Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Indonesia

Indonesia

Yksityiskohdista

7.1.2012
Pyhä patsas Ubudissa
Pyhä patsas Ubudissa

Tuijottelija

Metsä pitää kuulemma nähdä puilta. Silti puupellon jokainen kookospähkinä, kukinto ja lehvä on erilainen. Kokonaisuus rakentuu pienistä asioista, yksiköistä, yksityiskohdista, joiden tunnistaminen ei aina ole helpoimmasta päästä.

Balin saaren keskivaiheilla sijaitseva Ubud tunnetaan apinoista, riisipelloista ja kulttuuriannista. Pikavuoron edustuston suorittamassa ratsiassa paikan päältä löytyi varastelevan apinalauman terrorisoima puisto, pari ihan kivalla näkymällä varusteltua ravintolaa sekä mahdoton määrä teoksiaan tyrkyttäviä taiteilijoita. Idols-termein muotoiltuna: ainakaan jokaisen siveltimenheiluttajan ei kannattaisi päivätyötään lopettaa.

Ensimmäisen kaupungissa vietetyn päivän aikana suurimmat pisteet keräsi bungalowikylän keskelle askarreltu uima-allas rantatuoleineen. Toisena päivänä olikin sitten pilvistä. Onneksi.

Taidegalleria Ubudissa

Taidetta myynnissä

Pilviä ei tehnyt mieli palvoa, joten ruoanhakureissu laajeni sukellukseksi Ubudin syövereihin. Pinnan, eli kaupustelijoiden, Canonien ja tusinagallerioiden, alta paljastui yksityiskohdista elävä kaupunki, jonka kiviveistokset toivat tunnelmaan väriä harmaasta päivästä huolimatta.

Silmille nämä detaljit eivät kuitenkaan kyytiä tarjoavien taksikuskien tapaan pomppineet, vaan niiden löytäminen vaati vaivannäköä. Varsinaisesta suururakasta ei työnteollisin termein voi puhua, mutta semilomaisen mittapuulla etsintäoperaatioon kului poikkeuksellisen paljon energiaa ja askelia.

Kauneinta on lähestulkoon poikkeuksetta illansuussa sinä muutamien minuuttien ajanjaksona, jolloin valo pehmenee etenkin näin päiväntasaajan kieppeillä dramaattisesti, mutta säkkipimeyteen on vielä matkaa. Terassilla tapahtumasarjaa seuraillessa ympäröivä äänimaailma vei hieman yllättäen voiton valon leikiltä.

Temppeli Ubudissa

Pyhiä paikkoja

Pal¬kitsevaa kuunteleminen on silloin, kun ääniraidan oppii tunnistamaan – riippumatta siitä, onko kyse rallatuksesta, riffistä vai ¬¬kilometrien päästä kaikuvasta ukkosenjyrinästä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin gekon kurnuttavasta säksätyksestä. Kun vihdoin, tosin erään ilmeisen paljon eläinmaailmaa tuntevan pikavuorolaisen opastamana, äänen lähde löytyi kattorakenteissa ryömivästä liskosta, vahva onnistumisentunne virtasi suoniston läpi lämmittäen.

Aistiherkkyyden onnistunut hienosäätö tuntui valojen sammuessa kertakaikkisen mainiolta. Aamutuimaan sirkkojen suhteettoman kovaääniseen siritykseen havahtuessa näkökulma aiheeseen oli kuitenkin kovin toisenlainen.

They say that one should see wood from the trees. But, actually, sometimes it is much more rewarding to recognize the difference in each leaf, to notice the uniqueness in every little detail.

In Ubud, located in Central Bali, the big picture basically consists of hordes of stealing monkeys, masses of Western people strolling on the streets and loads of overly marketing-oriented artists – some of whom, judged by their pieces of art, should not call themselves artists.

But in micro-level the city comes to life. Details, colours and even the most delicate sounds, which are, in fact, not that easy to spot in the beginning, make Ubud a fascinating place to be in. Thus, it is highly recommended to keep your eyes, ears and all other equipment wide open to get the best of the awesomeness.

Indonesia Videot

Pikavuoron uusi vuosi Balilla – katso video ilotulituksista

5.1.2012

Pikavuoro juhlisti vuoden vaihtumista Balin Kuta Beachillä näyttävien ilotulitusten paukkeessa. Lumi puuttui mutta hiekkaa riitti. Tulituksia todistaneiden ihmisten määrä laskettaneen sadoissatuhanissa.

Pikavuoro celebrated New Year in Kuta Beach, Bali, where fireworks were absolutely worth seeing.

http://youtu.be/UHFZx_9rF5w

Miten sinä toivotit tervetulleeksi vuoden 2012?

Indonesia

Vuosista ja kujeista

1.1.2012
Ilotulitus Balilla vuodenvaihteessa
Iloa Balin taivaalla vuodenvaihteessa

Iloa Balin taivaalla

1.1.2012.

Uusi vuosi näyttää päivämäärän muodossa hassulta. Sen kirjoittaminen tuntuu ensimmäisellä kerralla kovin oudolta.

365 päivää sitten istuin espoolaisyksiön ruokailuryhmän ääressä ja vietin laatuaikaa äärimmäisen lihaisan pizzan parissa. Ympärillä hääri varsin mielenkiintoinen parivaljakko. Poika luki ääneen satunnaisia säkeitä satunnaisesta kirjasta tytön hämmästellessä internetin käyttäjien puutteellisia käytöstapoja. Ulkonäön puolesta nuo kaksi olisivat hyvinkin voineet olla sisaruksia. Identtisiä piirteitä löytyi niin käytöksestä, pukeutumisesta kuin hiusmallistakin.

Jonkinlaista edistystä, tai ainakin muutosta, tuntuu vuoden aikana tapahtuneen. Niittykumpu on vaihtunut Sanuriin, Espoo Baliin ja Suomi Indonesiaan. Pakkanen lämpöön ja sekava puheensorina sirkkojen siritykseen.

Paljon on silti pysynyt ennallaan. Balin yö on varmasti yhtä pimeä kuin pääkaupunkiseudullakin ja edellisillan juhlamenot tuntuvat kehossa samanlaisena levottomuutena kuin Espoossa edellisvuonna. Raitapaitaiselle parivaljakolle on tällä erää vaikea löytää täysin osuvaa vastinetta, mutta, mikä tärkeintä, hyvien ihmisten ympäröimänä koen olevani jälleen. Tai pikemminkin edelleen.

Uusi vuosi seremonioineen tuntuu kerta toisensa jälkeen tuovan mukanaan tukuittain uusia asioita. Todellisuudessa aika kuluu kuitenkin jatkumona, ei niinkään kalenterivuoden pituisissa sykleissä. Tämän päivän ilonaiheet, haasteet, mahdollisuudet ja uhat ovat hyvin pitkälti samoja kuin eilenkin. Vaikka nyt eri vuotta eletäänkin.

Ajokki auringonlaskussa

Koska hyvät asiat kantavat vuodesta toiseen

Esimerkki selventänee tätä abstraktitason ajatusta:

Vuonna 2011 Pikavuoro taittoi mahdottomalta kuulostaneen matkan Suomesta Bangkokiin ja pienen tauon jälkeen matka jatkui aina Balille asti.

Vuonna 2012 Pikavuoro taittaa mahdottomalta kuulostavan matkan Balilta Melbourneen ja pienen tauon jälkeen matka jatkuu aina Amerikkaan asti.

Uusi vuosi, mukauudet kujeet.

The end of the year always feels like a grand closing of everything old and grand opening of everything new. Instead, I believe that the New Year actually does not come with that many brand new things.

Good people, good things and goodness in general that existed on December 31st are likely to exist on January 1st, as well. To make this more concrete, here is a simple example:

In 2011, Pikavuoro traveled from Helsinki to Bangkok and, after a short break, all the way to Bali.

In 2012, Pikavuoro will travel from Bali to Melbourne and, after a short break, all the way to America.

Pretty simple, isn’t it?

Indonesia

Hyvää uutta vuotta!

31.12.2011

Kun viimeisen muutaman vuorokauden yöunet voi laskea yhden käden sormilla, eikä juhlimisella ole osuutta asiaan, ei vaihtoehtoja ole monia. Balin yö, näytä mihin pystyt.

Pikavuoropoppoo Bangkok-Bali -akselilla toivottaa mitä antoisinta uutta vuotta ympäri maailman!

Palataan pikavuoromeininkeihin huomenissa. Kerrottavaa nimittäin piisaa.

Happy New Year to All!

Indonesia Videot

Pikavuoron jouluterveiset

25.12.2011
Janin joulupuhe
Janin joulupuhe

Janin joulupuhe

Pikavuoro vietti jouluaaton Indonesiassa kuvankauniin Bromo-tulivuoren kupeessa. Videolla joulumeininkejä sekä terveisiä kotijoukoille!

Pikavuoro celebrated Christmas on the beautiful Bromo volcano in Indonesia. Check out what the passengers have to say to their loved ones during Christmas Eve feast!

http://www.youtube.com/watch?v=3C83vz-xH0Q

Indonesia

Flyygelisävelmiä ja ghettonuoria

21.12.2011
Iloinen Jakarta
Iloinen Jakarta

Jakartan hymy

Changin lentokenttä Singaporessa on siisteyden, seesteisyyden ja toimivuuden huipentuma.

Terminaaliin sijoitetun flyygelin sulosäveliä kuunnellessa voi nauttia tv-loungen, hieromatuolien tai kattavan tuontiolutvalikoiman antimista. Lentokenttävirkailijan onnistuessa tunkemaan neljännen ”sir”in samaan lauseeseen omanarvontunto nousee kummasti. Ja matkailu on jälleen kerran ainakin hetken verran nautinnollista.

Air Asian koneeseen noustessa osa kentän luomasta kuplasta puhkeaa. Jalkatilan jäädessä olemattomiin olo on silti varsin kotoisa – aivan kuin lentäisi Finnairilla. Yhteistä on myös ruokatarjoilu: neljä suolapähkinää on kevyen iltapalan prototyyppi. Kaikesta huolimatta nälän unohtaa nopeasti katseen kiertäessä punamustissa, uudenkarheissa nahkapenkeissä.

Polkupyöräkaruselli

Paikallinen maailmanpyörä

Pieniä sydämentykytyksiä alkaa tuntua maahantulokaavaketta täyttäessä. Hienoihin englanninkielisiin termeihin takertuu helposti ja kuulakärkikynä sotkee kullanarvoisia ruutuja, joihin tikkukirjaimet tulisi saada mahtumaan. Tullilomakketta raapustaessa ei voi olla pelkäämättä viistosti edessä istuvan kiinalaisherran tunkeneen massiivista heroiinilastia laukkuun check-in-jonossa.

– Death penalty for drug traffickers under Indonesian law, julistaa lappunen.

Mukavuusalueelta poistuminen tapahtuu viimeistään Visa on Arrival -tiskillä virkailijan väittäessä seitsemän päivän viisumin maksavan yhtä paljon kuin kuukauden oleskelulupa. Tinkiminen ei tuota toivottua tulosta, mutta 15 dollarin tappion pystyy jotenkuten antamaan anteeksi, kun huomaa passintarkastusjonon vetävän huomattavasti odotettua nopeammin.

Yö Jakartassa

Yö laskeutuu Jakartaan

Puoli tuntia koneen laskeutumisen jälkeen passissa komeilee pari uutta leimaa ja lompakosta pilkottaa miljoona rupiaa. Edelleen rahan arvoa arpoessa huomaa vähitellen harhautuneensa jo terminaalin ulkopuolelle, jossa yli-innokas pimeän taksin kuljettaja on jo pakkamassa kolmetoistakiloista rinkkaa minibussiinsa.

Kuin ihmeen kaupalla väistöliike onnistuu, seitsemän hengen minibussi vaihtuu muutamaan mittarein ja taksitunnuksin varustettuun Mersuun, jotka saattueen muodossa kurvaavat kolmenkymmenen kilometrin matkan kaupunkiin kivuttomasti. Heleä-äänisen indonesialaislaulajattaren luritellessa rakkauslaulua radiossa on pakko pyytää kuskia laittamaan ääntä lisää.

Nainen ja kantolaite

Tauko

Muun pikavuoroporukan jäädessä vähintäänkin mukavalta vaikuttavaan hotelliin hieman Jakartan ydinkeskustan ulkopuolelle hienoinen harmistus hiipii puseroon. Molemmin puolin aidattuja kujia tarpoessa mieli on maassa – pitikin jättää hotellivaraus tekemättä. Seurana kävelevästä Viihdepäälliköstäkään tuskin on jetlimäiseksi kung fu -taistelijaksi, kun Jakartan jenginuoret päättävät jossain vaiheessa käydä kimppuun.

Nyrkit eivät kuitenkaan ensimmäisen kohtaamisen aikana heilu. Sen sijaan huomattavan hyvää englantia puhuvat parikymppiset lähiöhengaajat neuvovat suuntaamaan kohti keskustaa. Puolenyön jäädessä historiaan kolmen kilometrin matka tuntuu mahdottomalta käveltäväksi. Kahdeksankaistaisen tien ylittäminen ei sekään ole suoritteista helpoin, mutta tien toisella puolen odottavat taksit auttavat jaksamaan.

Jo toinen taksi suostuu pyydettäessä laittamaan mittarin päälle ja suhaa perille muutamassa minuutissa. Matkan aikana kielimuurin rakosista tihkuneista tiedonjyvistä pystyi päättelemään, että valittu suunta oli edes jollain tapaa järkevä. Taksista poistuminen vahvistaa luulon perustelluksi. Myöhäisestä kellonajasta huolimatta kaduilla vilisee ihmisiä ja valot vilkkuvat ravintoloiden kylteissä.

Liikenneruuhka

Kulkupelejä

Virkistävän jääkahvin, hetken istkuskelun ja lyhyen palaverin jälkeen intialaismiehen tarjoamat yksiöt kelpaavat ja rupiat vaihtavat omistajaa. Luukku, kolo tai muu vastaava, niillä sanoin kaikessa askeettisuudessaan hurmaavaa majapaikkaa voisi kai kuvailla. Katonrajassa pyörivä tuuletin kuitenkin toimii. Se puhaltaa väsymyksen kehosta, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää Jakartan yö.

Puoli neljän maissa yö tosin tuntuu jo päättyneen. Edelleen on pimeä, mutta ajanviettopaikkojen valikoima ei mairittele. Lopulta Seven Elevenin kioski-kauppa-kahvila-kompleksin terassi vetää magneetin lailla puoleensa. Muovituoliin liimautuminen käy äkkiä, siihen tarvitaan vain pari huurteista ja teriyakikanaa. Pian tavoitteena onkin selittää naapuripöydässä istuville indonesialaisille, kuinka on ylipäätään mahdollista ajaa bussilla Suomesta Aasiaan.

Rakennusmestari katolla

Trapetsiakrobatiaa

Melkein täyteen loistoonsa noussut aurinko ilmaisee lopulta jutustelutuokion lopun häämöttävän lähitulevaisuudessa. Puoli seitsemän maissa alkaa kotimatka, jota säestää kojujen ja katukeittiöiden heräily. Valon syöksyessä Jakartaan kaupunki paljastaa hymynsä. Se loistaa lähestulkoon kaikkien vastaantulijoiden kasvoilta. Kanariisiä nauttiva poliisikin huikkaa tervehdyksen aamiaspöydän äärestä.

Matkailu avartaa. Sanontaan on yöllisen seikkailun jälkeen helppo yhtyä. Kuulopuheiden, nettipalstojen ja huhujen perusteella visiitti Jakartaan olisi sen vaarallisuuden, ruuhkien ja ilmansaasteiden vuoksi ollut helppo jättää kokonaan väliin. Mielipiteitä tämä kaupunki jakaa, mutta ainakin minun on helppo olla onnellinen siitä, että tämä maailman suurin muslimikaupunki kuitenkin osui Pikavuoron reitin varrelle.


Changi, the international airport of Singapore must be the cleanest place on Earth. A 1000-kilometre flight to Jakarta took us a long way from that tidy piece of heaven, it felt like arriving to a whole new planet. Surprisingly, Jakarta surprised. The colours, the smiles, the people – everything is a bit cozier, a bit more welcoming here. Just see the pictures, you will figure it out. Maybe.