Elämä on rankkaa. Varsinki ku saa yks ilta päähänsä että hei!ku kerta muutan viikon päästä niin samahan se ois repiä kaikki tavarat komerosta ulos. Varsinki ku komeron lattia oli kattoon saakka täynnä jätesäkkejä ja laatikoita ja sen lisäksi toki hyllytki täynnä. Saman tein myös lipastolle. Miksi?
Rankkaa oli myös ku kaveri valmistu ja lauantaina huristelin eka sen luo käymään. Pysyin lujana herkkujen äärellä ja join kupin teetä. Thats it. Muutenki paino varmaan noussu viikossa kolme kiloa. Teekupin jälkeen ajoin kummin luo ja se sit oli et kai me tänään ollaan silti menosa vielä paikalliseen?
Äkkiä kiekka kotona ja uudet vaatteet mukaan. Takas kummille, kaks siideriä ja terassille joen varteen juomaan lisää. Rankkarankka elämä. Varsinki ku kummi osti kaiken. Baarissa kahtelin porukkaa että mitä vittua on tapahtunu ku kaikki onki 18vuotiaita ja mä 25? Millon musta tuli vanha? Sain kuitenkin säälihitaat mun vanhalta luokkakaverilta. Kiitos. Pelasti illan :D
Yöllä sain kyydin ekaa kertaa varmaan viiteen vuoteen kotiin saakka vaan kysymällä randomisti. Ei meilläpäin saa kyytiä kotio ellei kaks viikkoa ennen baariin menoa kysele ihmisiltä josko ne lähtis.
Koska mun huone ja sänky näyttää yllä olevalta kaaokselta ei sielä voi edes nukkua (onnittelut mulle tässä vaiheessa hyvästä järjenkäytöstä) joten painelin yläkertaan vintille nukkuun. Heräsin siihen että saatana tikka hakkas ikkunan karmia.
Rankkaa.