Suomen suurin matkablogiyhteisö
Etelä-Amerikka Matkan valmistelu

Mietteitä Etelä-Amerikan reitistä

11.7.2013

 

Kuten tulevan Etelä-Amerikan pikavuoroetapin aikataulustakin selviää, reissu alkaa siis virallisesti Chilen pääkaupungista Santiagosta kuluvan vuoden lokakuun lopussa. Reitti kulkee kohti pohjoista pääasiassa mantereen länsirannikkoa pitkin päättyen lopulta Cartagenan satamakaupunkiin Kolumbiaan. Kilometrejä kertyy suunnitelman mukaan noin yhdeksäntuhatta ja aikaa tähän on tarkoitus käyttää hieman alle kolme kuukautta.

 

Reitti hahmottuu.

Reitti hahmottuu norjalaisessa leirintämökissä.

Matkalle mahtuu monta mielenkiintoista maata. Järjestyksessä toinen näistä on Bolivia, jota kohden auton nokka on tarkoitus kääntää Iquiquen rannikkokaupungissa Chilen pohjoisosassa. Bolivia on Andien ylätasangolla sijaitseva sisämaavaltio, joten tämä osuus reitistä koukkaa itään, pois rannikolta ja on epäilemättä haasteellinen ja perin kiinnostava. Ennakkotietojen mukaan esimerkiksi tie nousee yli neljän kilometrin korkeuteen, joten Boliviaan on melkoinen kiipeäminen. Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan maan pääkaupungissa La Pazissa.

Andeille nousemiseen ja Boliviaan onkin varattu reilusti aikaa ja aikataulu on erityisesti tämän maan osalta laadittu tarkoituksellisen väljäksi. Aiemmilla pikavuoroetapeilla on joskus, syystä tai toisesta, tullut kiire ja osa päivämatkoista on ollut pitkiä. Tällä kertaa tästä on yritetty ottaa oppia, onhan edessä kokonaan uusi ja yllättävä maanosa.

 

Kartta

Reittikartta. Kuvaa klikaamalla zoomattavaan karttaan ja tarkkaan matka-aikatauluun.

Tyypillisesti pysähdykset koko reitin varrella kestävät vähintään kaksi päivää ja suunnitellut päivämatkat ovat aiempiin reissuihin verrattuina pääosin lyhyitä. Tämä antaa mahdollisuuden tarvittaessa joustaa ja soveltaa, mutta pysyä silti ongelmitta kokonaisaikataulussa. Tosin aiempienkaan pikavuoroetappien kireämmät aikataulut eivät ole loppujen lopuksi tuottaneet ongelmia.  Jokainen kolmesta etapista on kaikista koetuista haasteista huolimatta päättynyt muutaman päivän tarkkuudella juuri silloin kun pitikin. Australian Melbournessa oltiin perillä jopa etuajassa.

Bolivian ihmeiden sekä Titicaca-järven jälkeen on tarkoitus suunnata sisämaasta ja Andeilta takaisin alas Perun rannikolle, jossa eteneminen lienee paljon helpompaa ja huolettomampaa kuin vuoristomaisemissa. Perussa on tarkoitus viettää sekä joulu että uusivuosi.

Vuoden 2014 ensimmäisinä päivinä vuorossa on maanosan pinta-alaltaan pienimpiin valtioihin kuuluva Ecuador, jota ainakin itse olen kuullut useamman siellä vierailleen kehuvan. Tässä päiväntasaajalla sijaitsevassa vuoristoisessa maassa on tarkoitus viettää parisen viikkoa. Tämän jälkeen vuorossa on enää Kolumbia, jonka pohjoisrannikolle matka päättyy 25.1.2014.

Helmikuun ja kevään 2014 suunnitelmat ovat vielä jossain määrin auki. Niitä kuitenkin on, kuten aikataulua ja karttaa tarkasti tutkiva voi päätelläkin. Tästä kuitenkin lisää vasta myöhemmin.

 

Etelä-Amerikkakuvien vielä puuttuessa korvikkeena Kiinan hämärää todellisuutta.

Etelä-Amerikka-aiheisten Ajokkikuvien vielä puuttuessa korvikkeena hämärää vuoristoista todellisuutta Kiinasta.

Matka-aikataulu on siis tällä kertaa väljä, joten matkan varrella suunnitelmia voidaan tarvittaessa muuttaa. Pysähdyspaikat eivät siten ole millään muotoa kiveen hakattuja. Joten jos jollakin tätä lukevalla on hyviä vinkkejä tai ehdotuksia siitä, missä kutakuinkin yllä esitetyn reitin varrella ehdottomasti kannattaisi pysähtyä tai poiketa, niin kertokaapa ihmeessä. Vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!

 

Teksti ja kuvat: Tomi Tölli

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply pedrofinlandia 11.7.2013 at 11.23

    No, kun lähdette Quitosta pohjoiseen, niin ehdottomasti poiketkaa Otavalon markkinoilla! Taitavat olla joka päivä (?).

    Sieltää saa hyviä huopahattuja ja alpakan villasta tehtyjä villapitoja. Ovat ohuita ja lämpimiä. Ja vaikka mitä.

    Tämä nyt tuli mieleen ensimmäisenä. Tosin siitä on aikaa, kun kaverimme kanssa kiersimme Ecuadoria rinkka selässä syksyllä 2000!

  • Reply Aura 11.7.2013 at 12.10

    Hienoa että olet jälleen matkassa mukana, Tomi! Pitääkin muistaa taas käydä aktiivisemmin täällä ja omassa blogissasi, kun reissun alku lähenee.

    Muistan joskus olleeni erityisen kiinnostunut Boliviasta maan vaihtelevan luonnon ja muinaisten korkeakulttuurien takia. Hienoa että olette varanneet maahan reilusti aikaa. Ainakin Tiwanakussa Pikavuoron kannattaisi piipahtaa, vaikka se nyt varmaan on itsestäänselvää. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiwanaku

  • Reply Tomi 12.7.2013 at 10.40

    Kiitoksia vinkeistä,
    sekä Otavalo että Tiwanaku näyttävät sopivasti sattuvankin matkan varrelle. Boliviaa muistan muuten parinkin tapaamani ja siellä käyneen reissailijan pitäneen eksoottisimpana tai ”erilaisimpana” maana missä olivat vierailleet. Saapa nähdä mitä mieltä sitä itse on, jos sinne asti päätyy.

    Lupauduin tosiaan kirjoittelemaan tänne Rantapalloonkin kuluvan kesän ja alkusyksyn kuluessa pikavuoroasioiden etenemisestä. Olenhan niihin itsekin jossain määrin sekaantunut, asioihin. Toivoakseni uutta kerrottavaa on noin kerran viikossa.

  • Reply Tkp 24.7.2013 at 16.46

    Hei, nakojaan ei teidan tulevaan reittiin sisally etela-amerikan suurin valtio Brasilia? Vaan hauskaa reissua, mielenkiinnolla seurataan!

  • Reply Tomi 28.7.2013 at 8.20

    Juu,
    Brasilia jää valitettavasti väliin. Reittiä mietittäessä oli oikeastaan valittava mantereen itä- tai länsipuoli. Ja päädyimme tosiaan länteen ja Andeille. Afrikassa (jos sinne asti nyt ikinä tässä matkaformaatissa päädytään) on muuten samanlaisen päätöksen paikka. Itää vaiko länttä. Siellä ehkäpä sitten itää, vaihteluhan se tunnetusti virkistää.

  • Leave a Reply