All Posts By

Henna Köntti

Mustanmeren ylitys Odessasta Batumiin

Moldovan ja Ukrainan rajan ylitystä vauhditti pieni avustus tullimiesten teekassaan. Rajamuodollisuudet kestivät tunnin ja kerrankin saavuttiin valoisan aikaan perille. Hotellikin oli varattu Odessasta etukäteen, joten elämä vaikutti varsin kelvolta vielä tässä vaiheessa.

Hotellin pihassa odotti kuitenkin yllätys. Hotellin edustalla pyöri parikymmentä vartijaa, jotka ilmoittivat, että hotelli on poissa käytössä. Hotellin henkilökuntaa ei näkynyt missään ja respan tiskilläkin oli vastassa ainoastaan lappu, jossa luki ”Suljettu”. Jani sai lopulta puhelimitse asiakaspalvelusta tiedon, että hotelli on suljettu teknisten ongelmien vuoksi. Samalla ketjulla olisi ollut useampiakin hotelleja Odessassa, tosin niistä ei hotellin puolelta tarjottu meille huoneita ennen kuin erikseen kysyttiin. Päätimme tarttua muiden lähialueiden majoituspaikkojen tarjontaan. Pimeähän se lopulta oli, ennen kuin kaikki olivat kirjautuneet sisään ja pääsivät kaupungille etsimään illallista.

Odessassa porukka hajaantui kukin omiin rientoihinsa. Kaupungissa vietettiin lopulta ruhtinaalliset kolme yötä, sillä Georgiaan lähtevä laiva oli aikataulustaan myöhässä. Pikavuorolaisia nähtiin niin oopperassa, operetissa, katakombeilla, Potjomkinin portailla, Arcadian ranta-alueella kun Odessan yössäkin.

Ladyt Odessan yössä

Kaupungin turistisesonki näytti olevan ohi, sillä rauhallista oli päivällä ja yöllä. Suomalaiselle tietysti erinomainen aika matkustaa, sillä lämmintä oli yhä 25 astetta ja ruoka on varsin maukasta ja edullista. Kaupungilla kurvailu on halpaa: bussilippu maksaa alle 20 senttiä. Mikäli sattuu olemaan yhtä eksyväistä sorttia bussien kanssa kuin minä, kannattaa turvautua Uber-kyytiin. Sillä pääsee kolmen euron hintaan keskustasta Arcadiaan (6 km).

Laivalla Mustanmeren yli

Laivayhtiö Ukrferry vahvisti meidän laivaan pääsyn vasta muutama päivä ennen Ukrainaan saapumista. Viime metreille siis jännitettiin mahdutaanko laivaan vai joudutaanko kiertämään Georgiaan maateitse Turkin kautta. Laivalippujen ostaminen olikin ihan oma shownsa, sillä ensin piti mennä ostamaan matkustajien laivaliput käteisellä ja vastaavasti myöhemmin sai mennä ostamaan bussille lipun. Reilun kahdenkymmenen matkustajan laivaliput paikallisessa rahassa oli melkoinen tukku seteleitä. Mahtoi Jania jännittää kulkea pitkin kyliä tonnit taskuissa :)

Tällä rahatukulla irtosi matkustajien laivaliput

Pikavuorolaiset taas odottivat laivamatkaa jännityksellä. Kukaan pikavuorolaisista ei ole tainnut tätä matkaa aikaisemmin taittaa ja myös viihdepäällikkö Pöke ilmestyi paikalle kuin taikaiskusta lähdön koittaessa. Varustamosta kerrottiin, että olimme ensimmäinen suomalainen ryhmä, joka heidän rahtilaivallaan ylitti Mustanmeren.

Laivasta tiesimme etukäteen, että kyseessä on Ukrferry-nimisen varustamon rahtilaiva, joka kantaa nimeä Kaunas. Laivalipun hintaan sisältyi hytti ja ruokailu 3 kertaa päivässä. Koska kyseessä on rahtilaiva, viihdykkeitä laivalla on varsin vähän. Varustamon nettisivujen mukaan laivalla on ravintola (jossa tarjoillaan vain se luvattu 3 ateriaa päivässä, ei siis Ala carte -listaa), kapteenin pubi sekä pieni kauppa, jossa myydään vain alkoholia ja suklaata. No mikä hätä meillä, siinähän on kaikki tärkeimmät!

Rahtilaiva Kaunas

Laivaan pääsyä piti mennä odottamaan satamaan jo klo 13.00 lähtöpäivänä. Matkustajat matkatavararoineen ohjattiin pienen rakennuksen läpi, jossa passit tarkastettiin ja tavarat läpivalaistiin. Mörkö sai seurakseen huumekoiran. Laivaan käytiin kävellen autokannelta ja sisällä istuttiin odottamaan laivan lähtöä ja pubin aukeamista. Laiva irtosi satamasta vasta klo 20.30 lastauksen valmistuttua. Lastina oli kaikkea sikakuljetuksesta junavaunuihin.

Ukraine border control

Laivan pubi se ei vain auennut, vaikka kuinka odotettiin. Eikä kauppa. Lopulta selvisi, että niiden osalta oli ongelmia, joiden vuoksi kaikki viihdepaikat pysyisivät tänään kiinni. Seuraavana päivänä samat ”ongelmat” jatkuivat ja meille alkoi pikku hiljaa valkenemaan, että tästähän kehkeytyisi varsinainen nenänvalkaisumatka pikavuorolaisille. Ja toden totta niin kävi. Pubissa oli kyllä yksi hyvä puoli. Ukrainan rajaviranomaiset tulivat satamassa pubiin leimaamaan meidät ulos maasta. Leimausjärjestyskin oli selvä: ”Ensimmäiseksi suomalainen ryhmä ja perheet, joilla on pieniä lapsia.”

Taxfree-kaupan ovi oli sinetöity kiinni

 

Aterialle kuulutettiin kovaäänisistä hetkeä ennen tarjoilun alkamista. Joka kerta kutsu päättyi sanoihin ”Don’t be late”.

 

Ennen matkaa kuulimme kauhujuttuja jopa kahdeksanmetrisistä aalloista. Onneksi Mustameri kohteli meitä hellästi ja nautimme jopa tyynestä merestä matkan aikana.

Delfiinit uivat laivan rinnalla

Itse laiva ja sen hytit olivat siistejä, ruoka oli ihan hyvää ja meri tyyni. Merestä saattoi bongata delfiinejä ja Krimin niemimaan. 45 tunnin laivamatkailun jälkeen saavuimme määränpäähän Georgiaan ja janoinen kansa katosi Batumin yöhön…

Juhlamokkakansa matkalla Moldovaan

Mukavan kesäinen sää on hellinyt meitä koko matkan ja Moldovassa päästiin mukavaan +28 asteen lämpötilaan. Mörkössä on onneksi ilmastointi, joka tekee matkustamisesta paljon mukavampaa, kun aurinko paahtaa ikkunoiden läpi. Moldovan tiet sen sijaan olivat surkeassa kunnossa ja keskinopeus ei päätä ole huimannut. Teitä on osittain kunnostettu EU-rahoilla ja tästä kerrottiin oikein isolla kyltillä uudelleen asvaltoidun tien varrella. Ilo ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen, sillä hyvä tieosuus päättyi jo muutaman kilometrin ajon jälkeen ja vauhti hyytyi jälleen neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa.

EU on rahoittanut teiden kunnostamista Moldovassa. Liekö rahahanat menneet kiinni, sillä sileän asvaltin ilo ei kestänyt montaa kilometriä.

Viiden tonnin silta. Jänniä hetkiä koettiin, kun matkan varrelle osui viiden tonnin painorajan silta. Vastaan tulevat henkilöautot jumittivat liikenteen lähes täysin kesken siltaa, mutta jälleen kerran Jani hoiti kiperän ylityksen mallikkaasti.

Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa (Kisinov) ei ollut juuri nähtävää. Kaupunki on vanha ja viehättävä, mutta turistinähtävyyksiä ei juuri ole bongattavaksi. Vatsansa saa täyteen kympillä ja ihmiset ovat ystävällisiä.

Riemukaari

Juhlamokkakansa

Pikavuoron ehdottomasti parhaita puolia on, ettei matkustajilla hymy hyydy, vaikka suunnitelmat muuttuvat. Tämä juhlamokkakansa kytkee kahvinkeittimen päälle ja suodatinpussiin sujahtaa Suomesta tuotua Juhla Mokkaa. Ei aikaakaan, kun Mörkössä leijailee kotoisa kahvin tuoksu ja kansa jonottaa kuppeinensa tuoretta sumppia.

Suomesta reitin varrelle lentävät uudet pikavuoromatkustajat saavat aina saman viestin tien päältä: ”Muista tuoda Juhla Mokkaa!”

 

Yksi pikavuorolainen on kellahtanut Mörkön lattialle. Tai sitten ohjelmassa on penkin korjaus :)

Juuri nyt olemme asettuneet muutamaksi päiväksi Ukrainan Odessaan. Alkuperäisen kahden yön sijaan vietämme täällä kolme yötä, koska laiva Georgiaan tulee lähtemään myöhässä. Mustanmeren ylitystä onkin odotettu! Mutta ensin Odessan yö..

Ukraina

Täällä on kovasti äherretty reaaliaikaisen seurannan parissa, mutta toistaiseksi emme ole saaneet sitä toimimaan :( Sillä välin kun painimme haasteen parissa, tässä Ukrainan kuulumiset:

Puolasta Ukrainaan

Puolasta Ukrainaan siirtyminen kävi kivuttomasti, vaikka aikaa rajalla odotellessa menikin reipas 3 tuntia. Matkustajien ei tarvinnut nousta Ukrainassa ulos bussista, eikä matkatavararoita nostettu ulos autosta.

Ukraina näyttää Puolaan verrattuna varsin nuhjuiselta. Siinä missä Puolan puolella talot ja pihat olivat viimeisen päälle laitettuja, Ukrainassa ne on vastaavasti jätetty rempalleen. Ehkä ukrainalaiset ovat hoitamassa puolalaisten pihoja.

Ajomatkalle osui kaunis vanha kaupunki Zamosc, jossa pysähdyimme lounaalle. Tämä Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva vanha kaupunki kannattaa käydä katsomassa, jos sattuu näillä huudeilla liikkumaan.

Lviv

Varsinainen majapaikkamme Lviv on perustettu 1256 ja sen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupungissa on rauhallista ja tunnelma rento. Aika tuntuu pysähtyneen, kun istahtaa katselemaan kaupungin menoa. Lviv on aikoinaan kuulunut Puolaan ja siellä ovat vierailleet sekä natsi-Saksa että Neuvostoliitto. Kaupunki on joutunut koville, mutta onneksi vanha kaupunki on säästynyt täystuholta.

Lvivin vanhaa kaupunkia

Ruoka edullista ja ukrainalaiset viinit ovat maukkaita. Illallinen hotellin ravintolassa maksoi 12 euroa juomineen. Ratikkalippu maksaa 20 senttiä.

Tsernivtsi

Ai että, taas yksi kaunis kaupunki lisää karavaanin matkalla. Olisimme voineet yöpyä näissä kauniissa maisemissa, mutta…

…valitsimme mielummien hieman askeettisemman, neuvostohenkisen majapaikan. Jokaisessa huoneessa oli oma parveke, jonka kuoppainen betonilattia vietti jännästi ulospäin, eikä ne kaiteetkaan houkutelleet nojaamaan. Sängytkin taisivat olla kaukaa neuvostoajalta, jouset törröttivät selkään ja sängyt narisivat niin, että kylkeä kääntävä herätti kaikki muut huoneessa nukkujat. Kaikki eivät nukkuneet niinkään hyvin, sillä osassa huoneissa juoksenteli torakoita.

Hotellimme Tsernivtsissä huokui neuvostoaikaa sisältä ja ulkoa.

Jokaisessa huoneessa oli oma parveke.

Mörkökin joutui häkkiin

Eilen illalla saavuttiinkin jo Moldovan puolelle. Rajalla sattui koominen tilanne, kun Ukrainan puolen rajamies ei suostunut antamaan leimoja passeihin vaan osoitti vain Moldovan suuntaan ja hoki: ”You go!”. Ei ihan heti uskottu, että leimaa ei ole tulossa ja kaveri alkoi hikeentymään ja korotti ääntään: ”You go Moldova!”. Eihän siinä auttanut kuin mennä Moldovan puoleiselle rajalle. Onneksi parin tunnin odottelun jälkeen saimme sieltä myös maastapoistumisleimat :)

Pitkin pimeitä metsäteitä Virosta Puolaan

2.9. Tartto – Kaunas

Tarttosta alkoikin varsinainen siirtyminen kohti Puolaa. Alkumatkan pidemmät ajopäivät olivat tiedossa etukäteen ja sillä asenteella sitten pudoteltiin kohti etelää seuraavat päivät. Koska reitille ei ensimmäisinä päivinä osunut myöskään mitään mielenkiintoista nähtävää, lisättiin ajopäiviin vielä hieman lisää kilometrejä.

Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Tarttosta Väinänlinnaan ja yöpyä siellä, mutta lopputulemana ajoimme suoraan Liettuan puolelle Kaunasiin asti. Yksi pikavuoromatkustajakin odotti noutoa Kaunasissa ja Pikavuoro tietysti paikalla aikataulun mukaisesti. Matka kesti taukoineen 13,5 tuntia ja tuntui näin alkumatkasta melkoiselle urakalle, kun kroppa ja mieli eivät vielä ole tottuneet pikavuoroiluun. 87 km ennen määränpäätä Janin jäljellä olevaa ajoaikaa laskettiin pilkuntarkasti. Onneksi ajoaikaa oli vielä hitusen jäljellä ja tällä kertaa säästyttiin bussissa nukkumiselta :)

Ajoajan laskeminen on pilkuntarkkaa työtä. Toisinaan jäljellä oleva ajoaika on niin niukilla, että sitä lasketaan porukalla.

Matkareitti 2.9.  566 km: Tartto (Viro) – Rezekne (Latvia) – Väinälinna (Latvia) – Ukmerge (Liettua) – Kaunas (Liettua)

3.9. Kaunas – Bialystok – Korczew

Ruokatauko kauniissa Bialystokissa

Niin se historia toistaa itseään ja seuraavana päivänä tarkoituksena oli painaa Kaunasista aina Puolan Lubliniin saakka. Kaunasista lähdettiin vasta puolen päivän aikaan, mutta silti alkoi Janin ajoaika täyttyä kesken matkan ja jouduttiin ottamaan hätämajoitus matkan varrella. Tästä tulikin varsinainen seikkailu, kun mennä ryttyytettiin pitkin puolalaisia metsäteitä. Majapaikka löytyi vähän hakuammunnalla, kun otettiin lähin mahdollinen. Ajoaikaa oli jäljellä enää 1,5 tuntia ja tiet kapenivat ja muuttuivat kuoppaisiksi hiekkateiksi. Täpärästi tälläkin kertaa perillä yön pimeydessä ja onneksemme majapaikka oli varsin mukava kartano.

Hätämajoitus paljastui päivänvalossa varsin hienoksi kartanoksi

Matkareitti 3.9. 400 km: Kaunas (Liettua) – Bialystok (Puola) – Korczew (Puola)

Tätä kirjoittaessani saavutamme pian Ukrainan rajan. Seuraavat kaksi yötä vietämme Ukrainan Lvivissä.

Mikä se on? Se on Mörkö!

Ensimmäinen matka-aamu oli jännitystä täynnä. Lähinnä siksi, että jännitimme uutta menopeliä, sen tunnelmaa ja ulkonäköä. Kyydissä tutkailimme asiantuntevasti uutta ajopeliä, makustelimme istumamukavuutta ja auton jousitusta. Eihän se Ajokkiin tottuneelle meinannut millään yltää riman yli ;) Penkkien istumamukavuus ei ainakaan ensimmäisen päivän kokemuksella päihitä Ajokkia ja välillä Mörkö pomppii niin, että blogia on hankalaa kirjoittaa.

Mutta se ulkonäkö! Nyt on linja-autossa niin komeat teippaukset, että sillä kerätään katseita maantiellä ja hotellin pihassa. Eikä vähiten siksi, että bussin takapäässä kummittelee itse oikeutetusti Mörkö! Suomalaiset tulevat juttelemaan ja löysinpä illalla Mörkön seurasta yhden hihittelevän suomalaismiehenkin. Ei varmaan ole yllätys, että uusi ajopeli sai nimekseen Mörkö.

Kaikki lähes valmiina

Tuttuun tapaan kaikki ei pelitä heti alkumatkasta. Mörkön wifi puuttuu, patterit puhaltavat kuumaa ja reaaliaikainen kartta on vielä työn alla. Liveseurantaa onkin jo kovasti kyselty. Koittakaa kestää, se on tulossa! Vessakin on vielä kalibroimatta käyttökuntoon (kuvassa oikealla käynnissä alkolukon kalibrointi).

 

Uteliaat kyselevät Janilta, mitä tapahtuu mitäkin nappia painamalla. ”En tiedä, en ole kokeillut kaikkia vielä.”, kuuluu vastaus.

 

Matkasuunnitelma

Matka alkoi perinteikkäästi Salosta Helsinkiin ja sieltä edelleen Länsisataman kautta Tallinnan laivaan. Tallinnasta porhallettiin pohjoisen kautta Rakvereen ja sieltä edelleen Peipsijärvelle. Peipsijärvi on Euroopan neljänneksi tai viidenneksi suurin luonnonjärvi. Viron ja Venäjän raja on kartalla piirretty keskelle järveä, joten pitihän se käydä bongaamassa. Ei me kyllä nähty sen enempää rajaa kuin Venäjääkään. Sen sijaan järven rannalla tuoksu oli, hmm.. aika maalaismainen. Osalla porukasta järveä enemmän kiinnosti kuitenkin F1-kisat ja porukka nökötti tuijottamassa formuloita pienen padin näytöltä. Illaksi saavuttiin Tarttoon ja tänään matka jatkuu Latvian Väinänlinnaan. Alkupätkän kartta Mustallemerelle asti vielä ohessa. Tarkkoja ajoreitteijä ei karttaan ole piirretty, mutta eipä ne taida olla vielä tiedossakaan :D

Tätä klikkaamalla näet kartan ja pysähtymispäivämäärät Google Mapsissa.

Pikavuororeportteria jänskättää!!

Lähtöjännitys alkaa kutkuttamaan mukavasti, kun starttiin on enää kaksi yötä. Ajatukset harhailevat tulevissa viikoissa, uusiin matkalaisiin tutustumisessa, tuttujen pikavuorolaisten jälleen näkemisessä ja tietysti seikkailussa!

Jännittää, miltä tämän kertainen kulkuneuvo näyttää – ja mikä sen nimi tulee olemaan? Tuntuukohan se yhtä kotoisalta kuin Ajokki??

Jani osti tätä matkaa varten uuden (vanhan) linja-auton, kun Ajokki jäi lepäilemään Thaimaan lämpöön. Testiajoa kulkuneuvolle on tullut kuulemma kuutisensataa kilometriä, eikä mukaan ole ehtinyt pakata auton varaosia tai juuri työkalujakaan. Murehtiminen on kuitenkin turhaa, sillä asioilla on aina tapana järjestyä. Se on sitä pikavuoromeininkiä.

Sain ensimmäinen kosketukseni Pikavuoroon vuonna 2011, kun sattumalta löysin blogin, jossa kerrottiin hullun suomalaisen porukan matkasta Salosta Bangkokiin. Ikäväkseni bussi oli tuolloin jo tien päällä, enkä ehtinyt siihen kyytiin. Mieleeni jäi kuitenkin kytemään ajatus, että minä tyttö se lähden mukaan, mikäli matka joskus uusitaan! Sitä pitikin odottaa sitten 7 vuotta, ennen kuin Ajokki lähti uudelleen samalle taipaleelle, mutta voi pojat ja tytöt – odottaminen oli kyllä sen väärti! Siitä reissusta kirjoitin omaa blogia https://pikavuorobangkokiin.wordpress.com. Tällä toisella matkallani astun pikavuororeportterin saappaisiin ja välitän matkan tunnelmia sinne kotisohville :)

Seikkailu alkakoon!!