Neljä päivää Turkissa, neljässä kohteessa; Antalya

Alanyan, Siden ja Belekin jälkeen Turkin monimuotoisuus oli yllättänyt minut – jokainen kohde oli aivan omanlaisensa. Johtuuko matkaoppaat-sarjan tuomasta mielikuvasta, vai mistä, mutta olen jo jonkun aikaa ajatellut tuota Turkin rannikko-osaa piraattipaidassa kävelevien turistien mekkana, jotka laulavat karaokea Suomi-baarissa. En sano, että tämä todellakaan olisi mitenkään huono asia, en vain itse hae matkoiltani tällaisia kohteita. Onneksi reissu oli kaikin puolin positiivinen ja ymmärsin, että Turkin rannikko on paljon enemmän, kuin mielikuvani siitä. Belekistä lähtiessäni ajattelin vain sitä, mitä seuraava kohde toisi tullessaan? Antalyassa tutustuimme suurimmilta osin vanhaan kaupunkiin – ja se vanha kaupunki lumosi minut täysin. Vanha kaupunki oli vähän rosoinen – aidon tuntuinen.

Majoituimme hieman kauempana, noin kymmenen kilometriä keskustasta kartan mukaan. Ajatuksena oli lähteä myös kaupungille, mutta taisi uudemman kaupunginosan vierailu rajoittua vain viinituliaisten ostoon. Erittäin mielenkiintoinen viiniostos tarttuikin mukaani – kaupan vartijan suosittelema valkoviini. Enpä usein ota viinisuosituksia vastaan, vaan menen aika intuitiolla. Tuolla viinihyllyssä tuo odottelee turkkilaista ateriaa. Mutta, viinistä siihen itse kohteeseen. Antalya oli kyllä lumoava! Päivällä kiertelimme katuja ja kujia ja iltapäivän saapuessa kurkimme auringonlaskua meren horisonttiin. Törmäsimme myös suht sympaattiseen kauppiaaseen, jonka käyntikortin olen harmikseni kadottanut. Hänen kauppansa kylteissä luki ”hassle free shopping” – vähän skeptisenä kurkattiin sisään ja toden totta, kaupan tuotteissa oli kiinteät hinnat ja vanha kauppias totesi ”En jaksa väitellä, en pidä tinkaamisesta. Hinta on hyllyssä, helppoa molemmille osapuolille.” Miehen rehdistä tyylistä innostuin minäkin, neiti tarkkamatkamarkka ostamaan hamam-pyyheet. (Suosittelen muuten Turkki-tuliaiseksi jokaiselle! Loistavat pyyheet)

Ystäväni vaihtarivuodelta on paljasjalkainen antalyalainen ja kävimme hänen kanssaan piipahtamassa ”yössä”. Jossain päin vanhaa kaupunkia, pienen portin takaa aukesi lumoava sisäpiha, jossa turkkilainen trubaduuri soitti kitaraa – ei haitannut yhtään, että en ymmärtänyt sanoja, onneksi A toimi tulkkina. En olisi millään saanut hetkeä vanhgittua kameralle – tuo fiilis pysyy toivottavasti aina mielessäni – yöhön vaipuva Antalya ja roisoinen vanha kaupunki, josta katoan astumalla portista sisään, istuessani alkusyksyltä tuoksuvalle, lämpimälle sisäpihalle, trubaduurin soitaessa puun alla. Täydellistä!

Kirje Antalyalle;

Antalya, pieni pala sydäntäni taisi jäädä kaupunkiisi – tai sitten otin palan kaupunkisi fiiliksestä sydämeeni. Olin jo tosi väsynyt reissustamme maassasi, mutta väsymys maagisesti unohtui katsellessani horisonttiin auringon laskiessa. Katuja kulkiessani näin koiria nukkumassa talojen vierellä, miehiä pelaamassa lautapelejä. En nähnyt sinusta varmasti puoliakaan, mutta jäit syvästi mieleeni.

Istuimme vanhan kaupunkisi keskipisteessä kauniissa boutique-hotellissa, päivä oli lämmin. Iltapäivän rukouskutsu alkoi, kuuntelin sitä tarkkaan – vaikken sitä ymmärtänyt. Ostin kotiinviemisiksi pehmeät hamam-pyyheet, vanhan kaupunkisi vanha kauppiasmies oli mukava. Ilta hämäri ja hyppäsimme kaupunkisi taksiin. Taksissa soi turkkilainen radiokanava ja sympaattiset koristeet ja taksin penkkien kirjailu pisti hymyilyttämään. Jäimme kyydistä suurella kadullasi, joka vilisi ihmisiä. Laskeuduimme liukkaita kivikatuja pitkin alas satamaasi, josta jatkoimme määränpäätöntä kävelyä. Löysimme kauniin sisäpihan jossa trubaduuri soitti ja unohdin hetkeksi, että paluu toimistoarkeen koittaa taas maanantaina.

Kiitos Antalya, haluan vierailla kaupungissasi mahdollisesti joskus uudelleen.”

P1010865 P1010869 P1010872 P1010883 P1010921 P1010947 P1010952 P1010968 P1010973 P1011078 P1011115

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Noora lauantai, marraskuu 21, 2015 at 17:07

    Lueskelin nyt läpi nämä kaikki sun Turkki-postaukset. Pakko myöntää, että itsellä on myös semmonen tietty Kanariansaaret-viba tuosta alueesta. Pitäisi kumminkin vain jaksaa muistaa, että Turkilla, ei pelkästään Istanbulilla, on valtavasti historiaa takanaan. Sun kuvausten perusteella voisin kuvitella viihtyväni Sidessä ja Antalyassa. Vanhatkaupungit on ihania! Lisäksi pakko olisi päästä joskus myös Turkin Batman-nimiseen kaupunkiin, ihan vain sen nimen vuoksi :D

    • Reply miraorvokki maanantai, marraskuu 23, 2015 at 15:05

      No kuule, et ole varmasti ainoa! :D Kanariallakin tosin olen kuullut niitä helmiä olevan, että mielenkiinnolla vierailisin sielläkin uudestaan lapsuusvuosieni jälkeen. Side on aika snadi paikka, ainakin se mielikuva minkä siitä sain, mutta Antalyasta jäi ehkä paras fiilis itselleni koko reissusta! Tuo Batman voisi olla kyllä yksi must-visit-mesta, kuulostaa hauskalta :D

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.