Suomen suurin matkablogiyhteisö

Subscribe & Follow

Daily Archives

Kuumuus

Itkin tuossa perjantaina. Olin ollu koko päivän surullinen ja lopulta illalla aloin itkeen. Tiättekö miksi? Koska meillä ei oo vielä omaa nettiä ja en oo saanu katottua masterchef australiaa. En ee valehtele. Netin ja masterchefin takia itkin. Se on varmaan tää lämpö joka iski naamalla ku astuttiin ulos koneesta joka tekee mut hulluksi. Onneks nyt pari päivää ollu mulle sopivia mut taas loppuviikoksi luvattu 30 astetta.

image

Sain muuten palkkani. Se että ilmotin työnantajalle että laitoin asian ammattiliittoon toimi heti. Koska mähän soitin sille samantien ku sain palkkani et mikä tää summa on? Se selitti että joo on tämä oikein, olit 23pv töissä ja se tulee siitä. Sen voin sanoa sen puolustukseksi että siltä puuttu 1pv siitä. Mut ei siitä yhdestä päivästä sitä melkein tonnia tule jonka sain kun valitin asiasta eteenpäin. No,mut onpa seki nyt hoidettu. Tässä netin puutteen takia oon ollu onnellinen edes noista 5 kirjasta mitkä mulla on mukana. Luin jo yhden, carrien nuoruusvuodet, ja nyt alotin siitä jatko-osaa. En kattonu sitä sarjaa paljoakaan. Ekan kauden. Sanoisin että kirja oli parempi. Paitsi että sebastienista on tehty aivan jäätävä häntäheikki siinä. Se jopa jotain pikkusiskoa siinä koskettelee jonka takia se eroo yhdestä likasta. Hyh. Sarjasta on myös jätetty yks tärkeimmistä henkilöistä pois. Tai oikeastaan yhdistetty kaks henkilöä yhdeksi. Ja eikö sarjassa carriella ollu vaan yks sisko? Kirjassa sillä on kaks. Pikku asioita poistettu mut ärsyttäviä :D Onneks mulla on tabletilla vielä kirjoja lukematta että en ihan orvoksi jää jos kirjat loppuu kesken. Pitäskö laittaa kotiin viestiä että laittaa mun pari kirjaa postissa? Eiii. Painaa liikaa. Mieluummin hapankorppua.

image

Voin sanoa, että alkupäivät portugalissa oli aika taistelua mulle. En osaa kieltä, panen kaikkia asioita vastaan, mikään ei onnistunu. En ees halunnu et mikään onnistuu. Jo ekana iltana oli ikävä systan vauvaa ja ikävän kourissa aloin kutsuun vuokraemännän koiraa vauvan nimellä. Mut nyt ku eka viikko on ohi oon paljon sopeutuneempi. Asunnossa on omat tavarat paikallaan. Omia juttuja joka paikassa. Saan kokkailla, kunhan poika ensin sytyttää kaasuhellan mulle, ja saan tehdä omia juttuja kun haluan. Kuten lukea kirjoja ja kattella ohjelmia. Tuossa viime postaukseen yllättäen, joku ano, kommentoi että onpa tuskasta lukea ja valivali. No mutta ihan vaan tiedoksi ihmisille, 1)kerron miten asiat on 2)ei kukaan sua PAKOTA lukemaan näitä mun juttuja ja 3)voin mä alkaa kertoon vaan miten ihanaa täällä on ja sit vasta ihmisiä vituttaakin kun muka leijun miten hienoa lissabonissa on. Mutta niin kait se on elämässä, kaikkia ei voi miellyttää. Eikä mua itseasiassa ees kiinnosta miellyttää.

Mä oon onnellinen tämmösenä kun olen, olen onnellinen elämäntilanteeseeni, olen onnellinen pojan kanssa, olen onnellinen Portugalissa. Olen onnellinen. (Ainoo, että pitäis varmaan käydä Suomessa elokuussa hakeen uus resepti epillereihin)