Kaupunkijuhannus – kaksi yötä Sokos Hotel Presidentissä

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Presidentti

Juhannus – keskikesän juhla, seitsemän kukkaa tyynyn alla. Grillin tuoksu, yöuinti ja mökin takkatulen lämpö. Plussana juhannustanssit Nummirockissa. Sellainen on ollut meikäläisen juhannus useita vuosia.

Tänä vuonna päätin kuitenkin viettää juhannusta hieman eri tavalla, sillä neljän tunnin ajomatka suuntaansa juhannusruuhkassa ei tällä kertaa houkuttanut, ei myöskään todella paha kesä allergioiden kanssa. Halusin myös ravistella juhannusperinteitäni ja miettiä, että voisiko joskus tehdä jotain toisin. Päätinkin varata hotellin Helsingistä – ja viettää aivan erilaisen juhannuksen Savan kanssa.

Aluksi mietin asiaa monien hotellien välillä, sillä halusin, että saisin kaupunkijuhannuksesta huolimatta meille edes pienen juhannustunnelman. Tähän löytyi ratkaisu Sokos Hotel Presidentistä, sillä Presidentin juhannus-kerros (5. kerros) on lemmikkiystävällinen kerros – se on sisustettu keskikesän juhlan tunnelmissa. Ainoa asia, mikä muistuttaa hieman juhannuksen ärsyttävistä hyttysistä on hauska taulu seinällä. Juhannus-kerroksen aulassa soi Suomen kesän äänet, laineiden liplatus ja sanat muistuttamassa upeasta luonnostamme: ”Suomi on tuhansien järvien maa”.

Kaupunkijuhannus kohteli meitä hyvin. Katselimme Helsingin hiljaisia katuja, istuimme Hietsun nurmikolla katselemassa keskikesän juhlan tunnelmaa, tilasimme huonepalvelusta juhannusjuhlaherkut ja lilluimme huoletta lämpimässä altaassa omassa huoneessa.

Flikkojen juhannus oli aivan mahtava, vaikkakin erilainen. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa oli pakko laittaa pienimuotoinen metallin täyteinen soittolista soimaan. Ainoa asia mitä kaipasin, oli livekeikka juhannusyönä.

Kirjauduttuamme sisään meitä odotti huoneessamme Sokos Hotellien lemmikkikassi Savalle ja pienet juhannusherkut myös meikäläiselle. Kaikki Sokos Hotellit ovat lemmikkiystävällisiä hotelleja ja pidänkin Savan kanssa matkaillessa siitä, että huoneen varaaminen on helppoa ja saapuminen hotelliin vaivatonta. Sokos Hotelleissa tietää aina, että koirat ovat aidosti tervetulleita, eikä koiran saapumista hotelliin tarvitse jännittää. Sokos Hotelleissa majoittuessa ei myöskään tarvitse harmitella sitä, että unohtaa vaikkapa koiran herkut tai koirankakkapussit kotiin, sillä ne kuuluvat jokaisessa Sokos Hotellissa koiran tervetulopakettiin. Presidentissä meitä oli myös muistettu koiran omalla pyyhkeellä, joka erosi ihmisen pyyhkeestä vihreällä värillään. Kiva lisä kesäasumiseen hotellissa, sillä meidän vesipeto ainakin nautti altaassa lillumisesta.

Meidän lisäksi juhannusta oli Presidentissä viettämässä yllättävän moni koirakaveri. Taisimme törmätä ainakin viiteen karvakorvaan juhannuksen aikana Presidentin tiloissa. Sava on suht haukkuherkkä ja Pressa kyllä yllätti minut siinä, että kertaakaan mikään kolahdus ei saanut Savaa haukahtamaan. Kolinaa ja muiden koirien ääniä kuuluikin yllättävän vähän, joten kiitos siis joko täydelliselle äänieristykselle tai todella hyväkäytöksisille kanssavieraille.

Yllätyin siitä, että kuinka helposti kaupunkijuhannus sujuikaan. Helsinki oli rauhallinen, onnellinen, hiljaisuudesta huolimatta täynnä kaukaa kuuluvaa naurua ja puheensorinaa. Kaupunkijuhannus säästi meikäläisen kauppareissustressiltä ja toi ruoat ”kotiovelle” asti.

Eniten tässä kaupunkijuhannuksessa tuli kyllä nautittua siitä, että juhannuksen viettopaikka oli vain 25 min päässä kotiovelta perinteisen 4 tunnin matkan sijasta. Toinen vahva nautinto oli se, ettei tarvinnut itse kokata (ja samalla vahtia kääpiömäyräkoiraa). Hitsi mikä fiilis siitä tulikaan, kun kalakeitto ja etanat tuotiin hotellihuoneeseen. Aivan kuin olisi ollut mökillä, mutta ei aivan kuitenkaan.  Sokos Hotel Presidentin huonepalvelun hoitaa bistro Manu, joten jos tarjonta kiinnostaa, niin kurkkaapa täältä lisää.

Juhannuspäivän illallisen kävin kuitenkin nauttimassa ihan bistro Manussa hotellin alakerrassa. En viitsinyt jättää koiraa kauhean pitkäksi aikaa yksin, mutta halusin myös hieman omaa aikaa, joten Manun illallinen toimi tässäkin loistavasti. Testiin pääsi Manun kesämenulta skagen sekä lohi Beurre blanc -kastikkeella. Normaalisti laittaisin mökillä juurikin kalaruokia juhannuksena, joten pidin myös kaupunkijuhannuksen aikana tästä perinteestä kiinni. Kalakeittoa, paistettua lohta, rapuja ja vähän etanoita extra -herkutteluun. Ah.

Tämän vuoden kaupunkijuhannus oli vahvasti harjoittelua. Tämä juhannus tuli vietettyä hotellin liepeillä ja rennosti. Voisin kuvitella, että testaan kaupunkijuhannusta myös ensi vuonna uudelleen, silloin kuitenkin lähtisin hotellielämän lisäksi vaikkapa pienelle risteilylle Helsingin siluettia katselemaan.

Kaupunkijuhannus ei ollut yhtään huono idea, kaupunkijuhannus well spent. Tämä allergikko ei kärsinyt nenän kutinasta, ei hyttysten syömistä jaloista, eikä kyykäärmeiden pelosta. Meidän kotikotona ja mökkimaastoissa on niin paljon käärmeksiä, että Savan kanssa saa olla aina varuillaan. Olo on todella stressitön edelleen.

En tiedä, tuleeko kaupunkijuhannuksesta jokavuotista perinnettä itselleni, mutta sillä on ehdottomasti paikkansa elämässäni. Ehkä kaupunkijuhannus löytää paikkansa juurikin muutamien mökkijuhannusten välissä – sellaisena ihanana perinteiden ravistelijana. Tuntui hyvältä tehdä jotain kerrankin vähän eri tavalla.

Oletteko te viettäneet kaupunkijuhannusta, vai onko teikäläisetkin lähtökohtaisesti mökkijuhannuksen viettäjiä? Olisi hauska kuulla myös muiden ensikertalaisten kokemuksia kaupunkijuhannuksesta!

 

Ps. Kaupunkijuhannus yllätti myös televisioinnilla. Enpä olisi uskonut, että Insta-stoorissa kaupunkijuhannuksesta iloitessani meikään otettaisiin yhteyttä uutisista. Näin kuitenkin kävi ja me päädyttiin Savan kanssa Maikkarin live-uutisiin.

Tällaiselle esiintymiskammoiselle änkyttäjälle sana live-uutiset on kyllä hullu paikka. Mutta, koska halusin ravistella muutenkin juhannukseen liittyviä perinteitäni, niin päätin suostua sitten tähänkin hullutukseen. Live-lähetys ei siis liittynyt mitenkään yhteistyöhön Sokos Hotel Presidentin kanssa, mutta oli niin hauska sattuma, että pitihän sitä nyt koittaa Savan kanssa esiintymistä telkkarissa. Jos teikäläistä kiinnostaa katsella meikän sanasekoilut ja Savan hössötykset, niin lähetyksen näkee täältä.

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Budjettipostaus – kaksi viikkoa Japanissa

On aika avata Japanin-matkan kuittiboksi ja selvittää, että mitä meidän kahden viikon loma Japanissa sitten maksoikaan. Faktahan on se, että Japani on kaukana, suht samoissa hinnoissa Suomen kanssa ja siellä saa kyllä rahaa palamaan, mikäli haluaa. Yllätyin kuitenkin siitä, että meidän reissu sujui suht fiksuissa hintaluokissa.

En usko, että me reissattiin aivan pienimmällä budjetilla, muttei kauhean isollakaan. Kurkataanpas siis nyt tarkemmin siihen, mitä kaksi viikkoa Japanissa kustansi meiltä lentoineen, majoineen, ruokineen ja houkutuksineen.

Lennot: 650 € / 1 hlö. Lisämukavuutena Economy Comfort ostettuna ennen matkaa molempiin suuntiin, 150 € / 1 hlö.

Yhteensä 1600 € kahdelta (800 € per naama).

Lennot ostimme Finnairilta n. vuosi ennen matkaa. Päätös reissuun lähdöstä tuli samaan aikaan, kun Finnairilla pyöri kampanja, joten saimme lennot todella edullisesti. En suosi välilaskullisia lentoja, vaan pidän matkustamisesta paikasta A paikkaan B suorilla lennoilla, joten en osaa kommentoida siihen, olisiko välilaskulla ja jollain muulla lentoyhtiöllä päässyt matkalle edullisemmin. Tämä oli meille ehdottomasti paras ja ainoa vaihtoehto, suorin lennoin. Koska lento kesti n. 10 tuntia, päätimme vielä ennen matkaa napata Economy Comfort -paikat koneesta. Tällaiselle lyhyenlännälle tuo isompi paikka ei oikein tuonut mitään uutta, mutta pidemmälle siskolle tämä toi mukavan lisän.

Majoitukset: ensimmäiset neljä yötä Tokiossa 195 € / 2 hlö, viisi yötä Kiotossa 187 € / 2 hlö, neljä yötä Tokiossa 213 € / 2 hlö ja viimeinen yö lentokenttähotellissa 67 € / 2 hlö. Bonuksena päiväunet kapselihotellissa, joka kustansi 30 € / 2 hlö.

Yhteensä siis 692 € kahdelta (346 € per naama).

Kirjoitan vielä erillisen postauksen majoituksistamme, koska mielestämme löysimme suht edukkaat ja laadukkaat hotellit. Laadusta tosin voidaan olla monta mieltä, mutta me majoituttiin meidän reissulla alkuun omassa privaattihuoneessa, mutta hostellissa Asakusan suunnalla, sitten huoneistohotellissa Kiotossa Gionin alueella, jonka jälkeen Shinjukun lähistöllä. Koluttiin siis monta erilaista, mutta todella potentiaalista hotellia ja koen, että näistä löytyy kliseisesti ”jokaiselle jotain”. Lisään myös linkin hotellipostaukseen tähän, kun postaus on ulkona.

Kulkeminen: Japan Rail Pass viikoksi 250 € / 1 hlö, matkat lentokentälle ja takaisin n. 20 € / 1 hlö ja useita Pasmolla maksettuja matkoja Tokiossa, Hiroshimassa ja Kiotossa – varovainen veikkaus, että n. 40 € / 1 hlö edestä sekä yksi taksimatka Kiotossa n. 15 € / 1 hlö

Yhteensä siis 650 € (325 € per naama)

Täytyy myöntää, että Pasmolla kulkiessa tuo hintojen tarkastelu on vaikeaa näin matkan jälkeen, sillä Pasmolla voi ostaa juttuja myös automaateista ja kaupoista. Veikkaisin kuitenkin, että me kuljettiin Pasmolla n. 40 € edestä ja lisäksi siihen matkat lentokentälle ja takaisin. Tokio–Narita -väliin saa kulumaan myös paljon enemmän, mikäli väliä ei kulje paikallisjunilla. Rustailin muuten blogiin myös postausta liikkumisesta sekä Japan Rail Passista, sen löydät täältä.

Ruokakaupat ja kahvilat: 111 € / 1 hlö ilman tarkempaa erittelyä. Me käytiin Japanissa ainoastaan sellaisissa kahviloissa ja ravintoloissa, joissa kävi kortti. Ihan vain sillä, etten jaksa liikoja käteisnostoja, enkä jaksa kantaa kolikkoja mukanani kilisemässä. Nämä olikin siis suht helppo ynnätä budjettiin, koska kaikki tiedot ovat jääneet luottokorttilaskulle.

Yhteensä siis 222 € (111 € per naama)

Me yritettiin maksaa n. puolet ja puolet ruokakauppakuluista ja aamukahveista. Nämä ruokakauppajutut eivät sisällä sen suurempia juttuja, mutta esim. onigireja, hedelmiä, mehua, ehkä croissant aamupalaksi, sillä meillä ei ollut missään hotellissa aamupalaa. Tämän lisäksi kortilta katosi rahaa mm. Starbucksin matcha-latteen ja pariin pikaruokalaan (esim. Sukiyaan, joka on japanilainen ketju). Kaupat, josta näitä ruokahankintoja tehtiin, olivat useimmiten tutut ja turvalliset, joka kadunkulmasta löytyneet 7-Eleven ja FamilyMart. Ei siis mitään fancya, vaan ihan polttoainetta kropalle. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kuinka huijausta tuo matcha-latte onkin (laadukas matcha on paljon parempaa), niin silti se maistui taivaalliselta heti aamutuimaan.

Ravintolakäynnit: n. 336 € / 1 hlö. Tämä on tosin vähän häilyvä, sillä olen nostanut käteisnostoja tämän verran Japanissa. Summasta on vähennetty Pasmon latausmäärät, koska Pasmon latailut on tehty myös käteisellä. Olen todella yllättynyt siitä, että olen päässyt ravintoloissa näin vähällä, sillä tuntui, että me syötiin aivan koko ajan. Periaatteessa siis ruokakauppojen, kahviloiden ja ravintoloiden päiväbudjetti on ollut kahden viikon reissulla n. 32 € per päivä.  Lissun käteisnostot olivat samaa luokkaa.

Yhteensä siis 672 € (336 € per naama)

Vaikka kuvittelin, että meillä menee suuri siivu rahoista ruokaan tällä reissulla, olin positiivisesti yllättynyt siitä, ettei summa ollutkaan niin kohtuuton. Me syötiin suht edullisissa ravintoiloissa, jotka olivat pieniä ja ehkä joskus vähän tunkkaisiakin ja jätettiin hienommat ravintolat koluamatta. Yllättävää reissulla oli se, että juuri ne oudoimmat ja tunkkaisimmat ravintolat olivatkin kaikista parhaita. Emme käyneet yökerhoissa, eikä matkalla kulunut alkoholia kuin yhden jaetun viinipullon ja joidenkin lounasoluiden verran, joten tuokin saattoi vaikuttaa lopulliseen summaan todella paljon.

Tavaratalot: 104 €. Tästä osiosta voin tosin puhua vain omasta puolestani, sillä tavaratalot -osuus oli omaa käyttöäni. Vaikka minulla oli mukana laadukas ja mukamas ”kaikki maat” kattava adapteri, ei se käynytkään Japanissa. Näin ollen jouduin ostamaan mm. uuden adapterin hei Japaniin saapuessamme.

Yhteensä siis 104 € (52 € per naama)

Tavarataloista ostelut liittyivät siis päivittäisiin asioihin. Ostin kaksi adapteria, muutamat laastarit, halvat tavaratalokosmetiikat ja tällaisia ”oikeasti tarvittavia” juttuja. Suurin lovi tuli ehdottomasti noista adaptereista, vaikka yritin katsoa mahdollisimman edulliset sellaiset.

Nähtävyydet ja rentoutumiset:  teamLab Borderless 30 € /1 hlö, Kinkaku-ji -temppelin sisäänpääsy 4 € / 1 hlö, Hiroshima Peace Memorial Museum 2 € / 1 hlö ja sento-käynnit n. 10 € / 1 hlö.

Yhteensä siis 92 € (46 € per naama)

Nähtävyydet eivät ole tietenkään pakollisia kuluja, mutta ynnätään nekin tänne, sillä ne olivat olennainen osa matkaamme. Ainoat nähtävyydet, joista maksoimme, olivat Kioton ”kultainen temppeli” Kinkaku-ji, sekä Hiroshiman Peace Memorial -museo. Näiden sisäänpääsyt olivat kyllä todella edullisia. Olisin maksanut Hiroshiman museosta paljon enemmän, sillä se oli oikeasti niin mielenkiintoinen, surullinen, koskettava ja mieleenpainuva. teamLabiin kulutettu raha oli myös mielestäni aivan vastinetta rahalle. Me käytiin myös monena iltana kylpylässä, mutta käytiin niissä pienissä ja paikallisissa sentoissa, joissa sisäänpääsyt olivat n. 2 € luokkaa. Me ”säästettiin” myös siinä, että meidän viimeisessä hotellissa oli oma sento, eli viimeiset illat Japanissa meni nauttiessa hotellin omasta kylvystä.

Vaatekaupat: 112 €. Tämähän ei ole tosin pakollinen käynti, mutta let’s face it: Kiotolainen kirppari oli mulle liikaa ja sorruin ostamaan sieltä mm. mekon, aurinkolasin ja vyön. Lisäksi ostin aivan ihanan japanilaisen sateenvarjon, jonka bongasin onnekseni alennusmyynnistä. Toisella tuhlaajatytöllä meni n. saman verran rahaa vaatteisiin.

Yhteensä siis 224 € (112 € per naama)

Japanissa saa kyllä rahaa katoamaan, mikäli niin vain haluaa. Täytyy kyllä myöntää, että houkutuksia oli paljon, mutta onneksi rinkan koko oli rajallinen. Me oltiin matkalla vain rinkkojen kanssa, joten suurimmat houkutukset jäivät hankkimatta, onneksi.

Mitä kahden viikon reissu Japanissa siis kokonaisuudessaan maksoi?

Summa summarum:

  • lennot (sis. Economy Comfort -paikat) n. 800 € / 1 hlö

  • kahden viikon majoitukset n. 346 € / 1 hlö

  • kulkeminen kohteessa (sis. Japan Rail Pass) n. 325 € / 1 hlö

  • ruokakaupat ja kahvilat n. 111 € / 1 hlö

  • ravintolat n. 336 € / 1 hlö

  • tavaratalo-ostokset (mm. adapterit) n. 52 € / 1 hlö

  • nähtävyydet ja kylpylät (sis. teamLab -näyttelyn lipun) n. 46 € / hlö

  • vaatekaupat n. 112 € / hlö

Yhteensä: 2 127 € per naama (kahdelta 4 254 €)

Vaikka meikästä tuntui alkuun siltä, että rahaa meni aivan jäätävästi, ei se ollutkaan totuus. Olin tosi yllättynyt siitä, että selvisin ”näin vähällä” tästä reissusta, sillä kuvittelin Japanin olevan paljon kalliimpi matkakohteena. Budjetti yllätti siis meikän positiivisesti. Millaisia kokemuksia sinulla on Japanin-matkan budjeteista?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Japan Rail Pass – hankinta, käyttö (ja muu liikkuminen Japanissa)

Tämä postaus sisältää pikkutarkkaa tietoa Japan Rail Passista, sen hankkimisesta ja käytöstä, sekä muusta liikkumisesta Pasmo-kortilla Japanissa. Mikäli edessäsi on siis JR-passin ja Pasmo-kortin hankinta ja pienimuotoisten vinkkien etsiminen Japanissa liikkumiseen, niin onnittelut – olet löytänyt oikeaan paikkaan!

Meidän kahden viikon Japanin-reissu piti sisällään sen verran etappeja, että Japan Rail Passin hankinta oli meille luonnollinen valinta. Emme kuitenkaan hankkineet passia kahdeksi viikoksi, vaan yhdeksi viikoksi. Mutta miksi? Siitä lisää alla muutamien vinkkien kera.

Huomioithan, että juttu on kirjoitettu toukokuussa 2019.
Yritän pitää juttua ajan tasalla mikäli muutoksia JR-passiin tai Pasmon käyttöön tulee.
Tarkista aina vielä ajankohtaiset tiedot Japan Rail Passin virallisilta sivuilta ennen ostopäätöstä.

Mikä on Japan Rail Pass, mistä sen saa ja miten sitä käytetään?

Japan Rail Pass on todella kätevä liikkumisen väline Japanissa. Japan Rail Pass on junapassi, joka käy melkein kaikissa Japan Railwaysin (JR) junissa. JR-passin voi ostaa viikoksi (n. 240 €), kahdeksi (n. 380 €) tai kolmeksi viikoksi (n. 430 €) ja sillä voi liikkua valitulla ajalla rajattomasti, lukuun ottamatta Nozomi ja Mizuho -luotijunia. Vaikka Nozomi ja Mizuho eivät ole passilla käytettävissä niin ei hätää, rahalleen saa hyvin vastinetta mm. Hikari ja Sakura -luotijunissa.

Me hankimme kahden viikon matkallemme viikon Japan Rail Passit. JR-passin hankimme n. kuukausi ennen matkaamme täältä. Hirveän ajoissa JR-passin kanssa ei kannata olla, sillä se on lunastettava Japanissa viimeistään 3 kuukautta ostamisesta. Passiin on oikeutettu ulkomailla asuva henkilö, joka saapuu Japaniin turismitarkoituksissa. Esimerkiksi vaihto-oppilaaksi Japaniin lähtevä henkilö ei voi hankkia JR-passia itselleen.

Miten JR-passin ostaminen ja lunastaminen onnistuu?

Japan Rail Passin ostaminen: Homma toimi siis niin, että teimme ensin tilauksen Japan Rail Passista, jonka jälkeen vastaanotimme postissa A4 kokoiset ”JR-voucherit”, jotka saimme vaihtaa konkreettiseksi viikon JR-passiksi Japanissa sitten, kun haluamme ottaa passin käyttöön. Tilaus oli nopea ja helppo tehdä, sillä tässä vaiheessa ei tarvittu vielä mitään passitietoja. Oma nimi, syntymäaika ja arvioitu passin voimaantulopäivä riittivät. Japan Rail Pass kuitenkin aktivoituu vasta sinä päivänä, kun käyt sen lunastamassa itsellesi Japanissa, joten ei hätää, vaikka arvioitu ”date of use” ei olisikaan todellinen.

Japan Rail Passin lunastaminen Japanissa: Meidän majoitukset oli varattu Japanissa niin, että vietimme alkuajan Tokiossa. Ensimmäinen Tokio-kierroksemme kesti 4 yötä. Tämän jälkeen olimme varanneet majoituksen Kiotosta kuudeksi päiväksi ja lunastimme konkreettisen passimme Uenon juna-asemalta samana päivänä, kun suuntasimme Kiotoon. Samalla varasimme paikat saman päivän Hikari -luotijunaan ja otimme passit välittömästi kovaan käyttöön. Kun haluat lunastaa JR-voucherisi konkreettiseksi Japan Rail Passiksi, suuntaa esimerkiksi seuraaville asemille Tokiossa: Ueno, Shibuya tai Shinjuku. Tarvitset mukaasi JR-voucherin (tai voucherit) sekä kaikkien matkustajien passit, sillä henkilöllisyys tarkistetaan Japan Rail Passia lunastaessa. Kaikki vaihtopisteet löydät kätevästi täältä, Japan Rail Passin virallisilta sivuilta. Me päädyttiin vaihtamaan passit Uenon asemalla siksi, että se oli Tokion vaihtoehdoista ”kompaktein” asema ja lähimpänä sen hetkistä hotelliamme.

Entä sitten JR-passin käyttäminen ja paikkavaraukset?

Japan Rail Passin käyttäminen Japanissa: Itse JR-passin käyttö onkin sitten helppoa kauraa. JR-passilla matkustaminen ei vaadi erillisiä ilmoituksia tai paikkavarauksia, vaikka suosittelenkin paikkavarausta pidemmille matkoille. Junat ja lähtölaiturit on merkitty todella selkeästi, eikä JR-passilla matkustaessa tarvitse hirveästi pelätä sitä, että pomppaisi väärään junaan, sillä JR-passilla voi matkustaa rajattomasti siihen merkityn ajan. JR-passilla voi matkustaa myös JR-busseissa sekä yhdellä lautalla, joka on JR Miyajima, jolla pääset matkustamaan halutessasi välin: Miyajimaguchi, Hatsukaichi, Hiroshima ja Miyajima.

Paikkavarausten tekeminen Japan Rail Passilla matkustaessa: Mikäli haluat tehdä paikkavarauksia juniin, suosittelen tekemään niitä pidemmille matkoille hyvissä ajoin. JR-passilla matkustaessa ainoa paikka paikkavarauksen tekemiseen on juna-asema. Verkossa paikkavarausta ei voi tehdä. Homma toimii niin, että menet JR-lipunmyyntipisteelle (usein näissä oli Japan Rail Pass users erikseen isolla kyltillä) ja pyydät virkailijaa varaamaan matkalaisille paikat halutusta junasta.

Matkustaminen ilman paikkavarausta Japan Rail Passilla: Paikkavarauksia JR-passilla voi tehdä kuitenkin vasta, kun itse konkreettinen JR-passi on lunastettu, joten ensimmäisen käyttöpäivän paikkavarauksia voi olla hankalampi saada, sillä junat tuntuivat olevan hyvin pitkälle loppuun varattuja jo hyvissä ajoin toukokuussa. Ei kuitenkaan hätää, sillä ilman paikkavarausta voi myös lähteä reissuun. Tuolloin homma toimii niin, että ensimmäiset istuu ensin ja viimeiset jäävät ilman istumapaikkoja. Paikkavarauksettomat junavaunut on merkitty selkeästi laitureilla, eli jos laiturilla on merkitty toivottuun Hikari-junaasi ”non-reserved 1-4”, niin tiedät, että voit mennä ilman paikkavarausta jonottamaan näiden vaunujen jonoihin. Mikäli edessäsi on pitkä matka, niin suosittelen että menet jonottamaan jo hyvissä ajoin (n. 30 min) ennen junan tuloa. 15 min ennen junan saapumista non-reserved -vaunujen jonot olivat jo todella pitkiä.

Millaisilla reissuilla Japan Rail Passista on hyötyä?

JR-passin hinta on kieltämättä vähän suolainen, mutta niin on Japania pitkin viilettävien luotijunienkin hinnat. En itse ostaisi JR-passia, mikäli suunnitelmissa olisi vain pyöriä esimerkiksi Tokiossa, sillä siinä ei saa vielä rahojansa takaisin.

Koska JR-passin hinta on aika korkea, niin kannattaa vähän kurkkia junien hintoja ennen ostopäätöstä. Esimerkiksi me saimme oman viikon Japan Rail Passin hinnan hyvissä määrin takaisin, sillä viikon aikana suhasimme passilla pitkin Japania n. 500 € / hlö edestä (passin hinta n. 240 € / hlö). Reitillemme osui mm. seuraavat välit hintoineen: Tokio–Kioto– n. 200 € / hlö, Kioto–Hiroshima–Kioto n. 200 € / hlö, Kioto–Osaka–Kioto n. 50 € / hlö, Kioto–Nara–Kioto n. 20 € / hlö. Näiden lisäksi käytimme passin viimeisenä voimassaolopäivänä JR-junia Tokion sisällä, jolloin vältimme Pasmolla maksamisen. Säästöä se on pienikin säästö.

Summa summarum: vahva suositus Japan Rail Passille, mikäli matkasi vie muihin kaupunkeihin, kuin lennon saapumis- ja lähtökaupunkiin. Esimerkiksi Tokioon lentäessä ja vain Tokiossa pyöriessä JR-passi ei kannata, sillä kaupungin sisäinen liikenne kustantaa vai muutamia euroja suuntaansa.

Ps. Mikäli sinua kiinnostaa liikkuminen Naritan lentokentältä Tokioon halvalla, niin kurkista vielä alas, älä lopeta lukemista tähän!

Pasmo-kortti käy liikkumiseen kaikkialla Japanissa

Pasmo on ihme Japanin-matkaajalle. Tuolla pienellä kortilla voit maksaa juna- metro- ja bussimatkoja, ostaa kahvit kahvilasta, napata mukaasi vesipullon automaatista tai vaikka hankkia suuremmat ruokaostokset. Tarjolla on muitakin kortteja liikkumiseen, mutta omaan kokemukseeni pohjaten Pasmo oli näistä korteista monipuolisin.

Pasmo-kortin saa hankittua jo lentoasemalta automaatista, joten sen hankkiminen ja lataaminen on todella helppoa. Lataaminen tapahtuu kätevästi automaatilla, mutta varaa mukaan käteistä, sillä automaatti hyväksyy vain käteisen Pasmon lataamiseen.

Me käytimme JR-passin lisäksi vain Pasmoa matkallamme liikkumistarkoituksissa, sillä Pasmo kävi liikkumiseen kaikissa vierailukohteissamme: Tokiossa, Kiotossa, Hiroshimassa, Narassa sekä Osakassa. Minulla oli itselläni joku vanha mielikuva, että Pasmo ei olisi käynyt ihan kaikkialla Japanissa, mutta onneksi muistikuva osoittautui vääräksi: Pasmolla voi liikkua nykyisin missä päin Japania vain. Lisää Pasmosta löydät sen virallisilta sivuilta, eli täältä.

Metro- ja bussimatkojen hinnoista eri kaupungeissa en oikeastaan pitänyt sen suurempaa kirjanpitoa, sillä matkat ovat todella edullisia. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten helppo Tokion metro olikaan. Vaikka linjoja ja asemia on vaikka kuinka, on kaikki merkitty niin selkeästi, ettei me menty (ihme kyllä) kertaakaan väärään metroon. Matkojen luottokaveri oli ehdottomasti puhelimeen ladattu Tokion Metrokartta, jossa linjat on merkitty väreillään erittäin selkeästi. Laitan linkin tähän, niin pääset lataamaan metrokartankin kätevästi saman postauksen kautta.

Summa summarum: käytän ehdottomasti Pasmoa myös tulevilla matkoillani Japanissa. En jaksa säätää useiden eri korttien kanssa, joten Pasmo on silläkin kätevä, että sillä voi ostaa vaikka välipalan kioskilta junalipun lisäksi.

Naritan lentokentältä Tokioon, kallista vai edullista lystiä?

Naritan lentokentältä Tokioon ja takaisin – bussilla, pikajunalla vai paikalliseen tapaan? Tämähän riippuu oikeasti vain sinusta ja itsestäsi, mutta me oltiin niin pihillä tuulella, ettemme halunneet maksaa bussista (n. 25 € /suunta) tai suolaista hintaa Narita Express -junasta (n. 30 € / suunta). Lähdimme siis seikkailemaan Naritan lentoasemalta suoraan paikallisjuniin, jotka osoittautuivatkin todella käteviksi ja edullisiksi vaihtoehdoiksi. Tarvitset tällaiseen vaihtoehtoon mukaasi vain yllä mainitun Pasmon, jonka saa ostettua jo lentoasemalta.

Meidän ensimmäinen majoituksemme Tokiossa oli lähellä Asakusan asemaa, joten saapuessa Japaniin hyppäsimme Keisei Access -junaan (Kiitos Lanttimatkojen Lotalle vinkistä <3!), joka maksoin yhteen suuntaan n. 10 €. Juna oli varmasti hitaampi kuin Narita Express, mutta myös varmasti paljon hiljaisempi. Aikaisen aamulennon jälkeen Naritasta Tokioon oli matkalla vain muutamia ihmisiä ja meidän lisäksi samaan vaunuun osui vain yksi matkalaukullinen henkilö. Juna pysähtyi useilla asemilla ennen Asakusaa, mutta maisemat olivat ihania. Tuon junan kyydissä näki kokonaan sen, miten maisema muuttuu matkalla Naritasta miljoonien ihmisten sykkivään Tokioon. Mikäli mielesi tekee tähän junaan, niin ota tästä linkki talteen. Me emme aluksi löytäneet tätä junaa, mutta kuvakaappausta sivulta näyttäessämme virkailijat tiesivät heti, mihin meidän piti mennä.

Meillä oli suunnitelmissa palata myös Keisei Access -junalla, mutta meidän paluupäivänä juna oli peruttu koko päivän ajalta. Tuijotimme taulua Asakusan asemalla hieman ärsyyntyneenä, sillä meidän piti palata säästeliäästi Asakusasta terminaaliin samaa linjaa. Matkaamme tuli siis pieni, mutta onneksi vielä edullisempi mutka, sillä virkailija neuvoi meidät Asakusasta Aoton asemalle, josta pääsimme suoralla Keisei Line Limited Express -junalla suoraan terminaaliin. Tämä juna maksoi vielä vähemmän kuin tuo ensimmäinen, sillä Aoto-Narita -väli kustansi vain n. 7,5 €. Tämä juna oli myös hitaampi ja matka kesti n. tunnin, mutta maisemat olivat sen arvoisia. Oli ihanaa nähdä vielä viimeiset palat Japanista ennen paluuta Suomeen.

Summa summarum: Naritan lentoasemalta on helppoa ja halpaa päästä pois myös muilla vaihtoehdoilla kuin kuuluisimmilla Limousine Busseilla tai Narita Express -junalla. Junat, joilla kuljimme Tokioon, eivät menneet tosin Tokio Stationille, mutta mikäli majoituksesi on esim. Uenon tai Asakusan liepeillä, on nämä paikallisjunat mielestäni fiksumpi vaihtoehto, jos siis hintaa miettii.

Millaisia kokemuksia sinulla on Japan Rail Passilla tai Pasmolla matkustamisesta?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Terveisiä Japanista – kaksi viikkoa nousevan auringon maassa

Kaksi viikkoa sitten me lähdettiin siskon kanssa Japaniin. Vuosia odotettu reissu alkoi Helsinki-Vantaan lentoasemalta, Finnairin A350 -koneen kyydissä. Melkein 10 tuntinen lento oli täynnä jännitystä ja innostusta. Mitä tuohon kahteen viikkoon sitten mahtui ja millaiset tunnelmat meikäläisille jäi tuosta viehättävästä saarivaltiosta?

Voin nyt jo paljastaa, että Japani vei odotetusti sydämen. Ei tosin kaikki paikat Japanissa, mutta erityisesti Tokio. Tunsin heti jotain sanoinkuvaamatonta sielunsisaruutta Tokioon ja uskon, että tämä ihastus ei laannu ihan heti. Tämä oli myös ensimmäinen kahden viikon loma aikoihin ja otin kerrankin oikeasti loman aivan loman kannalta: Päätin olla ajattelematta töitä, poistin puhelimestani työsähköpostin, Slackin, kirjauduin ulos yrityksen Twitteristä ja Instagramista ja päätin olla avaamatta LinkedIniä lomalla. Kaikki muut onnistuivat, mutta LinkedInin avasin kaksi kertaa, ihan ajatuksissani. Nyt pistääkin jännittämään, että muistanko maanantaina salasanojani minnekään, sillä nyt on todellakin otettu loman kannalta.

Tässä postauksessa käyn lyhyesti läpi reissumme reitin lyhyesti ja nostan esiin ajatuksia Japanin-matkastamme. Seuraavissa postauksissa pureudutaan Japanin-matkaamme paremmin ja avaan esim. Japan Rail Passin ja majoituksiemme hintoja.

Japanin-matkamme reitti oli pitkä.

Vierailimme Tokiossa, Kiotossa, Osakassa, Narassa, Hiroshimassa ja vietimme viimeisen yömme Japanissa Naritassa, lentoaseman läheisyydessä. Olimme lyöneet tosin lukkoon vain Tokion, Kioton ja Hiroshiman, muuten halusimme mennä fiiliksen ja tunnelman mukaan – turha sitä on lomalla stressata.

Meillä oli matkaamme varten hankittuna Japan Rail Passit viikoksi. Olimme suunnitelleet reissun seuraavasti: alku Tokiossa Asakusan puolella, jonka jälkeen lunastamme viikon Japan Rail Passimme ja lähdemme n. viikoksi Kiotoon, jossa meillä oli majoitus. Suunnitelmissa oli käydä Kiotosta ainakin Hiroshimassa. Loppuajaksi palaisimme Tokioon Shinjukun alueelle. Suunnitelma piti todella hyvin ja Hiroshiman lisäksi kävimme myös Osakassa ja Narassa, jotka olivat n. 30 min päässä Kiotosta junalla. Hiroshimaan meni koko päivä, sillä matka Kiotosta luotijunalla kesti n. 2,5 tuntia.

Alkuperäinen matkasuunnitelma piti siis hyvin ja näimme mielestäni paljon Japania. On kuitenkin realistista, ettei kahdessa viikossa ehdi näkemään paljoakaan tuosta upeasta maasta, sillä välimatkat ovat suht pitkiä ja lomalla pitää myös osata lomailla.

Yllätyin matkallamme siitä, etten oikein pitänyt Kiotosta. Kaupunki oli mukava nähdä, mutta en enää kyllä menisi sinne uudelleen. En oikein osaa sanoa yhtä suurta syytä, vaan ehkä se oli vain kokonaisuus. Minun ja Kioton sielut eivät sopeutuneet yhteen. Sen sijaan Tokio pomppasi heti sydämeeni. Hiroshima, Nara ja Osaka olivat mielestäni suht neutraaleja tapauksia, mutta niistä on vaikea sanoa mitään syväluotaavampaa, sillä vierailumme näissä kaupungeissa oli lyhyt.

Japanin-matkamme oli täynnä ruokaa ja kirjakauppoja.

Meillä oli siskon kanssa vähän erilaiset intressit tämän matkan osalta. Minä rakastan japanilaista ruokaa ja päätöntä hapuilua lomalla. Sisko taas rakastaa erilaisia japanilaisia sarjoja, kirjoja ja on paljon syvemmällä ”skenessä” kuin meitsi. Meidän matkalla nämä  erilaiset tyylit osuivat kuitenkin hyvin yhteen. Lissu vei meikäläistä paikkoihin, joita en itse olisi osannut ajatella ja meikä vei Lissun vaikka millaisiin kapakoihin syömään ramenia.

Japani on kyllä ehdottomasti mun ruokarakkaus. Japanilainen ruoka on ollut aina suosikkini, mutta nyt sillä on vielä suurempi paikka sydämessäni. Nuo savulta tuoksuvat Izakayat, nahistuneet ja taivaalliset sushimestat sekä itse pyöritellyt nuudelit, ai että! Ravintoloiden lisäksi kirjakaupat tulivat tutuiksi, sillä siskoni etsi vaikka mitä tuomisia Suomeen. Oli kyllä mielenkiintoista käydä maan alla sijaitsevissa anime- ja kirjakaupoissa – niiden valikoima tuntui aivan loputtomalta.

Täytyy muuten myöntää, että koukutuin reissuilla vähän niihin japanilaisiin peliluoliin! Meikähän parkkeerasi siellä heti Tekkenin ääreen ja päätin voittaa siskolle figuurin peliautomaatista. Tekkenissä sain turpaani aika pahasti (syytän näppäimistöä), mutta figuurin voitin! Japani on kyllä kokonaisuudessaan ihanan mielenkiitoinen kaiken sen häslingin keskellä. Japani on yksi rakastettava ja hallittu kaaos.

Japanin-matkamme oli go with the flow -meininkiä ja mielenkiintoisia kohtaamisia.

Tästä reissusta teki erityisen ja samalla todella randomin se, että Bangkokin-serkkumme oli samaan aikaan Japanissa. Me ei oltu kommunikoitu tästä Giffyn kanssa, sillä eihän meillä tullut mieleenkään, että hän olisi samaan aikaan Japanissa kanssamme, sillä Giffy asuu Bangkokissa. Onneksi tätimme yhdisti pisteet nopeasti ja ilmoitti meille sekä Giffylle, että olemme kaikki kolme Tokiossa.

Vietimme Giffyn kanssa muutaman päivän Tokiossa. Oli ihanaa ja virkistävää nähdä Giffyä jossain muualla kuin Suomessa tai Thaimaassa. Välillä sitä meinasi jopa unohtaa tosin olevansa Tokiossa, sillä Giffyn kanssa itselle vieraassa maassa oleminen tuntui niin kotoisalta.

Tapasimme reissullamme myös ihanan Rantapallo-kollegani Iidan kahteen kertaan, illallisen ja lounaan merkeissä. Iida kirjoittaa Iida in Translation -blogia täällä Rantapallossa ja on vaihdossa Tokiossa. Emme olleet nähneet koskaan aikaisemmin Suomessa, mutta kun olen tällainen tunkeilija, niin päätin ehdottaa näkemistä sitten maailman toisella puolella.

Kohtaamiset paikallisten kanssa olivat myös mielenkiintoisia. Mikäli meidän katse harhaili hetkenkin metrossa, tultiin meiltä heti kysymään, että tarvitsemmeko apua. Välillä meitä myös autettiin, vaikka sanoimme, ettemme välttämättä apua tarvitsisi. Ihanimpana muistiini jäi vanha jalkaansa klenkkaava herra, joka tarjoutui neuvomaan meidät oikealle raiteelle etsiessämme tietämme teamLabiin. Tämä vanha herra kertoi rakastavansa Suomea ja erityisesti Tampereen Sokos Hotel Ilvestä ja pyysi lähettämään hotellille terveisiä. Valitettavasti unohdimme kysyä herran nimeä, mutta toivon, että Sokos Hotel Ilves sai terveiset Instagram-stoorini kautta perille.

Japanin-matkamme oli täynnä kylpemistä ja viittomista.

Me käytiin kylpemässä melkein joka toinen päivä matkan aikana. Emme kuitenkaan käyneet niissä ihanissa ja isoissa onseneissa, vaan pienemmissä sentōissa, jotka olivat todella edullisia. Jokaisen hotellimme läheisyydessä oli pieni paikallinen sentō-kylpylä ja olihan nuo kaikki pakko käydä tarkastamassa.

Japanin-matka oli siis täynnä edukkaita kylpyläkokemuksia, mutta edullisuus toi eteensä myös sen, ettei näissä pienissä paikallisissa kylpylöissä oikein taidettu englantia. Onneksi siskolla oli hieman japanin alkeita hanskassa ja pääsimme tällä (ja viittomalla) pitkälle monissa tilanteissa. Kaikki sentōt, jossa vierailimme, olivat siis vaatimattomampia paikallisia kylpylöitä, mutta todellakin asiansa ajavia. Hinnatkaan eivät huimanneet päätä: n. 3 € / hlö hinnalla pääsi kylpemään ja pesemään päivän tomut pois kropastaan jokaisessa sentōssa. Yritän koota nämä sentōt vielä erikseen nostoiksi tulevaan hotelli-postaukseen, niin näette, että missä me ollaan lilluttu.

Tähän väliin pitää kuitenkin sanoa pieni harmituksen sana tatuoiduille ihmisille: tatuoinnit olivat kylpylöissä kiellettynä. Koska näissä kylpylöissä ei käytetä ollenkaan uimapukua, ei tatuointeja saa piiloon ja samalla pääsy evätään tatuoiduilta. Joitakin poikkeuksia on, eli on olemassa myös tatuointiystävällisiä kylpylöitä, mutta niitä kannattaa googlata etukäteen. Myöskään uimarannoille tai kuntosaleille ei ole tatuoituna asiaa. Mikäli mielesi tekee kylpylään, mutta ihollasi on mustetta, kurkkaa vaikkapa tämä postaus (englanniksi), jossa aiheesta on kerrottu lisää.

Japanin-matkamme oli täynnä tuhansia askeleita ja lyhyitä jonoja.

Me käveltiin joka päivä keskimäärin 20 000 askelta. Tämä kahden viikon loma kävi siis myös hyvin kävelytreenistä. Käytimme paljon metroa ja välillä busseja, mutta käytimme myös jalkojamme ja paljon näemmä niitä käytimmekin. Koska me matkustettiin rinkat selässä, näimme myös parhaaksi talloa rinkkojen kanssa katuja pitkin mieluummin kuin täyteen ahdetuissa busseissa tai metroissa. Täytyy kyllä myöntää, että kerran meinasi usko loppua omaan kuntoonsa + 35 helteessä Kiotossa, kun päätimme kävellä isot rinkat selässä juna-asemalta hotellille n. 4 km matkan. Mutta tästäkin selvittiin, vaikka vähän hikee pukkas päälle.

Japanissa on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta me välteltiin suurimpia jonotteluja. Joku saattaa nyt siellä ruudun toisella puolella ihmetellä, että miksi emme tehneet sitä tätä ja tuota, mutta juttu oli niin, että me ei koeta matkustavamme sen vuoksi, että voidaan jonottaa jollekin hulppealle nähtävyydelle.

Meiltä jäi varmaan moni ”must see” -kohde näkemättä, sillä emme halunneet ihmispaljouteen jonottelemaan, mutta en koe, että olisimme menettäneet mitään. Suurimman jonotuksen teimme teamLab Borderless -näyttelyyn, jossa jonotusaika oli 30 min. Tuo näyttely oli mielestäni tuon jonotuksen arvoinen. Sen sijaan esimerkiksi Kioton kultainen temppeli oli mielestäni ihan turha, sillä alue oli niin täyteen ahdettu ihmisiä, ettei alueesta voinut nauttia ollenkaan. Japani on täynnä ihania pieniä temppeleitä ja toinen toistaan hurmaavampia alueita, joten ”must see” -nähtävyyksien perässä on mielestäni vähän turha juosta orjallisesti.

Itselleni tärkeitä asioita matkoilla on se, että pääsen aistimaan paikan tunnelmaa, oppimaan uusia asioita ihmisten tavoista ja kulttuureista sekä se, että saan oikeasti olla välillä ihan vain lomalla. Rakastan päämäärätöntä hapuilua, eksymistä yllättäviin ravintoloihin ja yllättäviä kohtaamisia ihmisten kanssa. Meidän Japanin-matka oli mielestäni vallan täydellinen, sillä tämä reissu oli aivan meikäläisten näköinen.

 

Tällä hetkellä jalat ovat rakoilla, takana on useita tallattuja kilometrejä, mielenkiintoisia ravintoloita, useita kohtaamisia paikallisten kanssa, kymmeniä edamame-kulhoja ja rentoutunut olo, plus jet lag painaa päälle, mutta silti sydän sykkii Japanille. Tämä reissu oli odotettu ja tuli todellakin tarpeeseen. Japani hurmasi ja jätti jälkensä muistoihin ja sydämeen.

Oletko sinä käynyt reissulla Japanissa? Millaisena maa jäi mieleesi?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Matkalle koiran kanssa – lemmikkieläinpassin hankinta Savalle

Yhteistyö, passi ja rokotteet saatu: Evidensia Eläinlääkäripalvelut

Jo vuosia ennen Savan saapumista elämäämme olimme toivoneet, että meillä on joskus koira nimeltä Sava. Sava, jonka nimi on päätetty Sloveniassa Sava-joen varrella. Sava, joka pääsee matkustamaan kanssamme. Sava, joka jonain päivänä matkaa kanssamme Sloveniaan Sava-joen varrelle.

Huhtikuussa se sitten iski. Matkakuume. Tai tämä matkakuume oli ollut jo kauan, mutta tuolloin varasimme viimein sen toivotun yhteisen matkan Sloveniaan. Pian sähköpostiin kilahti myös Savan lentoliput ja positiivinen jännitys matkasta alkoi. Kun kaikki muut asiat matkan ja hotellin, autonvuokrauksen sekä lentojen osalta hoidettu, oli aika ryhtyä Savan passin hankintaan ja muiden hommien selvittelyyn. Otin Savan passiasioiden kanssa luonnollisesti yhteyttä Evidensiaan, sillä Evidensian Tikkurilan toimipiste on Savalle ja meille tutuin eläinlääkäriasema.

Varasimme tälle käynnille normaalia pidemmän ajan useiden kysymysteni kanssa, sillä halusin kirjoittaa itselleni ja teille koiran kanssa matkaajille pienen tietopankin EU-alueella matkaillessa. Toivottavasti tämä tietopaketti palvelee mahdollisimman monta karvakorvaisen perheenjäsenen kanssa matkailevaa.

Meille oli selvää, että käännymme passin ja mahdollisten rokotteiden osalta Evidensian puoleen, sillä Tikkurilan Evidensia on meidän lähin eläinlääkäriasemamme ja olemme yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tehneet kaikki Savan vaadittavat käynnit Evidensiassa.

Me ollaan käyty Tikkurilan klinikalla niin hampaiden poiston, silmätulehduksen kuin penturokotteiden kanssa ja homma on toiminut aina niin hyvin, että turha sitä on alkaa tuttua ja turvallista vaihtamaan. Meidän onneksi klinikalle osui myös Savan lempilääkäri Suvi, joka hoiti myös passi- ja rokotusasiamme tällä erää. Kaikki lääkärit ja hoitajat ovat aina ottaneet meidän hienosti vastaan, mutta Suvissa on jotain sellaista, josta Sava pitää. Pääsipä meidän kakaralta myös kerran ilopissat lattialle, kun tajusi että siellä se tuttu eläinlääkäri taas mua hoitaa. Parasta, kun on tuttu paikka, jonne aina mukava palata – oli se sitten iki-ihana Slovenia tai eläinlääkäriasema.

Itse passista, rokotteista ja matkustamisesta lisään vielä, että katselin tietysti ennen käyntiä mahdollisia tietoja Ruokaviraston sivuilta, mutta meikän tuurilla remontissa oleva saitti ei antanut itselleni tuolloin ihan aukottomia vastauksia. Näin ollen koin, että sain kunnon mielenrauhan vasta Evidenssiassa käynnin jälkeen. Uskon myös, että käynti eläinlääkärillä ensimmäisen matkan kanssa vierittää monta ”typerää kysymystä” ja huolta hartioilta vaikka kuinka Ruokaviraston sivuja lukisi, sillä jokainen lemmikin kanssa reissuun lähtevä haluaa varmasti minimoida kaikki riskit ja on lohduttavaa, että edessä oleva elävä ihminen antaa neuvoja ja vinkkejä matkaa varten. Evidensia osoitti meille taas, että täällä me asioidaan jatkossakin.

Mutta nyt itse asiaan: miten passin hankinta sujui, mitä kannattaa ottaa huomioon, mitä pakata mukaan matkalle ja mikä voi estää koiran paluun Suomeen tutusta ja turvallisesta EU-maasta?

Miten itse lemmikkieläinpassin hankinta meni ja mitä sitä passia varten oikein tarvitaan?

Lemmikkieläinpassin hankinta on itsessään todella yksinkertaista, sillä vaatimuksia passille ei ole paljoa. Passin saamista varten koira tulee olla tunnistemerkitty (mikrosiru tai tatuointi) ja rokotettu raivotautia vastaan. Nämä ovat ainoat vaatimuksen EU-passin saantiin (tämä juttu on kirjoitettu 8.5.2019, tarkistathan ajankohtaiset tiedot vielä Ruokaviraston sivuilta). Passin hinta vaihtelee eläinlääkäreistä ja eläinlääkäriasemista riippuen, mutta pienen empiirisen tutkimukseni mukaan hinnat vaihtelevat keskimäärin n. 35–65 € välillä. Evidensian ajankohtaiset hinnastot klinikoittain löydät täältä.

Sava oli rokotettu jo aiemmin penturokotusten yhteydessä, jolloin tiedot oli merkitty normaaliin rokotuskorttiin. Nyt passia hankkiessa tiedot jo annetuista rokotteista siirrettiin sinetöitynä (lääkärin allekirjoitus ja rokotteen tiedot sinetöitiin läpinäkyvällä tarralla passiin). Savan kaikki rokotteet kulkevat siis tästä eteenpäin passissa ja vanhan rokotuskortin saa unohtaa. Sava myös punnittiin ja tarkistettiin perusjuttujen osalta (sydämen lyöntejä, silmiä, hampaita) ja kaikki näytti hyvältä. Pian meillä olikin käsissämme Savan pieni passi ja pian ylpeä kääpiömäyräkoira pääsi poseeraamaan passinsa kanssa Tikkurilan eläinlääkäriaseman sohvakaluston päällä.

Mitä kannattaa huomioida Suomesta muulle EU-alueelle matkatessa?

Kun lemmikille on hankittu asianmukainen passi, ei teikäläisellä pitäisi tulla suurempia mutkia matkaan EU-alueella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka muita rokotepakotteita ei välttämättä ole, se ei tarkoita sitä, etteikö koiraa kannattaisi rokottaa matkaa silmällä pitäen. Esimerkiksi Sava rokotettiin tällä erää Evidensiassa leptospiroosia vastaan. Leptospiroosi on kuumetauti, joka voi tarttua myös koirasta ihmiseen ja sitä esiintyy lämpimillä ja kosteilla alueilla. Yllätyin siitä, että Slovenia oli jo leptospiroosiriskin alueella. Slovenia kuuluu myös sydänmatoalueeseen, joten mukaamme tarttui matkaa silmäillen myös lääkitys tätä vastaan. Leptospiroosi ja sydänmatolääkitys eivät siis ole pakollisia, mutta suositeltavia ikävien riskien takia.

EU-alueella matkaaminen on siis helppoa, kunhan lemmikillä on voimassa oleva passi sekä raivotautirokotus. Joitakin pieniä poikkeuksia kuitenkin on, kuten esimerkiksi Suomeen tai Norjaan palaaminen. Tästä lisää seuraavan otsikon alla.

Mitä kannattaa huomioida paluumatkalla Suomeen? Mikä on ekinokokkoosi ja miten se pitää huomioida paluumatkalla, ettei pääsy takaisin Suomeen esty?

Ajattelin itse ensin, että Suomeen palaaminen on varmasti sujuvaa ja stressitöntä, sillä EU-alueella liikkuminen on niin helppoa. Suht helppoa se paluu tosiaankin on, mutta ei aivan niin yksinkertaista kuin Suomesta pois matkaaminen, sillä koira pitää olla lääkitty ekinokokkoosia vastaan ennen Suomeen paluuta (myös Irlanti, Iso-Britannia tai Malta vaativat kyseisen lääkityksen ennen maahan saapumista). Kukaan ei halua mukaansa EU-alueen ekinokokkeja, eli heisimatoihin kuuluvia lihansyöjien loisia, eihän? Mikä homma siis ekinokokkoosilta suojautumisen kanssa? Minäpä kerron!

Ekinokokkoosilta voi suojautua kahdella eri tyylillä: joko käyttämällä 28 vuorokauden sääntöä tai käymällä eläinlääkärillä kohdemaassa.

  • 28 tunnin sääntö tarkoittaa sitä, että koira lääkitään Suomessa eläinlääkärissä kaksi kertaa ennen matkan aloittamista (min. 1 vuorokauden ja max. 28 vuorokauden välein toisistaan). Kun koira on saanut molemmat lääkkeet saa se toisesta lääkkeestä lähtien matkustaa vapaasti kaikissa EU-maissa, Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa yhteensä 28 vuorokauden ajan (annetut lääkkeet merkitään passiin). Kun matka on tullut päätökseen ja koira on palannut Suomeen, eläinlääkäri lääkitsee koiran vielä kerran ekinokokkoosia vastaan. Kaikki lääkinnät merkitään myös lemmikkieläinpassiin.

 

  • Mikäli koiralle annetaan lääke ekinokokkoosia vastaan Suomen ulkopuolella, täytyy lääkitys antaa Suomen ulkopuolisessa EU-maassa eläinlääkärin toimesta 1–5 vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Lääkkeen antamisen yhteydessä lääkäri merkitsee lääkityksen koiran passiin. Lääke pitää antaa minimissään 24 tuntia ennen Suomeen paluuta, joten jos jätät lääkityksen viimetippaan, pyydä eläinlääkäriä merkitsemään myös lääkkeen annon kellonaika passiin. Näin vältyt ikäviltä yllätyksiltä paluumatkalla.

Muista siis selvittää kohdemaan eläinlääkäreiltä, että saatte lääkityksen ekinokokkoosia vastaan tai hoida homma stressittömästi jo Suomen päässä.

Muista pakata mukaan lemmikin oma matka-apteekki ja tarkista, että vakuutus on voimassa myös ulkomailla!

Meillä on Savan kanssa matkaillessa aina mukana matka-apteekki, myös Suomessa, mutta onneksi Evidensiassa muistutettiin vielä tämän tärkeydestä. Matka-apteekki on osoittautunut tosiaankin meidän kohdalla hyväksi jutuksi, joten suosittelen sellaista jokaiselle karvakorvan kanssa matkailevalle, olit sitten Suomessa tai ulkomailla. Sava ei ole onneksi matkapahoinvointinen, eli matkapahoinvointilääkettä emme ole joutuneet koskaan antamaan, mutta mukanamme Savan matka-apteekissa kulkee aina: elektrolyyttijauhe, vetyperoksidi (kyllä, Sava on kova syömään vääriä asioita ja tällä hänet saa oksentamaan), sidetarpeet ja tarvittaessa punkkilääke.

Muista myös tarkistaa ennen matkan alkua, että lemmikin vakuutus on voimassa myös ulkomailla. Jos pidät huolta omasta matkavakuutuksestasi, niin muista huolehtia koirasikin vakuutuksesta ja jos et voi juoda kohdemaassa hanavettä, niin älä anna hanavettä myöskään koiralle. Helppoa, eikös?

Lemmikkieläinpassi, rokotusten tarkastus, ekinokokkilääkitys, matka-apteekki ja vakuutus – kaikki kunnossa ja sitten vain reissuun! Koiran ehdoilla tietysti.

Odotan innolla Savan ensimmäistä matkaa ulkomaille. Tiedostan kuitenkin myös sen, että Sava voi pelätä lentokoneessa ja voimmekin huomata matkalla, ettei reissaaminen Suomen ulkopuolelle ole välttämättä Savan pala kakkua. Mikäli reissu osoittautuisi Savalle stressaavaksi, jätämme Savan seuraavalla kertaa kotiin. Uskon kuitenkin, että matka menee hyvin, sillä Sava on todella tottunut liikkumaan uusissa paikoissa niin autolla kuin junalla, eikä suurempaa paniikkia ole ollut koskaan havaittavissa. Toivottavasti meidän matka Sloveniaan on kuitenkin juuri sellainen, kun joskus monia vuosia sitten toivottiin sen olevan. Meidän kauan haaveiltu Sava pääsee viimein kanssamme Sava-joelle.

Sitten vielä muutama linkki helpottaakseenne teikäläisiä. Evidensian ajanvarauksen löydät täältä (Evidensia), lisätietoa lemmikkieläinpassista täältä (Evidensia), lemmikin kanssa matkailusta lisää täältä (Ruokavirasto). EU:n movements of pets -ohjeet löytyy taas täältä.

Oletko sinä matkaillut koiran kanssa ulkomailla? Lisäisitkö listaan vielä jotain? Jaa parhaat vinkkisi kommenttiboksissa, sillä vinkkejä ja ideoita ei voi koskaan olla liikaa!

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Ja tulevan kesän kotimaankohde on..

Rikun ja Tunnan #suomimatkahaaste sai meikän villiksi ja pyysinkin edellisessä postauksessani, että te päätätte tulevan kotimaanmatkakohteeni. Tarkka analyysiraati on nyt tehnyt pivotoinnit ja kotimaankohteeksi valikoitui Turku! Siis Turku!

Turku ohitti oman ennakkosuosikkini Rovaniemen kirkkaasti. Turku kahmi 25 ääntä ja Rovaniemen äänisaalis jäi vain 14 ääneen. Ahvenanmaa oli vahva kolmonen, 12 äänellä.

Yritin aluksi rustata teille huikean paljastusvideon tästä kohdeäänestyksestä, mutta lopputuloksen näette alla. Meikästä ei tuu ihan vielä tubettajaa, mutta ei täs nyt aivan kaukana olla, vai mitä?

Turkua nostettiin mm. seuraavilla vinkeillä ja ylistyssanoilla:

 

”Aurajoki ja laivat. Kansainväliset markkinat, Ruisrock (ei ehkä sulle:)) saaristo, samppalinna (maauimala, teatteri, skumppaillat Ravintilat: Kaskis, Smör, Tiirikkalaan viinille ja kakulle. Kakolan ruusu , ruokailua entisessä vankilassa ja sit sehieno funikulaari. Suomen Joutsen (koska oot viimeksi käynyt?) ja samalla merimuseo (Forum Marium) Ruissalon luonnon puisto. Oliko tässä ensi hätään?”

”Pikaruokapaikoista Vg wok, ravintoloista Kaskis, Pinella ja myös Blankon ja Tårgetin terassit on ihania! Kannattaa vuokrata Låna-vene, sillä pääsee itse ajelemaan edestakas Aurajokea :) ja ehdottomasti käymään Ruissaloon vesibussilla!”

”Mitä tulee kaupunkeihin, koko Suomessa ei oo mitään nii kaunista kuin Turku kesällä. Turussa on kokoonsa nähden ihan mieltsit lounasmestat, ja let’s face it – mitä iltaa ei jokilaivat paranna?”

”Hyviä ruokapaikkoja (mm. Herkkunuotta kauppahallissa, Tårget, Mami, Kaskis jne). , föri-ajelu ja jokke-jokilautta, Suomen suurimmat Tammimetsät (Ruissalo).. Ja jos haluu nähdä kuinka kaupunki vajoaa ihan konkreettisesti tai siltä ei voi välttyä eli toriparkin kaivaukset keskustassa.”

”Turku on Suomen ruokapääkaupunki eli kulinaarisia elämyksiä kohtuuhinnalla tarjolla. Kannattaa tutustua Food Walk -korttiin, jos ei ole vielä tuttu. Turussa mahtavia museoita, joissa jatkuvasti upeita näyttelyitä. Sen lisäksi paljon kivoja tapahtumia koko ajan, etenkin kesällä. Ja Aurajokiranta. Se on kyllä yksinään jo syy, miksi Turussa viihtyy.”

”No Turku on Suomen paras kesäkaupunki! Ja siellä on niin hyvät ravintolat jokirannassa – Tintå, Blanko, Pub Niska yms yms. Ja ne jokilaivat!”

”Suomen vanhin kaupunki ja kaunis kesällä! Joen ranta mahtava kesällä! Tuomiokirkko on hieno ja siellä on erilaisia konsertteja pitkin vuotta/kesää/viikkoa, käy kuuntelemassa miltä kuulostaa kirkon komeat urut ja Katarina maununtytär nukkuu ikiunta tähtitaivaan alla. Suomen linnoista Turun omassa huippu opas kierrokset, käy kuulemassa mitä kautta haarukka tuli Suomeen ja sen jälkeen käy ars nova- aboa Vetuksessa katsomassa tätä haarukkaa ja tutustumassa vanhaan 1500 luvun aitoon Turkuun. Teini on hyvä ravintola ja legendaarinen apteekki vares leffoista kannattaa käydä testaamassa. Ja illat vietetään tietenkin jokilaivoilla. Joka kesä päädyn Turkuun edes yhdelle reissulle, paras kesäkaupunki!”

 

Turku oli kyllä itselleni todellinen yllättäjä, sillä olin aivan varma, että teikäläiset pistää meitsin Rovaniemelle tai Ouluun! Ihan mahtava ylläri, koska Turku on oikeasti mulle todella tuntematon paikka ja näyttää siltä, että teikäläiset tuntee meikäläisen tuon ruokarakkauden osalta. Tuli ihan vesi kielelle näistä vinkeistä, ootte super!

Näin lyhyellä tarkastelulla näyttää siltä, että ensi kesänä on pakko testata iltaa jokilaivoilla ja hyvissä ravintoloissa. Myös haarukan saapuminen Suomeen jäi kiinnostamaan. Mulla on vähän sellainen kutina, että kesä ja Turku tulevat valloittamaan meikäläisen. Luonnollisesti haluaisin napata Savan mukaan reissulle, ehkä Savallekin löytyy jotain mielenkiintoista Turusta?

Näihin kuviin ja tunnelmiin lyhyen postauksen kautta, sillä meikäflikka suuntaa tänään: TURKUUN! Tämä reissu oli tosiaankin vain hauska sattuma, sillä lähden Sokos Hotellien vieraaksi. Varsinainen #suomimatkahaaste on tulossa siis kesällä, mutta mahtavaa, että pääsen jo nyt vähän aistimaan Turun tunnelmaa opastettuna.

Huisia viikonloppua tyypit! ♥

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Sanoista tekoihin – päätä meitsin seuraava kotimaankohde!

Kotimaan matkamessuilta se kajahti, sellainen kuin #suomimatkahaaste Madventuresin Rikun ja Tunnan suusta:

”Haastamme kaikki kotimaan reissulupaukseen, eli etsimään Suomesta uuden matkakohteen, perinneruoan ja kokeilemaan sellaista, mitä et ole ennen kokeillut”

Tämän haasteen innoittamana ajattelinkin nyt kokeilla täysin uutta tapaa matkakohteen valinnalle ja meikähän päätti, että te huikeat lukijat saatte päättää meikäläisen seuraavan kohteen kotimaassa.

Pistäppä siis oma ehdotuksesi tulemaan ja päätä meikäläisen tuleva kotimaanmatkakohde klikkaamalla tästä (linkki johtaa kyselylomakkeeseen).

Olisi mahtavaa, että matkakohde olisi tavoitettavissa junaraiteita pitkin, mutta koska olen avoin kaikille, lisäsin kyselylomakkeeseen myös vapaan kentän. Mahtavaa olisi myös saada vähän vinkkejä ja perusteluja siitä, miksi meikäläisen kannattaisi suunnata juuri teikäläisen kohteeseen. Mikäli koet, että teikäläinen olisi vaikka hyvä paikallisopas tai sulla olis jotain muuta sydämelläs, saat ilmaista senkin.

Kohteen valinta tehdään helpoksi, eli eniten ääniä saanut matkakohde voittaa ja tekemiset kohteessa määräytii vinkkien kesken. Reissun ajankohta sijoittuu kesään, tarkempi ajankohta varmistuu myöhemmin. Raportteja reissusta saatte sekä Instagramissa että blogin puolella. Äänestys päättyköön maanantaina 22.4. klo 15. Bring it on!

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Minä, surkea kotimaanmatkailija – bucket list kaikille syntisille

Disclaimer: osallistun tällä postauksella kirjoituskilpailuun, mutta juttu on kirjoitettu käsi sydämellä.

Myönnän sen. Olen surkea kotimaanmatkailija. Joka vuosi ajattelen, että nyt minä kannan korteni kekoon kotimaanmatkailun kanssa ja tänä vuonna minä tutkin oikeasti tätä upeaa kotimaatani, enkä anna kaukokaipuun nostaa päätään.

Yeah, right – se onkin meikäläiselle aina helpommin sanottu kuin tehty.

Myönnän olevani syntinen kotimaanmatkailun saralla. Teen kyllä viikonloppureissuja, mutta useimmiten matkani suuntautuvat kotikonnuille vanhempien tykö Parkanoon, ystävien luokse Jyväskylään, tai sisaren ja ystävien luo Tampereelle. Nämä kolme kaupunkia: Parkano, Jyväskylä ja Tampere ovat olleet ainoat kotimaanmatkailuni kulmakivet. Muuta ei ole tullut paljoakaan harrastettua, vaikka matkailu kotimaassa on järjettömän helppoa (ja kaiken lisäksi suht ekologista) hyvien juna- ja bussiyhteyksien takia.

Istuin eilen Sokos Hotel Flamingossa Rantapallon blogi-illassa kuuntelemassa juttuja vastuullisesta matkailusta sekä matkailusta kotimaassa ja mietin taas kerran, että mihin se kova tarmoni matkailuun kotimaassa katosi uudenvuoden päivän jälkeen.

En ole tosin ollut täysin mätä, sillä olen tänä vuonna jo onnistunut viettämään ihanan staycation-syntymäpäivän Helsingissä ja parin viikon päästä minua kutsuu Turku. En voinut kuitenkaan olla ajattelematta sitä faktaa, että matkailu kotimaassa on ollut mulle se ”kyllä sitä vielä joskus ehtii” – mutta entä, jos en ehdikään?

Istuin hetken omien ajatusteni vankina ja mietin, että kävin kerran melkein Rovaniemellä. Se oli Finnairin A350 testilento. Emme kuitenkaan laskeutuneet, vaan kone vedettiin takaisin korkeuksiin alustavan laskeutumisen jälkeen ja palasimme takaisin Helsinki-Vantaalle. Näin kuitenkin jo Rovaniemen maaperän. Olin jo melkein nuuhkimassa Lapin syksyä. Olin niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Pian Lapista muistutti enää A350 -koneen katossa loimuavat koneelliset revontulet. Sitten tajusin, että minun pitää kirjoittaa kotimaanmatkailusta bucket list itselleni sekä kaikille muille syntisille, jotka eivät osaa vielä matkailla kotimaassa. Jos jotain sanoo ääneen, niin se toteutuu – ehkä sama pätee myös kirjoittamiseen. Tänä vuonna on pakko toteuttaa tältä bucket listiltä jotain.

Tämä postaus johdattaa teidät 6 x matkalle kotimaahan. Olen nostanut listalle kohteita, josta kokisin itse nauttivani, sekä asioita, mitä haluaisin oikeasti kokea kerran elämässä.

Tarkoitus on, että kohteet ovat suht helposti tavoitettavissa maateitse, koska lentäminen kotimaassa tuntuu itsestäni vähän hassulta, sillä kotimaan verkosto on mielestäni maateitse hyvin kattava. Maateitse matkustamisen lisäksi haluan myös, että valintani auttavat kotimaan matkailuyrittäjiä pitämään yrityksensä pystyssä ja tukemaan paikallista. Haluan uskaltautua maistamaan perinteisiä suomalaisia ruokia ja tukea suomalaista kulttuuriperintöä.

Staycationit ovat nostaneet päätään ja ovat nyt muodissa. Itse ajattelin pitkään staycationia todella marginaalisesti ja sellaisena lomana, mikä on pakko tehdä kotikaupungissa tai max. 30 min matkan päästä kotoa. Nyt, kun mietin asiaa vähän pidemmälle tulin siihen tulokseen, että voihan se oman elämänsä staycation olla ihan vaikka missä täällä kotimaassa, sillä kotimaassa matkaillessa jalat eivät nouse ilmaan kiitoradalla. Täällähän me pysytään, samalla maaperällä, lähdettiin sitten 30 min tai 13 tunnin matkan päähän junan tai auton kyydissä.

Mutta mitäs sanot, lähdetäänkö sitten unelmien staycation sekä bucket list -matkalle Suomeen?

Kotimaan kohde 1: Suomen itäisin piste ja Jerusalemi

Meikäläisen veri on aina vetänyt itään. Enemmän tosin Venäjän-matkoille, Itä-Eurooppaan ja Aasian suuntaan kuin Suomen itään, mutta ehkä se veren vetäminen itään on yksi niistä jutuista, miksi Suomen itäisin piste kiehtoo meikäläistä jo pelkästään nimenä. Suomen itäisin piste sijaitsee Ilomantsissa ja on 70 kilometriä idempänä kuin itselleni tuttu ja turvallinen Pietari. Itäisimmän pisteen rajamerkistä pohjoiseen oleva rajaosuus on Stolbovan rauhassa Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille määritettyä rajaa ja rajamerkistä etelään oleva rajaosuus on taas talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa määritettyä valtakunnan rajaa.

Haluan ehdottomasti joskus vielä vierailla Suomen itäisimmällä pisteellä. Samalla reissulla haluaisin myös käydä niin myös Ilomantsissa sijaitsevassa Jerusalemissa, ihan vain nimen takia ja sellaisella pienellä tutkimusmatkalla Suomen itään, sillä ei tämä lännestä kotoisin oleva flikka oikeasti tunne idän kulttuuria, murretta, tapoja ja asioita melkein ollenkaan. Suomen itäisintä pistettä lähinnä oleva juna-asemallinen kaupunki on muuten Joensuu, josta autolla itäisimmälle pisteelle menee noin 2 tuntia. Tähän haaveeseen saisi yhdistettyä siis luontomatkailua, historiaa ja Joensuun, jossa en ole vielä koskaan käynyt.

Suomen ja Euroopan Unionin mantereen itäisin piste sijaitsee Ilomantsin kunnan Hattuvaaran kylän Virmajärvellä. Paikka sijaitsee saaressa, jossa Suomen ja Venäjän valtakunnan raja tekee 54 asteen mutkan. Rajan ylimalkainen kulku muuttuu koillisesta luoteeseen. Itäpisteen katselupaikalla voi vierailla ilman rajavyöhykelupaa.” – Rajavartiolaitos

 

Kotimaan kohde 2: Imatrankoski

Käsi pystyyn, jos olet käynyt Imatrankoskella. Minä en taaskaan voi kättäni tälle nostaa, siksi siis tämä päätyy bucket listille. Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys, joten se fakta, ettei ole koskaan käynyt paikan päällä on hieman syntistä. Jos tänne matkustettiin jo 1700-luvulla, pitäisi yhden pienen Viitasalonkin onnistua siinä 2000-luvulla. Sanomattakin on selvää, että Imatralla pakollinen valokuvauskohde olisi Imatrankosken lisäksi ehdottomasti Valtionhotelli, joka on seissyt ylväänä Imatralla jo vuodesta 1903. Majoitukseksi valitsisin kuitenkin jonkun ihanan luonnon lähellä olevan vaihtoehdon Saimaan rannalla, esimerkiksi teltan, laavun, aitan tai kesähotellin. Jotenkin se kesäinen Saimaa ja sen luonnon lähellä yöpyminen olisi mielestäni juuri se oikea juttu. Talvella tosin teltassa voisi tulla vähän vilpoinen.

”Venäjän keisarinna Katariina II:n vierailun jälkeen Imatran ”löysivät” muutkin Pietarin aateliset ja Suomen suuriruhtinaskunnan ylhäistö. Kirjailijat, taiteilijat ja säveltäjät eri puolilta Eurooppaa kävivät hakemassa inspiraatiota Imatran partaalta. Kosken kuohuissa saattoi myös ”muodikkaasti” päättää päivänsä. 1900-luvun alussa Imatra oli niin suosittu, että sinne tuli päivittäin 14 junavuoroa Pietarista ja yhdessä Imatran Valtionhotellin kanssa ne muodostivat yhden Suomen ensimmäisistä matkailukohteista.” – GoSaimaa

 

Kotimaan kohde 3: Kolin kansallismaisemat

Taas yksi paikka, missä en ole vielä koskaan ollut. Koli on aina kiehtonut meikäläistä maisemillaan ja rauhoittavalla olemuksellaan. Kaikki ystäväni, jotka ovat viettäneet lomaa Kolilla, ovat kehuneet paikkaa yllin kyllin. Koli profiloituu mielestäni erityisesti rauhoittavana paikkana, luonnollisena ja aitona. Sellaisena paikkana, jossa ei ole kiire mihinkään. Ystäväni Veera on muuten tituleerannut Break Sokos Hotel Kolin suosikkihotellikseen Suomessa. Ehkä meikäläisten pitää pian käydä kurkkimassa, pitääkö ystävän suositus paikkaansa. Kolilla minua kiinnostaa erityisesti patikointi, luonnossa viihtyminen sekä Sokos Hotel Kolin Uumen-tapahtumat, sillä jos energia siellä kohoaa oikeasti Pielisen Karjalan mytologiasta, niin haluan kokea sen. Karjala kiinnostaa itseäni muutenkin, juuri ehkä sellaisessa tarunomaisessa perspektiivissä.

”Uumen on vastakohta kaikelle pinnalliselle. Uumen on tuore sekä ikiaikainen, oma sekä yleismaailmallinen, abstrakti sekä käsin kosketeltava. Tekemisestä, kokemisesta, syvälle kolahtavista oivalluksista ja Pielisen Karjalan mytologisesta energiasta kumpuava uudistava voima, joka johdattaa meidät kohtaamaan itsemme ja ylittämään omat rajamme. Uumen vastaa kaikilla elämänalueilla vahvasti nousevaan hyvinvointitrendiin tarjoamalla rauhoittumista, muutosta ja vaikuttavia kokemuksia kaipaaville ihmisille helppoja sekä inspiroivia polkuja itsensä kehittämiseen.” – Sokos Hotels


Kuva lainattu: Bengtskärin Majakka

Kohde 4: Suomen eteläisin matkakohde ja Bengtskärin majakka

Bengtskär sijaitsee Suomenlahden edustalla ja sinne on matkaa n. 30 kilometriä Hangosta. Majakan historia ulottuu yli 100 vuoden taa ja täällä pääsee majoittumaan entisten majakanvartioiden huoneissa. Bonushan on tietysti se, että majakan jokaisessa huoneessa on merinäköala. Koska asumme aivan juna-aseman nurkilla, meikäläisten olisi helppo hypätä junaan, tehdä yksi vaihto ja körötellä Hankoon valtion rautateiden kyydissä. Hangosta saarelle täytyisi ottaa vene. Tämä olisi ehdottomasti yksi sellainen kerran elämässä -kokemus, joka on pakko toteuttaa joskus. Yö majakassa kuulostaa vain niin houkuttelevalta. Tämän haaveen juuret osaan muuten tunnistaa. Tämä haave vie minut aikamatkalle yli 20 vuoden taakse, kun istuin juuri valmistuneen omakotitalon parkettilattialla Parkanossa ja katselin Muumit ja majakanvartija -jaksoa uuden kodin uudesta televisiosta. Kotona kaikki oli niin uutta, mutta televisiossa oleva majakka mielestäni useiden vuosien takaa.

”Merimatka avomerelle on itsessään elämys. Horisontissa näkyy aluksi vain merta ja pieneltä näyttävä majakka. Majakan ääriviivojen seuraamisen voi aloittaa jo kaukaa, ja sitä mukaa kun matka edistyy, torni näyttää yhä suuremmalta. Kun laiva vihdoin kiinnittyy laituriin, ei voi muuta kuin hämmästellä rakennuksen mahtavuutta ja tornin korkeutta.” – Bengtskärin majakka

 

Kotimaan kohde 5: Rovaniemi, se melkein saavutettu Rovaniemi

Listan neljäs kohde on Rovaniemi, joka oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Uskotteko, etten ole koskaan nähnyt revontulia? Vaikka olen asunut Parkanossa koko nuoruuteni, on minulta jäänyt revontulet näkemättä. Kotikoti on suht pohjoisessa näin Vantaalta katsoen ja tiedän, että sielläkin on joskus revontulia päästy todistamaan, mutta ei, minä en ole niitä koskaan nähnyt. Jos ja kun joskus päädyn Rovaniemelle, haluaisin ehdottomasti lähteä bongailemaan revontulia kelluen kylmässä vedessä lämpöpuku päällä. Se olisi kokemuksien kokemus. Toivottavasti myös revontulet näyttäytyisivät, siitä kun ei voi olla varma.

Rovaniemi olisi juuri se kohde, mihin haluaisin matkustaa junalla. Hypätä junaan Tikkurilasta, ihailla maisemia koko pitkän junamatkan ja nousta pois Rovaniemellä. Yöjuna olisi varmasti fiksuin valinta, mutta palaisin halusta matkustaa Rovaniemelle päiväjunalla, jotta näkisin, miten Suomi muuttuu matkalla etelästä pohjoiseen.

”Rovaniemellä voit kokea taianomaiset revontulet monella tapaa revontuliretkellä. Osallistu revontulten valokuvausretkelle, katsele niitä erämaajärvessä kelluen lämpöpuku päällä, tai metsästä revontulia moottorikelkalla tai poroilla. Voit myös yhdistää revontulten metsästyksen saunan kanssa.” – Visit Rovaniemi

 

Kotimaan kohde 6: Vantaa, jonka katuja tässä päivittäin tallaan

Tämä olisi todellakin staycation sanan oikeassa muodossa. Me ollaan asuttu Vantaalla vuodesta 2015 saakka, mutta tunnen loppupeleissä Vantaata järjettömän vähän, mikä on aika hassua. Tokihan tässä on tullut ravattua Jumbossa, lentoasemalla, Tikkurilan juna-asemalla ja Tikkuraitilla, mutta en voisi oikeasti sanoa, että tietäisin, mitä on Vantaa ja vantaalaisuus.

Jos lähtisin unelmien staycationille Vantaalle, niin selvittäisin sen, mitä kaikkea muuta Vantaalla onkaan kuin isoja teitä, hyvät kulkuyhteydet ja suuret varastot ja shoppailumahdollisuudet. Kävisin syömässä jossain Vantaan kauniissa kartanoissa, uskaltautuisin talvella avantoon ja nauttisin savusaunasta Kuusijärvellä ja palaisin kotiin rentoutuneena. Pakko kyllä myös myöntää, että olen tämän lisäksi jonkin aikaa haaveillut Vantaan Flamingon vain aikuisille -teemasta, eli majoituksesta Sokos Hotel Flamingon Harmony -huoneissa ja sen yhdistämistä Flamingo Span vain aikuisille -kylpylään. Ihan vain sillä, etten muista, koska olisin viimeksi ollut kylpylässä ja aivan oikeasti vain rentoutumassa itseni kanssa.

”Vantaa on vastakohtia, jotka mahtuvat samaan kaupunkiin. Vantaa on kansainvälinen ja silti paikallinen. Vantaa on pääkaupunkiseutua, kiinteästi yhteydessä muuhun Suomeen ja maailmaan. Vantaa on moderni ja aina perinteikäs. Vantaalla on teollisuutta, mutta myös luontoa. Siellä on lentokenttä ja 61 omanlaistaan kaupunginosaa. Siellä on ihmisiä ja tilaa. Suuren kaupungin sykettä ja silti aikaa vain olla.” – Visit Vantaa

Bonus: Miksi ja miten matkailla kotimaassa? – ideoita kaikille syntisille

Vaikka olenkin surkea kotimaanmatkailija niin pieni ääni sisälläni kyllä osaa kertoa, miksi minunkin pitäisi matkailla kotimaassa. Minun pitäisi matkailla kotimaassa siksi, että tukisin kotimaamme matkailuelinkeinoa ja jättäisin kolikoita paikallisten yrittäjien laariin. Minun pitäisi matkailla kotimaassa siksi, että tietoisuuteni kotimaasta lisääntyisi ja siksi, että oppisin lisää suomalaisesta kulttuuriperinteestä, nykypäivästä, tavoista ja taruista. On absurdia, että minäkin karkaan useimmiten ulkomaille elämään ja hengittämään tarinoita maailmalta, mutta unohdan, että kotimaakin on täynnä niitä.

Minun pitäisi matkailla kotimaassa siksi, että se on helppoa, vastuullista ja ekologista. Matkailuyrittäjien, kulttuurin ja paikallisten tukeminen jo itsessään vastuullista, mutta Suomi saa bonusta myös siitä, että meillä ollaan oikeasti tietoisia ja osaavia monella saralla. Meillä on Green Key -hotelleja, Luomumatkailuyhdistystä, kestävän matkailun linjauksia, Reilun matkailun yhdistystä ja paljon muuta. Tärkeää on myös muistaa, että meillä on oikeasti neljä upeaa vuodenaikaa, jolloin voimme matkustaa Suomessa ja jokaisen ei ole pakko rynnätä tiettynä sesonkina kuluttamaan tiettyjä paikkoja, vaan matkailua voi tehdä tasaiseesti eri vuodenaikoina. Näin myös ympäristö kiittää ja paikkakuntien yrittäjät. En tiedä olenko se vain minä, mutta mielestäni on mukavempi saada tuloja tasaisesti ympäri vuoden kuin yhtenä suurena piikkinä ja sitten nollatuloilla tietyn ajan eteenpäin.

Minun pitäisi matkailla kotimassa siksi, koska maailma ansaitsee sen. En lupaa, että tulen lopettamaan lentomatkustamista täysin, enkä lupaa sitä, että pystyisin tukahduttamaan kaukokaipuuni. Voin kuitenkin luvata sen, että katselen Suomea aivan uusin silmin. Teen paikallisia valintoja, valitsen matkalla hotelleja ja majoituspaikkoja, joista rahat jää Suomeen. Teen valintoja ruokailuni osalta, suosin matkoillani lähituottajien ruokia, uskallan maistaa sitä outoakin perinneruokaa ja avaan silmiäni uudelleen. Ja yksi tärkeä key point näin peltojen keskellä varttuneena pönden flikkana: älkää heittäkö roskia luontoon ja autojen ikkunoista pellon pientareille.

 

Millaisia vinkkejä sinulla on matkailuun kotimaassa ja mitkä ovat kotimaan unelmakohteesi? Kiinnitätkö samoihin asioihin huomiota kun matkailet kotimaassa ja ulkomailla?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Oman elämän kvartaalianalyysi – Q1

Kyllä, tämä otsikointi on oman elämän analyytikkovitsi. Meikäläisenhän piti ottaa haltuun kuukausikatsaukset vuonna 2019, mutta arvatkaa, olenko rustannut alkuvuonna yhtään tällaista postausta? No en, tietenkään. :—D

Nyt kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja päätin, että jos en joka kuukausi jaksa kirjoittaa kuulumisiani, niin kvartaaleittain ainakin. Oman elämän kvartaalianalyysiä pukkaa siis!

Oman elämän kvartaalianalyysin teemat ovat vuonna 2019 seuraavat: onnistumiset, fun fact, matkahommat, paras hetki, ei-niin-tähtihetki, sairausanalyysi, korvamadot ja mitä odotan seuraavalta kvartaalilta.

 

Q1 onnistumiset: en ole ostanut yhtäkään sinihomejuustoa ja olen muistanut selkeästi syödä kasviksia puoli kiloa päivässä.

Vuosikatsauksessani hämmästelin sitä, että olin vuoden 2018 aikana ostanut pelkästään meidän viereisestä Prismasta 16 kappaletta oikein kermaista sinihomejuustoa. Meinasin pyörtyä, kun Omat ostot -palvelu löi faktat tiskiin. Vaikken ole mikää ”uusi vuosi ja uudet lupaukset” -tyyppi, niin ajattelin hiljaa mielessäni, että tästä paheesta on pakko ottaa koppi. Alitajuntaanhan se sitten jäi, eikä ostoskorista ole löytynyt yhtään sinihomejuustoa Q1 2019 aikana. Toinen asia, mitä mietin hiljaa mielessäni oli se, että yritän lisätä vielä lisää kasviksia ruokavaliooni.

Mielestäni kulutan kasviksia jo nyt hyvin, mutta selkeästi vuoden ensimmäinen kvartaali on ollut onnistumisien kvartaali, sillä olen ostanut keskimäärin hedelmiä ja vihanneksia n. 16,4 kg/kuukausi, eli n.  530g/päivä. Lapsuudesta aivoihin rullaamaan jäänyt ”puoli kiloa päivässä” on siis virallisesti onnistunut.

En ole koskaan aiemmin tutkinut niin tarkasti kulutustottumuksiani ja ostoksiani, vaan innostunut tästä pöyhimisestä ihan vähän aikaa sitten. Huvia se on tällainenkin huvi?

 

Q1 fun fact: tilasin elämäni ensimmäisen taulun!

Olen jo pitkään seurannut Instagramissa Noora Svärdia, joka maalaa upeita tauluja öljyväreillä ja lyöntimetallilla. Olin jo joskus aiemmin laittanut Nooralle viestiä, että yritän 2019 vuoden puolella tilailla taulua ja onneksi sain tämän tilauksen viimein aikaiseksi alkuvuodesta, sillä hitsi miten hyvä fiilis siitä tulikaan, kun sai tuettua taiteilijaa ja sai itselleen taulun, joka on tehty ihan itselleen ja tilauksesta. Kellään muulla ei ole samanlaista.

Tämä nopea kännykkäkuva ei nyt nosta täysin oikeuksiinsa tätä upeutta, mutta idea varmasti välittyy myös sinne ruudun toiselle puolelle. Eikö olekin kaunis? Lisää Nooran töitä löytyy muuten täältä.

Q1 matkahommat: heikolta näytti matkailun saralla, mutta kesää odotellessa, sillä me lähdetään Japanin lisäksi Sloveniaan!

Meillä on ollut Japanin-matka varattuna viime vuoden toukokuusta saakka. Nyt, kun vuoden 2019 toukokuu ja Japani alkaa häämöttämänä, niin jännitys nousee pintaan. Matkustan Japaniin siis siskoni kanssa ja voin sanoa, että tätä matkaa on odotettu ihan lapsesta saakka. On niin mahtavaa, että me päästään viimein Japaniin ja vielä yhdessä. Pitääkin kirjoittaa piakkoin postaus siitä, mitä meinaamme tehdä Japanissa ja millaisia majoituksia olemme varanneet.

Japanin-matkan lisäksi kunnostauduimme paremman puolikkaan kanssa ja päätimme, että karkaamme kesällä Sloveniaan ja tietysti kääpiömäyräkoiramme Savan kanssa. Varasimme lennot suht spontaanisti ja teimme samalla Savalle varauksen Finnairin kautta. Onnea on, että meidän pieni on niin pieni, että Sava matkustaa kätevästi matkustamossa. Seuraavat etapit ovat sitten lemmikkipassin hankinta, sekä muut käytännön jutut ja niistä tulette varmasti kuulemaan lisää täällä, kun lähemmäs kesäkuukausia mennään.

 

Q1 paras hetki: syntymäpäivät Sokos Hotel Vaakunassa ja viikonloppuretket Sipoonkorven kansallispuistossa

En osannut valita näistä kahdesta, joten laitoin molemmat tähän. Sokos Hotel Vaakuna tarjosi meikälle huikeat puitteet 28-päivän viettoon, mutta toisaalta parhaita hetkiä olivat Q1 aikana ne, kun tutustuttiin Savan kanssa Sipoonkorven kansallispuistoon ja alettiin käymään siellä joka viikonloppu.

En osaa selittää, mikä Sipoonkorvessa sai meikäläisen niin innostumaan siellä ravaamisesta. Yksi painava asia oli kuitenkin se, että Sava nauttii Sipoonkorvessa olosta aivan järjettömästi. Sipoonkorpi onkin ainoa paikka, missä Sava lyö jarrut kiinni, eikä haluaisi millään nousta takaisin autoon. Sipoonkorvessa on muutama reitti, missä kulkee paljon muita koiranomistajia ja Savahan tykkää haistella ja hengailla muiden karvakorvien kanssa, joten tämä paikka on Savalle aivan paratiisi. Ollaan tykästytty Sipoonkorpeen enemmän kuin yhteenkään koirapuistoon. Vaikkakin Sipoonkorvessa koira pitää olla kytkettynä, niin silti Sava nauttii siellä selkeästi enemmän olostaan kuin koirapuistoissa.

Q1 ei-niin-tähtihetki: vierailulla olevien koirien kakat oman kodin lattialla ja matolla

Haha syvimmät pahoitteluni tästä, mutta tää on tosi. Meillä oli eräänä maaliskuisena päivänä kaksi koiravierasta, joista molemmat päättivät asioida lattiallamme muutaman tunnin aikaviiveellä. Kaiken kruunasi se, että toinen teki asiansa suoraan matolle.

Olen ollut aina todella, todella herkkänenäinen ja sanotaanko nyt näin, että Savan minitekeleet menee vielä suht helposti, mutta yhtään isommat siivottavat saa aikaan oksennusrefleksin. Jos joku haluaa tämän kuvitella päänsä sisään, niin voin vielä sen verran avata, että yökkiminen, maton pesu ja tavaran hinkkaaminen matosta samaan aikaan ei ollut ainakaan niitä kvartaalin parhaita hetkiä. :–D

Ihmettelen vieläkin, miksi kirjoitan tätä tänne blogiin, mutta himskatti, kun aina sanotaan, että bloggaajat vaan nostavat niitä hyviä hetkiä ja pintaliitoa, niin johdatellaan teidät nyt suoraan Scheißen maailmaan. Olkaa hyvä, siinä kaikille vähän verhon takaa -kamaa!

 

Q1 sairausanalyysi: vuoden ensimmäinen kvartaali ei tykännyt meikäläisestä terveydellisesti.

Kvartaalin aikana tuli kaaduttua liukkaalla kelillä, oltua kuumeessa ja flunssassa. Mahtuipa siinä sitten myös elämään hengitystieinfektiokin.  En tajua, miten olen onnistunut vielä mahduttamaan tähän kaikkeen yhteensä 577 tuntia töitä Q1 aikana. Ehkä tuo tuntimäärä onkin yksi syy siihen, miksi flunssa ei meinannut loppua ollenkaan. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että tämä oli itseltä ihan tietoinen valinta tulevaa Japanin-matkaa silmällä pitäen ja oli pakko saada vähän täytettä matkakassaan.

Toivotaan, että Q2 kohtelee mua vähän hellemmin terveydellisesti ja osaan myös olla kahmimatta ad-hoc -töitä, sillä ei kukaan voi jaksaa tuollaista tahtia päivästä toiseen.

 

Q1: korvamadot: Rammsteinin Deutschland, mikäs muukaan?

Jos joku bändi on seilannut mun elämässä mukana kakarasta asti, on se ollut Rammstein. Meidän äite kyllä jo silloin ihmetteli omien sanojensa mukaan, että miksi ja miten me lapset tykätään tällaisesta ”rämödämödingdongista” ja ihmettelee varmaan vieläkin. Meikäläinenhän on venannut uutta Rammstein-albumia järjettömällä innolla ja nyt maaliskuun lopussa odotukseen tuli yksi tähtihetki, kun Deutschland videoineen julkaistiin. Biisihän on nyt ollut korvamatona siitä asti ja eihän tässä voi enää muuta odottaa kuin uutta albumia toukokuussa. Levy julkaistaan Japanin-matkan aikaan, joten matkaseuralle tiedoksi jo nyt, että meidän Japanin-matka tulee olemaan täynnä saksalaisia sulosointuja.

 

Q1 mitä odotan seuraavalta kvartaalilta: kesäisempiä päiviä, vähemmän sairastelua ja onnistuneita reissuja.

Mun mielestä Q2 vaikuttaa ehdottomasti odottamisen arvoiselta. Tokihan Q2 on jo nyt pyörähtänyt käyntiin, mutta kaikki hauska on vasta tuloillaan. Huhtikuussa käyn tutustumassa Turkuun Sokos Hotelsien vieraana, toukokuussa reissataan Japaniin, kesäkuussa sisko valmistuu restonomiksi ja taitaa se Sloveniakin mahtua johonkin väliin Q2 ajanjaksoa. Q2 tulee olemaan siis työmääriltään paljon rennompi kuin Q1, mutta faktahan on se, että kyllä sekin, että reissaa ja joka päivälle on suunniteltuna jotain, kuluttaa ihmistä ihan toisella tavalla.

Toisaalta, elämä vaikuttaa olevan nyt hyvin balanssissa, koska Q1 oli yhtä työsarkaa ja Q2 on vähän rennompaa ja reissuntäyteisempää. Toivon myös, että en taas nappaa jotain ärsyttävää kesäflunssaa.

Miten teikäläisen Q1 2019 meni ja mitä odotat vuoden seuraavalta kvartaalilta?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

 

Vaakuna Suite – syntymäpäiväjuhlat Helsingin kattojen yllä

Yhteistyö: tila ja tarjoilut Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki

Kevättalven lämmittävät auringonsäteet pilkistelevät Helsingin pilvipeiton takaa hotellihuoneeseen. Kuivat Cavat poksahtavat auki hyvän viilennyksen jälkeen, pari korkoa kopahtaa kevyesti parkettia vasten ja riemukas puheensorina täyttää hienostuneen 1950-luvun tyyliin sisustetun huoneen.

Yhdestä ikkunasta näkyy Sokos Hotel Torniin asti, toisesta saa kurkittua Mannerheimintien vilinää ja Amos Rexiä, kolmannesta Pääposti. Nyökkään itselleni. Original Sokos Hotel Vaakuna oli vallan mainio vaihtoehto syntymäpäiväjuhlille.

En ole ollut kummoinen syntymäpäivien juhlija, mutta ajattelin, että josko selviän tänä vuonna tästä rock-legendojen 27-vuoden iästä seuraavaan ikävuoteen, järjestän pienimuotoiset kekkerit. Herättyäni eräänä helmikuisena aamuna ilman legendastatusta ja 28-vuotiaana ajattelin, että nyt nämä juhlallisuudet sitten oikeasti toteutetaan.

Kriteereinä juhlapaikan valintaan oli se, että sinne pitäisi mahtua n. 10–15 henkilöä, sinne pitäisi päästä helposti vaikka Jyväskylästä, paikan päälle pitäisi päästä myös pyörätuolilla ja olisi kiva, että vieraat saavat napata mukaansa myös omia juomia janon yllättäessä. Plussaa olisi, jos paikassa olisi sauna ja sinne saisi pientä tarjottavaa talon puolesta. Kirjattuani kriteerit paperille tajusin heti, että hotellihan tämän pitää selkeästi olla ja mieleeni hiipi sviittiyö Vaakunassa muutamien vuosien takaa. Valinta juhlapaikan osalta oli sillä selvä. Huoneen valinnassa luotin Vaakunan henkilökuntaan ja kriteerini kerrottua ehdotukseksi tuli Vaakuna Suite, joka oli oikeasti parempi vaihtoehto juhlille, mitä osasin edes odottaa. Kaiken kruunasi tarjoilut, jotka sai hoidettua hotellin kautta – tämä, jos jokin on stressivapaata.

Iltapäivä alkaa taipua iltaan. Helsingin valot syttyvät ja pilkahtelevat kulmahuoneen jokaisesta ikkunasta. Innokkaimmat napsauttavat saunan päälle ja herkuttelijat istuvat sohvalla naposteltavien kanssa. Yksi laittaa musiikin soimaan ja toinen kääriytyy sviitin isoon sänkyyn ja kysyy: ”Miksi en voi herätä tähän maisemaan huomenna? Voinko jäädä vain tänne?”

Vaakuna Suite on optimaalinen pieniin juhliin. Sviitti on kooltaan 80 m2, sieltä löytyy saunatilat, ruokailutila sekä sohvaryhmä, jonka ääressä on mukava istua ja viettää iltaa. Tarjoilut onnistuvat hotellin kautta huoneeseen valmiiksi, eikä itse juhlien järjestäjän tarvitse stressata mistään. Me pidimme huonetta käytössämme vain klo 16–22, sillä yöksi piti kiirehtiä koiran luo kotiin. Mikäli karvakorvia haluaa mukaan juhliin, niin Vaakunassa tosin onnistuu sekin, sillä määrätyt huoneet ovat varattu lemmikin kanssa matkaaville. Huoneiden koko on tosin vähän eri kuin Vaakuna Suitessa.

Lupasin vierailleni tarjottavan alkumaljat ja pientä kevyttä purtavaa ja annoin Vaakunan henkilökunnalle vapaat kädet tarjoilun ideoinnin suhteen. Mielestäni on kiva antaa välillä jonkun muun ideoida ja yllättää, enkä lähtenyt ohjeistamaan tai toivomaan mitään tiettyä juttua tarjottavaksi, ainoa toive oli, että pöytään ei katettaisi makeaa, vaan suolaisia naposteltavia.

Yllätyin siitä, miten kekseliäästi henkilökunta oli ottanut homman haltuun. Tarjolla oli perinteisiä sipsejä, kuivaa joka hetkeen sopivaa cavaa, herkullisia blinipalasia, dipattavia kasviksia, järjettömän hyvää punajuuridippiä, juustolautanen, rucolaa, monen kehumia ”herkkukuppeja”, joista erityiskiitokset Vaakunaan. Näitä herkkukuppeja kehuttiin eniten koko illan aikana.

Ilta taittuu yöhön ja naposteltavat on naposteltu. Yksi intoutuu hotellin baariin testaamaan herkullisia drinkkejä, toinen ennättää vielä kiireettömästi Jyväskylään lähtevään junaan, kolmas nappaa lyhyen matkan päästä metron kotiin, neljäs jatkaa iltaa Helsingin yöhön. Tällaisella sijainnilla olevaan juhlapaikkaan on helppo tulla ja sieltä on helppo lähteä, vaikkakin sviitin sänky ja huikeat maisemat houkutteli monia.

Kokonaisuudessaan juhlat Vaakuna Suitessa olivat erittäin onnistuneet. Ihmiset tietysti tekevät juhlan, mutta itse paikka kruunaa sen. Vaakuna Suite on tyylikäs ja helppo vaihtoehto moniin kokoontumisiin. Täytyy kyllä sanoa, että ne muutamat kerrat, kun olen järjestänyt syntymäpäiviä kotosalla on ollut vain turhaa stressiä siitä, että eihän naapureita häiritse joukon naurunremakat ja tuhaa stressiä siitä, että mitä tarjoaa. Pisteenä iin päällä tietysti se, että omaa kämppää ei tarvitse myöskään siivota juhlien jälkeen.

Voin lämpimästi suositella Vaakuna Suitea juhliin, joihin saapuu väkeä läheltä ja kaukaa. Esteettömyyskysymys on myös toimiva lyhyeen juhlintaan, vaikkei sviittiä olekaan suunniteltu esteettömyyttä silmällä pitäen. Vessaan ei pyörätuolilla pääse, mutta mikäli juhlissa on mukana pyörätuolilla liikkuva henkilö, hän pääsee kulkemaan hyvin isossa sviitissä välillä olohuone-ruokailutila, sillä laajassa sviitissä ei ole kynnyksiä ja sviitissä on hyvin tilaa myös kääntyä. Lisähuomiona muuten sellainen juttu, että Vaakuna Suitessa ei ole parveketta. Tämä ei ollut itselleni, ikä vierailleni kynnyskysymys, mutta jos etsinnässä on parvekkeellinen paikka pienille juhlille, voin suositella omaan kokemukseen pohjaten Vaakunan business & romance suitea. Majoituin kyseisessä sviitissä aiemmin yhden yön verran ja mietin jo silloin, että tämä olisi kätevä paikka ystäväporukan illanistujaisiin.

Lisätietoa Original Sokos Hotel Vaakunan huoneista löydät täältä ja lisätietoa kokous- ja juhlatioloista (esim. private sauna) löydät täältä.

Mikäli etsinnässäsi on siis stressivapaa, tyylikäs ja mainiolla lokaatiolla höystetty juhlatila moneen tarpeeseen, käännä katseesi Original Sokos Hotel Vaakunaan. Joskus on kiva antaa järjestelyjutut muiden käsiin ja saapua itse valmiiseen pöytään.

Oletko vuokrannut joskus hotellihuonetta juhlia varten? Jaa omat kokemuksesi kommenttiboksissa!

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki,Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki