Suomen suurin matkablogiyhteisö

Subscribe & Follow

Kun sisällä on +34 astetta

Mä vähä ripottelen näitä Suomen lomajuttuja että voin sit hyvillä mielin näitä muistella ja inhota kaikkia turhia juttuja niinku kylmyyttä mikä Suomessa oli. Meillähän on omakotitalo keskellä metikköä. Tottakai voitais talo lämmittää sähköllä mutta kukas ne sähkölaskut sit maksais? En ees halua tietää paljon Tammikuun sähkölasku oli ku oli ne kauheet pakkaset. Nyt oli vaan se -10 päivisin ja öisin parisen kymmentä kun olin lomalla ja haettiin silti melkein joka päivä puita ladosta. Tai siis taisin hakea kerran kun velihän niitä sieltä kanto. Meillä talossa kolme takkaa/kamiinaa. Mä aina inhosin ja oikeastaan vieläkin, sitä että joutuin lämmittään huonettani kun en yhtään tykkää nukkua kuumassa. Ja meidän muorihan pätsittää taloa niin että sisällä on +34 ASTETTA LÄMMINTÄ. Tajuatteko miten kuuma SISÄLLÄ sillon on :D

20160226_160426

En kyllä ymmärrä miksi ees selitin takkojen lämittämisestä. Se on vaan jotenki niin perushommaa kotona ollessa, kesällä mattojen pesu ja nurmikon leikkuu. Talvella lumen luonti (sitä hei ainakin tein nytkin lomalla!) ja puiden kanto sisälle. Keskiviikkona lähdin käymään siskon luona yötä Oulussa. Ennen junalle menoa mun piti ajaa meidän toinen kaara huoltoon mistä mut noukittiin sit toiseen kyytiin ja käytiin kaupassa ja jäin asemalle. Ette voi tajuta sitä hermostuneisuutta ja pelkoa mitä se ajaminen aiheutti! En nähnyt keskiviivaa, kaikki vastaantulevat autot näytti siltä kun ne ois puoliksi mun puolella, pelkään ihan älyttömästi rekkoja ja kuormureita kun ne vetää 120km/h keskitalvellaki ja lumi pöllyää niin ettei nää 10minuuttiin mitään sen jälkeen. Ahdistun kun ajan keskustassa ja taakse ilmestyy kauhee jono autoja koska en uskalla kääntyä vasemmalle ja ylittää samalla toista kaistaa. Ja sit odotan niin kauan että ei tuu yhtään autoa ja mietin vaan miten raivona mun takana olevat on. Siis voisin jatkaa tätä mun listaa miten kamalaa autolla ajaminen on mutta sanon vielä sen, että TYKKÄÄN ajaa autolla kesällä maaseudulla ja pitkillä matkoilla. En kaupungissa ja muiden autojen luona :D

Portugalissa kun oon niin ei tuu paljoa ikävöityä oikein muuta perhettä kun soittelen kotiin, snappaan serkkujen ja kavereiden kanssa ja whatsappissa oon siskojen ja veljen kanssa yhteydessä melkein joka päivä. Mutta siskon vauva. Voi ei! Sitä muksua oli kyllä ikävä. Vähän meinas mennä jännäksi kun keskiviikon poika tottakai vähän ujosteli ja ei oikein tykänny ku mä siellä olinkin kun ei mua muistanut joululta ja sit vielä kuulin, että torstaina olisin pojan kans ihan kahestaan muutaman tunnin kun sisko on töissä ja pojan isä menis auttaan muuttohommissa olevaa siskoaan. Oh noes, miten selviän vuoden ikäsen pojan kanssa, joka ei ees tykkää musta!

20160225_125102

Itseasiassa herra yllätti mut seuraava aamuna ja kapus mun syliin itse. Hieman kyllä pelotti jäädä lapsenvahdiksi kun tyypit sano, että joo yleensä aina ku poika herää päikkäreiltä niin itku tulee. Mutta hahaa! Poika yllätti ja ilosena höpötti mulle kun menin hakeen sitä päikkäreiltä. Otettiin keksi (ei kerrota sen vanhemmille) ja katottiin teletappeja tv:stä ja leikittiin keittiössä kattiloilla. Oliko niin ihana poika! Tai siis onhan se nyt vieläkin ja eniten teki tiukkaa lähtä takas Portugaliin vaan sen takia, että siskonpoika ei taas muista mua kun seuraavan kerran meen sinne. Oulussa oli taas mukava käydä, aurinko paisto niin ihanasti päivällä ja maisema oli ihanan luminen. Vaikka siellä taas haisikin keskustassa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply