Browsing Category

Viro

Pitkin pimeitä metsäteitä Virosta Puolaan

2.9. Tartto – Kaunas

Tarttosta alkoikin varsinainen siirtyminen kohti Puolaa. Alkumatkan pidemmät ajopäivät olivat tiedossa etukäteen ja sillä asenteella sitten pudoteltiin kohti etelää seuraavat päivät. Koska reitille ei ensimmäisinä päivinä osunut myöskään mitään mielenkiintoista nähtävää, lisättiin ajopäiviin vielä hieman lisää kilometrejä.

Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Tarttosta Väinänlinnaan ja yöpyä siellä, mutta lopputulemana ajoimme suoraan Liettuan puolelle Kaunasiin asti. Yksi pikavuoromatkustajakin odotti noutoa Kaunasissa ja Pikavuoro tietysti paikalla aikataulun mukaisesti. Matka kesti taukoineen 13,5 tuntia ja tuntui näin alkumatkasta melkoiselle urakalle, kun kroppa ja mieli eivät vielä ole tottuneet pikavuoroiluun. 87 km ennen määränpäätä Janin jäljellä olevaa ajoaikaa laskettiin pilkuntarkasti. Onneksi ajoaikaa oli vielä hitusen jäljellä ja tällä kertaa säästyttiin bussissa nukkumiselta :)

Ajoajan laskeminen on pilkuntarkkaa työtä. Toisinaan jäljellä oleva ajoaika on niin niukilla, että sitä lasketaan porukalla.

Matkareitti 2.9.  566 km: Tartto (Viro) – Rezekne (Latvia) – Väinälinna (Latvia) – Ukmerge (Liettua) – Kaunas (Liettua)

3.9. Kaunas – Bialystok – Korczew

Ruokatauko kauniissa Bialystokissa

Niin se historia toistaa itseään ja seuraavana päivänä tarkoituksena oli painaa Kaunasista aina Puolan Lubliniin saakka. Kaunasista lähdettiin vasta puolen päivän aikaan, mutta silti alkoi Janin ajoaika täyttyä kesken matkan ja jouduttiin ottamaan hätämajoitus matkan varrella. Tästä tulikin varsinainen seikkailu, kun mennä ryttyytettiin pitkin puolalaisia metsäteitä. Majapaikka löytyi vähän hakuammunnalla, kun otettiin lähin mahdollinen. Ajoaikaa oli jäljellä enää 1,5 tuntia ja tiet kapenivat ja muuttuivat kuoppaisiksi hiekkateiksi. Täpärästi tälläkin kertaa perillä yön pimeydessä ja onneksemme majapaikka oli varsin mukava kartano.

Hätämajoitus paljastui päivänvalossa varsin hienoksi kartanoksi

Matkareitti 3.9. 400 km: Kaunas (Liettua) – Bialystok (Puola) – Korczew (Puola)

Tätä kirjoittaessani saavutamme pian Ukrainan rajan. Seuraavat kaksi yötä vietämme Ukrainan Lvivissä.

Mikä se on? Se on Mörkö!

Ensimmäinen matka-aamu oli jännitystä täynnä. Lähinnä siksi, että jännitimme uutta menopeliä, sen tunnelmaa ja ulkonäköä. Kyydissä tutkailimme asiantuntevasti uutta ajopeliä, makustelimme istumamukavuutta ja auton jousitusta. Eihän se Ajokkiin tottuneelle meinannut millään yltää riman yli ;) Penkkien istumamukavuus ei ainakaan ensimmäisen päivän kokemuksella päihitä Ajokkia ja välillä Mörkö pomppii niin, että blogia on hankalaa kirjoittaa.

Mutta se ulkonäkö! Nyt on linja-autossa niin komeat teippaukset, että sillä kerätään katseita maantiellä ja hotellin pihassa. Eikä vähiten siksi, että bussin takapäässä kummittelee itse oikeutetusti Mörkö! Suomalaiset tulevat juttelemaan ja löysinpä illalla Mörkön seurasta yhden hihittelevän suomalaismiehenkin. Ei varmaan ole yllätys, että uusi ajopeli sai nimekseen Mörkö.

Kaikki lähes valmiina

Tuttuun tapaan kaikki ei pelitä heti alkumatkasta. Mörkön wifi puuttuu, patterit puhaltavat kuumaa ja reaaliaikainen kartta on vielä työn alla. Liveseurantaa onkin jo kovasti kyselty. Koittakaa kestää, se on tulossa! Vessakin on vielä kalibroimatta käyttökuntoon (kuvassa oikealla käynnissä alkolukon kalibrointi).

 

Uteliaat kyselevät Janilta, mitä tapahtuu mitäkin nappia painamalla. ”En tiedä, en ole kokeillut kaikkia vielä.”, kuuluu vastaus.

 

Matkasuunnitelma

Matka alkoi perinteikkäästi Salosta Helsinkiin ja sieltä edelleen Länsisataman kautta Tallinnan laivaan. Tallinnasta porhallettiin pohjoisen kautta Rakvereen ja sieltä edelleen Peipsijärvelle. Peipsijärvi on Euroopan neljänneksi tai viidenneksi suurin luonnonjärvi. Viron ja Venäjän raja on kartalla piirretty keskelle järveä, joten pitihän se käydä bongaamassa. Ei me kyllä nähty sen enempää rajaa kuin Venäjääkään. Sen sijaan järven rannalla tuoksu oli, hmm.. aika maalaismainen. Osalla porukasta järveä enemmän kiinnosti kuitenkin F1-kisat ja porukka nökötti tuijottamassa formuloita pienen padin näytöltä. Illaksi saavuttiin Tarttoon ja tänään matka jatkuu Latvian Väinänlinnaan. Alkupätkän kartta Mustallemerelle asti vielä ohessa. Tarkkoja ajoreitteijä ei karttaan ole piirretty, mutta eipä ne taida olla vielä tiedossakaan :D

Tätä klikkaamalla näet kartan ja pysähtymispäivämäärät Google Mapsissa.

Pikavuoro on jälleen tien päällä!

Ajokki Royalin keula käännettiin aamulla Salon torilta kohti etelää muuttolintujen parvien saattelemana. Salosta lähti mukaan matkalaisten saattajiksi muutamia pikavuorokonkareita, ja lisää matkustajia poimittiin kyytiin Katajanokan satamasta. Bussissa tunnelma oli alusta asti katossa, kun edellisillä retkillä tutustuneet reissaajat juhlivat jälleennäkemisiä ja riemastuttivat uusia kyytiläisiä legendaarisimmilla Pikavuorotarinoillaan.

 

Salon torilla jaeltiin lähtijöille vielä viimeiset onnentoivotukset, neuvot ja halaukset.

 

Suomenlahden ylitys sujui kivuttomasti ja suhteellisen nopeasti Viking XPRS:llä. Perillä sateisessa Tallinnassa piti ensimmäiseksi suorittaa nopea koukkaus paikalliseen Prismaan ostamaan Ajokkiin vaahtosammutin, joka on oltava mukana kaikissa Virossa käytettävissä ajoneuvoissa. Satamasta matka jatkui heti kohti Viron ja Latvian rajaa, joka ylitettiin ilman minkäänlaisia muodollisuuksia. Raja-aseman ravintola tarjoili nälkäisille matkustajille erinomaista seljankaa ja kotitekoisia lihapiirakoita muutamalla eurolla samaan aikaan kun Jani selvitteli lähiseutujen hotellitarjontaa.

Salolainen Janne on ensimmäistä kertaa Ajokin matkassa. Viihdepäällikkö Pöke ajoi kyydissä Helsinkiin, mutta kenties näemme hänet mukana vielä myöhemminkin; tutkimattomat ovat tunnetusti Tuomaksen tiet.

 

Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi Latviassa valikoitui noin 50 km Riikasta pohjoiseen sijaitseva pieni merenrantakaupunki Saulkrasti. Saapuessamme alkoi jo hämärtää, joten kaupunkiin tutustuminen rajoittui lähinnä tienvarsihotelli Sunny Dunen lähistön ruokakauppoihin. Viihtyisästä tienvarsihotellista sai pienen neuvottelun jälkeen kahden-kolmen hengen tilavan huoneen 33 eurolla. Matkaa jatketaan huomenna heti aamusta, jolloin on tarkoitus päästä jo hyvän matkaa Liettuan puolelle.

 

 

Pikavuoron lähtö oli huomioitu myös iltapäivälehdissä

Tallinna! Voitto!

 

To 30.4.2015, Tallinna (EST)

Ensin tärkeimmät: Ajokki Royal matkustajineen saapui muutama tunti takaperin onnellisesti Tallinnaan. Manner-Eurooppa on siten taputeltu ja enää jäljellä on Pikavuoron huominen loppuhuipentuma Helsingissä ja Salon torilla. Hyppäämme Tallinnassa laivaan puolelta päivin ja paatti on perillä Helsingin Länsisatamassa kello 14.30. Ajokki jatkaa kohti Saloa joskus neljän maissa, joten laivan saapumisen jälkeen on hyvää aikaa tulla tervehtimään pikavuorolaisia satamaan ja kuulemaan viimeisimmät reissujutut. Ajokki laitettaneen parkkiin Länsisataman terminaalin edustan linja-autoparkiin, josta se on helppo bongata. Sinne vaan kaikki joutilaat.

Matka Riikasta Tallinnaan oli oikeastaan kaikin puolin ongelmaton. Aurinko paistoi eikä liikennettäkään Via Baltikalla ruuhkaksi asti ollut. Itse asiassa tieosuus oli jopa jossain määrin tylsä, mutta eipä se ihme ole. Onhan tämä ainakin minulle melko tuttu reitti. Pikavuorokippari Lainekin on tainnut Tallinnasta Riikaan joskus muutaman kerran ajella, joten homma sujui kaikin puolin rutiinilla. Lähdimme liikenteeseen yhdeksän jälkeen aamulla ja olimme perillä kolmen jälkeen iltapäivällä. Helppoa hommaa.

Schengen-aikaa kun elämme, ei Latvian ja Viron rajallakaan ole enää nykyään oikeastaan minkäänlaista toimintaa, ellei uutta ja siistiä, ilmeisesti tullin vanhoihin tiloihin keskelle tietä remontoitua kahviota lasketa. Paikka oli kipparille entuudestaan tuttu ja sapuska edullista, joten pidimme rajalla tunnin tauon. Perillä Tallinnassakin paikat olivat Laineelle tuttuja, joten mies kuljetti Ajokin varmoin ottein aivan meren ääreen, monelle suomalaisellekin tutun Superalkon pihaan. Syynä tähän eivät kuitenkaan olleet pikavuorolaisten mieltymykset, vaan käytäntö. Kyseisen liikeyritysen piha kun on paitsi iso, se on myös vartioitu. Pientä maksua vastaan linja-auton voi jättää sinne yöpymään. Salon tilausmatkojen vakioparkki. Tämäkin sujui helposti.

Ensivaikutelma Tallinnasta tällä kertaa oli suomea puhuvien ihmisten suuri määrä ja tilanteen minussa aiheuttama hämmennys. Kaupunki taitaa olla täynnä vapputuristeja. Tuttu kieli näin laajasti puhuttuna kuulosti omaan korvaani hyvin oudolta, onhan edellisestä tällaisessa kieliympäristössä oleilusta kohdallani lähes puoli vuotta. Eiväthän muut kuin oman porukkamme jäsenet puhu suomea, mitäs peliä tämä tällainen oikein on? Outoa, sanon.

 

150430-6

Pikavuorolaiset ryhmäkuvassa. Kippari kököttää pallilla, jota on kuskattu mukana Zimbabwesta asti. Hyvä palli.

 

150430-2

Riika, Latvia.

 

150430-3

Jani tankkaa Latviassa.

 

150430-4

EU:n maksamaa tapahtumaköyhää tietä Etelä-Virosta.

 

150430-5

Jaahas, mitäs nyt? Perillä Tallinnassa.