Lissabon

Sain nauttia hurmaavasta Lissabonista kokonaista kolme päivää, joina sadepilvet näyttäytyivät minulle enemmän kuin aurinko. Onneksi en ole tehty sokerista vaan laitoin reippaasti tassua toisen eteen ja annoin kaupungin hurmata minut. Sateen vuoksi liikuin myös kaupungin yellow bussilla – hop on hop off. Tämän Yellow bussin toisesta kerroksestahan onnistuin sen puhelimenikin vahingossa pudottamaan. Olin laittavinani puhelinta taskuuni, mutta se onkin lipsahtanut bussin kaiteen yli maahan.

Sateisen Lissabonin parhaat palat minulle tällä matkalla tarjosivat :

* Alfaman kujat – katso edellinen postaukseni

* Raitiovaunut ja funikulaarit

* Kaupungin aukiot ja niiden kiveykset

* Belem ja Pasteis de Belemit

* Qiosquet

RAITIOVAUNUT JA FUNIKULAARIT

 

Raitiovaunut ovat vaan niin Lissabonia. Niitä näkyy koko ajan ja ovat tietenkin hyvin käteviä liikkumisvälineitä seitsemälle kukkulalle rakennetussa kaupungissa. Raitiovaunu numero 28 kulkee kaupungin ympäri ja on hyvin suosittu sekä paikallisten että turistien liikuttamisessa. Ensimmäisenä aamuna lähdin hyvin varhain liikkeelle ja ensimmäisenä minua tuli vastaan raitiovaunu numero 28. Raitiovaunun kuljettaja vilkutti minua nousemaan mukaan matkaan mutta en osannut vielä sillä hetkellä ajatella kuinka järkevää se olisi ollut. Raitiovaunu oli vielä tyhjä kello puoli kahdeksan aamulla. Sen jälkeen en nähnytkään sitä kertaakaan tyhjänä vaan aina TÄYNNÄ. Eikä yksikään kuljettaja enää uudestaan minua houkutellut matkaan.

 

KAUPUNGIN AUKIOT

 

Praça do Municipio, Praça do Comercio, Praça da figueira, Rossion aukio, Praça dos Restauradores, nuo kiveykset, sateesta kiiltäviä ja kauniita. Jokaisen reunamilla voisi aurinkoisena päivänä istua ja nauttia näkymistä ja kaupungin hulinasta.

 

BELEM JA PASTEIS DE BELEM

Kauniin Torre de Belemin lisäksihän Belemiin on mentävä noiden suussa sulavien leivosten vuoksi. Tuohon ravintolaan, jossa valmistetaan ne aidot Pasteis de Belemit on aina jono. Jonotus sujuu onneksi sutjakkaasti. Muista yksi ei riitä, leivoksia täytyy syödä vähintään kaksi ja jopa muutaman kerran Lissabonin vierailun aikana. Muualla Lissabonissa leivokset kulkee nimellä Pasteis de nata.

 

QIOSQUET

Continue Reading

Terveisiä Lissabonista !

Saavuin Lissaboniin eilen yhdentoista aikaan illalla. Ensimmäisenä jännitysmomenttina jouduin odottamaan, tuleeko laukkuni vai ei. Lentoni kulki Amsterdamin kautta vajaalla 50 minuutin vaihdolla. Sain kun sainkin huokaista helpotuksesta, laukkuni tuli !

 

 

Olin lukenut takseista etukäteen. Pitää varoa pimeitä takseja, niitä kun on kuulemma vaikea erottaa virallisista takseista. Rohkeana suuntasin ulos ovista kylttien osoittamaan suuntaan. Eipä siellä ollut kuin yksi piiiiiitkä jono, jota oli ohjaamassa poliisi. Sain kuskikseni jo selvästi eläkeiässä olevan taksikuskin. Nostin laukkuni itse auton takakonttiin, koska laukun kantamisestakin oli varoitettu, että siitä joutuu maksamaan ylimääräistä. Kuljettaja huokaili ja pudisteli päätään kun annoin osoitteen. Elekielestä olin ymmärtävinäni, että majapaikkaani kadulle ei voi ajaa. Taas piti jännittää. Olihan kello jo paljon ja jostain olin lukenut yöelämän saattavan olla häiriöksi alueella ja ties sitten minkälaista porukkaa majapaikkaani liepeillä pyörii. Majapaikkani sijaitsee Barro Altossa – yläkaupungissa.

 

 

Taksimatkan aikana katselin maisemia ja Lissabon näyttäytyi valtavalle. Olin kartasta katsonut keskustan ja nähtävyyksien olevan ihan hallittavalla aluella, mutta yöllä ei tuntunut sille ja kaupunki näyttäytyi suurkaupunkina, jossa en nähnyt ollenkaan sitä rappioromantiikkaa mitä olin odottanut. Kyytiini maksoi yksitoista euroa ja jotain, olin lukemani juttujen perusteella varautunut sen maksavan noin kolmekymmentä euroa. Kuski meni varmaan niin hämilleen kun hullu Suomalainen nainen heitti laukkunsa takakonttiin itse, että unohti laittaa kaikki mahdolliset ilta – ja yölisät mittariin.

 

 

Siihen minut sitten jätettiin keskelle mäkeä ja kädenheilautuksella, että tuonne päin. Minähän lähdin raahaamaan laukkuani osoitettuun suuntaan. Löysin kadulta oikean numeron, mutta totesin ettei se voi olla oikea. Hetken valtasi tunne, että eikä. Ei ristin sielua missään, alueenhan pitäisi olla alkuiltojen yöelämän keskus. Jätin laukun, kiipesin portaita ja tulin aukiolle, jonka tunnistin kartasta, jota olin lukenut. Huokasin helpotuksesta ja ajattelin ettei se majapaikan osoite voi olla kaukana. Kaksi miestä ilmestyi ei mistään ja samalla katsoin laukkuani portailla, jonne olin sen jättänyt. Onneksi miehet hävisivät ei mihinkään yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneet. Lähdin takaisin sinne suuntaan mihin minut oli jätetty ja kuinka ollakaan majapaikkani oli heti se poikkikatu mihin minut oli jätetty. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Seuraavaksi sadetta ja rappioromantiikkaa

 

💋 & kram