Pitkä päivä on taas takana ja yksi rajan ylitys lisää Thaimaahan myös operoituna. Pari yötä Angkor Watin liepeillä Siem Reapissa hurahti todella vauhdilla. Asiaa avitti kyllä varmaankin pieni ”Pub Streetillä”, paikallisella Khao San Roadilla pyörähtäminen.
Joukostamme löytyi melkoisia breakdance ja dancehall sankareita ja sankarittaria, kun paikalliset pikkulapset haastoivat meidät rinkiin tanssimaan. Valitettavasti kamerat eivät pysyneet siinä iloittelussa mukana.
Angkor Watin alue yllätti minut ainakin täysin. Valtaisa alue oli kuin Nuuksio, jossa sijaitsee Suomenlinnoja ja Taj Mahal. Lisäksi temppeleiden väleissä metsikössä asutaan ihan normaalisti ja sieltä löytyy muun muassa koulu. Alueella kulkemisesta veloitetaan kuitenkin turisteilta.
Osa temppeleistä ja rakennuksista on hyvin kunnostettu ja osa hyvin säilynyt. Nähtävää on valtaisasti.
Ehkä vertaus Suomenlinnaan on hieman vähättelevä, sillä temppelit ovat täynnä mielettömiä yksityiskohtia ja muodostavat valtaisia kokonaisuuksia.
Matkaa Ajokin kyydissä kukin taittaa tyylillään. Jani Laine ajaa, viihdepäällikkö pyörii pitkin bussia tasapuolisesti. Takaosan ”A-luokka” on ainakin tähän asti ollut varttuneempien herrojen klubihuone ja keskivaiheella rymyää ”nuoriso”, johon lasken myös itseni.
Kirjoja luetaan paljon ja musiikkia kuunnellaan joskus yhdessä Viihdepäällikön toimesta tai sitten kukin omilla soittimillaan. Korttipelien sääntöjä on muisteltu myös ahkerasti ja pöydässä on suuren uhkapelin tuntua, sillä tuulettimien johdosta pitää korttien päällä olla kolikoita painoina, jotteivat ne lentele joka paikkaan.
Itse olen mestarinukkuja ja viihdyn ylipäätänsäkin paljon unten mailla. Olenkin löytänyt kohtuullisen siedettävän unipesän Jennan ja Villen paikoiksi muodostuneiden penkkien takaa. Hankintalistalla on tyyny.
Bussin mukavin nukkumapaikka?
