Aivan turistina Mamaian rantakohteessa

”Muutokset ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä.” Tämä vuosien varrella Pikavuoron motoksi muodostunut lausahdus pantiin eilen jälleen käytäntöön, kun suunnitelmissa ollut vain pikainen Mustanmeren rannalla piipahdus muuttuikin kahden yön pysähdykseksi. Alun perinhän tarkoituksena oli ajaa Bukarestiin, mutta asiasta käytiin demokraattinen käsi pystyyn-äänestys, ja aika yksimielisesti todettiin, että kaupunkielämää oli nyt tarpeeksi nähty ja rantakohde Mamaia vei voiton.

Tuulan ja Kriken romanttinen hetki eilisellä aamukävelyllä Brailassa. Tämä ihana pariskunta on ollut mukana lähes jokaisella Pikavuoron etapilla. Heillä on aivan uskomaton määrä takana niin avioliittovuosia kuin reissukilometrejä, ja silti he näyttävät välillä kuherruskuukauttaan viettäviltä. Kitille kiitos kuvasta!

Tämä Constantan rannikkokaupungin vieressä sijaitseva turistirysäksikin ehkä kuvailtava rantalomakohde oli itselleni kuten lähes kaikille muillekin matkalaisille entuudestaan tuntematon. Mukana oli kuitenkin paikan testanneita ja hyväksi havainneita, ja niinpä päädyimme tälle erikoiselle, molemmin puolin veden ympäröimälle kapealle noin 15 kilometrin mittaiselle hotellien täyttämälle kannakselle.

Tämän kesän kausi päättyy tänään, rannalla ei ole enää tungosta.

Ensivaikutelma Mamaiasta oli melko surrealistinen, koska koko paikka näytti alkuun täysin hylätyltä. Hotelleja jatkui pitkin kapeaa hiekkarantaista kaistaletta silmänkantamattomiin, osa jo selkeästi monta kesää sitten parhaat päivänsä nähneitä, osa vasta rakenteilla. Kesäkausi täällä on juuri loppumaisillaan, joten siksi katukuva oli melkoisen aution oloinen, ja rantabulevardilla iso osa kojuista ja ravintoloista jo sulkenut ovensa. No, tämäpä ei meitä häiritse, hotelleissa oli tilaa ja varaa valita, ja hinnoista oli helppo tinkiä. Se, että alueen reunamat näyttävät lähinnä aavekaupungilta, ei pikavuorolaista häiritse, onpahan enemmän tilaa rannalla ja baarissa. Jotenkin paikka tuo loppumattomine hotelliriveineen ja matkamuistomyymälöineen mieleen esimerkiksi Bulgarian Sunny Beachin, mutta Mamaialla sentään on jonkinlaista omalaatuista charmia, mitä edellä mainitusta paikasta tuskin löytää vannoutuneinkaan all inclusive-matkaaja. Voin kyllä helposti kuvitella tämän hienohiekkaisen rannan olevan monelle etenkin lapsien kanssa lomailevalle huippusesosnkinaan unelmien täyttymys, itse en vaan näistä täysin turismin palvelukseen rakennetuista komplekseista saa oikein mitään irti.

Gondolihissillä pääsi muovimunan kyydissä rantakadun päästä päähän.

Tekemistä täällä ei liene sen kummempaa kuin rannalla makoilu ja herkuttelu. Kaupungin yllä kulkee gondolilinja, jonka kyydissä voi ihmetellä maisemia yläilmoista. Lämpömittari näyttää 29 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, rantakadulta saa taivaallisen kanakebabin kolmella eurolla ja jälkiruuaksi muuripohjalettuja. Toisaalta, mitäpä sitä ihminen muuta juuri nyt kaipaisikaan, ei kai sitä aina jaksa seikkaillakaan?

Jätskikioskin pitäjän koirat päivystivät kojun edessä herkkujen toivossa. Valitettavasti kaikilla koirilla ei täällä ole asiat aivan yhtä hyvin, kulkukoiria norkoilee kaduilla todella paljon.

 

Hotel Doina. Edullista, mutta tilavaa ja siistiä majoitusta kaipaavalle. Tästä linkistä klikkaamalla lisätietoa

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply