Laatumatkailu

Kun tavallinen ei enää riitä

11.2.2018

Kuten mainitsin ohimennen viime postauksessani, olen joutunut yöpymään vuoden sisään tietyistä syistä sellaisissa hotelleissa, joita en itse valitsisi. Tämä on kuitenkin tarjonnut minulle mahdollisuuden huomata tavallisten hotellien ja luksushotellien väliset erot, jotka pääsevät helposti unohtumaan, kun on tottunut tiettyyn tasoon jo vuosien ajan. Monet näistä eroista voivat vaikuttaa pieniltä sellaisten mielestä, ketkä eivät käytä luksushotellien palveluita tai eivät muuten vain arvosta hotellien yksityiskohtia, mutta minulle ne ovat merkittäviä.

Saapuminen ja vastaanotto

Palais Hansen Kempinski – Wien

 

Tavalliseen hotelliin saavutaan, minkä jälkeen kirjaudutaan sisään ja homma on sitten siinä. Mikään ei jää erityisesti mieleen. Hotelliin ollaan selvästi tultu joko liikeasioissa tai sitten vain nukkumaan. Ei ihme, että jotkut pitävät hotelleissa yöpymistä pakollisena pahana.

Luksushotelliin saavutaan toisin. Auton kaartaessa hotellin eteen silinterihattuinen ovimies avaa oven ja vieras astuu punaiselle matolle, jossa on isolla hotellin nimi ja logo. Pikkolot nappaavat laukut huomaamattomasti ja vievät ne valmiiksi odottamaan huoneeseen. Sisäänkirjautuessa ei suinkaan jonoteta kuin sopulit vaan asiakas laitetaan istumaan pehmeälle sohvalle samalla, kun hänelle tarjotaan juotavaa. Sisäänkirjautumisprosessi on rennompi ja ylellisempi. Joissain hotelleissa ei tarvitse edes odotella aulassa, vaan kaikki tämä hoidetaan oman sviitin suojissa. Asiakaspalvelun taso huokuu ystävällisyyttä ja tärkeyttä. Hommat hoidetaan tyylillä.

Esimerkiksi Okinawan Ritz-Carltoniin saapuessamme meidät ohjattiin istumaan mukaville sohville sillä aikaa, kun vastaanottovirkailija hoiti varsinaisen sisäänkirjautumisen. Tarjolle tuotiin paikallista terveysjuomaa ja kosteat pyyhkeet, joiden avulla saimme virkistäytyä matkan jälkeen. Kaikki olivat ystävällisiä, meidät tunnettiin nimeltä jo siitä hetkestä, kun astuimme hotelliin ja jos teimme jonkin pyynnön, se toteutettiin viipyilemättä.

Huone

Hotel Haven – Helsinki

Kun astuu tavalliseen hotellihuoneeseen, sen kyllä huomaa. Siinä ei ole mitään erityistä. Huoneessa on sänky, mahdollisesti seinään kiinnitetty kirjoituspöytä, telkkari ja yksi tuoli. Kaikki huokuu sitä, että siellä vain nukutaan… eikä edes kauhean hyvin. Käytetyt materiaalit ovat edullista lastulevyä, sänky on muhkurainen ja muodoton, ilmastointia ei voi itse säätää ja siisteystasossa on parantamisen varaa. Kaikkialta löytyy tummia hiuksia, pölyä ja roskia. Kaikki kunnioitus huonetta ja hotellia kohtaan katoaa tässä vaiheessa, joten moni ei varmastikaan välitä, miten huonetta pahoinpidellään vierailun aikana. Tästä syntyy kolhuja, lohkeamia, naarmuja ja pieniä vaurioita huoneeseen. Ai niin, eikä pidä unohtaa äänieristystä, jonka takia huoneeseen kuuluu niin parin korttelin päässä olevan yökerhon jumputus kuin naapurihuoneen Peran piereskely. Hyvää yötä.

Hotel Haven – Helsinki

Taas kerran ystäväni luksushotelli pelastaa. Luksushotellin huoneeseen astuessa ovella saattaa tulla vastaan mieto ja mukava signature-tuoksu, jollaisista monet hotellit ovat tunnettuja hotelli-intoilijoiden keskuudessa. Huoneet ovat usein isompia kuin tavallisissa hotelleissa. Yleensä koot lähtevät noin 30 neliöstä ja jatkuvat jopa satojen neliöiden sviitteihin asti. Huonekalut ovat painavia ja laadukkaita, mutta onneksi niitä ei tarvitse siirrellä, koska niille on selvästi valittu paikat jonkun minua fiksumman suunnittelijan toimesta. Valtava, muhkea sänky on juuri sopivan pehmeä, mutta napakka, jotta se takaa täydelliset yöunet. Tyynyt valitaan omalta listaltaan, joten jokainen löytää varmasti itselleen sopivimman.

Waldorf Astoria – Berliini

Illalla hotellille palatessa huoneessa on tehty turndown-service, eli verhot on vedetty ikkunoiden eteen, valaistusta on himmennetty, sängyn molemmille puolille on aseteltu valkoinen pyyhe ja kylpytossut. Sänky on avattu valmiiksi ja yöpöydille on tuotu vesipullot. Kylpyhuone on siistitty uudestaan ja sinne on saatettu tuoda esimerkiksi ruusu, kuten Hotel Kämpissä on tapana.

Kylpyhuone

Ritz-Carlton Okinawa

Tavallisen hotellin kylpyhuone on ankea paikka. Loisteputkivalo, kliiniset kaakelit ja kulahtanut olemus. Ekstrat kuten vanupuikot, vanulaput, kammat ja kaikki on jätetty pois. Suihku ja amme on yhdistetty, jos ammetta sattuu löytymään. Veden leviäminen yritetään estää parhaansa mukaan suihkuverholla tai pienellä lasiseinällä, jonka takia vesi leviää ympäriinsä. Seinässä on iso pumppupullo, josta saa all-in-one pesuainetta. Kun vedenpaineen ja lämpötilan kanssa taistelun jälkeen saa itsensä puhtaaksi jossain vaiheessa, on aika kuivautua hiuksia täynnä olevaan pyyhkeeseen, joka menee heti läpimäräksi. Sitten hipsitään paljain jaloin pyyhe päällä huoneeseen, jonka kokolattiamatto on täynnä hiekkaa ja murusia. Lievästi ketuttaa, koska ilmastointi puhaltaa edelleen kylmää, vaikka sitä on yrittänyt kuinka tökkiä eri suuntiin.

Waldorf Astoria – Berliini

Luksushotellissa kaikki on taas toisin. Kylpyhuone on tehty laadukkaasta marmorista, lattia on lämmitetty ja valaistuksen tarkoituksena on korostaa sopivia alueita ja luoda ylellistä tunnelmaa. Amme on erillään suihkusta, joka on puolestaan omassa huoneessaan lasioven takana. Suihkun vesi ei siis leviä kylpyhuoneen puolelle. Vedenpaine ja lämpötila ovat tasaisia ja katosta löytyy luultavasti sadesuihku, jonka alla olisi kiva oleskella pidempäänkin. Suihkussa, lavuaarin luona ja kylpyammeen laidalla on omat erilliset pullonsa erilaisia tuotteita, kuten suihkugeeliä, shampoota, hoitoainetta, kylpyvaahtoa ja käsisaippuaa. Kaikki nämä tuoksuvat ja tuntuvat niin hyviltä, että niitä on pakko viedä kotiinkin.

Hotel Kämp – Helsinki

Kylpyhuoneesta saattaa löytyä yhden sijaan kaksi lavuaaria ja esimerkiksi peiliin upotettu telkkari. Eikä pidä tietenkään unohtaa niitä lämpimiä kylpytohveleita ja muhkeaa kylpytakkia, jotka on kiva pukea ylle suihkun tai kylvyn jälkeen. Kyllä, myönnän tykkääväni vaahtokylvyistä samppanjalasillisen kera, minkä jälkeen haluan ehdottomasti kietoutua lämpimään kylpytakkiin ennen kuin hyppään sänkyyn lukemaan kirjaa tai katselemaan telkkaria. Ai niin, ja niitä pyyhkeitähän on vähintään neljä isoa, pari keskikokoista ja kourallinen minipyyhkeitä, ja kaikki ovat erittäin laadukkaita.

Kempinski – Wien

Aamiainen

Hotel Haven – Helsinki

En tykkää syödä buffeteissa enkä yleisesti ottaen syökään niissä koskaan, jos ei ole ”pakko”. Olen liian tarkka hygieniasta ja tiedän, että useimmat muut eivät ole sitä, joten buffetit eivät sovi minulle. Hotellien aamiaiset ovat kuitenkin ainoa poikkeus, jonka teen.

Tavallisessa hotellissa syöminen ei ole kuitenkaan nautinto. Astiat ovat kuluneita ja niistä löytyy usein pinttynyttä likaa. Ruoassa kilpaillaan määrällä, ei laadulla, joten munakokkeli tehdään siitä ihme jauhoseoksesta, pekonit paistetaan kehnosti ja leivokset ovat pahvia. Voi löytyy siitä yhdestä kiposta, joka on täynnä leivänmuruja edellisten jäljiltä. Myös hillo tarjoillaan isosta kulhosta, jonka lusikkaa olen nähnyt jonkun joskus nuolevan hotellissa… nam. Mehut ovat mauttomia ja laihoja tiivisteitä. Jos erikoiskahveja tai omeletteja on tarjolla, niistä pitää maksaa ekstraa. Kahvia ja teetä (jota saa vain pusseissa) ei tarjoilla pöytiin, vaan ne pitää hakea itse. Kaikkialla on hälinää, likaista ja kiireistä. Sillähän se päivä lähtee käyntiin.

Grand Hotel du Palais Royal – Pariisi

Luksushotellin aamiaisella ollaan kuin hienossa ravintolassa, jossa on valkoiset pöytäliinat ja tyylikkäästi pukeutuneet tarjoilijat. Ai niin, yleensähän nuo aamiaiset tarjoillaan juurikin niissä hotellien hienojen ravintoloiden tiloissa. Taustalla soi jazz tai jotain muuta rauhallista, kuten pianonsoittoa. Tarjoilija ohjaa asiakkaat sopiviin pöytiin ja kysyy, millaista kahvia tai teetä saisi olla. Erikoiskahvit onnistuvat, vihreä tee valmistetaan lehdistä ja se tarjoillaan hopeisesta teekannusta. Ja samppanjaakin on tietysti tarjolla, jos se maistuu aamulla – ja minullehan se maistuu.

Ruoassa on panostettu laatuun ja usein myös määrään, jotta kaikki löytävät mieleisensä. Hunaja on laitettu esille kennossa, ei purkissa. Hillot löytyvät valmiiksi pöydästä avaamattomissa pikkupurkeissa ja noutopöydän voit ovat yksittäispakattuja. Mehut ovat tuorepuristettuja ja kaikki leivokset ovat uunituoreita ja kuohkeita. Pöydässä odottaa puhtaat aterimet, joita ei tarvitse hakea buffetista eikä yrittää vetää irti siitä hemmetin tötteröstä, johon ne on tungettu yleensä niin tiukasti, että yhden haarukan vetäessä kaikki tippuvat pöydälle.

Kempinski – Wien

Aamiaisravintola tarjoaa näkymän rannalle, lumihuippuisille vuorille tai kaupungin ylle, toisin kuin tavallisissa hotelleissa, joissa aamiaistila on tungettu sinne, minne se on mahtunut. Jos jostain syystä buffetin valtava valikoima ei riitä, kokkia voi pyytää paistamaan erikoisomeletin tai vaikkapa vohveleita, jos siltä tuntuu. Kaikki järjestyy, koska onhan asiakas sentään maksanut kunnon hotellikokemuksesta, ei pelkästä yöpaikasta.


Ymmärrän edelleen, miksi monetkaan eivät halua maksaa paremmasta hotellista, kun pelkkä nukkumapaikkakin riittää. Itse kuitenkin näen hotellin isona osana matkaa, mikä määrittää paljoltikin sen, millaisella fiiliksellä lähden hotellin ovesta ulos tutkimaan kaupunkia jokainen aamu. Jos hotellivalinta on onnistunut, koko matka tuntuu huomattavasti paremmalta. Aion siis jatkossakin sijoittaa tähän itselleni tärkeään asiaan ja nauttia täysillä jokaisesta lomahetkestäni ylellisyyden ympäröimänä, koska juuri sen eteen teen niin kovasti töitä.


Jos haluat nähdä enemmän kuin mitä blogissa näytetään, kannattaa laittaa Instagram ( @escapemundaneblog ) ja Facebook-sivu ( www.facebook.com/PakoArjesta ) seurantaan, sillä niissä kerrotaan ja näytetään asioita, mitä ei koskaan päädy blogiin asti (esimerkiksi muokkaamatonta videota hotellista heti sinne saavuttuani tai muuten vain arkisempia asioita).

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Kthetraveller 11.2.2018 at 19:47

    Mitäpä tuohon lisäämään. Veit sanat suustani. Kaikki tosiaan alkaa jo siitä hetkestä, kun kurvaa hotellin eteen kyydillään. Ja unohdit tuosta vielä ne hotellin heipat. Monasti esimies saattaa autollekin ja ehkä antaa jotain pientä lähtiäisiksi, vaikkapa ihan vain vesipullot. Parasta.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 11.2.2018 at 22:14

      Kiva kuulla, että pystyit samaistumaan jollain tavalla :). Tuo on totta! Enpä muistanutkaan tuota. Ritzissä ja muistaakseni Pariisin Grand Hotel du Palais Royalissa kävi noin, mutten muista, olenko kokenut samaa muualla, joten sen takia se ei varmaankaan noussut mieleen kauhean tavallisena juttuna. Mutta opin pikkuhiljaa valitsemaan näitä parempia hotelleja, joissa noinkin voi käydä ;).

  • Reply Saana | Live now – dream later 12.2.2018 at 08:43

    Voi Pera… ? Ehkä vähän karrikoidusti kirjoitettu teksti siinä mielessä, että vaikka moneen ”tavishotellin” ongelmaan olenkin törmännyt, ei ne nyt ihan kaikkialla sentään päde (luojan kiitos!). Mutta pointti tuli hyvin selväksi ja osuvasti ilmi. Itse majoitun normaalisti tällaisessa tavishotellissa, ja se johtuu nimenomaan siitä, että en matkusta uuteen kohteeseen hotellissa löhöilleksäni vaan kohteeseen tutustuakseni. Siksi en ole myöskään valmis maksamaan majoituksesta montaa sataa euroa per yö (jos rahaa olisi kuin roskaa, niin toki, mutta kun ei ole). Tämä pätee varsinkin lyhyillä 2-3 päivän reissuilla, kun aikaa itse kohteeseen ei muutenkaan ole liikaa. Muistan yhden kerran muutaman vuoden takaisella Englannin-reissulla, kun oltiin Danielin perheen luona Essexissä ja päätettiin sitten viime hetkellä tehdä yhden yön pikavisiitti Lontooseen ihan vaan huvin vuoksi. Varattiin samana päivänä hotelli, ja tuplabuukkauksen takia saatiin sisäänkirjautuessa huonetason korotus hulppeaan 2-kerroksiseen sviittiin, mistä löytyi jacuzzit sun muut prameat höysteet. Mites siinä kävikään? No, eipä maltettu lähteä ulos hotellihuoneesta, vaan päädyttiin viettämään koko ilta siellä luksuksesta nauttien. Eikä siinä tietysti mitään vikaa ole, mutta jos kyseessä olisi ollut joku itselle ennestään tuntematon kohde, olisi takuulla harmittanut jälkeenpäin etten nähnyt kohteesta muuta kuin pramean hotellihuoneen. Lontoossa on kuitenkin sattuneesta syystä tullut käytyä sen verran monta kertaa, että annoin itselleni luvan nauttia hulppeasta huoneesta. Mutta tässä on kuitenkin se oma pointtini, miksi yleensä valitsen edullisemman tavishuoneen. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, mieluiten valitsen yksityisen ylläpitämän uniikin majatalon, b&b:n tai pienen perhehotellin. Niidenkin joukosta löytyy edullisesti todellisia aarteita, kuten on käynyt mm. Islannissa, Englannissa, Walesissa, Pohjois-Irlannissa, Tukholmassa… Mutta kukin reissaa tyylillään, ja se onkin blogeissa niin hienoa. Näin me tarkan markan vartijatkin päästään kurkistamaan luksushotellien seinien sisään! 😉

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 12.2.2018 at 10:01

      Pera on Pera :P. Olet ihan oikeassa, että kirjoitin tämän hieman kärjistetysti, mutta teksti olisi lähtenyt ”lievästi” rönsyilemään, jos en olisi voinut yleistää tätä näin. Esimerkiksi monessa Solo Sokos Hotellissa ei ole moniakaan näistä ongelmista, vaikka ne ovatkin ”tavallisia” hotelleja, mutta parissakin paikassa olen kohdannut näihin samoihin ongelmiin, joten tiedän, että ne ovat melko yleisiä. Ja ymmärrän tosiaan tuon, ettei majoitukseen halua panostaa kauheasti, jos siellä ei tule vietettyä aikaa. Sanoisin oikeastaan, että turhahan siihen onkaan laittaa rahaa, jos siellä tosiaan käy vain nukkumassa. Vaikka reissussa ollessamme vietämme yleensä koko päivän kaupungilla aamusta iltaan, on silti kivaa palata hienoon hotellihuoneeseen ja rentoutua kunnolla pari tuntia. Eli meillä ei onneksi jää kohteet näkemättä, vaikka hienoissa hotelleissa ollaankin :). Mutta uskon, että teit oikean valinnan, kun päätit nauttia kunnolla siitä hulppeasta hotellihuoneesta ;).

      Ja en todellakaan jaksaisi lukea aina samoja juttuja muiden blogeista, eli mieluusti luen juttuja laidasta laitaan sen sijaan, että kaikki olisi pelkkää luksusta. Kuten sanoit, on hienoa päästä kurkistamaan toisten matkustustyyliin blogitekstien kautta 🙂

  • Reply Heidi / Auringon alla 12.2.2018 at 09:53

    Ihana postaus, sai kyllä naurahtelemaan heti maanantaiaamusta, vaikka vauvan takia olenkin ollut valveilla jo viidestä lähtien (aargh). Ihan totta kaikki nuo huomiot halvemmista hotelleista, ja minähän sen tiedän, kun niissä lähes poikkeuksetta majoitun 😀 Joskus kyllä panostamme vähän enemmän, mutta emme koskaan oikeastaan varsinaiseen luksustasoon. Suosikkejani ovat viime vuosina olleet vanhat hotellit, jotka ovat joskus aikoinaan olleet hienoja, mutta nykyään vähän nuhruisia ja sen myötä edullisempia. Tai joku neljän tähden taso, johon budjetti venyy ongelmitta, mutta sillä välttää jo monet noista halvempien hotellien ”ongelmista” 🙂 Joskus suunnittelen ihan tosissani jotain oikeaa luksusta, edes yhdeksi yöksi, mutta vielä koskaan en ole saanut lopulta painettua varaa-nappulaa.

    Tästä tuli mieleeni, että mites teillä kotona, luotteko myös sinne luksushotellitunnelmaa erinäisillä (pienilää) tasokkailla valinnoilla? Itse saan aina välillä inspiraation esim. kylppäriin tai makuuhuoneeseen juurikin hotelleista, sen ruusunhan voi ostaa myös omaa kylppäriä koristamaan tai vaikka superihanat kylpytakit (pohdin tätä juuri nyt sen takia, että kylpytakkimme ovat menossa vaihtoon, ja lisäksi kun vauvan takia joudun nyt olemaan enemmän kotona kuin ikinä, enkä ole päässyt yöpymään hotellissa sitten viime syksyn). Sänky pitäisi myös upgreidata mukavammaksi!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 12.2.2018 at 10:10

      Olipa kiva kuulla, Heidi! Kiitos kommentistasi :). Vaikka ehkä se ei ollut niin kivaa, että jouduit heräämään niin aikaisin x).

      Vanhat hotellit voivat olla varmasti todella hienoja! Ja kolmen tähden hotelleistakin voi löytyä hienoja yksilöitä, eli kyllähän tämä teksti oli aika kärjistetty ihan tarkoituksella. Neljän tähden hotellit ovat usein jo lähes luksustasolla, eli niissä ei tosiaankaan ole mitään vikaa. Itsehän yövyin lähes aina neljän tähden hotelleissa vielä pari vuotta sitten. Kannattaa ehdottomasti testata joskus jotain huippuhotellia, jos sellainen kiinnostaa. Ei se yksi yö kuitenkaan maksa niin kamalasti – varsinkin, jos valitsee kohteen, jossa 5 tähden hotellit ovat hieman edullisempia.

      Asumme vuokra-asunnossa, joten esimerkiksi pintamateriaaleihin ei päästä vaikuttamaan, mutta muuhun kylläkin panostetaan. Eli huonekalut, koriste-esineet, elektroniikka ja kaikki on aina mieluummin laadukasta. Kyllä meillä silti Ikeaakin on vaikka kuinka paljon, sillä sieltäkin löytyy yllättävän kestävää ja laadukasta tavaraa :). Vaimoni Tiia on muutenkin todella tarkka esteetikko, eli meillä on aina todella siistiä ja kodikasta. Muutimme pari kuukautta sitten uuteen asuntoon, jossa on onneksi valittu myös pintamateriaalit huolella, eli nykyään meillä on sellainen hotellikylpyhuone, josta tykkään todella paljon. Jos haluat nähdä vähän, miltä meillä näyttää, voit seurata Tiiaa Instassa ( @blackpluswhiteisgrey ), sillä Tiia tykkää laittaa sinne sisustuskuvia ja sellaisia. Tiia antoi minulle pari kuukautta sitten lahjaksi ihan mielettömän kivan Balmuirin muhkean kylpytakin, jota käytän päivittäin :D! Eli suosittelen sitä todella lämpimästi. Ja sänky on koko kodin tärkein huonekalu, eli kannattaa satsata siihen ihan kunnolla. Moni kehuu Tempuria, mutta meillä on edullisempi Askon Airflow-sänky, joka muistuttaa Tempuria.

  • Reply EA 12.2.2018 at 15:03

    Ihanan kärkästä tekstiä Jerry! Päivän piristys! Kiitos!

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 12.2.2018 at 15:12

      Kiitos, EA! Kiva kuulla, että pidit :). Pidän tämän jatkossakin mielessä, että ehkä välillä on parempi kirjoittaa näinkin, eikä aina niin ”asiallisesti”.

  • Reply traveldreamer17 8.3.2018 at 10:46

    Minä olen kyllä jotenkin niin keski-ikäistynyt, että nautin matkaillessa vähän paremmista hotelleista. Kaikki Helsingin luksushotellit ovat kyllä ihania ja sellaista hemmottelua kaipaa välillä. Ulkomaanmatkoilla viiden tähden hotelleihin emme kyllä yleensä panosta, mutta kyllä nykyään neljä tähteä on se, josta lähden hotellia etsimään. Mieluummin kuitenkin menen useammin reissuun kuin vain harvoin ja luksustasolla. Ja kun usein mukana matkustaa koko perhe, niin hintakin moninkertaistuu. Vähän jännäsin, kun lähdettiin Malediiveille tällä kertaa paikallissaarten majoituksiin, että mitä tasoa voi guest houseilta odottaa. Yllätyksekseni ne olivat kuitenkin uusia ja siistejä, vaikkeivat toki luksusta. Palvelu oli kuitenkin viiden tähden luokkaa tervetuliaisjuomineen ja kosteine pyyhkeineen. Asiakasta kuunneltiin ja joustettiin ja räätälöitiin.
    Luulen, että itselläni vaikuttaa sekin tuohon matkustustasoon, että kun kotona kaikki on tasokasta, niin tuntuisi hassulta matkustaa tosi vaatimattomasti.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 8.3.2018 at 18:19

      Toivottavasti se ei ole automaattisesti keski-ikäistymisen merkki, koska itse en ole vielä edes 30-vuotias xD. Helsingissä on tosiaan todella tasokkaita hotelleja, mikä on hieno asia. Ennen matkustin aina neljän tähden hotelleissa, mutta nykyään sen pitää yleisesti ottaen olla aina viisi tähteä, vaikkakin poikkeuksiakin on. Esimerkiksi tulevalla Japanin matkallamme yövymme kahdessa Hiltonissa, jotka ovat tasokkaita neljän tähden hotelleja. Onneksi sitä tasapainotetaan 5 tähden Ritz-Carltonilla :).

      Hienoa kuulla, että peloista huolimatta nuo Malediivien majoitukset osoittautuivat onnistuneiksi valinnoiksi! Asiakaspalvelu on todella tärkeää, joten jos se oli kohdallaan, pienempikin tähtimäärä voi riittää hienosti. Olen täysin samaa mieltä. Kaikki eivät tietenkään jaksa panostaa kotiin, joten miksi he panostaisivat sitten matkailuunkaan? Mutta meilläkin panostetaan esimerkiksi siisteyteen ja laatuun, joten en näe mitään järkeä siirtyä tasoa alemmaksi, kun olemme lomalla.

      Kiitos kommentistasi :)!

    Leave a Reply