Australia

Lentokentillä ja -koneissa valvotun yön jälkeen tuntuu siltä kuin olisi saanut ihan kunnolla turpaan. Bangkokin kuuman kostea iltapäiväruuhka iski kovaa vasten kasvoja. Pari metriä leveällä parisängyllä makoillessa haavoja on onneksi vähän helpompi nuolla.

Maaliin tosiaan päästiin. Siltä alkaa vähitellen jo tuntua, kun vielä muutaman päivän kestävä kotimatkakin on alkanut. Viikon loppuun mennessä Australiasta on formulasirkuksen ja pikavuorokipparin lisäksi poistunut toivottavasti myös Ajokki Royal – mikäli Darwinin sataman edustalla parhaillaan pyörivä syklooni ei matkantekoa enää viivästytä.

Parin kuukauden seisomisen jälkeen pikavuorobussikin pääsee siis taas merille. Australialaisapurit eivät, yllätysyllätys, menopeliä liikkeelle saaneet ennen kuin Jani saapui urhoolliselta autonpalautusreissultaan Darwiniin. Nyt paperit on kuitenkin leimattu ja uudet seikkailut odottavat.

Ja seikkailuja todella piisaakin. Reilun viikon mittainen laivamatka on Ajokille vielä peruskauraa. Samantapaisella rutiinilla siirtänee myös kippari Laine bussinsa Melakaan tutun korjaamon suojiin.

Sitten koittaa itse kullakin paluu arkeen. Joskaan ei kovin pitkäksi aikaa.

Kun Ajokkia oltiin alun perin tuomassa Australiaan, oli sen tarkoitus jäädä maahan odottamaan laivausta Pohjois-Amerikkaan. Kimuranteista kiemuroista johtuen tätä suunnitelmaa ei nyt voitu toteuttaa, mutta pikavuoromaisen tyynesti vastoinkäymiset käänetään uudeksi seikkailuksi.

Suomessa vietettävän kesän jälkeen kipparin aikomuksena on nimittäin siirtää bussi joulukuun alkuun mennessä tuttuun Thaimaahan, josta Pikavuoro suuntaa Kambodzan, Vietnamin ja Kiinan kautta Etelä-Koreaan, mikäli mukaan vain saadaan tarpeeksi matkustajia. Koreasta Ajokki laivataan Uuteen Maailmaan touko-kesäkuussa 2013 starttaavaa Amerikan-etappia silmällä pitäen.

Lisäinfoa reiteistä ja aikatauluista seuraa lähitulevaisuudessa! Pysy kartalla – pian sinullakin on jälleen mahdollisuus hypätä bussin kyytiin!

—

Now that Pikavuoro has reached its goal by conquering both Asia and Australia, it is time to head home. At the moment, I am already on my way, spending my last days Bangkok. Jani will leave Australia tomorrow and Ajokki Royal will be shipped from Darwin during the weekend.

The bus will be taken back to Singapore, where Jani will be waiting for it. Then, the Captain of Pikavuoro will drive the bus to Malacca in Western Malaysia and keep it there for some months, while we all will basically spend our summer in Finland.

But then, sooner than originally anticipated it is time for a new adventure. Since Ajokki Royal could not get into Australian soil, it must be shipped to the Americas from somewhere else.

In this occasion, somewhere else is in South Korea. In December, given that the bus then is packed with a new load of passengers, Pikavuoro heads from Thailand to Korea via Cambodia, Vietnam and China.

This may be your chance to hop on board, as well! More information on the schedules and routes will be published in the near future.

Takana on noin 15 000 kilometriä, viisi maata ja vajaat viisi kuukautta. Nyt pikavuoromyrsky on omalta osaltani laantunut ja tulevaisuus näyttää jotakuinkin tyyneltä.

Vaikken palaa suomalaiseen arkeen kuin vasta parin viikon päästä, muuttui pari päivää sitten paljon. Kun Jani Laine täräytti Dingonsa parkkiin melbournelaisen hostellin pihaan, sai yksi luku päätöksensä. Öisen suurkaupungin vilinässä tallustellessa sen ymmärsi heti.

Enää ei lähdetä eikä saavuta. Melbourne on maali, josta tie vie viimein kotiin, arkeen. Vaikka lähteminen ei matkan varrella aina helppoa ollutkaan, oli se silti voimaannuttava, kantava tunne. Viihtyisistäkin paikoista lähtemisessä on oma riemunsa, sillä eteenpäin menemisen tunne täyttää pään. On pakko nähdä, mitä seuraavan kulman takaa löytyy. Se huumaa.

Liikkumisen, matkalla olemisen tunteen lisäksi haastavien, outojen ja ainutlaatuisten tilanteiden kaipuu polttaa jo rinnassa.

Kun muutaman käytännössä valvotun yön jälkeen löytää itsensä Singaporen satamasta siivoilemasta parikymppistä suomalaisbussia, ymmärtää jo tuossa hetkessä, ettei vastaavaan paikkaan välttämättä enää päädy. Samaan kategoriaan voidaan laskea parin malesiankiinalaisen bussikorjaajan kanssa nautittu, kielimuurin ylittämisen sävyttämä illallinen Melakassa.

Koetun jälkeen melbournelaisen hostellihuoneen yläpunkka tuntuu kovin yksitoikkoiselta, jopa arkiselta paikalta. Omaa aikaa täältä löytyy ja tavallaan sitä tarvitseekin. Silti ympärillä pyörivien pikavuorolaisten määrän dramaattinen laskeminen tekee olon yksinäiseksi. Viereisessä sängyssä pyörivälle saksalaisbackpackerille on nimittäin turha edes yrittää kertoa, miten olen Melbourneen päätynyt. Sen voi ymmärtää vain, jos on saman matkan itse taittanut.

Ulkopuolisen silmin myös jäähyväishetken arkisuus saattaisi näyttää huvittavalta. Viiden kuukauden lähes tauottoman yhteiselon jälkeen yllyimme Viihdepäällikkö Tuomaksen kanssa kättelemään. Kyyneliä ei tirautettu myöskään pikavuorokipparin täräyttäessä kohti Darwinia.

Takaraivossa kolkuttaneekin jo ajatus siitä, ettei tämä pikavuoromyräkkä ole vielä lähelläkään huippuaan. Ja tottahan se on: takaisin Saloon on vielä pitkä matka.

Nyt on kuitenkin tyyntä. Ei ole pakko lähteä, voi vain olla. Toisaalta eipä sitä ollut alun perinkään pakko lähteä yhtään mihinkään.

Seuraava myrskyä odotellessa.

P.S. Tätä kirjoittaessa Jani on ollut autonpalautusmatkalla jo tuntikausia ja saavuttanee illansuussa ensimmäisen pysähdyspaikkansa, noin 800 kilometrin päässä sijaitsevan Adelaiden.

—

The Pikavuoro storm came and went. Now, it is gone. What is left, is an empty feeling that is caused by not constantly moving. After full five months of travelling, driving and hurrying, staying put feels quite impossible.

Fortunately, this storm is not over yet, not even close. It is still a long and hard road back to Finland. Meanwhile, we will enjoy our much-deserved brake. Well, at least most of us will – Jani the Driver keeps on driving. At the moment, he is on his way to Darwin to return the rental bus Dingo and should reach Adelaide tonight.

Pikavuoron Australian-etapin virallinen osuus saatiin eilen päätökseen! Taival Canberrasta Melbourneen taitettiin fiilistellen pysähtyen matkalla moikkaamaan Suomen suurlähetystön väkeä.
—
Pikavuoro reached its goal late last night in Melbourne. The last drive to Melbourne was a pleasant one and included a short visit to Finnish Embassy in Canberra.

http://youtu.be/jdhneDna9u4

Tältä erää homma on siis paketissa, mutta kanavalla on syytä pysyä jatkossakin. Lähitulevaisuudessa seuraillaan vielä Janin ja Dingon matkaa takaisin Darwiniin, tarkastellaan Ajokin tulevaisuutta ja muistellaan menneitä.

Tiedossa on toki myös tulevaisuudensuunnitelmia – Pikavuoro maailman ympäri ei nimittäin ole vielä lähellekään lopullista maaliaan!
—
Although we have now reached the finish line, it is recommended to stay tuned. In the near future, we will take a look in Ajokki Royal’s situation and keep an eye on Jani’s journey back to Darwin.

Pikavuoro has conquered Australia but there is still plenty to do before the we reach our ultimate goal and head back to Finland – naturally via the Americas and Africa!

Reaaliaikainen väliaikatieto tien päältä: Melbourne häämöttää reilun 200 kilometrin päässä! Viimeisiä siis viedään…

—

We cannot yet see Melbourne, but can feel it anyway. Our finish line is only some 200 kilometers away!

Maanantaiaamuna pikavuorobussi Dingo kurvasi samalle tontille, johon se oli neljää vuorokautta aiemmin jättänyt tukun matkustajia. Kippari Laine avasi ovet ja pikavuorolaiset hyppäsivät kyytiin. Oli aika jättää suurenmoinen Sydney taakse.

Tyhjin käsin pikavuorokippari ei kyytiläisiään jättänyt. Kunniakierroksenomaisesti kaupungista kurvailtiin ulos kovin kuuluisaa siltaa pitkin. Pieni hymynkare nousi Janinkin huulille tämän vilkuillessa silmäkulmassa vilkkuvaa Oopperataloa kuskinpaikalta.

Odottipa matkan varrella vielä toinenkin piristysruiske. Sydneyn esikaupunkialueella asusteleva Vuokko oli nimittäin kutsunut pikavuorolaisjoukon vieraakseen.

Maittavien kahvin lisäksi vierailun antimia saatiin nauttia vielä matkan myöhemmässä vaiheessakin. Huoltoaseman pihassa nautittujen käsintehtyjen ruisleipien, karjalanpiirakoiden ja korvapuustien voimalla loput vajaan 300 kilometrin matkasta taittui hujauksessa.

Australian pääkaupunkiin, Canberraan, saavuttiin iltapäivän taittuessa vähitellen kohti iltaa. Hallintokaupungin leveät, ja huomattavan tyhjät, kadut tekivät lähestymisestä huomattavasti odotettua helpompaa ja majapaikatkin löytyivät tällä erää kädenkäänteessä.

Canberra valikoitui Pikavuoron Australia-etapin viimeistä edelliseksi pysähdyspaikaksi varsin mukavista syistä – kaupungissa sijaitseva Suomen suurlähetystö ottaa meidät nimittäin vastaan huomisaamuna.

Lähetystöstä suunnataankin sitten Melbourneen. Maaliin.

—

Sydney, who treated us very well, had to be left eventually. Naturally, we did it the Pikavuoro way – by crossing the Harbour Bridge. I could tell that even Jani the Driver, the coolest of the cool, was a little thrilled.

Later on, we stopped by to greet fellow Finns living in a peaceful suburb of Sydney. The nice chat accompanied by the fresh Finnish coffee and homemade breads and buns really helped us pull through the 300 kilometer trip to Canberra.

Tomorrow, we will visit the Finnish Embassy and head to Melbourne, which is – believe it or not – the final destination of our journey in Australia.