Kun seitsemän naista lähtee yhteiselle matkalle voi sattua mitä vaan. Meidän reissuamme voi vapaasti kuvailla hersyvän nauravana naisten matkana. Hyvää päivää kirvesvartta vitsit sinkoili ja kovaääninen nauru oli taas kerran valmiina nostattamaan lähellä olevien kulmakarvoja ylöspäin hämmästyksestä ja osittain ärtymyksestä, mutta mitä sitten, kyllä maailmaan vielä naurua riittää.
Lensimme Maltalle Turkish Airlinesin siivin. Vähän pitää läpsiä meitä poskille kun lensimme neljä lyhyttä lentoa noinkin lähelle ja lyhyeksi aikaa. Turkish Airlines oli uusi tuttavuus usealle matkaseuruessaamme mutta tuskin viimeinen, koska tyytyväisyys loisti kaikkien kasvoilta. Sain paikan exit penkkiriviltä Helsingistä Istanbuliin ja sain pyöritellä jalkojani rauhassa koko matkan, aahhhh sitä ihanuutta. Koneen laskeutuessa stuertti alkoi juttelemaan ja innostui kertomaan tulevasta Rovaniemen matkastaan vaimonsa kanssa. Ovat jo varanneet poro – ja husky ajelut ja yön Igloossa. Revontulien näkeminen jännitti. Toivottavasti heitä odottaa luminen lapland eikä crapland. Oli hauska kuunnella toisen innostusta lomasta pohjoiseen kun itse vain odotti aurinkoa ja erityisesti valoa tältä matkalta.
Meitä ei odottanut valo vaan sade kun laskeuduimme Maltalle. Onneksi sade loppui taksimatkan ja huoneisiimme kirjautumisen aikana. Majoittauduimme St.Juliansissa Hotelli Alexandraan. Hotelli oli siisti ja näin off season aikaan ihan rauhallinen. Hotelli on lähellä Pacevillen bile aluetta, joten kesällä myös meininki hotellilla voi olla jotain ihan muuta kuin rauhallinen. Kosteus oli jollakin tavoin käsin kosketeltavissa huoneissa jo näin marraskuussa vaikka mittari näytti yölläkin vielä ihanasti + 18 kun astelimme takaisin hotellille. Kaiken kaikkiaan hotelli täytti kaikki vaatimuksemme tälle matkalle ja aamupalaakin oli oikein bueno.
Kun teet tilausta ravintolassa väsyneenä saattaa olla, että tilaat vaikka ilmaa tai kotirouvan itsellesi. Huumorilla varustettu tarjoilija on tässä kohtaa plussaa.
Puolet matkaseurueestamme, minä mukaan lukien, oli lähtenyt matkaan kello viisi aamulla Vaasasta, joten tässä vaiheessa matkaa oli jo hiukan väsy. St. Juliansiin päästyämme päätimme lähteä hiukan tarkastelemaan ympäristöä ja haukkaamaan iltapalaa. Päädyimme lähes heti lauantai iltana Pacevillen Party Party Party alueelle ! Minun pääni ei vaan enää kestä tuota jumputusta, josta olen aikoinaan innostunut ja nauttinut, joten onneksi löysimme lähempää hotelliamme ravintola The Avenuen. Ravintola oli ihan täynnä, mutta jäimme odottamaan pöytää koska ajattelimme, että paikassa täytyy olla hyvä ruoka kun se oli niin täynnä. Ja niinhän siellä oli. Sisään päästyämme ja tarjoilijan hakiessa tilauksiamme, hyvää englantia puhuvat ystäväni tilasivat tuossa väsymyksen tilassa juomaksi housewifen ja weatheriä. Erityisesti tuo housewife jäi elämään puheissamme koko matkan ajaksi. Tarkoituksena oli tilata white winea / house winea. Tarjoilija oli onneksi hyvin palvelualtis ja huumorintajuinen kaikesta kiireestä huolimatta. Minun tilatessa valkoviiniä hän kysyi, Ai sinulle myös yksi housewife ?
Kun innnostuneet matkaajat maksaa 15 € per henkilö lyhyestä matkasta Sliemasta Vallettaan.
Ensimmäisen päivän aamuna lähdimme aamupalan jälkeen kävelemään St. Juliansista Sliemaan. Ajatuksena oli mennä laivalla yli Sliemasta Vallettaan. Matkalla alkoi vähän sataa ja päätimmekin hypätä hop on hop off bussiin ja käydä Vallettassa ja samalla jo ensimmäisenä päivänä Mdinassa, joten seuraavalle päivälle jäisi aikaa shoppailulle ja muille jutuille. Hieno suunnitelma, kukaan meistä ei vaan katsonut, että hop on hop off bussit lopettavat liikennöimästä jo 17.00 jälkeen Maltalla. Maksoimme siis 15 € henkilöltä lyhyestä matkasta Sliemasta Vallettaan.
Valletta hurmasi meidät kapeilla kaduillaan ja upeilla katedraaleillaan. St.John’s Co-katedraalissa sattui olemaan kirkkokuoron esiintyminen juuri meidän vieraillessa siellä. Jos kirkko itsessään on vaikuttava niin siellä tuli suorastaan henkevä olo lauluesitysten myötä. Tarvitsimme ehdottomasti ehtoollisviiniä kirkon jälkeen. Sitä kuuluisaa housewifeä. Vallettassa ei ole vaikea löytää paikkaa missä istahtaa lasilliselle, paremminkin on valinnan vaikeus kun kivoja paikkoja on vieri vieressä.
Illan tullen otimme Vallettasta bussin takaisin St.Juliansiin. Bussissa raikasi vanhoja -80 luvun kappaleita, joita jorasimme kuin bilebussissa konsanaan, da da da.
Elämyksiä täynnä olevan päivän jälkeen halusimme nauttia illallisen meren äärellä kivassa ympäristössä ja valitsimme ravintolaksi Raffaelin. Saimme olla lähes oman porukkamme kanssa illastamassa ja nauru vain jatkoi raikumistaan ja kuului varmasti naapuriravintoloihinkin. Ja ruoka maistui edelleen.
Jos matka Mdinaan ei onnistu ensimmäisellä kerralla niin yritetäänhän sinne uudestaan.
Seuraavana aamuna seisoimme bussipysäkillä valmiina lähtöön. Aurinko paistoi ja ilmassa väreili jännitys. Bussi ei tietenkään tule ajallaan ja kun bussi vihdoin tulee se ajaa täysinäisenä ohi. Siinä vaiheessa seitsemän Suomalaista naista marssii peräjälkeen taksitolpalle ja yrittää neuvotella sopivan hinnan. Taksikuski ilmoittaa kiinteän hinnan, ottakaa tai jättäkää. No otettiinhan me ja vietettiin kiva puolipäiväinen Mdinassa. Taksi maksoi 25 €. Mdinasta kirjoitan myöhemmin oman jutun. Mdinasta suhautimme taas takseilla Sliemaan ostoskeskus The Pointiin. The point on moderni kauppakeskus, josta löytyy samat liikkeet kuin Suomessa ja muutama muu. Tuliaiset sieltä sai kaikki ostettua ja se olikin päämäärä.
Näin nopeaan saimme kaksi päivää ja yhden illan kulumaan. Kolmas päivä olisi ollut todella hyvä lisä matkaamme. Olemmehan yleensä käyneet yhdessä isossa suurkaupungissa, tällä kerrallahan yritimme haukata kokonaisen valtion, vaikkakin pienen sellaisen parissa päivässä. Paljon jäi näkemättä, joten pitääköhän Maltalle vielä palata ?
Maltan matkamme hinnasta kirjoittelin jo aikaisemmin täällä.
Aikaisempiin naisten matkoihin pääset täältä :
Barcelona 2014 ja Belgrad 2017
💋 & Kram
