Jos sulla on parisuhde ongelmia tai muuten vaan vituttaa niin ei parane lukea tätä tekstiä.
Ollaan pojan kans oltu yhdessä kohta 9kk joista ollaan asuttu yhdessä ja vietetty melkein joka hetki yhdessä 9kk. Eli siitä saakka kun Barcelonaan palasin takas pojan luo 15.heinäkuuta ollaan oltu yhdessä. Ruotsissa ollessa oltiin 2 yötä erossa ja Suomessa ollessa ollaan oltu yhteensä 3 yötä erossa. 5 yötä 9kuukauden aikana. Aluksi oli vaikeeta tottua siihen, että oli joku koko ajan vierellä. En koskaan oo asunu miehen kanssa saatikka seurustellu vakavasti 6 vuoteen, muistaakseni. Pisin parisuhde kestänyt tyyliin sen 7-8kk. Mut poika, se muutti mun elämän ihan totaalisesti siitä kesäkuisesta illasta lähtien kun ekan kerran tavattiin Barcelonassa.
Riideltiin aluksi tosi pahasti, mutta nyt. En ees muista oliko viimeks uutena vuotena kun tapeltiin viimeks. Kyllähän me kinataan mutta aina kun kinataan niin pyydetään vartin sisään anteeksi toisiltamme ja sovitaan asiat. En ikinä vois kuvitella tappelevani monta päivää saatikka olla puhumatta pojan kanssa. Ja yleensä meidän kinaamiset on liittyny tiskeihin tai mun kouluun. Ehkä maailman tyhmintä ees kinata ja riidellä tiskeistä.
Meillä menee hyvin. Meillä menee loistavasti. En ikinä koskaan oo tuntenu näin toista ihmistä kohtaan enkä koskaan oo ollu näin onnellinen. EN voi kuvitella elämää ilman tätä ruotsin herraa. Ollaan suunniteltu elämää pitkälle tulevaisuuteen yhdessä. Tehdään kompromissejä ja ollaan päivä päivältä onnellisempia ja rakastuneempia.
Välillä kahtelen poikaa ja mietin miten komea mies mulla on. Ja se on vain mun mies. En voisi olla onnellisempi elämässäni.
No Comments