Pikainen päivitys.
Oli herätys kello 2. Michael puhu tanskaa eikä edes ymmärtäny sitä ennen ku sanoin kolmannen kerran että en tajua. Lento lähtee 45min päästä. Boarding alotetaan 10min päästä. Silti ihmiset on jo jonottanu vartin tuossa. Asia mitä en ymmärrä. Varsinki kun työntekijät sanoo että paikat 1-11 ensimmäisenä (esim) ja sit joku tyyppi yrittää änkee koneeseen ja istuu jossain 39 ja vielä ihmettelee ku sanotaan että sun pitää oottaa.

Puin vaikka miten paljo vaatteita. Poolopaidanki laitoin! Sen kamalan ruskean 1euron primark poolon. Eteisessä tajusin että eiih, olin ottanu kämpiltä balleriinat jalkaan! Suomesa on -6 pakkasta ja mä kuljen balleriinoilla!

Pyysin että kotiin ostettais saarioisten mikropitsoja että voin mielissäni nauttia niistä. Nomnom. Nähdään taas!

Miksi mua stressaa Suomeen meno? Lähen lauantaina ja en tiedä oonko ihan innostunut vai ahdistunut. Tottakai on ihanaa mennä kotiin käymään ja pääsee näkeen ihmisiä, kaivaan omia tavaroita, käymään kaupassa ja syömään kotiin ihanaa ruokaa. Mutta koko ajan takaraivossa on joku pieni pelko. Muistaako ne enää mua kotona. Muista tää saattaa tuntua hupsulta, että miksei muka muistais. Mutta kun isällä on keskivaikea muistisairaus niin koska mä nyt vaan oon mä niin mietin aina kun oon pitemmän aikaa, jopa vaan kuukaudenkin, pois kotoa, että entä jos ens kerralla mua ei muistetakkaan kuka mä oon. Kävin kattoon keväällä Edelleen Alice leffan ja se oli kamalaa ku alko siinä miettiin, että entä jos. Sen nyt tiedän, että siskon vauva ei mua muista. Mutta sen nyt hyväksyn, koska eihän herra vauva nyt ookkaan ku vasta kohta vuoden ikänen. Se nyt vierastaa kaikkia jo muutaman viikon tauon jälkeen.

Näitä asioita oon miettiny kun lähtö kotiin lähenee. Ja tietenkin se stressi, että kaikille tuliaisia, joka paikassa pitää käydä ja nähdä kaikkia ihmisiä. Siihen vielä stressi töissä. Hitto mun työ on oikeastaan vaan kopioi liitä hommaa. Ihan oikeasti. Mutta silti se aiheuttaa stressiä. En ees tajua miksi. Sama homma oli kun oli keväällä töissä pitseriassa. Saatoin vielä kotona miettiä, että teinkö jonkun asian oikein. Nyt en sentään kotiin saakka tuo näitä hommia niin paljon. Tänään oli suoraan sanottuna ihan hirveä päivä. Yhtäkkiä olinkin ainoa, joka otti puheluita kun muut istu vaan paussilla tekemättä mitään. Mä en saanu ees kahvia juotua saatikka käytyä vessassa kun puhelin soi koko ajan. Samaan aikaan teamleader olettaa mun opettavan uuden työntekijän hommiin. Ja sekin aiheuttaa niin kauheet paineet. Entä jos se ei opikkaan? Ja varsinkaan mitä tyyppi kommentoi perjantaina mulle. ”Tee ite omat työs.” Eipä siinä kamalasti voi toista opettaa saatikka ole edes halua yrittää jos toinen suoraan ilmottaa, että häntä ei yhtään kiinnosta edes opetella. Pakko kai huomenna on yrittää uudestaan ja jos ei onnistu niin kertoa sitten teamleaderille, koska muutenhan mä tästä syyt saan niskoilleni. Kaikki nämä alko tuntuun tänään niin kovasti, että äksyilin Michaelille ja kämppikselle. Olin aamusta saakka ihan hermorauniona ja 14 aikaan iltapäivällä alko oleen niin paha mieli, että itketti. Ja ei, kuukautiset ei tällä kertaa aiheuttanut mulle mielialan vaihtelua, jos joku sitä ajattelee.

Ja se, että toiset puhuu siitä minkälaista oli käydä taas kotona pitkän ajan jälkeen. Michaelhan kävi vasta ja se sillon sano kun saapu Tanskaan, että tuntee ittensä vieraaksi omassa kotimaassaan. Toinen työkaveri puhu samaa. Että on repässy juuret irti ja kun menee lomalle Suomeen niin alkaa taas palautuun ja ne repästään taas irti kun palaa loman jälkeen takaisin Portugaliin. Mindfuck. Ehkä pelkään sitäkin? Oon unohdettu, vieras omassa kotimaassa ja Portugaliin en ole sopeutunut vielä täysin kokonaan. Johtunee tosin varmaan siitäkin, että asun skandien kanssa ja vietän kaiken aikani skandien kanssa. Ihan kuin olisi Suomessa, mutta silti niin kaukana.

Ollu nyt stressiä kaikesta. Mulla on jopa stressiä siitä että mulla alkaa loma kohta! Siitä, että ku pitää käydä kaikkialla ku oon Suomessa niin ei kerkee ollenkaan ottaan rennosti. Ensinnäkin, mun matkustaminen alkaa Suomen aikaa klo 5 yöllä. Eli klo 3 täällä. Ja oon kotona vasta n.00.15 eli matkustan 19 tuntia Lissabonista Oulaisiin. Ja mulla on ainoastaan 45min vaihto Amsterdamissa sekä 3 tunnin ootus helsingissä. Eli ilman näitä välitaukoja mun matkustaminen kotiin kestäis joka tapauksessa yli 15 tuntia! Muka niin helppoa matkustaminen euroopassa. Ja sit toiseksi tämä, että pitää visiteerata kaikki lähipitäjät. Oon suomessa 8 yötä joista vietän vähintään kolme muualla kuin kotona. Ja tiiän, että mun tavarat on viety (piilotettu) varastoihin niin siinä menee varmaan neljä päivää, että ees löydän mitään.

Hain sunnuntaina Michealin lentokentältä. Kaks viikkoa se oli Tanskassa lomalla ja kauhia ku ihan jännitti nähdä sitä taas. Mukava vaan, että sain sen takas kotiin. Aletaan katteleen pikku hiljaa omaa kämppää, joo. Ollaan vasta 2kk oltu yhdessä, mutta ehkä joskus joulukuussa muutetaan ku nyt mäkin meen lomalle Suomeen jo parin viikon päästä! Nii ja stressiä lisää ”tuo tuliaisia”-kommentit.

Töissä ne kyllästy myöhästelyyn ja ilmotti et nyt mennään Portugalin säännöillä. Kaikki tehdään takas mitä ollaan pois ja jos oot perjantaina tai maanantaina pois luvatta menetät suoraan KOLMEN PÄIVÄN PALKAN. Eli teet jossain vaiheessa kaks palkatonta päivää. Mut jotain hyvääki hei! Huomasin suunnitelmasta et mut siirretään istuun kahden uuden työntekijän väliin ja kysyin sit et miksi ihmeessä. ”Oon huomannu, että teet hyvää työtä niin ajattelin, että voisit opettaa pojat työhön kans.” Eihän siinä, ylpeä oon itestäni, että saan kehuja mutta en mä mitenkään hyvä opettaan oo saatikka sosiaalinen.

Nää kuvat on otettu snapchatin kautta. En tajua miksi snappi huonontaa näitten laatua näin paljon. Mut oon pahoillani näistä laaduista mitä täällä nyt saa nauttia. Töistä vielä se, että nyt ne päätti,että meijän tiimin pitää muuttaa toiseen kerrokseen ja tää yläkerta minne nyt muutettiin on niin ankee. Verhot kiinni ja valot pois ja tunkkanen ilma ja kaikki huonosti. Kukaan suomalaisesta ei tykkää liittyä ruotsalaisten kans samaan toimistoon. Siihenhän itellä ei toki vaikuta millään tavalla (ihan saatanasti vaikuttaa oikeesti) se, että kaikki ruotsalaiset on n.19-20v ja niin lapsellisia että ei jaksa. Nyt joku vaihto yhen likan tuolin ja siitähän vasta show alko. Hän ku on istunu juuri sillä tuolilla 5 kuukautta! Nyt se tuola lattialla istuu ja mököttää.

Joo, nyt ollaan Michaelin kanssa ihan VIRALLISESTI yhdessä. Toisin sanoan laitettiin facebookkiin asia julkiseksi. Tuli varmasti kaikille tosi yllätyksenä, että ollaan parisuhteessa. Kaveri kommentoiki siihen että vihdoinkin. Mutta sitä ku vasta ite eros niin oli pelko toisten ajatuksista ja siitä tuomitseeko ne. Eka kuukausi oliki vähä hankala itelle just sen takia. Vasta kun muut kerto olevansa ilosia meidän puolesta niin aloin uskoon, että ehkä muut ei tuomitsekkaan mun pikasta miesvaihtoa.

Oon yrittänyt metsästää halpoja lentoja Suomeen jouluks. Lissabonista yhdellä vaihdolla menohan oli sen melkein 180e. Ostin Lissabon-Lontoo lipun 20e, Lontoo-Kööpenhamina lipun 14e ja nyt vielä Kööpenhaminasta Helsinkiin ja siitä ouluun. Sanoisin et max.100e menee ku väkertää. Ja pääsen vielä illaksi kotiinki. Ootan vaan Tanskaan menoa. Kiva matkustella vähän enemmän. Ja päästä näkeen Aarhuski. Kukaan käyny siellä? Jos kysyn Michaelilta minkälainen se on niin se todennäkösesti haukkuu sen. Niin jos joku toinen kertois totuuden :D Tanskassa en oo muutenkaan käyny ku viime kesän vuorokauden reissua lukuunottamatta ja nyt oon viikon siellä.

Sillä välin ku Micael oli lomalla niin mä kävelin. Kuljen töissä kämppiksen kyytillä niin kävelyki jääny joten nyt tulee vaan käveltyä lounaalla. Nyt varsinki ku värkkäsin juustokakunkin lauantaina (joka muuten oli ihan loistavaa!) niin pitäs kyllä liikkua enemmänkin. Sovittiin Michaelin kans, et kunhan tuun Suomesta lomalta takas niin hankitaan lähisalille kortit. Melko kallista ku 40e kuukaudessa. Suomessakaan niin kallista ollu. Miksi täällä on?

Tuossa juttelin perjantaina yhden ihmisen kanssa siitä miten eron jälkeen itsetunto on niin alhaalla. Voin sanoa, että mulla ainakin oli. Olinhan koko ajan vitun idiootti joka ei osannut edes riisiä keittää. Ja siinä oli sekin, että kun kauan kuuntelee miten huono on niin eron jälkeen pelkääkin, että kaikki se onkin totta ja ei saa ketään kaveria. Enhän mä uskaltanut olla töissä kenenkään kanssa yhteydessä suhteen aikana. Tein työt ja lähdin kotiin. Kerran menin työkavereiden kanssa lounaalle ja pelkäsin vaan miten saan kuulla siitä että haluankin muita miehiä, miten oon vaan huora ja sen jälkeen saisin vaan kuunnella siitä, miten naurettava ämmä oon ku itken sen haukkumisien jälkeen. Hyvällä tuurilla myös hieman käsistä repimistä ja kuristamista. Joten eristäydyin aika pitkälti töissäkin. En halunnu käydä ulkona kävelyllä, koska siitä vasta kyselyitä ois tullu. Ketä meen tapaamaan ja miksi meen ulos edes.

Niin miten tästä selvitään? Muistaa sen kaukaisen ajan kun ajatteli itsestään että oon hei ihan hyvännäkönen, kiva ja ystävällinen, omanlainen ihminen josta muut välittää. Nyt onkin täysin tyhjä. Mulla autto Michael eniten. Se autto mut ylös. Se vei mut sosiaalisiin piireihin. Raahas ulos lounaalle töissä. Puhu mulle koko ajan ja lopulta aloin mäkin puhumaan. Joo, siinä nyt oli sekin, että se oli ihastunut muhun jo ennestään ja kyllä, myönnän, mäkin siihen. Siinä tilassa missä mun parisuhde oli ennen mun karkuun lähtöä mun mieli jo muissa miehissä, Michaelissa. Se miten kaikki olikin ystävällisiä mulle ja tykkäs musta sai mut ymmärtään että ehkä mä oonkin ihan hyvä ihminen, vaikka en sitä riisiä muka osaiskaan keittää.

Omasta kokemuksestani, valitettavasti omasta kokemustani, voin sanoa että tämmösen suhteen jälkeen ainoa keino parantaa haavat ja itsetunto on vaan olla sosiaalinen. Mulle se on muutenkin hankalaa ja kestää aikansa mutta tässä tilanteessa se oli pahinta mitä pysty tapahtuun. Mutta se autto. Ja se, että pikku hiljaa alko miettiin mitä hyviä puolia itsessä on.

Mulla on vielä pitkä matka edessä kuljettavana siihen itsetuntoon ja hyvään oloon mikä mulla oli ennen tuhoisaa parisuhdetta mutta oon jo matkalla. Oon onnellinen tällä hetkellä ja se on tärkeintä.

Ollaan kuukausi asusteltu tässä asunnossa. Eniten kaduttaa se, että jätin suomeen niin paljon rakkaita asioita. Kaikki kuvat ja omat pikku tavarat, jotka tekis tästä asunnosta mun näköisen. Nyt tää on vaan huone jossa kaikuu ja jossa on aivan liikaa tyhjää tilaa. Haluan omat tavarat suomesta vaatteiden ja kenkien lisäksi. Haluan tehdä tästä kodin näköisen. Niin, ja meinashan Michael tuoda tanskasta pleikkarinsa tänne ja mietti, että ostaa telkkarin. Mä haluaisin nojatuolin ainakin. Kohta tässä käy niin, että ollaan ostettu kokonainen omaisuus tänne huonekaluja ja sitten päätetäänkin muuttaa muualle.

 

Mutta oon tässä käyny shoppaileen aika paljon muutamassa viikosa. Jotta sais tän huoneen näyttään iteltään. Parhaimman asian löysin tänään. 7,95e. Mulle sopiva viinilasiksi.

Ne, jotka on kattonu puumanaista varmasti tietääkin, että Jules juo viiniä aina suurista viinilaseista. Yleensä ne taitaa olla maljakoita. Niinkun varmasti tämäkin. Eipä tarttis koko aikaa olla täyttämässä.

Ostin tosiaan verhonkin kiinakaupasta. En jaksanu oottaa siihen, että pääsen kotiin muutaman viikon päästä. Oli aivan liian ankeeta asua huoneessa, jossa ei ollu ees verhoja. Ongelmahan oli se, että ei ollu verhotankoakaan vaan laitoin nastoilla tuon verhon kiinni.

Kyllä, yöpöydällä on somersby tölkki. Pahis Heli kun join perjantaina töiden jälkeen ja siivosin huonetta. Ostin mä tänään tekonahkasen säilytysrahinkin jota pidän yöpöytänä. Kynttilöitä ja lidlistä ostin jälleen kerran kasvin. Pienen kuusen. Tai enemmän kai se on tuija. Mutta puu ku puu. Koristelen sen sit joulukuussa. Mulla on jo joulukalenteri minkä Michael osti. Pyysin myös siskoa ostaan mulle glitteristä niiden korujoulukalenterin. Se on sitten eri asia tykkäänkö lopulta siitä. Oon saanut nyt ostettua hyvin jo lahjoja ja tuliaisa ku menen suomeen, niin sanoinko vielä miten paljon ootan sitä? En oikeastaan tiiä miksi ootan sitä niin paljon. Ei mulla kummosempi koti-ikävä ole. Ja tähän loppuun vielä erittäin hieno ostos myöskin minkä tein viime viikolla. Ja kyllä, siinä on viiniä myöskin. Katottiin kämppiksen kanssa hottikset sarjaa ja ei sitä ilman viiniä voi kyllä kattella. Tuossa on vain mun lasi, ei heidin ollenkaan. En siis tissutellu yksinäni :D

Kylläpä nyt tuli jotenki alkoholintäytteisiä kuvia tähän postaukseen, vaikka yritin vaan selittää miten ankea huone mulla on kun ei ole omia tavaroita.