Voinpa sanoa, että en yleensä ihan helposti suutu. Mutta kun läppäri alkaa iniseen 1,5 vuoden käytön jälkeen niin kyllä sitä nyrkki mullakin nousee ja hakkaan pöytää että nyt perkele toimi tai nakkaan sut seinään. Siis läppärin kanssa menee helposti kyllä hermot jos se vähääkään tappelee vastaan. Nyt se tosiaan ilmotti ihanan sinisen ruudun kera windows ongelmasta ja tänään kun aukaisin koneen niin ilmotti että käyttäjäprofiilipalvelua ei voi ladata. MITÄ? Mikä se ees on? Minä ihana tyttöystävä aivan raivona tekstailin Tanskaan Michaelille että nyt perkele! Se rauhallisesti yrittää sieltä kertoa mitä tehdä. ”Paina käynnistyksen aikana f8 näppäintä.” Hakkaan hiki päässä sitä näppäintä ja värkkään yli tunnin koneen kanssa ennen ku vihdoin onnistun saamaan sen kuntoon niin, että pääsin kirjautuun sisään. Lähetin silti fennialle vahinkoilmotuksen, ei tää kone kauaa kyllä enää hengissä pysy. Oli se sit sen oma vika tai se, että oonkin nakannut sen seinään :D
Viikonloppu meni äkäsissä merkeissä. Kun tässä vuoden asui puoliksi yksin ja puoliksi Michaelin kanssa kahdestaan niin olihan se ihanan rauhallista. Kumpikin puuhaili omiaan koneillaan, Michael pelas ja mä kattelin ohjelmia. Nyt tulin kotiin niin talo täynnä porukkaa. 6 aikuista ja taapero, 3kk vanha koiranpentu sekä kaks aikuista koiraa. Kyllä siinä Helillä alko hermot vähän oleen tiukilla kun perjantai aamupäivän aikana kaks kertaa astuin sen koiran kusilätäkköön ja en löytänyt remmiä, että oisin käyttäny ulkona niin kerkes siinä remmin ehtimisen aikana kuseen kaks kertaa uudelleen lattialle. Mä täällä moppasin savu korvista nousten lattioita.
Mutta jotta ei nyt aivan ois hermot tiukilla koko ajan niin lauantaina käytiin jälleen kierrätyksessä ja löysin lisää kivoja vaatteita! Ja sen lisäksi voitin liput RUISROCKIIN! Oon niin ilonen! (Todellisuudessa oon enemmän ilonen siitä ihanasta punasesta samettitakista kuin niistä ruissin lipuista:D)