Suomen suurin matkablogiyhteisö

Subscribe & Follow

Tarina hiirestä ja Helistä

Varoitus! Sisältää kuvan joka saattaa ällöttää muita mutta ei mua.

Tosiaan. Joulupäivänä oli talossa niin paljon lössiä että piti yläkertaan mennä nukkuun. Joka on siis käytössä kohtalaisen harvoin. Koska talo on vanha ja kellarissa on luukku suoraan ulos auki saattaa talvisin talossa olla hiiri tai pari.

Joulupäivänä ku pääsin vihdoin kotiin baarin jälkeen ja klo 4.15 ku raahauduin yläkertaan nukkuun niin huomasin peiton välissä siemeniä. Ja niitä oli melko kasa siinä. Joo. Hiiren talvivarasto. Sääliä tuntematta puistautin kaikki lattialle ja kääriydyin nukkuun. Täti nukku viereisessä sängyssä jo hyvää vauhtia. Tekstailin hetken illan tapahtumista bffn kans ja joskus 4.50 aloin nukkuun. Jätin kylmän vuoksi joulupukkipaidan päälle. 6 aikaan heräsin natisevaan ääneen korvan juuressa. Säikähin ku silmien eessä vilahti jotain ja nousin sekunnissa istuun. Kah, se oliki vaan puhelimen laturi joka siinä oli. Mietin siinä sit että olikohan se sit paidan olkatoppaukset jotka natisi joten heivasin paidan päältäni ja nakkasin lattialle. Oon kuitenki vainoharhanen ja päätin tarkistaa tyynyt. Eka tyyny. Ei mitään. Toisen tyynyn ku nostin niin saatana! Se hiiri jonka ruuat olin nakannu lattialle oli tullu kostaan ja juoksi tyynyn alta kohti. (Kyllä!varmasti oli jälleen sama eläin kyseessä!) Kiljasu ja hyppy lattialle niin että täti heräs. Hyppäsen tätin sängylle ku se nousi ylös tarkistaan mun sängyn. Ylläri. Hiiri kadonnu. No. Keräsin kamani ja menin alakerran sohvalle nukkuun. Joka ei muuten ole miellyttävä. Nukuin hurjat 2 tuntia koko yönä. Tunti ennen hiiren iskua ja tunti sen jälkeen. Päivällä käskin virittää ansat ja iloni oli suurta nähdessäni tämän:
image

En tunne sääliä ja tuskaa.

Moikka!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply