Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Venäjä

Matkan valmistelu Venäjä

Pikavuoro Sotshiin -matkavalmisteluja

11.3.2017

 

Facebook -sivuillamme jo ilmoitimmekin, mutta mainitaan virallisesti vielä täältä blogista käsin: Pikavuoro Sotshin matka on varmistunut – kerrassaan aivan mahtavaa!

Pitkästä aikaa Ajokki pääsee tositoimiin

Tulossa varmasti mielenkiintoinen seikkailu. Luvassa noin 65oo km; Kaspianmeri, Mustameri sekä niiden väliin jäävä vuorijono eli Kaukasus. Kuvia ja tarinaa luvassa! Sotshissa vietämme useamman päivän, mahdollisuus seurata jopa Formula -kisoja. Kotimatkamme alkaa 1. toukokuuta.

Matkalle ilmoittautumisia otetaan vielä vastaan aina 4. huhtikuuta asti.

Lähtijöiden kesken perustimme suljetun facebook -ryhmän, jossa valmistelemme matkaamme. Tällä hetkellä keskustelun aiheena on Venäjän viisumit ja formulaliput. Pyrimme yhdessä kartoittamaan mitä reitiltämme löytyy. Monelle meistä Moskovasta alaspäin tuleva reitti on täysin uutta. Pikavuorolaisilla, niinkuin Teillä nojatuolimatkalaisilla on hyvää aika zuumailla karttaa ja googletella missä voisimme käydä, majoittautua ja viihtyä- kerrassaan jännittävää.

Reissukuumeesta kärsitään – niinpä päätimme aikaistaa lähtöä eli lähdemme jo 16. huhtikuuta. Starttaamme pääsiäissunnuntaina Salon torilta klo 7.00 ja ”poikkeamme” pääkaupunkiseudulla. Ensimmäiseksi yön yli stopiksi ollaan kaavailtu Viipuria.

Kuva: Ensimmäiseltä Venäjän reissultamme tammikuussa 2011.

Tuttuun tapaan hulvatonta reissun tekoa voi seurata blogista sekä reaaliaikaisesta karttaseurannasta.

Reportterihaku on vielä käynnissä:

Näetkö itsesi reissussa kameran ja kannettavan kanssa?
Vapaamuotoiset hakemukset voi lähettää 21.3.2017 mennessä [email protected]

Mikäli haluat lähteä reissulle mukaan, ota yhteyttä:

[email protected] / puh. 040 5433 218

 

 

Venäjä

Kiertomatka Venäjälle, Helsingistä Sotsiin ja takaisin!

1.1.2017

 

 

Kuva otettu 23. marraskuuta 2010.

Kuva: otettu 23. marraskuuta 2010.

Siitä on kuusi vuotta aikaa, kun lähdettiin linja-autolla Bangkokiin. Kieltämättä matka oli ikimuistoinen. Venäjä, Kazakhstan, Kiina, Laos ja Thaimaa. Nälkä kasvaa syödessä. Pikavuorot vaan jatkuu…nyt Venäjän seikkailut saavat jatkoa.

Matkan aikana ja sen jälkeen vannoin, että en menisi Venäjälle enään pitkiin aikoihin. Olosuhteet olivat sen verran raskaat kuten tiet, pitkät ajopäivät, liikenne, lukuisat poliisipysähdytset jne. Olen kyllä käynyt Pikavuoro Bangkokiin -matkan jälkeen Venäjällä, mutta vain Viipurissa ja sen ”lähimaastossa”.

Nyt on eri ääni kellossa ja Venäjä kutsuu :) Järjestän nimittäin Pikavuoro -henkisen seikkailumatkan Venäjälle. Ajamme Kaspianmeren kautta Mustanmerelle aina Sotsiin asti. Pikavuorolaisilla on oiva tilaisuus seurata Sotsin formulakisat, mitkä ajetaan 28-30. huhtikuuta 2017.

Varaa lippusi seikkailuun tästä.

 

 

 

Venäjä

Esittelyssä venäläinen maantiesuihku

18.1.2011

Ensimmäinen tekninen takaisku tuli tänä aamuna, kun bussin akut olivat tyhjentyneet. Varmuuden vuoksi akut ovat tsekattavana paikallisessa huoltoliikkeessä, joten aikaiseksi suunniteltu rajanylitys muuttui joksikin aivan muuksi. Toivottavasti iltaan mennessä päästään jatkamaan matkaa.

Toimivan netin kunniaksi esittelyssä venäläinen maantiesuihku, joka ei vain puhdista vaan myös ihanasti virkistää matkalla rähjääntynyttä.

Kazakstan Venäjä

Matkailun psykologiaa syvällä Venäjällä

17.1.2011

Näitä hetkiä varten sitä eletään ja ollaan.

Joskus matkamiehen tien varrelle tulee hetkiä, jotka saavat miettimään koko matkailun motiiveja.

Kun on esimerkiksi jonottanut kantonilaisella juna-asemalla kiinalaisen uudenvuoden aikaan kahdeksan tuntia turhaan junalippua, lusinut kambodzalaisessa minibussissa jalat suussa koko päivän ajelemalla kahtakymppiä perunapellon ja sotapommitusalueen epämuodostunutta ristisiitosta muistuttavalla maantiellä, maannut viikon kuumeessa Katmandussa muiden trekkaustarinoita kuunnellen tai viettänyt ufalaisen tienvarsimotellin pihalla yö bussissa, jonka sisälämpötila laski paikoittain pakkasen puolelle, sitä kysyy helposti itseltään, onko tämä kaiken vaivan arvoista.

Reppu selässä maailmalla seilatessaan kun ei ole matkaopasta, jolla valittaa, jos hotellin aamiaisella tarjottiin keitettyjen kananmunien sijasta kokkelia. Ainoa, jolle voi reklamaation osoittaa, löytyy katsomalla hostellin vessan törkyiseen peiliin.

Viime yö siis oli varsin arktinen kokemus, vaikka bussin sisälle oli viritetty lämmintä ilmaa höökivät puhaltimet. Pakkanen valahti kuitenkin yön aikana lähes 30:een, ja lämmittimien sähköjohtoviidakossa oli jokin heikko lenkki, joka petti yön aikana. Vasta webaston avulla saatiin bussiin sisälle ihmisen hyvinvoinnin kannalta olennaista lämpöä.

Osa porukasta toki yöpyi motellissa, mutta allekirjoittanut ja suurin osa muistakin päätti säästää muutaman euron majoittumalla ikiomaan liikkuvaan hotelliimme. Se ei osoittanut kovin vahvaksi peliliikkeeksi.

Yö oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, ettei matkailussa ole kyse länsimaalaisen pullanaaman nautinnon maksimoimisesta. Maailma on sellainen kuin se on, myös huonoine puolineen, ei turistien tarpeita varten rakennettu teemapuisto. Joskus tämä tarkoittaa myös sitä, ettei matkalla ole hauskaa.

Mutta kun viimein virittää riippumattonsa autiorannalle, löytää intialaisen pikkukaupungin sivukadulta täydellistä masala dosaa pyöräyttävän ravintolan tai katselee kaikessa rauhassa talvisen Venäjän ylle nousevaa tulipunaista aurinkoa, kaikki hiki ja kyyneleet, jotka sinne päästäkseen on tarvinnut vuodattaa, pyyhkiytyvät silmänräpäyksessä pois.

Jäljelle jää vain tunne, että on vapaa ja voi tehdä mitä haluaa.

Tänään Pikavuoro pysähtyi Troistkin rajakaupunkiin, josta Kazakstaniin on matkaa noin 20 kilometriä. Aamulla lähdetään hyvin aikaisin rajalle sekoilemaan virkamiesten kiusaksi papereiden ja bussin kanssa.

Illalla päästiin myös nautiskelemaan varsin harvinaisesta herkusta, nimittäin saunasta. 500 ruplalla sai maksimissaan yhdeksän henkeä koko saunaosaston uima-altaineen käyttöön tunniksi. Emmekä siis edes olleet hotellin asikkaita. Eilisen bussiyön jälkeen saunan ja pulahtelun yhdistelmä oli vettä aavikolle eksyneelle.

Tästä on hyvä jatkaa.

Jääkahvi on uusi venäläinen hittituote.

Aamuinen poseeraus jossain Simin kylän laitamilla. Jos liikutte siellä päin, niin tilatkaa kylän ainoasta ravintolasta blinejä aamiaiseksi.

Tuomas kuuli paikalliselta rekkakuskilta, että Astanaan menee etelää kohti hyvä oikoreitti.

Kyl maar aamukaffet tekee hoplaa.

Lähellä Kazakstanin rajaa ei kannata jäädä hankeen makoilemaan, sillä seuduilla liikkuu vaimoa vailla olevia kamelifarmareita.

Siperian-miehet Jani ja Mikko.

Tuula ja Eeva kaverikuvassa.

Jani joutui miesten töihin. Tuloksena kellistyi pohjasta pellinpala, joka oli vaarassa puhkaista koko renkaan.

Seuraava reissu sitten kuvan etualan ajoneuvolla.

Melko tyypillinen venäläinen maantie välillä Moskova-Ufa: yksi kaista molempiin suuntiin, leveät ja hyvät reuna-alueet, mutta ajoittain pahojakin kuoppia, joiden vuoksi ajonopeus on matala. Kunnollista tietä, jossa bussilla pääsee ajamaan 70-80 kilometriä tunnissa, on vain satunnaisia pätkiä.

Tuomas alias Eräkoira löysi Venäjän maaseudulta lajitoverin.

Venäjä

Suunnitelmat on tehty muutettaviksi

16.1.2011

Tällaista se matkailu on.

Juuri kun kerkesin toitottamaan, että heilahdetaan tänään rajan yli Kazakstaniin, suunnitelmat muuttuivat.

Kazakstaniin ajaneet rekkamiehet ovat ottaneet yhteyttä meihin ja varoittaneet maan länsiosan pikkuteiden armottoman surkeasta kunnosta. Luvassa olisi 10 kilometrin tuntinopeutta ja niin pahoja kuoppia, että pikavuoron pojat pääsisivät lapiohommiin.

On suurta viisautta kuunnella niitä, jotka asiasta jotain tietävät. Vielä ihan oikeasti ja omakohtaisesti, ei kotoa villasukat jalassa googlailtuna. Näillä olosuhteilla ei viitsi Ajokkia ja matkustajia kiusata.

Muuten tiestö on reitillä Vaalimaa-Pietari-Moskova-Samara ollut pääosin varsin siedettävässä kunnossa, mutta nopeusrajoitukset ovat paikoitellen todella matalia. Esimerkiksi Moskovasta Samaraan vievällä tiellä M5 on pitkä pätkä, jossa nopeusrajoitus on vain 40 km/h.

Esimerkki: kun lähdimme ajamaan puolen yön jälkeen Moskovasta, oli aamukahdeksaan mennessä edetty vain nelisensataa kilometriä. Ei siis kannata tehdä sokeasti pelkän kartan perusteella kovin tiukkoja ajosuunnitelmia, sillä ne eivät tule pitämään.

Moskovan seuduilla myös miliisien määrä on monikertainen verrattuna muuhun reittiin. Miliisit myös muuttuvat sitä leppoisammiksi, mitä kauemmas pääkaupunki jää. Bussi pysäytettiin tätä kirjoittaessa, mutta pysähdys kesti tasan niin pitkään, kun miliisi kuuli, minne linja-auto on matkalla.

Pientä tarkkaavaisuutta vaaditaan kuljettajalta, sillä vähänkin pienemmillä teillä on jonkin verran isohkoja kuoppia ja routavaurioita. Massivisen bussin kanssa körötellessä pienet töyssyt eivät menoa haittaa, mutta esimerkiksi henkilöautolla vastaavaa matkaa suunnittelevat voivat varautua epätasaiseen kyytiin.

Myös muu infra on teiden varsilla kunnossa. Suurilla huoltoasemaketjuilla, kuten Lukoililla, on tasaisin väliajoin asemia, joiden valikoima on yleensä hyvä niin purtavan kuin varaosienkin suhteen. Vilkkaimmilla rekkareiteillä myös muita ruokapaikkoja on riittävästi, eikä perusmättöjen hinta päätä huimaa. Perus-borssi tai vastaava jokajampan mättö irtoaa noin eurolla.

Venäjän-matkaaja pärjää tien päällä siis erittäin hyvin. Ainoastaan säähän on mahdotonta varautua. Rankat lumisateet ovat onneksi väistäneet Pikavuoron reitin, joten todella vaikeista oloista ei toistaikseki ole kokemusta. Ja toivottavasti ei tulekaan.

Ensi yö vietetään Ufan kaupungin ulkopuolella. Huomisesta tulee luultavasti rankka, sillä viisumista alkaa käydä päivät vähiin. Viimeistään tiistaina pitäisi olla ulkona maasta, joten kilometrejä täytyy huomenna niellä kauhan kanssa.

Mobiiliyhteyden takia en saanut kuvia mukaan,  mutta laitetaan niitäkin sitten kerralla enemmän, kuten edellisen postauksen kanssa.

Venäjä

Volga, Volga, sua ei voi vangita

15.1.2011

Linja-autossa on tunnelmaa.

Koko Venäjän-osuus on painettu melkoista haipakkaa, lähinnä ajotuntien, ei -kilometrien osalta.

Oli siis korkea aika levätä.

Mikäpä olisikaan parempi paikka siihen kuin Samara, joka on  Moskovan jälkeen suurin kaupunki reitillämme. Sodanaikaisessa varapääkaupungissa on reilu miljoona asukasta. Teki hyvää päästä hetkeksi pois pikkukylistä, sillä tämänkokoisessa kaupungissa on jo muitakin eväspaikkoja kuin yksi rekkamiesten tienvarsiruokala. Vaikkei niidenkään borsseissa ja pelmeneissä ole ollut valittamista.

Mikon mukaan Samarassa on myös Venäjän kauneimmat naiset. Päivän kaupunkikiertelyn perusteella väitteessä saattaa hyvinkin olla perää.

Ainakin avantouinti näytti maistuvan lokaali-babushkoille, vaikkei hyisen Volgan rannalla ollutkaan saunaa tai edes lämmitettyä pukuhuonetta. Itselleni riitti tällä kertaa sormien kastelu joessa. Kovin paljon muuta ei kaupunki tarjonnut ainakaan päiväsaikaan, mutta katsotaan, mitä ilta tuo tullessaan.

Olen yöpynyt näin hienossa hotellihuoneessa viimeksi ehkä kymmenen vuotta sitten. Tuhannella ruplalla eli reilulla 25 eurolla irtosi aitoa luksusta telkkareineen, WLAN-yhteyksineen ja hierovine suihkuineen. Pieni hemmottelu tekee hyvää, sillä Kazakstanissa on aivan varmasti luvassa bussiöitä ja reippaasti kiristyvää pakkasta.

Täällä Samarassa lepuutellaan vielä seuraavakin yö, jotta kaikki saavat latailla akkuja Kazakstania varten. Tai tehdä mitä parhaaksi näkee.

Venäjä jää siis huomenna taakse, mikä on hieman sääli. Talvinen Venäjä on toisinaan ollut kylmä ja karu, muttei koskaan vihamielinen.

En yritäkään kieltää, etteikö täällä voisi päästä omaisuudestaan tai terveydestään eroon, jos sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Mutta venäläisistä ihmisistä on käsitykseni muuttunut aivan täysin.

Esimerkiksi Syzranissa ensimmäisen kokeilemamme hotellin henkilökunta neuvoi, ettei heidän hotelliinsa kannata jäädä. Ulkomaalaiset olisivat joutuneet maksamaan huoneen hinnan lisäksi 300 ruplan rekisteröitymismaksun ja joitain muita epämääräisiä leimaveroja.

Henkilökunnan piirtämän kartan avulla löytyi kaupungin keskustan ulkopuolelta halpa motelli, joka majoitti pikavuorolaiset ilman minkäänlaisia ylimääräisiä sakkoja. Myös muissa tilanteissa on aina riittänyt apua. Samarassa rengasliikkeen haalarimiehet olivat jo valmiina ajamaan bussin edessä lähimmälle hotellille, kun Ajokki seikkaili hieman eksyksissä eestaas pitkin kaupungin yötä.

Tuomas oireili vielä eilen orastavan flunssan kanssa. Mutta mitäpä ei vuorokausi unta ja syzranilaisen tienvarsimotellin muna-makkara-aamiainen kuosittaisi. Onneksi kukaan muu ei vielä tullut kipeäksi. Myöskin vatsataudeilta on säästytty, mutta oman kokemukseni mukaan pöpöt pysyvät kurissa, kun ulkona on kylmää. Lähempänä Etelä-Kiinaa alkaa vatsa toimimaan itse kullakin, se on aivan varmaa.

Meillä on ollut säiden suhteen erinomainen tuuri. Kunhan Moskova jäi taakse, loska ja nollakelit vaihtuivat pikkapakkaseen ja auringonpaisteeseen tai korkeintaan puolipilviseen säähän. Matkan aikana on ollut korkeintaan kymmenisen astetta pakkasta, mikä tuntuu jopa hieman uskomattomalta ottaen huomioon mannerilmaston ja matkan ajankohdan.

Todelliset haasteet alkavatkin vasta Kazakstanissa. Bussiin varataan vettä ja leipää sen verran, että pärjätään tarvittaessa päiviä, jos esimerkiksi lumimyrskyn takia matkanteko pysähtyy.

Blogissa on nyt tekstiviestipäivitys, joka tosin toimii näköjään muutaman tunnin viiveellä. Kazakstanin osuudella saattaa blogin päivittäminen rajoittua pelkästään tekstiviesteihin, sillä netin saatavuus on todella epävarmaa. Ladataan kuvia ja kuulumisia sitten kerralla enemmän, kun siihen on mahdollisuus.

Tähän asti matka on ollut melkoista surffailua ja pina coladan maistelua siihen verrattuna, mitä on luvassa. Nyt se todellinen seikkailu vasta alkaa.

Lassi jäi Novye-Vyselkiin odottamaan seuraavaa pikavuoroa.

Tyypillinen majapaikka venäläisen maantien varressa. Takana halpa remonttikohde tee-se-itse-miehelle.

Jani yrittää sulautua villapaidan avulla paikalliseen rekkamieskulttuuriin.

Etsi kuvasta Pikavuoron viihdepäällikkö.

Time Out -kahvilan Masa-kissa hemmoteltiin pilalle.

Tauko-borssit jossain syvällä Venäjällä.

Paikallinen herrasmies, Mikko ja Jani ihmettelevät uutta tuulilasinpyyhkijää.

3G-verkon virittely on vakavaa puuhaa.

Vaateostoksilla samaralaisella kirpputorilla. Jäi nahkatakit tällä kertaa ostamatta.

Samaralaisen kalakaupan pakasteallas on energiaa säästävää mallia.

Krista, Lassi, Samaran kaupungin lippu, allekirjoittanut sekä levykaupasta löydetty WASP:n Inside the Electric Circus -LP.

Suville riitti varpaiden kastaminen Volgaan.