Nyt on Japanin reissun jetlagista toivuttu sen verran, että vihdoin saan jotain artikkeliakin reissusta aikaiseksi. Vietin siis edellisviikon Japanissa; Tokiossa ja Kiotossa. Oli hieno reissu ja paljon tuli nähtyä, menee hetki sulattelussa ennen kuin saa kokemukset artikkeleihin muokattua.
Ennen kuin tartun yksityiskohtaisempaan tarinointiin, ajattelin rustata tällaisen pienen koonnin erilaisista huomioistani.
- Tupakointi
Tokiossa ei ollut suositeltavaa tupakoida kävellessä. Kaduilla oli merkattuna tupakointialueet, joissa sai sauhutella rauhassa. Tällä varmastikin edesautetaan myös sitä, että kaupunki pysyy siistimpänä, kun ei ole natsoja paikat täys. Jännä sinänsä tietysti oli, että ulkona oli tupakointialueet määritelty, mutta izakayoissa (paikallisissa oluttuvissa) sai sauhutella vapaasti sisällä. Muissa ruokapaikoissa tämä ei ollut tapana, ainakaan minun havaintojeni mukaan.
- Kartat
Paperinen kartta oli todella hyvä apuväline hahmottamaan kaupunkia; missä mikäkin alue sijaitsee. Mutta paperisella kartalla ei sitten juurikaan mitään tehnyt, kun koitti kohteeseen perille löytää. Katujen nimiä ei ollut näkyvillä ja jos oli, olivat ne usein japaniksi. Ensimmäisenä päivänä koitimme pärjätä paperisen kartan voimin, mutta havaitsimme sen liian työlääksi ja kävimme ostamassa iPadiin paikallisen SIM-kortin, jonka avulla pystyimme paremmin suunnistamaan kohteisiimme perille asti. Tosin ei sekään aina ollut erehtymätöntä, mutta perille löydettiin… Käytimme myös Visit a city-appia, johon pystyi suunnittelemaan haluamansa reitin etukäteen ja se neuvoi tien perille, julkisia kulkuvälineitä myöten.
- Maksaminen
Me käytimme pääsääntöisesti käteistä. Vaikka Japanista löytyy varmaan kaikki tekniset laitteet, mitä ikinä osaa toivoa ja vähän enemmänkin, niin käteinen on siellä edelleen kova sana. Maksoimme hotellit kortilla, mutta muuten toimimme käteisellä. Myöskään paikallisten en nähnyt monessakaan paikassa kortilla maksavan. Tippaaminen ei kuitenkaan kuulu japanilaiseen kulttuuriin, vaan se koetaan pikemminkin loukkaavaksi.
- Matkapuhelimien käyttö
Tokiolaiset näpräilivät todella ahkeraan kännyköitään, ihan kuten me täällä Suomessa. Metrossa lähes jokainen tuijotti älylaitettaan, mutta julkisissa liikennevälineissä ei ole sallittua puhua puhelimeen. Luotijunissa on erikseen osoitettuna alue, jossa saa puhua ja sinne näin yhden jos toisenkin kirmaavan, kun tuli puhelu kesken junamatkan. Myöskään ravintoloissa ei ollut hyvän tavan mukaista puhua kännykkään, vaan puhumaan lähdettiin ravintolan ulkopuolelle.
- Englannin kieli
Japanilaiset ovat kovin ystävällistä ja auttamisenhaluista kansaa. Kaikki asiakaspalvelutehtävissä olevat eivät kuitenkaan osaa välttämättä kovinkaan hyvin englantia ja välillä oli vähän haastavaa koittaa saada asiansa selvitettyä. Onneksi kuitenkin yleensä lähellä oli joku ihan ulkopuolinen, joka tarjoutui auttamaan asian selvityksessä ja hommat saatiin hoidettua.
- Käymälät
Tokiossa vessat olivat pääsääntöisesti siistejä ja pöntöissä oli jos minkälaista hilavitkutinta: etupesua, takapesua, lämmitettyjä istuinrenkaita, kuivatusta ja erilaisia soundeja. Kioton juna-asemalla oli yllätyksenä vain kyykkyaukot ja koska tätä vierastin, menin inva-/lastenhoitovessaan, jossa oli tavallinen pönttö. Näin oli muutamassa muussakin kohteessa. Käsipyyhkeitä tai -kuivattimia ei kaikissa julkisissa käymälöissä ollut, joten kannattaa olla mukana kaupungilla oma pikkupyyhe tai kosteuspyyhkeitä.
- Verkkovirta
Japanissa tarvitsee käyttää meidän sähkölaitteisiin adapteria. Matkakaverini osti Suomesta vähän kallimman 22 maassa käyvän adapterin ja komeasti paketissa luki, että käy myös Japanissa. Tokion hotellissamme hänen adapterinsa kävi ainoastaan yhteen pistorasiaan ja koska huoneessa ei ollut hotellin puolesta adaptereita tarjolla, ostin itselleni 300 jenillä adapterin paikanpäältä. Ja onneksi ostin, koska Kioton ryokanissa ja lentokenttähotellissa hänen adapterilleen ei löytynyt enää sopivia pistokkeita, joten olimme täysin tuon minun halpiksen varassa.
