Afrikan Pikavuoro on taputeltu!

Näin muutama päivä kotiinpaluun jälkeen on hyvä tarkastella matkaa taaksepäin. Vielä on liian aikaista ymmärtää kaikkea tapahtunutta, mutta faktat eivät muutu vaikka aikaa kuluisi kuinka.

Afrikan etapin virallinen startti oli Etelä-Afrikan Kapkaupungista 1. Joulukuuta 2014. Sitä ennen seitsemänhenkinen porukkamme matkasi Ajokilla Durbanista lähtöpisteeseen. Tuo 1700 kilometrin matka ei sujunut täysin ongelmitta, sillä jo toisena ajopäivänä puhkesi rengas. Jani sanoi myöhemmin tienneensä tuolla hetkellä, ettei Afrikan etappi tule olemaan helppo.

Kapkaupungista Ajokin kyytiin hyppäsi suurin osa matkustajista. 20 hengen innostuneella porukalla lähdimme taittamaan matkaa kohti pohjoista. Etelä-Afrikasta ajoimme Namibiaan, jossa vietimme rentouttavia päiviä Swakopmundissa ja vierailimme Skeleton Coastin hylkeidensuojelualueella. Tuhannet hylkeet ovat olleet yksi reissun mieleenpainuvimpia asioita.

Siirtoajon toisena päivänä Ajokista puhkesi rengas. Kapkaupungista ostettiin uudet renkaat, eikä toista rengasrikkoa koko Afrikan etapilla sattunut.

Siirtoajon toisena päivänä Ajokista puhkesi rengas. Kapkaupungista ostettiin uudet renkaat, eikä toista rengasrikkoa koko Afrikan etapilla sattunut.

Suunnitelma: Kapista Kairoon. Toteutuksen tila: Valmis.

Suunnitelma: Kapista Kairoon. Toteutuksen tila: Valmis.

Skeleton Coastin hylkeet jättivät lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen paikalla käyneeseen.

Skeleton Coastin hylkeet jättivät lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen paikalla käyneeseen.

Namibiasta matkamme jatkui Botswanaan, jossa vierailimme mm. maailman suurimmalla sisämaasuistoalueella Okavangolla. Ajopäivien aikana näimme Afrikan eläimiä kuten elefantteja ja kirahveja aivan tien vieressä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä luontodokumenttia. Botswanan luonto oli ehdottomasti yksi reissun kauneimpia, ja voinkin lämpimästi suositella sitä luontomatkailusta kiinnostuneille.

Joulun ja uuden vuoden Pikavuoro vietti Sambiassa. Jouluna osa teki myös lyhyen pyrähdyksen Zimbabwen puolelle. Sambiassa matkaan hyppäsi muutama pikavuorolainen lisää ja matka jatkui 23 hengen voimin. Sambian liikenne ja tiet kiristelivät Kipparin hermoja, ja olimmekin tyytyväisiä päästessämme Malawin puolelle.

Vaikka Malawi on yksi maailman kehittymättömimmistä maista, jollain tavalla se jäi mieleen yhtenä reissun viehättävimmistä. Etenkin Malawi-järven ympäristö ja luonto sekä ystävälliset ihmiset jättivät maasta hyvät muistot. Pohjois-Malawilla vietimme myös Pikavuoron 4-vuotis synttärit 9.1.2015.

Pikavuorolaisilla kulkeminen on sydämessä. Pääasia on matka, ei päämäärä.

Pikavuorolaisilla kulkeminen on sydämessä. Pääasia on matka, ei päämäärä.

Auringon laskiessa Afrikka näytti itsestään kauneimman puolen.

Auringon laskiessa Afrikka näytti itsestään kauneimman puolen.

Malawilta siirryimme Tansanian puolelle, jossa jo heti ensimmäisenä ajopäivänä napsahti ylinopeussakot. Tansanian liikene oli muutenkin todella hurjaa. Tienpientareilla muutaman kilometrin välein kumossa olleet rekat kertoivat omaa surullista tarinaansa. Tansaniassa nautimme rantalomasta Sansibarilla sekä kauniista luonnosta Lake Manyaran, Ngorongoron ja Kilimanjaron ympäristössä. Tansania oli päätepiste yhdeksälle matkustajalle, jotka lensivät kotiin Dar es Salaamista.

Keniassa pikavuorolla vierähti pidempi tovi. Syynä oli viisumeiden hankinta Etiopiaa ja Sudania varten. Passit lähetettiin Nairobista Tukholmaan Etiopian lähetystöön ja niitä takaisin odottaessa vierähti päivä jos toinenkin. Muutama matkustaja jätti Pikavuoron Nairobissa, mutta saimmepa sieltä yhden uudenkin: nelijalkaisen siimahännän, jonka maanpäällinen vaellus päättyi lopulta Sudanissa.

Kenian tiet olivat ehdottomasti reissun kamalimmat. Etenkin pohjoisessa kulkuväylät olivat enemmän kynnöspeltoa kuin tietä. Ennakkoon pelätty ”Road to Hell”, osoittautui nimensä veroiseksi kuntonsa puolesta, mutta turvallisuusongelmia emme kohdanneet.

Vaikka välillä häikäisee, suunta on silti aina eteenpäin.

Vaikka välillä häikäisee, suunta on silti aina eteenpäin.

Botswanassa elefantit marssivat aivan tien vieressä.

Botswanassa elefantit marssivat aivan tien vieressä.

Välillä tiellä oli myös kirahveja.

Välillä tiellä oli myös kirahveja.

Kenian tiet olivat kamalassa kunnossa. Lisäksi tiellä oli välillä myös tämännäköistä ruuhkaa.

Kenian tiet olivat kamalassa kunnossa. Lisäksi tiellä oli välillä myös tämännäköistä ruuhkaa.

Olimme pitkin matkaa kuulleet, että mitä pohjoisemmaksi menemme, sitä haastavammaksi kaikki käy. Emme kuitenkaan osanneet aavistaa mitä kaikkea tulemme Etiopiassa kohtaamaan. Tiet jatkuivat lähes yhtä huonoina kuin Keniassa, polttoainetta oli vaikea löytää, rahaa kerjättiin jatkuvasti ja kaiken lisäksi Ajokkiin ilmaantui vika jos toinenkin. Etiopiassa petti mm. paineilmajärjestelmä, laturin kanssa oli ongelmia sekä kaasu hirtti kiinni. Etiopian hyväksi puoleksi voi ehdottomasti listata paikallisen ruoan, joka oli maistuvinta koko Afrikassa. Myös Lalibelan kirkot oli hieno nähdä, vaikkei ne top 5 nähtävyyksiin yltäneetkään. Etiopiassa retkueemme myös pieneni jälleen seitsemään henkeen.

Sudanissa tilanne ei parantunut. Tiet olivat parempia kuin kahdessa edellisessä maassa, eikä kansaa ja elukoita sinkoillut tielle niin kuin Etiopiassa. Polttoaineensaantiongelmat kuitenkin jatkuivat. Ajokissa oli myös pieni tulipalo heti rajan ylittämisen jälkeen. Etiopian vuoristoseudulla palelemisen jälkeen Sudan oli tukahduttavan kuuma. Lämpötila Ajokissa nousikin yli 40 asteen lähes joka päivä. Tämä sekä kunnollisten majoituspalveluiden puute veivät jo ennestään väsyneistä matkaajista viimeisetkin mehut. Sudan oli koko reissumme kehittymättömin ja likaisin maa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Afrikan etappi piti päättyä Sudaniin. Ajokki oli tarkoitus laivata Port Sudanista Euroopan puolelle. Laivauksen hinta olisi kuitenkin ollut niin käsittämättömän korkea, että oli parempi matkata Egyptiin. Egyptin turvallisuustilanne on vuoden 2011 jälkeen ollut epävakaa, mutta emme antaneet sen estää matkaamme Välimeren rannalle. Aswanissa ollessamme 800metrin päässä hotelliltamme tapahtui kaksi henkeä vaatinut pommi-isku, mutta meihin ei suoranaisesti kohdistunut mitään uhkaa.

Kenian maisemat muistuttivat ajoittain erehdyttävän paljon Australian takamaita.

Kenian maisemat muistuttivat ajoittain erehdyttävän paljon Australian takamaita.

Perillä on helppo hymyillä. Kippari, Reportteri ja Viihdepäällikkö Aleksandriassa matkustettuaan 17 100 kilometriä Afrikan halki.

Perillä on helppo hymyillä. Kippari, Reportteri ja Viihdepäällikkö Aleksandriassa matkustettuaan 17 100 kilometriä Afrikan halki.

Egyptin tiet olivat hyväkuntoisia ja matka siellä taittui nopeasti. Mieltä jäi kuitenkin kaihertamaan ihmiset. Useassa tilanteessa egyptiläiset olivat epäystävällisiä ja röyhkeitä. Rahaa yritettiin kusettaa vähän väliä ja pinna tuntui palavan nanosekunnissa. Yllätyksenä tuli myös se, että polttoaineongelmat jatkuivat myös Egyptissä. Perille Aleksandriaan kuitenkin päästiin. Useiden epäilyksistä huolimatta.

Afrikan mantereella Ajokin matkamittariin tuli loppujen lopuksi 17 100 kilometriä. Virallisesta aloituspaikasta Kapkaupungista päätepisteeseen Aleksandriaan kilometrejä kertyi 15 400. Reitille osui 11 maata ja lukematon määrä kyliä ja kaupunkeja. Bussissa matkasi 26 persoonaa, joista 10 oli Pikavuorolla ensimmäistä kertaa. Lyhin aika kyydissä oli 2,5 viikkoa. Riippumatta siitä kuinka kauan Pikavuorolla matkusti, voi jokainen varmasti olla samaa mieltä yhdestä asiasta: Afrikka kolahti (tavalla tai toisella ;) ).

Tänään soi: Queen – We are the Champions

__

It’s done!

It’s been few days since the end of Pikavuoro. I still can not wrap my mind around everything that happened, but lets start with the facts, they are not gonna change.

The official start was on 1st of December 2014 from Cape Town. Before that 7 of us drove Ajokki from Durban to the starting point. It wasn’t easy 1700 kilometers. We had a flat tire on a second driving day. Jani told me later that it was the moment when he knew this was not gonna be a easy ride.

With 20 passengers we headed to Namibia. We spend nice days in Swakopmund and visited the Skeleton coast seal reserve. That was one of the places we listed to the top places we have been.

Next country was Botswana. Very beautiful nature. We were able to see the elephants and giraffes by the road. We also visited the Okavango delta. I can highly recommend Botswana as a nature travel destination.

We spent the Christmas and New year at Zambia. Some passengers visited also Zimbabwe. New passengers game on board from Zambia. Jani was happy to drive the crew of 23 people to Malawi because the roads and traffic in Zambia was getting on his nerves.

Even the Malawi is one of the least developed countries in the world, it was one of the best counties we visited. The nature was beautiful and the people were very friendly. Especially the Lake Malawi was amazing. Pikavuoro also had 4 year birthday at Malawi.

From Malawi we went to Tanzania. The traffic there was absolutely crazy! We also go a speeding ticket. From Tanzania 9 of the passengers flew home. But before they left we visited Zanzibar and enjoyed beach life. We also went on a safari and enjoyed nature at Lake Manyara, Kilimanjaro and Ngorongoro nature parks.

We spend two weeks in Kenya. We had to wait for our visas to Ethiopia and Sudan. Few passengers left Pikavuoro on Nairobi. Unfortunately we got one new passenger from there. This one was not the kind of passenger we wanted to travel with. It had four legs and a narrow tail. Eventually the free rider went to mouse heaven in Sudan. Btw, Kenya has the worst roads in Africa! Especially in the North.

We struggled in Ethiopia. The roads were bad, diesel wasn’t easy to find, there were too many people and animals on the road, people begging all the time and we had lots of car trouble. Only thing that was really good in Ethiopia was the food. The best local food in Africa. Lalibela’s stone churches were also nice, even I wouldn’t but them to top 5 travel destinations.

Sudan was dirty, undeveloped and too hot. It was exhausting to travel thru that country. We slept in a bus because hotels were so bad. And during day there was more than +40 celsius in the bus. We also had a small fire in the bus right after we crossed the border from Ethiopia. And the diesel…always finished. It wasn’t easy to find. Sudan took the best of us.

Sudan was the original ending point for African Pikavuoro. The ships from Sudan to Europe are so expensive that we decided to drive to Alexandria. Egypt had good roads and even there was a bomb in Aswan, we were safe all the time. Only thing that was not nice in Egypt was the people. They were very rude and trying to screw money. There was also problems with the diesel. Gone. Finished. No have.

After all we managed to drive from Cape to Cairo. 15 400 kilometers. From Durban to Alexandria 17 100 kilometers. 11 countries. Countless cities. 26 people of whom 10 had never travelled with Pikavuoro before. Shortest time on board was 2 two and half weeks. No matter how long you travelled with Pikavuoro, I’m sure that we can all agree on one thing: Africa got us. One way or another.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Olle Eriksson 15.3.2015 at 9.07

    Hieno kooste matkasta, jota olen seurannut mielenkiinnolla. Olen itse liikkuunut paljon Afrikassa, eri puolilla, ja halunnut joskus ajaa mantereen pääsätä päähän, mutta se on jäänyt. Ihmettelin, että selvisitte niin helpolla rajamuodollisuuksista, siis bussin osalta. Ja kippari oli todella hyvä kun alhaisen maavaran omaavalla bussilla selvisi kuhumraisista teistä, joista bussikin selvisi melko vähäisin vammoin.

  • Reply matkanne ihailija Salosta 15.3.2015 at 11.28

    Todllakin hieno kooste niin kuvat kuin teksti! Olen kaikki jutut lukenut ja voin vain kuvitella tilanteet joista olemme saaneet lukea ja kuvista nähdä. Valitettavasti jäin ne itse kokematta.Silti koen saanneeni teidän kautta jotain, jota en osaa eritellä. Onnittelut Janin sinnikkyydelle, rohkeudelle toteuttaa mahdottomiltakin tuntuvat haaveet ja vielä mahdollistaa ne toisille!! Ja reportterille kiitokset, pidit meitä hienosti ajantasalla reissustanne! Mitähän hauskaa/yllättävää Janilta saamme kuulla/nähdä seuraavaksi?!!!

  • Reply Ansku BCN 15.3.2015 at 18.48

    Oli kyllä mielenkiintoista seurata matkan edistymistä! Hattua nosta kärsivällisyydellenne :). Ja hienoa nähdä kuvia eri osista Afrikkaa. Itselleni on vain Kenia (ja sen tiet) tuttuja, muualle en ole vielä ehtinyt tutustumaan. Kiitos tästä reissuraportista!

  • Reply Henkka2 16.3.2015 at 10.44

    Hieno homma! Pääsitte onnistuneesti takaisin euroopan puolelle. Olen seurannut tätä reissua Salosta lähtien. Erittäin mielenkiintoista ja paljon antavaa jopa sohvamatkaajalle. – Jani on urhea reissaaja ja olen suorastaan hämmästynyt ettei yhtään kolarinpoikastakaan ole matkalla sattunut, vai eikö niitä ole julkaistu?Jokatapauksessa erittäin hieno suoritus. – Anu Vaheristo teki myös hienon työn kuvaten paikkoja ja tapauksia mielenkiintoisesti. Afrikka on laji sinänsä, maanosia ajatellen. En tosin ole reissannut palloa ympäri, mutta kuvakertomuksia kyllä löytyy paljon, joten pääsee jotenkuten vertailemaan asioita. Nyt Anun ansiosta pääsi syvemmin tutustumaan Afrikan mantereeseen. Henkilökuvauksia oli vähemmän, mutta eihän ollut paljon aikaa-
    kaan tutustumisiin koska aina oltiin matkan päällä. – Kiitoksia kaikille osallistujille. Muutenhan matkaa ei olisi
    saatu aikaiseksikaan.

  • Reply Anu Vaheristo 17.3.2015 at 11.16

    Kiitos kaikille palautteesta! Mukava kuulla, että olette viihtyneet nojatuolimatkallanne!

    Henkka2: Yhtään kolaria ei reissulla ollut, kiitos Janin nopean reagointikyvyn. Jani on erittäin hyvä ja rauhallinen kuljettaja, jonka kyydissä ei tarvitse pelätä. :)

  • Reply Kaija 17.3.2015 at 20.19

    Kiitos ihanista raporteista! t. Nojatuolimatkaaja :)

  • Leave a Reply