Kokemuksia Pako Arjesta Positiivisuus

The Proposal – Kosinta Tokiossa

3.4.2016

 

Kaverini ja ainakin aktiiviset Instagram-seuraajani taitavatkin jo tietää tämän, mutta tiedoksi myös teille muille, että menimme kihloihin Tiian kanssa viime syksynä Tokion reissullamme. Ehkä osa teistä tietää myös, että olimme olleet kihloissa tätä ennen jo monta vuotta. Alkuperäinen kihlauksemme vuosien takaa ei ollut erityisen romanttinen (vaikka karkasimmekin silloin Helsinkiin), vaan se oli enemmänkin yhteinen sopimus, että nyt haluamme kihloihin. Mitään siirappisen romanttisia kosintoja ja suuria tunteita ei siis nähty vuonna 2008 Helsingin Scandic Marskissa. Kihlautumisen tarkoituksena on tietenkin naimisiin meneminen, mutta emme pitäneet kiirettä siihen, kuten kuka tahansa voikin päätellä. Koska alkuperäisestä kosinnasta oli niin pitkä aika ja se ei ollut mikään ideaalinen, romanttinen ele, halusin tehdä jotain merkittävää ennen kuin päättäisimme hääpäivämme. Halusin kunnon kosinnan, josta ei puutu romantiikkaa eikä yllätyksiä. Uudelle kosinnalle ja naimiisinmenolle oli kuitenkin yksi ehto, josta en suostunut luopumaan. Olin päättänyt tämän ehdon jo vuosia aiemmin. Halusin, että me molemmat olemme tyytyväisiä elämämme kaikkiin osa-alueisiin ja oikeasti onnellisia ennen kuin avioliitosta puhuttaisiin sen enempää. Kosinta ei saanut olla pelkkä valopilkku suhteessa ja elämässä, joka ei ole muuten täysin kunnossa, vaan sen piti vahvistaa upeaa suhdetta entisestään. Olimme molemmat tyytyväisiä suhteeseemme jo aikoja sitten, mutta muu elämä ei ollut ihan sitä, mitä halusimme. Olimme nimittäin molemmat tietyllä tavalla onnettomia suhteemme ulkopuolelle, sillä Lappeennassa asuminen jotenkin tukahdutti meitä. Kun vihdoin repäisimme itsemme irti vanhasta elämästämme ja muutimme Helsinkiin, asiat muuttuivat hetkessä paremmiksi. Olimme vihdoin aidosti onnellisia! Ei siis mennyt edes paria kuukautta, kun päätin, että tämä on se vuosi (2015), kun kosin. Minulle ei riittänyt mikään tavanomainen kosinta, vaan sen piti olla jotain erityistä ja mieleenpainuvaa. Pähkäilin eri vaihtoehtoja kuumailmapallolennoista hienoihin ravintolaillallisiin, mutta mikään niistä ei tuntunut olevan se meidän juttumme. Kosinnan piti ehdottomasti olla minun näköiseni, sillä halusin näyttää Tiialle, että olin nähnyt vaivaa kosinnan eteen, eli en pidä sitä minään pikkujuttuna ja itsestään selvyytenä.

IMG_1525

Pitkän mietinnän jälkeen päädyin siihen lopputulokseen, että voin olla tyytyväinen ainoastaan, jos kosin Tiiaa ulkomailla. Kohde ei voinut kuitenkaan olla mikä tahansa, vaan sen piti olla meille merkittävä paikka, eli ei ole varmasti mikään yllätys, että päädyin Tokioon. Tämä päätös ei kuitenkaan ollut helppo, sillä olin käyttänyt kaikki säästöni muuttoon, eli lähdin liikkeelle nollasta ja aikaa oli vain neljä kuukautta. Jos kuitenkin päätän saavuttaa jotain, minähän saavutan sen pakkomielteisellä vimmalla. Kerran pahimmassa stressivaiheessa kesän aikana Tiia kysyi minulta, mikä minua vaivaa, vaikka yritin kuinka peitellä fiiliksiäni. Annoin puolirehellisen vastauksen sanomalla, että työstressejä, sillä tottahan se oli, mutta Tiian ei tarvinnut tietää koko totuutta. Pienenä sivuhuomiona se, että olen äärimmäisen huono valehtelemaan, enkä itse asiassa koskaan valehtele Tiialle, joten olen melko ylpeä itsestäni, että pystyin salaamaan kaiken tämän lähes puoli vuotta.

Yksi tärkeimmistä kosintaan liittyvistä asioista oli tietenkin sormus. Haasteena oli sopivan sormuksen löytäminen ilman, että Tiia saa vihiä aikeistani. Otin melko suuren riskin sanoessani Tiialle, että koska olemme kuitenkin menossa uudestaan kihloihin joidenkin vuosien sisään, voisimme mennä katsomaan sormuksia jo tässä vaiheessa, jotta tietäisin, millaisesta sormuksesta hän tykkäisi. Olin varma, että jään kiinni tässä vaiheessa, mutta osasin selittää asian niin uskottavasti vedoten tiettyyn luonteenpiirteeseeni, jonka Tiia tuntee varsin hyvin, eli hän ei osannut aavistaa mitään. Kävin eri koruliikkeissä seuraavien viikkojen aikana etsimässä jotain, joka sykähdyttäisi minua, mutta loppujen lopuksi mikään ei voittanut sitä, jota olimme katselleet ensimmäisessä kaupassa Tiian kanssa. Kartoitettuani tilanteen muista paikoista tiesin, että se olisi juuri se oikea sormus. Kun sormus oli ostettu, sitä piti vielä piilotella noin kolme kuukautta, mikä ei ole lainkaan helppoa, kun on tuollainen vihikoira kotona. Kaverini jopa ehdotti sormuksen piilottamista tietokoneen sisään, mutten sentään mennyt niin pitkälle. Erinomaisesta piilopaikasta huolimatta kerran jo säikähdin Tiian löytävän sormuksen siivousta tehdessään, mutta onneksi näin ei käynyt.

IMG_1485

Ihan kuin matkan järjestäminen, rahojen tienaaminen ja sormuksen hankkiminen eivät olisi olleet tarpeeksi, sillä Tiiallehan piti vielä saada lomaakin upouudesta työpaikasta, josta en tuntenut periaatteessa ketään. Siispä salapoliisin tavoin etsin käsiini Tiian pomon yhteystiedot Facebookin kautta ja sain hänet mukaan juoneen. Alkuperäisenä tarkoituksena oli salata koko juttu siihen asti, kunnes matkaan olisi enää päivä tai pari, mutta käytännön asiat estivät sen. Lisäksi kärsimätön luonteeni ei enää voinut salata kaikkea, kun liput oli ostettu kuukautta ennen matkaa, joten päätin kertoa Tiialle reissusta jo samana iltana. Lievästi sanottuna Tiia hieman yllättyi, sillä olin koko vuoden uskotellut, ettei matkaan ole varaa, koska muuttoon piti sijoittaa niin paljon. Vaikka jo tämä yllätys oli valtava, paras osa oli vielä tulossa.

IMG_0846

Kaikesta suunnittelusta huolimatta en tiennyt tarkkaa kosintatapaani edes vielä silloin, kun lentokoneen pyörät koskettivat Naritan lentokentän kiitorataa. Päässäni pyöri parikin eri ideaa, mutta matkan edetessä jokainen niistä meni pieleen tavalla tai toisella. Ensimmäisenä ajatuksena oli Tokion Odaibasta löytyvä suuri maailmanpyörä, sillä ajattelin, että alla avautuva kaupunki ja merinäkymä takaisivat romanttisen hetken. Kuitenkin heti maailmanpyörän koppiin astuttuani tiesin, ettei kosinta onnistuisi siellä. Taustalla soi ahdistava musiikki, kopin ikkunat olivat naarmuilla ja koko homma vaikutti kulahtaneelta. Ei siis mitään maailman romanttisinta. Jouduin hylkäämään tämän ajatuksen ja lomasta huolimatta stressi jatkoi kasvamistaan, sillä nyt vaihtoehtoja oli entistä vähemmän.

IMG_1484

Seuraava tilaisuus oli Tokion lähistöltä löytyvä Kamakuran temppelikaupunki. Kuvittelin Kamakuran olevan hiljainen, rauhallinen pikkukaupunki, josta löytyisi jokin upea temppelialue, jossa voisin kosia Tiiaa kenenkään häiritsemättä. Tämä tuntui siis erittäin todennäköiseltä mahdollisuudelta. Kun saavuimme perille kaupungin pääjuna-asemalle, tajusin ideani ainoan heikkouden – en ollut varautunut kansalliseen vapaapäivään, jonka ansiosta koko hemmetin kylä oli täpötäynnä paikallisia ja turisteja. Tässä vaiheessa saattoi hieman ottaa päähän. Oli ehkä hieman hassua, että vaikka tiesin Tiian vastauksen kysymykseeni, minua jännitti aivan mielettömästi. Sormus kulki koko ajan mukana lompakkoon teipattuna pienen pussin sisällä, ettei se vain häviäisi. Sen piti olla valmiina, jos sopiva tilaisuus koittaisi yllättäen.

IMG_0997

IMG_1020

IMG_1055

Vaikka alkuperäiset suunnitelmani eivät olleetkaan tuottaneet tulosta, tiesin, että sopiva hetki osuisi vielä kohdalle. Tällainen sopiva ja odottamaton hetki tuli vastaan Tokyo Motor Shown jälkeen Odaiban tekosaarella. Lähdettyämme autonäyttelystä, kävimme syömässä yhdessä alueen lukuisista ravintoloista, minkä jälkeen suuntasimme vielä ottamaan kuvia upeasta auringonlaskusta ennen hotellille paluuta. Odaiba on tunnettu treffipaikka tokiolaisille, sillä alueella on tietynlainen rento ja romanttinen ilmapiiri, millä on varmasti jotain tekemistä merenrantasijainnin kanssa. Tajusin auringonlaskua ihaillessamme, että tästä parempaa hetkeä ei voisi toivoa, joten nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja rohkaistua. Paikka ei kuitenkaan ollut sopiva tähän tärkeään hetkeen, sillä väkeä oli aivan liikaa. Siispä päätin vielä kerran huijata Tiiaa ja ehdottaa ”parempien kuvien ottamista” hieman syrjemmässä. Tämäkin idea meni tietysti ihan täydestä, joten lähdimme kulkemaan saaren hiljaisempaa kärkeä kohti.

IMG_1509

IMG_1494

Saavuimme hiljaiseen paikkaan, jossa ei ollut ketään muita, mutta auringonlasku näkyi esteettömänä edessämme. Tiia jatkoi kuvien ottamista, jolloin aloin kaivaa sormusta vaivihkaa lompakostani. Kun sain vihdoin sormuspussin käteeni, Tiia päätti tietenkin juuri sillä hetkellä kääntyä äkillisesti, jolloin sydän hyppäsi kurkkuuni ja käsi sujahti selkäni taakse. ”Nyt jäin kiinni”, ajattelin, mutta onnekseni hän halusikin vain halata. Yleensähän sellainen olisi mukavaa, mutta sormus ei ollut vielä ”esittelyvalmis”, joten olin vähän hankalassa tilanteessa. Oli viimeisen valkoisen valheen aika, millä ostin itselleni hieman lisäaikaa ja Tiia jatkoi kuvien ottamista. Äkkiä sormus ulos pussista, pikainen yritys jäsennellä ajatuksia ja kohta suustani tulevia sanoja ja oikea polvi maahan. Tiia sattui mainitsemaan kuvia ottaessaan erikoisen asentonsa parhaan kuvakulman löytämiseksi, johon sitten vastasin: ”Tämä on muuten parempi asento.” Tiia kääntyi ympäri ymmällään ja hänen kasvoilleen levisi hämmästynyt ilme, kun hän katseli minua polvistuneena. En enää muista mitä sanoin, sillä tuo hetki tuntuu olevan yhtä sumua, mutta sen verran tiedän, ettei suurille sanoille ja pitkille lurituksille ollut mitään sijaa sillä hetkellä. Kykenin juuri ja juuri kysymään sen kaikkein tärkeimmän, johon hän vastasi maailman kauneimmalla sanalla: ”Kyllä”.

IMG_1245

IMG_1689

Ilta ei päättynyt siihen, mutta tämä postaus ei jatka sen pidemmälle, sillä haluan säästää sen toiseen postaukseen, miten hotellimme reagoi uutiseemme. Japanilaisethan ovat tunnettuja siitä, miten kovasti he innostuvat kaikenlaisista asioista :).

Kuulisin erittäin mielelläni siitä, millaisia kosintoja te olette saaneet kokea joko kysyvänä tai vastaanottavana osapuolena. Jos et ole vielä kokenut tätä hetkeä elämässäsi, millaisen kosinnan haluaisit toteuttaa tai vastaanottaa? Haluaisitko kenties itse tehdä sen ulkomailla? Sana on vapaa eikä tunteita tarvitse säästellä :). Kerron tosiaan toisessa postauksessa vielä enemmän tuosta kosinnan jälkeisestä illasta ja aikanaan myös tulevista häistämme ja häämatkastamme, mitkä ovat alkaneet vihdoin hahmottua.

Mahtavaa sunnuntain jatkoa kaikille!


Jos pidit lukemastasi ja haluat tietää ensimmäisten joukossa, kun julkaisen postauksiani, voit käydä tykkäämässä blogin Facebook-sivuista. Jos haluat nähdä myös kuvia ennen kuin ne päätyvät blogiin asti (jos päätyvät lainkaan) ja seurata juttujani enemmän reaaliajassa, käy tykkäämässä myös Instagram-sivuistani. Arvostan jokaista tykkäystä ja seuraajaa, joten kiitos jo etukäteen :)!

You Might Also Like

48 Comments

  • Reply Anne | Metallia Matkassa 3.4.2016 at 20:12

    Mua rupes naurattamaan, kun ajattelin sormuksen piilottamista tietokoneen sisään 😀

    Markus oli kaikessa rauhassa pystynyt ostamaan sormuksen multa salassa ja pakkaamaan sen mukaan meidän Pohjois-Amerikan reissulle. Olin aivan tietämätön koko suunnitelmasta, kunnes se sitten vetäisi sormuksen esiin New Yorkissa Central Parkissa! Olin taas jotenkin klassisesti siinä mäkättänyt kärttysenä kuumuudesta ja jet lagista ja elämästä ja sitten yhtäkkiä yks rupee kosimaan! :’D Ja siitä kuumuudesta johtuen sormet oli niin turvonneet, ettei meinannut sormus ensiksi mahtua. Mutta olihan se ihanaa ja ikimuistoista!

    Markus muuten alunperin aikoi kosia mua myös Japanissa, koska se olisi ollut meidän 20. maa, missä on käyty yhdessä (oltiin siis ennen kosintaa puhuttu lähtevämme Japaniin seuraavana vuonna, lentoja ei oltu vielä vaan ostettu), mutta ei jaksanut odottaa sinne asti. 🙂

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 3.4.2016 at 20:19

      Usko pois, se ei ollut kauhean huono idea, sillä se oli ehkä ainoa, mistä voisin olla varma, ettei Tiia löydä sitä, mutta pelkäsin, että kone menisi joku kerta rikki, kun tuuletin imaisisi sen sisäänsä, joten en uskaltanut käyttää tätä keinoa :P.

      Nyt tuon kokeneena voin sanoa, että sormuksen ostaminen puolison tietämättä on aika iso saavutus, eli pisteet Markukselle! Ja vielä suurempi saavutus on, jos pystyy pitämään kaiken salassa loppuun asti ;). Kuulostaa erittäin upealta kosinnalta, joka jäi ihan takuuvarmasti mieleen. Ei se haittaa, vaikkei kaikki menisi niin kuin leffoissa, jos vain lopputulos on sitä, mitä haettiin :D.

      Japani ja 20. maan -idea olisivat olleet hyvä idea, mutta niin oli myös New York ja Central Park. En yhtään ihmettele, ettei jaksanut odottaa sinne asti nimittäin se on aika kuumottavaa hommaa :P. Kiitos, kun kerroit omasta kokemuksestasi, Anne! Saako muuten kysyä hoiditteko homman naama ”peruslukemilla” vai oliko liikuttuminen väistämätöntä ;)?

  • Reply Venla / Breezes from my Atlas 3.4.2016 at 20:16

    Olipas ihana kosinta, sillä tähän oli nähty vaivaa ja se tuli selvästi suoraan sydämestä! Mun unelmakosinta olis huolella suunniteltu ja jollain tapaa juuri meille merkittävässä paikassa tai tilanteessa tapahtuva, esimerkiks lempibändin keikalla. Haluaisin myös että sormus olis valmiiks hankittu ja tietysti sen sormuksen pitäis olla just mun näkönen. 😀 En varmaan olis kovinkaan liekeissä sormuskaupan ohi kävellessä tapahtuvasta ”pitäiskö meidän mennä kihloihin?” -kosinnasta. Eihän se kosimistapa oo niin tärkeä, vaan se, miksi kihloihin mennään – eli sormuksen takia (no ok, ei oikeesti sormuksen takia :D).

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 3.4.2016 at 20:23

      Kiitos, Venla :)! Tuollainen kuulostaa tosiaankin unelmakosinnalta, joka toivottavasti vielä tapahtuu jossain vaiheessa! Kosijalla ei välttämättä tule olemaan helppoa toteuttaa kaikkea täydellisesti, mutta jos hän tuntee sinut kunnolla, tuo onnistuu varmasti ;). Tiedän, ettet tarkoita, että sormus olisi tärkein asia, mutta onhan se ihan rehellisesti sanottuna aika tärkeä :P. Kosinta voi olla todella eleetön tai äärimmäisen romanttinen, kunhan se sopii kyseiselle pariskunnalle. Minulle ei esimerkiksi olisi sopinut jokin julkinen rakkaudenjulistus ihmismassojen edessä, mutta toisille se on romanttisin ajatus koskaan. Toivottavasti saat siis omannäköisesi kosinnan :).

  • Reply Kohteena maailma / Rami 3.4.2016 at 20:26

    Upea kirjoitus ja miellyttävää lukea tunteella kirjoitettu tarina alusta loppuun!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 3.4.2016 at 20:30

      Kiitos todella paljon, Rami :)! Tällaista on todella kiva kuulla ja hienoa, että fiilis välittyi sinne asti!

  • Reply Terhi / Muru Mou 3.4.2016 at 20:27

    Aivan ihana tarina! Jännitin, että löytyykö sitä sopivaa kosintapaikkaa ollenkaan 🙂 En ymmärrä, miten pystyit pitämään yllätyksen salassa niin pitkään, mä en olisi varmasti pystynyt samaan 🙂 Paljon onnea teille!
    P.S. sormus on todella kaunis 🙂

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 3.4.2016 at 20:32

      Kiitos kovasti, Terhi :)! En osannutkaan arvata, että tarina saa ihan jännitysmomentinkin, mutta hienoa, että sellainenkin löytyi ;). Salailu oli aivan tajuttoman vaikeaa, mutta tärkeässä asiassa pystyy näköjään uskomattomiin suorituksiin. Kiitos paljon!
      Ja kiitos, omastakin mielestä sormus on kaunis, sillä pitihän sen olla Tiian näköinen :).

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY 3.4.2016 at 20:31

    Olipas hauska lukea nyt tästä näkökulmasta. Minua kosittiin Lontoossa kohta kaksi vuotta sitten. https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/01/31/4-iso-britannia-kosiomatkalla-lontoossa/

    Sattumoisin kosinta tapahtui London Eyessa, emmekä me olleet yksin, mutta poikaystäväni oli ilmeisesti päättänyt niin vankasti tuon paikan ja ajan, ettei jenkkiturreilla ollut siinä kohtaa väliä. Itsehän olin jäykkänä järkytyksestä, kun hän laskeutui polvilleen. Tuli epärealistinen olo, ja rupesin heti analysoimaan, että tällaistako se kosituksi tuleminen on? 😀 Vasta myöhemmin olen osannut antaa kosinnalle sen ansaitseman arvon.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 3.4.2016 at 22:02

      Tätä näkökulmaa ei taideta tuoda ihan yhtä usein esille kuin kosittavan näkökulma, joten toivottavasti jotkut tajuavat tätä kautta paremmin kuinka paljon se kosinta voi oikeasti vaatia ja jännittää :). Pitääkin käydä lukemassa postauksesi, joten kiitos linkistä! Julkinen kosinta on varmasti todella romanttista, mutta se ei ole meidän juttumme, joten sen takia piti löytää rauhallisempi paikka… vaikka eivät ne japanilaiset olisi kuitenkaan ymmärtäneet, mitä oikein sönkötän ;). Kuulostaa todella kivalta kosinnalta! Kosintaa tosiaan kannattaa arvostaa varsinkin, kun se on tehty noin perusteellisesti. Kiitos kommentistasi :).

  • Reply Monna / Meidän matkassa 3.4.2016 at 21:03

    Onnea paljon teille! Oli niin lähellä sydäntä tarina, että sait mutkin kommentoimaan 🙂 Viime uuden vuoden aattona sain kokea elämäni ihanimman yllärin auringonlaskun aikaan varpaat hiekassa kun eteeni polvistuttiin. Todella jännittävä ja ikimuistoinen hetki ei olisi voinut täydellisempään paikkaan osua kuin Thaimaan Koh Changille<3 Tässä myös oma pieni postaukseni siitä, jos kiinnostaa: https://www.rantapallo.fi/meidanmatkassa/2016/01/21/love-is-in-the-air/

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 3.4.2016 at 22:03

      Kiitos paljon ja tietysti kuin myös :)! Uudenvuoden aatto oli itselläkin mielessä sellaisena parhaana aikana, mutta tietyistä syistä se ei olisi onnistunut, joten piti tyytyä toisenlaiseen ajankohtaan :P. Thaimaa on aivan varmasti todella romanttinen kohde, joten olit varmasti ihan myyty! Pitääkin käydä lukemassa postaus, joten kiitos linkistä 🙂

  • Reply maria kennedy 3.4.2016 at 21:04

    Awww, tää piristi herkällä tavalla miun sunnuntai iltaa.Oot kyllä mahtava tyyppi !!!!

  • Reply Johanna Hulda - Discovering Sunbeams 3.4.2016 at 21:48

    Voi ei miten romanttista, suorastaan kutkuttavan jännittävä kosintatarina! Paljon onnea! 🙂

    Minua kosittiin Portugalissa meren rannassa eräällä hylätyllä linnoituksella, paikassa jossa ei ollut ketään muita. Mieheni oli käynyt viikkoa aikaisemmin kirjoittamassa sen linnoituksen muuriin valkoisella kalkkikivellä ”Will you marry me?”. Minun piti kahlata, uida ja kiivetä eräälle lähellä rantaa olevalle kivelle, ja meinasi melkein usko loppua ennen kuin sinne asti pääsin, ja kirjoituskin oli uhkaavasti haalistunut viikon aikana. Siellä kivellä mieheni käski minun kääntyä katsomaan sitä linnaketta jotta näkisin sen tekstin, ja olin ihan onnesta soikean yllättyneenä että ”Are you serious?!”. 😀 Sormukset hankittiin yhdessä vasta juuri ennen vihkimistä, mutta olihan tuo ihanan romanttista ja juuri meidännäköistämme. Ennen kaikkea olin täysin yllättynyt, vaikka olimme jo oikeastaan sopineet menevämme naimisiin. Nyt on takana vihkimistilaisuuden lisäksi yhdet hääjuhlat, ja toiset vielä edessä Portugalissa. Varsinaiselle häämatkallekaan ei olla vielä päästy, mutta kaikki aikanaan. 😉

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 3.4.2016 at 22:14

      Kiitos paljon, Johanna :)! Onnea myös teille!

      Tuo kuulostaa kyllä niin ainutlaatuiselta kosinnalta, että huhhuh! Se oli varmasti upeaa! Aika hienoa, että hän sai sinut yllätettyä, vaikka olitte jo sopineetkin naimisiinmenosta :). Tuo ei kuulosta leffakosinnalta vaan enemmänkin joltain, mitä tapahtuu hyvissä kirjoissa. Tuo on liian uniikki leffoihin :). Kyllä sinne häämatkallekin ehtii vielä ;). Kiitos kommentistasi!

  • Reply Jenni / Globe Called Home 3.4.2016 at 21:54

    Jännää, kuinka paljon voi jännittää, vaikka vastaus onkin tavallaan jo tiedossa. 🙂 Sen verran paljon on kosintaan kertynyt latausta länsimaisessa kulttuurissa, ja onhan se iso juttu, jota muistellaan ihan tavasta riippumatta monta vuosikymmentä myöhemmin.

    Minun yllätyskosintani New Yorkissa löytyy blogista: http://globecalledhome.fi/2015/09/taydellinen-huijaus/ ja oletkin sen ainakin kommentista päätellen lukenut. 😀 Iiro ei ollut ostanut valmiiksi varsinaista sormusta vaan H&Mn säädettävän halpissormuksen, ja heti seuraavana päivänä suunnattiinkin sitten Tiffanylle. Iiro kertoi myöhemmin tehneensä lopullisen kosimispäätöksen alkuviikosta (ti-ke) ja varanneensa reissun torstaina. New Yorkiin ei oltaisi päädytty, ellei lentoliput olisi olleet yhä kohtuuhintaisia, ja luojan kiitos että olivat, koska nyt meillä on hyvä syy käydä siellä aina uudestaan. Seuraava reissu on jo buukattu ensimmäiseksi hääpäiväksi!

    …mistä tulikin mieleen että niin, mites ne häät??

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 3.4.2016 at 22:19

      Niinpä! Se on kuitenkin hyvä merkki, että jännittää tuollaista asiaa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin :). Olet ihan oikeassa, että siihen liittyy niin paljon odotuksia ja symbolista merkitystä, että se on aina merkittävä tapahtuma.

      Muistan kyllä ja varmasti olen kommentoinutkin, sillä olihan se kerrassaan upea kosinta! New York on aika nappivalinta ;). Hyvä, että laitoit linkin tähän, jotta sellaisetkin saattavat löytää postauksen, ketkä eivät ole sitä aiemmin lukeneet.

      Itselläkin kävi mielessä tuollainen halppissormus, mutta lopulta päädyin kuitenkin tuohon huijausratkaisuun xD. Erinomainen idea nimittäin se, että antaa jotain väliaikaista ja sitten käy katsomassa yhdessä sen täydellisen sormuksen… vaikakkin ei varmasti tullut Iirolle halvaksi vierailu Tiffanylla ;). Varmasti kosinta oli pitkään mielessä, mutta joskus se lopullinen päätös voi tulla aika nopeasti. Hienoa, että teillä kävi tuuri New Yorkin suhteen, koska ei ole tosiaan pahitteeksi, että nyt on jokin lisäsyy käydä siellä useammin. Mahtavaa, että teillä on luvassa reissu sinne :)!

      Häiden ja häämatkan idea on muuttunut ihan täysin alkusuunnitelmista, koska ideat eivät oikein kohdanneet realiteettien ja budjetin kanssa :P. Niistä luvassa tietoa myöhemmin blogin kautta ;). Kiitos kommentistasi, Jenni!

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta 3.4.2016 at 22:22

    Aww ihana 🙂 Nyt jään jännityksellä odottamaan, tapahtuuko häät Suomessa vaiko ulkomailla? 😉

  • Reply Mikaela Savolainen 3.4.2016 at 22:38

    No mutta, olipas projekti! Suuronnittelut!! Minua kosittiin Lontoossa 2005. Olimme varanneet ohjelmaa, mm. useaan musikaaliin liput ja eräänä iltana olimme väärässä paikassa väärään aikaan. Ja siirtyminen oikeaan osoitteeseen olisi kestänyt liian kauan. Brittipubissa sitten nauroimme tyhmyyttämme, me yleensä supertarkat olimme sekoilleet. Ei nähty Oopperan Kummitusta. And then he asked me to marry him. Ollaan käyty siellä samaisessa pubissa useasti fiilistelemässä. Tänä kesänä heinäkuussa Las Vegasissa 10-v hääpäivä. Siellä mentiin naimisiin. Olemme olleet toisillemme parasta matkaseuraa työssä, kotona, reissussa, all the way!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 4.4.2016 at 08:18

      Kiitos paljon, Mikaela :)! No, en ole nähnyt Oopperan Kummitusta, mutta voin olla melko varma, ettei se olisi ollut yhtä hieno kokemus kuin kosinta, joten kaikki taisikin mennä hyvin ;). On hienoa, kun pääsee käymään kosintapaikalla myös jälkikäteen muistelemassa sitä. Vau, Vegasissa oli varmasti aika upeaa mennä naimisiin! Kiva, kun pääsette taas takaisin sinne :). En voi kuvitellakaan, että kukaan olisi parempi matkakumppani kuin oma puoliso, joten onnittelut siitä!

  • Reply ulla50 3.4.2016 at 22:50

    Ai että Jerry! Kyllä sää oot melkoinen herrasmiesmarakatti tai jotain! Ei tollasia ihmisiä oo olemassakaan, mahtavaa =))) Kaikkien aikojen kosinta, ei voi muuta sanoa. Ja kun katsoo näitä kuvia ja tätä tarinaa, niin taitaa se Japani olla teille täydellinen häämatkakohde. Toivottavasti et pahastunut, kun olin lähettämässä teitä niin suurella vimmalla Amerikkaan 😀

    Mulla ei oo nyt tähän heittää kosintatarinaa, mutta kuten tekin ootte menny monta kertaa (tai kahdesti) kihloihin, niin häämatkoja voi kans tehdä monta! Me ollaan tehty jo varmaan kymmenen ja se on mielestäni paras idea ikinä 😉

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 4.4.2016 at 08:20

      Repesin, kun luin tuon, mutta hyvä on, olen sitten ”herrasmiesmarakatti” xD! There’s at least one ;). Kiitos valtavasti, Ulla! Kyllä se Japani taitaa tosiaan olla sitä, joten kiva, kun tämän kautta välittyi sekin fiilis. En tietenkään pahastununut :D! Alunperin se tosiaan oli tarkoitus, mutta tilanteet muuttuu ja elää sen verran, ettei mikään tuollainen ole varmaa ennen kuin se on lyöty lukkoon. Kyllä sinne jenkkeihinkin vielä päästään :). Useampi häämatka kuulostaa mahti-idealta, jota voisi noudattaa itsekin! Kiitos kommentistasi, Ulla :)!

  • Reply Suvi 3.4.2016 at 23:11

    Ihanan romanttista! Minulla ei valitettavasti ole mitään romanttista kosimistarinaa, sillä päätimme vain yhdessä mennä kihloihin 17-vuotiaina 😛 Tänä vuonna hääpäivästämme on kulunut 20 vuotta – joten toivotan sinulle ja Tiialle yhtä onnistunutta ja pitkäikäistä avioliittoa kuin meillä <3

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 4.4.2016 at 08:21

      Kiitos, Suvi! Ei se ole kuule lainkaan huono idea sekään :). Tärkeintähän on, että olette oikeat toisillenne ja olette onnellisia yhdessä! Ja vaikuttaa siltä, että näin on käynyt :). Kiitos paljon ihanista toivotuksista! Love is a fantastic thing :).

  • Reply Titta / IKILOMALLA 4.4.2016 at 04:42

    Oi ihana kosinta! Ja vau mikä romanttinen tarina, olipa ihana lukea tällaista! Jään innolla odottamaan jatkoa miten ilta jatkui. ♡

    Titta

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 4.4.2016 at 08:22

      Kiitos, Titta :). Kirjoittelen siitäkin vielä ehdottomasti jossain vaiheessa, koska hotelli yllätti meidät useammallakin tavalla :D.

  • Reply Sandra 4.4.2016 at 08:03

    Voi että, olipa upea tarina! Onnea ihan hirmuisesti :). Olisipa minunkin kohdalla panostettu edes puolet tuosta!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 4.4.2016 at 08:23

      Kiitos, Sandra :)! Panostusta voi tietysti olla monenlaista, mutta toivottavasti saat seuraavalla kerralla sellaisen kosinnan kuin haluat, jos aiempi ei ollut ihan sitä, mitä haettiin. Tai sitten hoidat kosinnan itse niin ainakin saat tehtyä siitä juuri oman näköisen :). Eikös se sopisi hyvin tähän uuteen suomalaisten rajojen rikkomisideaasi ;)?

  • Reply Martina 4.4.2016 at 08:45

    Olipas kiva lukea tästä vielä, vaikka olinkin jo uteliaana kysellyt yksityiskohtia teiltä molemmilta. 🙂 Ihana kosinta, josta tulee mieleen se kun Henkka kosi minua Karibialla. Ilmeisesti hänkin oli miettinyt koko reissun ajan sopivaa hetkeä ja lopulta sellainen koitti eräänä iltana oman hytin rauhassa. Voi teitä miehiä mitä kaikkea jouduttekaan miettimään ja stressaamaan kun haluatte kosia naistanne. Ei ole varmaan ihan helppoa jos haluaa tehdä tilanteesta edes jotenkin erityisen. Mieleenpainuva se on kuitenkin varmasti missä ja miten tahansa toteutettuna. 🙂 Itseäni yllätti eniten se miten paljon itkin tilanteessa ja miten puskista koko kosinta tuli, vaikka olisihan sitä pitänyt osata odottaa.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 4.4.2016 at 08:51

      Tekstin muodossa kerrottuna se on aina vähän erilaista, sillä silloin asiaa voi sulatella eri tavalla :). Teilläkin oli kyllä upea kosinta, kuten taisin sanoa jo silloin, kun siitä ensimmäisen kerran kirjoititte :). Ei ollut varmasti Henkallakaan helppoa, mutta hienoa, että se onnistui lopulta. Se on nimittäin aika törkeä stressaavaa ainakin minusta, mutta toisaalta Henkasta en tiedä, kun hän tuntuu tekevän kaiken turhia stressaamatta ;). Se on kuitenkin totta, että mieleenpainuvaa se on joka tapauksessa. Aito itku tuollaisessa tilanteessa on vain ja ainoastaan hyvä merkki, koska sehän kertoo kuinka suuret tunteet siinä oli pelissä. Kyllä se vaan yllättää joka kerta, vaikka sitä pitäisi kuinka osata odottaa :). Kiitos kommentistasi, Martina!

  • Reply Kthetraveller 4.4.2016 at 09:08

    Hah, mulla ei ollut kovin hienoja kosintoja, itse asiassa olen jaksanutkin välillä muistuttaa armasta miestäni tavasta, jolla hän minua kosi. Autossa, kotimme parkkipaikalla kauppakeikan jälkeen. Siinäpä se koruttomasti… No, tilanne oli huomattavasti erilainen tuolloin, joten mitäpä siitä sen enempää. Anyway, todella hieno kosinta ja se, mihin kiinnitin huomiota erityisesti oli tuo sinun kertomasi, että olitte onnettomia Lappeenrannassa ja tulitte oikeasti onnelliseksi sitten, kun repäisitte itsenne entisestä elämästä pois ja muutitte Helsinkiin. Niin se vaan on, että jokainen on oman onnensa seppä. Sen kun vain nuo elämäänsä kyllästyneet mielensäpahoittajat ymmärtäisivät 😉

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 5.4.2016 at 23:33

      Hei, sanot mitä sanot, mutta tuo ei tee kosinnasta yhtään sen huonompaa :). Itsehän sen tietysti tiedät, miltä se tuntui, mutta tuohan on voinut olla vaikka kuinka romanttista. Ja eipä se kosinta ole tärkein juttu, kun on suhde kohdallaan vielä noinkin monen vuoden jälkeen :)!

      Olet ihan oikeassa, että ihminen määrittää itse oman onnensa. Se oli ihan oma päätös ja omaa saamattomuutta, että jumitettiin Lappeenrannassa niin kauan, mutta toisaalta ehkä vuosi sitten oli ensimmäistä kertaa se oikea aika muuttaa. Olisihan se hienoa, kun ihmiset tajuaisivat sen, mutta en menisi lyömään vetoa sen puolesta :P.

  • Reply Anna / Muuttolintu 4.4.2016 at 09:34

    Ihana tarina, tätä olinkin vähän odottanut, onnea taas 🙂 Repesin kanssa vähän tuolle tietokoneen sisälle piilottamiselle.. Onneksi siihen ei tarvinnut ryhtyä. 🙂 Ihanaa, että suomalaisetkaan miehet ei pelkää olla romanttisia. Semmoisen eron oon huomannut, että Suomessa tosi usein mennään kihloihin ilman sen kummempaa ajatusta hääpäivästä. Oon selittänyt sen aussimiekkoselleni, ja se ei ymmärrä sitä yhtään. Siispä kun me mentiin aikoinaan kihloihin Venetsiassa, meidän piti heti alkaa suunnittelemaan hääpäivää.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 5.4.2016 at 23:35

      Kiitos, Anna :)! Jep, en onneksi joutunut turvautumaan äärimmäisiin keinoihin x). Kyllä me suomalaisetkin osataan, mutta toisaalta itseäni kehumatta en menisi ehkä yleistämään ihan kaikkia suomalaisia. En nimittäin odottaisi moneltakaan mieheltä romanttisia kosintoja tyttöystävilleen, mutta poikkeuksiakin onneksi löytyy monia, kuten näissä kommenteissakin tulee esille. Suomessa on tosiaan tuollainen vähän erikoinen tapa kihlautumisen suhteen, kuten meilläkin Tiian kanssa. En tiedä, kumpi tapa on sitten parempi tai onko kumpikaan :). Ei se kuitenkaan ole pahitteeksi, että häät on heti suunnitelmissa ;).

  • Reply Jenna / With huge passion for life 4.4.2016 at 10:17

    Siis miten ihana tarina! 🙂 Odaiba ja auringolasku kuulostaa juurikin hyvältä paikalta kosia. Sä olet todellakin panostanut kosintaan. Isot pisteet siitä! Molemmat varmasti muistatte tuon Japanin reissun aina. Innolla jatko-osaa odotellen.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 5.4.2016 at 23:37

      Kiitos :)! Se nyt näköjään sattui toimimaan, vaikka ei ollutkaan alkuperäisessä suunnitelmassa ;). Kiitos paljon! Pitäähän tärkeään asiaan panostaa :D. Tuo reissu jää ehdottomasti mieleen ja on varmasti kivaa mennä tulevilla matkoilla käymään juuri siinä kohdassa Odaiban saarta muistelemassa tuota hetkeä. Jatko-osasta kuullaan kyllä vielä ;).

  • Reply Chaura 4.4.2016 at 14:05

    Me oltiin keskusteltu sen vuoden kesäkuussa asiasta ja ikäänkuin tultu siihen lopputulokseen, että mennään kihloihin, mutta sormuksia ei oltu ostettu eikä mitään sinällään ”lyöty lukkoon”. Lähdettiin sitten heinäkuussa pikkubudjetin reissulle Pariisiin ja vaikka osasin epäillä että jotain koiruuksia saattaisi tapahtua, niin kun mitään ei sattunut ensimmäiseen pariin päivään niin unohdin olla varuillani.
    Lähdimme sitten käymään Eiffel -tornissa. Satuimme auttamaan erässä jenkkinaista pienen tyttären kanssa ja sitten ylimmälle tasanteelle mentäessä satuimmekin samaan hissiin, ja ylös päästyämme hän halusi välttämättä ostaa meille kuohuviinit. Pakollisten yhteiskuvien jälkeen hän toivotti meille hyvää iltaa ja kun siirryimme kuohareidemme kanssa kaiteelle ihailemaan pimenevää Pariisia, poikaystävä otti ja kosi. Kuohari oli hauska sattuma, koska köyhinä opiskelijoina meillä ei olisi siihen ollut itsellä varaa 😀 vaikka Eiffel -torni taitaa olla kliseinen paikka kosia, niin meitä se ei haitannut – ja kosinta siinä hetkessä ja paikassa tuli, yllättävää kyllä, mulle yllätyksenä 🙂
    Parin vuoden päästä varsinaisten häiden jälkeen palasimme Pariisiin pikkuhäämatkalle!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 5.4.2016 at 23:39

      Kuulostaa hienolta tarinalta! Kiitos, että kerroit sen täällä blogin puolella :). Ja aika hauska sattuma kävi teille tuon kuohuviinin ja jenkkien kanssa ;). Ja hei, sillä ei ole mitään merkitystä, onko jokin klisee! Monestihan kliseet ovat vain hyväksi todettuja tapoja ja keinoja, joten eihän siinä ole mitään vikaa :). Hienoa, että loppujen lopuksi se oli yllätys, vaikka luulit osaavasi odottaa sitä ;). Häämatka Pariisiin kuulostaa erittäin romanttiselta, kuten itse kosintakin!

  • Reply Laura / Laura's Itinerary 4.4.2016 at 18:26

    Onneksi olkoon!! Ihan mahtavaa millaisen yllätyksen olet järjestänyt! 🙂 hymyilytti lukea tätä!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 5.4.2016 at 23:40

      Kiitos, Laura :)! Myönnän itsekin, että olihan tuo aikamoinen yllätys :P. Ja kiva kuulla, että sain hymyn nousemaan kirjoitukseni avulla, sillä mikäs sen parempaa, jos voin tuottaa ihmisille hyvää mieltä blogini kautta!

  • Reply Kesä maailmalla 5.4.2016 at 23:31

    Aivan ihana kirjoitus ja kosinta ylipäätään!

  • Reply Hanna K 29.4.2016 at 12:19

    Vitsit mikä tarina! Aivan mieletöntä, että näit noin paljon vaivaa oman rakkaasi vuoksi – mahtavaa omistautumista ja heittäytymistä ♡♡♡ Tiia oli varmasti todella otettu saamastaan huomiosta!

    Minäkin vitsailen joskus avomiehelleni, että ”kai sä sitten kosit mua Eiffel-tornin huipulla”? :–D Kyllähän (lähes) jokainen tyttö haaveilee vastaavanlaisesta unelmakosinnasta, josta ei romantiikkaa puutu. ♡

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 1.5.2016 at 16:41

      Kiitos, Hanna :)! Ei näitä juttuja voi tehdä ihan huolimattomastikaan ;). Kyllä uskon (tiedän), että Tiia oli täysin yllättynyt, liikuttunut ja onnensa kukkuloilla, kun kosin tuolla tavalla :D.

      Joillekin romanttiset eleet taitavat olla vähän liikaa, mutta eiköhän useimmat tosiaankin haluaisi jotain erikoista, kun kositaan. Kannattaa vain varoa noiden vitsien kanssa, sillä toive saattaa vaikka toteutua ;). Toivottavasti saat unelmasi kosinnan sitten, kun sen aika koittaa :)!

    Vastaa käyttäjälle Johanna Hulda - Discovering Sunbeams Cancel Reply