Neljä päivää Turkissa, neljässä kohteessa; Alanya

Lokakuun puolella tehtiin pikareissu itselle tuntemattomaan kohteeseen, Turkin eteläiselle Välimeren rannikolle. Laskeuduimme ukkospilvien läpi Gazipazan pienelle lentokentälle, josta matkamme taittui Alanyan kautta Sideen, Belekiin ja viimeisenä Antalyaan, jonka lentokentältä palasimme kotiin. Todellinen Turkkimarathon siis minibussin kyydissä – ja omien jalkojen viemänä. Fiilistelen käymämme paikat järjestyksessä, eri postauksissa. Ensimmäisenä vuorossa on Alanya, josta minulla oli ehkä suurimmat ennakkoluulot – vähän aikaa kohteessa vietettyäni tajusin kuitenkin, että onhan niitä peräänhuutelevia kauppiaita miltei jokaisessa kohteessa missä turisteja liikkuu, olin ehkä pelännyt pahempaa. Enkä yllätyksekseni joutunut edes kauppiaiden kynsiin – jos joku halusi tehdä tuttavuutta, aloittivat he saksalla. Taas tuli ihmeteltyä, että näytänkö oikeasti taas saksalaiselta. Alanya vaikuttikin kaupungilta, missä on vähän jokaiselle jotain ja kohde on varmasti helppo kohde varsinkin lapsiperheille – jos perheen pienimmillä on merirosvofanaattisuutta havaittavissa, niin Alanya merirosvolaivoineen on juuri oikea kohde. Kohteessa on helppo liikkua ja siellä on myös historiaa. Omatoimisesti kaupungin ulkopuolelle liikkuminen olisi kiinnostanut, harmi että aikataulu oli kiireinen. Kohde perheille, aikuisille ja nuorisolle, auringonpalvojille ja niille jotka haluavat lähteä kaupungin ulkopuolelle tutkimusretkille.

Kirje Alanyalle;

Mielikuvissani sinä, Alanya olit ollut aina yksi suurimmista Välimeren turistirysistä, en ollut koskaan ihastunut sinuun kuulemani perusteella –  pelkkiä juhlia ja piraattivaatteita.. Nukuttuani hyvän yön Grand Zaman Garden Park hotellissa mielikuvani sinusta oli aavistuksen jo muuttunut, sinussa näytti olevan jokaiselle jotain. Klassinen rantabulevardi, basaarit, pitkä hiekkaranta, rantaravintolat. Keskustan aito paikallisuus, historia, kaupunkimaisuus. Kaupungin ulkopuolella näkyvät maalaismaiset kukkulat ja maaseudun rauha. Lapsiperheille turvaa, meneville menoja, rauhaa etsiville myös sitä rauhaa. Sinähän olit myös autenttinen.

Rannallasi tuoksui vielä lokakuussa kesä, ujutin varpaani matalaan rantaveteesi, aallot löivät selkääni, ulapalla aalloissa eteenpäin lipui merirosvolaiva, ne ovat kuulemma klassikko satamassasi. Söin turkkilaista ruokaa rannalla, köfteä kehuttiin. Istuin rannalle nauttimaan turkkilaista kahvia, minulle tehtiin ennustus lopuista kahvipuruista. Kesän sesonkikautesi oli loppumassa, siitä huolimatta näin iloisia lapsia leikkimässä rantabulevardisi läheisyydessä seisovilla leikkipaikoilla, lentopalloa pelaavia nuoria ja aallokkoon rohkeasti juoksevia surffareita. Rannan ja kaupungin välissä oli vehreä puisto. Kaupunkisi oli kaupunkimainen, kurkkasin basaareihisi, kävin pienessä marketissa. Sain matkamuistoksi täydellistä saippuaa kaupungilla sijaitsevasta saippuakaupasta.

Kiipesin kuuluiselle nähtävyydellesi Kale-kukkulalle, näin palan historiaasi. Kukkulalta alas katsoessani näin jälleen yhden merirosvolaivoistasi, kannella raikasi Macarena. Minua nauratti. Laskeuduin venesatamaan, nautin turkkilaista teetä kalastajaveneiden vierellä ja nautin hetkestä.

Kiitos sinulle, Alanya. Sinä yllätit minut.

P1010205 P1010218 P1010254 P1010262 P1010263 P1010277 P1010298 P1010318 P1010345 P1010421 P1010441 P1010446 P1010462 P1010472 P1010483 P1010487P1010518P1010527P1010514P1010302P1010498

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Noora torstai, marraskuu 12, 2015 at 15:49

    Itse olin juuri Istanbulissa, ja ensimmäistä kertaa Turkissa. Siellä mua ja kavereitani luultiin myös moneen otteeseen saksalaisiksi. Jotkut sanoivat sen johtuvan kielestä, ilmeisesti suomi ja saksa kuulostavat tietyllä tapaa samalta. Itse taas koin jatkuvan kaupustelun ja tyrkyttämisen hieman häiritseväksi. Toki hostellimme oli hyvin keskeisellä paikalla, joten kaupustelijoita, sisäänheittäjiä jne tuli kohdattuakin aika suurella volyymilla. Mitään lieveilmiöitä tapauksiin ei kuitenkaan liittynyt, mutta jatkuva huutelu ja vastaava alkoi vain aika nopeaan kyllästyttää. Turkin muutkin kohteet kiinnostavat, maassa kun historiaa riittää Istanbulin ulkopuolellakin. Pitää siis seurailla tulevia postauksiasi :)

    • Reply miraorvokki torstai, marraskuu 12, 2015 at 16:48

      Mä just lueskelin teikäläisen Istanbul-postauksia! :) Itse olen käynyt Istanbulissa nopeasti, tammikuussa päivän stop overilla lentojen välissä – kaupunki jäi kiehtomaan ja olisi kiva käydä uudelleen.

      Itse olen kanssa sellainen ihminen, että mua ahdistaa suunnattomasti kun kaupustelijat/sisäänheittäjät lähestyvät, vaikka edes tervehtien – en varmasti mene sellaiseen ravintolaan, missä heti huudellaan perään. :D Ei he tietysti pahaa tarkoita, mutta mitä vähemmän moikkailuja ja heilutteluja niin sen parempi. Yllätyin kyllä, että vaikka tällä reissulla törmäsin sisäänheittäjiin ja kaupustelijoihin, he eivät kuitenkaan olleet niin ahdistavia. Ehkä kauhukuvani on tullut siitä, kun vuosia sitten 11-vuotias sisareni vedettiin Rodoslaisen sisäänheittäjän toimesta miltei ravintolan pöytään istumaan :D Siinä oli äitilläkin vähän murahtamista…

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.