Vuoristoteitä ja Draculan linna

Pikavuorolla koettiin eilen aamulla jälleen miehistömuutoksia, kun yksi matkalainen saateltiin kotimatkalle, ja tilalle saatiin kolme uutta reissaajaa. Ajokki käänneltiin kohti Romanian varmasti tunnetuinta maakuntaa, legendaarista Transilvaniaa. Yöpymispaikaksi päätettiin Brasovin kaupunki Karpaattien kainalossa, mutta matkan varrella piipahdimme tietenkin Kreivi Draculan luona kylässä.

Lammaspaimen koirineen oli vienyt lampaat rinteeseen puiden suojaan auringon paahteelta.

Tie kiemurteli kohti eteläisiä Karpaatteja, jotka piirtyivät sinertävinä horisonttiin. Nyt olivat maisemat todella kohdillaan, todettiin bussissa. Laaksoissa paimennettiin lampaita ja vuohia. Tie kiemursi loivasti nousten, hiukan serpentiinimäistäkin pätkää päästiin ajamaan. Tienvarsikylien talot muistuttivat alppikylien asumuksia viistoine kattoineen. Käkikellotaloiksikin olen joskus kuullut sellaisia kutsuttavan. Tien poskesta bongattu karhuvaarakyltti herätti hilpeyttä. Otsoon emme sentään ajaneet, mutta matkaa viivästytti navigaattorin ilmoitus tiellä olleesta hirvikolarista. Pysähdyimme huoltoasemalle odottelemaan tilanteen selvittämistä, ja törmäsimme siellä suomalaiskolmikkoon, joilla oli sama määränpää kuin meillä. Myös Bukarestissa bussimme bongasi suomalaisporukka, jonka kanssa jäimme juttusille. Aiemmin emme ole tällä matkalla maanmiehiimme törmänneetkään.

Karpaattien kylkeä sivuavat kippuraiset tiet olivat ruuhkaisia, onneksi vain vastaantulijoiden osalta.

Dracula-legenda perustuu jo vanhempaan kauhukirjallisuuteen, mutta koko maailman tietoisuuten tämän verta imevän kreivin saattoi kirjailija Bram Stoker. Draculan esikuvana toimi transilvanialaisessa linnassa 1400-luvulla elänyt Valakian ruhtinas Vlad Seivästäjä, joka tunnettiin myös nimellä Vlad Dracula. Lisänimensä tämä linnanherra sai vähemmän vieraanvaraisesta tavastaan keihästää ei-toivotut kävijät seipäsiin linnansa edustalle. Dracula-nimi annettiin valakialaisessa kulttuurissa kelle tahansa, kuka osoitti teoillaan häikäilemätöntä julmuutta tai viekkautta.

Branin linna, paremmin tunnettu Draculan linnana, valikoitui vampyyrilegendan päämajaksi, sillä se muistuttaa Bram Stokerin kuvailemaa linnaa ja sijaitsee oikealla seudulla.

Turistipyydys Branin linnaa markkinoidaan Draculan linnana ja Vlad Seivästäjän kotina, mutta legendan todenperäisyydestä ei ole olemassa mitään takeita. Linna nyt vain sattuu sijaitsemaan suunnilleen oikealla paikalla ja on peräisin suunnilleen oikealta aikakaudelta 1400-luvulta. Dracula vaikuttaa olevan kovin tuottoisa vetonaula matkailun kannalta. Linnan ympäristöön on rakentunut täysin turismin palvelukseen tehty matkailukylä. Tietä linnalle reunustavat kymmenet matkamuistokojut tarjoavat vampyyrikrääsää ja perinnekäsitöitä sulassa sovussa. Linna on täysin restauroitu, ja sen sokkeloisilla käytävillä on tungosta.

Branin linnan sisäosat on täysin korjattu ja sisustettu. Autenttista kauhuleffatunnelmaa on turistien kansoittamasta paikasta turha hakea.

Linnan tungoksesta selvittyämme ajelimme Brasovin kaupunkiin. Tämä vuorten välisessä laaksossa sijaitseva kaupunki on tunnettu keskiaikaisista muureistaan, goottityylisestä Mustasta kirkosta sekä idyllisestä vanhankaupungin alueestaa värikkäine barokkityylisine rakenuksineen.

Vaikka matkailu yleensä jaksaakin aina antaa enemmän kuin ottaa, lähti eilinen ilta kaikessa huvittavuudessaan jo lähestymään kovasti sitä ottamispuolta. Ruokailupuoli oli päivän kiireissä unohtunut, ja kello läheni seitsemää. Takseja ei tahtonut saada millään, hotellin respapoika oli täysin pihalla kaikesta, paikallisten ohjeet busseista olivat ristiriitaiset. Lopulta kolmas bussi, johon pyrimme päästi meidät ilmeisesti armosta ilmaiseksi, koska yhteistä kieltä ei löytynyt. Jäimme tietysti väärällä pysäkillä pois, keskusta kun ei näissä kaupungeissa tarkoita samaa kuin se historiallinen keskusta, missä yleensä on se kaikki näkemisen arvoinen. Kävelyä taisi kertyä useampi kilometri, matkan varrella eksytimme osan porukkaa, emmekä löytäneet ravintolaa, jossa toinen osa jo odotti. Löysimme lopulta paikan, vain todetaksemme että se oli niin täynnä, ettei ruuan saannista ollut tietoakaan ainakaan seuraavaan tuntiin. Kello lähenteli kymmentä, alkoi sataa vettä ja ukkostaa, ennenkuin päivän ensimmäinen ateria saatiin pöytään. Takaisintulomatka tapeltiin taas vastahakoisen ja kielitaidottoman taksikuskin kanssa. Nyt jo nauratti, miten niinkin helpolta kuulostavaan asiaan kuin syömässä käymiseen saatiin kulumaan aikaa lähemmäs viisi tuntia.

Team illallisen metsästäjät Brasovin yössä. Romulus ja Remus-patsas näyttää olevan suosittu patsasaihe täälläpäin maailmaa.

Yöllä laaksoon luikerteli ukkospilviä ja yökukkujat pääsivätkin nauttimaan komeasta ukonilmasta, kun jyrähdykset kaikuivat vuorenrinteistä. Suomessakin uutisoidut Romanian rajut myrskyt onnistuimme kuitenkin välttämään, vaikka matkan varrella joitakin myrskyvahinkoja bongasimmekin.

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply