Ennen rauhallisesti mennyttä joulunviettoa Luang Prabangissa, piipahdimme kahdeksi yöksi Vang Viengissä, jossa pääsi nauttimaan kaikenlaisista vesileikeistä.
Noin kuuden kilometrin päässä kaupungin keskustasta oli upean sininen puro ja laguuninomainen uimapaikka. Raikas vesi houkutteli uimareita kuten Jennan, Aikun, Oden, Helin ja Mirkan.
Vang Viengin kyseenalainen maine oli kantautunut muidenkin, kuin minun korviini ja osa pikavuorolaisista hyppäsi tavallaan koko kaupungin ohi yöpymällä siellä vain yhden yön ja kulkemalla paikallisbussilla etukäteen Luang Prabangiin.
Jotain oli kuitenkin tapahtunut tälle ultimaaliselle nuorten aikuisten lakia uhmaavalle vesipuistolle. Ensimmäiset huhut poliisin puuttumisesta liiallisuuksiin menneeseen juhlimiseen kuultiin jo alkumatkasta ryhmältä suomalaisia nuoria miehiä. Ja heidän puheistaan joka sana oli totta.
Torkahdellessani läpi reippaasti lyhennetyn ”tubing-reitin” oli näky omalaatuinen. Joen vilvoittava virta kuljetti rengasta vaihtelevalla vauhdilla eteenpäin ja ympärillä olevat vuoret tarjosivat upean näköalan. Luonnonpuistomaisen maiseman rikkoi tyhjillään olevat ja keskeneräiseksi jääneet bungalowit ja rantaterassit.
Vasta hieman ennen tämän kuuluisan ”kaljakellunnan” päätöstä, kaupungin keskustaa, alkoi jostain kuulua remakkaa naurua. Hyppäsin pois renkaasta ja kävin Tirpin kanssa katsastamassa terassin, joka oli täynnä iloista reppureissaajaa ympäri maailman. Ostimme oluet ja lämmittelimme auringossa. Joku kysyi paikan pitäjältä: ”Hei missä musiikki on, voisiko saada vähän meininkiä tänne?!”. Nainen vastasi siihen hieman pahoitelleen, että oikeastaan me emme saisi olla täällä, ja että hän ei oikeastaan saisi myydä täällä mitään, joten on parempi etteivät poliisit kuule paikasta.
Kumirenkaat vuokrattiin kaupungin keskustasta ja vietiin kellujineen joen yläjuoksulle. Monen tunnin kellunta olisi tuhonnut varmastikin kaikki kuitit ja muut vuokraan liittyvät dokumentit, joten kämmenselästä tunnistaa monta päivää joella kelluneet ja renkaan vuokranneet matkaajat.
Tarinoita Vang Viengin pääelinkeinon sulkemisesta tuli vastaan muutamia, mutta kaikki liittyivät aivan liian suureen määrään ylianostus- ja hukkumistapauksia ja austraalialaisia nuoria.
Toisaalta pinnan alla kupli jo ja paikka heräilee laillisesti tai laittomasti lähitulevaisuudessa, uskoisin.
Illemmalla ja yöllä pelailimme biljardia pienellä porukalla yhdessä muutamasta auki olevasta ravintolasta. Jossain kohtaa iltaa hekin joutuivat kertomaan, että ovat olleet jo kaksi tuntia kauemmin auki kuin laki sallii ja kaikkien olisi nyt vaan pakko lähteä pois. Mukaan olisi saanut vinkattua kuitenkin melkeimpä mitä vaan maan ja taivaan väliltä löytyvää päihdettä. Mikä lie se ihmismielen tarve rikkoa rajoja ja uhmata.
http://youtu.be/v6xZNRIrqk4
Videolla matkataan Vientianesta Vang Vieniin ja aina Luang Prabangiin asti. Joulutunnelma oli mitä parhain, kuten myös maisemat, jota pysähdytiin katselemaan ja kuvailemaan paljon. Ajon aikana noustiin vuoriston yli ja käytiin aina 1300 metrin korkeudessa.
Mukana on monta taitavaa kuvaajaa. Niko ikuisti upeita maisemia matkalla Luang Prabangiin. Tämä on kuva, josta tuli pakottava tarve editoida voimalinjat pois. Muuten blogin kuvat osaltani ovat olleet rajauksia ja pientä hienosäätöä lukuunottamatta muokkaamattomia. Editoimaton kuva Pikavuoron Facebook-sivuilla.
