Etusivulle

Ravintolavinkkejä Pietariin – muutama tärppi herkutteluun

Pietari. Valkoiset yöt, kirkonkellojen äänet, kultaiset ikonimaalaukset, koristeelliset metrot, kaupungin vilinä ja kattoterassien maisemat. Pietari on rakkautta. Ainakin se oli minulle rakkautta heti ensi silmäyksellä, niin tunnelman, nähtävyyksien kuin ruokamatkailun osalta.

Pietari on niin suuri kaupunki, että siellä riittää nähtävää ja koettavaa pitkäksi aikaa. Ajattelinkin nyt helpottaa jonkun Pietarin-nälkäisen taakkaa pienellä ravintolapostauksella, jossa nostan esiin omia ravintolarakkauksiani Pietarissa. Pietarissa on hurjasti valinnanvaraa ja en malta odottaa, että pääsen sinne pian taas uudestaan, etsimään ja löytämään jotain uutta ja ihanaa ravintoloiden osalta.

Käytän postauksessa etäisyysesimerkkiä, jossa lähtöpisteenä on Nevski Prospektin Gostiny dvor -ostoskeskus, sillä tuosta pisteestä on helppo kulkea myös metrolla useisiin paikkoihin.

Sukelletaan siis Pietarin makuihin muutamien käyntien oppimäärällä, ota vinkit talteen!

1. New Hollandin saaren Dzamiko Café ja muut herkulliset ravintolat hurmaavat.

Dzamiko on gruusialainen ravintola New Hollandin saarella. Dzamiko nousi suosikkiravintoloiden kärkeen aivan ryminällä. Tila oli uusi, mutta kuitenkin hieman rosoinen. Urbaani, mutta samalla perinteinen. Ruoka oli järjettömän hyvää ja edullista. Dzamikossa oli myös todella herkullinen viini- ja olutvalikoima. Tarjolla oli esimerkiksi todella hyvää oranssia georgialaista viiniä. Oranssia viiniä löytää ravintoloista harvemmin, joten tästä tippui Dzamikolle paljon lisäpisteitä. Dzamiko Cafén herkkuihin pääse tutustumaan täällä.

Dzamiko on viimeisin löytöni Pietarista. Ravintola sijaitsee ihastuttavalla New Hollandin saarella. Saari on auennut yleisölle vasta muutama vuosi sitten ja se kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. New Holland oli aiemmin tukikohtana mm. laivaston radioasemalle ja siellä on sijainnut myös vankila, eikä se ole ollut yleisölle avoin n. 300 vuoteen. Uusi ja trendikäs paikka Pietarissa on siis vallan historiallinen. On mielenkiintoista nähdä, millaiseksi alue kehittyy. Dzamikon lisäksi New Hollandista löytyy mm. San Diego (tex mex -ravintola), Ronny (japanilainen keittiö), Pho’n’Roll (vietnamilainen keittiö), Bekitzer (israelilainen keittiö) ja Ryumochnaya (venäläinen keittiö)

Hintataso: edullinen. Kaksi khachapuria, neljä khinkali-dumplingia, chakapuli-pata, georgialainen vesipullo, lasi viiniä sekä yksi olut kustansivat yhteensä n. 30 € kahdelta, eli n. 15 € / hlö. Ravintolakäynti tehty syyskuussa 2019.

Etäisyys Gostiny dvor -ostoskeskukselta: 3 kilometriä. Paikan päälle pääsee kävellen tai bussilla. Metroasemaa ei aivan New Hollandin saaren vieressä ole. Osoite: Naberezhnaya Admiralteyskogo Kanala 2А.

 

2. Khinkal’naya Na Neve on menultaan ja lokaatioltaan herkullinen.

Khinkal’naya Na Neve on toinen gruusialainen ravintola Pietarissa, johon olen ihastunut. Kävin täällä ensimmäisen kerran sen hyvän lokaation takia, sillä Khinkal’naya sijaitsee aivan Nevsky Prospektin nurkalla. Olin tosin myös vähän skeptinen tämän ravintolan lokaation takia, sillä pelkäsin, että voiko mikään ravintola näin lähellä ”turistien suosimia maatuskakauppoja” olla hyvä. Minun mielestäni paikka oli vallan hyvä ja voisin palata tänne aina uudelleen. Lokaatio, palvelu ja ruoka on täällä aivan loistava. Jos eksyt tänne, niin maista ehdottomasti klassista khachapuria, joka on täällä aivan järjettömän hyvä – sopivassa suhteessa juustoa ja pehmeää reunaa. Ravintolan menun ja muut lisätiedot löydät täältä.

Lähtisin itse seuraavalla kertaa Khinkal’naya Na Neveen rennolle illalliselle. Nevski on niin ihana illan hämärtyessä ja olisi ihanaa nousta suoraan ravintolasta kurkkimaan yöhön taittuneen Nevskin hälinää.

Hintataso: edullinen sijaintiinsa nähden. Muutama vuosi sitten neljän hengen illallinen viinilasillisten kera kustansi muisteluideni mukaan n. 80 €, eli n. 20 € /hlö. Tällä hetkellä (2019) hinnat ovat hieman korkeammat kuin muutama vuosi sitten. Verrattuna yllä olevaan Dzamiko Cafén hintoihin esim. khachapuri maksaa Khinkal’naya Na Nevessa n. 1,50 € enemmän ja chakapuli-pata n. 4 € enemmän kuin Dzamikossa. Sijaintiinsa nähden ravintolan hintataso on mielestäni kuitenkin erittäin siedettävä.

Etäisyys Gostiny dvor -ostoskeskukselta: 800 metriä. Osoite: Sadovaya Street 13.

 

3. The Idiot ei saa tuntemaan itseään idiootiksi, ainakaan välttämättä.

The Idiot on pakko nostaa listalle siksi, että se on vain niin koruton ja aito. No, onhan tää oikeesti aika ruma, mutta tässä paikassa on tunnelmaa. The Idiot on enemmänkin sellainen baarityyppinen ravintolasuositus, enkä ehkä nostaisi tämän paikan ruokia minkään gastronomian kulmakiveksi. Konsepti on sinällään autenttinen, että keittiö täällä on todella venäläinen. The Idiotissa on listalla mm. vodka side dishes, jotka on suunniteltu nautittavaksi erityisesti minkäs muunkaan kuin vodkan kanssa. Oma suosikkini vodka sideista on ehdottomasti ”red caviar with crispy toasts”. Tämän ihanan kauhistuksen menun ja muut lisätiedot löydät täältä.

Hintataso: edullinen. Vodkapaukku ja side dish irtoaa täällä n. 8 € hintaan. Tarjolla on myös lounas n. 13 € hintaan, esim. klassinen borsch-keitto toimii hyvin. Paikkaa ei oo hinnalla pilattu.

Etäisyys Gostiny dvor -ostoskeskukselta: n. 1,9 km. Ravintolalle pääsee kävellen tai bussilla. Metroasemaa ei aivan vieressä ole. Osoite: Moika Embankment 82.

 

4. Spirit Gastrobar hemmottelee upeilla drinkeillä ja kauniilla annoksilla.

Spirit on sitten The Idiotin vastakohta. Kauniita drinkkejä, kauniita annoksia ja moderni sisustus. Tänne kannattaa suunnata illan tullen, mikäli drinkki- tai viinihammasta kolottaa. Spiritissä on tarjolla myös business-lounas, joten paikka on loistava vaihtoehto myös vähän paremmalle lounaalle. Tämän hetkistä business-lounaan menua ja hintatietoja en valitettavasti löytänyt mistään, mutta lisää speksejä tästä ihanasta paikasta löydät täältä.

Hintataso: kohtuullinen / hintavampi. Spirit Gastrobarissa snack-annosten hinnat alkavat n. 5 € kieppeiltä, mutta täällä saa varmasti kulumaan euron, jos toisenkin, mikäli ottaa useamman annoksen ja muutaman hyvän drinkin kylkeen. Ravintola on itse ilmoittanut keskimääräisen vierailun hinnakseen 28 €, mutta luulen, että täällä saattaa helposti lipsahtaa muutama euro enemmän.

Etäisyys Gostiny dvor -ostoskeskukselta: n. 1,4 km. Ravintolalle pääsee kävellen tai bussilla. Metroasemaa ei aivan vieressä ole. Osoite: Bol’shaya Morskaya Ulitsa 36.

5. Dachniki on venäläinen kesämökki keskellä Nevskin vilinää.

Kesämökki keskellä Nevski Prospektia? Kyllä vain! Tämä suloinen kesämökkimiljöö on ehdoton helmi aivan keskustan vilinässä. Maailma muuttuu aivan erilaiseksi, kun astuu Nevskiltä Dachnikin kesämökkiin. En ole varma siitä kuinka suosittu paikka on tällä hetkellä (2019), joten suosittelen varmuuden vuoksi pöytävarausta, koska sellaisen voi tänne tehdä. Lisää speksejä sekä pöytävaraus täältä.

Dachnikissa on muuten tarjolla myös ”nostalgiset juomat” -menu, josta saatat löytää mielenkiintoisia venäläisiä drinkkejä vuosien takaa.

Hintataso: kohtuullinen, riippuen toki nälän määrästä. Dachnikin hintahaitari liikkuu n. 5 € ja 20 € välillä, riippuen aivan vain siitä, nappaatko täällä itsellesi vain kahvin vaiko jotain purtavaa. Suositukseksi laittaisin randomin nostalgisen drinkin (n. 3 € /kpl) sekä koristeettoman stroganoffin (n. 6 €).

Etäisyys Gostiny dvor -ostoskeskukselta: n. 750 metriä. Osoite: Nevsky Ave 20.

6. Ginza project Terassalta aukeaa upeat näkymät Pietarin ylle.

Terassa on löytö vuodelta 2016 ja haluaisinkin päivittää pian kokemustani tästä ravintolasta. Ginza projectin Terassa on kattoterassilla sijaitseva ravintola, josta aukeaa kaunis näkymä Kazanin katedraalin ylle. Ruoka Terassalla on hyvää ja keittiöitä on moneen makuun: on perinteistä venäläistä keittiötä, välimerellistä, japanilaista ja singaporelaista. Terassa saa vahvan suosituksen siitä, että se hallitsee monet keittiöt yllättävän hyvin. Terassan herkkuihin ja sisustukseen pääset tutustumaan täällä.

Hintataso: vielä kohtuullinen / hintavampi. Täällä saa kulumaan kolikon jos useammankin, sillä tänne jumittuu helposti ”vielä muutamalle lasilliselle”, sillä terassilta aukeavat maisemat ovat niin kauniit. Parhaimmillaan Terassa onkin kesäillassa. Ruokailun lisäksi täällä voi nauttia myös pelkistä drinkeistä ja vesipiipusta. Keskimäärin illallinen täällä kustantaa 34 € / hlö.

Etäisyys Gostiny dvor -ostoskeskukselta: n. 700 metriä. Osoite: Kazanskaya Ulitsa 3А. Alla vielä ravintolan maisemat, ei paha, eihän?

 

Jos teikällä on ravintolasuosituksia Pietariin, niin pistä niitä tuleen kommenttiboksiin! Luulen, että seuraava Pietarin-matka on tiedossa jo 2020 puolella, joten uusia vinkkejä otetaan mieluusti vastaan. :–)

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

2 kommenttia
torstai, syyskuu 19, 2019 by

Päivä Pietarissa – viisumivapaasti Princess Anastasialla

Laivamatka oli osa syyskuussa järjestettyä lehdistömatkaa.
Järjestäjä: Moby SPL.

Pietarissa on jotain, mikä menee aina ihoni alle ja saa aikaan ihania kylmiä väreitä. Pietarin katujen vilinä, heleästi kajahtelevat kirkonkellot, katusoittajien rytmikkäät esitykset, kultaiset kupolit ja rappioromanttinen tunnelma saavat ajan pysähtymään – ainakin hetkeksi.

Tällä kertaa en kuitenkaan runoile enempää rakkaasta Pietarista, vaan laitan suoraan faktapostauksen tulille ja tällä kertaa aiheena onkin viisumivapaa risteily Pietariin Moby SPL Princess Anastasia -laivalla. Olen ollut viimeksi viisumivapaalla risteilyllä vuonna 2010, joten olikin aika päivittää omaa mielikuvaa risteilystä melkein 10 vuoden jälkeen. Postaus sisältää paljon lukuja, noin -hintoja ja nippelitietoa, mutta on koottu pikkutarkaksi juurikin sen takia, että lukija saa postauksesta mahdollisimman tarkat tiedot risteilyn todellisista kuluista.

Sain tästä lehdistömatkasta Instagramini puolella niin paljon kyselyitä, että yritin mahduttaa kaikki kysytyt asiat tähän blogipostaukseen. Toivottavasti tämä postaus palvelee mahdollisimman monia, joita kiinnostaa viisumivapaa risteily Pietariin. Aloitetaan siis!

Princess Anastasia tarjoaa erilaisia risteilyjä erilaisiin tarpeisiin.

Suomen kansalainen voi viettää viisumivapaalla risteilyllä maksimissaan kolme päivää Pietarissa. Moby SPL:lla on tarjolla myös hotellipaketteja tehokkaan päivä Pietarissa -risteilyn lisäksi.

Risteilyt alkavat n. 80 € / hlö hinnoista (halvin hyttiluokka). Olen ollut pitkään Moby SPL uutiskirjelistalla ja huomannut, että edullisimmillaan lähtöjä Helsinki-Pietari -reitille on ollut jopa n. 40 € / hlö hintaan. Risteily on siis mahdollista saada todella halvalla, mutta risteilyyn voi myös panostaa hieman lisää esim. paremmilla hyttiluokilla, ravintolakäynneillä, elokuvaelämyksillä tai vaikka kylpylässä lillumisella.

Mikäli laivamatkaan ei halua panostaa, vaan pikemminkin pihistää, on Princess Anastasialla tarjolla myös kansipaikkoja Helsinki-Pietari-Helsinki -reitille. Kansipaikat ovatkin sitten eksoottisempi vaihtoehto matkantekoon ja kansipaikan hinta on n. 23 € / hlö. Kansipaikalla matkustavat majoittuvat laivan 8. kannella ja paikkoja on rajoitetusti: vain 9 kappaletta. Lisää kansipaikalla matkustamisesta löydät täältä.

A-luokan hyteissä (ikkunalliset hytit) on tarjolla myös esteettömiä hyttejä, joten risteily Pietariin onnistuu Princess Anastasialla myös esteettömästi. En ole esteettömyyden ammattilainen, mutta huomasin, että kanssamme samalla risteilyllä oli myös pyörätuolilla kulkevia ja liikkuminen ympäri laivaa onnistui helposti. Mikäli esteetön risteily Pietariin kiinnostaa, varmistathan matkaasi liittyvien speksien täyttymisen Moby SPL:n asiakaspalvelusta.

Hotellipakettien hinnat vaihtelevat luonnollisesti valitun hotellin mukaan, mutta edullisimmillaan 2 yötä Pietarissa irtoaa n. 195 € hintaan (Peterville Hotel). Hotellipaketeista tulee Moby SPL:n uutiskirjeen mukana välillä myös tarjouksia, eli paketin voi saada myös edullisemmin. Hotellien esimerkkihintoja löydät täältä. Otathan huomioon, että Moby SPL:n kautta on mahdollista varata seuraavat hotellit: Solo Sokos hotel Palace Bridge *****, Solo Sokos hotel Vasilievsky ****, Original Sokos hotel Olympia Garden ****, Hotel Peterville ***, sekä Cronwell Inn Stremyannaya ****. Nämä hotellit suostuvat majoittamaan viisumivapaalla risteilyllä matkustavia. Mikäli mielit varata hotellin itse, niin varmista, että hotelli majoittaa viisumivapaat matkustajat. Useat hotellit eivät suostu majoittamaan matkalaisia ilman viisumia.

Viisumivapaa risteily Princess Anastasialla Pietariin taittuu yhtä helposti ja huolettomasti kuin risteilyt Tallinnaan ja Tukholmaan. Laiva on helppo vaihtoehto sellaiselle, joka ei halua siirtyä nopeasti paikasta A paikkaan B, vaan haluaa nauttia itse matkasta kuten vaikkapa risteilyllä Tukholmaan. Princess Anastasialla on tarjolla erilaisia hyttejä, spa, yökerho, ravintoloita, kahviloita, lasten leikkipaikka, elokuvateatteri, tax free -kauppa.

Hinta alkaen siis n. 80 € / hlö päivä Pietarissa -risteilyllä, 195 € / hlö 2 yötä Pietarissa -risteilyllä.

Ruokapuoli on Princess Anastasialla kunnossa.

Princess Anastasia lipuu nykyään Italian lipun alla ja sen huomaa myös ravintolatarjonnassa, joka oli muuttunut paljon sitten vuoden 2010. Tällä hetkellä laivalla on kolme ravintolaa, yksi kahvila ja viisi baaria.

Me testasimme lehdistömatkalla italialaisen ravintolan Napoli Mian sekä buffet-ravintolan Princess Gardenin. Molemmat olivat mielestäni vallan hyviä vaihtoehtoja illalliselle. Matkustajien kesken suosituimmalta ravintolalta vaikutti juurikin italialainen Napoli Mia, jonka pöytiin loisti upeat auringonlaskun viimeiset säteet. Hintapuoli oli ravintoloissa seuraava:

Aamiaispaketti laivan buffet-ravintolassa (Princess Garden) kustantaa n. 13 € / hlö ja samaisen ravintolan buffet-illallinen n. 34 € /hlö. Laivalla on myös illallisravintolat New York City ja Napoli Mia. Esimerkiksi Napoli Miassa pizzojen hinnat alkoivat n. 13 € / annos hinnasta ja pastat n. 16 € / annos hinnasta. Illallinen New York Cityssa on samoissa hinnoissa Napoli Mian kanssa. Lasi viiniä kaadetaan lasiin n. 6 € / 15 cl hintaan. Kaikkien ravintoloiden menut sekä baarien listat löydät Moby SPL:n sivuilta, eli täältä.

Hinta alkaen siis n. 13 € / hlö, mikäli mielii buffet-aamupalalle ennen Pietaria ja illallinen alkaen n. 19 € pizzan ja viinilasin kera.

Viisumivapaus on kätevä, mutta siitä on hyvä muistaa myös muutamia asioita ennen matkaa.

Viisumivapauden ehtona on 6 kk matkan jälkeen voimassa oleva passi, Moby SPL risteily Princess Anastasialla sekä 25 € viisumivapauskortti, joka sisältää myös kuljetuksen satamasta Pietariin.

25 € maksava viisumivapauskortti on pakollinen Venäjän puolelle siirtyessä ja se sisältää myös Moby SPL:n tarjoaman kuljetuksen satamasta Pietariin. 0-12-v. lapsi saa viisumivapauskortin edullisemmin, 12,5 € / hlö hintaan. Kuljetusta ei ole kuitenkaan pakko käyttää, vaan satamasta voi napata myös taksin. Esimerkiksi Uber kustansi n. 5 € satamasta keskustaan.

Ilman viisumia Venäjälle matkustavan Suomen kansalaisen mukana on oltava seuraavat dokumentit satamassa tehtävää rajanylitystä varten:

  • Voimassa oleva passi, joka on voimassa vielä 6 kk matkan jälkeen
  • Shuttle-kuljetuksen lippu (voit siirtyä myös omatoimisesti Pietariin, mutta shuttle sisältyy automaattisesti viisumivapauskortin hintaan)
  • Hotellivahvistus, mikäli yövyt Venäjällä
  • Rajatarkastuksessa annettu maahantulokaavake, joka täytyy säilyttää laivalle paluuta varten

Risteilyn hintaan tulee siis lisäksi 25 € / hlö kulu viisumivapauskortista, joka sisältää shuttle-kuljetuksen Pietariin. Lisäksi Moby SPL:n kautta on varattavana erilaisia retkiä, esimerkiksi n. 3 tunnin kaupunkierros kustantaa n.  45 € / aikuinen, 25 € / 0-12-v. lapsi.

Jos tekisin viisumivapaan matkan Pietariin uudelleen, tekisin matkastani seuraavanlaisen:

Koska en vaadi hytiltäni paljoa, mutta kuitenkin vähän, valitsisin hytikseni ikkunallisen A-luokan hytin. Suomenlahden auringonnousu syyskuussa oli niin upeaa katseltavaa, että voisin herätä samanlaiseen auringonlaskuun mielelläni uudelleen ja ihailla oranssia taivasta hytin ikkunasta. Mikäli tarjolla olisi myös fiksuun hintaan Commodore-hytti, varaisin ehkä sen.

Hytin lisäksi lisäisin matkaani illallisen Napoli Miassa ja kävisin katsomassa elokuvan Princess Anastasian elokuvateatterissa. Minusta dupatut elokuvat ja sarjat ulkomailla ovat vallan hauskaa katsottavaa, ja Princess Anastasialla tuo dupatun elokuvan katselu onnistuu. Jokainen elokuva Princess Anastasian elokuvateatterissa kustantaa 5 € / hlö ja elokuvat esitetään venäjäksi, mutta niissä on tekstitys englanniksi. Tällä hetkellä laivalla pyöri mm. Bohemian Rhapsody, joka olisi erittäin viihdyttävää nähdä venäjäksi dupattuna. Mikäli elokuvatarjonta ei nappaisi, kävisin Princess Anastasian spa-osastolla lillumassa ennen nukkumaanmenoa.

Nauttisin aamukahvin Princess Anastasian kahvilassa ja siirtyisin maihin Priority exit -lisäpalvelulla. Haluan itse siirtyä laivalta ulos mahdollisimman kivuttomasti ja uusi priority exit on tähän loistava palvelu. Mikäli laiva on aivan täynnä matkustajia, voi rajanylitys kestää pitkään. Tästä syystä ottaisin tuon 20 € / hlö maksavalla priority exit -lisäpalvelun, jolla pääsen laivalta ulos ensimmäisten joukossa ja vältän rajan ruuhkat.

Koska olen käynyt Pietarissa jo muutamaan otteeseen, en koe, että päivä Pietarissa enää riittäisi itselleni, vaan ottaisin mukaan 2 yön hotellipaketin. Mikäli kuitenkin vain mielit pikavisiitille Pietariin, on tehokas päivä Pietarissa -risteily todella hyvä vaihtoehto. Pietarista ei voi millään saada imettyä kaikkea päivässä, mutta sen jälkeen ainakin tiedät, että millaiset fiilikset sinulle jää kaupungista. Päivän aikana ennättää hyvin käymään muutaman nähtävyyden (esimerkiksi kapuamaan Iisakinkirkon kupoliin), syömään herkullisen lounaan ja ostamaan muutamat tuliaiset. Suurimmat nähtävyydet, esim. Eremitaasin jättäisin 2 yötä Pietarissa -risteilylle, sillä Eremitaasi on niin suuri, että yksi päivä hujahtaa siellä aivan huomaamatta.

Oletko sinä ollut viisumivapaalla Pietarin-risteilyllä? Tai jos et, niin kiinnostaako kyseinen konsepti sinua?

* Huomioithan, että tämä juttu on kirjoitettu syyskuussa 2019.
Hinnat ovat noin -hintoja ja viisumivapaussääntöön saattaa tulla muutoksia ja
jutun viisumivapaussäännöt koskevat vain Suomen passilla matkustavia.
Yritän pitää tiedot ajan tasalla, mutta tarkistathan aina lisäksi
vielä ajankohtaiset tiedot viisumivapauteen liittyen suurlähetystöstä
tai Moby SPL:n sivuilta, joilla on aina ajankohtaisin tieto viisumisäädöksistä.

 

7 kommenttia
maanantai, syyskuu 9, 2019 by

Oman elämän kvartaalianalyysi – Q2 2019

Kesä, eikä mitään tekemistä? Maija Vilkkumaa kyllä valehteli semisti tuossa biisissään, sillä meikäläisen kesät tuntuu aina vilahtavan ohi valonnopeudella. Meinasin nääs jo unohtaa, että meitsin piti ottaa haltuun oman elämän kvartaalianalyysit, sillä kuukausianalyysit eivät onnistu meikältä blogin puolella, ei sitten millään.

Meitsin kesäviikonloput täyttyivät syyskuulle asti jo huhtikuussa. Meitsin kesään kuuluu aina perusmenot, mutta tänä kesänä viikonloppujen täyttymistä kiihdytti myös useat, ihanien ihmisten kolmekymppiset. Tämän viikon lauantaina pääsen juhlistamaan yhden parhaan lapsuusystäväni 30-vuotispäivää Helsingin kattojen yllä, mutta siitä lisää varmaan sitten Q3 2019 kvartaalianalyysissä.

Pidemmittä puheitta, tässä tuleekin oman elämän kvartaalianalyysi 2.0, eli Q2 2019. Oman elämän kvartaalianalyysin teemat ovat vuonna 2019 seuraavat: onnistumiset, fun fact, matkahommat, paras hetki, ei-niin-tähtihetki, sairausanalyysi, korvamadot ja mitä odotan seuraavalta kvartaalilta. Edellisen oman elämän kvartaalianalyysini (Q1 2019) löydät täältä.

Let’s analyse!

Q2 onnistumiset: en ole (vieläkään!) ostanut yhtäkään sinihomejuustoa ja olen päässyt työhommissa erittäin kivaan balanssiin.

Eikö olekin mahtavat kaksi juttua, jotka täydentävät toisiaan? :–D Sinihomejuuston ostamattomuus oli mun Q1 2019 onnistuminen ja huomaamattani tuo on jatkunut myös Q2 2019 ajan. Olin siis vuonna 2018 ostanut S-ryhmän sovelluksen tietojen mukaan peräti 16 sinihomejuustoa, eikä tuossa edes ollut kaikki, koska olen ostanut niitä myös K-ryhmän puolelta. Näin ollen sinihomejuustottomuus on meikälle erittäin suuri onnistuminen – en olisi koskaan uskonut, että selviän näin kauan ilman sinihomejuustoa. Ehkä syksy muuttaa äänen kellossa, sillä syysillat, punaviini ja juusto kummittelevat jo pelottavasti takaraivossa.

Työrintamalla on myös onnistunut niin, että viihdyn tällä hetkellä erittäin hyvin työssäni. Työnkuvani vahvistettiin muuttuvaksi vielä Q2 2019 puolella, mutta itse uuteen työnkuvaan pääsen kiinni vasta nyt Q3 2019 puolella. Jatkan osan viikoistani media-analyysien parissa, mutta otan tilan haltuun tämän lisäksi markkinointitiimissämme. Olen aina halunnut työskennellä markkinoinnin tai viestinnän parissa ja tässä yhdistyy kivasti molemmat. Nyt on aika hyvä olla.

Q2 fun fact: vierailin Seinäjoella ihmisen luona, kenet olen nähnyt viimeksi yläasteella.

Olen elänyt melkein koko elämäni sosiaalisen median parissa. Irc-galleria muuttui aikoinaan Facebookiksi ja Facebook Instagramiksi, ja monet vanhat tutut kasvot ovat ”huomaamattani” pysyneet elämässäni. Tämän vuoden huhtikuussa yllätin itseni ja matkasin Seinäjoelle ”vanhan tutun” luokse. Tämä flikka oli oikeastaan meikälle tuttu vain yläasteen käytäviltä ja olimme molemmat jo silloin miettineet, että meillä molemmilla voisi oikeasti olla paljon yhteistä. Emme kuitenkaan koskaan saaneet puettua ajatuksiamme sanoiksi ja muutimme molemmat yläasteen jälkeen eri paikkakunnille opiskelemaan ja edelleen asumme satojen kilometrien päässä toisistamme.

Eräänä päivänä saimme lyötyä lukkoon molemmille sopivan viikonlopun. Kun saavuin Seinäjoelle P:n talon pihaan, niin mietin, että tästä päivästä on pakko tulla vain hyvä – ja niin siitä tulikin. On uskomatonta nähdä, kuinka hienon yhteyden voikaan löytää yläasteaikaisen tutun kanssa vuosien jälkeen. Uskaltakaa joskus lähteä, mikäli se tuntuu oikealta.

Kiitos P illasta, otetaan pian uusiksi!

Q2 matkahommat: Japani, Slovenia ja kaupunkijuhannus veivät mennessään.

Alun perin meitsillä oli vain yksi suunnitelma Q2 2019 ajalle ja se oli n. vuosi sitten varattu matka Japaniin. Slovenian-matka ponnahti kuvioihin keväällä, kun tajusin, että me saataisiin koko talouden voimin hommattua juhannuksen jälkeinen viikko yhteiseksi vapaaviikoksi. En muista, että meidän taloudessa olisi kesälomat osuneet koskaan samalle ajalle, joten nyt tartuttiin tilaisuuteen ja otettiin Sava mukaan Sloveniaan. Näin ollen 1,5-vuotias kääpiömäyräkoira pääsi myös ensimmäiselle lennolleen, joka kuljetti Savan Sloveniaan. Tästä reissusta lisää vähän myöhemmin, kun heinäkuun työkiireet antavat taas blogille lisää aikaa.

Q2 2019 hemmotteli siis monin tavoin. Ensin kahdella viikolla Japanissa, sitten kaupunkijuhannuksella Sokos Hotel Presidentin juhannus-kerroksessa, jonka jälkeen nautittiin vielä viikko Slovenian auringosta. Ei huono kvartaali matkojen osalta.

Q2 paras hetki: Savan uiminen Sava-joella.

Jo ennen kuin Sava tuli elämääni, minulle oli selkeää, että tulevan koirani nimi tulee olemaan Sava. Nimi oli päätetty Slovenian Sava-joella vuonna 2014 vaihto-opiskelun aikaan. Juhannuksen jälkeen maisema vaihtui Suomesta Sloveniaan ja suuntasimme Savan kanssa Sava-joelle. Tämä voi kuulostaa monesta hassulta, mutta meitsille tuo oli ehdottomasti Q2 2019 paras hetki: nähdä oma, hartaasti odotettu ja rakas koira nimensä alkulähteillä.

Q2 ei-niin-tähtihetki: Olen tuhlannut aivan liikaa. Siis oikeasti aivan liikaa. Oikein hävettää itseäkin.

Jostain syystä olen saanut tuhlattua kauhean määrän rahaa Q2 2019 aikana. Keväällä tulee aina sellaisia muutosfiiliksiä – tekee mieli uusia vähän vaatekaappia, ostaa kotiin jotain kivoja uusia juttuja, käydä ystävien kanssa syömässä ja viettämässä iltoja, kun kesän aurinko alkaa lämmittää. Siihen päälle vielä yksi palkaton kaksiviikkoinen loma Japanissa ja avot, soppa on valmis.

Onneksi tässä nyt ei sentään vielä veneen alla olla, mutta on taas aika kurkata omaa kulutuskäyttäytymistään. Kevät ja alkukesä on kyllä meitsille aina tällainen loukku. Josko ensi keväänä osaisin budjetoida elämääni fiksummin, enkä antaisi kevään vain viedä mennessään?

Q2 sairausanalyysi: kipuilin perinteisesti lentokoneessa vietetyn ajan jälkeen, mutta selvisin suht vähillä sairasteluilla tämän kvartaalin aikana. Sairauksilta vei huomion kevät ja kesä ja niiden mukana mahtavat allergiani.

Olen allerginen mm. koivulle, pujolle, heinälle, pölylle, hevosille, kissoille.. ja ties mille muulle. Tämä kevät ja alkukesä oli kyllä allergioiden kanssa pahaa aikaa. Aika on kullannut sairausanalyysin muistot, sillä en muista ollenkaan, että millaisia flunssani Q2 2019 aikana edes olivat.

Q2: korvamadot: tietysti Rammstein – Ausländer. Tai oikeastaan koko Stadium Tourin settilista R+ uusi levy.

Rammsteinin Tampereen etappi Stadium Tourilla lähestyy ja meikä oli taas niin heikolla hetkellä liikkeellä, että menin ostamaan lipun lauantain lisäksi myös perjantain lisäkeikalle. Olin jo siis ostanut itselleni liput mahtavilta katsomopaikoilta lauantaille, mutta pieni ääni sisälläni huuteli, että sielu tarvitsee permantopaikankin. Onneksi lisäkeikka tuli, sillä nyt saan nauttia Rammsteinin keikasta sekä permannolla, että hyvillä katsomopaikoilla. Ah!

Niin ja se uus levy tältä saksalaiselta humppabändiltä. Sitä oli muuten odotettu.

Q2 mitä odotan seuraavalta kvartaalilta: odotan sitä, että saan hankittua lentoliput ensi vuoden heinäkuulle Berliiniin. En aseta vuoden 2019 seuraavalle kvartaalille sen suurempia odotuksia, sillä tällä hetkellä on yllättävän hyvä olla.

Palatakseni vielä löyhästi Q2 2019 korvamatoon ja heikkouteeni Rammsteinia kohtaan, voin paljastaa teille seuraavan: minä hullu menin, näin ja ostin – nimittäin liput Rammsteinin Stadium Tourille 2020. Meitsin ämpärilistalla on roikkunut aika pitkään seuraava tavoite: näe Rammstein kotiareenalla Berliinissä ennen kuin täytät 30. Ensi kesänä tuon saa viimein rastittaa pois listalta, sillä ensi kesänä, 29-vuotiaana (kääk!) tuo ämpärilistan haave viimein toteutuu. Olen varannut jo hotellin ja ostanut keikkalipun, mutta lentoliput uupuvat vielä, sillä odottelen ensiksi veronpalautukset tililleni.

Q3 2019 saa mun puolesta nyt yllättää mut, sillä meikän ainoa goal on nyt saada nuo Berliinin-matkan lentoliput takataskuun.

Miten teikäläisen Q2 2019 meni ja mitä odotat vuoden seuraavalta kvartaalilta?

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

1 kommentti
tiistai, heinäkuu 23, 2019 by

Kaupunkijuhannus – kaksi yötä Sokos Hotel Presidentissä

Kaupallinen yhteistyö: Original Sokos Hotel Presidentti

Juhannus – keskikesän juhla, seitsemän kukkaa tyynyn alla. Grillin tuoksu, yöuinti ja mökin takkatulen lämpö. Plussana juhannustanssit Nummirockissa. Sellainen on ollut meikäläisen juhannus useita vuosia.

Tänä vuonna päätin kuitenkin viettää juhannusta hieman eri tavalla, sillä neljän tunnin ajomatka suuntaansa juhannusruuhkassa ei tällä kertaa houkuttanut, ei myöskään todella paha kesä allergioiden kanssa. Halusin myös ravistella juhannusperinteitäni ja miettiä, että voisiko joskus tehdä jotain toisin. Päätinkin varata hotellin Helsingistä – ja viettää aivan erilaisen juhannuksen Savan kanssa.

Aluksi mietin asiaa monien hotellien välillä, sillä halusin, että saisin kaupunkijuhannuksesta huolimatta meille edes pienen juhannustunnelman. Tähän löytyi ratkaisu Sokos Hotel Presidentistä, sillä Presidentin juhannus-kerros (5. kerros) on lemmikkiystävällinen kerros – se on sisustettu keskikesän juhlan tunnelmissa. Ainoa asia, mikä muistuttaa hieman juhannuksen ärsyttävistä hyttysistä on hauska taulu seinällä. Juhannus-kerroksen aulassa soi Suomen kesän äänet, laineiden liplatus ja sanat muistuttamassa upeasta luonnostamme: ”Suomi on tuhansien järvien maa”.

Kaupunkijuhannus kohteli meitä hyvin. Katselimme Helsingin hiljaisia katuja, istuimme Hietsun nurmikolla katselemassa keskikesän juhlan tunnelmaa, tilasimme huonepalvelusta juhannusjuhlaherkut ja lilluimme huoletta lämpimässä altaassa omassa huoneessa.

Flikkojen juhannus oli aivan mahtava, vaikkakin erilainen. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa oli pakko laittaa pienimuotoinen metallin täyteinen soittolista soimaan. Ainoa asia mitä kaipasin, oli livekeikka juhannusyönä.

Kirjauduttuamme sisään meitä odotti huoneessamme Sokos Hotellien lemmikkikassi Savalle ja pienet juhannusherkut myös meikäläiselle. Kaikki Sokos Hotellit ovat lemmikkiystävällisiä hotelleja ja pidänkin Savan kanssa matkaillessa siitä, että huoneen varaaminen on helppoa ja saapuminen hotelliin vaivatonta. Sokos Hotelleissa tietää aina, että koirat ovat aidosti tervetulleita, eikä koiran saapumista hotelliin tarvitse jännittää. Sokos Hotelleissa majoittuessa ei myöskään tarvitse harmitella sitä, että unohtaa vaikkapa koiran herkut tai koirankakkapussit kotiin, sillä ne kuuluvat jokaisessa Sokos Hotellissa koiran tervetulopakettiin. Presidentissä meitä oli myös muistettu koiran omalla pyyhkeellä, joka erosi ihmisen pyyhkeestä vihreällä värillään. Kiva lisä kesäasumiseen hotellissa, sillä meidän vesipeto ainakin nautti altaassa lillumisesta.

Meidän lisäksi juhannusta oli Presidentissä viettämässä yllättävän moni koirakaveri. Taisimme törmätä ainakin viiteen karvakorvaan juhannuksen aikana Presidentin tiloissa. Sava on suht haukkuherkkä ja Pressa kyllä yllätti minut siinä, että kertaakaan mikään kolahdus ei saanut Savaa haukahtamaan. Kolinaa ja muiden koirien ääniä kuuluikin yllättävän vähän, joten kiitos siis joko täydelliselle äänieristykselle tai todella hyväkäytöksisille kanssavieraille.

Yllätyin siitä, että kuinka helposti kaupunkijuhannus sujuikaan. Helsinki oli rauhallinen, onnellinen, hiljaisuudesta huolimatta täynnä kaukaa kuuluvaa naurua ja puheensorinaa. Kaupunkijuhannus säästi meikäläisen kauppareissustressiltä ja toi ruoat ”kotiovelle” asti.

Eniten tässä kaupunkijuhannuksessa tuli kyllä nautittua siitä, että juhannuksen viettopaikka oli vain 25 min päässä kotiovelta perinteisen 4 tunnin matkan sijasta. Toinen vahva nautinto oli se, ettei tarvinnut itse kokata (ja samalla vahtia kääpiömäyräkoiraa). Hitsi mikä fiilis siitä tulikaan, kun kalakeitto ja etanat tuotiin hotellihuoneeseen. Aivan kuin olisi ollut mökillä, mutta ei aivan kuitenkaan.  Sokos Hotel Presidentin huonepalvelun hoitaa bistro Manu, joten jos tarjonta kiinnostaa, niin kurkkaapa täältä lisää.

Juhannuspäivän illallisen kävin kuitenkin nauttimassa ihan bistro Manussa hotellin alakerrassa. En viitsinyt jättää koiraa kauhean pitkäksi aikaa yksin, mutta halusin myös hieman omaa aikaa, joten Manun illallinen toimi tässäkin loistavasti. Testiin pääsi Manun kesämenulta skagen sekä lohi Beurre blanc -kastikkeella. Normaalisti laittaisin mökillä juurikin kalaruokia juhannuksena, joten pidin myös kaupunkijuhannuksen aikana tästä perinteestä kiinni. Kalakeittoa, paistettua lohta, rapuja ja vähän etanoita extra -herkutteluun. Ah.

Tämän vuoden kaupunkijuhannus oli vahvasti harjoittelua. Tämä juhannus tuli vietettyä hotellin liepeillä ja rennosti. Voisin kuvitella, että testaan kaupunkijuhannusta myös ensi vuonna uudelleen, silloin kuitenkin lähtisin hotellielämän lisäksi vaikkapa pienelle risteilylle Helsingin siluettia katselemaan.

Kaupunkijuhannus ei ollut yhtään huono idea, kaupunkijuhannus well spent. Tämä allergikko ei kärsinyt nenän kutinasta, ei hyttysten syömistä jaloista, eikä kyykäärmeiden pelosta. Meidän kotikotona ja mökkimaastoissa on niin paljon käärmeksiä, että Savan kanssa saa olla aina varuillaan. Olo on todella stressitön edelleen.

En tiedä, tuleeko kaupunkijuhannuksesta jokavuotista perinnettä itselleni, mutta sillä on ehdottomasti paikkansa elämässäni. Ehkä kaupunkijuhannus löytää paikkansa juurikin muutamien mökkijuhannusten välissä – sellaisena ihanana perinteiden ravistelijana. Tuntui hyvältä tehdä jotain kerrankin vähän eri tavalla.

Oletteko te viettäneet kaupunkijuhannusta, vai onko teikäläisetkin lähtökohtaisesti mökkijuhannuksen viettäjiä? Olisi hauska kuulla myös muiden ensikertalaisten kokemuksia kaupunkijuhannuksesta!

 

Ps. Kaupunkijuhannus yllätti myös televisioinnilla. Enpä olisi uskonut, että Insta-stoorissa kaupunkijuhannuksesta iloitessani meikään otettaisiin yhteyttä uutisista. Näin kuitenkin kävi ja me päädyttiin Savan kanssa Maikkarin live-uutisiin.

Tällaiselle esiintymiskammoiselle änkyttäjälle sana live-uutiset on kyllä hullu paikka. Mutta, koska halusin ravistella muutenkin juhannukseen liittyviä perinteitäni, niin päätin suostua sitten tähänkin hullutukseen. Live-lähetys ei siis liittynyt mitenkään yhteistyöhön Sokos Hotel Presidentin kanssa, mutta oli niin hauska sattuma, että pitihän sitä nyt koittaa Savan kanssa esiintymistä telkkarissa. Jos teikäläistä kiinnostaa katsella meikän sanasekoilut ja Savan hössötykset, niin lähetyksen näkee täältä.

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

Kirjoita kommentti
tiistai, kesäkuu 25, 2019 by

Budjettipostaus – kaksi viikkoa Japanissa

On aika avata Japanin-matkan kuittiboksi ja selvittää, että mitä meidän kahden viikon loma Japanissa sitten maksoikaan. Faktahan on se, että Japani on kaukana, suht samoissa hinnoissa Suomen kanssa ja siellä saa kyllä rahaa palamaan, mikäli haluaa. Yllätyin kuitenkin siitä, että meidän reissu sujui suht fiksuissa hintaluokissa.

En usko, että me reissattiin aivan pienimmällä budjetilla, muttei kauhean isollakaan. Kurkataanpas siis nyt tarkemmin siihen, mitä kaksi viikkoa Japanissa kustansi meiltä lentoineen, majoineen, ruokineen ja houkutuksineen.

Lennot: 650 € / 1 hlö. Lisämukavuutena Economy Comfort ostettuna ennen matkaa molempiin suuntiin, 150 € / 1 hlö.

Yhteensä 1600 € kahdelta (800 € per naama).

Lennot ostimme Finnairilta n. vuosi ennen matkaa. Päätös reissuun lähdöstä tuli samaan aikaan, kun Finnairilla pyöri kampanja, joten saimme lennot todella edullisesti. En suosi välilaskullisia lentoja, vaan pidän matkustamisesta paikasta A paikkaan B suorilla lennoilla, joten en osaa kommentoida siihen, olisiko välilaskulla ja jollain muulla lentoyhtiöllä päässyt matkalle edullisemmin. Tämä oli meille ehdottomasti paras ja ainoa vaihtoehto, suorin lennoin. Koska lento kesti n. 10 tuntia, päätimme vielä ennen matkaa napata Economy Comfort -paikat koneesta. Tällaiselle lyhyenlännälle tuo isompi paikka ei oikein tuonut mitään uutta, mutta pidemmälle siskolle tämä toi mukavan lisän.

Majoitukset: ensimmäiset neljä yötä Tokiossa 195 € / 2 hlö, viisi yötä Kiotossa 187 € / 2 hlö, neljä yötä Tokiossa 213 € / 2 hlö ja viimeinen yö lentokenttähotellissa 67 € / 2 hlö. Bonuksena päiväunet kapselihotellissa, joka kustansi 30 € / 2 hlö.

Yhteensä siis 692 € kahdelta (346 € per naama).

Kirjoitan vielä erillisen postauksen majoituksistamme, koska mielestämme löysimme suht edukkaat ja laadukkaat hotellit. Laadusta tosin voidaan olla monta mieltä, mutta me majoituttiin meidän reissulla alkuun omassa privaattihuoneessa, mutta hostellissa Asakusan suunnalla, sitten huoneistohotellissa Kiotossa Gionin alueella, jonka jälkeen Shinjukun lähistöllä. Koluttiin siis monta erilaista, mutta todella potentiaalista hotellia ja koen, että näistä löytyy kliseisesti ”jokaiselle jotain”. Lisään myös linkin hotellipostaukseen tähän, kun postaus on ulkona.

Kulkeminen: Japan Rail Pass viikoksi 250 € / 1 hlö, matkat lentokentälle ja takaisin n. 20 € / 1 hlö ja useita Pasmolla maksettuja matkoja Tokiossa, Hiroshimassa ja Kiotossa – varovainen veikkaus, että n. 40 € / 1 hlö edestä sekä yksi taksimatka Kiotossa n. 15 € / 1 hlö

Yhteensä siis 650 € (325 € per naama)

Täytyy myöntää, että Pasmolla kulkiessa tuo hintojen tarkastelu on vaikeaa näin matkan jälkeen, sillä Pasmolla voi ostaa juttuja myös automaateista ja kaupoista. Veikkaisin kuitenkin, että me kuljettiin Pasmolla n. 40 € edestä ja lisäksi siihen matkat lentokentälle ja takaisin. Tokio–Narita -väliin saa kulumaan myös paljon enemmän, mikäli väliä ei kulje paikallisjunilla. Rustailin muuten blogiin myös postausta liikkumisesta sekä Japan Rail Passista, sen löydät täältä.

Ruokakaupat ja kahvilat: 111 € / 1 hlö ilman tarkempaa erittelyä. Me käytiin Japanissa ainoastaan sellaisissa kahviloissa ja ravintoloissa, joissa kävi kortti. Ihan vain sillä, etten jaksa liikoja käteisnostoja, enkä jaksa kantaa kolikkoja mukanani kilisemässä. Nämä olikin siis suht helppo ynnätä budjettiin, koska kaikki tiedot ovat jääneet luottokorttilaskulle.

Yhteensä siis 222 € (111 € per naama)

Me yritettiin maksaa n. puolet ja puolet ruokakauppakuluista ja aamukahveista. Nämä ruokakauppajutut eivät sisällä sen suurempia juttuja, mutta esim. onigireja, hedelmiä, mehua, ehkä croissant aamupalaksi, sillä meillä ei ollut missään hotellissa aamupalaa. Tämän lisäksi kortilta katosi rahaa mm. Starbucksin matcha-latteen ja pariin pikaruokalaan (esim. Sukiyaan, joka on japanilainen ketju). Kaupat, josta näitä ruokahankintoja tehtiin, olivat useimmiten tutut ja turvalliset, joka kadunkulmasta löytyneet 7-Eleven ja FamilyMart. Ei siis mitään fancya, vaan ihan polttoainetta kropalle. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kuinka huijausta tuo matcha-latte onkin (laadukas matcha on paljon parempaa), niin silti se maistui taivaalliselta heti aamutuimaan.

Ravintolakäynnit: n. 336 € / 1 hlö. Tämä on tosin vähän häilyvä, sillä olen nostanut käteisnostoja tämän verran Japanissa. Summasta on vähennetty Pasmon latausmäärät, koska Pasmon latailut on tehty myös käteisellä. Olen todella yllättynyt siitä, että olen päässyt ravintoloissa näin vähällä, sillä tuntui, että me syötiin aivan koko ajan. Periaatteessa siis ruokakauppojen, kahviloiden ja ravintoloiden päiväbudjetti on ollut kahden viikon reissulla n. 32 € per päivä.  Lissun käteisnostot olivat samaa luokkaa.

Yhteensä siis 672 € (336 € per naama)

Vaikka kuvittelin, että meillä menee suuri siivu rahoista ruokaan tällä reissulla, olin positiivisesti yllättynyt siitä, ettei summa ollutkaan niin kohtuuton. Me syötiin suht edullisissa ravintoiloissa, jotka olivat pieniä ja ehkä joskus vähän tunkkaisiakin ja jätettiin hienommat ravintolat koluamatta. Yllättävää reissulla oli se, että juuri ne oudoimmat ja tunkkaisimmat ravintolat olivatkin kaikista parhaita. Emme käyneet yökerhoissa, eikä matkalla kulunut alkoholia kuin yhden jaetun viinipullon ja joidenkin lounasoluiden verran, joten tuokin saattoi vaikuttaa lopulliseen summaan todella paljon.

Tavaratalot: 104 €. Tästä osiosta voin tosin puhua vain omasta puolestani, sillä tavaratalot -osuus oli omaa käyttöäni. Vaikka minulla oli mukana laadukas ja mukamas ”kaikki maat” kattava adapteri, ei se käynytkään Japanissa. Näin ollen jouduin ostamaan mm. uuden adapterin hei Japaniin saapuessamme.

Yhteensä siis 104 € (52 € per naama)

Tavarataloista ostelut liittyivät siis päivittäisiin asioihin. Ostin kaksi adapteria, muutamat laastarit, halvat tavaratalokosmetiikat ja tällaisia ”oikeasti tarvittavia” juttuja. Suurin lovi tuli ehdottomasti noista adaptereista, vaikka yritin katsoa mahdollisimman edulliset sellaiset.

Nähtävyydet ja rentoutumiset:  teamLab Borderless 30 € /1 hlö, Kinkaku-ji -temppelin sisäänpääsy 4 € / 1 hlö, Hiroshima Peace Memorial Museum 2 € / 1 hlö ja sento-käynnit n. 10 € / 1 hlö.

Yhteensä siis 92 € (46 € per naama)

Nähtävyydet eivät ole tietenkään pakollisia kuluja, mutta ynnätään nekin tänne, sillä ne olivat olennainen osa matkaamme. Ainoat nähtävyydet, joista maksoimme, olivat Kioton ”kultainen temppeli” Kinkaku-ji, sekä Hiroshiman Peace Memorial -museo. Näiden sisäänpääsyt olivat kyllä todella edullisia. Olisin maksanut Hiroshiman museosta paljon enemmän, sillä se oli oikeasti niin mielenkiintoinen, surullinen, koskettava ja mieleenpainuva. teamLabiin kulutettu raha oli myös mielestäni aivan vastinetta rahalle. Me käytiin myös monena iltana kylpylässä, mutta käytiin niissä pienissä ja paikallisissa sentoissa, joissa sisäänpääsyt olivat n. 2 € luokkaa. Me ”säästettiin” myös siinä, että meidän viimeisessä hotellissa oli oma sento, eli viimeiset illat Japanissa meni nauttiessa hotellin omasta kylvystä.

Vaatekaupat: 112 €. Tämähän ei ole tosin pakollinen käynti, mutta let’s face it: Kiotolainen kirppari oli mulle liikaa ja sorruin ostamaan sieltä mm. mekon, aurinkolasin ja vyön. Lisäksi ostin aivan ihanan japanilaisen sateenvarjon, jonka bongasin onnekseni alennusmyynnistä. Toisella tuhlaajatytöllä meni n. saman verran rahaa vaatteisiin.

Yhteensä siis 224 € (112 € per naama)

Japanissa saa kyllä rahaa katoamaan, mikäli niin vain haluaa. Täytyy kyllä myöntää, että houkutuksia oli paljon, mutta onneksi rinkan koko oli rajallinen. Me oltiin matkalla vain rinkkojen kanssa, joten suurimmat houkutukset jäivät hankkimatta, onneksi.

Mitä kahden viikon reissu Japanissa siis kokonaisuudessaan maksoi?

Summa summarum:

  • lennot (sis. Economy Comfort -paikat) n. 800 € / 1 hlö

  • kahden viikon majoitukset n. 346 € / 1 hlö

  • kulkeminen kohteessa (sis. Japan Rail Pass) n. 325 € / 1 hlö

  • ruokakaupat ja kahvilat n. 111 € / 1 hlö

  • ravintolat n. 336 € / 1 hlö

  • tavaratalo-ostokset (mm. adapterit) n. 52 € / 1 hlö

  • nähtävyydet ja kylpylät (sis. teamLab -näyttelyn lipun) n. 46 € / hlö

  • vaatekaupat n. 112 € / hlö

Yhteensä: 2 127 € per naama (kahdelta 4 254 €)

Vaikka meikästä tuntui alkuun siltä, että rahaa meni aivan jäätävästi, ei se ollutkaan totuus. Olin tosi yllättynyt siitä, että selvisin ”näin vähällä” tästä reissusta, sillä kuvittelin Japanin olevan paljon kalliimpi matkakohteena. Budjetti yllätti siis meikän positiivisesti. Millaisia kokemuksia sinulla on Japanin-matkan budjeteista?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

15 kommenttia
lauantai, kesäkuu 15, 2019 by

Japan Rail Pass – hankinta, käyttö (ja muu liikkuminen Japanissa)

Tämä postaus sisältää pikkutarkkaa tietoa Japan Rail Passista, sen hankkimisesta ja käytöstä, sekä muusta liikkumisesta Pasmo-kortilla Japanissa. Mikäli edessäsi on siis JR-passin ja Pasmo-kortin hankinta ja pienimuotoisten vinkkien etsiminen Japanissa liikkumiseen, niin onnittelut – olet löytänyt oikeaan paikkaan!

Meidän kahden viikon Japanin-reissu piti sisällään sen verran etappeja, että Japan Rail Passin hankinta oli meille luonnollinen valinta. Emme kuitenkaan hankkineet passia kahdeksi viikoksi, vaan yhdeksi viikoksi. Mutta miksi? Siitä lisää alla muutamien vinkkien kera.

Huomioithan, että juttu on kirjoitettu toukokuussa 2019.
Yritän pitää juttua ajan tasalla mikäli muutoksia JR-passiin tai Pasmon käyttöön tulee.
Tarkista aina vielä ajankohtaiset tiedot Japan Rail Passin virallisilta sivuilta ennen ostopäätöstä.

Mikä on Japan Rail Pass, mistä sen saa ja miten sitä käytetään?

Japan Rail Pass on todella kätevä liikkumisen väline Japanissa. Japan Rail Pass on junapassi, joka käy melkein kaikissa Japan Railwaysin (JR) junissa. JR-passin voi ostaa viikoksi (n. 240 €), kahdeksi (n. 380 €) tai kolmeksi viikoksi (n. 430 €) ja sillä voi liikkua valitulla ajalla rajattomasti, lukuun ottamatta Nozomi ja Mizuho -luotijunia. Vaikka Nozomi ja Mizuho eivät ole passilla käytettävissä niin ei hätää, rahalleen saa hyvin vastinetta mm. Hikari ja Sakura -luotijunissa.

Me hankimme kahden viikon matkallemme viikon Japan Rail Passit. JR-passin hankimme n. kuukausi ennen matkaamme täältä. Hirveän ajoissa JR-passin kanssa ei kannata olla, sillä se on lunastettava Japanissa viimeistään 3 kuukautta ostamisesta. Passiin on oikeutettu ulkomailla asuva henkilö, joka saapuu Japaniin turismitarkoituksissa. Esimerkiksi vaihto-oppilaaksi Japaniin lähtevä henkilö ei voi hankkia JR-passia itselleen.

Miten JR-passin ostaminen ja lunastaminen onnistuu?

Japan Rail Passin ostaminen: Homma toimi siis niin, että teimme ensin tilauksen Japan Rail Passista, jonka jälkeen vastaanotimme postissa A4 kokoiset ”JR-voucherit”, jotka saimme vaihtaa konkreettiseksi viikon JR-passiksi Japanissa sitten, kun haluamme ottaa passin käyttöön. Tilaus oli nopea ja helppo tehdä, sillä tässä vaiheessa ei tarvittu vielä mitään passitietoja. Oma nimi, syntymäaika ja arvioitu passin voimaantulopäivä riittivät. Japan Rail Pass kuitenkin aktivoituu vasta sinä päivänä, kun käyt sen lunastamassa itsellesi Japanissa, joten ei hätää, vaikka arvioitu ”date of use” ei olisikaan todellinen.

Japan Rail Passin lunastaminen Japanissa: Meidän majoitukset oli varattu Japanissa niin, että vietimme alkuajan Tokiossa. Ensimmäinen Tokio-kierroksemme kesti 4 yötä. Tämän jälkeen olimme varanneet majoituksen Kiotosta kuudeksi päiväksi ja lunastimme konkreettisen passimme Uenon juna-asemalta samana päivänä, kun suuntasimme Kiotoon. Samalla varasimme paikat saman päivän Hikari -luotijunaan ja otimme passit välittömästi kovaan käyttöön. Kun haluat lunastaa JR-voucherisi konkreettiseksi Japan Rail Passiksi, suuntaa esimerkiksi seuraaville asemille Tokiossa: Ueno, Shibuya tai Shinjuku. Tarvitset mukaasi JR-voucherin (tai voucherit) sekä kaikkien matkustajien passit, sillä henkilöllisyys tarkistetaan Japan Rail Passia lunastaessa. Kaikki vaihtopisteet löydät kätevästi täältä, Japan Rail Passin virallisilta sivuilta. Me päädyttiin vaihtamaan passit Uenon asemalla siksi, että se oli Tokion vaihtoehdoista ”kompaktein” asema ja lähimpänä sen hetkistä hotelliamme.

Entä sitten JR-passin käyttäminen ja paikkavaraukset?

Japan Rail Passin käyttäminen Japanissa: Itse JR-passin käyttö onkin sitten helppoa kauraa. JR-passilla matkustaminen ei vaadi erillisiä ilmoituksia tai paikkavarauksia, vaikka suosittelenkin paikkavarausta pidemmille matkoille. Junat ja lähtölaiturit on merkitty todella selkeästi, eikä JR-passilla matkustaessa tarvitse hirveästi pelätä sitä, että pomppaisi väärään junaan, sillä JR-passilla voi matkustaa rajattomasti siihen merkityn ajan. JR-passilla voi matkustaa myös JR-busseissa sekä yhdellä lautalla, joka on JR Miyajima, jolla pääset matkustamaan halutessasi välin: Miyajimaguchi, Hatsukaichi, Hiroshima ja Miyajima.

Paikkavarausten tekeminen Japan Rail Passilla matkustaessa: Mikäli haluat tehdä paikkavarauksia juniin, suosittelen tekemään niitä pidemmille matkoille hyvissä ajoin. JR-passilla matkustaessa ainoa paikka paikkavarauksen tekemiseen on juna-asema. Verkossa paikkavarausta ei voi tehdä. Homma toimii niin, että menet JR-lipunmyyntipisteelle (usein näissä oli Japan Rail Pass users erikseen isolla kyltillä) ja pyydät virkailijaa varaamaan matkalaisille paikat halutusta junasta.

Matkustaminen ilman paikkavarausta Japan Rail Passilla: Paikkavarauksia JR-passilla voi tehdä kuitenkin vasta, kun itse konkreettinen JR-passi on lunastettu, joten ensimmäisen käyttöpäivän paikkavarauksia voi olla hankalampi saada, sillä junat tuntuivat olevan hyvin pitkälle loppuun varattuja jo hyvissä ajoin toukokuussa. Ei kuitenkaan hätää, sillä ilman paikkavarausta voi myös lähteä reissuun. Tuolloin homma toimii niin, että ensimmäiset istuu ensin ja viimeiset jäävät ilman istumapaikkoja. Paikkavarauksettomat junavaunut on merkitty selkeästi laitureilla, eli jos laiturilla on merkitty toivottuun Hikari-junaasi ”non-reserved 1-4”, niin tiedät, että voit mennä ilman paikkavarausta jonottamaan näiden vaunujen jonoihin. Mikäli edessäsi on pitkä matka, niin suosittelen että menet jonottamaan jo hyvissä ajoin (n. 30 min) ennen junan tuloa. 15 min ennen junan saapumista non-reserved -vaunujen jonot olivat jo todella pitkiä.

Millaisilla reissuilla Japan Rail Passista on hyötyä?

JR-passin hinta on kieltämättä vähän suolainen, mutta niin on Japania pitkin viilettävien luotijunienkin hinnat. En itse ostaisi JR-passia, mikäli suunnitelmissa olisi vain pyöriä esimerkiksi Tokiossa, sillä siinä ei saa vielä rahojansa takaisin.

Koska JR-passin hinta on aika korkea, niin kannattaa vähän kurkkia junien hintoja ennen ostopäätöstä. Esimerkiksi me saimme oman viikon Japan Rail Passin hinnan hyvissä määrin takaisin, sillä viikon aikana suhasimme passilla pitkin Japania n. 500 € / hlö edestä (passin hinta n. 240 € / hlö). Reitillemme osui mm. seuraavat välit hintoineen: Tokio–Kioto– n. 200 € / hlö, Kioto–Hiroshima–Kioto n. 200 € / hlö, Kioto–Osaka–Kioto n. 50 € / hlö, Kioto–Nara–Kioto n. 20 € / hlö. Näiden lisäksi käytimme passin viimeisenä voimassaolopäivänä JR-junia Tokion sisällä, jolloin vältimme Pasmolla maksamisen. Säästöä se on pienikin säästö.

Summa summarum: vahva suositus Japan Rail Passille, mikäli matkasi vie muihin kaupunkeihin, kuin lennon saapumis- ja lähtökaupunkiin. Esimerkiksi Tokioon lentäessä ja vain Tokiossa pyöriessä JR-passi ei kannata, sillä kaupungin sisäinen liikenne kustantaa vai muutamia euroja suuntaansa.

Ps. Mikäli sinua kiinnostaa liikkuminen Naritan lentokentältä Tokioon halvalla, niin kurkista vielä alas, älä lopeta lukemista tähän!

Pasmo-kortti käy liikkumiseen kaikkialla Japanissa

Pasmo on ihme Japanin-matkaajalle. Tuolla pienellä kortilla voit maksaa juna- metro- ja bussimatkoja, ostaa kahvit kahvilasta, napata mukaasi vesipullon automaatista tai vaikka hankkia suuremmat ruokaostokset. Tarjolla on muitakin kortteja liikkumiseen, mutta omaan kokemukseeni pohjaten Pasmo oli näistä korteista monipuolisin.

Pasmo-kortin saa hankittua jo lentoasemalta automaatista, joten sen hankkiminen ja lataaminen on todella helppoa. Lataaminen tapahtuu kätevästi automaatilla, mutta varaa mukaan käteistä, sillä automaatti hyväksyy vain käteisen Pasmon lataamiseen.

Me käytimme JR-passin lisäksi vain Pasmoa matkallamme liikkumistarkoituksissa, sillä Pasmo kävi liikkumiseen kaikissa vierailukohteissamme: Tokiossa, Kiotossa, Hiroshimassa, Narassa sekä Osakassa. Minulla oli itselläni joku vanha mielikuva, että Pasmo ei olisi käynyt ihan kaikkialla Japanissa, mutta onneksi muistikuva osoittautui vääräksi: Pasmolla voi liikkua nykyisin missä päin Japania vain. Lisää Pasmosta löydät sen virallisilta sivuilta, eli täältä.

Metro- ja bussimatkojen hinnoista eri kaupungeissa en oikeastaan pitänyt sen suurempaa kirjanpitoa, sillä matkat ovat todella edullisia. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten helppo Tokion metro olikaan. Vaikka linjoja ja asemia on vaikka kuinka, on kaikki merkitty niin selkeästi, ettei me menty (ihme kyllä) kertaakaan väärään metroon. Matkojen luottokaveri oli ehdottomasti puhelimeen ladattu Tokion Metrokartta, jossa linjat on merkitty väreillään erittäin selkeästi. Laitan linkin tähän, niin pääset lataamaan metrokartankin kätevästi saman postauksen kautta.

Summa summarum: käytän ehdottomasti Pasmoa myös tulevilla matkoillani Japanissa. En jaksa säätää useiden eri korttien kanssa, joten Pasmo on silläkin kätevä, että sillä voi ostaa vaikka välipalan kioskilta junalipun lisäksi.

Naritan lentokentältä Tokioon, kallista vai edullista lystiä?

Naritan lentokentältä Tokioon ja takaisin – bussilla, pikajunalla vai paikalliseen tapaan? Tämähän riippuu oikeasti vain sinusta ja itsestäsi, mutta me oltiin niin pihillä tuulella, ettemme halunneet maksaa bussista (n. 25 € /suunta) tai suolaista hintaa Narita Express -junasta (n. 30 € / suunta). Lähdimme siis seikkailemaan Naritan lentoasemalta suoraan paikallisjuniin, jotka osoittautuivatkin todella käteviksi ja edullisiksi vaihtoehdoiksi. Tarvitset tällaiseen vaihtoehtoon mukaasi vain yllä mainitun Pasmon, jonka saa ostettua jo lentoasemalta.

Meidän ensimmäinen majoituksemme Tokiossa oli lähellä Asakusan asemaa, joten saapuessa Japaniin hyppäsimme Keisei Access -junaan (Kiitos Lanttimatkojen Lotalle vinkistä <3!), joka maksoin yhteen suuntaan n. 10 €. Juna oli varmasti hitaampi kuin Narita Express, mutta myös varmasti paljon hiljaisempi. Aikaisen aamulennon jälkeen Naritasta Tokioon oli matkalla vain muutamia ihmisiä ja meidän lisäksi samaan vaunuun osui vain yksi matkalaukullinen henkilö. Juna pysähtyi useilla asemilla ennen Asakusaa, mutta maisemat olivat ihania. Tuon junan kyydissä näki kokonaan sen, miten maisema muuttuu matkalla Naritasta miljoonien ihmisten sykkivään Tokioon. Mikäli mielesi tekee tähän junaan, niin ota tästä linkki talteen. Me emme aluksi löytäneet tätä junaa, mutta kuvakaappausta sivulta näyttäessämme virkailijat tiesivät heti, mihin meidän piti mennä.

Meillä oli suunnitelmissa palata myös Keisei Access -junalla, mutta meidän paluupäivänä juna oli peruttu koko päivän ajalta. Tuijotimme taulua Asakusan asemalla hieman ärsyyntyneenä, sillä meidän piti palata säästeliäästi Asakusasta terminaaliin samaa linjaa. Matkaamme tuli siis pieni, mutta onneksi vielä edullisempi mutka, sillä virkailija neuvoi meidät Asakusasta Aoton asemalle, josta pääsimme suoralla Keisei Line Limited Express -junalla suoraan terminaaliin. Tämä juna maksoi vielä vähemmän kuin tuo ensimmäinen, sillä Aoto-Narita -väli kustansi vain n. 7,5 €. Tämä juna oli myös hitaampi ja matka kesti n. tunnin, mutta maisemat olivat sen arvoisia. Oli ihanaa nähdä vielä viimeiset palat Japanista ennen paluuta Suomeen.

Summa summarum: Naritan lentoasemalta on helppoa ja halpaa päästä pois myös muilla vaihtoehdoilla kuin kuuluisimmilla Limousine Busseilla tai Narita Express -junalla. Junat, joilla kuljimme Tokioon, eivät menneet tosin Tokio Stationille, mutta mikäli majoituksesi on esim. Uenon tai Asakusan liepeillä, on nämä paikallisjunat mielestäni fiksumpi vaihtoehto, jos siis hintaa miettii.

Millaisia kokemuksia sinulla on Japan Rail Passilla tai Pasmolla matkustamisesta?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

6 kommenttia
lauantai, kesäkuu 1, 2019 by

Terveisiä Japanista – kaksi viikkoa nousevan auringon maassa

Kaksi viikkoa sitten me lähdettiin siskon kanssa Japaniin. Vuosia odotettu reissu alkoi Helsinki-Vantaan lentoasemalta, Finnairin A350 -koneen kyydissä. Melkein 10 tuntinen lento oli täynnä jännitystä ja innostusta. Mitä tuohon kahteen viikkoon sitten mahtui ja millaiset tunnelmat meikäläisille jäi tuosta viehättävästä saarivaltiosta?

Voin nyt jo paljastaa, että Japani vei odotetusti sydämen. Ei tosin kaikki paikat Japanissa, mutta erityisesti Tokio. Tunsin heti jotain sanoinkuvaamatonta sielunsisaruutta Tokioon ja uskon, että tämä ihastus ei laannu ihan heti. Tämä oli myös ensimmäinen kahden viikon loma aikoihin ja otin kerrankin oikeasti loman aivan loman kannalta: Päätin olla ajattelematta töitä, poistin puhelimestani työsähköpostin, Slackin, kirjauduin ulos yrityksen Twitteristä ja Instagramista ja päätin olla avaamatta LinkedIniä lomalla. Kaikki muut onnistuivat, mutta LinkedInin avasin kaksi kertaa, ihan ajatuksissani. Nyt pistääkin jännittämään, että muistanko maanantaina salasanojani minnekään, sillä nyt on todellakin otettu loman kannalta.

Tässä postauksessa käyn lyhyesti läpi reissumme reitin lyhyesti ja nostan esiin ajatuksia Japanin-matkastamme. Seuraavissa postauksissa pureudutaan Japanin-matkaamme paremmin ja avaan esim. Japan Rail Passin ja majoituksiemme hintoja.

Japanin-matkamme reitti oli pitkä.

Vierailimme Tokiossa, Kiotossa, Osakassa, Narassa, Hiroshimassa ja vietimme viimeisen yömme Japanissa Naritassa, lentoaseman läheisyydessä. Olimme lyöneet tosin lukkoon vain Tokion, Kioton ja Hiroshiman, muuten halusimme mennä fiiliksen ja tunnelman mukaan – turha sitä on lomalla stressata.

Meillä oli matkaamme varten hankittuna Japan Rail Passit viikoksi. Olimme suunnitelleet reissun seuraavasti: alku Tokiossa Asakusan puolella, jonka jälkeen lunastamme viikon Japan Rail Passimme ja lähdemme n. viikoksi Kiotoon, jossa meillä oli majoitus. Suunnitelmissa oli käydä Kiotosta ainakin Hiroshimassa. Loppuajaksi palaisimme Tokioon Shinjukun alueelle. Suunnitelma piti todella hyvin ja Hiroshiman lisäksi kävimme myös Osakassa ja Narassa, jotka olivat n. 30 min päässä Kiotosta junalla. Hiroshimaan meni koko päivä, sillä matka Kiotosta luotijunalla kesti n. 2,5 tuntia.

Alkuperäinen matkasuunnitelma piti siis hyvin ja näimme mielestäni paljon Japania. On kuitenkin realistista, ettei kahdessa viikossa ehdi näkemään paljoakaan tuosta upeasta maasta, sillä välimatkat ovat suht pitkiä ja lomalla pitää myös osata lomailla.

Yllätyin matkallamme siitä, etten oikein pitänyt Kiotosta. Kaupunki oli mukava nähdä, mutta en enää kyllä menisi sinne uudelleen. En oikein osaa sanoa yhtä suurta syytä, vaan ehkä se oli vain kokonaisuus. Minun ja Kioton sielut eivät sopeutuneet yhteen. Sen sijaan Tokio pomppasi heti sydämeeni. Hiroshima, Nara ja Osaka olivat mielestäni suht neutraaleja tapauksia, mutta niistä on vaikea sanoa mitään syväluotaavampaa, sillä vierailumme näissä kaupungeissa oli lyhyt.

Japanin-matkamme oli täynnä ruokaa ja kirjakauppoja.

Meillä oli siskon kanssa vähän erilaiset intressit tämän matkan osalta. Minä rakastan japanilaista ruokaa ja päätöntä hapuilua lomalla. Sisko taas rakastaa erilaisia japanilaisia sarjoja, kirjoja ja on paljon syvemmällä ”skenessä” kuin meitsi. Meidän matkalla nämä  erilaiset tyylit osuivat kuitenkin hyvin yhteen. Lissu vei meikäläistä paikkoihin, joita en itse olisi osannut ajatella ja meikä vei Lissun vaikka millaisiin kapakoihin syömään ramenia.

Japani on kyllä ehdottomasti mun ruokarakkaus. Japanilainen ruoka on ollut aina suosikkini, mutta nyt sillä on vielä suurempi paikka sydämessäni. Nuo savulta tuoksuvat Izakayat, nahistuneet ja taivaalliset sushimestat sekä itse pyöritellyt nuudelit, ai että! Ravintoloiden lisäksi kirjakaupat tulivat tutuiksi, sillä siskoni etsi vaikka mitä tuomisia Suomeen. Oli kyllä mielenkiintoista käydä maan alla sijaitsevissa anime- ja kirjakaupoissa – niiden valikoima tuntui aivan loputtomalta.

Täytyy muuten myöntää, että koukutuin reissuilla vähän niihin japanilaisiin peliluoliin! Meikähän parkkeerasi siellä heti Tekkenin ääreen ja päätin voittaa siskolle figuurin peliautomaatista. Tekkenissä sain turpaani aika pahasti (syytän näppäimistöä), mutta figuurin voitin! Japani on kyllä kokonaisuudessaan ihanan mielenkiitoinen kaiken sen häslingin keskellä. Japani on yksi rakastettava ja hallittu kaaos.

Japanin-matkamme oli go with the flow -meininkiä ja mielenkiintoisia kohtaamisia.

Tästä reissusta teki erityisen ja samalla todella randomin se, että Bangkokin-serkkumme oli samaan aikaan Japanissa. Me ei oltu kommunikoitu tästä Giffyn kanssa, sillä eihän meillä tullut mieleenkään, että hän olisi samaan aikaan Japanissa kanssamme, sillä Giffy asuu Bangkokissa. Onneksi tätimme yhdisti pisteet nopeasti ja ilmoitti meille sekä Giffylle, että olemme kaikki kolme Tokiossa.

Vietimme Giffyn kanssa muutaman päivän Tokiossa. Oli ihanaa ja virkistävää nähdä Giffyä jossain muualla kuin Suomessa tai Thaimaassa. Välillä sitä meinasi jopa unohtaa tosin olevansa Tokiossa, sillä Giffyn kanssa itselle vieraassa maassa oleminen tuntui niin kotoisalta.

Tapasimme reissullamme myös ihanan Rantapallo-kollegani Iidan kahteen kertaan, illallisen ja lounaan merkeissä. Iida kirjoittaa Iida in Translation -blogia täällä Rantapallossa ja on vaihdossa Tokiossa. Emme olleet nähneet koskaan aikaisemmin Suomessa, mutta kun olen tällainen tunkeilija, niin päätin ehdottaa näkemistä sitten maailman toisella puolella.

Kohtaamiset paikallisten kanssa olivat myös mielenkiintoisia. Mikäli meidän katse harhaili hetkenkin metrossa, tultiin meiltä heti kysymään, että tarvitsemmeko apua. Välillä meitä myös autettiin, vaikka sanoimme, ettemme välttämättä apua tarvitsisi. Ihanimpana muistiini jäi vanha jalkaansa klenkkaava herra, joka tarjoutui neuvomaan meidät oikealle raiteelle etsiessämme tietämme teamLabiin. Tämä vanha herra kertoi rakastavansa Suomea ja erityisesti Tampereen Sokos Hotel Ilvestä ja pyysi lähettämään hotellille terveisiä. Valitettavasti unohdimme kysyä herran nimeä, mutta toivon, että Sokos Hotel Ilves sai terveiset Instagram-stoorini kautta perille.

Japanin-matkamme oli täynnä kylpemistä ja viittomista.

Me käytiin kylpemässä melkein joka toinen päivä matkan aikana. Emme kuitenkaan käyneet niissä ihanissa ja isoissa onseneissa, vaan pienemmissä sentōissa, jotka olivat todella edullisia. Jokaisen hotellimme läheisyydessä oli pieni paikallinen sentō-kylpylä ja olihan nuo kaikki pakko käydä tarkastamassa.

Japanin-matka oli siis täynnä edukkaita kylpyläkokemuksia, mutta edullisuus toi eteensä myös sen, ettei näissä pienissä paikallisissa kylpylöissä oikein taidettu englantia. Onneksi siskolla oli hieman japanin alkeita hanskassa ja pääsimme tällä (ja viittomalla) pitkälle monissa tilanteissa. Kaikki sentōt, jossa vierailimme, olivat siis vaatimattomampia paikallisia kylpylöitä, mutta todellakin asiansa ajavia. Hinnatkaan eivät huimanneet päätä: n. 3 € / hlö hinnalla pääsi kylpemään ja pesemään päivän tomut pois kropastaan jokaisessa sentōssa. Yritän koota nämä sentōt vielä erikseen nostoiksi tulevaan hotelli-postaukseen, niin näette, että missä me ollaan lilluttu.

Tähän väliin pitää kuitenkin sanoa pieni harmituksen sana tatuoiduille ihmisille: tatuoinnit olivat kylpylöissä kiellettynä. Koska näissä kylpylöissä ei käytetä ollenkaan uimapukua, ei tatuointeja saa piiloon ja samalla pääsy evätään tatuoiduilta. Joitakin poikkeuksia on, eli on olemassa myös tatuointiystävällisiä kylpylöitä, mutta niitä kannattaa googlata etukäteen. Myöskään uimarannoille tai kuntosaleille ei ole tatuoituna asiaa. Mikäli mielesi tekee kylpylään, mutta ihollasi on mustetta, kurkkaa vaikkapa tämä postaus (englanniksi), jossa aiheesta on kerrottu lisää.

Japanin-matkamme oli täynnä tuhansia askeleita ja lyhyitä jonoja.

Me käveltiin joka päivä keskimäärin 20 000 askelta. Tämä kahden viikon loma kävi siis myös hyvin kävelytreenistä. Käytimme paljon metroa ja välillä busseja, mutta käytimme myös jalkojamme ja paljon näemmä niitä käytimmekin. Koska me matkustettiin rinkat selässä, näimme myös parhaaksi talloa rinkkojen kanssa katuja pitkin mieluummin kuin täyteen ahdetuissa busseissa tai metroissa. Täytyy kyllä myöntää, että kerran meinasi usko loppua omaan kuntoonsa + 35 helteessä Kiotossa, kun päätimme kävellä isot rinkat selässä juna-asemalta hotellille n. 4 km matkan. Mutta tästäkin selvittiin, vaikka vähän hikee pukkas päälle.

Japanissa on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta me välteltiin suurimpia jonotteluja. Joku saattaa nyt siellä ruudun toisella puolella ihmetellä, että miksi emme tehneet sitä tätä ja tuota, mutta juttu oli niin, että me ei koeta matkustavamme sen vuoksi, että voidaan jonottaa jollekin hulppealle nähtävyydelle.

Meiltä jäi varmaan moni ”must see” -kohde näkemättä, sillä emme halunneet ihmispaljouteen jonottelemaan, mutta en koe, että olisimme menettäneet mitään. Suurimman jonotuksen teimme teamLab Borderless -näyttelyyn, jossa jonotusaika oli 30 min. Tuo näyttely oli mielestäni tuon jonotuksen arvoinen. Sen sijaan esimerkiksi Kioton kultainen temppeli oli mielestäni ihan turha, sillä alue oli niin täyteen ahdettu ihmisiä, ettei alueesta voinut nauttia ollenkaan. Japani on täynnä ihania pieniä temppeleitä ja toinen toistaan hurmaavampia alueita, joten ”must see” -nähtävyyksien perässä on mielestäni vähän turha juosta orjallisesti.

Itselleni tärkeitä asioita matkoilla on se, että pääsen aistimaan paikan tunnelmaa, oppimaan uusia asioita ihmisten tavoista ja kulttuureista sekä se, että saan oikeasti olla välillä ihan vain lomalla. Rakastan päämäärätöntä hapuilua, eksymistä yllättäviin ravintoloihin ja yllättäviä kohtaamisia ihmisten kanssa. Meidän Japanin-matka oli mielestäni vallan täydellinen, sillä tämä reissu oli aivan meikäläisten näköinen.

 

Tällä hetkellä jalat ovat rakoilla, takana on useita tallattuja kilometrejä, mielenkiintoisia ravintoloita, useita kohtaamisia paikallisten kanssa, kymmeniä edamame-kulhoja ja rentoutunut olo, plus jet lag painaa päälle, mutta silti sydän sykkii Japanille. Tämä reissu oli odotettu ja tuli todellakin tarpeeseen. Japani hurmasi ja jätti jälkensä muistoihin ja sydämeen.

Oletko sinä käynyt reissulla Japanissa? Millaisena maa jäi mieleesi?

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

15 kommenttia
perjantai, toukokuu 31, 2019 by

Matkalle koiran kanssa – lemmikkieläinpassin hankinta Savalle

Yhteistyö, passi ja rokotteet saatu: Evidensia Eläinlääkäripalvelut

Jo vuosia ennen Savan saapumista elämäämme olimme toivoneet, että meillä on joskus koira nimeltä Sava. Sava, jonka nimi on päätetty Sloveniassa Sava-joen varrella. Sava, joka pääsee matkustamaan kanssamme. Sava, joka jonain päivänä matkaa kanssamme Sloveniaan Sava-joen varrelle.

Huhtikuussa se sitten iski. Matkakuume. Tai tämä matkakuume oli ollut jo kauan, mutta tuolloin varasimme viimein sen toivotun yhteisen matkan Sloveniaan. Pian sähköpostiin kilahti myös Savan lentoliput ja positiivinen jännitys matkasta alkoi. Kun kaikki muut asiat matkan ja hotellin, autonvuokrauksen sekä lentojen osalta hoidettu, oli aika ryhtyä Savan passin hankintaan ja muiden hommien selvittelyyn. Otin Savan passiasioiden kanssa luonnollisesti yhteyttä Evidensiaan, sillä Evidensian Tikkurilan toimipiste on Savalle ja meille tutuin eläinlääkäriasema.

Varasimme tälle käynnille normaalia pidemmän ajan useiden kysymysteni kanssa, sillä halusin kirjoittaa itselleni ja teille koiran kanssa matkaajille pienen tietopankin EU-alueella matkaillessa. Toivottavasti tämä tietopaketti palvelee mahdollisimman monta karvakorvaisen perheenjäsenen kanssa matkailevaa.

Meille oli selvää, että käännymme passin ja mahdollisten rokotteiden osalta Evidensian puoleen, sillä Tikkurilan Evidensia on meidän lähin eläinlääkäriasemamme ja olemme yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tehneet kaikki Savan vaadittavat käynnit Evidensiassa.

Me ollaan käyty Tikkurilan klinikalla niin hampaiden poiston, silmätulehduksen kuin penturokotteiden kanssa ja homma on toiminut aina niin hyvin, että turha sitä on alkaa tuttua ja turvallista vaihtamaan. Meidän onneksi klinikalle osui myös Savan lempilääkäri Suvi, joka hoiti myös passi- ja rokotusasiamme tällä erää. Kaikki lääkärit ja hoitajat ovat aina ottaneet meidän hienosti vastaan, mutta Suvissa on jotain sellaista, josta Sava pitää. Pääsipä meidän kakaralta myös kerran ilopissat lattialle, kun tajusi että siellä se tuttu eläinlääkäri taas mua hoitaa. Parasta, kun on tuttu paikka, jonne aina mukava palata – oli se sitten iki-ihana Slovenia tai eläinlääkäriasema.

Itse passista, rokotteista ja matkustamisesta lisään vielä, että katselin tietysti ennen käyntiä mahdollisia tietoja Ruokaviraston sivuilta, mutta meikän tuurilla remontissa oleva saitti ei antanut itselleni tuolloin ihan aukottomia vastauksia. Näin ollen koin, että sain kunnon mielenrauhan vasta Evidenssiassa käynnin jälkeen. Uskon myös, että käynti eläinlääkärillä ensimmäisen matkan kanssa vierittää monta ”typerää kysymystä” ja huolta hartioilta vaikka kuinka Ruokaviraston sivuja lukisi, sillä jokainen lemmikin kanssa reissuun lähtevä haluaa varmasti minimoida kaikki riskit ja on lohduttavaa, että edessä oleva elävä ihminen antaa neuvoja ja vinkkejä matkaa varten. Evidensia osoitti meille taas, että täällä me asioidaan jatkossakin.

Mutta nyt itse asiaan: miten passin hankinta sujui, mitä kannattaa ottaa huomioon, mitä pakata mukaan matkalle ja mikä voi estää koiran paluun Suomeen tutusta ja turvallisesta EU-maasta?

Miten itse lemmikkieläinpassin hankinta meni ja mitä sitä passia varten oikein tarvitaan?

Lemmikkieläinpassin hankinta on itsessään todella yksinkertaista, sillä vaatimuksia passille ei ole paljoa. Passin saamista varten koira tulee olla tunnistemerkitty (mikrosiru tai tatuointi) ja rokotettu raivotautia vastaan. Nämä ovat ainoat vaatimuksen EU-passin saantiin (tämä juttu on kirjoitettu 8.5.2019, tarkistathan ajankohtaiset tiedot vielä Ruokaviraston sivuilta). Passin hinta vaihtelee eläinlääkäreistä ja eläinlääkäriasemista riippuen, mutta pienen empiirisen tutkimukseni mukaan hinnat vaihtelevat keskimäärin n. 35–65 € välillä. Evidensian ajankohtaiset hinnastot klinikoittain löydät täältä.

Sava oli rokotettu jo aiemmin penturokotusten yhteydessä, jolloin tiedot oli merkitty normaaliin rokotuskorttiin. Nyt passia hankkiessa tiedot jo annetuista rokotteista siirrettiin sinetöitynä (lääkärin allekirjoitus ja rokotteen tiedot sinetöitiin läpinäkyvällä tarralla passiin). Savan kaikki rokotteet kulkevat siis tästä eteenpäin passissa ja vanhan rokotuskortin saa unohtaa. Sava myös punnittiin ja tarkistettiin perusjuttujen osalta (sydämen lyöntejä, silmiä, hampaita) ja kaikki näytti hyvältä. Pian meillä olikin käsissämme Savan pieni passi ja pian ylpeä kääpiömäyräkoira pääsi poseeraamaan passinsa kanssa Tikkurilan eläinlääkäriaseman sohvakaluston päällä.

Mitä kannattaa huomioida Suomesta muulle EU-alueelle matkatessa?

Kun lemmikille on hankittu asianmukainen passi, ei teikäläisellä pitäisi tulla suurempia mutkia matkaan EU-alueella. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka muita rokotepakotteita ei välttämättä ole, se ei tarkoita sitä, etteikö koiraa kannattaisi rokottaa matkaa silmällä pitäen. Esimerkiksi Sava rokotettiin tällä erää Evidensiassa leptospiroosia vastaan. Leptospiroosi on kuumetauti, joka voi tarttua myös koirasta ihmiseen ja sitä esiintyy lämpimillä ja kosteilla alueilla. Yllätyin siitä, että Slovenia oli jo leptospiroosiriskin alueella. Slovenia kuuluu myös sydänmatoalueeseen, joten mukaamme tarttui matkaa silmäillen myös lääkitys tätä vastaan. Leptospiroosi ja sydänmatolääkitys eivät siis ole pakollisia, mutta suositeltavia ikävien riskien takia.

EU-alueella matkaaminen on siis helppoa, kunhan lemmikillä on voimassa oleva passi sekä raivotautirokotus. Joitakin pieniä poikkeuksia kuitenkin on, kuten esimerkiksi Suomeen tai Norjaan palaaminen. Tästä lisää seuraavan otsikon alla.

Mitä kannattaa huomioida paluumatkalla Suomeen? Mikä on ekinokokkoosi ja miten se pitää huomioida paluumatkalla, ettei pääsy takaisin Suomeen esty?

Ajattelin itse ensin, että Suomeen palaaminen on varmasti sujuvaa ja stressitöntä, sillä EU-alueella liikkuminen on niin helppoa. Suht helppoa se paluu tosiaankin on, mutta ei aivan niin yksinkertaista kuin Suomesta pois matkaaminen, sillä koira pitää olla lääkitty ekinokokkoosia vastaan ennen Suomeen paluuta (myös Irlanti, Iso-Britannia tai Malta vaativat kyseisen lääkityksen ennen maahan saapumista). Kukaan ei halua mukaansa EU-alueen ekinokokkeja, eli heisimatoihin kuuluvia lihansyöjien loisia, eihän? Mikä homma siis ekinokokkoosilta suojautumisen kanssa? Minäpä kerron!

Ekinokokkoosilta voi suojautua kahdella eri tyylillä: joko käyttämällä 28 vuorokauden sääntöä tai käymällä eläinlääkärillä kohdemaassa.

  • 28 tunnin sääntö tarkoittaa sitä, että koira lääkitään Suomessa eläinlääkärissä kaksi kertaa ennen matkan aloittamista (min. 1 vuorokauden ja max. 28 vuorokauden välein toisistaan). Kun koira on saanut molemmat lääkkeet saa se toisesta lääkkeestä lähtien matkustaa vapaasti kaikissa EU-maissa, Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa yhteensä 28 vuorokauden ajan (annetut lääkkeet merkitään passiin). Kun matka on tullut päätökseen ja koira on palannut Suomeen, eläinlääkäri lääkitsee koiran vielä kerran ekinokokkoosia vastaan. Kaikki lääkinnät merkitään myös lemmikkieläinpassiin.

 

  • Mikäli koiralle annetaan lääke ekinokokkoosia vastaan Suomen ulkopuolella, täytyy lääkitys antaa Suomen ulkopuolisessa EU-maassa eläinlääkärin toimesta 1–5 vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Lääkkeen antamisen yhteydessä lääkäri merkitsee lääkityksen koiran passiin. Lääke pitää antaa minimissään 24 tuntia ennen Suomeen paluuta, joten jos jätät lääkityksen viimetippaan, pyydä eläinlääkäriä merkitsemään myös lääkkeen annon kellonaika passiin. Näin vältyt ikäviltä yllätyksiltä paluumatkalla.

Muista siis selvittää kohdemaan eläinlääkäreiltä, että saatte lääkityksen ekinokokkoosia vastaan tai hoida homma stressittömästi jo Suomen päässä.

Muista pakata mukaan lemmikin oma matka-apteekki ja tarkista, että vakuutus on voimassa myös ulkomailla!

Meillä on Savan kanssa matkaillessa aina mukana matka-apteekki, myös Suomessa, mutta onneksi Evidensiassa muistutettiin vielä tämän tärkeydestä. Matka-apteekki on osoittautunut tosiaankin meidän kohdalla hyväksi jutuksi, joten suosittelen sellaista jokaiselle karvakorvan kanssa matkailevalle, olit sitten Suomessa tai ulkomailla. Sava ei ole onneksi matkapahoinvointinen, eli matkapahoinvointilääkettä emme ole joutuneet koskaan antamaan, mutta mukanamme Savan matka-apteekissa kulkee aina: elektrolyyttijauhe, vetyperoksidi (kyllä, Sava on kova syömään vääriä asioita ja tällä hänet saa oksentamaan), sidetarpeet ja tarvittaessa punkkilääke.

Muista myös tarkistaa ennen matkan alkua, että lemmikin vakuutus on voimassa myös ulkomailla. Jos pidät huolta omasta matkavakuutuksestasi, niin muista huolehtia koirasikin vakuutuksesta ja jos et voi juoda kohdemaassa hanavettä, niin älä anna hanavettä myöskään koiralle. Helppoa, eikös?

Lemmikkieläinpassi, rokotusten tarkastus, ekinokokkilääkitys, matka-apteekki ja vakuutus – kaikki kunnossa ja sitten vain reissuun! Koiran ehdoilla tietysti.

Odotan innolla Savan ensimmäistä matkaa ulkomaille. Tiedostan kuitenkin myös sen, että Sava voi pelätä lentokoneessa ja voimmekin huomata matkalla, ettei reissaaminen Suomen ulkopuolelle ole välttämättä Savan pala kakkua. Mikäli reissu osoittautuisi Savalle stressaavaksi, jätämme Savan seuraavalla kertaa kotiin. Uskon kuitenkin, että matka menee hyvin, sillä Sava on todella tottunut liikkumaan uusissa paikoissa niin autolla kuin junalla, eikä suurempaa paniikkia ole ollut koskaan havaittavissa. Toivottavasti meidän matka Sloveniaan on kuitenkin juuri sellainen, kun joskus monia vuosia sitten toivottiin sen olevan. Meidän kauan haaveiltu Sava pääsee viimein kanssamme Sava-joelle.

Sitten vielä muutama linkki helpottaakseenne teikäläisiä. Evidensian ajanvarauksen löydät täältä (Evidensia), lisätietoa lemmikkieläinpassista täältä (Evidensia), lemmikin kanssa matkailusta lisää täältä (Ruokavirasto). EU:n movements of pets -ohjeet löytyy taas täältä.

Oletko sinä matkaillut koiran kanssa ulkomailla? Lisäisitkö listaan vielä jotain? Jaa parhaat vinkkisi kommenttiboksissa, sillä vinkkejä ja ideoita ei voi koskaan olla liikaa!

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

3 kommenttia
keskiviikko, toukokuu 8, 2019 by

Ja tulevan kesän kotimaankohde on..

Rikun ja Tunnan #suomimatkahaaste sai meikän villiksi ja pyysinkin edellisessä postauksessani, että te päätätte tulevan kotimaanmatkakohteeni. Tarkka analyysiraati on nyt tehnyt pivotoinnit ja kotimaankohteeksi valikoitui Turku! Siis Turku!

Turku ohitti oman ennakkosuosikkini Rovaniemen kirkkaasti. Turku kahmi 25 ääntä ja Rovaniemen äänisaalis jäi vain 14 ääneen. Ahvenanmaa oli vahva kolmonen, 12 äänellä.

Yritin aluksi rustata teille huikean paljastusvideon tästä kohdeäänestyksestä, mutta lopputuloksen näette alla. Meikästä ei tuu ihan vielä tubettajaa, mutta ei täs nyt aivan kaukana olla, vai mitä?

Turkua nostettiin mm. seuraavilla vinkeillä ja ylistyssanoilla:

 

”Aurajoki ja laivat. Kansainväliset markkinat, Ruisrock (ei ehkä sulle:)) saaristo, samppalinna (maauimala, teatteri, skumppaillat Ravintilat: Kaskis, Smör, Tiirikkalaan viinille ja kakulle. Kakolan ruusu , ruokailua entisessä vankilassa ja sit sehieno funikulaari. Suomen Joutsen (koska oot viimeksi käynyt?) ja samalla merimuseo (Forum Marium) Ruissalon luonnon puisto. Oliko tässä ensi hätään?”

”Pikaruokapaikoista Vg wok, ravintoloista Kaskis, Pinella ja myös Blankon ja Tårgetin terassit on ihania! Kannattaa vuokrata Låna-vene, sillä pääsee itse ajelemaan edestakas Aurajokea :) ja ehdottomasti käymään Ruissaloon vesibussilla!”

”Mitä tulee kaupunkeihin, koko Suomessa ei oo mitään nii kaunista kuin Turku kesällä. Turussa on kokoonsa nähden ihan mieltsit lounasmestat, ja let’s face it – mitä iltaa ei jokilaivat paranna?”

”Hyviä ruokapaikkoja (mm. Herkkunuotta kauppahallissa, Tårget, Mami, Kaskis jne). , föri-ajelu ja jokke-jokilautta, Suomen suurimmat Tammimetsät (Ruissalo).. Ja jos haluu nähdä kuinka kaupunki vajoaa ihan konkreettisesti tai siltä ei voi välttyä eli toriparkin kaivaukset keskustassa.”

”Turku on Suomen ruokapääkaupunki eli kulinaarisia elämyksiä kohtuuhinnalla tarjolla. Kannattaa tutustua Food Walk -korttiin, jos ei ole vielä tuttu. Turussa mahtavia museoita, joissa jatkuvasti upeita näyttelyitä. Sen lisäksi paljon kivoja tapahtumia koko ajan, etenkin kesällä. Ja Aurajokiranta. Se on kyllä yksinään jo syy, miksi Turussa viihtyy.”

”No Turku on Suomen paras kesäkaupunki! Ja siellä on niin hyvät ravintolat jokirannassa – Tintå, Blanko, Pub Niska yms yms. Ja ne jokilaivat!”

”Suomen vanhin kaupunki ja kaunis kesällä! Joen ranta mahtava kesällä! Tuomiokirkko on hieno ja siellä on erilaisia konsertteja pitkin vuotta/kesää/viikkoa, käy kuuntelemassa miltä kuulostaa kirkon komeat urut ja Katarina maununtytär nukkuu ikiunta tähtitaivaan alla. Suomen linnoista Turun omassa huippu opas kierrokset, käy kuulemassa mitä kautta haarukka tuli Suomeen ja sen jälkeen käy ars nova- aboa Vetuksessa katsomassa tätä haarukkaa ja tutustumassa vanhaan 1500 luvun aitoon Turkuun. Teini on hyvä ravintola ja legendaarinen apteekki vares leffoista kannattaa käydä testaamassa. Ja illat vietetään tietenkin jokilaivoilla. Joka kesä päädyn Turkuun edes yhdelle reissulle, paras kesäkaupunki!”

 

Turku oli kyllä itselleni todellinen yllättäjä, sillä olin aivan varma, että teikäläiset pistää meitsin Rovaniemelle tai Ouluun! Ihan mahtava ylläri, koska Turku on oikeasti mulle todella tuntematon paikka ja näyttää siltä, että teikäläiset tuntee meikäläisen tuon ruokarakkauden osalta. Tuli ihan vesi kielelle näistä vinkeistä, ootte super!

Näin lyhyellä tarkastelulla näyttää siltä, että ensi kesänä on pakko testata iltaa jokilaivoilla ja hyvissä ravintoloissa. Myös haarukan saapuminen Suomeen jäi kiinnostamaan. Mulla on vähän sellainen kutina, että kesä ja Turku tulevat valloittamaan meikäläisen. Luonnollisesti haluaisin napata Savan mukaan reissulle, ehkä Savallekin löytyy jotain mielenkiintoista Turusta?

Näihin kuviin ja tunnelmiin lyhyen postauksen kautta, sillä meikäflikka suuntaa tänään: TURKUUN! Tämä reissu oli tosiaankin vain hauska sattuma, sillä lähden Sokos Hotellien vieraaksi. Varsinainen #suomimatkahaaste on tulossa siis kesällä, mutta mahtavaa, että pääsen jo nyt vähän aistimaan Turun tunnelmaa opastettuna.

Huisia viikonloppua tyypit! ♥

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

2 kommenttia
perjantai, huhtikuu 26, 2019 by

Sanoista tekoihin – päätä meitsin seuraava kotimaankohde!

Kotimaan matkamessuilta se kajahti, sellainen kuin #suomimatkahaaste Madventuresin Rikun ja Tunnan suusta:

”Haastamme kaikki kotimaan reissulupaukseen, eli etsimään Suomesta uuden matkakohteen, perinneruoan ja kokeilemaan sellaista, mitä et ole ennen kokeillut”

Tämän haasteen innoittamana ajattelinkin nyt kokeilla täysin uutta tapaa matkakohteen valinnalle ja meikähän päätti, että te huikeat lukijat saatte päättää meikäläisen seuraavan kohteen kotimaassa.

Pistäppä siis oma ehdotuksesi tulemaan ja päätä meikäläisen tuleva kotimaanmatkakohde klikkaamalla tästä (linkki johtaa kyselylomakkeeseen).

Olisi mahtavaa, että matkakohde olisi tavoitettavissa junaraiteita pitkin, mutta koska olen avoin kaikille, lisäsin kyselylomakkeeseen myös vapaan kentän. Mahtavaa olisi myös saada vähän vinkkejä ja perusteluja siitä, miksi meikäläisen kannattaisi suunnata juuri teikäläisen kohteeseen. Mikäli koet, että teikäläinen olisi vaikka hyvä paikallisopas tai sulla olis jotain muuta sydämelläs, saat ilmaista senkin.

Kohteen valinta tehdään helpoksi, eli eniten ääniä saanut matkakohde voittaa ja tekemiset kohteessa määräytii vinkkien kesken. Reissun ajankohta sijoittuu kesään, tarkempi ajankohta varmistuu myöhemmin. Raportteja reissusta saatte sekä Instagramissa että blogin puolella. Äänestys päättyköön maanantaina 22.4. klo 15. Bring it on!

 

Psst! Seuraathan meikäläistä ja blogia jo näissä kanavissa? Instagram: @miraorvokki, Facebook: @pondekengissa, Twitter: @miraorvokki

3 kommenttia
sunnuntai, huhtikuu 14, 2019 by