Browsing Category

Thaimaa

Elämää Pikavuoron jälkeen

Kyllä, elämää on Pikavuoronkin jälkeen, tosin varmastikin jokaisella matkustajalla hieman erilaista. Matkailu on koukuttanut enemmän tai vähemmän ja maailman mahdollisuudet avautuneet uudella tavalla.

Otetaa pieni välikatsaus missä mennään.

Jani Laine – Kuski ja Ajokki Royal – Bussi

Jani lennähti Manilan kautta Bangkokiin ja lähti moikaamaan Ajokkia, joka voi erinomaisesti ja odottelee putsausta ja puunausta ”varikolla” Ban Pongissa, Thaimaassa. Ajokki lähtee muutaman viikon kuluttua suurelle merimatkalle. Terveisinä Janilta:”Amerikan liput ovat nyt myynnissä, saa ottaa yhteyttä!”

 

Kuski koneella
Jani Laine Thaimaassa, lepäämässä ja katsomassa Ajokin perään.

Tuomas Pöyry –  Viihdepäällikkö

Tuomas on nähty viimeksi Japanissa, Tokiossa ja viettää mitä suuremmalla todennäköisyydellä ”ammattilaismatkaajan elämää”, hyvinvoivana ja vain maapallon reunat rajoinaan.

Mirka – Reportteri

Mirka matkusti Busanista Souliin. Junaan hän kerkesi juosten, tyylilleen uskollisesti viimeisenä kyytiin kerenneenä matkaajana. Soulista matka jatkui suoraan Kuala Lumpurin kautta lentäen Balille. Saarella uusina haasteina ovat skootterilla ajo ja surffaus.

 

Maisema Bali

Mirkan maisemat. Uluwatun kalliot auringon laskiessa Balilla.

Matkalaisten tarinoita

Osan tie on vienyt takaisin Suomeen töihin ja säästämään seuraavaa etappia varten. Tirpi on liikkeellä ympäri Kaakkois-Aasiaa, mahdollisesti Manilassa ja osa matkaajista on kerennyt jo palata uudelle reissulle Thaimaahan, kuten Jorma, joka on reportoinut Chiang Maissa olevan jotain maagista vetoa. Jenna ja Ville taasen odottavat viisumeita Busanissa, jotta pääsevät läpi Siperian talven, junalla.

Jani on huomenissa taas menossa tervehtimään Ajokkia ja toivottavasti saamme tuoretta kuvamateriaalia uskollisesta Royalista.

Hyvät matkalaiset, kertokaa ja kommentoikaa, missä menette ja miten matka on sujunut? Olisi ilo kuulla mihin elämä on vienyt.

Kertomatta jääneitä tarinoita ja sattumuksia

Matkaa on tehty nyt rapeat kaksi viikkoa ja aika paljon on kerennyt sattua ja tapahtua. Blogin päivitys on muuttunut Laosissa hieman vaikeammaksi ja työläämmäksi nettiyhteyksien heikkouden takia ja muutama todella rapsakka tarina on jäänyt kertomatta. Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon ja koota niin sanotusti neljännesreissukatsauksen.

Katsaus tulee Laosin Vang Viengistä, jonne saavuttiin tänään hämärän jo laskeuduttua. Mielenkiinnolla odotan, miltä tämä pieni ”Nuuksion leirintäalueemme”, eli bungalow- keskittymä joen penkalla oikein näyttää ”valot päällä” huomenna aamulla?

Tähän mennessä bussissa on sairastettu nuhaa, kuumetta ja yskää runsain mitoin. Muutama vatsatauti on podettu ja nilkka tikattu. Tikit on muuten poistettukin jo ja tikkauksen tiukkuus oli saanut lääkärin epäilemään alkuperäisen ompelijan ammattitaitoa. Lukuisat hyttysten puremat on raavittu ruvelle ja kuumimmissa paikoissa, kuten Sihanoukvillessä rupesivat ruvet jo mätimäänkin. Riikan rannalla teloma polvi parantui kantapään kautta eli kunnon mätäkierteen ja lääkärillä tehtyjen puhdistus-sessioiden jälkeen.

 

jää helteessä

Vaikka juoman jää olisi puhtaasta vedestä tehty, näyttää kylmäketju katkeavan melko monessa paikkaa. Pöpöjä ja erilaista bakteerikantaa on siis vain siedettävä.

Lisäksi sääriä ja reisiä pitkin on itse kullakin tallustellut kaikenlaisia nilviäisiä erilaisia paukamia ja puremajälkiä jättäen. Epäilimme jo yhtenä yönä huoneessa olevan lutikoita, mutta kutiavat paiseet olivat ilmeisesti jonkin sortin hietakärpäsen puremia.

Kaiken tämän kukkuraksi on Ajokissa podettu yksi denguekuumekin.

Joukostamme on kuoriutunut myös yksi todella tapaturma-altis kaksikko, joka viihdyttää sattumuksillaan kyytiläisiä aina uudestaan ja uudestaan. Thaimaan puolella oli parivaljakko lähtenyt tarpomaan Koh Changin suuremmilta rannoilta illan päätteksi kohti majoitusta. Siinä kohtaa kun matkaa oli taitettu tarpeeksi kävellen, olivat he joutuneet karvaasti toteamaan, ettei kummallakaan ollut rahaa taksia varten nostettuna ja takaisin keskustaan ei ollut luonto antanut periksi kääntyä. Ratkaisuna oli ollut marssi. Tämä marssi oli kestänyt käsittääkseni yli seitsemän tuntia ja pituutta sille oli kertynyt yli 30 kilometria. Ja se on aika paljon varvas-sandaaleissa, ilman rahaa, juomaa tai suojaa paahtavalta auringolta, joka oli kerennyt nousta jo korkealle ennen maalin saavuttamista.

Laosissa parivaljakko oli lähtenyt etsimään pankkia rahan vaihto mielessään. Paikallinen kauppias oli neuvonut ja piirtänyt oikein kartankin pankin löytämiseksi. Parivaljakkomme olikin seurannut karttaa huolella ja huomannut jopa tienviittoja, jotka olivat opastaneet kohti maalia. Jossain kohtaa Mekong- joen rannalla, olivat tienviitat ja uskokin loppuneet, kunnes seikkailijamme olivat tajunneet löytäneensä heille piirretyn kartan maalin, nimittäin Mekong riverbankin; Mekong- joen penkan.

 

mekong-joki, pyöräillen

Mekong Riverside Bank? Kuvan henkilöt eivät liity tapahtumiin, vaan ovat Mirka ja Heli pyöräilemässä Mekong- joen penkalla.

Lisäksi muutama kuva viimeisemmästä pysähdyspaikasta, vienosti Etelä-Ranskalta tuoksuneesta Vientianesta.

 

Vientiane katukuva

Henkäys Eurooppaa kovin aasialaisessa ympäristössä. Vientianen autot olivat pieniä ja kaupungissa oli todella paljon ”Kuplia”, kahviloita ja vaaleaa leipää.

Munkkien kaavut

Munkkien pyykkipäivä. Näkymä temppelin takapihalta.

Seinä ja köynnös Vientiane

Vientianen värejä ja pintoja.

 

 

 

Ihmeellinen Thaimaa paketissa – toistaiseksi

Takana nautiskelua Koh Changilla, Mikko Merikallion omistamalla ja pyörittämällä Ban Mae– resortilla. Ihanaa.

Mikko piti meistä huolta ja ruokki suomalaisilla ruoilla. Mikon ja hänen kollegansa Anssi Nakarin rakentama bambusauna oli kuumana joka ilta ja ohjelmaa järjestettynä kaikille sitä haluaville. Kahden päivän ja kolmen yön aikana kävi osa tutustumassa saaren suurempiin rantoihin, norsusafariin ja ladyboy eli katoey- showhun.

 

Viihdepäällikkö Tuomas elementissään, showmiehenä?

Itse nautiskelin uima-altaasta ja meloin yhdeksi päiväksi lähisaareen ihan vain ihmettelemään hiljaisuutta, pehmeää hiekkaa, lämmintä merivettä ja aurinkoa.

 

Mirka nautiskelee elämänmenosta altaalla.

Tänään ollaankin sitten taitettu matkaa noin 15 tuntia. Lautalla mantereelle ja aina Kambodžaan, Sihanoukvilleen asti.

Ajokki pääsi yllättävän mukavasti rajan yli, mutta 30 suomalaisen rajamuodollisuudet ottivatkin sitten jo aikaa. Lisäksi myös rajalla tingittiin, nimittäin viisumin hinnasta. Lisää hämmennystä soppaan toivat kolme valuuttaa, joilla muodollisuudet oli mahdollista maksaa; Thaimaan bahtilla, Kambodžan rielillä tai toisella Kambodžassa yleisesti käytetyllä valuutalla, Yhdysvaltain dollarilla. Totta kai jollain summalla ja valuutalla voitti ja toisella hävisi muutaman euron lopullisesta hinnasta.

Ennen kuin uppoamme todella mielenkiintoiselta ja luonnonkauniilta vaikuttavan Kambodžan seikkailuihin, niin tarkoitus oli, että tässä olisi hieno Heikin koostama video seikkailuistamme. Valitettavasti paikallisen nettiyhteyden tehot eivät ole riittäneet lataamaan videota, vaikka sitkeästi olemme viimeiset kuusi tuntia sitä yrittäneet. Videota siis pikimmiten perässä!

 

 

Verta ja hikeä

Koh Sametin vierailulla saatiin muutamatkin polvet ruvelle puuterilumen kaltaisessa hiekassa kirmatessamme. Lisäksi yksi pikavuorolainen onnistu telomaan jalkansa yöllä kaupassa siten, että joutui tikattavaksi. Erittäin avulias paikallinen mopoilija oli kiidättänyt Eijan lääkäriin ja uniltaan herätetty tohtori oli ommellut nilkkaan kahdeksan tikkiä. Matka siis jatkuu.

Myös Ajokki on saanut hieman osumia. Laivaus Koh Changin saarelle oli pienimuotoinen jännitysnäytelmä. Ensimmäisellä ajoyrityksellä yhteysalukseen, napsahti bussin nokka kiinni ramppiin. Uutta ajolinjaa haettiin hieman viistosti, jolloin saatiin keula nätisti yli. Aika monet autot repivät pohjaansa lautalle ajaessaan, mutta Ajokki taittui kriittisen pisteen yli muutamien senttien pelivaralla.

 

laivaus

Ajokin lastaus Koh Changille.

Ajokki matkalla laivalle

Ajokki nousi loppujen lopuksi melko nätisti laivan kyytiin kohti Koh Changia.

Matkalla Rayongista Koh Changille pysähdyimme Phliun vesiputoukselle ja luonnonsuojelualueelle. Pysähdys oli tarpeen, sillä bussissa lämpötila ilmastoinnista huolimatta on yli 30 astetta.

Putouksen ympäristössä oli ihanan viileä viidakkoinen ilma. Vesiputouksen juoksulla ja lammessa asui valtaisia kaloja ja paljon. Monet ruokkivat kaloja jollain paikallisella ruokomaisella kasvilla ja kalojen kansoittamassa lammessa sai myös uida.

 

Tytöt lammessa

Alexandra, Jenna ja Mirka uimassa kalojen kanssa.

Viileä vesi veti puoleensa niin paljon, että jättikalojen seassa pulikoimisen jännitys jäi toisarvoiseksi.

 

Tytöt kalojen keskellä

Isot kalat piirittivät uimarit; Alexandran, Jennan ja Mirkan. Kalat olivat onneksi kasvissyöjiä.

 

Videotervehdys lähtökuopista

Ensimmäinen videobloggaus Pikavuoron seikkailuista kohti Busania.
Videossa siirrymme Helsingistä Bangkokiin, tutustumme dokumentoijaan ja pikavuororeportteriin Mirkaan. Kerromme myös millaisia videoita aiomme tehdä tämän seikkailun aikana.

http://www.youtube.com/watch?v=6A69JMjY_7o&feature=youtu.be

Hikinen, mutta onnistunut startti

Melko kuuma päivä valittiin aloittaa reissu, mutta tulipa suhautettua tänne Rayongiin. Bussi jaksoi kulkea hyvin kaikki tuulettimet päällä pyörien ja matkalaisia vilvoittaen. Ajokki Royal ei kuskin mukaan tuntunut ihan vielä entiseltään, vaan hiema jäykähköltä kaikkien korjauksien jäljiltä, mutta palaset hioutuvat tulevien viikkojen aikan kyllä toivottavasti paikoilleen.

Pikavuorolaiset

Ryhmäkuva matkan startanneista pikavuorolaisista.

Rayongiin löydettiin hyvin muutaman tunnin ajon jälkeen. Täällä olemme jakautuneet kahteen eri hotelliin ja osa seurueesta nappasi jo iltapäivästä veneen Koh Sametille, johon huomenna suunnataan päiväretkelle tai yöksikin.

 

rayongin haku

Mitä tarvitaan hotellin löytämiseksi Rayongissa? Älypuhelin, kolme pikavuorolaista, videokuvaaja ja reportteri.

Bangkokista hyppäsi mukaan myös Heikki Tanskanen, joka tallentaa matkan kulkua kamerallaan ja leikkaa tänne blogiinkin videomateriaalia pitkin reissua. Heikki on ensikertalainen, kuten minäkin, täällä Aasiassa ja innostui heti vihreistä maisemista, lava-autoista ja temppeleistä.

Thaimaassa on tosiaankin yllättävän vehreää maastoa, vaikka kuumuutta riittää. Värikkäitä temppeleitä on paljon, ja joka kulmalla seisoo vähintään pieni kimalteleva alttari. Valtaisat lava-autot ovat selkeä statussymboli ja pienten katujen ahtaudessa kahden auton kohtaaminen onkin mielestäni lähinnä koomista ja kertoo jostain murroksesta mitä täälläkin käydään idän ja lännen, perinteiden ja markkinatalouden välillä.

 

Kuvaaja Heikki Tanskanen

Videokuvaaja Heikki vauhdissa.