Ajatuksia Kaupungin esittely Kokemuksia Pako Arjesta

Rauhallinen Yoyogi ja hektinen Shibuya – Tokio osa 2

4.3.2014
Yksi Yoyogi-puiston porteista (torii)

Yksi Yoyogi-puiston porteista (torii)

On aika jatkaa Tokion reissua seuraavalle alueelle. Tänään vuorossa ovat Yoyogi-puisto ja Shibuya. Yoyogi on valtava puisto, joka sijaitsee Shinjukun ja Shibuyan välissä (Shinjuku pohjoisessa ja Shibuya etelässä). Yoyogin kaakkoispuolelta pääsee tunnetulle Harajukun alueelle, jota käsittelen näillä näkymin seuraavassa postauksessani.

Yoyogin puistoon on monta sisäänkäyntiä, mutta jokaisessa niistä on valtava puinen portti ”torii”, josta kuljettaessa kumarretaan kerran. Portti merkitsee siirtymistä tavallisesta maailmasta pyhälle alueelle. Kohdemaassa tulee aina kunnioittaa paikallista kulttuuria ja tapoja, joten jokaisen matkailijan tulisi opetella edes tärkeimmät tavat, jotta ei vahingossa loukkaa ketään ajattelemattomuudellaan. Portilla kumartaminen ei ole välttämättömyys, mutta on hauskaa toimia paikallisten tavoin :). Yoyogilla on ollut tärkeä merkitys niin toisen maailmansodan aikaisena Yhdysvaltojen armeija-alueena kuin vuoden 1964 kesäolympialaisissakin, mutta sen merkittävin tarkoitus on toimia jokaisen tokiolaisen takapihana.

Puisto on kävelymatkan päässä mm. Shinjukusta ja Shibuyasta, mutta sinne pääsee helposti myös menemällä metrolla Yoyogi-asemalle (Shinjukusta tultaessa) tai Harajukun asemalle (Shibuyasta tultaessa).

Yoyogi-puiston puhdistautumisalue ennen Meiji Jingua

Yoyogi-puiston puhdistautumispaikka (temizuya) Meiji Jingun ulkopuolella

Useimmiten jokaisen Shinto-pyhätön ulkopuolta löytyy vähintäänkin yksi temizuya, jossa voi puhdistautua ennen pyhättöön menemistä. Tämän yksilön luona oli englanninkieliset ohjeet puhdistautumisrituaalin suorittamiseksi. Tiia luki ohjeet ja minä toimin niiden mukaisesti. Puiseen kauhaan otetaan vettä, jolla puhdistetaan molemmat kädet vuorotellen. Sitten puhdistetaan suu ja lopulta itse kauha. Pidän tällaisista pienistä kokemuksista erityisesti siksi, että niiden kautta tunnen pääseväni syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Nämä ovat tietysti kivoja lisäyksiä ”been there, done that” -listoille ;).

Meiji Jingun pyhättö Yoyogi-puistossa

Meiji Jingun -pyhättö Yoyogi-puistossa

Valitettavasti tästä kuvasta ei käy ilmi kuinka vaikuttava Meiji Jingun -pyhättö todellisuudessa on. Pyhättö rakennettiin vuonna 1912 kuolleen Japanin keisarin ja hänen keisarinnansa kunniaksi. Valitettavasti alkuperäinen rakennelma tuhoutui toisessa maailmansodassa, joten se rakennettiin uudelleen vuonna 1958. Meiji Jingu on erittäin suosittu turistikohde, mutta se on myös paikallisten suosiossa erityisesti häitä järjestettäessä.

Hääseurue Meiji Jingulla

Hääseurue Meiji Jingulla

Tiia sai napattua tämän ”salakuvan” hääseurueesta.

Yksi Yoyogin lukuisista "poluista"

Yksi Yoyogin lukuisista ”poluista”

Yoyogia halkoo valtavat polut, tai enemmänkin tiet, joita kulkee kaikkialla. Toisella käynnillämme ilma oli melko lämmin, joten puut muodostivat erittäin mukavan varjon syksyiselle auringonpaisteelle. En ollut tottunut suurkaupunkeihin, joten olin pitänyt raikasta ilmaa itsestäänselvyytenä matkaan asti. Tokion ilma on kokoonsa nähden laadukasta, mutta siitä huolimatta puistoon saapuessa huomasi selvän eron ilmanlaadussa ja raikkaudessa. Nyt ymmärrän paremmin, miksi japanilaiset rakastavat mm. Suomea ja maamme luontoa.

Yoyogi on suosittu paikka sunnuntaisin

Yoyogi on suosittu paikka sunnuntaisin

Tämä valtava puisto on paikallisten suosiossa erityisesti sunnuntaisin, jolloin useat suuntaavat suurille viheralueille piknikille tai katsomaan mm. esiintyviä Elvis-imitaattoreita (joita emme valitettavasti löytäneet mistään). Satuimme näkemään osan perinteisestä japanilaisesta esityksestä, joka oli melko vaikuttava. Luulisin, että tarina kertoi alkoholismista, joka ruumiillistui pelottavana hirviönä, mutta kielimuurin takia en ole tulkinnastani niin kovinkaan varma 🙂

Sydämiltä näyttäviä lehtiä puunrungossa Yoyogissa

Sydämiltä näyttäviä lehtiä puunrungossa Yoyogissa

Spottasin myös tällaisia sydämenmuotoisia lehtiä monien puiden rungoissa.

Muinaisia sake-tynnyreitä Yoyogin polulla

Muinaisia sake-tynnyreitä Yoyogin polulla

Erään puistotien varrella oli pitkä rivi suuria saketynnyreitä. Näitä tynnyreitä kutsutaan nimellä kazaridaru, joka tarkoittaa koristetynnyriä. Sakella on samalla tavalla pyhä merkitys Japanissa kuin meillä ehtoollisviinillä. Sake tehdään riisistä, ja japanilaiset uskovat, että jokaisessa riisinjyvässä asuu seitsemän jumalaa. Uskoisin, että tämä voisi olla osatekijä saken pyhyyteen.

Yoyogi ei ole välttämätön kohde turistille, jos aika on tiukilla, mutta suosittelen sitä silti lämpimästi. Puisto tarjoaa hienon kontrastin Tokion ahtaille kaduille ja kiireiselle elämäntyylille. Puistossa voisi viettää mielellään enemmänkin aikaa. Erityisesti kirsikankukinnan (hanami) aikaan Yoyogi-puisto on varmasti henkeäsalpaavan kaunis.

 

SHINJUKU

Shibuyan risteys arkipäivänä

Shibuyan risteys arkipäivänä Starbucksista kuvattuna

Tuijotan tien toisella puolella odottavaa ihmismuuria. Takanani seisova joukkio valmistautuu lähtemään liikkeelle pysäyttämättömän aallon tavoin. Tuijotan liikennevaloja. Punainen… keltainen… VIHREÄ! Jalankulkijat vyöryvät risteykseen roomalaisen armeijan kaltaisena rivinä. Juuri kun vastakkaiset seinämät ovat kohtaamassa toisensa, jokainen löytää oman paikkansa rivistön väleistä, jolloin massa sulautuu yhdeksi. Tämä on Tokion hallittua kaaosta. Tämä on Shibuya!

Yoyogin rauhallisesta puistosta on hyvä suunnata Shibuyan neonvalojen loisteeseen. Shibuya on aikamoinen vastakohta Shinjukulle, jonka asialliset pukumiehet vaihtuvat ainutlaatuisesti pukeutuviin, erittäin muodikkaisiin nuoriin. Shibuya on Japanin muodin keskus erityisesti nuorisomuodin suhteen ja se käy heti selväksi katukuvasta. Asialliset vaatteet saavat väistyä värikkäiden muotiluomusten tieltä.

Jokainen Tokion kaupunginosa on kuin oma kaupunkinsa ominaisine piirteineen. Shibuya on Tokion lyömätön keulakuva. Jos olet joskus nähnyt pätkän Tokiosta elokuvissa tai mainoksissa, olet luultavasti nähnyt juuri Shibuyan. Useimpien Tokio-mielikuva muodostuu Shibuyan loppumattomista ihmismassoista, melusta ja neonvalokylteistä. Tämä alue nousi ehdottomasti matkani top kolmoseen, mutten olisi halunnut hotellia Shibuyasta juuri tämän tajuttoman hektisyyden suhteen. Shibuya sopisi erityisesti kavereista muodostuvalle bileporukalle, muttei välttämättä rauhallisuutta kaipaavalle pariskunnalle.

 

Valojen vaihtumisen odottamista Shibuyan risteyksessä

Valojen vaihtumisen odottamista Shibuyan risteyksessä. Japanilaisittain: leady… setto… go!

Shibuyan risteys ennen valojen vaihtumista...

Shibuyan risteys ennen valojen vaihtumista…
... Shibuyan risteys valojen vaihtumisen jälkeen

… Shibuyan risteys valojen vaihtumisen jälkeen

Yllä olevista kuvista saa jonkinlaisen käsityksen maailman vilkkaimman risteyksen ihmisvilinästä. Jalankulkijoiden valojen vaihtuessa vihreäksi risteys katoaa näkyvistä ja muuttuu ihmisten valtaamaksi aukioksi. Tuossa massassa liikkuminen on sanoinkuvaamaton kokemus, joka on ehdottomuus jokaiselle Tokiossa kävijälle. Et ole käynyt Tokiossa, jos et ole käynyt tuossa risteyksessä. Tämä kyseinen paikka on näkynyt monessa elokuvassa ”Lost in Translationista” ”The Fast and the Furious: Tokyo Driftiin”. Ylimmäinen Shibuya-kuva on otettu risteyksen Starbucksista, joka on sekin yksi maailman vilkkaimmista Starbucks-kahviloista (Tokio tekee asiat suuren maailman malliin). Kyseinen kahvila on erittäin suosittu risteyksen katselijoiden keskuudessa, koska suurista ikkunoista avautuu esteetön näkymä koko alueelle. Juuri tämän takia istumapaikan löytäminen on lähes mahdotonta, joten kävimme nopeasti vain nappamassa pari kuvaa ja jatkoimme matkaa. Sillä aikaa ehdimme näkemään mm. pienillä Mario Cart -mikroautoilla ajavia Mario-hahmoja, kuten Marion, Luigin ja Peachin. Upea näky keskellä autojen vilinää :). Löysimme sattumalta Onnin kanssa paremman kuvauspaikan Starbucksin vastapäätä sijaitsevan Tokyu-tavaratalon ylemmästä kerroksesta, josta iltakuvatkin on otettu.

Jatkuva ihmismassa Shibuyan teillä. Ps. löysin Waldon

Jatkuva ihmismassa Shibuyan teillä.
Ps. löysin Waldon

Shibuyan ”pienemmätkään” kadut eivät varsinaisesti huutaneet tyhjyyttään. Ihmisiä oli aivan kaikkialla, ja lähes jokainen ravintola ja kahvila oli täynnä jatkuvasti.

Love Hotel Hill, Shibuya - Hinnasto

Love Hotel Hill, Shibuya – Huonevalikoima

Shibuyan nähtävyyksiin kuuluu myös Love Hotel Hill, joka on kuuluisa nimensä mukaisista hotelleista. Japanin hektinen elämäntyyli ei jätä pahemmin aikaa suhteen ylläpitämiselle, joten love hotellit ovat erittäin suosittuja. Kyseisissä paikoissa kaikki hoidetaan anonyymisti näkemättä hotellin työntekijöitä. Erikoiset teemahuoneet valitaan näytöiltä ja niistä maksetaan yleensä tuntiperusteisesti. Hotellit on siis tarkoitettu erityisesti pieniä ”lepohetkiä” varten, mutta jotkut budjettimatkailijat käyttävät huokeasti hinnoiteltuja huoneita myös pidempiaikaisesti. Ilmeisesti monetkaan hotellit eivät hyväksy samaa sukupuolta olevia pareja eivätkä yksinäisiä leposijan etsijöitä, mutten tiedä näiden tietojen paikkaansapitävyyttä. Kävelimme alueella jonkin aikaa ja odotimme näkevämme paljon puhuttuja linnoilta ja muilta oudoilta rakennuksilta näyttäviä hotelleja, mutta emme törmänneet mihinkään sen erikoisempaan. Emme luultavasti etsineet tarpeeksi ahkerasti.

Hachiko-koiran patsas Shibuyan rautatieaseman edustalla

Hachiko-koiran patsas Shibuyan rautatieaseman edustalla

Shibuyan visiitti ei ole täydellinen, jos ei ota kuvaa hellyyttävän Hachiko-koiran patsaasta. Ensimmäisellä kerralla etsimme patsasta kaikkialta, mutta emme millään löytäneet sitä. Näimme sen kuitenkin toisella kerralla etsiessämme parempaa kuvauspaikkaa, koska patsas oli aiemmin mainitsemani Tokyu-tavaratalon ulkopuolella. Patsas on jatkuvasti valtavien ihmismassojen ympäröimä, joten sen takia emme nähneet sitä aiemmin. Tämä kohta on yksi Shibuyan suosituimmista kohtauspaikoista, joten kuvaan tuli välttämättä jatkuvasti myös tuntemattomia ihmisiä.

Shibuyan muoti, baarit, kaupat ja kaikenlainen yöelämä vetävät puoleensa turisteja kaikkialta maailmasta. Ottaisin hotellin ehdottomasti Shibuyasta, jos en olisi tykästynyt Shinjukuun niin kovasti ensimmäisellä matkallani. Kuten muuallakin Tokiossa, myös Shibuyassa on rauhallisia pikkukatuja ja hiljaisia alueita, joten ihmisvilinää pääsee taatusti tarvittaessa karkuun. Mutta toisaalta eihän Tokioon tulla rauhoittumaan 😉

Toivon, että nautit tästäkin postauksesta :). Tokiosta kertovia juttuja tulee vielä monta kappaletta, koska tämä unelmieni kaupunki ansaitsee kaiken mahdollisen huomion. Kuten aina, otan mielelläni vastaan kysymyksiä ja kommentteja :).

Hauskaa tiistaita kaikille lukijoilleni!

 

Ps. Avovaimoni Tiia otti osan näistä kuvista

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Ginza, luksuksen mekka - Tokio osa 6 7.4.2014 at 19:33

    […] teriyaki-hampuraiset olivat tajuttoman herkullisia! Olimme syöneet kyseisen ketjun ravintolassa Shibuyassa, mutta Ginzassa asiat tehtiin hieman toisin. Teen myöhemmin ruokapuolesta oman postauksensa, mutta […]

  • Reply Riikka 23.9.2015 at 16:20

    Nuo postauksen ekat kuvathan ei taida varsinaisesti olla Yoyogin puistosta ollenkaan, vaan sieltä Meijin pyhäkön alueelta. Varsinainen Yoyogin puisto on siinä pyhäkköalueen eteläpuolella, eikä sinne kuljeta torii-porteista. Puiston alue ei ole noin ”harras”, ja siellä niitä Elviksiäkin näkee, sun muita show-miehiä ja -naisia.

    • Reply Jerry / Pako Arjesta 23.9.2015 at 22:07

      Hei Riikka! En mene takuuseen siitä, että olen oikeassa tästä, koska en ole mikään ekspertti, mutta ensimmäinen torii-kuva on Yoyogin eteläpuolelta, josta alkaa suuri ”polku”, eli enemmänkin katu, joka kulkee puiston läpi ja vie Meiji-pyhäkölle. Ja toinen kuva on Meijin vierestä. Koko alue on siis Yoyogia sisältäen Elvisalueet etelässä, Meijin pohjoisemmassa ja pienemmän puutarhan Yoyogi puiston keskellä. Eli koko jättimäinen viheralue on kuitenkin Yoyogia ja sen sisällä on vain omia pikkualueitaan. Näin olen itse käsittänyt asian, mutta myönnän, että voin olla väärässä :). Hyvä huomio kuitenkin, että luultavasti jokaisella sisäänkäynnillä ei ole tuota torii-porttia, mutta itse olen tullut alueelle kolmesta suunnasta ja niissä se on aina ollut :).

      • Reply Riikka 27.9.2015 at 16:54

        En ole ekspertti minäkään! (Voi kun olisinkin.) Kukaties puhummekin ihan samasta asiasta, mutta tämä nyt vain tuli mieleen, koska sitä mitä minä pidän varsinaisena Yoyogin puistona, ei noissa sinun kuvissa näkynyt ollenkaan. Meiji-pyhäkön alue ja Yoyogin puisto tosiaan ovat yhtenäinen suuri viheralue, mutta niiden välillä on kuitenkin aita koko matkalla. Pyhäkköalueen pääportilta (tuo sinun ensimmäinen kuva) toisen puistoalueen pääportille (joka näkyy esim. tässä kuvassa: https://goo.gl/IwDWX9) pitää kulkea ihan katualueen kautta. Meijin pyhäkön alue on Harajukun, Yoyogin ja Sangubashin juna- ja metroasemien välissä, ja Yoyogin puisto on Harajukun ja Yoyogi koen -asemien välissä. Tokyo Metropolitan Park Associationin nettisivulla on hyvä kartta Yoyogin puistosta. http://www.tokyo-park.or.jp/english/park/detail_03.html#yoyogi

        Niin tai näin, eihän tällä oikeastaan ole mitään väliä! Alunperin kommentoin tuosta vain sen takia, että jos edellisellä Yoyogin retkellä ne elvikset jäi löytymättä, niin seuraavalla kerralla kannattaa jonakin käydä katselemassa tuolla toisen portin edessä olevalla aukiolla. Muistaakseni olin itse puistossa käymässä sunnuntai-iltapäivänä, ja ainakin silloin siellä oli rockabillytanssit meneillään.

        • Reply Jerry / Pako Arjesta 27.9.2015 at 17:12

          Kiitos tarkennuksista ja tiedoista, Riikka :)! Näissä on aina lisää opittavaa, joten kuulen mielelläni, jos postauksissani on virheitä tai muuta viilattavaa. Itse asiassa taisin saada tietää viime kerran jälkeen, että ne Elvikset ovat juurikin siellä aukiolla, josta en aiemmin ollut edes tiennyt. Tähän mennessä olemme kävelleet aina Takeshita-doorille Harajukun aseman kohdalla kulkevaa siltaa pitkin, joten tuo aukio on jäänyt aina sinne ”taakse”. Kiitos siis vinkistä! Pitää ensi reissulla käydä siellä :D.

    Leave a Reply