Browsing Category

Ei kategoriaa

Trekkausta Kaukasuksella ja matka halki Georgian

Batumin yössä yllätti reissun ensimmäinen ukkoskuuro ja sade jatkui koko seuraavan päivän, kun Mörkö suunnisti kohti Kaukasusvuoristoa. Tie kiemurteli vuorien ja rotkojen reunoilla. Välillä oli jänniä paikkoja, kun tie oli reunastaan sortunut ja kadonnut rotkoon. Sateet irrottivat kallioista kiviä ja Mörkö sai väistellä melkoisia kivenmurikoita ylös kiivetessään. Teiden kunto ei taaskaan antanut aihetta vauhtispurtteihin, mutta ylämäet Mörkö kiipeää huomattavasti vauhdikkaammin kuin Ajokki.

Kaukasusvuoristossa matkalla Mestiaan

Vuoristokylä Mestiassa vietettiin kaksi yötä ja sateiden välissä aurinko paistoi koko päivän. Kaupungissa käy paljon reppureissaajia, eikä lentolippukaan Batumista tänne maksa muutamaa kymppiä enempää. Mestiassa on erinomaiset vaellusmaastot ja osa pikavuorolaisista kävikin huiputtamassa yhden vuorista. Rispektit niille nimeltä mainitsemattomille trekkaajille, jotka lähtivät 7 tunnin vaellukselle ilman vettä ja eväitä – ja joutuivat kerjuulle kesken matkan suun kuivuessa hiekkapaperiksi.

 

Paluumatkalla yritimme käydä bongaamassa maailman korkeimman (271 m) vuoristopadon, Ingurin. Pahaksi onneksi pato oli sateiden vuoksi sankan sumun peitossa, joten ei näyttänyt meille parastaan.

Mestiasta lähdettiin ajamaan halki Georgian kohti Azerbaidzanin rajaa. Gorissa pysähdyttiin tutustumaan Stalinin synnyinkotiin ja vierailtiin Stalin-museossa. Museossa oli lähinnä valokuvia ja patsaita, eikä ne vähäiset tekstitkään teosten vieressä auenneet, kun käytetyt kielet olivat venäjä ja gruusia. Onneksi pääsimme salakuuntelemaan yhtä englantia puhuvaa opasta. Muuten olisimme voineet jäädä autuaan tietämättömiksi siitä, kuinka arvostettu ja pidetty hallitsija Stalin oli.

Stalin-museon matkamuistomyymälästä voi ostaa vaikkapa vesipullon tai valokuvia.

Yöpaikka löytyi pienestä Rustavin kaupungista, läheltä Azerbaidzanin rajaa. Kaupungissa ei ollut yhtään mitään nähtävää. Tämän vahvistivat myös paikalliset, kun joku koitti tiedustella asioita minkä vuoksi kaupunki tunnetaan (vastaus oli ”ei minkään”). Tylsät neuvostokaupungit ovat siitä kivoja, että silloin on kerrankin aikaa istua porukalla gruusialaiseen ravintolaan nauttimaan paikallisista herkuista. Tutuiksi tulivat mm. khinkalit (lihalla ja lihaliemellä täytetyt taikinanyytit, isompia kuin pelmenit), khachapuri (lämmin leipä joka muistuttaa pizzaa juustolla), kharcho (lihakeitto) ja shashlik (grillattu lihavarras). Vatsansa sai pullolleen taas viidellä eurolla.

Rustavi

Matkasuunnitelma

Kaukasian matka on päässyt jo mukavasti puoleen väliin, joten tässä vaiheessa on hyvä olla jonkinlainen reissusuunnitelma :) Ei liene vaikeaa arvata, että kyseessä on vähintäänkin summittainen arvaus tulevien aikojen ohjelmasta.

Kirjoitushetkellä Pikavuoro on Azerbaidzanin puolella suuntanaan Baku. Bakun jälkeen suunnataan Georgian kautta Armeniaan.

Juhlamokkakansa matkalla Moldovaan

Mukavan kesäinen sää on hellinyt meitä koko matkan ja Moldovassa päästiin mukavaan +28 asteen lämpötilaan. Mörkössä on onneksi ilmastointi, joka tekee matkustamisesta paljon mukavampaa, kun aurinko paahtaa ikkunoiden läpi. Moldovan tiet sen sijaan olivat surkeassa kunnossa ja keskinopeus ei päätä ole huimannut. Teitä on osittain kunnostettu EU-rahoilla ja tästä kerrottiin oikein isolla kyltillä uudelleen asvaltoidun tien varrella. Ilo ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen, sillä hyvä tieosuus päättyi jo muutaman kilometrin ajon jälkeen ja vauhti hyytyi jälleen neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa.

EU on rahoittanut teiden kunnostamista Moldovassa. Liekö rahahanat menneet kiinni, sillä sileän asvaltin ilo ei kestänyt montaa kilometriä.

Viiden tonnin silta. Jänniä hetkiä koettiin, kun matkan varrelle osui viiden tonnin painorajan silta. Vastaan tulevat henkilöautot jumittivat liikenteen lähes täysin kesken siltaa, mutta jälleen kerran Jani hoiti kiperän ylityksen mallikkaasti.

Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa (Kisinov) ei ollut juuri nähtävää. Kaupunki on vanha ja viehättävä, mutta turistinähtävyyksiä ei juuri ole bongattavaksi. Vatsansa saa täyteen kympillä ja ihmiset ovat ystävällisiä.

Riemukaari

Juhlamokkakansa

Pikavuoron ehdottomasti parhaita puolia on, ettei matkustajilla hymy hyydy, vaikka suunnitelmat muuttuvat. Tämä juhlamokkakansa kytkee kahvinkeittimen päälle ja suodatinpussiin sujahtaa Suomesta tuotua Juhla Mokkaa. Ei aikaakaan, kun Mörkössä leijailee kotoisa kahvin tuoksu ja kansa jonottaa kuppeinensa tuoretta sumppia.

Suomesta reitin varrelle lentävät uudet pikavuoromatkustajat saavat aina saman viestin tien päältä: ”Muista tuoda Juhla Mokkaa!”

 

Yksi pikavuorolainen on kellahtanut Mörkön lattialle. Tai sitten ohjelmassa on penkin korjaus :)

Juuri nyt olemme asettuneet muutamaksi päiväksi Ukrainan Odessaan. Alkuperäisen kahden yön sijaan vietämme täällä kolme yötä, koska laiva Georgiaan tulee lähtemään myöhässä. Mustanmeren ylitystä onkin odotettu! Mutta ensin Odessan yö..

Ukraina

Täällä on kovasti äherretty reaaliaikaisen seurannan parissa, mutta toistaiseksi emme ole saaneet sitä toimimaan :( Sillä välin kun painimme haasteen parissa, tässä Ukrainan kuulumiset:

Puolasta Ukrainaan

Puolasta Ukrainaan siirtyminen kävi kivuttomasti, vaikka aikaa rajalla odotellessa menikin reipas 3 tuntia. Matkustajien ei tarvinnut nousta Ukrainassa ulos bussista, eikä matkatavararoita nostettu ulos autosta.

Ukraina näyttää Puolaan verrattuna varsin nuhjuiselta. Siinä missä Puolan puolella talot ja pihat olivat viimeisen päälle laitettuja, Ukrainassa ne on vastaavasti jätetty rempalleen. Ehkä ukrainalaiset ovat hoitamassa puolalaisten pihoja.

Ajomatkalle osui kaunis vanha kaupunki Zamosc, jossa pysähdyimme lounaalle. Tämä Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva vanha kaupunki kannattaa käydä katsomassa, jos sattuu näillä huudeilla liikkumaan.

Lviv

Varsinainen majapaikkamme Lviv on perustettu 1256 ja sen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupungissa on rauhallista ja tunnelma rento. Aika tuntuu pysähtyneen, kun istahtaa katselemaan kaupungin menoa. Lviv on aikoinaan kuulunut Puolaan ja siellä ovat vierailleet sekä natsi-Saksa että Neuvostoliitto. Kaupunki on joutunut koville, mutta onneksi vanha kaupunki on säästynyt täystuholta.

Lvivin vanhaa kaupunkia

Ruoka edullista ja ukrainalaiset viinit ovat maukkaita. Illallinen hotellin ravintolassa maksoi 12 euroa juomineen. Ratikkalippu maksaa 20 senttiä.

Tsernivtsi

Ai että, taas yksi kaunis kaupunki lisää karavaanin matkalla. Olisimme voineet yöpyä näissä kauniissa maisemissa, mutta…

…valitsimme mielummien hieman askeettisemman, neuvostohenkisen majapaikan. Jokaisessa huoneessa oli oma parveke, jonka kuoppainen betonilattia vietti jännästi ulospäin, eikä ne kaiteetkaan houkutelleet nojaamaan. Sängytkin taisivat olla kaukaa neuvostoajalta, jouset törröttivät selkään ja sängyt narisivat niin, että kylkeä kääntävä herätti kaikki muut huoneessa nukkujat. Kaikki eivät nukkuneet niinkään hyvin, sillä osassa huoneissa juoksenteli torakoita.

Hotellimme Tsernivtsissä huokui neuvostoaikaa sisältä ja ulkoa.

Jokaisessa huoneessa oli oma parveke.

Mörkökin joutui häkkiin

Eilen illalla saavuttiinkin jo Moldovan puolelle. Rajalla sattui koominen tilanne, kun Ukrainan puolen rajamies ei suostunut antamaan leimoja passeihin vaan osoitti vain Moldovan suuntaan ja hoki: ”You go!”. Ei ihan heti uskottu, että leimaa ei ole tulossa ja kaveri alkoi hikeentymään ja korotti ääntään: ”You go Moldova!”. Eihän siinä auttanut kuin mennä Moldovan puoleiselle rajalle. Onneksi parin tunnin odottelun jälkeen saimme sieltä myös maastapoistumisleimat :)

Pitkin pimeitä metsäteitä Virosta Puolaan

2.9. Tartto – Kaunas

Tarttosta alkoikin varsinainen siirtyminen kohti Puolaa. Alkumatkan pidemmät ajopäivät olivat tiedossa etukäteen ja sillä asenteella sitten pudoteltiin kohti etelää seuraavat päivät. Koska reitille ei ensimmäisinä päivinä osunut myöskään mitään mielenkiintoista nähtävää, lisättiin ajopäiviin vielä hieman lisää kilometrejä.

Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Tarttosta Väinänlinnaan ja yöpyä siellä, mutta lopputulemana ajoimme suoraan Liettuan puolelle Kaunasiin asti. Yksi pikavuoromatkustajakin odotti noutoa Kaunasissa ja Pikavuoro tietysti paikalla aikataulun mukaisesti. Matka kesti taukoineen 13,5 tuntia ja tuntui näin alkumatkasta melkoiselle urakalle, kun kroppa ja mieli eivät vielä ole tottuneet pikavuoroiluun. 87 km ennen määränpäätä Janin jäljellä olevaa ajoaikaa laskettiin pilkuntarkasti. Onneksi ajoaikaa oli vielä hitusen jäljellä ja tällä kertaa säästyttiin bussissa nukkumiselta :)

Ajoajan laskeminen on pilkuntarkkaa työtä. Toisinaan jäljellä oleva ajoaika on niin niukilla, että sitä lasketaan porukalla.

Matkareitti 2.9.  566 km: Tartto (Viro) – Rezekne (Latvia) – Väinälinna (Latvia) – Ukmerge (Liettua) – Kaunas (Liettua)

3.9. Kaunas – Bialystok – Korczew

Ruokatauko kauniissa Bialystokissa

Niin se historia toistaa itseään ja seuraavana päivänä tarkoituksena oli painaa Kaunasista aina Puolan Lubliniin saakka. Kaunasista lähdettiin vasta puolen päivän aikaan, mutta silti alkoi Janin ajoaika täyttyä kesken matkan ja jouduttiin ottamaan hätämajoitus matkan varrella. Tästä tulikin varsinainen seikkailu, kun mennä ryttyytettiin pitkin puolalaisia metsäteitä. Majapaikka löytyi vähän hakuammunnalla, kun otettiin lähin mahdollinen. Ajoaikaa oli jäljellä enää 1,5 tuntia ja tiet kapenivat ja muuttuivat kuoppaisiksi hiekkateiksi. Täpärästi tälläkin kertaa perillä yön pimeydessä ja onneksemme majapaikka oli varsin mukava kartano.

Hätämajoitus paljastui päivänvalossa varsin hienoksi kartanoksi

Matkareitti 3.9. 400 km: Kaunas (Liettua) – Bialystok (Puola) – Korczew (Puola)

Tätä kirjoittaessani saavutamme pian Ukrainan rajan. Seuraavat kaksi yötä vietämme Ukrainan Lvivissä.

Ristiretki Kaukaasiaan

 

Jaahas :) en tiedä mistä lähden purkamaan kuulumisia – kirjan verran olisi kerrottavaa – mutta tässä kuitenkin pieni tiivistelmä tulevasta.

Ajokki on edelleen hyvässä tallessa Bangkokissa ja matkat vaan jatkuvat!  Seuraava matkamme starttaa 1. syyskuuta eli hyvin pian. Legendaariseksi, rakkaaksi todettua Pikavuoro bussia en kerkiä, eikä oikeastaan ollut tarkoituskaan hakea Bangkokista, vaan Ajokki saa tällä kertaa huilata ja valmistautua seuraaviin mahdollisiin koetuksiin. Siitä pitää vielä puristaa ainakin yksi THE REISSU ellei useampi :D annetaan ajan näyttää mitä tuleman pitää.

Syksyn reissu tehdään siis toisella linja-autolla, bussi julkaistaan viimeistään lähtöpäivänä. Jää nähtäväksi onko tulevalla kulkupelillä rahkeita täyttämään jatkossa Ajokin saappaat ja löydänkö saman fiiliksen sen ohjaimissa.

Kaikkien näiden Pikavuorojen jälkeen, on taas ajatukset ihan mullin mallin ennen reissua. En osaa sanoa mistä se johtuu, onko se jännitystä vai karmean kovaa matkakuumetta ? Mikä saa ihmisen järjestämään näitä ? Onko se seikkailunhalu vai vaan jonkinlainen hulluus?  Olisi vielä sata asiaa, mitä haluaisin tehdä ennen matkaa ja toiset sata mitä tehdä matkalla, mutta murto-osaan on aikaa ja resursseja. Joten jälleen kerran, mennään tutulla kaavalla ja ajatuksella, että asioiden on tapana järjestyä. Yleensä matkasuunnitelmat rakentuvat kuin itsestään matkan aikana.

Uskon että monelle nojatuolimatkalaiselle on jo tullut ilmi, mitä Pikavuoro tyyli on, matkustamme, sopeudumme ja elämme siinä hetkessä. Mielestäni hetkessä matkustaminen on parasta. Välillä eteen tulee todella hienoja yllätyksiä ja välillä vähän vähemmän hienoja.  Alustava runko toki matkoilla on, mutta lopulta matkustajat ovat isossa roolissa ja matkustajat tekevät siitä yhdessä ikimuistoisen matkan. Tälläkin kertaa reissun aikana matkalaisia tulee kyytiin sieltä sun täältä, sekä jää pois sinne sun tänne :D

Bangkokin matkasta olen toipunut varsin hyvin ja vaikuttaa siltä, että niin on Pikavuoron Bangkokiin kyydissä olleet matkustajatkin. Nimittäin yli 20 heistä on mukana seuraavalla seikkailulla, mikä yllätti minut positiivisesti. Mukaan matkaan on myös ilmoittautunut uusia kasvoja. Viihdepäällikkö Pöken osallistuminen matkalle on jälleen kerran mysteeri, niinkuin aina ennenkin. Odotan pelon sekaisin tuntein Viihdepäällikön yhteydenottoa!

Tällä kertaa matkaamme Kaukaasiaan. Matkastamme on tulossa jälleen mielenkiintoinen seikkailu, mikä kulkee Euroopan ja Aasian rajalle, aina Mustanmeren kautta Kaspianmeren ääreen. Takaisin Suomeen tullaan Venäjän kautta. Koko matkasta pitäisi kertyä 38 päivän rundi, useiden maiden ja mantujen kera. Yksi laivaylityskin koetaan Ukrainasta Georgiaan. Ylitykseen menee yli 50 tuntia. Itseäni jännittää toimiiko bussi ja ehditäänkö laivaan aikataulussa. Toisia matkustajia varmaan jännittää, mm. miten pystyvät olemaan laivamatkan ilman internettiä. Kohta nämä kaikki selviää…. Pysykää siis kanavalla…

 

Tuttuun tapaan pyrimme raportoimaan matkan varrelta kuulumisia kuvien kera.

Kuulemisiin….

Terveisin, Pikavuoro Kippari Jani Laine

 

 

Pikavuoro Bangkokiin <3 Never4get 20.lokakuuta – 22.joulukuuta 2018 <3

 

Pikavuoro Bangkokiin päättyi onnellisesti ja aikataulun mukaisesti Bangkokiin. 

Matkalla Bangkokiin riitti jännitettävää; matkustimme 64 matkapäivää, 16440 kilometriä, 8 maata (Venäjä, Kazakhstan, Kirgisia, Tajikistan, Uzbekistan, Kiina, Laos ja Thaimaa).

Ensimmäinen Bangkokin reissu samalla bussilla tapahtui vuonna 2011 jolloin moni sivusta seuraaja väitti Ajokin liian vanhaksi peliksi suoriutua matkasta. Nyt 2019 kukaan ei ole väittänyt Ajokin olevan vanha :)

Päinvastoin tuntuu, että Ajokista on vielä uusiin seikkailuihin. Sääli olisi viedä se museoon tai lopettaa matkat tähän.

Jälleen ollaan ison kysymyksen äärellä.

Mitä sitten seuraavaksi? – Ajokki on jo toistamiseen Thaimaassa.  Onko seuraavia Pikavuororeissuja tulossa.

Kyllä on!! 

Uusi on reissuja on suunnitteilla. Miltä kuulostaisi Ajokilla Myanmar? Intia? Pakistan? Iran? Tai Kanada :)

 

Linja-autossa on tunnelmaa; seurustelua, tarinaa, kirjoja, pelejä, tietovisaa. Hyvä meininki!

 

Kuva otettu lähellä Bangkokia. Kiitos Bridgestone! Rengasvalinta oli oikea :)

Seuraamalla tätä blogia ja meidän facebookkia Pikavuoro Maailman Ympäri pysyt ajantasalla seuraavista matkoista.