Browsing Category

Ukraina

Pikavuoro Kaukasiaan 2019 Ukraina

Mustanmeren ylitys Odessasta Batumiin

15.9.2019

Moldovan ja Ukrainan rajan ylitystä vauhditti pieni avustus tullimiesten teekassaan. Rajamuodollisuudet kestivät tunnin ja kerrankin saavuttiin valoisan aikaan perille. Hotellikin oli varattu Odessasta etukäteen, joten elämä vaikutti varsin kelvolta vielä tässä vaiheessa.

Hotellin pihassa odotti kuitenkin yllätys. Hotellin edustalla pyöri parikymmentä vartijaa, jotka ilmoittivat, että hotelli on poissa käytössä. Hotellin henkilökuntaa ei näkynyt missään ja respan tiskilläkin oli vastassa ainoastaan lappu, jossa luki ”Suljettu”. Jani sai lopulta puhelimitse asiakaspalvelusta tiedon, että hotelli on suljettu teknisten ongelmien vuoksi. Samalla ketjulla olisi ollut useampiakin hotelleja Odessassa, tosin niistä ei hotellin puolelta tarjottu meille huoneita ennen kuin erikseen kysyttiin. Päätimme tarttua muiden lähialueiden majoituspaikkojen tarjontaan. Pimeähän se lopulta oli, ennen kuin kaikki olivat kirjautuneet sisään ja pääsivät kaupungille etsimään illallista.

Odessassa porukka hajaantui kukin omiin rientoihinsa. Kaupungissa vietettiin lopulta ruhtinaalliset kolme yötä, sillä Georgiaan lähtevä laiva oli aikataulustaan myöhässä. Pikavuorolaisia nähtiin niin oopperassa, operetissa, katakombeilla, Potjomkinin portailla, Arcadian ranta-alueella kun Odessan yössäkin.

Ladyt Odessan yössä

Kaupungin turistisesonki näytti olevan ohi, sillä rauhallista oli päivällä ja yöllä. Suomalaiselle tietysti erinomainen aika matkustaa, sillä lämmintä oli yhä 25 astetta ja ruoka on varsin maukasta ja edullista. Kaupungilla kurvailu on halpaa: bussilippu maksaa alle 20 senttiä. Mikäli sattuu olemaan yhtä eksyväistä sorttia bussien kanssa kuin minä, kannattaa turvautua Uber-kyytiin. Sillä pääsee kolmen euron hintaan keskustasta Arcadiaan (6 km).

Laivalla Mustanmeren yli

Laivayhtiö Ukrferry vahvisti meidän laivaan pääsyn vasta muutama päivä ennen Ukrainaan saapumista. Viime metreille siis jännitettiin mahdutaanko laivaan vai joudutaanko kiertämään Georgiaan maateitse Turkin kautta. Laivalippujen ostaminen olikin ihan oma shownsa, sillä ensin piti mennä ostamaan matkustajien laivaliput käteisellä ja vastaavasti myöhemmin sai mennä ostamaan bussille lipun. Reilun kahdenkymmenen matkustajan laivaliput paikallisessa rahassa oli melkoinen tukku seteleitä. Mahtoi Jania jännittää kulkea pitkin kyliä tonnit taskuissa :)

Tällä rahatukulla irtosi matkustajien laivaliput

Pikavuorolaiset taas odottivat laivamatkaa jännityksellä. Kukaan pikavuorolaisista ei ole tainnut tätä matkaa aikaisemmin taittaa ja myös viihdepäällikkö Pöke ilmestyi paikalle kuin taikaiskusta lähdön koittaessa. Varustamosta kerrottiin, että olimme ensimmäinen suomalainen ryhmä, joka heidän rahtilaivallaan ylitti Mustanmeren.

Laivasta tiesimme etukäteen, että kyseessä on Ukrferry-nimisen varustamon rahtilaiva, joka kantaa nimeä Kaunas. Laivalipun hintaan sisältyi hytti ja ruokailu 3 kertaa päivässä. Koska kyseessä on rahtilaiva, viihdykkeitä laivalla on varsin vähän. Varustamon nettisivujen mukaan laivalla on ravintola (jossa tarjoillaan vain se luvattu 3 ateriaa päivässä, ei siis Ala carte -listaa), kapteenin pubi sekä pieni kauppa, jossa myydään vain alkoholia ja suklaata. No mikä hätä meillä, siinähän on kaikki tärkeimmät!

Rahtilaiva Kaunas

Laivaan pääsyä piti mennä odottamaan satamaan jo klo 13.00 lähtöpäivänä. Matkustajat matkatavararoineen ohjattiin pienen rakennuksen läpi, jossa passit tarkastettiin ja tavarat läpivalaistiin. Mörkö sai seurakseen huumekoiran. Laivaan käytiin kävellen autokannelta ja sisällä istuttiin odottamaan laivan lähtöä ja pubin aukeamista. Laiva irtosi satamasta vasta klo 20.30 lastauksen valmistuttua. Lastina oli kaikkea sikakuljetuksesta junavaunuihin.

Ukraine border control

Laivan pubi se ei vain auennut, vaikka kuinka odotettiin. Eikä kauppa. Lopulta selvisi, että niiden osalta oli ongelmia, joiden vuoksi kaikki viihdepaikat pysyisivät tänään kiinni. Seuraavana päivänä samat ”ongelmat” jatkuivat ja meille alkoi pikku hiljaa valkenemaan, että tästähän kehkeytyisi varsinainen nenänvalkaisumatka pikavuorolaisille. Ja toden totta niin kävi. Pubissa oli kyllä yksi hyvä puoli. Ukrainan rajaviranomaiset tulivat satamassa pubiin leimaamaan meidät ulos maasta. Leimausjärjestyskin oli selvä: ”Ensimmäiseksi suomalainen ryhmä ja perheet, joilla on pieniä lapsia.”

Taxfree-kaupan ovi oli sinetöity kiinni

 

Aterialle kuulutettiin kovaäänisistä hetkeä ennen tarjoilun alkamista. Joka kerta kutsu päättyi sanoihin ”Don’t be late”.

 

Ennen matkaa kuulimme kauhujuttuja jopa kahdeksanmetrisistä aalloista. Onneksi Mustameri kohteli meitä hellästi ja nautimme jopa tyynestä merestä matkan aikana.

Delfiinit uivat laivan rinnalla

Itse laiva ja sen hytit olivat siistejä, ruoka oli ihan hyvää ja meri tyyni. Merestä saattoi bongata delfiinejä ja Krimin niemimaan. 45 tunnin laivamatkailun jälkeen saavuimme määränpäähän Georgiaan ja janoinen kansa katosi Batumin yöhön…

Ei kategoriaa Pikavuoro Kaukasiaan 2019 Ukraina

Ukraina

8.9.2019

Täällä on kovasti äherretty reaaliaikaisen seurannan parissa, mutta toistaiseksi emme ole saaneet sitä toimimaan :( Sillä välin kun painimme haasteen parissa, tässä Ukrainan kuulumiset:

Puolasta Ukrainaan

Puolasta Ukrainaan siirtyminen kävi kivuttomasti, vaikka aikaa rajalla odotellessa menikin reipas 3 tuntia. Matkustajien ei tarvinnut nousta Ukrainassa ulos bussista, eikä matkatavararoita nostettu ulos autosta.

Ukraina näyttää Puolaan verrattuna varsin nuhjuiselta. Siinä missä Puolan puolella talot ja pihat olivat viimeisen päälle laitettuja, Ukrainassa ne on vastaavasti jätetty rempalleen. Ehkä ukrainalaiset ovat hoitamassa puolalaisten pihoja.

Ajomatkalle osui kaunis vanha kaupunki Zamosc, jossa pysähdyimme lounaalle. Tämä Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva vanha kaupunki kannattaa käydä katsomassa, jos sattuu näillä huudeilla liikkumaan.

Lviv

Varsinainen majapaikkamme Lviv on perustettu 1256 ja sen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupungissa on rauhallista ja tunnelma rento. Aika tuntuu pysähtyneen, kun istahtaa katselemaan kaupungin menoa. Lviv on aikoinaan kuulunut Puolaan ja siellä ovat vierailleet sekä natsi-Saksa että Neuvostoliitto. Kaupunki on joutunut koville, mutta onneksi vanha kaupunki on säästynyt täystuholta.

Lvivin vanhaa kaupunkia

Ruoka edullista ja ukrainalaiset viinit ovat maukkaita. Illallinen hotellin ravintolassa maksoi 12 euroa juomineen. Ratikkalippu maksaa 20 senttiä.

Tsernivtsi

Ai että, taas yksi kaunis kaupunki lisää karavaanin matkalla. Olisimme voineet yöpyä näissä kauniissa maisemissa, mutta…

…valitsimme mielummien hieman askeettisemman, neuvostohenkisen majapaikan. Jokaisessa huoneessa oli oma parveke, jonka kuoppainen betonilattia vietti jännästi ulospäin, eikä ne kaiteetkaan houkutelleet nojaamaan. Sängytkin taisivat olla kaukaa neuvostoajalta, jouset törröttivät selkään ja sängyt narisivat niin, että kylkeä kääntävä herätti kaikki muut huoneessa nukkujat. Kaikki eivät nukkuneet niinkään hyvin, sillä osassa huoneissa juoksenteli torakoita.

Hotellimme Tsernivtsissä huokui neuvostoaikaa sisältä ja ulkoa.

Jokaisessa huoneessa oli oma parveke.

Mörkökin joutui häkkiin

Eilen illalla saavuttiinkin jo Moldovan puolelle. Rajalla sattui koominen tilanne, kun Ukrainan puolen rajamies ei suostunut antamaan leimoja passeihin vaan osoitti vain Moldovan suuntaan ja hoki: ”You go!”. Ei ihan heti uskottu, että leimaa ei ole tulossa ja kaveri alkoi hikeentymään ja korotti ääntään: ”You go Moldova!”. Eihän siinä auttanut kuin mennä Moldovan puoleiselle rajalle. Onneksi parin tunnin odottelun jälkeen saimme sieltä myös maastapoistumisleimat :)

Ukraina

Tsernobylin varjossa aika on pysähtynyt

8.9.2017

Hartaasti odotetulle Tsernobylin retkelle lähdettiin heti aikaisin aamulla. Huono-onnisen ydinvoimalan suojavyöhykealueelle ei omin päin pääse seikkailemaan, joten mekin olimme varanneet opastetun retken paikalliselta Solo East Travel-nimiseltä matkanjärjestäjältä, jotka hoitivat meille pakolliset vakuutukset ja luvat kuntoon alueelle pääsyä varten.

Pripjatin aavekaupungin kattojen yllä. Taustalla viime vuonna suojakuvun peitokseen saanut pahamaineinen reaktori numero 4, josta ydinonnettomuus sai alkunsa.

Tsernobylin ydinvoimalassa sattui vuonna 1986 historiamme pahin ydinonnettomuus, kun voimalan reaktorissa suoritettiin uuden järjestelmän testausta. Koe ei kuitenkaan mennyt odotetusti, vaan ydin lähti ylikuumenemaan, eikä sen sammutusprosessi toiminut. Ilmaan vapautui puhki sulaneista rakenteista runsaasti säteilyä, joka kulkeutui tuulten mukana laajoille alueille. Lisäksi viranomaiset pimittivät ensin koko onnettomuuden, eivätkä myöntäneet sitä heti edes naapurimaiden epäilysten herättyä.

Zalyesyen autioituneita taloja. Alue sijaitsee ulommalla suojavyöhykkeellä ja siellä asuu yhä muutamia ihmisiä. Kerran vuodessa vyöhykkeellä on avointen ovien päivä, jolloin entiset asukkaat saavat tulla käymään entisissä kodeissaan.

Bussissa käytiin ajomatkalla läpi alueella noudatettavat säännöt. Vaikka säteilyn määrä suojavyöhykkeellä ei keskimäärin ole sen suurempi kuin Kiovan keskustassa, ei siellä silti saa mellastaa mielin määrin. Mitään ei esimerkiksi saa poimia mukaan eikä maistaa. 2600 neliökilometrin kokoiselle suojavyöhykealueelle ei ole ennen 2000-luvun alkua päästetty turisteja, eikä Ukrainan valtio edelleenkään huolehdi alueen kunnossapidosta turismia silmällä pitäen. Alueella on toistasataa ränsistynyttä rakennusta, lähinnä entisten asukkaiden hylättyjä koteja, joiden turvallisuudesta kukaan ei mene takuuseen. Luonto valtaa koko ajan ihmisen rakentamaa takaisin, joten maasto on ajoittain melko hankalakulkuista. Me liikuimme alueella bussilla ja jalkaisin, ja kaikki pärjäsivät hyvin, myös Ajokki.

Tsernobyl lainasi nimensä läheiseltä kylältä. Nyt kylänraitti on kovin hiljainen.

Ensimmäisellä tarkistuspisteellä katsottiin passit ja kakkien tuli allekirjoittaa paperi, joka ilmeisesti oli jonkinlainen vastuuvapautus mahdollisista vahingoista. Tällä vyöhykkeellä asuu edelleen muutamia ihmisiä. Toinen tarkastuspiste sijaitsi sisemmällä vyöhykkeellä, lähellä ydinvoimala-aluetta ja aikoinaan sen työntekijöitä varten rakennettua Pripjatia. Voimalassa ei tällä hetkellä tuoteta sähköä, vaan hoidetaan lähinnä ylläpitoa ja huoltoa. Voimala vaatii myös jatkuvaa valvontaa. Se toimii myös toistaiseksi oman ydinjätteensä loppusijoituspaikkana.

Ei näytä säteilymittari vielä voimalan portillakaan huolestuttavia lukuja, ei hätää!

1970 perustetun Pripjatin 50 000 asukkaan kaupunki rakennettiin ydinvoimalan työntekijöitä ja heidän perheitään varten. Sen piti toimia mallina uudenaikaisesta kaupungista, ja Pripjat olikin aikoinaan haluttu asuinpaikka. Siksikin luonnonkauniilla paikalla sijaitsevat puoliksi romahtaneet urheilukatsomot, uimahalli, kaupat, ravintolat ja koulut ovat lohdutonta katsottavaa. Toisaalta kasvillisuuden valtaamat rakennukset ja etenkin lähes käyttämättömäksi jäänyt huvipuisto ovat jollain karulla tavalla kauniita, ja toki myös koskettavia. Lastentarhassa lelut ovat jääneet paikoillaan; asukkaille uskoteltiin aluksi, että he pääsisivät palaamaan koteihinsa muutaman päivän kuluttua onnettomuudesta. Villiviiniköynnökset rehottavat peittäen harmaata betonia, osa teistä uhkaa kasvaa umpeen.

Pripjatin huvipuistosta eivät asukkaat saaneet kovin kauaa nauttia. Reportteri pääsi sutimaan hyvin säilyneellä törmäilyautolla.

Hylättyjen paikkojen tutkimista eli urban explorationia itsekin harrastavana ymmärrän hyvin paikan kiehtovuuden ja suosion puunattuihin turistikohteisiin verrattuna. Täälläkään ei ikävä kyllä ue-piireistä tuttu koskemattomuuden käsite ole pätenyt. Etenkin asuinrakennuksista kaikki varastamisen arvoinen on viety jo aikoja sitten. Ihmetystä ryhmässämme herätti etenkin se, että jopa kerrostalojen rautakaiteet oli joku jaksanut raahata parempaan talteen 16-kerroksisesta talosta. Myös lattiat ja laatoitukset ovat kelvanneet varkaille. Kaikki paikat on sotkettu ja rikottu sisustuksia pengottaessa. Tarina kertoo aluetta heti onnettomuuden jälkeen vahtimaan jätettyjen poliisien aloittaneen kotien tyhjentämisen välittömästi viimeisten perävalojen häivyttyä horisonttiin. Lopullisen rappion hoitanevat luonnonvoimat lähivuosina, alku näyttää jo lupaavalta.

Ukrainan kouluissa opetettiin oppiaineena kansalaisen sotataitoja, joihin kuului esimerkiksi kaasunaamarin käyttö. Uhan ajateltiin aina tulevan ulkopuolelta, vaikka todellisin vaara jökötti lähes näköetäisyydellä.

Alueelta poistuttaessa sekä jokainen matkustaja että Ajokki tutkittiin säteilymittarilla. Tällä ehkäistään etenkin sitä, ettei alueelta viedä mitään säteilevää matkamuistoa ihmisten ilmoille, mutta myös esimerkiksi saastuneeseen maaperään sotketut vaatteet joutuu jättämään tarkistuspisteelle. Kukaan meistä ei onneksi ollut kierinyt maassa, vaan pääsimme heti jatkamaan matkaamme.

16-kerroksisen tyhjän kerrostalon katolta näki koko autioituneen kaupungin yli aina ydinvoimala-alueelle asti.

Tällä retkellä laillistetut oppaat olivat paitsi ainoa tapa päästä suojavyöhykkeelle, myös todella tarpeen. Alue on laaja, ja etenkin Pripjat niin sokkeloinen ja metsittynyt, että sen tutkimiseen omin päin ei olisi päivä riittänyt. Omalla bussilla tällaiselle retkelle hintaa tuli 65 euroa/osallistuja, matkanjärjestäjän kulkupelillä hinta olisi ollut noin 90 euroa. Hinta saattaa vaikuttaa maan yleiseen hintatasoon nähden korkealta, mutta reissussa vierähti kokonainen päivä ja siihen sisältyi lounas Tsernobylin kylän edelleen toimivassa ravintolassa. Lyhyen kyselykierroksen perusteella pikavuorolaisille jäi retkestä positiivinen kuva ja kiitollisuus hieman eksoottisempaan, yhä melko harvojen näkemään kohteeseen pääsystä. Etenkin vanhemmille matkustajille onnettomuus on ollut aikansa suurin uutisaihe, joten alue on kiinnostanut jo useita vuosia. Sitä voinee suositella kaikille pientä seikkailua ja autenttisuutta kaipaaville. Mitään mukavuuksia saati terveisiä Tsernobylistä-krääsää alueelta on turha hakea, mutta luonnonrauha ja erikoinen, pysähtynyt tunnelma ottavat niistä täällä helpon voiton.

Tällä huvipuistorannekkeella ei paljoa hurvitella. Sisemmällä alueella ei saanut istua tai nojata mihinkään, eikä pöllyttää maata sinne sataneen runsaan laskeuman takia. Pripjatin ehkä kuuluisimman ”nähtävyyden” maailmanpyörän kopasta mitattiin säteilymittarillamme reissun kovimmat lukemat.

Tämän lähemmäs ydinreaktoria ei turistilla ole Tsernobylissä asiaa.

Ukraina Valko-Venäjä

Rankka ajopäivä yli Ukrainan rajan kauniiseen Kiovaan

7.9.2017

Eilinen aamu alkoi aikaisin, kun Ajokki pärähti käyntiin tasan aikataulussa klo 8. Edessä oli 570 kilometrin mittainen taival Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan. Aikaa ei ylimääräiseen jumitteluun juuri ollut, sillä rajan ylitykseen sujuvuudesta ei taaskaan ollut mitään takeita. Yhden pysähdyksen taktiikalla edettiin, ja sille sai kunnian toimia Gomelin persoonallinen pikkukaupunki. Sen värikkäät talot ja rehevät puistot olivat kuin satukirjasta. Aukiota ja puistikkoja koristivat neuvostoaikaa henkivät patsaat, Ajokkikin vietti lounastaukoa parkkialuetta vahtineen herra Leninin tuiman katseen alla.

Gomelin puiston kukkaloistoa ihastelemassa

Jari ja Krikke matkalla joen rantaan lounaalle. Pienestä ravintolasta sai aivan mahtavia peruna-kaalilettuja, jotka ovat tyypillistä valkovenäläistä arkiruokaa.

Pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen ajoimme rajalle. Siellä jonotimme ensin Valko-Venäjän puolella passeihin maastapoistumisleimat, sen jälkeen Ukrainan puolella maahansaapumisleimat. Ripeydestä ei etenkään poistumisleimoja jakaneita koppalakkisia päässyt taaskaan syyttämään. Bussin papereiden selvittely otti myöskin jälleen oman aikansa, mutta tällä kertaa odotteluaika hyödynnettiin tehokkaasti raja-aseman tax free-myymälässä, jonka hinnat aiheuttivat matkalaisissa hilpeyttä: pullo vodkaa kahdella eurolla, tupakkakartonki 4 eurolla ja kosmetiikkaa eurolla.

Rajalta selvittiin tällä kertaa kahdessa tunnissa. Ukrainan puolella tie huononi, meno oli melkoisen kuoppaista eli totutusta matkanopeudesta jouduttiin aluksi tinkimään reippaasti, mikä yhdessä yltyvän sateen ja hupenevan ajoajan kanssa saivat kippari Laineen ilmeen kiristymään. Kiovaa lähestyttäessä aloimme selvittelemään majoitusvaihtoehtoja, mikä osoittautuikin yllättäen haasteeksi. Kaikki paikat olivat täynnä tai lähes täynnä. Myöhemmin, kun saimme taas nettiyhteydet kunnolla päälle, selvisi syyksi Kiovan muotiviikot. Majoitukset olivat 97%:sti täynnä. Selvityskomitealta alkoivat vitsit olla vähissä ja kuskilta lakisääteinen ajoaika loppu, joten päädyimme jäämään yöksi Brovaryyn, noin 25 kilometrin päähän Kiovasta.

Hotellitilanteen tiukkaa kartoittamista. Kello lähestyy yhtätoista ja jonnekin pitäisi saada mahdutettua parikymmentä väsynyttä matkustajaa ja bussi.

Aamulla siirtyminen Kiovan keskustaan hoidettiin julkisen liikenteen voimin, ensin paikallisbussilla ja sen päätepysäkiltä metrolla. Ukrainan pääkaupunki vaikutti heti eläväiseltä ja värikkäältä. Nelihenkinen delegaatiomme löysi itsensä ensimmäiseksi Kiovan keskusaukio Maydenilta, joka on saanut kyseenalaisen kunnian toimia useiden mellakkojen ja joukkomielenosoitusten päänäyttämönä, viimeksi Ukrainan kriisin aikana.

 

Kiovan Maidenaukiolla oli hienot puitteet ottaa kunnon turistiposeeraus

Kiovassa on valtavasti nähtävää, ja keskustan alue melko laaja, joten käveltävää riittää. Metro on edullinen ja toimiva liikkumismuoto, ja toimii samalla polettiperiaattella kuin Minskissäkin. Lähellä Maydan-aukiota sijaitsee Kiovan tunnetuin turistialue, vanha kaupunki, jonka mukulakivisillä ja mäkisillä kaduilla saa parempijalkaisempikin asetella askeleensa tarkkaan. Tunnetuin katu alueella lienee Andriyivski Uzviz, jonka varrelta voi ostaa taidetta, matkamuistoja ja vanhaa neuvostoajan antiikkia; tarjolla on kaikenlaista mielenkiintoista kaasunaamareista karvalakkeihin. Tavaroiden autenttisuuteen kannattanee kuitenkin suhtautua varauksella. Läheltä löytyy myös Zoloti Vorota eli kultainen portti, joka oli alkuperäinen portti vanhaan Kiovaan sekä Bessarabyn kauppahalli, josta voi hankkia vaikkapa tuokkosen karhunvatukkaa naposteltavaksi tai rasian kaviaaria kotiinviemisiksi. Ravintoloita löytyy jokaiseen makuun, ja pitihän Kiovassa toki maistaa sen nimikkoannosta, Kievin kanaa. Annoksen sai juomineen noin 3 eurolla.

Kaunis St Andrewsin kirkko sijaitsee turistien suosiman Andriyivski Uzviz –kadun päässä.

Yksi suosituimmista vierailukohteista kaupungissa on Petsherskin Lavran kaunis luostarialue, jolla sijaitsee useita näyttäviä kultakupolisia kirkkoja. Munkit vaeltelevat turistien joukossa kumpuilevilla mukulakivikaduilla ja kovaäänisistä kaikuvat kirkolliset toimitukset tai hengellinen musiikki. Paikka on tunnettu erikoisesta luolaluostaristaan, joka harmiksemme oli ehtinyt jo mennä kiinni paikan löydettyämme. Nähtävää siellä riitti toki muutenkin. Alue sijaitsee lyhyen metromatkan päässä ydiskeskustasta ja sinne on alle euron pääsymaksu.

Luolaluostari eli Petsherskin Lavran alueella riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää, vaikka ei niin kirkoista ja museoista muuten välittäisikään.

Huomenna luvassa on monelle se itäblokin etapin odotetuin kohde: kierros Tšernobylin ydinvoimalan alueella. Surullisen kuuluisassa voimalassa vuonna 1986 sattunut historian suurin ydinonnettomuus nosti sen koko maailman tietoisuuteen. Nykyään alueelle pääsee tutustumaan opastetuilla retkillä, jollainen myös pikavuorolaisille on varattu.

Maisemaa Ikuisen tulen-muistomerkin kukkulalta