Pääsiäislomalle lähdettiin jo torstaina. Tanskalaisilla torstai on pyhäpäivä, joten mä otin torstaina mun ylityöt vapaaksi. Ostin lennot Lissabonista Portoon. Yleensä ryanairilla lentää täältä Portoon 9,90 eurolla mutta nyt kun oli pääsiäisen aika niin liput makso jopa 21euroa per henki yhteen suuntaan. Lennettiin jo aamusta. Otettiin aamulla bussi kentälle 6.15 ja lento lähti 7.55. Vaikka lento oli 20min myöhässä niin oltiin silti ajallaan Portossa. Lento Lissabonista kestää vaan 40min, joten siinä kerkee just ylös pilviin kun tulee ilmoitus, että laskeudutaan vartin päästä.

Mähän nyt tietenkin nukuin suurimman osan siitä 40 minuutista. Nyt vasta kun oon lentäny Michaelin kanssa oon tajunnu miten pienet ryanairin koneiden istuimet on. Jopa mulle tekee hieman tiukkaa istua niissä, liekö takapuoli liian iso. Mutta jos on vaan mua pitempi, siihen ei ees tarvi paljon, 163cm ja varmaan oon menny jo kasaanki niinku mutsi ja vanhamummo meni aikanaan, niin jo alkaa oleen vaikeeta ja ankeaa istua yli tuntia pitempään ryanairin koneissa.

Portossa oltiin tosiaan jo aamulla klo 9. Lentokentältä menee suoraan metro keskustaan, tai no. Mun mielikuvissa metro kulkee maan alla. Tämä metro kulki kadulla niinkuin ratikka. Jo heti Porton lentokentältä lähtiessä avautu ikkunasta vain luontoa. Siellä täällä pari taloa mutta muuten vain luontoa. Niin ihanaa vaihtelua tähän Lissabonin ja Portelan taloviidakkoon. Portossa muutenkin oli paljon rauhallisempaa, vähemmän autoja ja ne jalkakäytävät. RAKKAUTTA! NE OLI TASAISIA! Lissabonissa joutuu käveleen miten sattuu kun jalkakäytävät saattaa olla mihin tahansa vinossa ja vaan mukulakivitystä. Portossa jalkakäytävät oli tasaisia, suoria ja tavallista asfaltia!

Meillä oli hostelli tällä kertaa, siitä myöhemmin, toisella puolen Portoa kuin mitä keskusta. Porton metro muuten on miten sen sanois, unelma pummeille. Siellä ei oo portteja mistä piipata ittensä sisään ja ulos, joten voi vaan kulkea ilman lippua jos ei ole pelkoa tarkastajista. Kuljettiin metrolla vain muutamia kertoja lentokentältä tulon lisäksi. Koska Michaelilla oli just ollu miesflunssa niin se ei oikein jaksanu kävellä vielä monia kilometrejä ja Portokin on aika mäkinen. Ei sentään niin pahasti kuin Lissabon.

Michael kävi leikkauttaan tukkansakkin Portossa ollessa. 8e tuli maksaan ja parrantrimmaus 2e. Nyt on hyvä. Mäki piirrän nykyään kulmakarvani niin näytän jopa hieman normaalilta.

Nää kaikki kuvat on Portosta Dom Luis 1:sen sillalta. Varmaan niitä suurimpia nähtävyyksiä Portossa. Me ei sinänsä paljon muualla käytykkään kiertelemässä kuin tuolla ja keskustassa hieman. Tuo silta on vain hieman outoa sinänsä, että siinä kulkee metro ja ihmiset sekasin. Muutama pylväs erottaa, että missä pitäisi kävellä ja missä metro menee mutta ei se ihmisiä estä kulkemasta raiteilla. Onneksi metrot ei kuitenkaan tuossa niin kovaa kulje, etteikö kerkeisi pysähtymään jos joku ei väistäkkään.

Meillä oli tarkoituksena mennä 12euron noin tunnin kestävälle laivamatkalle Douro jokea pitkin, mutta kun sää oli noinkin ankea niin päätettiin jättää tällä kertaa välistä. Torstaina kun saavuttiin Portoon oli ihanan aurinkoista ja istuttiinkin terassilla toista tuntia ja nautittiin kanawrapit ja muutamat oluet ennen kuin mentiin päiväunille. 

Vaikka ilma olikin harmaa ja enteili koko päivän sadetta niin hyvin tarkeni vaan mun parittajan takilla. Michael kyllä niin vihaa nykyään tätä mun hörhövillatakkia, jota käytän nykyään koko ajan. Paljon helpompi kuin ulkoviitta, josta puuttuu yks nappikin keskeltä. Minnehän sekin kadonnut.

Selitän paremmin Portosta ja meidän reissusta Douron laaksoon myöhemmin, nyt kuitenkin pitää palata töiden pariin. Voin sanoa, että ei ollut kamalan miellyttävää nousta tänä aamuna ylös ja palata töihin.

Pikainen tervehdys pääsiäislomalta. Nyt on kierrettyä Portoa ja tänään matkustettiin pari tuntia junalla Douron laaksoon Peso da reguaan.

Toivottavasti teillä on ollu mukava pääsiäisloma. Mulla ainakin ihan loistava! Hyvää pääsiäistä kaikille, palailen taas viimeistään maanantaina blogissa kun ollaan kotiuduttu huomenillalla.

Huomasin, että jääny yksi postaus kirjoittamatta Ponta Delgadasta. Sopivasti tämän kirjoitan, ennen huomenna alkavaa lomaa. Tää loma tulee tarpeeseen ihan totaalisesti. Lennetään tosiaan huomenna aamusta Portoon ja ollaan kaksi yötä siellä, jonka jälkeen matkustetaan Reguaan Douron laaksoon yhdeksi yöksi ennen kuin palataan sitten takaisin Lissaboniin. Vaikka lento on heti aamulla 7.55 niin ei haittaa edes nousta puol 6 ylös kun tietää että se on lomaa varten.

Maanantai oli viimeinen päivä Azoreilla. Olin varannu loman niin, että oltais siellä kun mulla on synttärit niin ei tarvi sen kummemmin niitä juhlia kun ei edes ole paikalla. Ja halusin, että maanantai olis rento eikä suunniteltu sen tarkemmin mitään. Niinkuin ei muillekkaan päiville. Sato vettäkin taas niin mentiin vain kiertelemään ostoskeskusta, josta mukaan lähti uudet kengät ja alusvaatteita. Suunnitelmissa oli käydä illalla kalaravintolassa syömässä joten muu päivä vain käveltiin ja kuvailtiin paikkoja ja otettiin taas päiväunetkin. Tämmösiä mun lomat yleensä on. En suunnittele niitä sen tarkemmin. Ainoastaan jos paikassa on jokin tietty asia mitä varten sinne matkustan niin siellä haluan käydä. Kuten Puolassa oli Auswitch, jossa kävinkin. Siitä voisin muuten kirjoittaa seuraavaksi. Vaikka siitä matkasta yli vuosi niin ei se unohdu.

Meidän hotellin vieressä oli värikkäin talo mitä oon nähny pitkään aikaan. En vaan ymmärrä sen tarkoitusta, se oli keskellä toisen talon parkkipaikkaa. Lieköhän sitten jokin nuorisotalo?

 

Ponta Delgada oli tosi hiljanen vaikka oli keskipäivä. Voin kuvitella miten paljon tuolla on vilskettä keskikesällä. Meidän kalaravintolankin kanssa kävi niin, että vaikka niiden omilla nettisivuilla luki, että se on auki niin lopulta kun sinne päästiin niin suljettuhan sekin oli. Lähdettiin käveleen takas hotellille päin kun oltiin kaupungin toisella laidalla. Päätettiin, että mennään johonkin kivaan paikkaan syömään mikä tulee vastaan ja tiedättekö mikä tuli vastaan. SUSHI BUFFET! Oon opettanu Michaelinkin himoitseen sushia niin ei ois voinu parempaa ravintolaa löytyä. Ja vieläpä mun synttäriateria, jonka Michael makso. Yhdet oluet ja hirvittävä määrä sushia. Ja se oli jossain sivukujalla minne päädyttiin ihan vahingossa.

Tykkäsin ihan valtavasti Azoreiden rakennustyylistä ja väreistä. Valkosta ja mustaa ja sitten saatto yhtäkkiä ilmestyä värikkäitä taloja. 

Talot muutenkin oli hieman vanhoja ja alko rapistumaan. Ikkonakarmeissa kasvo ruohoa ja köynnökset oli vallottanu aitoja ympäriinsä. Ponta Delgada oli kuin puoliksi hylätty kaupunki.

Kirjoja rakastava ihmisenä tää asia oli iloinen asia. Kun pyörittiin takas hotellille sushibuffetin jälkeen löydettiin kaupungista minikirjasto vanhasta puhelinkopista. Miten hieno idea! Jostain syystä en usko, että tämä toimis Suomessa. Se hajotettaisiin yhdessä yössä ja kirjat tuhottais. Se on kumma mihin suuntaan Suomi on menossa yhä enemmän.

Mutta kannattaako Azoreille lähteä? Kyllä, kyllä kannattaa. Mutta kesäkuukausina ja kannattaa vuokrata auto. Ilman autoa ei saarella pysty kulkemaan koska bussit kulkee niin harvoin ympäriinsä. Myös pyöräily onnistuu, koska saari on päästä päähän n.140km tietääkseni, saatan olla väärässäkin. Ponta Delgadassa ei kovin paljon tekemistä ja nähtävää ole, joten siellä ei kannata viipyä kuin muutama päivä kuten mekin tehtiin. Sen jälkeen kannattaa vieraille muutamien kymmenten kilometrien päässä olevilla kuumilla lähteillä ja luonnonpuistossa. Kummassakaan me ei päästy käymään ja ei varmaan edes olisi kannattanutkaan lähteä sinne näillä sateilla mitä niskaan lomalla saatiin. Mutta meille tää loma pääasiassa olikin vain työstä irti pääseminen ja rentoutumisloma, jossa vain syötiin ja nukuttiin ja pussailtiin ja halailtiin.

 

Huomenna uusi loma!