Sanon nyt heti, että mitään ei varsinaisesti tapahtunut, mutta kuvaan sitä miten epämiellyttävä tunne turvattomuudesta pääsi ajoittain valtaamaan mieleni Malesiassa Penangin saarella. Olen pohtinut miksi näin kävi, koska Singaporessa ja Balilla oli tuntunut superturvalliselle ja sitten pikku jutut pääsi yllättämään. Kyseessähän on kuitenkin vain tunne. Ja olikohan tunne enemmän ärsytystä loppujen lopuksi kuin turvattomuutta ?
1. Taksimatka lentokentältä hotellille
Lensin Balilta Penangille Kuala Lumpurin kautta. Lentoni Penangille oli siirretty kuudella tunnilla ja sen sijaan, että olisin ollut Penangilla kuuden aikaan illalla olin siellä puolilta öin. Olin kysynyt jo Suomessa ollessani hotellilta kuljetusmahdollisuutta, mutta hotellilla ei ollut sellaista palvelua, koska hotelli on niin lähellä lentokenttää, että kannattaa ottaa taksi. Näillä hotellin ohjeilla lähdin etsimään taksia. Takseja ei ollut missään, sen sijaan lentokentällä oli jono valkoisia autoja, joissa huomioin kaikissa samanlaisen merkin takaluukun kohdalla, mahdollisesti appi takseja ajattelin. Siinä kävellessäni mieshenkilö ilmoitti minulle, että madame istuu nyt vaan tuohon autoon koska takseja ei ole enää tarjolla tähän aikaan yöstä. Istuin autoon ja kuljettajana oli Intialaisen näköinen epäsiisti mies. Kerroin osoitteen ja auto lähti liikkeelle, Jossain vaiheessa matkaa kuljettajan puhelin soi ja kuljettaja vastasi puhelimeen okey, okey, okey, yeah, yeah, yeah, okey, okey, okey, siinä vaiheessa tuli kyllä mieleen, että mihinkähän madamea nyt viedään. Hotellille madame onneksi vietiin, mutta olo oli turvaton sen taksimatkan ajan. Maksukin oli tuplasti siihen nähden mitä olin lukenut matkan maksavan oikealla taksilla.
2. Illan tullen esiin kömpivät juopuneet henkilöt
Ensimmäisenä päivänä lähdin George Towniin etsimään seinämaalauksia. Haahuilin pitkin George Townin katuja ja auringon laskeutuessa lähdin bussiasemalle päin ja yllätyin miten kaduille alkoi tulla juopuneita, huumattuja ja pullo kädessä kadunkulmissa istuskeleva paikallisen näköisiä henkilöitä. Kontrasti oli taas valtavan suuri Baliin ja Singaporeen josta Penangille tulin. Totesin, että näillä kaduilla en haluaisi auringon laskun jälkeen kävellä yksikseni.
3. Epämiellyttävä seura kujalla
Toisena päivänä lähdinkin sitten heti aamusta uudella ja paremmalla menestyksellä etsimään George Townin seinämaalauksia. Jo monen monta seinää kuvattua muistin, että olin käynyt yhdellä kujalla mutta unohtanut kuvata sen varsinaisen maalauksen kun olin keskittynyt johonkin ihan muuhun. Kujaa lähestyessä riksakuaki huuteli madamea kyytiin, ilmoitin kohteliaasti ei kiitos, näitä kyydin tarjoajiahan riittää ja kieltäytyä saa muutaman metrin välein. Tämä kuski kuitenkin pysähtyi ja rupesi huutelemaan perääni photo photo photo, huitaisin vaan kädelläni poispäin ja jatkoin matkaani. Kuvattuni seinämaalauksen käännyin lähteäkseni ja huomaan samaisen riksakuskin seisovan noin kolme metriä minusta hoitamassa hommiaan omin käsin. Hetken mietin mitä teen, kujan päässä oli ravintola, mutta totesin, että kuja oli sen verran leveä, että ohitin vain ripein askelin herran ja jatkoin matkaani. Ei siinä tilanteessa pelottanut, mutta olihan se nyt epämiellyttävää.
4. Hotellin henkilökunnan käytös viimeisenä aamuna
Lähdin Penangilta perjantaina puolen päivän aikaan. Minua varoitettiin mahdollisista ruuhkista koska muslimien perjantain kello kolmentoista rukous ruuhkauttaa tiet. Tilasin taksin illalla valmiiksi hotellin respasta. Aamulla kun luovutin huoneen, kysyin vielä taksista. Samainen mies katsoi minua ja edessään olevaa lappua ja sanoi, kyllä tilauksesi on tässä mutta taksia ei ole tilattu. Hämmentyneenä ilmoitan, että voisitko ystävällisesti tilata sen nyt. Kyllä, kyllä, mene ulos odottamaan niin taksi on täällä alle viidessätoista minuutissa. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin menen sisälle ja kysyn onko sitä takia vieläkään tilattu. No eipä ollut. Siinä vaiheessa alkoi höyry jo nousemaan korvistani. Taas minut passitettiin ulos, mutta jostain syystä alkoi tuntumaan sille, että sitä taksia ei edelleenkään ole tulossa ja marssin uudestaan sisään hyvin määrätietoisena. Respassa olikin enemmän henkilökuntaa ja esitin asiani uudelle henkilölle ja sitten alkoi tämä minua aikaisemmin palvellut mies huutamaan ja osoittelemaan minua sormella ja käyttäytyi täysin asiattomasti. Siinä vaiheessa ilmoitin tälle minua palvelevalle naiselle, joka ilmeisesti oli jonkunlainen esimies, että tämä asia tulee selvittää nyt ja minulle ei huudeta eikä minua osoitella sormella jos TÄÄLLÄ on jäänyt työt tekemättä. Taksi saatiin, mutta minulle ilmoitettiin hinta joka oli puolet kalliimpi kuin mitä sen olisi pitänyt olla. Ilmoitin, että ihan sama miten saatte minut lentokentälle ja miten sen ylimääräisen osuuden maksatte, minä en maksa yhtään enempää kuin mitä taksimatka normaalisti maksaa ja saatte toivoa etten myöhästy lennolta koska silloin joudutte vastaamaan huomattavasti suuremmista summista kuin taksimatkasta. Tämä virhe ei ole minun vaan teidän ja sulloin vastaatte siitä itse. Olin hyvinkin ajoissa kentällä mutta ihan vain siksi, että varan aina ylimääräistä aikaa koska kaikenlaista voi sattua ja taas kerran se kannatti.
Asiat olivat ehkä enemmänkin ärsyttäviä näin jälkikäteen ajateltuna, mutta paikan päällä ne loi turvattomuuden tunnetta ja harmikseni Penangilta ei jäänyt parhaita tunnelmia muistoksi. Onneksi George Townin seinämaalaukset oli juuri niin vaikuttavia kuin olin odottanut ja matka Penangille kuitenkin kannatti tehdä.
💋 & Kram Piyya