Ajatuksia Pako Arjesta

Maailman näkeminen toisesta näkökulmasta

22.6.2014

Otsikon keksiminen tälle postaukselle oli yllättävän hankalaa. En tiedä onnistuinko siinä vieläkään. Tämä on sellainen postaus, jota ei tule mietittyä etukäteen vaan kirjoitan enemmänkin ajatuksiani, jotka putkahtavat päähäni. Siitä syystä tämä postaus voi olla laaja, suppea, selkeä tai sekava. Who knows.

IMG_4026

Olen miettinyt vuosien saatossa monta kertaa muuttamista pois Lappeenrannasta. Olenhan sentään asunut täällä koko ikäni. Pahoittelen, jos olen joskus kirjoittanut näistä samoista pohdinnoista aiemminkin, mutta tämä on minulle erittäin tärkeä ja tavallaan myös hankala asia. Viikonloppuna minulla on ollut erityisen paljon aikaa ajatella elämääni ja tavoitteitani, joten päädyin taas pohtimaan muuttoa pois täältä. Miksi asun Lappeenrannassa? Ei siihen ole muuta syytä kuin se, että se on helppo ratkaisu. Monet ratkaisut nimittäin tehdään juuri siksi, että ne ovat helppoja ja turvallisia. Ihmiset tuppaavat yleensä olemaan mukavuudenhaluisia. Mutta totuus on se, että kyseisillä tavoilla tehdyt päätökset pohjautuvat pelkoon. Pelkoon siitä, mitä voisi tapahtua, jos uskaltautuisi ulos suureen maailmaan. Pelko siitä, mitä tapahtuisi, jos seuraisikin unelmiaan. Mitä jos epäonnistuisin? Mitä jos kaikki menisi pieleen? Tai mitä jos unelmani toteutuvat? Sekin voi olla pelottava ajatus, vaikka se kuulostaisi kuinka oudolta.

Yksi suurimmista syistä Lappeenrannassa pysymiseen on ehdottomasti asuntomme. Rakastan kotiamme, joten olen kiintynyt siihen liikaakin. Sanotaan, ettei materiaan pitäisi kiintyä koskaan, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Totuus on kuitenkin se, että rakastin myös edellistä, ensiasuntoamme. En kuvitellut, että seuraava asunto voisi olla yhtä kiva. Toisin kuitenkin kävi. Minun on vain pidettävä mielessäni, että teemme itse asunnostamme kodin, joten ei pidä turhaan jämähtää yhteen ja samaan paikkaan.

Kun palasimme Tokiosta viime marraskuussa Tiian kanssa, ajoimme Lappeenrannan keskustan läpi. Kaikkialla oli tyhjää, masentavaa, ahdistavaa… ankeaa. Emme olleet iloisia kotiinpaluusta… olimme surullisia ja jopa vihaisia. Eihän kotikaupungin pitäisi tuntua tältä? Päädyn monesti selittämään itselleni asian niin, että sisimmässäni tässä on vain kyse kaukokaipuusta ja matkustamisen halusta. Mutta se ei ole sitä, vaikka kuinka väitän niin. Tietysti se on osatekijä, mutta totuus on se, että haluan asua kaupungissa, josta minulla ei ole jatkuvasti pakottavaa tarvetta päästä pois.

Siispä olen miettinyt, minne haluaisin muuttaa. Jos pysyisimme Suomen rajojen sisällä, ainoa mahdollinen paikka olisi Helsinki. Mutta mitä jos en tunne itseäni suomalaiseksi? Mitä jos tunnen olevani kotona jossain aivan muualla? Tästä syystä olen miettinyt vaihtoehtoisesti myös ulkomaille muuttamista. Luettelen tähän nyt maita, jotka ovat olleet harkinnassa edes jollain tasolla:

  • Saksa
  • Espanja
  • Japani
  • USA

Minulla on kaksi valintakriteeriä uudelle mahdolliselle kotimaalleni. Siellä pitää olla lämpimämpää kuin Suomessa (helppo homma) ja uuden kotikaupunkini täytyy olla selkeästi suurempi kuin nykyinen kotikaupunkini (sitäkin helpompaa).

Olen käynyt Saksassa pari kertaa siellä asuvien sukulaisteni luona ja tykästyin erityisesti Düsseldorfiin. Saksassa olisi monia hyviä puolia, kuten yleisesti ottaen paremmat ilmat kuin Suomessa, ei autoveroa (autot ovat tärkeä juttu minulle), vapaamielisempi maa kuin Suomi, mutta kuitenkin uskon, että asiat toimisivat paremmin ja ajallaan toisin kuin esimerkiksi Espanjassa. Kuitenkaan Saksa ei varsinaisesti kiehdo minua maana. En tunne siihen mitään yhteyttä ja jostain syystä Saksan kieli hieman särähtää korvaani. Se tavallaan hieman ahdistaa minua, mutten tarkalleen tiedä miksi.

Kuva otettu Saksan matkaltamme vuonna 2011

Kuva otettu Saksan matkaltamme vuonna 2011

Espanja olisi ilmojensa puolesta mahtava valinta, mutten tiedä kestäisinkö mañana meininkiä ja mm. korruptiota. Uskon, että kyllästyisin Espanjaan melko nopeasti. Osaan kuitenkin puhua maan kieltä ja pidän siitä miltä se kuulostaa.

Taivas Málagan yllä

Taivas Málagan yllä

Japani teki minuun niin valtavan vaikutuksen, että sekin on hiipinyt mieleeni mahdollisena asuinpaikkana. Kuitenkin jatkuvat maanjäristykset ja muut katastrofit pelottavan jonkin verran. Tokio olisi upea kotikaupunki, mutta kuumat, kosteat, sateiset kesät ja koleat talvet voisivat olla tavallaan melko masentavia. Pidän Suomessa ainoastaan kesästä, mutta Tokiossa pitäisin vain syksystä ja keväästä (luulisin näin). Lisäksi oma koti on minulle niin tärkeä, etten kestäisi Tokion ahtaita pikkuasuntoja. Voisihan sitä muuttaa muuallekin päin Japania…

Shinjuku

Shinjuku

USA on kiehtonut minua maana niin kauan kuin muistan. Kuitenkin USA:ssa erityisesti rikollisuus ja katastrofit (riippuen tietysti alueesta) mietityttävät kovasti.

Kaikissa maissa on tietysti hyvät ja huonot puolensa. En vain enää kestä sitä, että Suomessa tuntuu, että elän vain kesäisin ja kaiken muun ajan yritän vain selvitä. Olen saanut tarpeekseni siitä. En halua huomata kymmenien vuosien päästä, että olen nähnyt maailmasta vain pikkuriikkisen murto-osan, koska olen viettänyt koko elämäni yhdessä ja samassa pikkukaupungissa. Haluan nähdä, mitä maailma voi tarjota minulle enkä saa tietää, mitä se on, jos en lähde etsimään sitä.

 

Jos joku jaksoi jopa lukea tänne asti, kuulisin mielelläni omia mietteitänne, kommenttejanne, kokemuksianne ja neuvojanne asiasta.

Jos olet itse muuttanut pois Suomesta, kuulisin todella mielelläni miksi teit sen? Palasitko takaisin tai aiotko joskus palata? Olisi hienoa tietää, mikä uudessa kotimaassasi on paremmin ja huonommin kuin Suomessa.

Tiedän, että tästä postauksesta tuli sekava, mutta on vaikeaa kirjoittaa selkeää tekstiä sekavista ajatuksista 🙂 . Olen todella kiitollinen jokaisesta kommentista erityisesti tähän postaukseen, koska tarvitsisin nyt muiden apua näiden ajatusteni selkeyttämiseksi ja omien tuntemuksieni vahvistamiseksi 🙂

 

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply Teea 22.6.2014 at 18:14

    Mielenkiintoista ajatuksen virtaa, oli kiva lukea tätä :). Herätti paljon ajatuksia!

    Voin samaistua tähän, minulla on ollut samanlaisia mietteitä. Olisi kyllä kauheaa vuosien päästä harmitella sitä, ettei uskaltanut kokeilla siipiään ja jahdata unelmiaan. Joten juuri siksi haluaisin rohkaista teitä lähtemään ja kokeilemaan!! On ihan totta, että jopa se vaihtoehto voi pelottaa, että unelmat oikeasti toteutuvat, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Itse haaveilin vuosikausia laskuvarjohyppykurssin käymisestä, mutta joka kesä siirsin sitä hamaan tulevaisuuteen. Kerran sitten istuin alas ja mietin, että miksi teen niin, miksi lykkään jotain asiaa, joka olisi helposti tehtävissä (kursseja järjestetään kotikaupungissani ja rahallinen panostus on pieni niin isosta asiasta). Ymmärsin, että minua pelotti se, että mitä teen sitten kun unelmani on toteutunut, mistä haaveilen sen jälkeen, mitä jos unelmani ei ole sitä mitä olen kuvitellut sen olevan. Kun vihdoin ymmärsin tämän, ilmoittauduin kurssille muutamia vuosia sitten. Onneksi tein niin. Kokemuksena kurssi oli mieletön, olihan se suuri unelmani hypätä lentokoneesta ja oli mahtavaa, että uskalsin! Olin turhaan pelännyt sitä, että sen jälkeen tulisi tyhjä olo. Elämä jatkui, mutta vielä entistäkin upeampana.

    Mitään ei menetä sillä, että kokeilee (paitsi ehkä jotain konkreettista, kuten työpaikan, mutta toisaalta sitä saa myös sen rahalla korvaamattoman hyvänolon tunteen kun on uskaltanut kokeilla). Viihtyisä asunto on toki kiva juttu, mutta kuten kirjoitit, te sen kodin teette. Voi kuulostaa karulta, mutta se on vain neljä seinää ja katto mitä teillä oikeasti on eikä siinä ole tavallaan mitään ihmeellistä. Viihtyisiä asuntoja löytyy pilvin pimein, voitte te seuraavastakin asunnostanne tehdä kodin, samalla lailla kuin olette tehneet nykyisestäkin. Me ihmiset olemme muutenkin melko sopeutuvaista sakkia :). Jos te lähdette kerran, mikään ei estä teitä palaamasta takaisin vaikka heti parin kuukauden päästä. Joitakin asioita ei voi tietää ennen kuin kokeilee.

    Itse haaveilin nuorempana (väliaikaisesta) Espanjaan muutosta, kaiken matkakuumeilun lisäksi. Parikymppisenä sitten päätin, että nyt lähden. En ollut päättänyt, että kuinka pitkäksi aikaa, mitä tekemään, kunhan halusin mennä ja kokeilla. Asuin maassa syksystä kevääseen ja viihdyin, sen jälkeen palasin hyvillä mielin Tampereelle takaisin. Tiedän, että olisin katunut myöhemmin jos en olisi lähtenyt. Nyt talvellahan me vietimme taas kolmisen kuukautta Espanjassa ja se oli myös hienoa aikaa! En haikaile enää varsinaisesti muutosta Espanjaan (pidemmäksi aikaa siis), mutta nyt se tie on ikään kuin avattu, sinne on helppoa mennä ja voi hyvinkin olla, että tulemme taas jossain vaiheessa elämää viettämään siellä talvia lisää :). Itse olin molemmilla kerroilla sen verta lyhyen pätkän, että en oikeasti sopeutunut maahan kuten sinne pysyvästi muuttanut todennäköisemmin tekee, joten henkisesti prosessi oli helppo minulle. Menin ikäänkuin vieraana katsomaan millaista elämä siellä on, mutta toki esimerkiksi hankin asunnot, avasin pankkitilin, hain NIE-numeron ym. ensimmäisellä kerralla, joten pelkästä lomamatkasta ei ollut kyse. Mutta toisaalta ehkä tuollainen tapa voi ollakin helpompi vaihtoehto aloittaa? Ehkä asioita ei kannata ajatella niin lopullisena ja kiveen kirjoitettuna, mutta tiedä sitä.

    Haaveilen taas satunnaisesti ulkomaille muutosta (varsinkin Saksaan menosta), mutta edelleen sellaisesta osa-aikaisesta meiningistä. Vietän mielelläni kesät Suomessa. Toisaalta matkakuume on korkealla myös matkustusmielessä monen maan suhteen (mm. Japani ja USA, eli samoja mielenkiinnon kohteita löytyy täältäkin :D), joten en pidä asumista Saksassa sellaisena lähiajan unelmana, vaan se kiehtoo (huom. tällä hetkellä) enemmän sitten kun matkakuume taas rauhoittuu koskemaan pääosin Eurooppaa 🙂

    On vaikeaa teidän puolesta sanoa minne teidän kannattaisi mennä. Nuo maatkin ovat erilaisia keskenään, joten ehkä voisi olla hyvä aloittaa pohtimalla mikä siinä uudessa paikassa on kaikkein tärkeintä. Mikäli se on vaikkapa tilava asunto kohtuullisella hinnalla, niin kannattaako Tokio sulkea pois? Mikäli se on ilmasto, niin kannattaisiko harkita Saksan ja Japanin sijasta ennemmin Espanjaa tai Yhdysvallan eteläosia? Entäpä välimatkat, onko teille tärkeää, että ystävillä ja sukulaisilla on mahdollisuus tulla käymään vierailulle edullisesti (ennemmin varmaan Eurooppa siis) ja sama toisinpäin? Entäpä kuinka tärkeää on se, että osaatteko kommunikoida kohdemaan kielellä? Alussa kun vaihtoehtoja voi olla monia, niin voisi olla ihan järkevää (ja hauskaa, nimimerkillä listojen ystävä) kirjoittaa kaikkia mahdollisia viihtyvyyteen vaikuttavia seikkoja ylös, pisteyttää niitä ja verrata keskenään :D. Mutta sitten kannattaa tosiaan muistaa se, että jotkut paikat sitä vain tuntee omakseen eikä sitä kiintymystä osaa välttämättä järjellisesti selittää 🙂

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 22.6.2014 at 18:44

      Aivan mahtava kommentti! Kiitos tästä, Teea 🙂 ! Kiva, että tykkäsit postauksestani, vaikka se olikin hieman sekavanpuoleinen. Tuo laskuvarjohyppykurssi on erinomainen esimerkki tuosta unelmien toteuttamisen pelosta. Ilmaisit sen hienosti, että voisi pelätä sitä tyhjyyden tunnetta. Onneksi itse olen niin pakkomielteinen unelmien ja tavoitteiden toteuttaja, etteivät ne ole tähän mennessä pahemmin pelottaneet minua 🙂 . Hienoa, että uskalsit ottaa tuollaisen askeleen elämässäsi ja toteutit unelmasi!

      On täysin totta, ettei mitään oikeasti menetä kokeilemalla. Totuus on se, että useimmat luulevat menettävänsä kauheasti, vaikka lähes kaiken voi saada takaisin. Jos päättäisi palata takaisin, varmasti joku työpaikka ja kämppä löytyisi. Ehkä ne eivät olisi yhtä hyviä kuin edelliset, mutta onpahan jotain tavoiteltavaa taas. Vähintäänkin on kokemuksia rikkaampi 🙂 . Itse asiassa mietin juuri tuotakin vaihtoehtoa, että menisi esimerkiksi pariksi kuukaudeksi asumaan jonnekin, koska se olisi helpompaa kuin pysyvä muutto. Tällä tavalla voisi testata esimerkiksi paria eri maata ja kaupunkia. Kun sopiva paikka löytyisi, sinne voisi muuttaa pysyvämmin. Hienoa, että olet itse lähtenyt pelottomasti Espanjaan katsomaan, millaista elämä siellä on! Ensimmäinen maastamuutto on varmasti se vaikein. Uskoisin, että Espanjassa olisi hauskaa asua vähän aikaa, mutta kuten sanoin postauksessani, luulisin, että kyllästyisin siihen melko nopeasti. Olen siis viettänyt elämästäni lomamatkoilla yli puoli vuotta Espanjassa, joten tiedän edes hiukan mistä puhun 😛

      Hauskaa, että meitä näyttää kiinnostavan samanlaiset maat 🙂 ! Tuo matkustaminen siellä täällä on suurin unelmani tällä hetkellä, mutta haluaisin, että se oma ”tukikohtakin” olisi sellainen, jossa oikeasti viihtyisi. Olisi kaikkein hienointa, jos asuisi paikassa, josta ei olisi koko ajan kauhea kiire pois.

      Tykkään itsekin kaikenlaisten listojen tekemisestä, koska ne monesti selkeyttävät vaikeitakin aiheita. Siispä tuo oli mainio ajatus 😀 ! Mutta sekin on todella hyvä pointti, ettei kaikkia juttuja vain osaa selittää järjellä. Tunne on kuitenkin se kaikkein tärkein asia, jota kannattaa seurata varsinkin noin tärkeissä asioissa. Asunnon koko, sijainti ja viihtyisyys ovat ehdottomasti erittäin tärkeitä, joten juuri siitä syystä alunperin en edes harkinnut Tokiota. Kielipuolella taas olen valmis opettelemaan kohdemaan kielen, joten se ei ole niinkään suuri kriteeri. Helpointa tietysti olisi, jos paikassa puhuttaisiin englantia 😛 . Ja suoraan sanoen en jaksa miettiä välimatkoja noiden vierailuiden kannalta, koska vaikka onkin kivaa asua läheistensä läheisyydessä, sen ei saa antaa toimia ankkurina ja esteenä 🙂

      Kiitos vielä kerran todella mahtavasta kommentistasi! Haluaisin vielä kysyä, että onko siihen tiettyä syytä, miksi asut ”pysyvästi” mieluummin Suomessa kuin Espanjassa? Olen nimittäin miettinyt sitäkin, että ehkä sitä alkaisi arvostamaan Suomea uudella tavalla, jos asuisi muussa maassa. Sitten saattaisi jopa huomata, ettei haluakaan asua muualla.

      • Reply Teea 23.6.2014 at 19:12

        Ei postauksesi ollut lainkaan sekavanpuoleinen, päinvastoin, se oli mukavan aidosti kirjoitettu kuten ns. ajatuksen virta yleensä on :). Itse tykkään lukea tällaisia tekstejä.

        Tuollainen lyhyempi ”muutto” voisi tosiaan olla ihan kätevä tapa teillekin aloittaa, varsinkin jos sinulla kerta on yritys ja Tiialla sellainen työ, että töitä löytyy! Mikäli työkokemusta puolisollasi on jo useamman vuoden ajalta niin kannattaa tietenkin harkita myös vuorotteluvapaata, joka toisi taloudellista turvaa mikäli töitä ei löydykään. Tällä tavalla voisitte hyvin viettää vaikka ensimmäisen vuoden eri maita asumismielessä testaillen 🙂

        Ei minulla oikeastaan ole yhtä syytä miksi mieluummin olen pysyvästi Suomessa kuin Espanjassa. Espanja ei täysin kuitenkaan ole sellainen maa missä itse(kään) viihtyisin pysyvästi. Eli vaikka olen siellä kahdesti ollut ja ehdottomasti viihtynyt sen ajan, niin en ole tuntenut maata täysin kodikseni jotta jäisin sinne pysyvämmin. Tampereelta löytyy siis enemmän sellaisia asioita, joita arvostan jokapäiväisessä elämässä, kuten kirjastot (hah, mutta olen oikeasti lukutoukka, joten tämä on tärkeää), oma kieli, ystävät, lämpimät asunnot ym. :). Kaikki ovat sellaisia asioita, jotka yksittäin ei riittäisi minua Suomessa pitämään, mutta sitten on myös se tunne, jota ei voi selittää järjellä ;). Täällä siis viihdyn. Mutta tosiaan esimerkiksi Helsinki on joskus minullakin käynyt mielessä ja Saksa on alkanut kiinnostamaan taas sen takia, että kulttuuri, tavat ja ihmiset siellä ovat enemmän oman tuntuisempaa kuin Espanjassa, mutta esimerkiksi hintataso edullisempi ja ilmapiiri avoimempi kuin Suomessa.

        Kyllähän Espanjassa ollessani aloin arvostamaan joitakin Suomessa paremmin toimivia asioita (asuntojen lämmitys ja kuuma vesi, internet, edulliset liikuntamahdollisuudet), mutta toisaalta siellä ollessani myös arvostin sitä mitä Suomesta oli hankalampaa löytää eli esimerkiksi aurinkoa ja lämpöä, edullisia kahviloita ja tapaksia, ulkoilmaelämää ja rennompia aikatauluja. Jokaisessa maassa on kuitenkin ne hyvät ja huonot puolet, eli kaipa sitä vain on päätettävä, että mitä asioita arvostaa kaikkein eniten elämässä ja toimia sen mukaan 🙂

        • Reply Teea 23.6.2014 at 19:32

          Niin piti vielä sanoman, että nimenomaan tällä hetkellä tuntuu tältä, että Tampere on koti. Mutta vaikka pidänkin jopa talvesta pienissä määrin, niin pyrin nimenomaan talvisin matkustelemaan 2-3 kuukautta lämpimämmässä ilmastossa ja näin olen viimeiset pari talvea tehnytkin. Mielipiteeni voisi olla erilainen mikäli olisin talvetkin pysyvämmin Suomessa, koska silloin saattaisi Suomen sateinen kesä harmittaakin toisin kuin nyt. Eli oma unelmani on tällä hetkellä lähempänä ’6 kuukautta Suomessa ja 6 kuukautta ulkomailla’ – kaavaa ennemmin kuin pysyvää muuttoa ulkomaille :).

          Mutta toistaakseni itseäni, niin tosiaan kokeilemallahan sen näkee. Mutta siinäkin kannattaa ottaa huomioon se, että sopeutuminen voi ottaa aikansa! Ulla kirjoittikin siitä miten hänellä kesti hetken ennen kuin hän sopeutui Helsinkiin vaikka kuitenkin muutti toisesta Suomen kaupungista. Kun siihen päälle vielä lisää eri kielen, kulttuurin ynnä muut, niin on tosiaan hyvä pitää mielessä, että uuteen asuinmaahan sopeutuminen voi kestää useita kuukausia tai jopa vuosia. Eli sitä ei kannata samantien ensimmäisten epäröivien ajatusten tultua päähän palata ja sellainen takaoven pitäminen auki voi olla hidastekin siinä sopeutumisprosessissa. Siksi voi olla vähän niin ja näin, että kannattaako sitä lähteä ns. pariksi kuukaudeksi kokeilemaan vai pyrkiikö alusta asti ajattelemaan, että tässä on uusi kotimaani. Jälkimmäisessä tapauksessa esimerkiksi uusien ystävien saaminen voi olla helpompaa kun sitä pystyy sitoutumaan niihin ihmissuhteisiin. Näiden yhdistäminen henkisesti voisi olla se paras ratkaisu, eli että muuttaisi ajatuksella olla pysyvämmin, mutta mikäli takaraivossa pitkään kytee ajatus, ettei viihdykään niin vasta pidemmän harkinnan jälkeen tekee uusia ratkaisuja.

          • Jerry / Pako Arjesta 23.6.2014 at 20:45

            Olen miettinyt ihan samaa, että olisin mielelläni vähintään puolet vuodesta ulkomailla. Mutta se on sitten toinen asia, miten sen saa onnistumaan rahallisesti. Olisi aivan mielettömän suuri helpotus, jos voisi olla talvella ja syksyllä vaikka pari kuukautta jossain lämpimässä… tai edes muuten vain jossain muualla 🙂 . Oletteko viettäneet noita lämpimiä kuukausia muuallakin kuin Espanjassa? Miten olette itse saaneet tuollaiset talvet onnistumaan?

            Todella hyvä huomio myös tuo, että miten siihen muuttamiseen oikeasti kannattaa suhtautua. Ymmärrän, että sopeutumisessa menisi varmasti kohtalaisen pitkä aika, mutta se onkin hankalampi juttu päättää, miten alustavasti suhtautuisi siihen muuttamiseen. Eli kuukauden tai parin kuukauden muutto tuntuisi helposti liian ”lomalta”, mutta taas pidempi muutto voisi jopa pelottaa niin paljon, ettei saisi aikaiseksi lähteä… hankalia asioita 🙂 . Mutta kiitos vielä todella hyvistä pohdinnoista niin kuin aiemminkin. Hienoa, että saa näin upeita vastauksia kaikilta 🙂

        • Reply Jerry / Pako Arjesta 23.6.2014 at 20:41

          Tuo vuorotteluvapaa oli hyvä idea, joka ei ollut käynyt edes mielessä, mutta ilmeisesti vuorotteluvapaan saamiseksi vaaditaan 10 vuoden työura (?). En tiedä onko se työpaikkakohtaista, mutta jotain tuollaista Tiia mainitsi, kun kysyin asiasta. Siispä se ei ole vielä täyttymässä. Mutta ideana todella hyvä 🙂

          Tuo Espanjan kylmien asuntojen ongelma olisi kyllä aika huono vaihtokauppa 😛 . Kylmät talvet vaihtuisivat siis kylmiin ja koleisiin asuntoihin… se olisi vieläkin kamalampaa. Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat tuon Saksan suhteen ja juuri noiden asioiden takia se on ollut itsellänikin mielessä, vaikken ole ehtinyt viettämään Saksassa kuin ehkä puolitoista viikkoa elämäni aikana.

          Hyvin sanottu. Pitää löytää juuri se asia, mitä itse arvostaa eniten. Eli vaikka huonoja ja hyviä puolia voi luetella loputtomasti, niillä on merkitystä vain, jos ne ”koskettavat” itseään 🙂

          • Teea 25.6.2014 at 22:33

            En ole täysin varma vuorotteluvapaan ehdoista, mutta käsittääkseni se menee niin, että pitää olla 10 vuoden työura, mutta riittää, että on yhden vuoden ollut nykyisessä työpaikassa. Tuon kymmenen vuoden ajanjakson voi siis kerätä useammasta työpaikasta ja saattaa jopa olla, että opiskeluiden aikainen työskentely lasketaan myös. Mutta tosiaan, kannattaa ehdottomasti varmistaa miten juttu menee käytännössä 🙂

            Reilu vuosi sitten olimme Kaakkois-Aasiassa alkuvuoden talvea paossa 3 kuukauden verran. Tulevana talvena näillä näkymin pätkitämme matkat (ja emme olekaan niin kauaa kuin parina edeltävänä vuonna), mutta niistä suunnitelmista lisää myöhemmin 😉

            Meillä tuo on onnistunut ihan vain sillä, että molemmat työskennellään sekä opiskellaan melko vapaasti kausittain / määräaikaisesti ja koko ajan enemmän ja enemmän toimivan internetyhteyden varassa :). Ollaan melko säästäväisiä ja rahan suhteen kekseliäitä ihmisiä myös (esim. matkojen ajaksi on joko luovuttu omasta vuokrakämpästä tai lyhyempien matkojen ajaksi laitettu se vuokralle, joten juoksevia kuluja Suomessa ei ole).

            Toki Espanjasta varmasti löytyy lämpimiäkin asuntoja koko ajan enemmän. Varsinkin jos niitä on joku Suomesta muuttanut rempannut ja laittanut vähän tiivisteitä sinne tänne :D. Mutta jos sinne joskus menette, niin kannattaa esimerkiksi kiinnittää huomiota asunnon ikkunoihin ja sijaintiin, alin kerros pohjoisikkunoilla = talviaikaan todennäköisemmin huonompi vaihtoehto kuin asunto ylimmästä kerroksesta etelä+länsi-ikkunoilla, kesäajasta en sitten tiedä :). Ja toki sitä voi mattoja ja liikuteltavia sähköpattereita ostaa asuntoa lämmittämään, mutta sähkö ei ole Espanjassa ihan ilmaista.

          • Jerry / Pako Arjesta 26.6.2014 at 08:59

            Tuo voi kylläkin pitää täysin paikkansa. Pitää tutkiskella asiaa 🙂 . Olemme vielä sen verran nuoria Tiian kanssa, ettei 10 vuoden työuraa ole ehtinyt kertymään kummallekaan, mutta tuo on hyvä pitää mielessä.

            Tuollainen talvea pakeneminen on kyllä todella houkutteleva ajatus 🙂 . Minulla taas tulee ongelma vastaan juuri tuossa säästeliäästi elämisessä ihan oman periaatteeni vuoksi 🙂 . Yleisesti ottaen en nimittäin halua säästellä ”normaalielämässä”, vaikka laitankin jatkuvasti rahaa syrjään. Tarkoitan tällä sitä, että eläisin varmaankin arkipäivääni samalla tavalla jos tienaisin 1 500€ kuukaudessa tai 15 000€ kuukaudessa (näin kärjistetysti). Olen siis hieman vaikea tapaus näissä asioissa 😛 . Mutta kiitos, että kerroit, miten tuo toimii teillä, sillä tällainen on aina mielenkiintoista kuunneltavaa 🙂

            Voihan sieltä tosissaan löytyä niitä lämpimiäkin, mutta joutuu varmaankin etsimällä etsimään :/ . Vihaamme Tiian kanssa kylmää kaikkein eniten sisätiloissa, joten omat kokemukseni Espanjan jäätävistä kämpistä talviaikaan ovat aika luotaantyöntäviä 😛 . Kyllähän niitä pattereita ja pöydänaluslämmittimiä on tullut käytettyä, mutta valitsisin mielellään sellaisen suomalaisen remppaaman asunnon, jossa on kunnon tiivisteet ja lämmitykset 😉 . Harmi kyllä, että se sähkö on niin hiton kallista. Kiitos siis taas näistäkin vinkeistä 🙂

  • Reply Rosita 22.6.2014 at 20:14

    Musta tuntuu juurikin tuolta, että kesäisin eletään ja pimeässä ja kylmässä yritän vain selvitä tässä maassa. Sille ei vaan voi mitään, että on niin heikkomielinen, että sää tekee rassukaksi. Meillä on tavoite päästä täältä pois, mutta se vaatii säästöjä ja järkkäilyjä. Se on kuitenkin pitkän tähtäimen tavoite ja joku päivä se toteutuu!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 22.6.2014 at 20:23

      Usko pois, se ei tee ihmisestä heikkomielistä, että sää vaikuttaa mielialoihin 🙂 . Pystyn pitämään varsinaisen masennuksen poissa tahdonvoimalla, mutta jotkut on vain tehty lämpimiin ja kirkkaisiin ilmastoihin eikä tällaiseen synkkään vesi- ja lumisateen maahan. Sitä ei kannata hävetä lainkaan 😉 . Nuo päätökset eivät yleensä ole siitä helpoimmasta päästä, joten ne vaatii joskus pitkäjänteistä suunnittelua, mutta hienointa on se, että olette ottaneet vähintäänkin ensimmäisen askeleen suunnittelemalla muuttoa. Onnea tulevaisuuteen! Kiitos kommentistasi 🙂

  • Reply Katja 22.6.2014 at 22:09

    Munkin mielestä kyllä hyvinkin jäsennelty kirjoitus mietteistä ulkomaille muutosta!

    Sanotaanko, että 2 vuotta sitten Suomi ja Tampere niin riipi mua, halusin pois ja mahdollisimman kauas. Olin jo matkustellut Thaimaahan ja tein töitä vaihdon ja työharjoittelun eteen ja olin ihan varma, että näiden jälkeen tulevaisuudessa muutan sinne sitten pidemmäksi aikaa. Adios Suomi! 😀 Toisin kyllä kävi! Ilman, että se kuulostaisi jotenkin syyttelyltä tai ”luovuttamiselta” niin nykyisen avopuolison tapaaminen ja meidän seurustelu pisti kyllä asiat eri perspektiiviin, ja se tulenpalava kiire pois hälveni. Silti halu oli kova päästä maailmalle ja tämän talvisen reissuni yhteydessä tuli toteutettua itseasiassa putkeen kolme suurta unelmaani: Trans-Mongolian reissu, Aasiassa monen kuukauden kiertely sekä asuminen ja opiskelu Bangkokissa.

    Vaikka kokemukset olivat loistavia niin varsinkin tuo ulkomailla asuminen olikin yllättävän kova pala itselle. Kun oli vaan koko ajan tunne, ettei tämä olekaan mun paikka, mutta on pakko olla loppuun saakka vaikka kuinka ketuttaisi välillä. Tunteet olivat hyvinkin ristiriitaisia ja nimenomaan itse kaupungin suhteen. Eli vaikka itse pääsinkin näkemään maailmaa toisesta näkökulmasta niin opin sen, ettei se näkökulma sopinutkaan itselle. Piti vähän kieriskellä itsesäälin pyörteissä ja miettiä mitä onkaan miehiään, että miten fiilikset voivatkaan olla niin erilaisia kuin vuosi sitten.

    Suomeen oli tämän suuren seikkailun päätteeksi aivan ihana palata ja ollaan molemmat sitä mieltä, että tämä on kotimme. Olemme kuitenkin jo sopineet siitä, että jos mun opinnot jatkuvat yliopistolla niin tiedossa on taas muutto ainakin puoleksi vuodeksi jonnekin päin maailmaa. Eli vaikka Thaimaan loisto nyt himmeni silmissäni niin nyt onkin sitten enemmän tilaa nähdä muuta maailmaa ja omalle harkintalistalle on noussut uusia maita 🙂

    Itselle ehkä suurin opetus ja oivallus oli se, ettei musta olisikaan miksikään nomadiksi tai palmun alla rommipullon kanssa lutraajaksi (näin kärjistetysti). Pitää olla se koti joka toimii tukikohtana ja ainakin tällä hetkellä en näe sen olevan muualla kuin täällä.Tämähän olisi voinut myös päättyä toisella tavalla: olisi halu jäädä maailmalle vain saanut lisää vettä myllyyn eikä mua olisi mikään voima saanut palaamaan Suomeen. Kumpikaan vaihtoehto taida olla sen huonompi kuin toinenkaan.

    Suomessa on loppujen lopuksi niin monia hyviä ja toimivia asioita jotka tajuaa sitten kehitysmaassa kyykkiessä ihan uudella tavalla. Vaikka näin politiikkaa ja taloutta seuratessa alkaa vanne nopeasti kiristyä nyt kun on palannut, mutta eipä sitä hirveen montaa parempaakaan paikkaa ole, kaikkia on omat ongelmansa. Ruotsiakaan kun ei koskaan oppinut kunnolla, heh! 😛

    Mun kaveri juuri kyseli siitä kuinka hypätä oravanpyörästä ja lähteä maailmalle. Jos halu vetää pois niin pitää kyllä mennä! Ennemmin sitten siellä ulkomailla toteaa, ettei se olekaan mua varten kuin jättää kokonaan menemättä ja se liekki vaan kytee sisällä ja polttaa.

    Toivottavasti tästä saa jotain selkoa, haha ihan viimeisillä voimillani tähän raapustan rankan työpäivän päätteeksi x)

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 23.6.2014 at 08:19

      Hienoa, että tämä ei ehkä ollutkaan niin sekavaa, kun noin sanot 😛 . Ymmärrän, että muuttuvat elämäntilanteet voivat muuttaa ihan kaiken, mutta meidän tapauksessamme molemmat halutaan jonnekin muualle mahdollisimman nopeasti 🙂 . On kyllä mahtavaa, että sait toteutettua noin monta unelmaa vielä noin lyhyellä aikavälillä! Varmasti tuntuu siltä, että jotain on oikeasti ehtinyt saavuttaa 🙂

      Lueskelin silloin blogistasikin noita ristiriitaisia tunteitasi ja ymmärrän kyllä, että tuo oli todella inhottava tilanne. Toisaalta oma tilanteeni voisi olla siitäkin syystä erilainen, ettei mikään pidättelisi uudessa kotikaupungissa, koska en lähtisi vaihtoon yms. Sieltä siis pääsisi pois vaikka seuraavalla lennolla. Ehkä se helpottaisi asiaa :O ???? Mutta oli miten oli, eihän sitä voi mitenkään tietää, miltä jokin asia/paikka tuntuu, jos ei kokeile. Parempi kuitenkin yrittää kuin aina vain miettiä ”mitä jos”. Ja kuten sanoit, tunteesi olivat ristiriitaisia erityisesti kaupungin suhteen, joten varmasti paikan valinnalla on suuri merkitys sopeutumisen kannalta. Sen takia voisi olla ”helpompaa” mennä esimerkiksi länsimaihin yms. ainakin omalla kohdallani. Se on hieno juttu, että huomasitte Suomen olevan se teidän kotinne 😀

      Ehdottomasti olen samaa mieltä, että pitää olla se oma koti jossain. En missään nimessä haluaisi elää nomadin tavoin enkä myöskään kestäisi sellaista ”liian rentoa” hippielämäntyyliä 😛 . Koti pitää olla jossain, mutta nyt olisi tärkeintä löytää se, että minne sen kodin sijoittaa 🙂

      Suomessa monet asiat ovat hyvin, mutta monet asiat ovat myös huonosti (verot, sää yms. tulee ensimmäiseksi mieleen), joten muutto toiseen ”kehittyneeseen” maahan voisi olla jopa parannus näihin olosuhteisiin 🙂

      Olet täysin oikeassa, että on parempi yrittää sitä maailmalle lähtemistä kuin jäädä aina miettimään sitä. Kiitos erinomaisesta kommentistasi, josta sai kyllä selkoa 😉 . Ja kiitos, että vaivauduit vastaamaan vielä niillä viimeisillä voimillasi 😛

      • Reply Katja 23.6.2014 at 19:45

        Hei, hyvä että munkin viestistä se punainen lanka irtosi vielä! 🙂 Kuten kirjoitit, niin paikalla on merkitystä ja oman vaihdon myötä opin sen, että itse taidan myös kuulua tuohon länsimaat-ryhmään. Sisällytän kyllä siihen myös Japanin, hahaa! 😀 Eli tietyt perusasiat pitää olla kunnossa ettei koko päivää tarvitse käyttää yhden asian tekemiseen.

        Mä luulen myös, että vaihdon ollessa vain 4,5 kk sitä helposti vaan ajattelee, että täältähän lähdetää kohta jo pois. Jos muuttaisi vakituisesti asumaan maahan kuin maahan niin olisi aivan erilainen motivaatio rakentaa se elämä uusiksi juuri siellä missä on. Me kun elettiin hotellihuoneessa koko aika niin ei siihen vaan tullut mitään koti-fiilistä vaikka kuinka yritti.

        Hienoa, että te molemmat olette samaa mieltä tuosta maailmalle lähdöstä. Sittenhän ei muuta kuin menoksi! 😛

        • Reply Jerry / Pako Arjesta 23.6.2014 at 20:47

          Jotenkin tuo Japani vain sopii länsimaihin, mutta se myös sisältää itämaiden parhaat palat 🙂 . Se on tavallaan täydellinen vaihtoehto, muttei sitten kuitenkaan 😛 .

          Tuo on kyllä ihan totta, mitä sanoit tuosta ajasta ja asennoitumisesta. Teea laittoikin juuri kommenttiinsa oikeastaan saman jutun, joten tuota kannattaa tosissaan miettiä, kun harkitsee lyhyttä tai pitkää oleskelua jossain maassa.

          Kyllä sitä on todella alettu nyt harkitsemaan, että jonnekin on päästävä 🙂 . Jos ei muuta niin ainakin vaikka kuukaudeksi kerrallaan 😉

  • Reply sandra 23.6.2014 at 06:34

    Olipa mahtava postaus! Tuntuu todellakin siltä, että kesäisin elän (paitsi tänä kesänä ei oikein sitäkään) ja talvi on vain yhtä kitumista. Kun lämpötila alkaa nousta yli kahdenkymmenen viiden, en palele enää :D. Muutenkin tuttu ja turvallinen Suomi alkaa tuntua liian nähdyltä ja ajattelen usein, mitä kaikkea jää kokematta, kun en vain lähde.

    Ulkopuolisena on helppo sanoa kertomasi perusteella, että kannattaa lähteä. Lähtekää pois Lappeenrannasta, ihania asuntoja tulee aina vastaan. Itse olen muuttanut aikuisiällä neljä kertaa ja olen aina tykännyt uudesta asunnostani. Jonkin hyvän jättäminen taakse kirpaisee, mutta kun jonkin oven sulkee takanaan, avautuu uusi aina edessä. Tehkää suunnitelma, tehkää aikataulu ja valitkaa maa, opiskelkaa kieltä ja lähtekää. Elämä on nyt. Luettelemistasi maista lähtisin Yhdysvaltoihin tai Espanjaan.

    Olen kassasi samanlaisessa tilanteessa. Haaveilen mieheni kanssa muuttamisesta ulkomaille. En pidä kotikaupungistani, joka on vielä pahempi kuin Lappeenranta. Minulla ei asu ketään läheisiä lähimaillakaan. Olen vain saanut täältä vakituisen työn, enkä haluaisi/ uskaltaisi päästää siitä irti. En todellakaan tiedä, mitä tehdä 🙁

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 23.6.2014 at 08:30

      Kiitos, Sandra 🙂 ! Onhan se kiva, että vuodessa on vain yksi hetki ”elää”, mutta tänä vuonna sitäkään hetkeä ei ole oikein vielä näkynyt 😛 . Oikeastaan pahin fiilis on juuri tuo, että mitä kaikkea menee sivu suun, kun asuu täällä. Haluaisin olla ”kaiken keskellä” esimerkiksi jossain suurkaupungissa, jolloin ei tunnu jäävänsä asioiden ulkopuolelle. Elämällä on oltava jotain mielenkiintoisempaakin tarjottavaa kuin tämä peräkylä 😛

      Ulkopuolisena on yleensä kaikkein helpointa sanoa asiat suoraan ja juuri siksi haluankin kysyä kaikilta neuvoa. Läheisten neuvot ovat helposti puolueellisia ja he ottavat itsensäkin huomioon. Lukijani ja kaverimatkabloggaajat enemmänkin hyötyvät siitä, jos muutan ulkomaille, koska silloin tulee ainakin lisää postauksia 😉 . Kiitos, että kerroit omista kokemuksistasi, koska tuollainen rohkaisee itseäänkin tekemään sen päätöksen. Uskon, että tänä viikonloppuna vihdoin ja viimein päätin oikeasti, että Lappeenranta ei tule olemaan kotikaupunkini enää tulevaisuudessa. Ensin pitää vain löytää sopiva uusi asuinpaikka. Jos pysyn Suomessa, muutan jossain vaiheessa Tiian kanssa Helsinkiin, mutta se taitaa olla enemmänkin väliaikainen tai varavaihtoehto. USA alkaa koko ajan houkuttelemaan entistä enemmän. Annoit tässä hienoja neuvoja, kiitos niistä 🙂

      Tuo työjuttu on kyllä hankala. Itselläni on yritys, jonka voin viedä mukanani ihan minne tahansa ja Tiialla on ns. ”tavallinen työ”, jolle löytäisi korvikkeen ihan mistä tahansa. Siispä sen ei pitäisi olla varsinaisesti ongelma. Helpointahan se olisi, jos Tiiallakin olisi yritys, jota voisi pyörittää mistä tahansa 🙂 . Meillä sentään asuvat molempien vanhemmat ja osa ystävistä Lappeenrannassa, mutta en enää halua pitää sitä syynä asua täällä. Suurin osa ystävistäkin on muuttanut muualle.

      On todella vaikeaa sanoa neuvoa tuohon sinun tilanteeseesi erityisesti, jos pidät työpaikastasi. Mutta jos jotain pitäisi sanoa, sanoisin samaa kuin sinä sanoit asunnoista. Upeita työpaikkoja tulee aina vastaan. Ennemmin tai myöhemmin. Niitä voi olla vaikeampaa löytää kuin asuntoja, mutta mikään ei estä sinua saamasta upeaa työpaikkaa joskus tulevaisuudessa. Jos kyseessä on oikeasti UNELMIESI työpaikka, en välttämättä lähtisi, mutta muussa tapauksessa en antaisi sen estää minua. Mutta mikä tärkeämpää, haluatko elää elämäsi tietyssä kaupungissa vain siksi, että työpaikkasi sattuu olemaan siellä? Elätkö siis työsi vai jonkin muun takia? Sitä kannattaa ehkä miettiä 🙂 . Kiitos kovasti näistä omista pohdinnoistasi, neuvoistasi ja kommenteistasi! Toivottavasti tästä postauksesta on sinullekin jotain hyötyä 😉 . Kannattaa lukea noita muidenkin kommentteja, koska sinne tulee näköjään todella hyviä kokemuspohjaisia vinkkejä!

  • Reply ulla50 23.6.2014 at 10:09

    Tää oli todella hyvä postaus, eikä yhtään sekava. Tunnistin monia samoja fiiliksiä, mitä sää oot käynyt läpi. Pohjoisessa asuessani mulla oli raastava tarve päästä sieltä pois ja mietin sitä koko ajan. Välillä tuntui just tuon talven takia, että mikä vaan käy kunhan se on reilusti etelänpänä. Todella ahdistavaa oli se, että kun palas reissulta, niin otti aivoon se oma kaupunki. Se ei ole hyvä tunne, kun tuntuu rangaistukselta palata kotiin.

    Helsinkiin muutto oli mahtava parannus asioihin, mutta en ekana vuonna kokenut mitään autuutta täällä. Vasta sen jälkeen, kun aloin aktiivisesti toimia sen eteen, että löydän oman paikkani tästä kaupungista, kaikki muuttui. Löysin matkabloggaajat, menin Helsinki Design Schooliin ja perustin Kirsin kans NAMEn. Sen jälkeen yhtäkkiä Helsinki alkoi näyttäytyä lähestulkoon maailman parhaana kaupunkina! Oon rehellisesti sanottuna vieläkin ihmeissäni siitä fiiliksestä, koska oon niiin pitkään vaan halunnut jonnekin muualle. Välillä vieläkin kamppailen sen kans, että voinko oikeasti tuntea näin 😀

    Musta tuntuu, että Helsinki on mulle nyt se paras paikka toteuttaa unelmia. Täällä voi toimia omalla äidinkielellä, täällä on samanhenkisiä ihmisiä, mahdollisuus ansaita ja kerryttää kunnollisen mittaisia palkallisia lomia toisin ku monissa muissa maissa jne. Ahkera matkustelu on myös avannut silmät, etten enää halua missään nimessä ”mihin tahansa” ulkomaille itsearvoisesti. Oon onnellinen, että olen päässyt siitä ”pakkomielteestä”. Lomailu on aivan mahtavaa ja silloin saa parhaat puolet eri kohteista. Kun arki on kunnossa esim. inspiroivien harrastusten kautta, niin ne reissujen väliajat kestää vähän paskemmassakin ilmassa 😀 Voihan tosin olla, että kyllästyn Helsinkiinkin ja pian haikailen taas jotain muuta.

    Jenkeissä asumista haluaisin kyllä kokeilla pidempäänkin edelleen, mutta työluvan saaminen sinne on käytännössä tällä hetkellä lähes mahdotonta. Oon tutkinut tätä asiaa aika paljon ja luulen, että realistisia vaihtoehtoja mulle on lähinnä vaihto-opiskelu siellä. Amerikassa pysyvästi asuminen olisi luultavasti muutenkin aika eri Amerikka kuin ”lomalla olemisen Amerikka”. Pitkät työpäivät, ei lomia vuosiin (yleensä vasta hyvässä asemassa olevat saa 2 viikon loman) ja työntekijöillä ei ole samanlaista turvaa kuin Suomessa. Jos potkut tulee, pitää sun muuttaa pois maasta parissa viikossa, vaikka elämä ois ollut siellä monta vuotta. Ja suurinpana haasteena se, että työviisumin saa vain jos kukaan muu Amerikassa ei voi sitä työtä tehdä. Mutta eläkkeellä sitten Floridaan viimeistään, siitä haaveilen! 😉

    Mutta kääk, arvaa mitä nyt on ihan pakko lähteä sinne, Amerikkaan, lomalle! Parin tunnin päästä ollaan jo kentällä! Kuulen mielelläni, että mitä ajatuksia nää mun pohdinnat sussa herätti. Mukavaa kesän jatkoa, Jerry! Jatka näiden hyvien postausten naputtelua 🙂

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 23.6.2014 at 11:09

      Kiitos, Ulla 🙂 . Hienoa/harmillista kuulla, että olet itsekin kokenut samat jutut kotikaupunkisi suhteen, mutta mahtavaa, että olet löytänyt uuden kotikaupungin, josta oikeasti välität! Tuo tietynlainen verkostoituminen ja oman paikkansa löytäminen on varmasti tärkeässä osassa siinä, että kaupunki tuntuu ”omalta”. En osaa kuvitellakaan tuollaista tunnetta 😛

      Se on ihan totta, että Suomessa pysymisessä on kaikenlaisia hyötyjä erityisesti siksi, että kaikki on niin paljon helpompaa. Itseäni nuo loma-asiat eivät kosketa, kun toimin yrittäjänä, joten lomia ei kerry vaikka kuinka vääntäisi työtä 😛 . Mutta nämä ovat todella hyviä huomioita ja on hienoa kuulla kokemuksiasi tästä asiasta 🙂 !

      En edes miettinyt tuota työluvan saamista, koska ajattelin, että itsensä työllistäjällä ei ole ongelmia päästä maahan… mutta nyt kun vilkaisin nopeasti asiaa, yksityisyrittäjällä ei ole sen parempia mahdollisuuksia päästä tuonne. Jenkeillä ei näköjään ole työviisumia itsensä työllistäjille. Hieno homma x). Eli siis se saa nyt näköjään jäädä tässä vaiheessa :/. Et tiedäkään kuinka paljon tämä kohta kommentistasi hyödytti, koska nyt voin keskittää ajatukseni jonnekin aivan muualle 🙂 .

      Mahtavaa matkaa teille! Toivottavasti siellä on jo parannuttu 🙂 . Kiitos todella hyvistä pohdinnoista ja mielipiteistä. Nyt alkoi tuo Helsinki houkuttelemaan entistä enemmän edes väliaikaisena vaihtoehtona. Sitten sinne muutettua voisi taas miettiä seuraavaa askelta. Olisi lentokenttäkin lähempänä 😉 . Kiitos, mukavaa kesää myös teille 🙂 ! Ja kiitos, teen parhaani 😉 . Kiva huomata, että tämä postaus herättää näin paljon mielenkiintoa ja hyvää kommentointia 🙂

      • Reply kirsi50 30.6.2014 at 18:38

        Oli pakko vielä kompata Ullaa noissa USA-ajatuksissa; tää on aivan mahtava matkailumaa, mutta asuminen ja eläminen onkin sitten toinen juttu. Yksi juttu on noi viisumit ja työluvat. Nykyisen suomalaisen elintason säilyttäminen vaatisi hyvän työnantajan, jonka kautta tulisi kattava health care plan. Muussa tapauksessa oman health care ja dental planin maksaminen on aivan älyttömän kallista. En tiedä miten nämä hoituvat yksityisyrittäjällä, mutta luulen että omasta pussista pitäisi maksaa. Esimerkiksi ambulanssia täällä ei tilata kuin todellisessa hädässä, koska sen kustannus on 5 000 USD.

        Mut toisaalta, asuuhan täällä paljon suomalaisia, joten kyllä kaikki asiat saa halutessaan hoidettua kuntoon tavalla tai toisella 🙂

        • Reply Jerry / Pako Arjesta 30.6.2014 at 18:54

          Kiitos, että sanoit vielä oman mielipiteesi tähän :). Se on varmasti totta monen maan kohdalla, että matkailu on kivaa, mutta asuminen onkin aivan eri juttu. Uskon, että health care olisi tajuttoman kallista, koska joutuisin sen todellakin itse maksamaan. Eli ei kyllä hirveästi houkuttele tuollainen ajatus 😛 . Pidän jatkossa tuon USA:n pelkkäna matkustusajatuksena 🙂 . Ja enpä tiennyt, että ambulanssikin on noin kallis :O!

  • Reply Panu / Panun matkat 26.6.2014 at 16:07

    Kiinnostavaa pohdintaa! Useimmillahan asuminen taitaa olla sitä, että asutaan siellä, missä on totuttu, missä ovat perhe, tutut ja työ. Uskon myös, että moni ei edes osaa – tai oikeammin uskalla – miettiä vaihtoehtoisia asuinpaikkoja.

    Itse asun Helsingissä ja olen täältä kotoisin, ole tänne juurtunut. Silti huomaan yhä useammin miettiväni poismuuttoa joko pienemmälle paikkakunnalle tai ulkomaille. Ajatukset ovat vahvistuneet isäksi tulemisen ja Puolassa viettämäni vuoden myötä – katson Helsinkiä nyt uusin silmin. En ole enää lainkaan varma, haluanko kasvattaa lapseni kasvavassa ja kallistuvassa Helsingissä. Muualla elämänlaatu paranisi, kun samalla rahalla saisi aivan eri luokan kämpän kuin Stadissa. Ongelma poismuutosta on sitten vain työn löytäminen… Eli helpommin sanottu kuin tehty.

    Myös Itä-Eurooppa kiinnostaa minua asuinpaikkana. Työkin tuolta suunnalta olisi kohtuullisen helposti järjestettävissä, mutta… Niin se iso mutta tulee kuitenkin helposti vastaan. Entä kun olisi pysyvästi kaukana sukulaisistaan? Haluanko kasvattaa lapsestani ulkosuomalaisen? Niinpä, eivät ole helppoja ratkaisuja nämä – ja siihen helpoimpaan on sitten helppo tyytyä kaikesta huolimatta.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 26.6.2014 at 16:15

      Kiitos, Panu 🙂 . Olen täysin samaa mieltä, että monet vain jämähtävät paikoilleen sen kummemmin miettimättä asiaa. Ehkä heillä on mielessä, että olisipa ollut hienoa muuttaa muualle, mutta sitä ei koskaan toteutettu.

      Jotenkin itseni on vaikea kuvitella Helsingissä syntyneen ja siellä kasvaneen näkökulmasta tätä asiaa, koska näen Helsingin ainoa muuttovaihtoehtona Suomen sisällä 😛 . Siispä on mielenkiintoista kuulla helsinkiläisen näkökulma asiaan. Ymmärrän, ettei Helsinki varmastikaan ole se paras paikka lapsen kasvattamiseen. Mutta tosissaankin sen työn löytäminen muualta voi olla hankalaa. Kannattaa harkita yrittäjyyttä, jos se on mitenkään mahdollista 🙂 .

      Niinhän se on, että on helppoa valita juuri se helpoin vaihtoehto. Asioiden pitäminen ennallaan on yleensä ”turvallisinta” ja vaivattominta, mutta harvoin kaikkein palkitsevinta. Ihmisen on vaikea kasvaa, jos ei poistu omalta mukavuusalueeltaan eikä uskalla kyseenalaistaa asioita. Sinun tapauksessasi pitää kuitenkin huomioida myös lapsesi tilanne, joten se monimutkaistaa asioita melkoisesti. Omasta mielestäni ”monikansallisuus” on aina plussaa 🙂 . Kiitos kommentistasi.

  • Reply Jenni 4.7.2014 at 01:24

    Kappas, nyt vasta luin tämän postauksen, ja näköjään olin tuolla omassa blogissani moneen näistä kysymyksistä vastannutkin. 🙂 Seikkailun takiahan minä ulkomaille ensin muutin. Georgian osavaltio oli ensimmäinen muuttopaikka, koska sinne Iiron töiden kautta pääsi luonnollisesti. Luxemburgiinkin muutin töiden perässä: tuli aika puun takaa, että juuri tuolta lopulta tarjottiin pestiä, mutta mikäs siinä, kaupunki on erittäin kaunis ja työstäkään ei ole valittamista.

    Nyt kun olen siirtymässä kohti Coloradoa niin suurimmaksi jutuksi on noussut sää. Luxemburgin sateet ja talvi ovat niin masentavia! Siis sään puolesta paljon masentavampaa mun mielestä kuin Suomi, koska minua ei häiritse kylmyys vaan se pimeys, loska ja jatkuva tihkusade, jota Luxemburgissa riittää enemmän kuin Suomessa (ja osassa Saksaa on muuten sitten sama sää). Colorado taas… no, sanotaanko vaikka että 300 aurinkoista päivää vuodessa ei voisi kuulostaa tällä hetkellä paljon paremmalta. 🙂

    Ja tuosta vertailusta, musta kaikilla paikoilla on omat hyvät puolensa ja monessa asiassa on vaikea sanoa, kumpi asia on paremmin tai huonommin Suomessa tai maailmalla. Usein ne ovat vain ”eri lailla”. Mutta noin yleisesti olen ollut huomaavinani, että ulkomaille muuton jälkeen moni suomalainen on ruvennut katselemaan vanhaa kotimaatansa paljon positiivisemmin silmin, kun ruoho ei enää tunnukaan vihreämmältä aidan toisella puolen.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 4.7.2014 at 07:48

      Kiitos, että jaksoit vielä kommentoida tätäkin 🙂 . Hyvä juttu, että mainitsit tuon sääosuuden Luxemburgissa ja myös yleisesti ottaen, että tietyillä Saksan alueillakin tuosta samasta joutuu kärsimään. Se on ihan totta, että se pimeys on kaikkein kamalinta. En voi sietää sitä. Parempi, että on vähän lunta ja valoa kuin sitä helvetin loskaa ja kaiken valon imevää pimeyttä :/. Tuo on muuten jo aika varteenotettava aurinkoisten päivien määrä :)! Colorado olisi varmasti hieno paikka asua, joten toivottavasti viihdyt siellä 🙂

      Hyvin sanottu. Harvemmin on oikeasti helppoa vertailla maita keskenään tässä mielessä. Tuntuuko itsestäsi siltä, että yhtäkkiä Suomi alkaakin näyttää paremmalta? Monillahan voi olla niinkin, että he eivät ole koskaan tyytyväisiä, joten muutto maasta toiseen ei koskaan tyydytä heitä. Siispä muutto ulkomaiden jälkeen takaisin Suomeen voikin herättää ne aivan samat ajatukset, miksi Suomesta alunperin lähtikin. Kyllähän tuo ulkomaille muutto todellakin kiehtoo, mutta onneksi sillä ei ole kuitenkaan itselläni mikään kiire :). Kunhan sentään matkustamaan pääsee ;). Kiitos arvokkaasta kommentistasi, sillä ulkomailla asuvien mielipiteet ovat erityisen tärkeitä tässä aiheessa! Mukavaa viikonloppua :).

      • Reply Jenni 4.7.2014 at 23:08

        Itse en ole havainnut muutosta asenteissani Suomea kohtaan, koska olen aina pitänyt Suomea erinomaisena paikkana asua. Veikkaan, että tähän on vaikuttanut se, että asuin jo lapsena ulkomailla perheen kanssa, joten mitenkään yllätyksenä ei siis ole tullut se, että muuallakaan ei ole elämä aina ruusuilla tanssimista. 🙂 Sen sijaan nyt on kyllä vähän arvelluttanut, tuleeko Suomeen takaisinmuuton kanssa jonkinlainen kulttuurishokki kanssa päälle, että sopeutuuko sinne kuinka hyvin – mutta sen näkee sitten aikanaan, ei ole vielä suunnitelmissa. Nyt hyvää viikonloppua tosiaan, me aletaan täällä juhlia July 4thia!

        • Reply Jerry / Pako Arjesta 5.7.2014 at 07:26

          Mielenkiintoisia mielipiteitä taas kerran, joten kiitos näistä 🙂 . Mukavaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää sinne kanssa :)!

  • Reply lena 7.7.2014 at 13:19

    Mun pitikin kommentoida tätä juttua aiemmin, nyt päädyin takaisin blogiisi ja annetaan palaa. 😀

    Lähdin siis opiskelun perässä Suomesta ulkomailla vuonna 2007. Vietin muutaman kuukauden kesistä Suomessa, loput ulkomailla ja ehdimpä kandi-maisterivuoden välissä piipahtaa 9kk Suomessa. Olen tullut siihen tulokseen, että Suomessa on kiva käydä mutta en usko että sinne asumaan enää haluan. Suomi on aina kotimaa ja tietysti kerron kaikille olevani suomalainen (täällä olon aikana on ehtinyt nähdä ja kuulla yhtä ja toista eri versioita mistä kukin on kotoisin, valitettavasti osa häpeää sitä mistä on lähtösin. Niin suomalaiset kuin muutkin) mutta se ei ole se paikka, jonne aion asettua. Tietysti tällä hetkellä tätä sanelee meidän työkuviot jne, mutta en usko että Suomeen tulisimme vaikka italiano sieltä töitä saisikin. Saattaisi saada, mutta ei se taida kannattaa mikäli urallaan haluaa edetä. Eli maailmalla mennään .

    Suomessa on kiva lomailla, tosin tein viime kuukauden aikana havainnon että kuukausi Suomessa oli itselleni liian pitkä. Silloin alkaa huomata ne syyt, miksi joskus lähti. Minulle Suomi edustaa nykyään holhousyhteiskuntaa, jossa pilkunviilaaminen vie kaikelta ajan ja järjen. Ahdasmielisyys ja ihmisten ”on vain yksi oikea tapa toimia” asenne saa minut näkemään punaista. Sekä hintataso.

    Toki on asioita, jotka Suomessa ovat hyvin. Tietysti niitä on, pitää vain oppia punnitsemaan ne oikeat asiat. Suomi on turvallinen maa, jossa palvelut pelaavat. Esimerkiksi terveyspalvelut ovat hyviä, mutta olen aina saanut nopeammin esim lääkäriajan UK:ssa. NHS toimii täällä hyvin, ainakin niillä alueilla missä olen asunut. Ja se tärkein, perhe ja ystävät. Se saa minut miettimään joka ikinen kerta. Ulkosuomalaisen elo on usein hankalaa juuri sen takia, että läheiset asuvat muualla. Olen kuitenkin onnekas sillä olen päässyt heitä näkemään Suomessa paljon ja ne tärkeimmät tulevat luokseni. TIetysti aina voisi nähdä enemmän… mutta, aina se ei ole mahdollista. Onneksi Eurooppa on tänä päivänä hyvin pieni, sen olen tässä viime vuosina ymmärtänyt.

    Meillä on asuinpaikka auki Taiwanin jälkeen, ja varmaan Lontoossa pyörähtää puoli vuotta sen jälkeen. Sanoin italianolle että olen nähnyt UK:N (täällä siis vuodesta 2007) ja en tänne tule jäämään, haluan nähdä muuta enkä ole tätä maata oikein kodikseni tuntenut. Saksa on vahva valinta ja aussit ja USAkin, mutta tietysti ongelmia on kussakin maassa.

    Äh, ajatusvirtaa tuli oikein urakalla. 😀 Mutta mitä yritän sanoa on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä. Jos haluaa lähteä kokeilemaan, niin voihan kämpän vuokrata (ali-vuokrata) vaikka puoleksi vuodeksi ja katsoa miltä tuntuu. Siinä ei menetä mitään, olen sitä mieltä että lähteminen kannattaa aina. Siinä on haastetta, mutta se palkitsee monin kerroin. 🙂

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 7.7.2014 at 16:44

      Kävi pari kertaa mielessä, että toivottavasti vielä kommentoit, koska kiinnostaisi kuulla mielipiteesi, mutten sitten viittinyt enää kysäistä asiasta :P. Kiva juttu, että päätit vielä vastata! Tällainenkin postaus toimii varmasti hyvin pienenä ”arkistona”, jos jollain muulla ihmisellä on joskus samanlaisia ajatuksia. Näistä kommenteista on sitten hyvä lukea muiden kokemuksia ulkomaista :).

      Se on varmasti ihan totta, että urallaan (lähes millä tahansa) on vaikea edetä aivan kauhean pitkälle, jos pysyttelee Suomen rajojen sisäpuolella. On jotenkin niin kiehtovaa ajatella uraa, joka vie maailman puolelta toiselle, mutta minulle se on aika kaukainen ajatus, sillä uskon pysyväni yrittäjänä koko ikäni :P. Jos (kun) joskus muutan pois Lappeenrannasta, en voisi kuvitellakaan palaavani enää tänne. Uskon, että pienikin viikonloppu täällä saisi minut ajattelemaan, että mitä helvettiä tein täällä niin monta vuotta. On paljon helpompaa pysyä jossain kuin palata jonnekin (olikohan tässä järkeä?) :).

      Ymmärrän niin hyvin tuon holhousyhteiskunnan vihaamisen! Juurikin Suomen poliittiset ja valtiolliset piirteet ovat alkaneet vaikuttamaan vahvasti siihen, että haluaisin pois täältä. Sitäkin enemmän ärsyttävät erityisesti tuo hintataso ja järkyttävät verot. Tuntuu siltä, että Suomessa pyritään pitämään kaikki näkymättömän viivan alapuolella. Kukaan ei saa nousta sieltä, vaikka tekisi kuinka ahkerasti töitä. Välillä kuitenkin joku vahingossa pääsee ylittämään viivan, mutta sitä ei hyvällä katsota :/.

      Pelkästään yksi matka maailman toiselle laidalle sai minut ymmärtämään, että Eurooppa on kaikessa rehellisyydessään todella pieni paikka :). Ja voi olla hyvinkin mahdollista, että näet läheisiäsi useammin, kun asut ulkomailla kuin silloin, jos asuisit esimerkiksi 300 kilometrin päässä. Näen itse yhtä parhaista ystävistäni ehkä 4 kertaa vuodessa, vaikka molemmat asumme Suomessa. Toisia saatan nähdä kerran kahteen vuoteen. Siispä se etäisyys on harvoin mikään este.

      Hyvä, että tiedät, ettei nykyinen kotimaasi välttämättä sovi sinulle. On hienoa, että uskaltaa yrittää erilaisia asioita ja paikkoja :). Nuo kuulostavat kaikki hyviltä valinnoilta. Australia ei itselläni ole listalla ehkä siksi, että se tuntuu olevan jotenkin liian kaukana muusta maailmasta. Siispä matkustaminen sieltä muualle olisi ehkä hieman hankalaa omasta mielestäni :). Mutta varmasti nuo kaikki ovat oivia asuinmaita.

      Kiitos todella paljon näistä mielipiteistäsi ja kokemustesi kertomisesta! Tällainen aina rohkaisee ottamaan seuraavan askeleen :).

    Leave a Reply