Yleinen

Lissaboniin saapuminen

tiistai, huhtikuu 10, 2018

Terveisiä Lissabonista !

Saavuin Lissaboniin eilen yhdentoista aikaan illalla. Ensimmäisenä jännitysmomenttina jouduin odottamaan, tuleeko laukkuni vai ei. Lentoni kulki Amsterdamin kautta vajaalla 50 minuutin vaihdolla. Sain kun sainkin huokaista helpotuksesta, laukkuni tuli !

 

 

Olin lukenut takseista etukäteen. Pitää varoa pimeitä takseja, niitä kun on kuulemma vaikea erottaa virallisista takseista. Rohkeana suuntasin ulos ovista kylttien osoittamaan suuntaan. Eipä siellä ollut kuin yksi piiiiiitkä jono, jota oli ohjaamassa poliisi. Sain kuskikseni jo selvästi eläkeiässä olevan taksikuskin. Nostin laukkuni itse auton takakonttiin, koska laukun kantamisestakin oli varoitettu, että siitä joutuu maksamaan ylimääräistä. Kuljettaja huokaili ja pudisteli päätään kun annoin osoitteen. Elekielestä olin ymmärtävinäni, että majapaikkaani kadulle ei voi ajaa. Taas piti jännittää. Olihan kello jo paljon ja jostain olin lukenut yöelämän saattavan olla häiriöksi alueella ja ties sitten minkälaista porukkaa majapaikkaani liepeillä pyörii. Majapaikkani sijaitsee Barro Altossa – yläkaupungissa.

 

 

Taksimatkan aikana katselin maisemia ja Lissabon näyttäytyi valtavalle. Olin kartasta katsonut keskustan ja nähtävyyksien olevan ihan hallittavalla aluella, mutta yöllä ei tuntunut sille ja kaupunki näyttäytyi suurkaupunkina, jossa en nähnyt ollenkaan sitä rappioromantiikkaa mitä olin odottanut. Kyytiini maksoi yksitoista euroa ja jotain, olin lukemani juttujen perusteella varautunut sen maksavan noin kolmekymmentä euroa. Kuski meni varmaan niin hämilleen kun hullu Suomalainen nainen heitti laukkunsa takakonttiin itse, että unohti laittaa kaikki mahdolliset ilta – ja yölisät mittariin.

 

 

Siihen minut sitten jätettiin keskelle mäkeä ja kädenheilautuksella, että tuonne päin. Minähän lähdin raahaamaan laukkuani osoitettuun suuntaan. Löysin kadulta oikean numeron, mutta totesin ettei se voi olla oikea. Hetken valtasi tunne, että eikä. Ei ristin sielua missään, alueenhan pitäisi olla alkuiltojen yöelämän keskus. Jätin laukun, kiipesin portaita ja tulin aukiolle, jonka tunnistin kartasta, jota olin lukenut. Huokasin helpotuksesta ja ajattelin ettei se majapaikan osoite voi olla kaukana. Kaksi miestä ilmestyi ei mistään ja samalla katsoin laukkuani portailla, jonne olin sen jättänyt. Onneksi miehet hävisivät ei mihinkään yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneet. Lähdin takaisin sinne suuntaan mihin minut oli jätetty ja kuinka ollakaan majapaikkani oli heti se poikkikatu mihin minut oli jätetty. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Seuraavaksi sadetta ja rappioromantiikkaa

 

💋 & kram

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply auringonpaistetta keskiviikko, huhtikuu 11, 2018 at 08:39

    Ihanaa lomaa Lissabonissa 🙂

    • Reply Piyya keskiviikko, huhtikuu 11, 2018 at 09:23

      Kiitos ?
      Taidan kuulla lintujen lailua…ei muuta kuin kaupunkia tutkimaan

    Leave a Reply