Rantalomalla huomaan päiväni muodostavan tietyn kaavan. Jos en ole lähdössä kohteessa tai kohteesta retkeilemään niin päiväni kulku on jokseenkin samanlainen. Loma minä on ottanut minusta vallan ja vie minua kutakuinkin seuraavasti eteenpäin päivästä toiseen. Loma minä tällä kertaa Kalymnoksen Pothiassa.
Herään nykyään aika aikaisin uuteen aamuun, koska uni maistuu ihanalle jo yllättävän aikaisin iltaisin. Seuraava päivä houkuttelee minua aina paljon enemmän kuin illan riennot. Olenpa sitten missä tahansa lomalla niin aamun valossa on ihana lähteä ulkoiluttamaan kameraa.
Kalymnoksen aamuihin kuului kävely läpi heräävän kaupungin. Mummot ja vaarit istuvat kaduilla ja terassilla nauttien aamun viileydestä, ohikulkijaa tervehditään Kalimeralla jos vain hymy on matkailijalla vähääkään herkässä ja tottahan se lomalla on. Mopot huristelee ohi, tangot täynnä tuoretta leipää perheelle vietäväksi. Ravintolat heräilee ottamaan vastaan aamun ensimmäisiä nälkäisiä asiakkaita, pöydistä pyyhitään yön pölyt ja kahvin tuoksu houkuttelee ohikulkijaa istumaan aamupalalle.
Itse etsin jokaisena aamuna uuden reitin, nauttien tunnelmasta ja aina vaan uudestaan ja uudestaan ihastuen kohteeseen, katuihin, rakennuksiin ja maisemiin. Auringon noustessa ja alkaessa kuumottaa kunnolla on aika istahtaa aamupalalle. Kylmä tuorepuristettu appelsiinimehu maistuu taivaalliselle kunnon kävelyn jälkeen, oheen vielä frappe ja juustopiirakka tai luonnonjogurtti niin päivä on saatu taas hyvin käyntiin.
Kalymnos – Pothia
Kalymnos – Pothia
Kalymnos – Pothia
Kalymnos – Pothia
Kalymnos – Pothia
Kalymnos – Pothia
Kalymnos – Pothia
Kalymnos – Pothia
On aika siirtyä päivän tärkeimpään tehtävään, auringon ottoon. Tälle viimesimmälle matkalleni olin luvannut itselleni, että rentoudun ja lepään auringossa vähintään kaksi tuntia päivässä ja pidin siitä kiinni. Onko tällaiset lupaukset tarpeen ? Minulle tämä lupaus oli hyväksi ja pysähdyin aidosti edes hetkeksi päivässä ihan vain olemaan. Toki koko loma kaikkine aktiviteetteihin on lomaa ja pysähtymistä pois arjesta, mutta hetki päivässä aurinkopedillä rauhoittaa minut. Annan auringon hivellä ihoani ja nautin sen tuomasta lämmöstä, pulahtaen välillä altaaseen tai mereen vähän virkistäytymään. Ja miten tämä oleilu nostattaakaan ruokahalua ja siinä auringossa maaten alkaa kaikki Kreikkalaiset herkut näyttäytymään päiväunissa.
Malttaako lähteä rantaravintolaa tai hotellin lähintä ravintolaa kauemmas, jotta hetki auringossa on vielä taattu lounaan jälkeen vai houkutteleeko mahdollisuus uuteen makumaailmaan enemmän ? Huomaan olevani usein liikkeellä lounasajan jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin lounas ruuhka on jo ohi ja ravintolan henkilökuntakin ottaa jo rennommin ja tarjoilu saattaa olla aika verkkaista, mutta minnepä minulla on lomalla kiire. Selaan itsekin nettiä täysin muissa ajatuksissa ja maailman uutiset kiitä ohi jäämättä sen kummemmin ajatuksiini, uppoudun kirjaani tai jään tuijottamaan ravintolapöytäni edessä kulkevaa elämää. Voi sitä autuasta pysähtynyttä tunnelmaa ja hetkeä.
Päivä jatkuu vielä hetken rannalla tai altaalla, jonka jälkeen virkistävä suihku on tarpeen. Illalla lähden jälleen kävelemään kohteen kujia ja katuja pitkin, kuvaten kohdetta toisessa valossa kuin miltä se aamuisin näyttäytyy. Pysähdyn kahville tai lasilliselle ja miettien mihin kaikista kohteen ravintoloista päätyisin syömään illallista juuri tänä iltana. Yksin ruokailu on tylsää, siitä en edelleenkään nauti kaikkien soolomatkojeni jälkeenkään. Toki tänä päivänä jonkunlaista seuraa löytää puhelimesta tai muusta mobiililaitteesta, mutta ei se kyllä aitoa seuraa korvaa. Kalymnoksella hotellissani oli naisseurue, joiden seurassa sain parina iltana istua. Kaunis kiitos teille siitä jos tänne blogiini vahingossa päädytte.
Kalymnos – Pothia
Hyvä ruoka takaa todella paremman mielen ja pää on hyvä laittaa tyynyyn kivan päivän jälkeen ja aloittaa seuraava päivä taas samalla kaavalla.
*tunnistatko oman loma minäsi ?
💋 & Kram Piyya
