Jerevanissa taidetta ja tanssivia suihkulähteitä

Jerevan oli tämän matkan ehdoton helmi, ainakin omasta mielestäni :) Jokaisella pikavuorolaisella on matkan varrella suosikkikaupunkinsa, minä ihastuin Jerevaniin. Sisääntulo kaupunkiin antoi karun kuvan köyhyydestä ja asumukset näyttivätkin enemmän isolta hökkelikylältä kuin viihtyisiltä kodeilta. Keskiansio Armeniassa onkin vain 300 dollaria kuukaudessa. Jotain kertoo myös se, että Armeniassa asuu vain 3 miljoonaa armenialaista. Sen sijaan maan rajojen ulkopuolella heitä työskentelee 8 miljoonaa ja sieltä he lähettävät rahaa köyhille perheilleen.

Republic Square. Aukiolle kannattaa suunnata iltaisin ihastelemaan kaksituntista showta, jossa aukion suihkulähteet tanssvati musiikin tahdissa (singing and dancing fountais).

Kaupungin keskusta ei taas ole köyhyyttä nähnytkään. Siellä Ladojen sijaan ajetaan suurilla, uusilla autoilla ja uusia kerrostaloja näyttää syntyvän joka kadunkulmaan. Kaupunki on helposti otettavissa haltuun kävellen. Kävelykatu on kaunis, koska siellä ei ole liikaa mainoksia tai valoja ja talojen värit ovat harmoniassa keskenään. Kauppakeskus on sijoitettu kätevästi kävelykadun alle ja taidetta näkyy paljon puistoissa ja katujen varsilla.

Naapuritaloja huoneistomme parvekkeelta kuvattuna.

Cascades-patsaspuiston jättiportailla pääsee hipsuttelemaan noin 500 askelman porrastreenin. Jos ei urheilututa niin rakennelman sisältä löytyy myös liukuportaat, eikä matkan aikana tarvitse edes tylsistyä. Portaita kulkiessa voi ihastella hienosti sijoitettua taidetta, koska rakennuksessa toimii myös Cafesjian modernin taiteen museo.

Jerevan ja horisontissa Ararat-vuori portaiden yläpäästä kuvattuna. Portaat eivät yllä ihan huipulle asti, ilmeisesti rahat olivat loppuneet kesken projektin.

Matkalla Jerevanista Georgiaan piipahdimme Alaverdin kylässä, joka oli rakennettu vuoren huipulle. Ihmettelimme miten ihmeessä ovat saaneet rakennettua ne kaikki kerrostalot niin korkealle ja mutkaisten teiden päähän. Mutta hämmästys vaan lisääntyi, kun löysimme Mikoyan’s museon. Museo ylistää armenialaisia Mikojanin veljeksiä, joista Artjom Ivanovitš Mikojan oli neuvostoliittolainen, armenialaissyntyinen lentokonesuunnittelija. Yhdessä Mihail Gurevitšin kanssa hän suunnitteli kuuluisat MiG-hävittäjät.

MIG-21 @ Mikoyan’s museum

Jerevanista suunnistettiin jälleen kohti Georgiaa ja tällä kertaa kohti Tbilisin kaupunkia. Tbilisi oli päätepysäkki monelle pikavuorolaiselle, niin myös minulle. Kymmenkunta matkaajaa lensi sieltä joko Suomeen tai muille seikkailulle. Pikavuoro jatkoi matkaansa vielä Sotsin formulakisoihin ja sieltä edelleen Venäjän kautta Suomeen. Taisipa joku ehtiä käymään myös Krimin sillalla.

Suurkiitos kaikille ihanille pikavuorolaisille, blogin lukijoille ja tietysti Janille, joka jälleen kerran kuljetti meitä turvallisesti halki maailman!! Olihan retki! :)

 

Matkan kuulumisia voi seurata myös Hannun ja Merjan blogissa: https://hannujamerja.wordpress.com

Matka Azerbaidzanista Georgian kautta Armeniaan

Tankki täyteen ja manat pois! Azerbaidzanin manatit kun jakaa kahdella, saa Suomen hinnat = diesel 0,30 €/litra!

Bakusta matka jatkui takaisin kohti Georgian rajaa ja sieltä edelleen Armeniaan. Ajosuunnitelma päästä Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin yhdellä ajolla oli taas vähintäänkin kunnianhimoinen. Pikavuoroilu ei kuitenkaan ole pelkkää bussin penkillä notkumista, joten piipahdettiin matkan varrella tutkailemassa nähtävyyksiä.

Ateshgahin tulitemppelissä palaa ikuinen tuli. Alueella on ollut aikoinaan kaasuesiintymiä, jotka ovat purkautuneet luonnon tulina. Nykyisin kaasu tulee valtion kaasuputkea pitkin, joka hieman rapisuttaa paikan romantiikkaa. Temppeli sijaitsee 30 km päässä Bakusta.

Väitetään, että toiveesi toteutuu, kun kierrät tulen neljä kertaa ympäri. Pitihän sitä kokeilla!

Georgian puolella pistäydyttiin viinitilalla lounaalle ja maistelemaan georgialaisia viinejä sekä chachaa. Viinit ovat hyviä (ainakin kuivat viinit, makeista en niin välitä) ”helposti juotavia” ja tähän on viinitilan pitäjän mukaan syykin: georgialaiset juovat niin paljon viiniä, että sen pitää ollakin helposti juotavaa.

Eihän se päivä riittänyt Jerevaniin asti, yö ja pimeä tuli vastaan. Vasta seuraavana päivänä tuli katsottua karttaa ja pysähdyttyä miettimään, että olikohan ajoreitti tarkoitettu edes ihan tavalliselle turistille. Tie puikkelehtii Armenian ja Azerbaidzanin rajan lähistöllä ja sivuaa Armenian puolella Azerbaidzanille kuuluvia alueita. Meillä ei epäilyttänyt matkan varrella mikään, kysyimme jopa poliisilta ajoreittiä Jerevaniin ja apua myös saimme. Ihmettelimme ainoastaan miten kaikki hotellit näyttivät olevan kiinni ja yöpaikkaa oli vaikea löytää…

Azerbaidzanin Bakussa höykytetään hotellipäällikköä

Rajan ylitys Georgiasta Azerbaidzaniin oli taas helppoa hommaa. Jouduimme ensimmäistä kertaa reissun aikana nostamaan tavarat autoista ja viemään ne läpivalaisuun. Puolessatoista tunnissa kaikki oli kuitenkin ohi ja pääsimme suuntaamaan kohti Bakua. Tiet olivat hyväkuntoisia ja 520 kilometrin matka taittui suhteellisen nopeasti. Matkan varrella netistä poimittu hotelli vaikutti varsin lupaavalta. Tilaa riitti, kun jokainen sai haluamansa huoneen ja huoneet olivat todella hienot. Maksoimme kahden yön majoituksen.

Olimme kuitenkin sen verran myöhään perillä, että iltapalaa haukattiin hotellin omassa ravintolassa. Henkilökunta ei osannut englantia ja tilaukset menivät sekaisin. Vääriä annoksia kannettiin pöytiin, takaisin keittiöön ja taas toiseen pöytään. Yksi hampurilainen näytti seilaavan useammassa eri pöydässä ja tuote muutti nimeään sen mukaan, mitä asiakas oli tilannut (chicken burgerista tuli chicken sandwich, josta taas tuli chicken cheese burger). Laskuilla oli tietysti väärät tuotteet. Mikäli tuote oli oikea, hinta oli väärin. Henkilökunta oli täysin osaamatonta ja sanonta warm beer, lousy food and bad service toteutui täällä kaikin puolin. Olisi ehkä pitänyt aavistaa, että tämä sähellys ei jäisi hotellin ainoaksi.

Seuraava päivä oli tarkoitus käyttää Bakun kiertelyyn, mutta vapaapäivä keskeytyi ikävästi klo 17, kun WhatsAppiin pärähti viesti, että hotelli haluaa heittää meidät ulos kello 20 mennessä. Hyppäsimme siltä seisomalta taksiin ja hurautimme hotellille selvittämään asiaa. Olimme juuri edellisenä iltana maksaneet kahdesta yöstä ja nyt pitäisi yhtäkkiä hypätä yön selkään, koska hotelli oli tehnyt tuplabuukkauksen.

Hotellipäällikkö sai kuulla kunniansa pikavuorolaisilta

Pian selvisi, että hotelli halusi meidät ulos, koska heille oli tulossa oman yhteistyökumppaninsa kautta iso ryhmä intialaisia vieraita, jotka kuulemma olivat vahvistaneet varauksensa jo kauan aikaa sitten. Meidän pitäisi siis lähteä pois parempien asiakkaiden tieltä. Kävi ilmi, että kyseinen intialaisryhmä oli jo saapunut ja ryhmä seurasi vierestä seuraavan kolmen tunnin ajan käytävää episodia pikavuorolaisten ja hotellin henkilökunnan välillä.

Neuvottelun aluksi hotelli ei tarjoutunut edes etsimään meille toista majoituspaikkaa vaan halusi meidän vain lähtevän. He olivat mielestään olleet riittävän jalomielisiä, kun olivat antaneet meidän olla toisena päivänä yli uloskirjautumisajan. Ei siinä auttanut paljon perustella, että meillähän meni se ainoa vapaapäivä pilalle, koska jouduimme tulemaan hotelille selvittämään asiaa.

Aika oli onneksi meidän puolella ja porukalla päätettiin, että eihän me nyt noin vain lähdetä hotellin mokan vuoksi. Kun taksi pääsi hotellille, neuvottelut olivat edenneet sen verran, että hotellipäällikkö oli etsinyt meille korvaavia hotelleja ja käynyt esittelemässä paria naapurihotellia Janille ja Pökelle.

Tällä kertaa hotelli lupasi maksaa meille nykyisiä vastaavat huoneet toisesta hotellista, jos lähdemme heti. Vaadimme tähän päälle vielä korvausta 25 manatia (12,5 €, huone maksoi yöltä noin 40 €) per henkilö. Lopulta pääsimme neuvottelussa sopuun: huoneet toisesta hotellista ja 25 manatia per huone. Tässä kohtaa hotellipäällikkö alkoi hoputtamaan meitä, että kaikkien tulee pakata välittömästi ja kirjautua ulos hotellista, koska kello kävi jo kahdeksaa ja heidän pitäisi vielä siivota huoneet. Ilmoitimme, että lähdemme, kun olemme ensin saaneet avaimet korvaavien hotellien 17 huoneeseen ja kirjallisen kuitin, että huoneet on myös maksettu hotellin toimesta. Tässä kohtaa hotellipäälliköllä paloi hihat kainaloita myöten ja kello 19.30 hän ilmoitti, että saamme jäädä omaan hotelliimme. Pian tämän jälkeen pihasta lähti kaksi bussilastillista intialaisia turisteja…

Baku

Salosta Bakuun Mörkö on matkannut 3950 km. Bakusta lähdetään takaisin kohti Georgian rajaa. Azerbaidzanista ei pääse ylittämään rajaa suoraan Armeniaan, joten on kierrettävä Georgian kautta.

Trekkausta Kaukasuksella ja matka halki Georgian

Batumin yössä yllätti reissun ensimmäinen ukkoskuuro ja sade jatkui koko seuraavan päivän, kun Mörkö suunnisti kohti Kaukasusvuoristoa. Tie kiemurteli vuorien ja rotkojen reunoilla. Välillä oli jänniä paikkoja, kun tie oli reunastaan sortunut ja kadonnut rotkoon. Sateet irrottivat kallioista kiviä ja Mörkö sai väistellä melkoisia kivenmurikoita ylös kiivetessään. Teiden kunto ei taaskaan antanut aihetta vauhtispurtteihin, mutta ylämäet Mörkö kiipeää huomattavasti vauhdikkaammin kuin Ajokki.

Kaukasusvuoristossa matkalla Mestiaan

Vuoristokylä Mestiassa vietettiin kaksi yötä ja sateiden välissä aurinko paistoi koko päivän. Kaupungissa käy paljon reppureissaajia, eikä lentolippukaan Batumista tänne maksa muutamaa kymppiä enempää. Mestiassa on erinomaiset vaellusmaastot ja osa pikavuorolaisista kävikin huiputtamassa yhden vuorista. Rispektit niille nimeltä mainitsemattomille trekkaajille, jotka lähtivät 7 tunnin vaellukselle ilman vettä ja eväitä – ja joutuivat kerjuulle kesken matkan suun kuivuessa hiekkapaperiksi.

 

Paluumatkalla yritimme käydä bongaamassa maailman korkeimman (271 m) vuoristopadon, Ingurin. Pahaksi onneksi pato oli sateiden vuoksi sankan sumun peitossa, joten ei näyttänyt meille parastaan.

Mestiasta lähdettiin ajamaan halki Georgian kohti Azerbaidzanin rajaa. Gorissa pysähdyttiin tutustumaan Stalinin synnyinkotiin ja vierailtiin Stalin-museossa. Museossa oli lähinnä valokuvia ja patsaita, eikä ne vähäiset tekstitkään teosten vieressä auenneet, kun käytetyt kielet olivat venäjä ja gruusia. Onneksi pääsimme salakuuntelemaan yhtä englantia puhuvaa opasta. Muuten olisimme voineet jäädä autuaan tietämättömiksi siitä, kuinka arvostettu ja pidetty hallitsija Stalin oli.

Stalin-museon matkamuistomyymälästä voi ostaa vaikkapa vesipullon tai valokuvia.

Yöpaikka löytyi pienestä Rustavin kaupungista, läheltä Azerbaidzanin rajaa. Kaupungissa ei ollut yhtään mitään nähtävää. Tämän vahvistivat myös paikalliset, kun joku koitti tiedustella asioita minkä vuoksi kaupunki tunnetaan (vastaus oli ”ei minkään”). Tylsät neuvostokaupungit ovat siitä kivoja, että silloin on kerrankin aikaa istua porukalla gruusialaiseen ravintolaan nauttimaan paikallisista herkuista. Tutuiksi tulivat mm. khinkalit (lihalla ja lihaliemellä täytetyt taikinanyytit, isompia kuin pelmenit), khachapuri (lämmin leipä joka muistuttaa pizzaa juustolla), kharcho (lihakeitto) ja shashlik (grillattu lihavarras). Vatsansa sai pullolleen taas viidellä eurolla.

Rustavi

Matkasuunnitelma

Kaukasian matka on päässyt jo mukavasti puoleen väliin, joten tässä vaiheessa on hyvä olla jonkinlainen reissusuunnitelma :) Ei liene vaikeaa arvata, että kyseessä on vähintäänkin summittainen arvaus tulevien aikojen ohjelmasta.

Kirjoitushetkellä Pikavuoro on Azerbaidzanin puolella suuntanaan Baku. Bakun jälkeen suunnataan Georgian kautta Armeniaan.

Mustanmeren ylitys Odessasta Batumiin

Moldovan ja Ukrainan rajan ylitystä vauhditti pieni avustus tullimiesten teekassaan. Rajamuodollisuudet kestivät tunnin ja kerrankin saavuttiin valoisan aikaan perille. Hotellikin oli varattu Odessasta etukäteen, joten elämä vaikutti varsin kelvolta vielä tässä vaiheessa.

Hotellin pihassa odotti kuitenkin yllätys. Hotellin edustalla pyöri parikymmentä vartijaa, jotka ilmoittivat, että hotelli on poissa käytössä. Hotellin henkilökuntaa ei näkynyt missään ja respan tiskilläkin oli vastassa ainoastaan lappu, jossa luki ”Suljettu”. Jani sai lopulta puhelimitse asiakaspalvelusta tiedon, että hotelli on suljettu teknisten ongelmien vuoksi. Samalla ketjulla olisi ollut useampiakin hotelleja Odessassa, tosin niistä ei hotellin puolelta tarjottu meille huoneita ennen kuin erikseen kysyttiin. Päätimme tarttua muiden lähialueiden majoituspaikkojen tarjontaan. Pimeähän se lopulta oli, ennen kuin kaikki olivat kirjautuneet sisään ja pääsivät kaupungille etsimään illallista.

Odessassa porukka hajaantui kukin omiin rientoihinsa. Kaupungissa vietettiin lopulta ruhtinaalliset kolme yötä, sillä Georgiaan lähtevä laiva oli aikataulustaan myöhässä. Pikavuorolaisia nähtiin niin oopperassa, operetissa, katakombeilla, Potjomkinin portailla, Arcadian ranta-alueella kun Odessan yössäkin.

Ladyt Odessan yössä

Kaupungin turistisesonki näytti olevan ohi, sillä rauhallista oli päivällä ja yöllä. Suomalaiselle tietysti erinomainen aika matkustaa, sillä lämmintä oli yhä 25 astetta ja ruoka on varsin maukasta ja edullista. Kaupungilla kurvailu on halpaa: bussilippu maksaa alle 20 senttiä. Mikäli sattuu olemaan yhtä eksyväistä sorttia bussien kanssa kuin minä, kannattaa turvautua Uber-kyytiin. Sillä pääsee kolmen euron hintaan keskustasta Arcadiaan (6 km).

Laivalla Mustanmeren yli

Laivayhtiö Ukrferry vahvisti meidän laivaan pääsyn vasta muutama päivä ennen Ukrainaan saapumista. Viime metreille siis jännitettiin mahdutaanko laivaan vai joudutaanko kiertämään Georgiaan maateitse Turkin kautta. Laivalippujen ostaminen olikin ihan oma shownsa, sillä ensin piti mennä ostamaan matkustajien laivaliput käteisellä ja vastaavasti myöhemmin sai mennä ostamaan bussille lipun. Reilun kahdenkymmenen matkustajan laivaliput paikallisessa rahassa oli melkoinen tukku seteleitä. Mahtoi Jania jännittää kulkea pitkin kyliä tonnit taskuissa :)

Tällä rahatukulla irtosi matkustajien laivaliput

Pikavuorolaiset taas odottivat laivamatkaa jännityksellä. Kukaan pikavuorolaisista ei ole tainnut tätä matkaa aikaisemmin taittaa ja myös viihdepäällikkö Pöke ilmestyi paikalle kuin taikaiskusta lähdön koittaessa. Varustamosta kerrottiin, että olimme ensimmäinen suomalainen ryhmä, joka heidän rahtilaivallaan ylitti Mustanmeren.

Laivasta tiesimme etukäteen, että kyseessä on Ukrferry-nimisen varustamon rahtilaiva, joka kantaa nimeä Kaunas. Laivalipun hintaan sisältyi hytti ja ruokailu 3 kertaa päivässä. Koska kyseessä on rahtilaiva, viihdykkeitä laivalla on varsin vähän. Varustamon nettisivujen mukaan laivalla on ravintola (jossa tarjoillaan vain se luvattu 3 ateriaa päivässä, ei siis Ala carte -listaa), kapteenin pubi sekä pieni kauppa, jossa myydään vain alkoholia ja suklaata. No mikä hätä meillä, siinähän on kaikki tärkeimmät!

Rahtilaiva Kaunas

Laivaan pääsyä piti mennä odottamaan satamaan jo klo 13.00 lähtöpäivänä. Matkustajat matkatavararoineen ohjattiin pienen rakennuksen läpi, jossa passit tarkastettiin ja tavarat läpivalaistiin. Mörkö sai seurakseen huumekoiran. Laivaan käytiin kävellen autokannelta ja sisällä istuttiin odottamaan laivan lähtöä ja pubin aukeamista. Laiva irtosi satamasta vasta klo 20.30 lastauksen valmistuttua. Lastina oli kaikkea sikakuljetuksesta junavaunuihin.

Ukraine border control

Laivan pubi se ei vain auennut, vaikka kuinka odotettiin. Eikä kauppa. Lopulta selvisi, että niiden osalta oli ongelmia, joiden vuoksi kaikki viihdepaikat pysyisivät tänään kiinni. Seuraavana päivänä samat ”ongelmat” jatkuivat ja meille alkoi pikku hiljaa valkenemaan, että tästähän kehkeytyisi varsinainen nenänvalkaisumatka pikavuorolaisille. Ja toden totta niin kävi. Pubissa oli kyllä yksi hyvä puoli. Ukrainan rajaviranomaiset tulivat satamassa pubiin leimaamaan meidät ulos maasta. Leimausjärjestyskin oli selvä: ”Ensimmäiseksi suomalainen ryhmä ja perheet, joilla on pieniä lapsia.”

Taxfree-kaupan ovi oli sinetöity kiinni

 

Aterialle kuulutettiin kovaäänisistä hetkeä ennen tarjoilun alkamista. Joka kerta kutsu päättyi sanoihin ”Don’t be late”.

 

Ennen matkaa kuulimme kauhujuttuja jopa kahdeksanmetrisistä aalloista. Onneksi Mustameri kohteli meitä hellästi ja nautimme jopa tyynestä merestä matkan aikana.

Delfiinit uivat laivan rinnalla

Itse laiva ja sen hytit olivat siistejä, ruoka oli ihan hyvää ja meri tyyni. Merestä saattoi bongata delfiinejä ja Krimin niemimaan. 45 tunnin laivamatkailun jälkeen saavuimme määränpäähän Georgiaan ja janoinen kansa katosi Batumin yöhön…

Juhlamokkakansa matkalla Moldovaan

Mukavan kesäinen sää on hellinyt meitä koko matkan ja Moldovassa päästiin mukavaan +28 asteen lämpötilaan. Mörkössä on onneksi ilmastointi, joka tekee matkustamisesta paljon mukavampaa, kun aurinko paahtaa ikkunoiden läpi. Moldovan tiet sen sijaan olivat surkeassa kunnossa ja keskinopeus ei päätä ole huimannut. Teitä on osittain kunnostettu EU-rahoilla ja tästä kerrottiin oikein isolla kyltillä uudelleen asvaltoidun tien varrella. Ilo ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen, sillä hyvä tieosuus päättyi jo muutaman kilometrin ajon jälkeen ja vauhti hyytyi jälleen neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa.

EU on rahoittanut teiden kunnostamista Moldovassa. Liekö rahahanat menneet kiinni, sillä sileän asvaltin ilo ei kestänyt montaa kilometriä.

Viiden tonnin silta. Jänniä hetkiä koettiin, kun matkan varrelle osui viiden tonnin painorajan silta. Vastaan tulevat henkilöautot jumittivat liikenteen lähes täysin kesken siltaa, mutta jälleen kerran Jani hoiti kiperän ylityksen mallikkaasti.

Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa (Kisinov) ei ollut juuri nähtävää. Kaupunki on vanha ja viehättävä, mutta turistinähtävyyksiä ei juuri ole bongattavaksi. Vatsansa saa täyteen kympillä ja ihmiset ovat ystävällisiä.

Riemukaari

Juhlamokkakansa

Pikavuoron ehdottomasti parhaita puolia on, ettei matkustajilla hymy hyydy, vaikka suunnitelmat muuttuvat. Tämä juhlamokkakansa kytkee kahvinkeittimen päälle ja suodatinpussiin sujahtaa Suomesta tuotua Juhla Mokkaa. Ei aikaakaan, kun Mörkössä leijailee kotoisa kahvin tuoksu ja kansa jonottaa kuppeinensa tuoretta sumppia.

Suomesta reitin varrelle lentävät uudet pikavuoromatkustajat saavat aina saman viestin tien päältä: ”Muista tuoda Juhla Mokkaa!”

 

Yksi pikavuorolainen on kellahtanut Mörkön lattialle. Tai sitten ohjelmassa on penkin korjaus :)

Juuri nyt olemme asettuneet muutamaksi päiväksi Ukrainan Odessaan. Alkuperäisen kahden yön sijaan vietämme täällä kolme yötä, koska laiva Georgiaan tulee lähtemään myöhässä. Mustanmeren ylitystä onkin odotettu! Mutta ensin Odessan yö..