Browsing Tag

Yhdistyneet arabiemiraattikunnat

Yleinen

Aavikkosafarilla Ajmanissa

maanantai, marraskuu 5, 2018

Kovapäinen kun olen niin pitihän mun tuolla Emiraattien lomalla suorittaa vähän enemmän kuin vain käydä katsomassa sitä kuuluisaa Sheikh Zeyed Grand MosquetaOlin päättänyt nähdä aavikon ja aavikolle oli päästävä, vaikkakin toipilaana.

 

Tämänkin aavikkosafarin olin ostanut suoraan matkanjärjestäjältä. Seisoin hotellin edessä tien vieressä kun valkoinen jeeppi hurahti eteeni ja lausui, tai ainakin yritti lausua nimeäni. Minä hyppäsin kyytiin ja kuski lähti liikkeelle. Suuntasimme Ajmaniin hakemaan lisää kyytiläisiä. Matkaseuraksi sain Saksalaisen pariskunnan. Kuskimme puhui vain englantia ja minun Saksan kieleni, nooooooh, osaanhan minä sanoa : danke schön, sehr gut ja siinä se melkein onkin. Ymmärrän paremmin, mutta tuo oman kielen tuottaminen on jäänyt vähemmälle. Ajoimme jonkun matkaa maantietä huoltoasemalle jossa meillä oli treffit toisen jeepin kanssa. Aavikolle mennään aina vähintään kahden auton seurueessa koska jumiin jäämisen vaara on ilmeinen.

Pakistanilainen kuskimme neuvoi meitä käymään tauolla sisätiloissa koska kohta lähtisimme ja seuraavaan pysähtymiseen olisi aikaa. Olin ottanut vettä mukaani, joten sitä ei tarvinnut ostaa mutta mielenkiinnosta katselin huoltoasemalla ympärilleni ja voitte vain kuvitella, että silmäni meinasi tipahtaa päästä kun näin breezereitä ja smirnoff ice pulloja huolto aseman jääkaapissa. Täysi vastakohta Sharjahin kuivuudelle. Kuskimme kertoikin myöhemmin, että Ajman on Emiraateista vapain Emiraattien villein yöelämä löytyy Ajmanin useista eri yökerhoista.

 

 

Aavikko

Sitten pääsimmekin jo matkaan ja suuntasimme valtatieltä suoraan aavikolle. Huristelimme hurjaa vauhtia läpi hiekan, teimme kahdeksikkoja ja hiekka lensi niin ettei eteen nähnyt. Pysähdyimme kuvaamaan kameleita, jotka ”sattui sopivasti” matkamme varrelle. Kuvaustauon jälkeen auto singahti dyyneille ja kuskimme olikin kovin leikkisä. Taisin huudahtaakin muutaman kerran pelosta kun tuntui, että auto liukuu just dyyniä alaspäin ja lähtee siitä kierimään alaspäin ja hautautuu hiekkaan. Vatsanpohjaa väänsi ja kuume tuntui nousevan uudestaan. Ehdin jo ajatella, että minkä ihmeen ajelun olen mennytkään hankkimaan. Ajo aavikolla loppuikin yllättävän nopeasti ja suuntasimme taas valtatielle. Aavikko muuttui vuoristomaisemaksi silmänräpäyksessä, tässä vaiheessa mietin, että eikös mun ollut tarkoitus olla aavikkosafarilla vaikka olinkin kovin kiitollinen siitä, että olin päässyt pois siitä pyörityksestä.

 

Vuoristo ja heritage village

Ajoimme jonkun matkaa valtatietä, josta poistuimme taas pienemmälle tielle ja aikamoiseen kiemurteluun korkeammalle vuoristossa. Oletko sinä tiennyt Arabiemiraateissa olevan vuoristoa ? Siellä minä kuitenkin olin vuoristossa, jeepisafarillani. Ajoimme niin sanotulle valokuvaus tasanteelle nauttimaan maisemista ja tietenkin valokuvaamaan. Pyrähdys vuoristoonkin oli aika nopea ja sieltä suuntasimme lähes Omanin rajalla olevaan heritage villageen. Olisin kiertänyt mieluummin aitoa kylää mutta se oli niin pieni ettei sinne kannattanut jäädä ihmettelemään. Tunnollisesti kävelin heritage villagen läpi.

Jeeppisafaria ostaessani minua oli muistutettu ottamaan passi mukaan Omanin vierailua varten. Pettymykseni oli aika suuri kun kuskimme kertoi Omanin kieltäneen päivävierailut Yhdistyneiden eniraattikuntien puolelta. Syy oli ihan olematon ja kuskimme toivoivatkin tilanteen muuttuvan taas pian niin, että rajanylitys olisi mahdollista taas jatkossa.

 

 

Lounas viiden tähden resortissa

 

Retkeemme kuului lounas keskellä ei mitään olevassa upeassa viiden tähden resortissa. Hotelli oli lähes täyteen buukattu BMW:n moottoripyörätapahtumalaisia. Jossain vaiheessa lounastamme ravintola täyttyi kuraisista miehistä, jotka olivat olleet jollakin järjestetyllä ajelulla ja vähän kisaamassa. Voi sitä videoiden katselua ja riemua. Itse ymmärsin vain, että nyt tässä huoneessa puhuu RAHA ! Keskityin nauttimaan maisemasta, ihanasta lounaasta ja viinilasillisesta, siihen ainoaan koko matkallani.

 

 

 

 

Lounaalta suuntasimmekin sitten takaisin valtatietä hotelleillemme. Olin ensin hyvin hämmentynyt siitä, että olimme aavikolla niin vähän aikaa, nimi aavikkosafari viittaa minusta muuhun. Lopulta oli hienoa nähdä sekä aavikko että vuoristo, joten hymy huulilla palasin aavikkosafariltani hotellille tyytyväisenä päivääni.

 

💋 & Kram

 

 

Yleinen

4 syytä miksi unelmalomani Emiraattien Sharjahissa lässähti

lauantai, marraskuu 3, 2018

Palmuja, valkoista hiekkaa, aurinkoa pilvettömältä taivaalta, ruskettunut iho, maailman moderneimmat ihmeet silmien alla, shoppailua aamusta iltaan ja koko maailman ravintolatarjonta edessäni. Mikä voi mennä pieleen jos loman odotukset ovat nämä ja kohteena Emiraatit ?

 

Oikeastaan kaikki yllä olevat asiat toteutui omina palasinaan, mutta jostain syystä ne ei kuitenkaan tuntunut tuolla tammikuussa 2016 tehdyllä matkalla millään lailla kohtaavan. Mitkä seikat sitten sai aikaan unelmalomani lässähtämisen ? Oliko syynä sairastumiseni vai se etten vaan tykästynyt kohteeseen ?

 

 

1. Sharjah

Vierailin neljässä eri emiraattikunnassa seitsemästä. Sharjahissa, Dubaissa, Abu Dhabissa ja Ajmanissa. Sharjah oli niistä minun silmiin omalaatuisin ja tietenkin se jossa majapaikkani sijaitsi. Sharjah on ikivanha kaupunki, jossa on ollut asutusta jo viistuhatta vuotta ja myös perinteisin emiraattikunnista. Sharjahista löytyy vanha kunnostettu souk, mutta ei yhtää kauppakeskusta. Toki Dubain houkutukset on vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä mutta kuitenkin. Minust tuntui, että pientä supermarketiakin sai etsiä todella pitkään, onneksi tunsin oloni täysi  turvalliseksi kävellessäni kaduilla yksin Eurooppalaisen naisena. Se tästä matkasta olisikaan enää puuttunut, että olisin joutunut tuntemaan oloni epämukavaksi.

Sharjahia kutsutaan myös kuivaksi Emiraatiksi, ei autiomaan vuoksi vaan Sharjahin alkoholikiellon vuoksi. Sanotaan, että jopa alkoholin kuljettaminen Sharjahin läpi on kiellettyä. Sharjahiin matkaavat konkarit olivat kuitenkin kaikki varustautuneet tax freestä ostetuilla pulloilla. Minusta alkoi tällä lomalla ajoittain tuntua olevani riippuvainen alkoholista. Ilmeisesti kun sitä ei ole saatavilla, sitä kaipaa. Toki viinilasillinen jos ei toinenkin kuulu yleensä lomaani illallisella, tällä lomalla se ei kuulunut.

Olihan Sharjahiin rakennettu upeita kävelypromenadeja vesistöjen yhteyteen ja rakennukset oli ihan yhtä hienoja ja hulppeita kuin Dubaissa mutta Sharjah vaan jätti minut kylmäksi. Ajman oli huomattavasti vapaampi, Dubai on Dubai ja Abu Dhabissa on Sheikh Zeyed Grand moskeija.

 

 

2. Pitkät matkat joka paikkaan

Erityisesti minua häiritsi lomallani se, että joka paikkaan oli pitkä matka. Joka paikkaa  piti matkustaa linja-autolla, taksilla tai metrolla. Aina piti ottaa joku väline liikkumiseen, kävellen ei päässyt mihinkään, okei liioittelen ehkä pikkasen. Minusta kuitenkin tuntui, että välimatkat oli pitkät ja  liikkumiseen paikasta toiseen kului turhan paljon aikaa lomastani. Tähän on varmasti osasyynä myös majoittumiseni Sharjahissa josta oli matkaa Dubain huvituksiin. Hotellit toki tarjosi useita ilmaisia kyydityksiä päivittäin Dubaihin, joten aina jotain hyvääkin kaikessa kurjuudessa.

Kaikesta huolimatta nautin matkoillani siitä, että haahuilen ympäriinsä kamerani kanssa ja istahdan virkistäytymään johonkin kahvilaan tai ravintolaan kun sille tuntuu. Emiraateissa tulee mennä jollakin kulkuneuvolla alueelle, jossa kahvilat tai ravintolat sijaitsevat tai sitten kauppakeskuksiin.

Sharjahin kahvila, huvittelu ja illanvietto alue löytyy Al Qasbasta. Sinnekin pitää todennäköisesti ottaa taksi hotellista.

 

3. Väsynyt vierastyövoima

Vierastyövoimasta avauduinkin jo Abu Dhabin moskeijaa koskevassa kirjoituksessani. Ihan ensimmäisiä asioita joihin havahduin lomallani oli vierastyövoiman määrä ja heidän väsynyt olemus. Kaikki kaupat, ravintolat ja hotellit pyörivät vierastyövoiman työpanoksen voimin. Sain vain hyvää kohtelua joka paikassa mutta hymy vain käväisi minua palveleva henkilön huulilla ja katosi saman tien kohtaamisen jälkeen. En voinut olla näkeväni niitä kaikkia väsyneitä työläisiä metroissa, ohi kiitävissä busseissa ja kuorma-autojen lavoilla. Kaikki luksus sai todella uuden hintalapun silmissäni. En tietenkään ollut tietämätön asiasta ja tiedän , että mahdollisuus saada tehdä työtä Emiraateissa on monelle vierastyöläiselle kuin lottovoitto. Maailman epätasa- arvoisuus vain lyö vasten kasvoja aika radikaalisti sen kaiken ulkokultaisuuden keskellä.

 

4. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä keuhkoputkentulehdukseen sairastuminen

Jouduin hakeutumaan paikalliselle klinikalle, joka sattui onneksi olemaan ainoastaan noin 300 metrin päässä hotellilta heti lomani alkajaisiksi. Yhden illan ja päivän yskittyäni ja kuumeen hipoessa Burj Khalifan korkeuksia minun oli luovutettava ja mentävä lääkärin vastaanotolle. Olisin tilannut lennot kotiin toisena iltana jos olisin jaksanut nostaa tabletin lattialta ja avata se.

Naislääkäri päästi minut vastaanotolle ja määräsi samassa huoneessa olevan sairaanhoitajan ottamaan joitakin kokeita ja mittaamaan verenpainetta. Lääkäri keskittyi surffailemaan koneellaan netin ihmeellisessä maailmassaan ja mutusteli taateleita samalla aikaa. Sain kuitenkin erittäin hyvää hoitoa ja arsenaalin lääkkeitä. Lääkäri määräsi vielä käymään uudelleen seuraavana iltana, hän halusi tarkistaa lääkkeiden purevuuden. Vaihtoehtona oli siinä vaiheessa vielä sairaalahoito.

Lääkkeet purivat, mutta olin erittäin heikkokuntoinen koko kaksi viikkoa kestäneen lomani aikana. Jouduin hakeutumaan lääkäriin vielä kotiin palattuani. Tietenkin tällä oli suuri vaikutus kaikkeen kokemaani ja voimiini nauttia kaikesta ympärilläni olevasta.

 

Tunnelmat loman jälkeen ja onko mieleni muuttunut ?

Muistan hyvin, että palattuani kotiin olin aika vakaasti sitä mieltä, että Emiraatit on minun puolestani nähty. Itse asiassa mieleni on alkanut muuttua vasta lähiaikoina. Olisihan tuo nyt helppo lomakohde talvella, lyhyet lentomatkat ja aika takuu varma aurinko. Se on kuitenkin varmaa, etten mahdollisella seuraavalla kerralla majoitu Sharjahiin. Ehkä tässä täytyy vielä kokeilla tuota perinteistä Dubaihin lomaa joskus.

 

 

 

* Onko sinulla kokemuksia Sharjahista ? 

 

💋 & Kram

Yleinen

Sheikh Zeyed Grand Mosque – Abu Dhabi

lauantai, lokakuu 27, 2018

 Varasin itselleni unelmaloman Emiraatteihin alkuvuodesta 2016. Kaiken piti olla täydellistä, unelmarantoja, sykähdyttävää kaupunkielämää, luksusta ja vihdoinkin vähän kauempana Euroopasta. Unelmaloma sai hiukan erilaisen käänteen, sairastuessani keuhkoputkentulehdukseen heti lomani alkuun.

Sairastumisesta huolimatta pidin kiinni sitkeästi muutamasta asiasta, jotka olin päättänyt nähdä ja tehdä Emiraattien vierailullani. Yksi niistä oli tutustuminen Abu Dhabissa Sheikh Zeyed Grand Moskeijaan. Puhun aina Emiraattien lomasta, koska majoittauduin Sharjahissa, josta vierailin myös Dubaissa,  Abu Dhabissa ja Ajmanissa. En siis itse koe olleeni vielä koskaan sillä hohdokkaalla Dubain lomalla, vaikka siellä muutaman kerran vierailin lomani aikana.

Sinä aikaisena aamuna, kun astuin bussiin ja ajattelin edessä olevaa runsaan kahden tunnin ajomatkaa, tulin vakavasti ajatelleeksi, miksi minun pitää olla niin kovapäinen ja lähteä matkaan vain sen takia kun olen niin päättänyt. Olisihan se nyt ollut järkevämpää jäädä hotellin sänkyyn toipumaan ja ehkä raahautua hotellin altaalle nauttimaan auringosta jos olisin jaksanut. Mutta siinä istuin bussissa lääkkeiden avulla koska olin niin päättänyt.

Retki oli kansainvälinen retki ja Intialainen opas vaihtoi kieltä sujuvasti englannista ranskaan ja siitä saksaan. Voi kun olisikin vielä muistiinpanot kaikesta oppaan kertomasta matkan varrelta. Tuosta matkastani on jo kohta kolme vuotta ja enhän minä silloin ajatellutkaan kirjoittavani blogia ikinä. Ajoimme Sharjahista Dubain läpi Abu Dhabiin ja näimme useimmat kuuluisat rakennukset matkan varrella, toinen toistaan isompia, kalliimpia ja upeampia.

 

Kun unelmat ja luksus sai uudet hintalaput silmissäni

Oppaamme kertoi myös avoimesti, hakematta minkäänlaista sääliä vierastyövoiman elämästä Emiraateissa. Osoitti bussin vieressä kulkevia kuorma-autoja, joiden lavoilla nuokkui vierastyövoimaa täydessä unessa tai täysin ilmeetön eteenpäin tuijottava ilme kasvoillaan. Unelmat ja luksus sai silmissäni ja mielessäni ihan uudenlaisen hintalapun. En toki ole ollut tietämätön asiasta, olen nähnyt useita dokumentteja, mutta silmissäni asia vaan muuttui vieläkin todellisemmaksi siinä suoraan silmieni edessä. Sama havahtuminen toistui koko lomani ajan. Myyjät ja hotellin henkilökunta hymyili kohteliaasti katseiden kohdatessa mutta hymy häipyi aina  yhtä nopeasti kun asia oli tullut hoidettua ja se väsymys ja jonkunlainen suru katseessa hätkähdytti minua joka kerran.

 

Intialainen opas mekko ostoksilla 

TUIn opas oli opastanut minua vaatetuksen suhteen retkeä ostaessani. Opas ilmoitti, että olkapäät, kyynärpäät ja polvien tulee olla suojattu. Mekon olisi hyvä olla mahdollisimman pitkä mutta ei se ole niin tarkkaa. No se oli hyvin tarkkaa. Siinä jonossa seisoessani, eteenpäin astellessani vartija ohjasi minut sivuun. Retkioppaamme tuli hätiin selvittämään mistä on kyse. Minulla oli pitkä mekko, mutta siinä oli toisella puolella halkio pohkeeseen asti. Aika pieni halkio mutta ei hyväksyttävä. Lisäksi minulla oli poncho mekon päällä, mutta vaikka kyynärpäät oli suojattu käsivartta näkyi liikaa. Arvatkaapa miltä minusta sillä hetkellä tuntui, kun opas on juuri huutanut muille, että kiirehtikää kiirehtikää teillä on vain näin ja näin paljon aikaa. Sillä hetkellä ajattelin istuneeni turhaan sairaana bussissa koko pitkän matkan. Oppaamme kysyi onko minulla yhtään rahaa mukana, hän voi käydä moskeijan kaupasta ostamassa minulle sopivan vaatteen. Kauppa kun oli moskeijan alueella ja minä en alipukeutuneena päässyt sinne.  Annoin hänelle lähes sadan euron edestä rahaa koska minulla ei ollut aavistustakaan mitä vaate voisi maksaa. Seuraavaksi rupesin jännittämään, että katsoiko tuo opas edes minua. Miten hän osaa tuoda minulle vaatteen joka mahtuu minulle ? Vaate maksoi 12 € ja oli täydellinen minulle. Tämä ei selvästikään ollut ensimmäinen vaate, jonka opas oli käynyt ostamassa. Opas harmitteli kovasti, että en saanut itse valita mekon koristeita ja designia. Siinä vaiheessa olin vain kiitollinen vaatteesta ja sisäänpääsystä.

 

 

 

Kannattiko reissu ?

Retkeen varattu aika oli aivan liian lyhyt. Ehdin toki kiertää moskeijan pintapuolisesti ja ihastella tätä uskomatonta rakennusta. Hohtava, kiiltävän valkoinen upea moskeija, jonne mahtuu Ramadanin jälkeen rukoilemaan 40 000 ihmistä. Ymmärsin, että se on ainut tilaisuus vuodessa kun koko moskeija avataan rukoilijoille. Täällä pysähdyin ja rauhoituin. Aivan käsittämätön rauha laskeutui minuun, aivan kuin olisin ollut koko moskeijassa yksin. Siellä oli niin rauhallista, kaikesta kävijämäärästä huolimatta hiljaisuus oli uskomaton. Vaikka Emiraatit ei saanut minua vakuutettua ensimmäisellä matkallani sen ihanuudesta, voisin lähteä uudestaan vain tämän moskeijan vuoksi. Toki lyhyt lentomatka ja aika takuuvarma aurinkokin puhuu uuden matkan puolesta.

 

 

 

 

Muiden Sheikh Zeyed Mosquessa käyneiden bloggaajien tarinoita :

* Elämää ja matkoja Arabiemiraateissa

* Himomatkaaja turinoita

* Maailman laidalla

 

💋 & Kram