Aamukahvi Karlstadissa

Ruotsin Karlstadiin suuntautunut työmatka vaati todellakin matkustusmieltä: Lähtö kotoa klo 3.30 aamuyöllä, 300 kilometriä bussilla Turkuun, laivalla Tukholmaan ja toiset 300 km bussilla Karlstadiin, jonne saavuimme klo 22.30.

Majoituimme viehättävään River C-hotelliin, joka sijaitsee aivan joen rannalla keskustassa. Huone oli suuri ja sieltä oli näkymä joelle. Kuten lähes kaikkialta Karlstadista. Kaupunki sijaitsee Ruotsin suurimman Vänern -järven pohjoisrannalla Klarjoen suistoalueella ja onkin jokihaarojen ja siltojen jakama vehreä kaupunki. Yhä käytössä oleva Östra Bron on 1700- luvulla rakennettu kivisilta. Tuuli kantoi keskustassa sijaitsevalta Löfbergin paahtimolta kahvintuoksua. Ja hyvinhän tuo kaffe maistui croissantin kanssa.

Seuraavaa aamupäivä oli tiivistahtista seminaaria, joten kaupunkiin tutustuminen jäi harmittavasti väliin. Kokoonsa nähden noin 61 000 asukkaan yliopistokaupunki vaikutti varsin elävältä. Keskustan kävelykadulla oli vilkasta ja aurinkoisena päivänä ravintoloiden ja kahviloiden terasseilla riitti väkeä. Saapumisiltana olisi menoa ollut tarjolla yöelämässäkin uusien ylioppilaiden juhliessa valmistumistaan lähes viikkoa suomalaisia opiskelijakollegoitaan myöhemmin. Myös kivijalkaputiikkeja näkyi katukuvassa ilahduttavan paljon huolimatta siitä, että Ruotsinkin moottoritien liittymät olivat täynnä Ikean lisäksi muita meiltäkin tuttuja markettijättejä.

Kaupungista on lyhyempi matka Osloon kuin Tukholmaan. Junalla Oslosta Karlstadiin pääsee vaihdoitta noin 2,5 tunnissa. Ryhmäbussimatka Tukholmasta kesti nelisen tuntia ja oli yhdelle päivälle melko raskas. Sen sijaan omalla autolla Skandinaviaa kiertäville uskaltaisin kyllä tämän enempääkin näkemättä suositella kaupunkia pysähtymispaikaksi. Tukholma-Karlstad -välin maisema on tasaista peltoa eikä juurikaan eroa kotimaan vastaavasta. Taloissa on toki jotain ruotsalaista. Katto? Parveke? Kadut olivat tietenkin paremmassa kunnossa kuin kotiseudun nelostie. Iltahämärässä peltotiellä käyskenteli valkoinen hevonen harja hulmuten. Näkymä oli kuin sadusta ja 110 km/h nopeusrajoituksesta huolimatta sitä ehti imeä useamman sekunnin ajan peltoaukean ollessa  pohjanmaan tyylistä merenpohjaa silmän kantamattomiin. En tiedä mistä hiipi tunne, mutta huomasin valtaosan ajasta ihailevani vadelmavenepakolaisen silmin, kuinka Ruotsissa ”kaikki on paremmin” ja ihmisetkin jotenkin onnellisemman näköisiä.

Turku-Tukholma -laivamatkat taittuivat Tallink Siljan Galaxylla. Uusi tuttavuus ei paatti ollut, sillä ehdin käydä merimatkalla sen seilatessa Helsinki-Tallinna -reitillä. Turun satama sen sijaan oli sisämaan likalle uusi asia, sillä meiltä pääasiassa on mielekkäintä käyttää lähtöpaikkana Olympiaterminaalia tai Länsiterminaalia. Laivalla oli tarjolla ihan perus risteilymeininkiä, buffettiöverit ja huonosti nukuttu yö. Ei ole edelleenkään tärisevät hyttiyöt mun juttu. Se ero Turku-Tukholma -reitillä yleisemmin käyttämääni Helsinki-Tallinna -reittiin on, että maisemia riittää käytännössä lähes koko matkalle. Pitsihuvilat, pikkusaaret ja meren hiomat kallioluodot ovat mukavaa katseltavaa järvikaupungissa kotipesäänsä pitävälle matkailijalle.

Minimatkat ovat kivoja, mutta seuraavaksi päästään vihdoin tositoimiin, kun kesäloman Italian matkaan on enää 26 päivää. Kuulen jo Tyrrhenan meren aallot ja maistan Sorrenton raikkaan limoncellon ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.