Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Ajokki Royal

Ajokki Royal Turkki

Ropaustoimenpiteitä Turkin Mersinissä

28.3.2015

 

La 28.3.2015, Mersin (TR)

Asiat etenevät. Olemme yhä Mersinissä ja viimeksi kuluneet päivät ovat kuluneet Ajokin siistimiseen ja erilaisiin korjaustoimenpiteisiin. Täytyy todeta, että Turkissa korjauksien näkökulmasta tarkasteltuna homma näyttää toimivan selvästi paremmin kuin Afrikassa. Kippari Jani Laineen netistä löytämä raskaan kaluston korjaamo ei paikan päällä kovin hääviltä näyttänyt, eikä meillä – taaskaan – ollut yhteistä kieltä haalarimiesten kanssa, mutta asiat kuitenkin etenivät yllättävän helposti ja ilman säätämistä taikka väärinymmärryksiä. Tekijämiehiä.

Menimme paikalle ensin jalan, ilman bussia. Keskustelua käytiin googlen kääntäjän avulla sekä piirtämällä eriaisia kuvia. Yksi merkittävimmistä ongelmista jo Afrikassa oli bussin vuotava paineilmajärjestelmä. Lähes kaikki bussissa toimii paineilmalla, joten jos putkistossa on reikä, ei mikään toimi eikä autoa saa edes liikkeelle. Näinhän meille kävikin Etiopiassa, jossa eräs ilmaliitin hajosi ylllättäen päästäen koko systeemin paineet pihalle. Matkanteko loppui siltä päivältä siihen. Tuolloin avuksi tuli lopulta paikallinen bussimekaanikko, joka korjasi hajonneen putkiliitoksen pikaliiman ja hiekan seoksesta tekemällään massalla sekä tupakantumpista repimillään kuiduilla. Viritys ei ollut tiiviydeltään kunnon liittimen veroinen, mutta kesti lopulta tänne asti.

Siispä ensimmäisenä korjauslistalla olivat paineilmajutut. Kääntäjän ja kaaviokuvien lisäksi ongelman selittämitä edesauttoi korjaamon pihalla seissyt avattu kuorma-auto, jonka tekniikka oli hyvin samankaltaista Ajokin kanssa. Rekan alustasta oli helppo esitellä vastaavia putkia joissa vika piili. Korjaamon pomomies nyökkäili leukaansa hieroen, soitti puhelun ja pyysi meitä odottamaan. Kohta paikalle kurvasi vanhalla autollaan ilmeisesti paineilma-asioiden erikoismies, jonka kyydissä pääsimme parin kilometrin matkan bussille. Mies ei pahemmin jahkaillut vaan ryömi heti bussin alle. Parin tunnin operoinnin jälkeen rikkinäiset liittimet oli vaihdettu. Sangen tehokasta. Eikä bussia edes tarvinnut fyysisesti ajaa varsinaiselle korjaamolle.

Auton sähköjärjestelmissä on myös ollut monenlaista pikkuvikaa. Tämäkin järjestyi kätevästi, sillä bussi parkkeerattiin huoltoasemalle joka näemmä on myös jonkinlainen rekkojen säilytys- ja huoltoalue. Raskaan kaluston pesulan lisäksi täältä löytyi myös autosähköliike. Rähjäinen ja elämää nähnyt hökkeli ei ollut ulkonäöltään kaksinen, mutta homma toimi jälleen. Ajokin kehnossa kunnossa olleet äärivalot vaihdettiin vikkelästi ja viallinen tuulilasinpyyhkijöiden moottori irroitettiin ja hävisi johonkin huollettavaksi.

Siivousoperaatiot jatkuivat myös. Bussin ulkopesu kävi kätevästi rekkapesulassa, mutta sisäosat tarjosivat – ja tarjoavat yhä – suuremman haasteen. Afrikan punaista pölyä on nimittäin edelleen kaikkialla ja henkilökohtaisesti epäilen, saako sitä ikinä siivottua auton jokaisesta kolosta pois. Auto voi näemmä lähteä Afrikasta, mutta nähtäväksi jää lähteekö Afrikka ikinä autosta.

Tällä hetkellä meitä on Mersinissä kolme. Allekirjoittaneen ja Janin lisäksi paikalla on Afrikassakin mukana ollut Jenni. Mikäli kaikki sujuu odotetusti eikä mitään merkillistä ilmene, lähdemme Mersinistä kohti Istanbulia joko huomenna sunnuntaina tai viimeistään maanantaiaamuna. Matka on pituudeltaan noin tuhat kilometriä ja tullemme ajamaan sen yhden pysähdyksen taktiikalla, eli kahdessa päivässä.

 

11094321_1520130758263134_1907901180_n

Odottelua pajalla.

 

11074833_1520130904929786_523493931_n

Paineilma-asioiden erikoismies, varaosat sekä työkalut.

 

11072369_1520270794915797_1124035948_n

Shoppailemassa.

 

11084594_1520270771582466_710183538_n

”Oto elektrik”.

 

20150326_111712

Säpinää Mersinin keskustassa perjantaina. Sää on pääsääntöisesti suosinut meitä. Palella ei tarvitse. Tänään tosin sataa.

 

 

Ajokki Royal Euroopan pikavuoro Turkki

Ajokki Royal perillä Turkissa!

25.3.2015

 

Ke 25.3.2015, Mersin (TR)

”Samperi kun ei millään jaksaisi näitä papereita kun tuo Afrikkakin painaa vielä päälle. Ei millään.” Tällaista viestiä sain vielä eilen iltapäivällä Mersinin sataman tullivapaalta alueelta Turkissa, jossa pikavuorokippari Jani Laine koitti toista päivää tullata Egyptistä laivattua ajopeliään sisälle maahan. Tilanne oli jälleen kerran sekava, eikä ollut lainkaan selvää olivatko auton dokumetit kunnossa vai eivät. Yhteistä kieltä satamahenkilökunnan kanssa ei ollut. Papereita kiikutettiin edes takaisin ja kippari allekirjoitti kymmeniä lippuja ja lappuja joista useimpien lopullinen funktio jäi epäselväksi. Leimoja lyötiin.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että pieniä ongelmia papereiden kanssa olikin. Egyptissä meitä oli maksua vastaan auttanut kaksikin tahoa, joiden piti periaatteessa hoitaa puolestamme kaikki vaadittava paperityö. Ei näemmä silti onnistunut se.

Egyptin laivausfirmasta nimittäin kyseltiin edelleen maakohtaista bussin tulliasiakirjaa eli carnetia. Oli selvinnyt, että meidät maahan sisälle auttanut ”fikseri” Mohammed – mies, jonka pitkä ja tumma varjo ylettyy näemmä Välimeren toiselle puolelle asti – oli hankkinut meille Saudi-Arabian dokumentin, ei Egyptin vastaavaa sellaista. Tämän, siis ilmeisesti väärän, asiakirjan olivat viranomaiset Aleksandrian satamassa lopulta takavarikoineet. Nyt huolitsija Egyptissä halusi välttämättä paperin, jota meillä ei siis ikinä ollut ollutkaan. Luojan lykky oli, että asia havaittiin vasta kun bussi oli laivassa matkalla Turkkiin. Sen pysäyttäminen Egyptistä käsin oli tässä vaiheessa mahdotonta. Hyvä. Kerrankin tuuria.

Kaksipäiväinen paperinpyöritys tuotti kuin tuottikin lopulta tulosta eilen illalla eivätkä Egyptin epäselvyydet onneksi Turkkiin asti heijastuneet. Aurinko oli jo laskeutunut kun monessa mukana ollut, lähes 30-vuotias linja-auto Ajokki Royal ajettiin menestyksellisesti ulos sataman portista ja Turkin tieliikenteeseen. Pieniä vahinkoja ja kolhuja auto oli laivauksen aikana saanut, mutta mikään elntärkeä tai suuri asia ei ollut rikki. Lisäksi se piti jälleen käynnistää kaapeleiden avulla, akut nimittäin olivat taas tyhjät, aivan kuten ne ovat olleet jokaisen aiemmankin merimatkan jälkeen. Mutta silti: bussi liikkui!

Tämä oli jo suuri voitto. Kyllä tästä vielä Suomeen selvitään, matkaahan ei ole kuin viitisentuhatta kilometriä ja se ei sisällä enää tutun ja turvallisen Helsinki – Talinna -lautan lisäksi minkäänlaisia laivauksia tai muuta erityisjärjestelyjä vaativaa. Edessä on siis käytännössä pelkkää maantietä, ja maantiehän ei ikinä ole ollut Ajokille – eikä sen puoleen kippari Laineellekaan – ongelma. Maantien kanssa tullaan kyllä toimeen.

Pysykää kanavalla. Tarina jatkuu myöhemmin.

Euroopan Pikavuoro starttaa Istanbulista sunnuntaina 5.4. Jos haluat mukaan tälle ikimuistoiselle, Pikavuoro maailman ympäri -projektin viimeiselle etapille ota heti yhteyttä kippari Jani Laineeseen osoitteessa [email protected] Paikkoja on vielä jäljellä. Tervetuloa mukaan!

 

11087198_1520090174933859_211808913_n

Mersinin satamassa.

 

11092657_1520090374933839_1930057367_n

Akut ovat tyhjät, ei siitä mihinkään pääse.

 

11079175_1520090424933834_486100405_n

Tuulilasi kaipaa pesua.

 

11086061_1520090451600498_22883659_n

Kippari Laine mietteliäänä. Kaikki sähköpostit eivät aina ole positiivisia.

 

11072642_1520270784915798_1578956163_n

Ajokin ehostustoimet aloitettiin välittömästi tänään. Bussia ei ole pesty kunnolla sitten Malawin. Nyt se on taas puhdas, puhtaampi kuin aikoihin.

 

Afrikka Ajokki Royal Ei kategoriaa

Afrikan Pikavuoro on taputeltu!

15.3.2015

Näin muutama päivä kotiinpaluun jälkeen on hyvä tarkastella matkaa taaksepäin. Vielä on liian aikaista ymmärtää kaikkea tapahtunutta, mutta faktat eivät muutu vaikka aikaa kuluisi kuinka.

Afrikan etapin virallinen startti oli Etelä-Afrikan Kapkaupungista 1. Joulukuuta 2014. Sitä ennen seitsemänhenkinen porukkamme matkasi Ajokilla Durbanista lähtöpisteeseen. Tuo 1700 kilometrin matka ei sujunut täysin ongelmitta, sillä jo toisena ajopäivänä puhkesi rengas. Jani sanoi myöhemmin tienneensä tuolla hetkellä, ettei Afrikan etappi tule olemaan helppo.

Kapkaupungista Ajokin kyytiin hyppäsi suurin osa matkustajista. 20 hengen innostuneella porukalla lähdimme taittamaan matkaa kohti pohjoista. Etelä-Afrikasta ajoimme Namibiaan, jossa vietimme rentouttavia päiviä Swakopmundissa ja vierailimme Skeleton Coastin hylkeidensuojelualueella. Tuhannet hylkeet ovat olleet yksi reissun mieleenpainuvimpia asioita.

Siirtoajon toisena päivänä Ajokista puhkesi rengas. Kapkaupungista ostettiin uudet renkaat, eikä toista rengasrikkoa koko Afrikan etapilla sattunut.

Siirtoajon toisena päivänä Ajokista puhkesi rengas. Kapkaupungista ostettiin uudet renkaat, eikä toista rengasrikkoa koko Afrikan etapilla sattunut.

Suunnitelma: Kapista Kairoon. Toteutuksen tila: Valmis.

Suunnitelma: Kapista Kairoon. Toteutuksen tila: Valmis.

Skeleton Coastin hylkeet jättivät lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen paikalla käyneeseen.

Skeleton Coastin hylkeet jättivät lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen paikalla käyneeseen.

Namibiasta matkamme jatkui Botswanaan, jossa vierailimme mm. maailman suurimmalla sisämaasuistoalueella Okavangolla. Ajopäivien aikana näimme Afrikan eläimiä kuten elefantteja ja kirahveja aivan tien vieressä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä luontodokumenttia. Botswanan luonto oli ehdottomasti yksi reissun kauneimpia, ja voinkin lämpimästi suositella sitä luontomatkailusta kiinnostuneille.

Joulun ja uuden vuoden Pikavuoro vietti Sambiassa. Jouluna osa teki myös lyhyen pyrähdyksen Zimbabwen puolelle. Sambiassa matkaan hyppäsi muutama pikavuorolainen lisää ja matka jatkui 23 hengen voimin. Sambian liikenne ja tiet kiristelivät Kipparin hermoja, ja olimmekin tyytyväisiä päästessämme Malawin puolelle.

Vaikka Malawi on yksi maailman kehittymättömimmistä maista, jollain tavalla se jäi mieleen yhtenä reissun viehättävimmistä. Etenkin Malawi-järven ympäristö ja luonto sekä ystävälliset ihmiset jättivät maasta hyvät muistot. Pohjois-Malawilla vietimme myös Pikavuoron 4-vuotis synttärit 9.1.2015.

Pikavuorolaisilla kulkeminen on sydämessä. Pääasia on matka, ei päämäärä.

Pikavuorolaisilla kulkeminen on sydämessä. Pääasia on matka, ei päämäärä.

Auringon laskiessa Afrikka näytti itsestään kauneimman puolen.

Auringon laskiessa Afrikka näytti itsestään kauneimman puolen.

Malawilta siirryimme Tansanian puolelle, jossa jo heti ensimmäisenä ajopäivänä napsahti ylinopeussakot. Tansanian liikene oli muutenkin todella hurjaa. Tienpientareilla muutaman kilometrin välein kumossa olleet rekat kertoivat omaa surullista tarinaansa. Tansaniassa nautimme rantalomasta Sansibarilla sekä kauniista luonnosta Lake Manyaran, Ngorongoron ja Kilimanjaron ympäristössä. Tansania oli päätepiste yhdeksälle matkustajalle, jotka lensivät kotiin Dar es Salaamista.

Keniassa pikavuorolla vierähti pidempi tovi. Syynä oli viisumeiden hankinta Etiopiaa ja Sudania varten. Passit lähetettiin Nairobista Tukholmaan Etiopian lähetystöön ja niitä takaisin odottaessa vierähti päivä jos toinenkin. Muutama matkustaja jätti Pikavuoron Nairobissa, mutta saimmepa sieltä yhden uudenkin: nelijalkaisen siimahännän, jonka maanpäällinen vaellus päättyi lopulta Sudanissa.

Kenian tiet olivat ehdottomasti reissun kamalimmat. Etenkin pohjoisessa kulkuväylät olivat enemmän kynnöspeltoa kuin tietä. Ennakkoon pelätty ”Road to Hell”, osoittautui nimensä veroiseksi kuntonsa puolesta, mutta turvallisuusongelmia emme kohdanneet.

Vaikka välillä häikäisee, suunta on silti aina eteenpäin.

Vaikka välillä häikäisee, suunta on silti aina eteenpäin.

Botswanassa elefantit marssivat aivan tien vieressä.

Botswanassa elefantit marssivat aivan tien vieressä.

Välillä tiellä oli myös kirahveja.

Välillä tiellä oli myös kirahveja.

Kenian tiet olivat kamalassa kunnossa. Lisäksi tiellä oli välillä myös tämännäköistä ruuhkaa.

Kenian tiet olivat kamalassa kunnossa. Lisäksi tiellä oli välillä myös tämännäköistä ruuhkaa.

Olimme pitkin matkaa kuulleet, että mitä pohjoisemmaksi menemme, sitä haastavammaksi kaikki käy. Emme kuitenkaan osanneet aavistaa mitä kaikkea tulemme Etiopiassa kohtaamaan. Tiet jatkuivat lähes yhtä huonoina kuin Keniassa, polttoainetta oli vaikea löytää, rahaa kerjättiin jatkuvasti ja kaiken lisäksi Ajokkiin ilmaantui vika jos toinenkin. Etiopiassa petti mm. paineilmajärjestelmä, laturin kanssa oli ongelmia sekä kaasu hirtti kiinni. Etiopian hyväksi puoleksi voi ehdottomasti listata paikallisen ruoan, joka oli maistuvinta koko Afrikassa. Myös Lalibelan kirkot oli hieno nähdä, vaikkei ne top 5 nähtävyyksiin yltäneetkään. Etiopiassa retkueemme myös pieneni jälleen seitsemään henkeen.

Sudanissa tilanne ei parantunut. Tiet olivat parempia kuin kahdessa edellisessä maassa, eikä kansaa ja elukoita sinkoillut tielle niin kuin Etiopiassa. Polttoaineensaantiongelmat kuitenkin jatkuivat. Ajokissa oli myös pieni tulipalo heti rajan ylittämisen jälkeen. Etiopian vuoristoseudulla palelemisen jälkeen Sudan oli tukahduttavan kuuma. Lämpötila Ajokissa nousikin yli 40 asteen lähes joka päivä. Tämä sekä kunnollisten majoituspalveluiden puute veivät jo ennestään väsyneistä matkaajista viimeisetkin mehut. Sudan oli koko reissumme kehittymättömin ja likaisin maa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Afrikan etappi piti päättyä Sudaniin. Ajokki oli tarkoitus laivata Port Sudanista Euroopan puolelle. Laivauksen hinta olisi kuitenkin ollut niin käsittämättömän korkea, että oli parempi matkata Egyptiin. Egyptin turvallisuustilanne on vuoden 2011 jälkeen ollut epävakaa, mutta emme antaneet sen estää matkaamme Välimeren rannalle. Aswanissa ollessamme 800metrin päässä hotelliltamme tapahtui kaksi henkeä vaatinut pommi-isku, mutta meihin ei suoranaisesti kohdistunut mitään uhkaa.

Kenian maisemat muistuttivat ajoittain erehdyttävän paljon Australian takamaita.

Kenian maisemat muistuttivat ajoittain erehdyttävän paljon Australian takamaita.

Perillä on helppo hymyillä. Kippari, Reportteri ja Viihdepäällikkö Aleksandriassa matkustettuaan 17 100 kilometriä Afrikan halki.

Perillä on helppo hymyillä. Kippari, Reportteri ja Viihdepäällikkö Aleksandriassa matkustettuaan 17 100 kilometriä Afrikan halki.

Egyptin tiet olivat hyväkuntoisia ja matka siellä taittui nopeasti. Mieltä jäi kuitenkin kaihertamaan ihmiset. Useassa tilanteessa egyptiläiset olivat epäystävällisiä ja röyhkeitä. Rahaa yritettiin kusettaa vähän väliä ja pinna tuntui palavan nanosekunnissa. Yllätyksenä tuli myös se, että polttoaineongelmat jatkuivat myös Egyptissä. Perille Aleksandriaan kuitenkin päästiin. Useiden epäilyksistä huolimatta.

Afrikan mantereella Ajokin matkamittariin tuli loppujen lopuksi 17 100 kilometriä. Virallisesta aloituspaikasta Kapkaupungista päätepisteeseen Aleksandriaan kilometrejä kertyi 15 400. Reitille osui 11 maata ja lukematon määrä kyliä ja kaupunkeja. Bussissa matkasi 26 persoonaa, joista 10 oli Pikavuorolla ensimmäistä kertaa. Lyhin aika kyydissä oli 2,5 viikkoa. Riippumatta siitä kuinka kauan Pikavuorolla matkusti, voi jokainen varmasti olla samaa mieltä yhdestä asiasta: Afrikka kolahti (tavalla tai toisella ;) ).

Tänään soi: Queen – We are the Champions

__

It’s done!

It’s been few days since the end of Pikavuoro. I still can not wrap my mind around everything that happened, but lets start with the facts, they are not gonna change.

The official start was on 1st of December 2014 from Cape Town. Before that 7 of us drove Ajokki from Durban to the starting point. It wasn’t easy 1700 kilometers. We had a flat tire on a second driving day. Jani told me later that it was the moment when he knew this was not gonna be a easy ride.

With 20 passengers we headed to Namibia. We spend nice days in Swakopmund and visited the Skeleton coast seal reserve. That was one of the places we listed to the top places we have been.

Next country was Botswana. Very beautiful nature. We were able to see the elephants and giraffes by the road. We also visited the Okavango delta. I can highly recommend Botswana as a nature travel destination.

We spent the Christmas and New year at Zambia. Some passengers visited also Zimbabwe. New passengers game on board from Zambia. Jani was happy to drive the crew of 23 people to Malawi because the roads and traffic in Zambia was getting on his nerves.

Even the Malawi is one of the least developed countries in the world, it was one of the best counties we visited. The nature was beautiful and the people were very friendly. Especially the Lake Malawi was amazing. Pikavuoro also had 4 year birthday at Malawi.

From Malawi we went to Tanzania. The traffic there was absolutely crazy! We also go a speeding ticket. From Tanzania 9 of the passengers flew home. But before they left we visited Zanzibar and enjoyed beach life. We also went on a safari and enjoyed nature at Lake Manyara, Kilimanjaro and Ngorongoro nature parks.

We spend two weeks in Kenya. We had to wait for our visas to Ethiopia and Sudan. Few passengers left Pikavuoro on Nairobi. Unfortunately we got one new passenger from there. This one was not the kind of passenger we wanted to travel with. It had four legs and a narrow tail. Eventually the free rider went to mouse heaven in Sudan. Btw, Kenya has the worst roads in Africa! Especially in the North.

We struggled in Ethiopia. The roads were bad, diesel wasn’t easy to find, there were too many people and animals on the road, people begging all the time and we had lots of car trouble. Only thing that was really good in Ethiopia was the food. The best local food in Africa. Lalibela’s stone churches were also nice, even I wouldn’t but them to top 5 travel destinations.

Sudan was dirty, undeveloped and too hot. It was exhausting to travel thru that country. We slept in a bus because hotels were so bad. And during day there was more than +40 celsius in the bus. We also had a small fire in the bus right after we crossed the border from Ethiopia. And the diesel…always finished. It wasn’t easy to find. Sudan took the best of us.

Sudan was the original ending point for African Pikavuoro. The ships from Sudan to Europe are so expensive that we decided to drive to Alexandria. Egypt had good roads and even there was a bomb in Aswan, we were safe all the time. Only thing that was not nice in Egypt was the people. They were very rude and trying to screw money. There was also problems with the diesel. Gone. Finished. No have.

After all we managed to drive from Cape to Cairo. 15 400 kilometers. From Durban to Alexandria 17 100 kilometers. 11 countries. Countless cities. 26 people of whom 10 had never travelled with Pikavuoro before. Shortest time on board was 2 two and half weeks. No matter how long you travelled with Pikavuoro, I’m sure that we can all agree on one thing: Africa got us. One way or another.

Afrikka Ajokki Royal

Armeijasaattue ja pommi-isku – Aswan 1.3.2015

4.3.2015

Matka Abu Simbelistä Aswaniin (kirjoitetaan myös Assuan) jatkui sunnuntaiaamuna. Reittimme kulki armeijan hallinnoimaa tietä, joten jouduimme ajamaan reilun 200 kilometrin matkan saattueessa. Saattue lähti liikkeelle kello kymmenen. Afrikan aikaa ei enää tunneta, vaan lähtö todellakin oli täsmälleen kymmeneltä. Meille meinasi tulla kiire ehtiä mukaan. Sen verran hyvin olemme Afrikan ajan omaksuneet.

Saattueessa oli lisäksemme puolenkymmentä turistibussia, muutama minibussi sekä henkilöautoja. Ajokin etupenkille kapusi armeijan mies uniformussaan. Viereiselle penkille herra laski konetuliaseensa ja barettinsa. Mies puhui englantia vain muutaman sanan, mutta osoittelemalla ja auttavalla englannilla hän pystyi kertomaan minne olimme menossa. Hän teki myös alkumatkasta selväksi, että tulisi ajaa kovempaa. One-zere-zero hoki mies ja kehotti eleillä painamaan kaasun pohjaan. Jani ajoi kuitenkin noin 80km/h. Ajokissa on sen verran vikaa, ettei ajaminen suuremmilla nopeuksilla ole järkevää.

Tuomas ja fikserimme Mohammed aamulla Aswanissa.

Tuomas ja fikserimme Mohammed aamulla Aswanissa.

Kuvittelin armeijan saattueen olevan tiiviimpi letka, mutta jo alkuvaiheessa muut katosivat näkyvistä. Mielikuvani lienee syntynyt elokuvista. Kyydissämme ollut pyssymies otti myös reilun kolmen tunnin matkan varsin rennosti. Hän torkkui suurimman osan ajasta, havahtuen välillä vastaamaan nokialaiseensa. Tarjosimme hänelle vesipulloa (Ajokissa on edelleen melko lämmin, vaikka tuulettimet on kytketty takaisin toimintaan), mutta hän kieltäytyi. Joko häntä ei janottanut, tai sitten armeijan säännöt kieltävät.

Saavuimme Aswaniin hieman ennen kahta. Fikserimme Mohammed odotti meitä hieman kaupungin ulkopuolella. Pyssymies hyppäsi ulos ja Mohammed tuli tilalle. Hän oli jälleen järjestänyt meille hotellin. Tällä kertaa hieman edullisemman. Hän tiedusteli myös kiinnostusta lähteä Niilille risteilemään ja illlallistamaan auringonlaskun aikaan. Kieltäydyin, sillä töitä oli kertynyt rästiin. Loppujen lopuksi vain kaksi seitsemän hengen porukasta lähti risteilylle. Käsittääkseni he tykkäsivät retkestä.

Armeijanmies Ajokissa tähystäjän paikalla.

Armeijanmies Ajokissa tähystäjän paikalla.

Kävimme jätkien kanssa syömässä ja rentouduimme huoneissamme. Noin kello 20 kuului kova pamaus. Ääni oli sen verran epätavallinen, että menin parvekkeelle katsomaan näkyykö ulkona mitään. Hetken päästä hälytysajoneuvot alkoivat huutaa. Samassa mieleeni tuli The Guardianin toimittajan Paul Lewisin pitämä luento, jossa hän kertoi sosiaalisen median auttavan tiedonhankinnassa. Kirjauduin välittömästi Twitteriin, ja jo muutaman minuutin kuluttua egyptiläinen toimittaja alkoi twiitata pommi-iskusta Aswanin poliisiaseman läheisyydessä. Vilkaisu karttaan kertoi paikan sijaitsevan 800 metrin päässä hotelliltamme. Olimme kävelleet siitä ohi vain muutamia tunteja aikaisemmin.

Seurasin hetken Twitteriä sekä etsin tietoa muualta netistä. Päätin lähteä paikalle katsomaan, miltä tilanne näyttää. Aluksi hieman kuumotti lähteä liikkeelle yksin, mutta kadut vaikuttivat rauhallisilta. Edes riivaajia ei pyörinyt ympärilläni.

Pääsin nopeasti tapahtumapaikalle. Alue oli osittain aidattu ja siellä oli paloautoja, poliiseja sekä muutama ambulanssi. Suuri väkijoukko seisoskeli kaikessa rauhassa katsellen ympärilleen. Kyselin paikallisilta mitä oli tapahtunut. Useimmat olivat haluttomia keskustelemaan kanssani heti kun selvisi etten puhu arabiaa. Löysin kuitenkin yhden hyvin englantia puhuneen miehen, joka kertoi että oli tapahtunut pommi-isku, jossa oli kuollut 3 ja loukkaantunut useita. Hän myös sanoi iskujen olevan normaaleja. Hänen mukaansa asia on Egyptin sisäinen eikä turisteille haluta kertoa kuinka asiat on. Hän kuitenkin vakuutteli, ettei ole mitään syytä pelkoon. Samassa hetkessä poliisi tuli hajottamaan väkijoukkoa. Tämäkin tapahtui varsin rauhallisesti, sormella osoitellen ja vain hieman ääntä korottaen. Menin vähän matkan päähän seuraamaan tilannetta, mutta ambulanssien poistuessa paikalta väkijoukko alkoi pikkuhiljaa hajaantua.

Uutisten mukaan iskussa kuoli 2 henkilöä ja 5 loukkaantui. Kadulla puhuttiin kolmesta kuolleesta ja jopa 11 loukkaantuneesta. Isku oli Aswanissa ensimmäinen vuoden 2013 jälkeen. Pienempien pommi-iskujen tekijät jäävät kuulemma usein epäselviksi.

Poliisit eristivät pommi-iskualueen Aswanissa.

Poliisit eristivät pommi-iskualueen Aswanissa.

Väkijoukko seisoskeli kaikessa rauhassa räjähdysalueen liepeillä.

Väkijoukko seisoskeli kaikessa rauhassa räjähdysalueen liepeillä.

Yllättävää oli se kuinka rauhallisesti kaikki suhtautuivat. Kyseessä olisi saattanut olla mikä tahansa onnettomuus, jota ihmiset kokoontuvat ihmettelemään. Jollain tavalla kuvittelin paikalla olevan kaaottisen tunnelman, ihmisten säntäilevän ympäriinsä ja poliisin eristävän alueen tiukemmin ja laajemmalta. Näin ei kuitenkaan ollut. Ehkä egyptiläiset ovat niin tottuneita pommien räjähtelyyn etteivät ne liikuta heitä enempää kuin normaali peltikolari. Kävelin paikalle vielä aamulla uudelleen. Jollei tietäisi mitä siellä edellisenä iltana tapahtui, mistään ei olisi voinut päätellä, että paikalla kuoli edellisenä iltana ihmisiä.

Saa nähdä kohtaammeko matkamme aikana vielä muita vastaavia tilanteita. Levottomuuksia on viime kuukausina ollut niin Kairossa kuin Aleksandriassakin. Matkaa on vielä noin 1000 kilometriä jäljellä ja mitä tahansa voi tapahtua. Jostain syystä Kenian ”road to hell” tuntui pelottavammalta kuin se mitä saatamme Egyptissä kohdata. Toivotaan, että loppumatkamme on yhtä turvallinen kuin tähänkin saakka.

Tänään soi: U2 – Sunday bloody Sunday

__
For Abu Simbel to Aswan

The road from Abu Simbel is controlled by the army, so we had to drive the road in an army convoy. We has a police with a gun inside Ajokki. He slept almost the whole way. What a security man!

At 8pm in Aswan we heard a loud bang. I went to the balcony see what´s happening, but didn’t see anything. Only heard the sirens. I checked the twitter and some egyptian journalist stared to tweet about a bomb near Aswan police station.

I decided to go and have a look. The crowd was surprisingly calm. I tried to talk with the locals but they didn’t want to talk with me when they realized that I don’t speak arabic. I found one man who spoke good english and he told me that there had been a bomb strike. He also said that it is an egyptian problem and tourists don’t have to be afraid.

Later from the news i found out that 2 had died and 5 injured in a strike. Nobody knows who did it. This was first bomb in Aswan since 2013.

I was surprised how calm everybody was. Maybe egyptians are so used to bombs that they don’t panic.

Lets see if we come across more these kind of things before we reach to Aleksandria. At the moment we are ok and not afraid. I think we were more afraid about the Kenyan ”road to hell” than this.

Afrikka Ajokki Royal

Tällaista on autoilu – Etiopiasta Sudaniin 20.-23.2.2015 osa 2.

25.2.2015

Sudanin rajan ylitettyämme päätimme ajaa yöksi noin 150 kilometrin päähän Gedarefiin (tunnetaan myös nimellä Al Qadarif). Rajalta lähtenyt tie oli melko kuoppainen. Vauhdin noustessa noin 60km/h Ajokista alkoi kuulua outoa kolisevaa ääntä. Jani pysäytti auton ja kävi tutkimassa tilannetta. Päällisin puolin kaikki oli kunnossa, mutta liikkeelle lähtiessä ääni alkoi kuulua taas.

Jätkät hyppäsivät ulos autosta ja lähtivät hölkkäämään auton rinnalla. Äänen pääteltiin tulevan vasemman puolen takarenkaista. Pölykapseli irrotettiin, mutta mitään näkyvää ei ollut. Syy oli kuitenkin löydettävä. Jouduin istumaan tavaratilaan ja kuuntelemaan, josko ääni tulee jostain muualta kuin takarenkaasta. Kuumassa tavaratilassa otsalamppu päässä istuessa oli pakko kysyä itseltään, että onko tässä nyt hittojakaan järkeä! En onnistunut paikallistamaan etsittyä ääntä sitäkään kautta, vaikka olin sen myös sisälle kuullut. Tien muuttuessa tasaisemmaksi mystinen ääni mystisesti katosi. Pidimme sitä hyvänä merkkinä ja jatkoimme matkaa.

Tuolla sitä matkustettiin vararenkaan päällä istuen. Vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.

Tuolla sitä matkustettiin vararenkaan päällä istuen. Vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.

Tunnelma oli varsin rauhallinen kun ajoimme pimeällä lähes autiolla tiellä eteenpäin. Etiopian puolelta tutut yönkulkijat olivat kadonneet. Kuunsirppi roikkui sakaroistaan selällään muutamien tähtien tuikkiessa mustalla yötaivaalla. Viihdepäällikkö soitti puhelimestaan musiikkia, Janin väistellessä kuoppia ja muiden tuumaillessa syntyjä syviä.

Hieman jälkeen puolen kymmenen Tuomas alkoi yhtäkkiä huutaa Janille, ”pysäytä täällä savuaa!”. Pika-analyysi osoitti auton kojelaudan sähköjohtojen vetäneen oikosulkuun. Paneelin takaa paljastui liekit, jotka sammutettiin nopeasti jauhesammuttimella. Poikien ripeän toiminnan ansiosta isompaa vaaratilannetta ei syntynyt. Autosta ulos könytessäni huomasin kuitenkin hieman täriseväni. Tilannetta tutkittiin, ja kärynneet johdot tehtiin vaarattomiksi. Hetkellisesti pimentynyt oikeanpuoleinen ajovalokin saatiin toimimaan. Ikävä kyllä kattotuulettimet ovat toistaiseksi poissa pelistä.

Sähköpalon jälkeen Ajokin ohjaamo näytti tältä.

Sähköpalon jälkeen Ajokin ohjaamo näytti tältä.

Kärähtäneet johdot.

Kärähtäneet johdot.

Toinen ajovalo pimeni palossa, mutta mukanamme olevan sähkärin toimesta se saatiin onneksi korjattua.

Toinen ajovalo pimeni palossa, mutta mukanamme olevan sähkärin toimesta se saatiin onneksi korjattua.

Noin 10 kilometriä ennen Gedarefia oli illan toinen poliisipysäytys. Kaverit puhuvat huonoa englantia, joten tälläkin pysäytyksellä he vain halusivat tietää mistä olemme tulossa ja mihin menossa. Ensimmäinen meidät pysäyttänyt poliisi halusi aluksi nähdä passimme, mutta jonkin paikallisen kaverin tunkiessa bussiin luopui aikeistaan. Lähtiessään hän tokaisi, että ”Finlandia, mobilephone country. Very beauriful.”, hymyili iloisesti ja ohjasi heebon ulos.

Gedarefiin saapuessamme kello oli pitkälti yli puolen yön. Majapaikan löytäminen osoittautui haasteelliseksi. Löysimme yhden huonon hotellin ja yhden kalliin hotellin. Palaverin pidettyämme päätimme nukkua bussissa muutaman tunnin ja lähteä aamunkoitteessa jatkamaan matkaa kohti Sudanin pääkaupunkia Khartoumia.

Katukojusta ostamamme illallinen sisälsi kanaa, makkaraa, leipää, linssimössöä ja chilisoosia. Hintaa 3 hengen aterialla oli noin 10e. Sudan on huomattavasti kalliimpi kuin naapurinsa Etiopia.

Katukojusta ostamamme illallinen sisälsi kanaa, makkaraa, leipää, linssimössöä ja chilisoosia. Hintaa 3 hengen aterialla oli noin 10e. Sudan on huomattavasti kalliimpi kuin naapurinsa Etiopia.

Pikavuorolaiset pitkinpoikin Ajokkia.

Pikavuorolaiset pitkinpoikin Ajokkia.

Majapaikka aamunkoitteessa. Markkina-alue oli pölyinen ja kammottavan hajuinen. Haju tunki bussiin ja tarttui vaatteisiin.

Majapaikka aamunkoitteessa. Markkina-alue oli pölyinen ja kammottavan hajuinen. Haju tunki bussiin ja tarttui vaatteisiin.

Reissussa rähjääntyneet Pikavuorolaiset aamukahvilla.

Reissussa rähjääntyneet Pikavuorolaiset aamukahvilla.

Paikallisen poliisin opastamana (tyyppi hyppäsi bussiin neuvomaan tietä) ajoimme torialueelle, josta saimme vielä ruokaa ja jonka laitamille parkkeerasimme Ajokin. Nappasimme illallista katukojusta ja maksoimme poliisille taksin takaisin moponsa luo. Hikisinä ja lopen uupuneina käperryimme Ajokin penkeille nukkumaan. Lämpöä bussissa oli edelleen reilusti yli 30 astetta eikä kattoluukkuja voinut pitää auki hyttysten takia. Kesti aina aamukuuteen saakka ennen kuin bussin lämpötila oli laskenut siedettävälle tasolle.

Matkalla Etiopiasta Sudaniin jouduimme siis korjaamaan laturia kaksi kertaa, kaasun kerran ja kerran autossa oli pieni tulipalo. Lisäksi lämpötila nousi päälle 40 asteen, ylitimme rajan ja ajoimme vajaat 400 kilometriä. Ehdottomasti yksi reissun rankimpia, mutta myös mieleenpainuvimpia päiviä.

P.s. Bussissa yöpyy nykyisin meidän lisäksemme myös kutsumaton vieras. Sille kelpaa keksit, banaanit ja jopa tuikkukynttilät. Operaatio hiiren metsästys on käynnistetty!

Tänään soi myös: Elvis Presley – In the Ghetto

__

From Ethiopia to Sudan vol.2

After crossing the border we drove towards Geradef. The road was pumpy and it was already dark. Suddenly there was strange noise coming from the bus. Guys went outside to run beside the bus. They said it might come from the back tires. To make sure I had to go and sit inside the trunk and try to listen where the sound comes from. I couldn’t found the source. Boy I felt stupid sitting in the trunk with my head torch on! Suddenly the mystery sound just disappeared.

We drove slowly in the darknes. We were on the thinking mood. Everyone kept quiet. Tuomas played some songs from his phone and the crescent moon was hanging in the sky. Few stars twinkled and everything was just fine. Until…

Tuomas started to yell ”Jani stop! Smoke!”. Behind the front panel was an fire! Guys reacted quickly and put the flames out. There had been short-circuit. Luckily nothing crucial burned. We were even able to fix the headlight that went blind. And so we continued.

Before we reached Geradef police stopped us 2 times. Both times they just wanted to know where are we from and where are we going to. Nothing more.

We found only two hotels in Gedaref. One was crappy and the other way too expensive. We decided to sleep on the bus and continue early in the morning. Local police showed us a market place where we were able to get some food. We parked Ajokki there and went to sleep.

So from the Ethiopia to Sudan we had to fix Ajokki’s charger two times, once we had a problem with the gas and we had one fire. We crossed the border, we had more than +40 inside the bus and we drove about 400kilometers on bad roads. Somebody might even say that this wasn’t an easy day. Hah.

P.s We have a stowaway in our bus. It eats everything that we leave there: bananas, biscuits and even candles. That bastard has a dead wish! And that’s what is gonna happen. Operation ”Mouse” has started!

Afrikka Ajokki Royal

Tällaista on autoilu – Etiopiasta Sudaniin 20.-23.2.2015 osa 1.

25.2.2015

Lalibelan kirkkoreissun jälkeen lähdimme Gashenasta kohti Gondaria aikaisin aamulla. En tiedä oliko syy kuuma päivä kirkoilla vai illalliseksi syöty injera, mutta aloitin aamuni oksentamalla. Nukuin lähes koko matkan, joten päivän tapahtumista ei ole liiemmin kerrottavaa. Lisäkseni kaksi muuta matkustajaa on kärsinyt erinäisistä vatsavaivoista sekä kuumeesta.

Pidimme kahden päivän lepotauon Gondarissa, jonka aikana porukka lähinnä nukkui sekä hyödynsi Florida Hotellin sauna-, hieronta- ja ravintolapalveluita. Tauko oli kaivattu huoltotauko, sillä Afrikan etappi lähenee loppuaan, eikä pidempiä pysähdyksiä ole useita tiedossa.

Maanantaina 23.2. Jani tarkisti Ajokin moottorin juuri ennen lähtöä ja huomasi Addiksessa kiristetyn laturin jälleen löystyneen. Ei auttanut muu kuin alkaa ropaamaan. Osa oli kulunut eikä varaosaa ollut. Korjaus jouduttiin hoitamaan pikaliimalla ja vaaleanpunaisella ilmastointiteipillä. Tielle lähdettiin yhdeksän aikaan aamulla.

Ajoimme vuoristoista tietä, todennäköisesti viimeistä vuoristopätkää tällä reissulla. Maisemat pysyivät samanlaisina kuin jo niin monena päivänä aikaisemmin. Kuivan karuja viljelyspalstoja, hökkelikyliä ja loputtomasti tiellä vaeltavia ihmisiä ja eläimiä. Kipparin (kuten myös matkustajien) hermoille alkoivat käydä muut kadun kulkijat, jotka eivät väistäneet vaan jäivät keskelle tietä ihmettelemään bussia. Etiopialaisten ymmärrykseen ei tunnu menevän, ettei 12 tonnin auto pysähdy ihan hetkessä. Jotkut onnettomat vielä tulevat tahallaan auton eteen ilveilemään. Toivottavasti tajuavat oman parhaansa ennen kuin jotain ikävää tapahtuu.

Pohjois-Etiopian teillä riitti kulkijoita.

Pohjois-Etiopian teillä riitti kulkijoita.

Florida Hotellissa oli hyvä rentoutua - ja sairastaa.

Florida Hotellissa oli hyvä rentoutua – ja sairastaa.

Pikaliimalla ja vaaleanpunaisella jesarilla voi korjata mitä vain!

Pikaliimalla ja vaaleanpunaisella jesarilla voi korjata mitä vain!

Olimme ajaneet noin kaksi tuntia kun Jani sanoi, ”jotain tapahtuu, kaikki ulos!”. Samalla auton takaa nousi tummaa savua. Hätääntyneenä olimme syöksymässä ylämäkeä madelleesta, ja jo paikoilleen pysähtyneestä Ajokista ulos. Samassa Jani sanoi, että auto ei palakaan, vaan kaasu on hirttänyt kiinni. Savupilvi johtui kierroslukumittarin tappiin noususta. Ei auttanut kun alkaa korjaushommiin. Jälleen. Operaatio ei loppujen lopuksi kestänyt kauan. Varsinaista vikaa ei löytynyt, sillä kaasuvaijeri palautuu takaa katsoessa normaalisti, vaikka poljin jää ajoittain pohjaan. Narupatentin ja rasvauksen avulla matkaa jatkettiin kohti seuraavaa kylää.

Eräässä pikkukylässä (taisi olla nimeltään Shededi) oli tarkoitus pitää 50 minuutin tauko. Jani haki paikallisesta rautakaupasta liimaa ja varaosia, tarkoituksenaan korjata laturi ennen matkan jatkamista. Paikalliset lapset kuitenkin hyökkäsivät kimppuun kuin hyeenat, tunkien väkisin bussiin sisälle. Osa vaati rahaa, osa vaati ruokaa ja hieman vanhemmat tyytyivät huutelemaan I laav juu, rynnien samassa joukossa ovelle. Näin aggressiivista ja vaativaa kohtaamista meillä ei paikallisten kanssa ole tähän mennessä ollut. Paikka oli niin ahdistava, että lähdimme jatkamaan matkaa ennen kuin 50 minuuttia oli kulunut. Varmasti Afrikan Pikavuoron ensimmäinen tauko kun olimme takaisin tiellä ennen sovittua aikaa!

Ajoimme muutaman kilometrin kylän ulkopuolelle. Paahtavassa kuumuudessa yritimme etsiä varjoisaa paikkaa, jonne pysähtyä. Sellaista ei löytynyt, joten pysähdyimme tien varteen lähelle huoltoasemaa. Teemu ja Jani alkoivat huoltaa laturia, muiden lähinnä katsellessa ja keskustellessa paikalle ilmaantuneiden muutamien ihmettelijöiden kanssa. Korjausoperaatioon kului aikaa vajaa pari tuntia. Kun hommat oli saatu valmiiksi, tankkasimme vielä pienellä epämääräisellä huoltoasemalla, khatia pureskelevien miesten naureskellessa toimillemme.

Ajokin kaasu hirtti kiinni ylämäessä.

Ajokin kaasu hirtti kiinni ylämäessä.

Myös narulla voi korjata mitä vain!

Myös narulla voi korjata mitä vain!

Korjauspaikalta oli matkaa Sudanin rajalle noin 35 kilometriä. Vaikka kello oli jo yli viiden ja bussissa lämmintä +42, päätimme ajaa rajalle ja kokeilla pääsisimmekö vielä samana iltana Sudanin puolelle.

Etiopian puolella Jani lähti hoitamaan auton papereita kuntoon, meidän muiden marssiessa peltikatoksen alle, jossa siviilivaatteisiin pukeutunut naisvirkailija kirjasi käsin tietomme papereihin, ja pamautti leimat passiin. Palatessamme autolle Jani ilmoitti tullivirkailijan tulevan tarkistamaan kamerat ja läppärit, jotka oli Moyalen rajalla kolme viikkoa aikaisemmin kirjattu papereihin. Kaveri oli siihen mennessä jo ehtinyt omatoimisesti penkoa muutamaa laukkua. Emme ehtineet loppujen lopuksi edes näyttää kaikkia laitteitamme kun hän ilmoitti nähneensä tarpeeksi, antoi paperit takaisin ja lähti ulos.

Ylitimme rajan Sudaniin Meteman raja-asemalta.

Ylitimme rajan Sudaniin Meteman raja-asemalta.

Kuvan peltihökötys on Meteman raja-aseman tulli.

Kuvan peltihökötys on Meteman raja-aseman tulli.

Ajoimme kuivan rajajoen yli Sudanin puolelle. Meidät ohjattiin toimistoon, jossa ensimmäisenä kerrottiin, että passeistamme sekä viisumeistamme tarvitaan kopiot. Kuinka ollakaan toimiston ulkopuolella oli pieni koppi, jossa nuori kaveri otti tarvittavat kopiot vanhalla väsyneellä kopiokoneella. Papereiden kanssa marssittiin takaisin toimistoon, josta sai maahantulokaavakkeen. Sen täytettyämme menimme takaisin luukulle, jossa toinen virkailijoista iski maahantuloleiman, sekä leiman, joka käskee rekisteröityä kolmen päivän kuluessa maahan saapumisesta.

Varsinaisen maahantuloleiman hankkimisen jälkeen meidän tuli vielä käydä yhdessä toimistossa, jossa t-paitainen virkailija kirjoitti passitiedot paperille arabiaksi. Jani sai tämän lisäksi käydä muutamassa muussa toimistossa esittämässä Ajokin papereita, mutta auringon laskiessa ajoimme pois rajalta! Olimme päässeet Sudaniin!

Tänään soi: Aerosmith – Livin on the Edge

__

From Ethiopia to Sudan

After Lalibela we drove to Gondar and did spent to nights there. I have been sick from the stomach and slept the whole journey, so I don´t have much to tell you. Same in Gondar. The whole group was so tired, that for two days we just ate, slept and relaxed.

When it was time to hit the road again on Monday, Jani checked the bus. He notised that there was a problem with the same part he had just fixed in Addis. There was no choice but to fix it a again. He didn’t have a spare part so he fixed with a superglue and pink ducktape. Crazy!

We had been driving about 2hours when suddenly car stopped. There was something wrong with the gas wire. We had been going up hill, so the place where the bus stopped was little risky. Again Jani and Teemu had to fix the bus. This time they did it with green string. Crazy!

We had s a short breaks in some small village and bought some spare parts for Ajokki. The people, especially the children were desperate and aggressive when asking money and food. They try to force themselves in to the bus. The situation was so unpleasant that we just cut the break short and drove away.

Outside the town Jani changed the ducktape patent to a real spare part.

We were at the Ethiopia Sudan border about 5.30pm. It was an easy crossing again. We had to show the custom officer our cameras and laptops, but before we had shown them all, he said it was enough and let us go. On Sudan side we had to go to 3 different offices and Jani even more with the car papers, but when the sun set we finally drove to Sudan!