To 9.4.2015, Skopje (MK)
Sää taisi yllättää meidät kaikki. Bulgarian Sofiasta kohti Makedonian rajaa ja lopulta maan pääkaupunkia Skopjea kohti eilen lähdettyämme oli nimittäin kylmä. Aluksi lunta oli vain vuoristoisen maaston korkeimmilla kohdilla, mutta jo noin tunnin ajomatkan päässä Sofiasta lunta oli myös runsaanlaisesti tien pientareilla, puissa ja oikeastaan kaikkialla muualla paitsi tiellä, joka toki oli märkä, muttei kuitenkaan jäinen tai luminen. Lämpötila lienee ollut hieman nollan yläpuolella. Kukaan meistä ei tainnut odottaa, että näinkin eteläisessä Euroopassa huhtukuun kevätsäät olisivat tällaiset.
Lumisista maisemista huolimatta matka kuitenkin eteni sen suuremmitta ongelmitta. Tie oli verraten hyvää vaikka se muuttuikin alkupään moottoritien jälkeen kaksikaistaiseksi maantieksi. Nousuja, laskuja sekä kiemurtelua, mutta ei sentään varsinaista serpentiinitietä. Muuta liikennettä oli aika vähän. Tien sivustoja koristivat ajoittain sangen sosialistishenkiset hylätyt tehdasrakennukset ja pienhköt kylät. Makedonian vastainen raja-alue ei liene Bulgarian kaikkein tiheimmin asuttua.
Bulgarian ja Makedonian välinen raja-asema sijaitsee jonkinlaisella mäellä. Tällä mäellä oli lunta ja verraten kylmä. Tiedän tämän, koska värjöttelimme kyseisellä mäellä matkatavaroinemme kolmisen varttia bulgarialaisen tullimiehen penkoessa Ajokkia sangen perusteellisesti. Kaveri koputteli läpi kaikki auton sisätilan verhoilut ja aukoi jopa joitain paneeleita ruuvimeisselillä. Kovin tunnollista työtä. Kaikki matkatavaratilan luukut tutkittiin myös, vararenkaita myöten, mutta mitään epäilyttävää ei bussista löytynyt. Lopuksi tullimies katsasti osin pöydällä ja osin hangessa maanneet laukkumme, joskin melko suurpiirteisesti, olihan taaksemme alkanut muodostua jo jonkinlainen jono. Näemmä muuta pengontahommaa tekevää henkilökuntaa ei juuri tuolloin ollut työvuorossa. Saimme mennä. Rajapoliisi katsoi vielä passimme ja pääsimme jatkamaan Makedonian puolelle. Bulgariasta pois pääseminen vei noin tunnin.
Makedonian puolella asiat sujuivat sutjakammin. Poliisi tuli sisälle bussiin ja keräsi passimme kehuen samalla kuinka kaunis ja mainio paikka Makedonia on. Toisella kopilla katsottiin vielä auton paperit, puomi avattiin, paperit ja passit palautettiin, ja pääsimme ajamaan sisälle maahan. Sää oli tälläkin puolella sangen luminen. Päätimme pitää tauon raja-aseman välittömässä läheisyydessä sijainneessa kahvilassa, kelpasivathan siellä myös bulgarian rahat, joita monella muutama seteli vielä taskun pohjalla oli. Aika edullista vaikuttaa Makedonissakin olevan.
Ilmeisesti laskeuduimme rajan jälkeen alemmas, sillä lumi hävisi melko pian. Sääkin lämpeni jonkin verran, mikä olikin tervetullutta. Ilman lämpötila lienee noussut lopulta hieman yli kymmenen asteen. Loppumatka Skopjeen sujui paljolti samankaltaisesti kuin vastaava matka Sofiasta rajalle oli ollut, ollen vain peilikuva siitä, ja ilman lunta. Ensin oli maantietä, joka muuttui joitakin kymmeniä kilometrejä ennen Skopjea moottoritieksi. Makedoniassa harrastetaan tietulleja ja Skopjeen päästäksemme mekin jouduimme maksamaan viimeisestä osuudesta kuutisen euroa. Tietullikopeilla kelpasivat eurot (joissa hintakin oli paikallisen valuutan ohella ilmoitettu), sekä näemmä myös jopa luottokortit.
Skopjeen päästiin hyvissä ajoin. Linja-autoparkin etsiminen vei tosin jälleen kerran oman aikansa, mutta lopulta sellainen löytyi kaupungin rautatieaseman läheisyydestä. Pikaisen pähkäilyn jälkeen päädyimme siihen, että kaupungissa tultaisiin viettämään kaksi yötä. Matka jatkuu siis jälleen perjantaiaamuna, jolloin suuntaamme Albaniaan. Luvassa on siten jälleen kerran rajanylityshuvia, taikka haastetta, miten asian sitten haluaakaan nähdä.
Bulgarian talvisia maisemia.
Customs control.
Tulitarkastus kestää, ulkona on kylmä.
Vihdoin Makedoniassa. Tauko!
Makedonian kumpuilevia maisemia. Lumi katosi paitsi korkeimmilta huipuilta.
Lasinpesuhommia makedonialaisen maantien varressa.
Skopje. Sekailainen seurakunta marssii bussilta keskustaan huhtikuisena keskiviikkoiltapäivänä.
