Lhasa

Lhasa on kaupunki, jossa on paljon historiaa mutta myös nykypäivää. Muualla Tiibetissä eletään vielä uskomusten ja vanhojen tapojen mukaan huomattavasti enemmän. Lhasassa rakennetaan kiivaasti uusia kerrostaloalueita ja autot ovat uusia ja erittäin hyviä.

Oppaamme kertoi mm., että hänkään ei tiedä, kuka hänen isänsä on, koska äidin on pitänyt ottaa kaikki veljekset miehekseen. Mutta hän muistuttaa eniten toiseksi vanhinta veljeä. Oppaalla ja hänen veljillään taas on yhteinen vaimo. Mutta mustasukkaisuutta ei kuulemma kuitenkaan ilmene.

j

Riksat ajelevat rinta rinnan uusien citymaastureiden kanssa

Lihatiski

Sisustustavaroita myynnissä

Monissa paikoissa on paksut täkit ovien päällä. Kylmää yritetään pitää loitolla, siinä kuitenkaan järin hyvin onnistumatta.

Naiset eivät yleensä käy töissä, eteenkään maasudulla, vaan miehillä on velvollisuus elättää perheensä. Lhasassa asiat ovat kuitenkin toisin ja naiset käyvät töissä ainakin osittain. Ravintolahenkilökunnan palkka on noin 400 euroa. Valtionhallinnossa palkat ovat kuitenkin huomattavasti suuremmat.

Tiibettiläiset kuuluvat ns. Mahajana buddhalaisuuteen, joka sisältää useita suuntauksia. Uskonnon ja uskomusten ympärille on muodostunut monenlaisia tapoja. Ihmisten mennessä temppeliin rukoilemaan, he heittäytyvät monia kertoja rukousmatolle makaamaan, nousevat ylös ja heittäytyvät jälleen. Ihmiset kiertävät myös joka päivä Potalan palatsin ympäri kolme kertaa rukousmyllyä pyörittäen, rukouksia lausuen ja rukousnauhaa kosketellen. Kunto pysyy hyvänä ja voi taas lähteä lähivuorelle pyhiinvaellusmatkalle.

Uuden vuoden juhla on tiibettiläisille hyvin tärkeä, sitä juhlitaan kuukausi. Kodit koristellaan viimeistä piirtoa myöden ja uudet juhlakoltut hankitaan. Samoin katoilla liehuvat rukoushörhelöt uusitaan. Olut lämmitetään ja annetaan lapsille, jotta nämä nukkuisivat hyvin, eivätkä repisi koristeita pois. Ja juhlat jatkuvat…

Vielä jokunen vuosi sitten lapsia varastettin ja heidän elimensä myytiin. Nykyään sitä ei kuitenkaan tapahdu, mutta vanhemmat hakevat aina itse lapsensa koulusta varmuuden vuoksi.

Uskomuksia ja tapoja on todella paljon ja niiden ymmärtäminen veisi melkoisesti aikaa.

Kultahampaita näkyy myös todella paljon, mutta ne ovat vain kuoret. Tarinan mukaan yritetään myrkyttää joku hyvin menestyvä ja hyväosaisuus siirtyy myrkyttäjään. Hampaiden kultauksen pitäisi ehkäistä myrkyn leviämisen. Totta vai tarua, kuka tietää.

Kävimme tutustumassa ensimmäisenä Norbulingan palatsiin, joka oli Dalai Laman kesäpalatsi vuoteen 1959 saakka. Palatsissa oli upeita maalauksia, jotka kertoivat Tiibetin historiasta.

 

Kävimme myös voiteellä yksityiskodissa, joka lieni hieman vauraampi. Upeasti koristellut kaapit ja kullanvärisit kattomaalaukset kristallikruunuineen koristivat huonetta. Iloisesti hymyilevä emäntä otti meidät vastaan. Naimisissa olevalla naisella on raidallinen esiliina ja se tarkoittaa samaa kuin meillä sormus. Musta esiliina taas tarkoittaa, että on leski.

Joka kodissa on alttari, johon päivittäin vaihdetaan karamellit, hedelmät ja eritoten vesi

Upea kaappi, todellinen taidonnäyte

Päivän päätteeksi meille esiteltiin vielä  Seran luostari, jossa oli mm. kirjakauppa ja tietenkin erimerkityksellisiä buddhia.

Seuraavana aamuna olikin ohjelmassa kiipeäminen Potalan palatsiin, joka on todella suuri rakennus. Kiipeäminen pani läähättämään…

Jokhangin buddhalainen temppeli on säilynyt vuosisatojen ajan buddhalaisten pyhiinvaeltajien keskuspaikkana. Temppelin alueella näkyikin paljon rukoilijoita.

Hääpari

Hienoihin röyhelöihin puettu koira tarkkailemassa kaupankäyntiä basaarissa.

Seuraavan aamun retki suuntautui Yamdrok – järvelle, joka on yksi Tiibettiläisten pyhistä järvistä. Se sijaitsee Lhasan eteläpuolella, taustanaan lumipeitteinen Himalaja-vuoristo. Tätä pidetään Tiibetin sivistyksen alkukotina, sillä täällä oli aikoinaan Yarlongin kuningaskunta. Kuninkaiden haudat, jotka hallitsivat 600-800-luvuilla ovat järven läheisyydessä Chongyessä kuivalla tasangolla. Täällä uskotaan olevan myös kuningas Songtsen Gampon hautakummun. Hän perusti Lhasaan Jokhangin temppelin.

Nousimme melkein 5000 metrin korkeuteen vuorenrinteitä kiemurtelevaa tietä. Turkoosin värinen järvi kimalteli auringossa. Lähi vuoriltahan on louhittu myös turkoosikiveä, jota käytetään mm. koruina ja koriste esineinä.

Näköalapaikalla matkan varrella oli rakennettu todellä ikävä turistirysä, jossa elävistä koirista oli tehty patsaita. Koirien piti istua tietyssä asennossa ja mikäli koira liikkui, isäntä löi.

Vuoristossa näkyi myös valkoisia portaita. Kun ihminen kuolee, häntä pidetään kolme vuorokautta kotona, jona aikana läheiset saavat jättää jäähyväisensä. Tämän jälkeen kaukaisemmat sukulaiset ja ystävät paloittelevat ruumiin ja vievät vuorille. Luut murskataan luujauhoksi ja linnut huolehtivatkin lopusta. Lähistölle maalataan valkoiset portaat, joita myöden vainaja pääsee taivaaseen palatakseen sieltä uudestisyntyneenä. Kaikki vainajan tavarat ja kuvat hävitetään. Pikkulapsen kuollessa hänet laitetaan koriin ja heitetään jokeen ajelehtimaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Pedrofinlandia 5.12.2018 at 20.52

    Kiva matkustaa kanssanne!

  • Leave a Reply