästä aikaa – en tiedä, tunsinko oloni turvalliseksi vai turvattomaksi rynnäkkökiväärit olalla kävelevien tyyppien  kanssa.

Odotin mielenkiinnolla rajamuodollisuuksia, jotka osoittautuivat lennolta maahansaapuessa aika helpoiksi nakeiksi. Luukulla kysyttiin meiltä seuraavat asiat: ”Nimesi?” ”Oletko työ- vai lomamatkalla?” ja ”Missä hotellissa majoitutte?. Rajalla ei siis kysytty meiltä minkäänlaista hotellivahvistusta – huomasin kuitenkin että joltain henkilöiltä tuo pyydettiin, mutta en huomioinut kenenkään joutuvan tarkempaan syyniin. Kannattaa siis tulostaa hotellivahvistus mukaan.

P1013163

Lähteminen Israelista

Takaisin Suomeen lähtiessä tarkastukset olivat aavistuksen hiilostavammat. Ensimmäisenä jonotuksen jälkeen Odvan lentoasemalla on virkailijoita, jotka kysyvät passeja. Seuraava kysymys oli samassa matkaseurueessa matkustavien yhteys toisiinsa.  Vastatessani  minun ja äitini yhteyden, että hän on äitini ja minä hänen tyttärensä, virkailija mutristi kulmiaan ja kysyi tomerasti: ”Miksi teillä on eri sukunimi, jos olette äiti ja tytär?” Alkoipa siinä vähän hymyilttämään, kun äiti heilautti sormuksetonta vasenta nimetöntänsä. Virkailijan ilme ei tosin värähtänyt ollenkaan, mutta laittoi passimme kiinni ja pyysi meitä jatkamaan matkaa.

Seuraavat kysymykset rajamuodollisuuksissa olivat seuraavia ”Kuka pakkasi laukkunne?” ”Oliko laukkunne kenties vartioimatta jossain välissä lentokentälle tultaessa?” ”Onko mukananne pommia, aseita tai teräviä esineitä, esimerkiksi kynsiviilaa?” ”Saitteko keltään lahjoja vierailunne aikana?” ”Pyysikö joku teitä kuljettamaan jotain rajan yli”. Tämä keskustelu käytiin siis läpi virkailijan kanssa, joka meidät vaarattomaksi havaittuaan teippasi tarran matkalaukkuumme. Tämä tarra on merkki turvallisuusselvityksen läpäsystä mutta eihän muodollisuudet vielä tähän loppuneet. Tarroituksen jälkeen meidät ohjattiin matkatavaroiden läpivalaisuun. Meidän matkalaukkumme eivät selkeästi olleet epäilyttäviä, mutta edellä menevän pienet puiset kissapatsaat joutuivat koputteluun, heilutteluun ja läpivalaisuun. Läpivalaisusta selvittyämme saimme luukulta boarding passit käteemme, exit-leiman passiimme ja lopuksi laukkumme vielä punnittiin. Viimeisenä etappinamme oli vielä metallinpaljastin ja käsimatkatavaroiden läpivalaisu. Volaa, näin olimme selviytyneet varmaan elämäni mielenkiintoisimmasta rajamuodollisuudesta!

Vinkki: Mikäli englanti ei taivu, on Odvan lentoasemalla myös mahdollista saada turvaselvitys kysymykset suomeksi käännettynä. Tämä varmasti siksi että Ovdan kautta kulkee paljon matkustajia Eilatiin – joka on myös Suomalaisten suosiossa.

111111112359214_10207463012832066_1329019297_o

Israelin leima passissa

Olin aikaisemmin kuullut Israelin matkailun edustajalta, että passeja ei enää leimata Israelissa missään olosuhteissa. Tästä huolimatta minulla on ainakin nyt monen monta uutta leimaa passissa, kun en tajunnut erikseen mainita asiasta. Poistaako Israelin leima sitten mahdollisuuden vierailuun muissa maissa? Missä?  Alla pari otetta leimojen miettijöille:

”Arabiemiraattien liiton virallisen käytännön mukaan Israelin leima passissa estää maahanpääsyn. Käytännössä maahantulo on yleensä onnistunut Israelin leimasta huolimatta. Uuden passin hankkiminen jää matkustajan oman harkinnan varaan.” (Ulkominiesteriön matkustustiedote.)

”Arabimaihin (Egyptiä ja Jordaniaa lukuun ottamatta) Israelista jatkavan matkailijan on tärkeää pyytää, että Israelin leimaa ei lyödä passiin. Tästä tulee ilmoittaa virkailijalle ennen asiakirjan luovuttamista” (Israelin turistiministeriö.)

passijaleimat

Rajanylitys Israel-Jordania

Aravan raja-asema Jordanian ja Israelin välissä, ei kenenkään maalla sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä eteläisen Eilatin ydinkeskustasta. Samoin Taban raja-asema Egyptiin ei ole pitkän matkan päässä. Eilatista käsin on siis mahdollista bongata useampi maa samalla kertaa. Itse rajanylitys Israelin ja Jordanian välillä oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Rajalla seisoo hökkeleitä hökkelin perässä ja suljettuja luukkuja, sekä avoimia luukkuja. Paljon vartioita, jotka kantavat rynnäkkökivääreitä olallaan. Lähtö Israelin puolelta sujui kuitenkin vaivattomasti ja jo Israelin puolella sai vaihdettua Jordanian dinaareita kätevästi ensimmäiseltä luukulta. Kurssi ei ollut mikään loistavin, mutta hätäpäissään siinä käänsi pari kolikkoa uuteen paikalliseen valuuttaan. Israelin puolella kerrottiin järjestelmällisesti,  mihin pitää jatkaa edellisen luukun jälkeen. Poistuminen Israelista kustansi 101NIS/hlö. Mukaan sai rajanylityksestä pienen viivakoodilla varustetun paperilapun, jossa näkyi mm. kellonaika rajanylitykselle.

Sen jälkeen, kun luukulta luukulle-rumba Israelin puolelta saatiin selätettyä, lähdettiin kävelemään ei kenenkään maalla kohti ”Welcome to Jordan”-kylttiä.  Vastassa oli jälleen virkapukuinen, aseistautunut mies. Positiivisena yllätyksenä tuo karski äijä alkoi hymyilemään ja toivotti tervetulleeksi! Ensimmäinen etappi Jordanian puolella oli ohittaa metallinpaljastin. Mieli olisi niin tehnyt ottaa kuva tuosta metallinpaljastushuoneesta, se oli kyllä sellainen läävä, että oksat pois! Toinen etappi olikin sitten luukulla 5. Päästessämme luukulle, ei siellä ollut ketään. Hymyilevä, karski äijä tuhahti ja kävi patistamassa kahvitaukoaan pitävän rajavirkailijan luukulle, jonka virkana oli tarkisti (taas jälleen) passimme.  Seuraavaksi meiltä kysyttiin matkamme syytä, sekä majapaikkaamme. Kukaan ei ihmetellyt vastausta että tulemme vain päiväksi Aqabaan, vaan leima lyötiin passiin ja allekirjoitettiin passiinsuurempia kyselemättä. Luukkuvierailuja kertyi Jordanian puolella muistaakseni neljä, Israelista Jordaniaan mennessä.

 Rajanylitys Jordania-Israel

Paluu Jordaniasta Israeliin osoittautui vähän kuumottavammaksi. Jordanian puolella ei ohjattu aivan niin järjestelmällisesti seuraavalle luukulle kuin Israelissa. Seuraavan etapin luukku saattoikin olla suljettuna ja sitten joku jo huutelikin että tämä luukku jäi välistä, erittäin epätoimivaa siis. Jordaniasta poistuminen kustansi 10JOD/hlö. Jos valuuttaa ei ole enää poistumiseen jäljellä, voi valuuttaa vaihtaa rajan laidalla olevasta tönöstä jossa rennon näköinen äijä poltteli tupakkaa ja nautti elämästään. En edes muista monellako luulukka pyörimme Jordaniasta pois tultaessa. Tuntui siltä ettei Jordanian puolellakaan oltu ihan varmoja että missä luukulla tällä hetkellä päivysti kukakin virkailija ja rajamuodollisuudet olivat yhtä sekamelskaa.

Israelin puolella ensimmäinen passintarkastaja vain kurkkasi passiemme kuoret ”oo, Finland”, eikä hän edes ollut kiinnostunut passimme sisällöstä, kurkkasi vain nopeasti että naamat pitävät paikkansa. Metallinpaljastus, aseidenkantokysymys ja viimeiselle luukulle, luultiin siis pääsevämme helpolla. Viimeisen luukun täti olikin aavistuksen tomerampi kuin muut virkailijat, sillä hän ei ymmärtänyt, että majoitumme Caesar Premierissä useista yrityksistä huolimatta. Kuulin tuhahduksia ja kysymyksiä ”Missä sellainen hotelli muka on?” ”Mikä ihmeen Caesar”. Virkailijaa ei myöskään vakuuttanut puhelimessa oleva hotellivahvistukseni, mutta siinä vaiheessa kun tajusin viimein näyttää hotellimme huonekortteja, hän tuhahti ”Oo, Caesar Premier”. En ymmärrä olenko voinut lausua hotellimme nimen näin väärin vai mikä mammaa hiersi mutta pääsimme sentään takaisin Israeliin.

Rumban jälkeen sai onnellisena kaatua hotellihuoneen sänkyyn ja muistella esimerkiksi rajanylitystä Bosnian ja Montenegron välillä. Bussissa istuen, passit kerättynä kuskille, leima ilmestynyt passiin ja matka jatkukoon. Lähi-idässä on siis  vähän eri meininki.

Millaisia kokemuksia sinulla on Israelin tai Jordanian rajamuodollisuuksista?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Noora lauantai, joulukuu 12, 2015 at 16:11

    Oho, aikamoista hurlumheitä meno tuolla! Toki varovaisuuden ymmärtää, varsinkin Israelista puhuttaessa. Mutta varsinkin noi luukkuarpajaiset herätti hilpeyttä, voihan sen homman toki noinkin toteuttaa :D Onpahan ainakin kasa leimoja passissa muistona siitä kaikesta :)

    • Reply miraorvokki lauantai, joulukuu 12, 2015 at 17:42

      En tiedä tosin että onko hurlumia aina! Pitää koittaa joskus uudestaan! Meille kokemus oli ainakin aikamoinen. Kannatti kyllä kokea – ei taas pienet vastoinkäymiset jännitä! ?

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.