Euroopan Etappi on taputeltu kunnialla maaliin. Budapestissä heitettiin haikeita hyvästejä, kun osa retkeläisistä hyppäsi kyydistä ja hajaantui ympäri kaupunkia odottelemaan lentoa kotiin. Sitkeimmät matkaajat kuluttavat Ajokin penkkejä vielä muutaman päivän Unkarista Via Baltican kautta aina Suomeen saakka. Noin 10 000 kilometrin ympyrä sulkeutuu 10.10. Ajokin saapuessa kotikaupunkiinsa Saloon.
Tauko Bosnian vuoristoteillä
Itäblokin ja ex-Jugoslavian etapit sujuivat kaiken kaikkiaan odotusten mukaisesti. Oikeastaan paremminkin, sillä esimerkiksi haastaeellisiksi ajatellut rajanylitykset entisissä neuvostomaissa osoittautuvat helpoiksi, mitään suurempia teknisiä ongelmia ei ilmennyt eivätkä tiet tuottaneet mahdottomia ongelmia. Pysyimme aikataulun raameissa, vaikka nähtävää ja koettavaa mahtui matkan varrelle valtavasti. Mitään tiukkaa suunnitelmaahan ei Pikavuoroilla koskaan ole, vaan reittisuunnitelmat ja pysähdyspaikat elävät tilanteen mukaan. Ehdotuksia hyviksi havaituista reiteistä ja vierailun arvoisista paikoista saatiin nytkin matkustajilta etapin edetessä mukavasti. Etenkin vierailu Tsernobylin ydinvoimala-alueella sekä Transnistrian omalla ilmoituksellaan itsenäistyneessä epävaltiossa ovat ainutlaatuisia kokemuksia, joihin pääsystä Pikavuorolla olo teki huomattavasti itsenäistä matkustamista helpompaa.
”Cabin crew, get ready for a take off” Janin lennokas lentoemoimitaatio nauratti matkalaisia. Kiitos kuvasta Liisa!
Euroopan etappi oli siis kaikinpuolin onnistunut, ainoastaan matkan pituutta kippari Laine olisi ensi kerralla valmis venyttämään, jotta aikaa tutustua mielenkiintoisiin paikkoihin jäisi hieman enemmän. Yksi Pikavuoroilun hienouksistahan on juuri se, että oman bussin kanssa pääsee pysähtelemään juuri siellä, missä milloinkin näyttää olevan jotain kiinnostavaa, ja näkemään aitoa paikalliselämää myös niiden tunnetuimpien turistipyydysten ulkopuolella. Pikkukylän lehmälauma liikenneympyrässä, upea auringonlasku Adrianmereen vuoristotien mutkasta katseltuna tai juttutuokio paikallisten kanssa yöllisellä huoltoasemalla jäävät usein huomattavasti elävämmin mieleen kuin tunnetun maamerkin kuvaaminen kymmenien selfietikkujen kanssa hosuvien kiinalaisten joukossa.
Ikkunasta näkyi selkeästi jotain erittäin kuvauksellista
Ennen kaikkeahan Pikavuoron tekevät kuitenkin aina ihmiset. Jokaisella matkalla mukana on ollut ainutlaatuisia persoonia, erilaisia ja hyvin eri-ikäisiä, mutta kaikilla yhteinen tahto nähdä uutta ja tutkia uteliaana maailman merkillisyyksiä. On hienoa nähdä, miten ryhmä matkan edetessä hitsautuu yhteen, ottaa vastuuta toinen toisistaan ja oppii suhtautumaan pieniin vastoinkäymisiinkin huumorilla ja kärsivällisyydellä. Ryhmässä matkustaminen tuo reissaamiseen turvaa ja iloista yhdessäoloa, mutta vaatii myös kykyä joustaa ja tehdä kompromissejä. Yli 20 hyvin erilaisen reissaajan matkailutottumusten, budjettien ja kiinnostuksen kohteiden yhteensovittaminen ei tietenkään aina ole helppoa, ja näiden tekijöiden menestyksekkäästä sumplimisesta täytyykin nostaa nöyrästi hattua kippari Laineelle. Mikä tahansa valtio ottaisi sinut kiljuen diplomaatin hommiin!
Taittuuko se siitä? Ajokki vaatii reilusti tilaa pyörähtääkseen sisäpihalta kapeille kujille. Vaikka Jani onkin varsinainen velho kuskiksi, ei Vanhaa Rouvaa ihan joka paikkaan saa taiteltua, vaan bussille sopivan parkkipaikan löytäminen käy joskus työstä.
Pikavuoroille ovat kaikki tervetulleita, mutta ennen lipun ostoa kannattaa kuitenkin puntaroida itsensä kanssa, onko valmis aika ajoin tinkimään matkustusmukavuudesta, majoituksen tasosta tai sietämään nopeitakin muutoksia ja epävarmuutta seuraavan päivän kulusta. Suurella bussilla liikkuminen ei aina ole mutkatonta, etenkään kaupunkien keskustoissa, jolloin yöpymispaikkaa saattaa joutua hetken etsiskelemään. Ellei se sitten ole bussi, sielläkin viettää yön silloin tällöin todella mukavasti. Miten itse varustautuisin seuraavalle Pikavuorolle? Ennakkoluulottomalla asenteella, kourallisella kärsivällisyyttä ja hyvillä kengillä! Tähän mennessä Pikavuoro on aina antanut enemmän kuin ottanut, Ajokin kyydissä tehdyt reissut ovat kaikista matkoistani edelleen vahvasti kärkisijoilla.
Mostaria ihailemassa
Pikavuoroilu ei suinkaan pääty tähän. Uudet etapit vuodelle 2018 julkistetaan jo ensi kuussa, olemme mukana matkamessuilla, ja myyntiin tulee myös Pikavuoro -valmismatkoja vähemmän seikkailuhenkistä matkustustapaa arvostaville. Myös muita uudistuksia on luvassa, niistä lisää myöhemmin, joten pysykäähän kanavalla ja muistakaa matkustaa!
Reportteri kiittää ja kumartaa kanssamatkustajia, nojatuolireissareita sekä tukijoukkoja, meillä oli aivan huikea reissu! Maisemat lokakuisessa Salossa näyttävät hiukan erilaisilta kuin tässä Jennin Korfulta nappaamassa kuvassa.
