Monthly Archives

joulukuu 2015

Kaksitoista matkailuhetkeä vuonna 2015

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tämä vuosi oli ihana matkailuvuosi. Pääsin takaisin Sloveniaan rakkaiden ystävieni luo, ensimmäinen työmatka ulkomailla, vierailu sedän perheen luona Thaimaassa. Tänä vuonna setäni lähti luotamme yllättäen. En ennättänyt palata hänen luokseen ja nauttimaan sitä Singhaa, jonka lupasin palata nauttimaan kun hänen jääkaappiinsa sen ainoan Thaimaan reissun alkoholimaistamisen unohdin. Ensi vuoden toiveeni on palata Bangkokiin, nähdä jälleen ihana serkkutyttöni ja käydä setäni talolla pohjois-Thaimaassa. Toivottavasti tämä onnistuisi. Joulupukki muisti meikäläistä Finnairin lahjakortilla, joten eiköhän se tule enemmän kuin tarpeeseen.

Mutta seuraavaksi. Ihan joka kuukausi ei päässyt matkustamaan ulkomaille, mutta joka kuukaudelle on varmasti kertynyt tarinoita. Keräsin kaksitoista suosikkiani vuoden 2015 matkailuhetkistä satunnaisessa järjestyksessä. Tällaisia hetkiä on Pöndekengissä tallattu.

 1. Suosikkisuomikaupungin musiikkinostalginen rekkareissu

En koskaan uskonut hyppääväni ”maitoauton” kyytiin viideltä aamulla. Tällä kesäreissulla kuitenkin tein niin. Radio soitti Veronicasia ja paanotettiin eteenpäin. Tuttu jätkä nuoruudesta ratin takana. Hetken aikaa tuntui siltä, että olin taas 16-vuotias joka fiilisteli ajomatkalla Untouchedia. Voi, Jyväskylä.

P1011341

2. Go-Optin kyytiin pomppaaminen Ljubljanan kentältä

Ystäväni, joka oli ollut vaihdossa ennen minua kertoi voimakkaasta tunteestaan, kun saapui takaisin vaihto-opiskelukaupunkiinsa seuraavana vuonna. Hän kertoi itkeneensä. Minähän naurahdin – ja karma iski heti omalla reissulla. Olin hyväksihavainnut GoOptin siirtymisten välillä heti vaihtariajan alussa, kun tilattiin tuo kuljetus menopäivänä Triestestä Portoroziin. Toimii! Olin täynnä intoa, pari viikkoa rakkaassa Sloveniassa. Astuin ulos lentokentän ovista ja näin tutun näköisen kuskin odottamassa, tervehdimme sloveniaksi ja yritin small talkata semisti. Lähdimme ajamaan – kun näin matkan viimeisen tunnelin lähestyvän, alkoi ilonkyyneleet valumaan. Kun pääsimme tutulle Koper-Portoroz tielle, sisälläni kuohui. Miten voi tuntua niin hyvältä tulla takaisin? Pyyhin silmäni ja pomppasin pois Turistican campuksella – joku huusi nimeni kahvilan tasanteelta, meinasin taas itkeä – ehkä vuoden parhaat kaksi viikkoa tulossa? Aika Sloveniassa oli elämäni stressittömintä aikaa, ehkä stressi purkautui kerralla kun saavuin takaisin? Ilo oli huomata, että Moppi the dog oli edelleen tutuilla portailla.

18584_10205733702875896_3211087252137977150_n

3. Kiinni mennyt hotellimajoitus Nizzassa

Tästä jää varmasti yksi ahdistavimmista ja itkunaurattavimmista matkustustarinoista. Varasimme ”hotellin” hotels.comista ja lentomme piti olla hyvissä ajoin Nizzassa. Lentomme kuitenkin myöhäistyi 3 tuntia, emme uskoneet sen kauheasti haittaavan. Meillä oli majan sähköposti, puhelinnumeroa emme millään löytäneet ja laitoimme varoiksi viestin myöhästymisestämme. Pieni ääni sisälläni mietti, josko saavutaankin liian myöhään ja huone annettaisiin eteenpäin. Iloksemme huomasimme että majoituksemme ovessa oli A4 kokoinen lappu, mihin oli ystävällisesti jätetty puhelinnumero hätätapauksia varten ja kerrottiin että respa on auki jälleen maanantaina. Kun soitimme numeroon, puhelin soi sisällä respassa ja ketään ei ollut vastaamassa. Siinä sitten etsittiin uutta majapaikkaa, Filmifestareiden käynnissäollessa.  Tuli muuten harvinaisen kallis hotelli tähtiinsä nähden napattua.Huoneessa oli sänky, telkkari, suihku ja vessa. Kaikki mitä ihminen tarvitsee! Myöhemmin jo nauratti, vaikka aluksi itketti. Onnesta mun prinssi oli mukana pelastamassa neidin hädästä – eikä ensimmäisen majoituksen maksua koskaan veloitettu luottokortilta.

12435553_10207600356345568_1650807947_n12434585_10207600376066061_1093145727_n

4. Työ matka-asiantuntijan saappaissa

Olin niin kyllästynyt junnaamaan paikallani työpaikan osalta. Työpaikan sijainti oli vaihtunut pariin otteeseen, mutta työnantaja oli aina vain sama. Ennen Rivieran reissua kävin stressaavimmassa työhaastattelussa ikinä, koska halusin tuon paikan enemmän kuin mitän – olin niin valmis uusiin haasteisiin. Kuinka ollakaan, neiti sai hymyillä reissun mahtavaksi päätteeksi niin kuin Monacon aurinko kun kuulin saaneeni pestin. Vuoden pesti, mutta tuli enemmän kuin tarpeeseen. Vielä tällä hetkellä toiset puoli vuotta jäljellä, untuvikkona, kaikki tuntuu vieläkin uudelta ja ihmeelliseltä – voi tätä onnea.

10731169_10205951895450574_213251960932171100_n

5. Sisällöntuottajana työmatkalla

Kun sain sähköpostiini tiedon, että lähden Turkkiin työmatkalle sisällöntuottajan tehtävissä, hyppäsin varmaan metrin ylöspäin ja yritin pidättää hihkaisuani toimistolla. Homma oli raskasta ravaamista, mutta eipä sitä enää mukavampaa työviikko olisi voinut toivoa. Sinä hetkenä kun kastoin varpaani pienellä vapaa-ajallamme mereen tuntui koko elämä aivan liian upealta. Tuo tunne on kantanut pitkään eteenpäin.

P1010219

6. Roadtrip Spelan ja Pian kanssa – Triglavin huikeisiin maisemiin

Suosikkityttöni Sloveniassa pakkasivat pikkuruisen Chevroletin ja suomityttö hyppäsi kyytiin. Kierrettiin ympäri Sloveniaa ja vietettiin aikaa tyttöjen porukoilla ja kesämökeillä. Käytiin maistelemassa viiniä vanhoilla viinitiloilla ja kavuttiin Triglaville. Sloveniassa sanotaan, että ei ole oikea Slovenialainen jos ei koskaan ole Triglaville kavunnut. Ei mekään ihan huipulle, mutta mitäs pienistä. Mähän oon Pian ja Spelan mukaan melkein täysi slovenialainen nyt ;)

13718_10205733715396209_5351832414441196113_n

7. Majoittuminen siskonpedissä Pattayalla

Setäni Pattayan asunto on kyllä maailman pienin luukku – ainakin pienin missä olen koskaan majoittunut. Yksi huone, toisella puolella sänky ja toisella ”keittokomero” ja suihkuhuone. Siellä me sitten nukuttiin kuin sillit suolassa, lattialla siskonpedissä. Maken vetäessä röökiä parvekkeella, Helin bondatessa vieressä.

1-DSC00889

8. A350 ja melkein kosketus Rovaniemen maaperään

Henkilöstön lennolla, uudella upealla A350 lennolla oli tunnelmaa. Kuvittelin ensin että pääsisin käymään elämäni ensimmäisen kerran Lapissa. Tämä muuttui, kun kapteeni kuulutti että otamme laskeutumisasennon ja nousemme minimikorkeudesta takaisin taivaisiin. Mahanpohjasta kouraisi lujaa, näin kuinka Rovaniemen kaunis maaperä oli miltei käsinkosketeltava ja sitten se lähti pienenemään. Mun mielestä tää oli paljon höpömpää, kuin missään vuoristoradassa ikinä!

12235561_10207298473518686_576088961_o

9. Kielimuuri Bangkokilaisessa keittiössä

Kun yönälkä yllättää – paras vaihtoehto on Bangkokilainen randomilla valittu keittiö, mieluiten katukeittiö. Ei harmaintakaan hajua, mitähän tuli syötyä. Pahoinvoitia tai vatsaväänteitä ei kuitenkaan tullut, joten ei varmaan kuolemaksi ollut. Kielimuurin jälkeen, tilauksen tehtyämme ja annokset eteen saatuamme paikan omistaja otti monta askelta taaksepäin ja varoittamatta nappasi meistä kuvan ilmoittamatta ja hymyili leveää hymyään. Mietittiin siinä mielessämme, että päästiin varmaan tyypin Facebookiin ja hän siellä kuvatekstissä naureskelee, kuinka hän myi rotanlihaa näille tyhmille turreille. En halua ehkä koskaan tietää mitä hän ajatteli –  ja mitä hän meille myi.

1-DSC00822 1-DSC00825

 10. Pelkääminen sisaren hengen edestä Thaimaan ja Myanmarin rajaviidakossa

Sarjassamme näitä äiti saa sitten lukea blogista. Tonttu Torvinen Niken lenkkareissaan ja validissa vaellusvarustuksessaan. Pakko oli päästä kiipeämään vesiputouksen päälle liukkaita kiviä pitkin. Meno näyttää just niin huteralta, kuin se oli. En tiedä pelkästinkö enemmän sitä, että joku ampuu tuon kekkaroijan alas vai että se tippuuko se sieltä itse. Sydäntä kylmäsi mutta saatiinpahan aikmoinen kuvasarja ja jotain mitä muistella kiikkustuolissa.

1-IMG_00931-IMG_00871-IMG_0091

11. Kultaisten moskeijoiden toinen puoli Aqabassa

Postaus tästä vierailusta on vielä työstössä. Paljon olisi jäänyt näkemättä, ellen olisi vaatinut taksikuskiltamme reissua paikallisalueelle. Hän halusi vain näyttää meille prameita hotelleja ”Ei kannata sinne kurjalle alueelle mennä”. Se hetki, kun kaarsimme pienelle kujalle muutti alkunäkemykseni Aqabasta aivan täysin – olot olivat niin kurjan näköisiä, mutta ihmiset hymyilivät – aivan jokainen.

P1012381 P1012385

12. Äidin tunteiden havaitseminen Jerusalemissa

Ne ikuiset kertomukset, joita äiti meille luki pienenä, se hetki kun näkee oman äitinsä ja hänelle selkästi tärkeän kaupungin kohtaamisen. Viestin vienti Itkumuurille ja sen sisimmässään tunteminen, että tänne tulo oli oikea ratkaisu, että maailman paras äiti nauttii tästä hetkestä ja saa tuntea ja uskoa. Haluan lähteä tänne vielä äidin kanssa uudestaan. Oi, Jerusalem.

P1012833

Hetken maailma on tässä.

Ihanaa tulevaa vuotta, sekä ihania matkoja vuonna 2016, aivan jokaiselle,

Terkuin,

Minä

Tarinoita ulkomailta, lahjoja kotimaasta

Tänään on se koittaa. Kenties talven odotetuin päivä ja päivät, jolloin hiljentyä ja viettää aikaa perheen, suvun, rakkaan, parhaan ystävän kanssa. Joulu on minulle hetkiä elämäni ihmisten kanssa, järjetön määrä herkullisia juustolautasia, kynttilöitä joulusaunassa, sukulaisten luona vierailua ja pitkälle yöhön valvomista, harvinaisia lautapelihetkiä ja sitä fiilistä, ettei ole kiire minnekään. Koska nykyisin asun aavistuksen kauempana, ei tule ravattua kotikotona niin useaan otteeseen. Mummu ja useat sukulaiset on nähty viimeksi liian pitkä aika sitten ja matkoilta on tarttunut vaikka mitä tarinoita mukaan. Tarinat ulkomailta ovat parhaita, kun mummu pyörittelee päätään ja naureskelee kommelluksille.

Eihän vietetä joulua stressaten vaan nautitaan hetkestä?

Tänä joulun hankin kotimaiset lahjat. Vuosi vuodelta kyllästyn enemmän tajuttomaan materiaröykkiöön ja lahjojen merkitys muuttuu. Kävin ennen joulua Forumissa ja Kampissa, enkä osannut nauttia jouluosteluista yhtään. Onneksi Helsingin torikorttelit ja Tuomaan markkinat muuttivat fiilistä kertaheitolla – miksi olen vuodesta toiseen yrittänyt prameilla ja keksiä juuri sitä täydellisenkin täydellistä lahjaa, kun kaunista ja yksinkertaista tehdään niin lähellä. Samalla hetkellä muistin myös Ainakin yksi kotimainen joululahja-kamppanjan, joka pelasti myös ihmisväenpaljousahdistuneen maalaistytön joulun. Eventistä löytyi monia varteenotettavia sivuja. Itse bongasin Avoin Maaseutu-sivut, minkä verkkokaupasta löytyi hyvä määrä suomalaisten tuottajien tuotteita – ja kuinka ollakaan että löysin jokaiselle lahjansaajalle juuri heidän näköisensä lahjan – hassua, miten helpoksi etsiminen osoittautuikaan. Suunnittelen vakavasti tästä muodostuvan perinteen, suosimalla suomalaista. En ollut aikaisemmin törmännyt moniinkaan tekijöihin tai tuotteisiin joita loppupeleissä ostin. Tukeni sai myös yksi kivijalkamyymälä – toivotaan että kauppa kävi niissäkin verkkokaupan lisäksi.

Israelin rusketus pinnassa ja tarinat ulkomailta pakattu mukaan joululaukkuun – matkailuvuosipostaus täytyykin vielä toteuttaa vuoden lopuksi.

P1013199

Olen muinoin valmistunut vaatetusalan artesaaniksi. Alaa en kokenutkaan omakseni, mutta halu tukea suomalaista työtä on säilynyt. Fiilis on hyvä – toivotaan, etteivät lahjansaajat vahingossakaan avaa tätä postausta ennen iltaa.

P1013200

Nuorimmalle, taiteilijasisarelle Rakulan yltiösuloinen lammaspannunalusta. Rakula on keramiikkapaja, jonka tuotanto on pääasiassa käsinrakennettua käyttö- ja koristekeramiikkaa. Avasin pakkauksen kuvauksen ajaksi ja koko pakkaus tuoksui sellaiselle lapsuuskesän viljapelloille – vähemmästäkin alkoi hymyilyttään!

P1013202

Uusi tuttavuus, Arctic Warriors. Sisarella on hapkidossa 1. dan mustavyö, ja eikös pohjoisen taistelijan täydy saada välillä energiaa? Katsotaan, mitä lahjansaaja sanoo, mutta pelkkä ulkoasu näissä johti mun ostopäätöstä – ihan mahtavia!

P1013208

Jos äidin nimi on Paula ja lempiväri violetti, niin ei tätä tarvitse enää paremmin selittää. Valmistaja Paulanka.

P1013209

Eikös suomalaiset aina rakasta kaikkea saunaan liittyvää? Ainakin näin stereotyyppisesti. Pieni ja edullinen – ajatus on tärkein. Kummitädille kotikodin lähimaastosta saunahunajaa.

P1013210

Mummun joulusaunan saa kruunata nyt Lapuan Kankureiden pesukinnas, sekä Osmian turvesaippua.

P1013243 P1013244

Jos sydämen on vienyt kokkaava poika pohjanmaalta, niin eipä ole hälle varmaan kotoisampaa kuin perinneruokia täynnä oleva kirja. Ihanasti kirjootettu Pohojanmaan murtehella!

Olen yrittänyt löytää vaihtoehtoja perinteisille lahjapapereille ja lahjanaruille. Pakkauksissakin on siis pidetty teemaan sopivaa fiilistä yllä. Ennen saatoin lotrata näyttäviin paketteihin järjettömät määrät lahjanarua ja -paperia. Tänä jouluna testattiin sanomalehtien tarjontaa ja kuinka ollakaan – jokainen lahja löysi juuri sopivan mainoksen tai sanomalehtisivun ympärilleen. Oikein aate- ja hifisteljoulu – haha! Tiesithän, että lahjapaperi ei kuulu keräyspaperin joukkoon. Energiajätesäiliö on oikea osoite, tai sitten vaihtoehtoisesti sekajäte. Sama pätee lahjanaruun.

Voin vain kuvitella mun pohojalaasen tuskan, kun suurin osa paketointitarpeista on källitty jätkän perhonsidontalootasta.. (Joudun kuulemma palauttamaan materiaalit). Kuinka kätevää materiaalia sieltä perhokalastajan laatikosta löytyykään! Vinkkivinkkinä kaikille askarteluhirmuille ja kalastajan vaimoille!

P1013245 P1013251

Onko sinun joulukäyttäytymisesi muuttunut vuosien varrella? Miten? 

Missä maassa sinä vietät joulua tänä vuonna?

Rauhaisaa joulua jokaiselle,

Terveisin,

Miraorvokki

Jerusalem ja Kuollutmeri

Kuten jo aikaisemmassa postauksessani mainitsin; ”Olisihan se jo melkein rikollista vierailla Eilatissa, muttei näissä upeissa muissa kohteissa.”.  Jerusalem, Israel, historia – ihan käsittämätöntä. Tässä on varma matkakohde vaikka äiteelle, joka on sinulle pienenä lukenut iltasaduksi ikuisia kertomuksia. Tukikohtamme sijaitsi Eilatissa ja lähdimme sieltä vierailulle Jerusalemiin. Eilatissa on monia toimistoja jotka tarjoavat Jerusalemin retkeä mutta retken voi tehdä omatoimisestikin.

Omatoiminen retki vai järjestetty retkiohjelma?

Ihan kumman koet itsellesi parhaaksi. Omatoimisella olet itsesi herra, järjestetty on suunniteltu etukäteen mutta retkien järjestäjät osaavat hommansa ja tuskin jää tällöin mitään tärkeää huomaamatta! Onneksi olin pitänyt pari viestipalaveria ihmisen kanssa, joka on aivan menettänyt sydämensä Jerusalemille – liikkuminen ja paikkojen yhdistäminen oli huomattavasti helpompaa tietoiskun jälkeen. Israelissa on helppo liikkua ja omatoiminen liikkuminen eri kohteiden välillä onnistuu paremmin kuin hyvin. Myös valmiita retkiä Jerusalemiin ja Kuolleellemerelle tehdään paljon. Kuulin kehuttavan Mantis Toursia retkien perusteella, myös Aurinkomatkat järjestää retkiä kohteessa mikäli kaipaa opastusta kotoisalla kielellä. Mikäli mielit liikkua itsenäisesti Israelissa, on bussi hyvä vaihtoehto. Egged-bussit tunnistaa tummanvihreästä maalistaan ja x-merkistä. Meidän reissuamme vähän varjosti se että nettisivut olivat poissa käytöstä, mutta nyt sivut näyttävät toimivan taas! Bussiaikatauluja on helppo etsiä Eggedin nettisivuilta. Sapatin ja juhlapyhien aikaan liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin etukäteen.

Mitä tehdä Kuollellamerellä?

Myönnetään se, etten keksinyt mitään parempaa otsikkoa – enkä osaa sitten yhtään paremmin vastatakaan. Kuolleellamerellä voi kellua, niin kuin viinipullonkorkki vedessä – aivan huikeeta! Vaikka joulukuun lämpötila eteläiselläkin Kuolleellamerellä näytti jotain alle 15c, merivesi on aina tasalämpöistä, n. 24 asteista. Tääkin vilukissa olisi voinut lillua meressä vaikka kuinka kauan, vaikka ensiksi kastautuminen tuntui ylitsepääsemättömältä ajatukselta viileässä ilmassa. Ohjeena on, että Kuolleessameressä saa kellua vain 15-20min kerrallaan. Ja se kelluminen on tosiaankin kokeilunarvoista. Suosittelen jättämään vesileikit vähemmälle, 33% suolapitoisuus tekee höpöä silmissä tai korvissa. Äitee yritti uida – lopputulosta ei voi edes uimiseksi kutsua. Yrittää toki voi, josko joku muu onnistuisi. Tämän vierailun jälkeen voi sanoa käyneensä maapallon matalimmalla paikalla.

Kuolleellamerellä on hotelleja ja spa-keskuksia. Mikäli mielit spa-lomalle, on Kuollutmeri ja sen ympäristö hyvä alue rentoon lomaan. Hipiä oli kyllä kunnossa kellunnan jälkeen, joten ei kannata jättää tätä välistä! Me pysähdyttiin uimaan Ein Bokekin hotellialueen lähellä, jossa matkailija voi ilmaiseksi nauttia Kuolleestamerestä. Näitä kohteita on varmasti useita, mutta olkoon tämä yhtenä vinkkinä siis budjettikärjellä matkaavalle. Ein Bokekin alue oli hiljainen ja Kuolleellamerellä näytti olevan suhteellisen paljon rakenteluja käynnissä, täällä ei rakentelu haitannut.

Matkalla Kuolleellemerelle törmää varmasti useaankin potaskatehtaaseen (kulkeeko ne sillä nimellä?) ne eivät näyttäneet omaan silmään kaikista kauneimmilta laitoksilta. (Kuvia alla)

P1012524 P1012565 P1012573 P1012587 P1012598P1012443 P1012445

Upea Jerusalem

Jerusalem, Jerusalem. Jälkeenpäin harmittaa ettei jääty pidemmäksi aikaa. Kaupunki on niin täynnä nähtävää ja historiaa että paikkoja kolutessa menisi varmaan halutessaan viikonpäivät. Vaikka en koe itseäni järin uskonnolliseksi ihmiseksi, niin Jerusalemiin saapuminen pysäytti mielen tavalla, jota ei osannut kuvailla. Täältä ne ovat lähtöisin, ne monet tarinat. Joku uskoo niihin, joku ei. Ennen kaupunkiin saapumista sivuilla avautui telttamajoituksia, karun näköisiä taloja, mikä on heidän tarinansa?  Miten he kokevat elämänsä telttamajassaan pyhällä maalla? Mikäli historia kiinnostaa, niin Jerusalemin vanhakaupunki on aivan ehdoton. Kaupunki on täynnä tarinoita, ja henkistä ilmapiiriä, juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhiä paikkoja. Kaupunginvalloitus kannattaa aloittaa Öljymäeltä ja ihailla maisemaa hetken – taidan olla edelleen vähän liiankin vaikuttunut.

Ensimmäinen asia, mikäli Jerusalemissa minua ihmetytti oli Pyhän Haudan kirkko, jota pidetään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen, hautaamisen ja ylösnousemuksen paikkana. Kirkko ei näytä millään tavalla hulppealta. Jos kirkkoa ei osaisi etsiä, en yhtään ihmettelisi jos tulisi vain käveltyä ohi ja ihailtua tuota normaalina vanhana rakennuksena. Pyhän Haudan kirkko sijaitsee paikan päällä, missä Golgatan ja Jeesuksen haudan uskotaan sijainneen. Olin aina kuvitellut Golgatan korkeana kukkulana – todellisuudessa Golgataa on louhittu ja se on tämän kirkon sisässä. Nouset jyrkät portaat ja saavut huoneeseen, missä uskottu ristiinnaulitsemispaikka on ja ihmiset jonottavat sitä koskettamaan. Kirkossa pystyy aistimaan paljon – joku itkee, joku kävelee kädet ristissä,hiljentyy rukoukseen. Lisää Pyhän haudan kirkosta täältä.

Nautimme lounasta Muslimikorttelissa, jonka jälkeen lähdimme kävelemään Juutalaiskortteliin. Eron kortteleiden välillä huomaa suht selkeästi. Jerusalemin vanhakaupunki jakautuu armenialaisten kortteliin, kristittyjen kortteliin, juutalaisten kortteliin ja muslimikortteliin. Oli mielenkiintoista seurata uskontokuntien edustajia ja katsoa kuinka he käyttäytyvät ja pukeutuvat. Äiti kävi jättämässä rukouksen Itkumuurille – lisää voimakkaita tunteita ja ihmisten käyttäytymisen seurantaa. Suurin juutalaisten hautausmaa aiheuttu myös mietteitä – jos jokainen juutalainen haluaisi tulla haudatuksi tuonne ja kaikki mahdollisimman ylös kukkulalle, kuka tai mikä määrittää sen, kuka saa tuonne viimeisen lepopaikkansa? Olisi mielenkiintoista tietää että onko uskonnollisuudella, mammonalla vai millä asiaa mitattu, kun joku saa hautansa korkeammalle kuin toinen. Jerusalem siis aiheutti minulle paljon kysymyksiä.

Viikon vinkki Jerusalemiin: Jos sinut pysäyttää pappi, joka haluaa sitoa käteesi punaisen nauhan ja rukoilla puolestasi – hän haluaa myös tästä maksun tapahtuman jälkeen. Jos siis haluat välttyä maksullisesta rukouksesta, kieltäydy kauniisti.

Joku haluaa kävellä Via Dolorosan, toinen shoppailla basaareissa – vanhassa kaupungissa tuntui olevan paljon ja enemmänkin. Pelkkään historiannälkään ei kaupunki anna eväitä, vaan myös modernimpi puoli kohtaa matkaajan Jerusalemissa.  Jerusalemin Jaffakadulla liikennöi moderni raitiovaunu ja miellyttävällä keskuskadulla voi aistia paikallista tunnelmaa. Nauti vaikka kahvi kahvilassa ja fiilistele historian ja nykyisen ajan kohtaamista. Suosittelen viipymään pidempään kuin pari päivää – aioin ainakin itse joskus palata takaisin.

P1012603 P1012620 P1012659 P1012667 P1012669 P1012675P1012692P1012701P1012726P1012779 P1012788 P1012803

Millaisia tunteita sinä olet kokenut Jerusalemissa?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Eilat ja eteläinen Israel

Eteläinen Israel ja Eilat.. Aakeeta laakeeta. Poikaystävän sanoin; ”Vähän näyttää kuin olis Pohjanmaalla, muttei oo niin viheriää”. Onhan yleisnäkymä aika karu, erämaata erämään perään. Pientä vihreää jossain. Karuudesta huolimattaan, tykkäsin kovasti näkemästäni, kun aurinko laskee ja kaikki punertaa – wau! Selkeän eron huomasi Ovdasta Eilatin puolelle päästäessä, kun Kibbutzin taateliviljelmät näkyivät vihreänä ja Eilatin kaupunki avautui eteen.

1P1011795

Yleisfiilikset Eilatista

Olin kuulut Eilatista niin paljon ristiriitaisia asioita. Yksi sanoi, että se on kaunein paikka missä on koskaan käynyt, toinen sanoi että liian Vegas, kolmas ei kehunut, ei haukkunut, neljäs fiilisteli lapsuuden matkaansa. Voin kuvitella, että Eilat on ollut ”parhaassa hohdossaan” muutamat vuodet taaksepäin. Tuntui että kaupunki oli vähän repsahtanut, niin siellä hotellikomplekisen kuin paikallisasutuksen puolella, en siis kokenut itse aivan sellaista hohtoa ja Vegasmaisuutta kuin kuultujen kommenttien puolelta ajattelin aluksi. Paikalliset, joiden kanssa pääsin juttusille lomamme aikana totesivat moneen otteeseen että suomalaisia ei ole ollut täällä pariin vuoteen, eikä kauheasti muitakaan perinteisiä lomailijoita.. Olisiko siinä sitten se syy että ranta-alue tuntui välillä vähän tunkkaiselta? Vaikea sanoa ja vertailla, kun tämä kerta koko Israelissa oli itselleni ensimmäinen. Jos ranta-aluetta ajatellaan, ei se päässyt ykköskohteekseni. Hotelleja oli, turistin palveluita oli ja en päässyt oikein sellaiseen ”mahtia olla täällä-fiilikseen kiinni” – ennen kuin kävelimme rantaa pitkin lähemmäs Jordanian rajaa ja näin paikallisen kalastajan heittelevän siimaa pitkin Punaisenmeren pintaa, auringonlaskussa – ja kahden nuoren pojan lauleskelevan ja istuvan viltillä, ilman yhtään ylimääräistä härpäkettä vieressä – ihanan hiljaista, tämä hetki on kaunis.

Uskon, että Eilatin ranta-alue palvelee matkailijaa, joka haluaa majoittua tasokkaassa hotellissa ja nauttia auringonotosta omalla altaalla ja välillä myös nauttia meren aalloista. Iltamenoista en ottanut selvää, mutta näytti rannalla myös olevan härpäkkeitä vauhtihirmuille, sekä meressä perinteisiä moottoriurheiluun tarvittavia välineitä. Yleiskuva Eilatin ranta-alueesta oli omaan silmääni helppo rantalomakohde, sekä shoppailijalle sopiva kohde.  Ostoskeskuksia löytyi – ja nyt ”talven” tullen alennukset tuntuivat olevan hyviä – ja rusketus, se on varma! En voi edes käsittää miten olen saanut tällaisen brunan pintaan, koska oikeasti otin aurinkoa tasan kolmena päivänä, ja en edes mitenkään ”ammattimaisesti” kahminut aurinkoa altaalla.

Huomiotani kiinnitin siihen, ettemme nähneet sisäänheittäjiä ja kukaan ei huudellut peräämme. Törmäsimme yhteen mieheen, joka useana päivänä peräkkäin jakoi ravintolan mainoksia ja uskoi kun sanoimme ettemme tarvitse mainosta.

Eilatissa on helppo lähteä jeeppisafareille, aavikkosafareille, siellä on helppo sukeltaa. Merenalaista elämää pääsee myös näkemään meren alla, akvaariossa, jossa pääsee katselemaan Punaisenmeren meininkiä kirjaimellisesti. Akvariossa pääsee meren pinnan alle ihailemaan näkymiä suoraan Punaiseenmereen. Eli oikeasti eteesi avautuu tuo sama meri, missä olet uinut. Aktiviteetteja löytää siis varmasti.

P1012147

(Mietin juuri kuvia selatessani, että missä se repsahtaneisuus oikein on? Yllättävän hyvältähän nämä kuvissa näyttää. Ehkä en sitten keskittynyt kunnolla vangitsemaan roskia, repsottavia mainoksia ja muita silmiinpistävää)

P1011796 P1011810 P1011824 P1011849 P1011850P1012101

Omat suosikit Eilatissa

Paikallisasutuksen fiilis ja ruoka

Ei, Eilat ei jäänyt itselleni kohteeksi, johon on pakko päästä uudelleen. Tykästyin kuitenkin aavistuksen verran Eilatin ”toiseen puoleen”. Eilatin jakaa aika suuri maamerkki, nimittäin Eilatin lentokenttä. Majoituimme lentokentästä katsoen Jordanian puoleisessa Eilatissa, missä suuret hotellit seisoivat ylväinä. Toisella puolella lentokenttää oli taas ostoskeskuksia ja paikallisasutusta. Käytän miltei aina kulkuvälineenäni jalkoja, en koe näkeväni mitään taksin ikkunasta tai bussista. Eilatin paikallisasutus oli uudelta osioltaan pramea, toiselta puolelta rosoinen ja ihmiset olivat ihania. Kaikkialla minne meni, olivat ihmiset ystävällisiä.

Suosikikseni nousi ehdottomasti paikallisasutuksen rosoinen puoli ja tunnelman fiilistely. Useat pitkät kävelylenkkimme kruunasi herkulliset falafelit. En nyt tiedä, onko aina fiksuinta katsoa mahdollisimman epäilyttävimmän näköistä grillitönöä, mutta herranjestas tuo falafel oli hyvää – eikä vatsatautikaan yllättänyt. Olikohan se sitten vain super hyvä tuuri vai super hyvä vastustuskyky? Oikein hävettää myöntää, mutta ihastuin Israelin falafeleihin niin, että päätin testata niitä sitten melkein kaikkialla missä oli mahdollisuus niitä ostaa, vaikka onhan Israelissa myös useita muita upeita ruokia tarjolla. Falafelin hinta oli huomattavasti korkeampi rannalla ja Jerusalemissa. Eilatin ranta-alueen falafel; 23NIS, Eilatin paikallisasutuksen falafel; 17NIS, Jerusalemin muslimikorttelin falafel; 35NIS.

Perinteet

Pidin ehdottomasti siitä että ranta-alueen hotellit noudattavat suurimmaksi osaksi kosher-sääntöjä. Pidän siitä, että turismi ei muuta kaikkea perinteikästä. Kosher-sääntönnöt näkyivät suurimmaksi osaksi hotelleilla niin, että aamupalalla nautittiin maitotuotteita ja iltapalalla lihaa, näitä ei siis sekoiteta. Sapattina, perjantaista lauantaihin suurin asia aamupalalla oli se, että kahvimasiinat oli kiinni. Sähkölaitteita ei tulisi käyttää. Tämä tosin on luultavasti aika mahdoton välttää hotellin keittiössä, mutta ajatuksena tietysti hyvä – aamupalalla oli lämmintä croissanttia, pakkohan se on ollut jossain paistaa? Itseäni tosin ei olisi haitannut, jos olisin joutunut elämään pelkillä hedelmillä sapatin aikana – ne on herkkua!

Matkamme aikana alkoi Hanukka, jota oli mielenkiintoista seurata. Hotelleihin ilmestyi hanukkakynttelikköjä, hanukkamunkkeja ja paljon israelilaisia maan muista kolkista saapui viettämään lomaa Eilatiin. Perheet rukoilivat ja lauloivat yhdessä ja hiljentyivät ruokapöydän ääreen. Sapattina suositeltiin myös käymään Kibbutz Eilotin sapattiaterialla lauantai-iltana. Kibbutz on myös mielenkiintoinen nähtävyys. Niitä on Israelissa paljon, mutta Eilot on yksi, joka avaa oviansa myös suuremmille matkailijamäärille. Matkamuistoihin on vielä lisättävä, että Kibbutz Eilotilta saa ostettua herkullisia, tuoreita taateleita.

Eilatin kissat

En pidä kissoista, mutta kissojen työ Eilatissa ei ole huonon kuuloinen duuni. Ne tallustelevat vapaana ja ovat osa Eilatin puhtaanapitojärjestelmää. Eilatin vapaat kissat hävitettiin katukuvasta joitan vuosia sitten, mutta tämä toi tullessaan autiomaasta skorpioneja, käärmeitä ja hiiriä. Kaupungin päättäjien päätöksellä kissat tuotiin takaisin katukuvaan. Valtio kustantaa kissojen sterilointileikkaukset ja lahjoituksilla ylläpidetään kissojen elämää  leikkauksen jälkeen. Kun kissa on leikattu, se merkataan ja näin leikattu kissa saa jatkaa tallusteluaan ilman uutta vahingossa leikkauspöydälle joutumista. Eilat Loves Animals on lahjoituksista toimiva eläintensuojeluyhdistys, joka ylläpitää tätä kissojen elämää leikkauksen jälkeen. Yhdistys myös huolehtii loukkantuneista kissoista ja emon hylkäämistä kissanpennuista.

Herb And Spice Farm Eilat

Varmat matkamuistot saa hankittua maustefarmilta, matkalla Jordanian rajalle. Kierrätysmateriaalista rakennettu farmi jatkaa rosoista linjaa ja sisällä aukeaa oikea maustehullun taivas. Teetä, mausteriisiä, mausteita, kaikkea kivaa ja pientä. Ja jos haluat ostaa vain yhden teelusikallisen yhtä teelajia, se onnistuu. Lappaa pussiin sitä, mitä haluat ja niin paljon kuin haluat ja punnitukseen. Olisin halunnut ostaa tuolta vaikka mitä – ja juuri nyt lipittelen tätä kirjoittaessani granaattiomena-teetä.

Helppo liikkua

Pikainen tai pidempi käynti Jordaniassa, vierailu Egyptin puolella – suht helppoa. Eilatin vuoristoalueella on useita patikointireittejä, joissa autiomaan fiilistä pääsee seuraamaan. Kaupungin sisäinen bussiliikenne toimii. Eilatin kaupungin lentoasemalta useita Israelin sisäisiä lentoja, helppo lähteä käymään esimerkiksi Tel Aviviin ja Haifaan. Bussit liikkuvat myös tiuhaan, vaikka kilometrejä kertyy paljon, on todella helppoa päästä Tel Aviviin, Jerusalemiin, Beershevaan ja Kuollellemerelle. Olisihan se jo melkein rikollista vierailla Eilatissa, muttei näissä upeissa muissa kohteissa.

Upeat auringonlaskut

Tähän ei osaa sanoilla mitään rakentaa. Jordanian puolen vuoret hehkuvat punaisen monessa värissä, merenpinta hehkuu kultaisista auringonsäteistä… Kerrassaan upeaa. Lue lisää Israelista täältä.

P1011968 P1011977 P1011980 P1011993P1012026P1012003P1011855P1011862P1011866P1011869P1011874P1011882P1011887P1011908P1011927

Mielelläni lukisin teidän ajatuksianne Eilatista ennen vuotta 2015. Näyttääkö Eilat samalta kuin ennen ja onko se säilyttänyt loisteensa, vai onko jotain radikaalisti muuttunut?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä

Israel – Lennot ja rajamuodollisuudet

Todellisuudessa olemme jo palanneet Israelin pyörityksestä – loma on todellakin loma, kun unohtaa työpaikalla tarvittavat salasanat ja sähköpostissa on kymmenittäin avaamattomia sähköposteja. Nyt on siis nautittu! Moni tuttuni kyseli jo etukäteen Israelin rajamuodollisuuksista ja päivitteli lähtöämme kyseiseen maahan. Israelin rajamuodollisuudet olivat vähän erikoisia mutta niistäkin selviää. Alla kokemuksia Israelin rajamuodollisuuksista sekä Israel-Jordania-rajanylityksestä.

Saapuminen Israeliin

Näkymät oli laskeutuessa huikeat – aavikkoa, aavikkoa, vuoria. Odvan lentokenttä, jolle lensimme, on sotilaslentokenttä jossa kuvaaminen oli kiellettyä. Lennon laskeuduttua astelimme koneesta ulos ja pari virkapukuista henkilöä saattoivat meidät terminaaliin. Jos jossain on tuntenut fiilikset vähän ristiriitaiseksi, niin tuolla kentällä taas pitkästä aikaa – en tiedä, tunsinko oloni turvalliseksi vai turvattomaksi rynnäkkökiväärit olalla kävelevien tyyppien  kanssa.

Odotin mielenkiinnolla rajamuodollisuuksia, jotka osoittautuivat lennolta maahansaapuessa aika helpoiksi nakeiksi. Luukulla kysyttiin meiltä seuraavat asiat: ”Nimesi?” ”Oletko työ- vai lomamatkalla?” ja ”Missä hotellissa majoitutte?. Rajalla ei siis kysytty meiltä minkäänlaista hotellivahvistusta – huomasin kuitenkin että joltain henkilöiltä tuo pyydettiin, mutta en huomioinut kenenkään joutuvan tarkempaan syyniin. Kannattaa siis tulostaa hotellivahvistus mukaan.

P1013163

Lähteminen Israelista

Takaisin Suomeen lähtiessä tarkastukset olivat aavistuksen hiilostavammat. Ensimmäisenä jonotuksen jälkeen Odvan lentoasemalla on virkailijoita, jotka kysyvät passeja. Seuraava kysymys oli samassa matkaseurueessa matkustavien yhteys toisiinsa.  Vastatessani  minun ja äitini yhteyden, että hän on äitini ja minä hänen tyttärensä, virkailija mutristi kulmiaan ja kysyi tomerasti: ”Miksi teillä on eri sukunimi, jos olette äiti ja tytär?” Alkoipa siinä vähän hymyilttämään, kun äiti heilautti sormuksetonta vasenta nimetöntänsä. Virkailijan ilme ei tosin värähtänyt ollenkaan, mutta laittoi passimme kiinni ja pyysi meitä jatkamaan matkaa.

Seuraavat kysymykset rajamuodollisuuksissa olivat seuraavia ”Kuka pakkasi laukkunne?” ”Oliko laukkunne kenties vartioimatta jossain välissä lentokentälle tultaessa?” ”Onko mukananne pommia, aseita tai teräviä esineitä, esimerkiksi kynsiviilaa?” ”Saitteko keltään lahjoja vierailunne aikana?” ”Pyysikö joku teitä kuljettamaan jotain rajan yli”. Tämä keskustelu käytiin siis läpi virkailijan kanssa, joka meidät vaarattomaksi havaittuaan teippasi tarran matkalaukkuumme. Tämä tarra on merkki turvallisuusselvityksen läpäsystä mutta eihän muodollisuudet vielä tähän loppuneet. Tarroituksen jälkeen meidät ohjattiin matkatavaroiden läpivalaisuun. Meidän matkalaukkumme eivät selkeästi olleet epäilyttäviä, mutta edellä menevän pienet puiset kissapatsaat joutuivat koputteluun, heilutteluun ja läpivalaisuun. Läpivalaisusta selvittyämme saimme luukulta boarding passit käteemme, exit-leiman passiimme ja lopuksi laukkumme vielä punnittiin. Viimeisenä etappinamme oli vielä metallinpaljastin ja käsimatkatavaroiden läpivalaisu. Volaa, näin olimme selviytyneet varmaan elämäni mielenkiintoisimmasta rajamuodollisuudesta!

Vinkki: Mikäli englanti ei taivu, on Odvan lentoasemalla myös mahdollista saada turvaselvitys kysymykset suomeksi käännettynä. Tämä varmasti siksi että Ovdan kautta kulkee paljon matkustajia Eilatiin – joka on myös Suomalaisten suosiossa.

111111112359214_10207463012832066_1329019297_o

Israelin leima passissa

Olin aikaisemmin kuullut Israelin matkailun edustajalta, että passeja ei enää leimata Israelissa missään olosuhteissa. Tästä huolimatta minulla on ainakin nyt monen monta uutta leimaa passissa, kun en tajunnut erikseen mainita asiasta. Poistaako Israelin leima sitten mahdollisuuden vierailuun muissa maissa? Missä?  Alla pari otetta leimojen miettijöille:

”Arabiemiraattien liiton virallisen käytännön mukaan Israelin leima passissa estää maahanpääsyn. Käytännössä maahantulo on yleensä onnistunut Israelin leimasta huolimatta. Uuden passin hankkiminen jää matkustajan oman harkinnan varaan.” (Ulkominiesteriön matkustustiedote.)

”Arabimaihin (Egyptiä ja Jordaniaa lukuun ottamatta) Israelista jatkavan matkailijan on tärkeää pyytää, että Israelin leimaa ei lyödä passiin. Tästä tulee ilmoittaa virkailijalle ennen asiakirjan luovuttamista” (Israelin turistiministeriö.)

passijaleimat

Rajanylitys Israel-Jordania

Aravan raja-asema Jordanian ja Israelin välissä, ei kenenkään maalla sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä eteläisen Eilatin ydinkeskustasta. Samoin Taban raja-asema Egyptiin ei ole pitkän matkan päässä. Eilatista käsin on siis mahdollista bongata useampi maa samalla kertaa. Itse rajanylitys Israelin ja Jordanian välillä oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Rajalla seisoo hökkeleitä hökkelin perässä ja suljettuja luukkuja, sekä avoimia luukkuja. Paljon vartioita, jotka kantavat rynnäkkökivääreitä olallaan. Lähtö Israelin puolelta sujui kuitenkin vaivattomasti ja jo Israelin puolella sai vaihdettua Jordanian dinaareita kätevästi ensimmäiseltä luukulta. Kurssi ei ollut mikään loistavin, mutta hätäpäissään siinä käänsi pari kolikkoa uuteen paikalliseen valuuttaan. Israelin puolella kerrottiin järjestelmällisesti,  mihin pitää jatkaa edellisen luukun jälkeen. Poistuminen Israelista kustansi 101NIS/hlö. Mukaan sai rajanylityksestä pienen viivakoodilla varustetun paperilapun, jossa näkyi mm. kellonaika rajanylitykselle.

Sen jälkeen, kun luukulta luukulle-rumba Israelin puolelta saatiin selätettyä, lähdettiin kävelemään ei kenenkään maalla kohti ”Welcome to Jordan”-kylttiä.  Vastassa oli jälleen virkapukuinen, aseistautunut mies. Positiivisena yllätyksenä tuo karski äijä alkoi hymyilemään ja toivotti tervetulleeksi! Ensimmäinen etappi Jordanian puolella oli ohittaa metallinpaljastin. Mieli olisi niin tehnyt ottaa kuva tuosta metallinpaljastushuoneesta, se oli kyllä sellainen läävä, että oksat pois! Toinen etappi olikin sitten luukulla 5. Päästessämme luukulle, ei siellä ollut ketään. Hymyilevä, karski äijä tuhahti ja kävi patistamassa kahvitaukoaan pitävän rajavirkailijan luukulle, jonka virkana oli tarkisti (taas jälleen) passimme.  Seuraavaksi meiltä kysyttiin matkamme syytä, sekä majapaikkaamme. Kukaan ei ihmetellyt vastausta että tulemme vain päiväksi Aqabaan, vaan leima lyötiin passiin ja allekirjoitettiin passiinsuurempia kyselemättä. Luukkuvierailuja kertyi Jordanian puolella muistaakseni neljä, Israelista Jordaniaan mennessä.

 Rajanylitys Jordania-Israel

Paluu Jordaniasta Israeliin osoittautui vähän kuumottavammaksi. Jordanian puolella ei ohjattu aivan niin järjestelmällisesti seuraavalle luukulle kuin Israelissa. Seuraavan etapin luukku saattoikin olla suljettuna ja sitten joku jo huutelikin että tämä luukku jäi välistä, erittäin epätoimivaa siis. Jordaniasta poistuminen kustansi 10JOD/hlö. Jos valuuttaa ei ole enää poistumiseen jäljellä, voi valuuttaa vaihtaa rajan laidalla olevasta tönöstä jossa rennon näköinen äijä poltteli tupakkaa ja nautti elämästään. En edes muista monellako luulukka pyörimme Jordaniasta pois tultaessa. Tuntui siltä ettei Jordanian puolellakaan oltu ihan varmoja että missä luukulla tällä hetkellä päivysti kukakin virkailija ja rajamuodollisuudet olivat yhtä sekamelskaa.

Israelin puolella ensimmäinen passintarkastaja vain kurkkasi passiemme kuoret ”oo, Finland”, eikä hän edes ollut kiinnostunut passimme sisällöstä, kurkkasi vain nopeasti että naamat pitävät paikkansa. Metallinpaljastus, aseidenkantokysymys ja viimeiselle luukulle, luultiin siis pääsevämme helpolla. Viimeisen luukun täti olikin aavistuksen tomerampi kuin muut virkailijat, sillä hän ei ymmärtänyt, että majoitumme Caesar Premierissä useista yrityksistä huolimatta. Kuulin tuhahduksia ja kysymyksiä ”Missä sellainen hotelli muka on?” ”Mikä ihmeen Caesar”. Virkailijaa ei myöskään vakuuttanut puhelimessa oleva hotellivahvistukseni, mutta siinä vaiheessa kun tajusin viimein näyttää hotellimme huonekortteja, hän tuhahti ”Oo, Caesar Premier”. En ymmärrä olenko voinut lausua hotellimme nimen näin väärin vai mikä mammaa hiersi mutta pääsimme sentään takaisin Israeliin.

Rumban jälkeen sai onnellisena kaatua hotellihuoneen sänkyyn ja muistella esimerkiksi rajanylitystä Bosnian ja Montenegron välillä. Bussissa istuen, passit kerättynä kuskille, leima ilmestynyt passiin ja matka jatkukoon. Lähi-idässä on siis  vähän eri meininki.

Millaisia kokemuksia sinulla on Israelin tai Jordanian rajamuodollisuuksista?

Psst! Seuraa meikäläistä ja blogia myös:

IG: @miraorvokki

Twitter: @miraorvokki

Facebook: @pondekengissa

Blogit.fi: Pöndekengissä