Japan Airlinesin First Class Osaka-Tokio, 2/2

Osakan Itamin kenttä on erikoinen, kun virallinen nimi on Osaka International Airport,  mutta sieltä ei yhtäkään kansainvälistä lentoa lähde. Tää on vähän tätä ”vainjapanijutut”-osastoa taas 🙂 Varsinainen kansainvälinen kenttä on Kansain kenttä, tekosaarella noin tunnin bussi- tai junamatkan päässä Osakan keskustasta. Itamille ei mene Osakan keskustasta suoraa junaa, ja lippusysteemikin on hieman monimutkaisempi, joten tuonne kannattaa mennä Airport Limousine -bussilla. Tässä tapauksessa bussi maksaa 640 jeniä, eli alle 6€, joka on suunnilleen sama kuin junalla (yleensä lentokenttäbussi on junaa kalliimpi)

 

  LÄHTÖSELVITYS

 

Itamilla on First Class-matkustajille (ja Oneworld Emerald-jäsenille) luonnollisesti oma lähtöselvitystiski, jonne kuljetaan ruumalaukkujen läpivalaisun kautta. Välittömästi lähtöselvityksen vieressä noustaan liukuportaat ylös, jossa on oma turvatarkastushuone Premium-matkustajille. Turvatarkastus hoituu varsin sukkelaan, tavoitteena että huoneessa on vain yksi henkilö/seurue kerrallaan eikä jonoakaan pääse syntymään. Toimii muuten, ja tarkastajien toiminta muutenkin äärimmäisen ystävällistä ja opastavaa – suomalaisittain ehkä jopa kiusallisuuteen saakka  🙂

 

LOUNGE

Sitten aiheeseen, joka on Japanin-matkoillani ollut suurin (ja melkeinpä ainoa pettymykseni): lentokenttien lounget. Naritassa kansainvälisellä puolella JAL:n lounge vielä pärjää jollakin tapaa kansainvälisessä vertailussa, mutta nämä  kotimaan lounget ovat oikeasti vain suuri pettymys. Useilta kentiltä löytyy kahta tyyppiä JAL loungeja: Sakura ja Diamond Premier.

Sakura on ”perus”lounge lähinnä Oneworld Sapphire-jäsenille, joita tuntuu JAL:n kotimaan matkustajista olevan iso osa. Diamond Premier taas on Oneworld Emerald ja JAL First Class -matkustajille tarkoitettu lounge, josta odotukset voisivat olla hyvin korkealla. Vaan ei – tarjoilu on mielestäni täysin sama molemmissa loungeissa.

 

 

Tällä kertaa näillä kahdella oli sentään jotain eroa. Diamond Premier -lounge oli remontissa, joten Sakura-lounge oli siirretty kioskityyppiseksi lähtöporttialueelle, ja varsinainen lounge toimi sitten Diamond Premier-oleskelutilana.

 

 

Joo, että tämmöistä. Paria eri täytettyä riisinyyttiä, joita saa paremman makuisina mistä tahansa kioskista, pullaa, keittoa, olutta, viskiä ja virvoitusjuomia. That’s it. Tympeää etenkin jos matkustaa Economyssa tai J-classissa, joissa ei ole minkäänlaista ruokatarjoilua edes maksusta saatavilla. Aina yhtä ihmeellistä on muuten nuo automaattisesti lasin kallistavat oluthanat 🙂

 

LÄHTÖPORTTI

 

 

Sitten lähtöportille – ai että prosessi toimi hyvin! Huomionarvoistahan on, että ilman lähtöselvitettävää matkatavaraa riittää, että turvatarkastuksessa on 15min ennen koneen LÄHTÖAIKAA (!), ja portilla 10min ennen lähtöä. Sen jälkeen ei enää pääse kyytiin ja kaikki tietävät sen )ellei käy hyvä tuuri että boarding olisi vielä muutenkin kesken). Ei toimisi kyllä missään muualla.

No, ne jotka ovat saapuneet kentälle aiemmin asettuvat siisteihin jonoihin lähtöportille. Tässä vaiheessa voisi tulla mieleen, että ihan kuin Euroopassa – turhaan mennä kärkkymään portille ennenkuin koneeseen edes pääsee. Vaan tässä onkin taas suuri ero. Meillä tietty matkustajatyyppi menee ”kuhisemaan” tiskille tai ainakin sen läheisyyteen, oli se oma koneeseennousuryhmä sitten ensimmäinen tai viimeinen. Japanissa jokainen osaa kylttien avulla suunnistaa omaan jonoonsa, ja kun boarding alkaa, niin valmiina jonoissa olevat ihmiset pääsevät nopeasti ja tehokkaasti portin läpi koneeseen. Näin boardaukseen tarvittava aika on lyhyempi ja on mahdollista tarjota tuo mahdollisuus saapua vasta 10min ennen lähtöä portille.

 

FIRST CLASS -ISTUIN

 

First Class -istuimet ovat varsin muhkeita ja kuninkaallisen tuntuisia. Tällä lyhyellä lennolla istuimella on valmiina ohut viltti, ja istuintaskussa tossut. Istuimet ovat myös sopivan, mutta ei liian yksityisiä, matkusti sitten yksin tai kaksin.

 

RUOKA / JUOMA / PALVELU

Lennon alussa purseri ja viimeksi myös toinen meitä palvellut lentoemäntä kävivät esittäytymässä ja kertomassa lyhyesti, mitä lennon aikana tapahtuu. He esittelivät myös ruokalistan ja tiedustelivat ruokajuomatoivomukset valmiiksi. Henkilökunnan englanninkielentaito ei ”yllättäen” ollut paras mahdollinen, mutta yritys hyvä. Helpotus oli heille suuri, kun vaimoni pystyi kommunikoimaan japaniksi 🙂 mutta siis hyvin olisi englanniksikin asiat saanut hoidettua – näillä lennoilla ei etenkään First Classissa liene paljon ulkomaalaisia matkusta, kun paikat ja niiden saatavuus on ikään kuin vähän piilossa.

Jo ennen lentoon lähtöä etukeittiössä kävi kuhina, kun tarjoiluja valmisteltiin siltä osin kuin mahdollista. Välittömästi ilmaan päästyämme henkilökunta jatkoi valmisteluja, varsinainen turvavyömerkkivalo sammui sopivasti siten, että ehti hyvin vessassa käymään ennen kuin tarjoilu aloitettiin.

(alimmainen kuva tammikuun matkalta, kun yhtä hyvää ei tältä reissulta saatu) 🙂

Ruoka oli muuten kylmää, paitsi paketoitu riisinyytti sekä tietenkin miso-keitto. Vaan ovat olleen erinomaisia aterioita, etenkin näin lyhyelle lennolle. Shampanjan jälkeen ehtisi vielä nauttia kahvia tai teetä Saken tai viskin kera ennen laskeutumista – tällä kertaa päätin jättää teen väliin… Sen verran lähellä oli laskeutuminen, että Sake tarjoiltiin varmuuden vuoksi muovimukissa.

 

SAAPUMINEN

 

Tällä illan viimeisellä lennolla Osakasta Tokioon on Hanedan kenttä aina yhtä tyhjä. Hädin tuskin ehdimme matkatavara-aulaan, kun hihna alkoi jo pyörimään ja First Class -matkustajien laukut tulivat ensimmäisinä.

Oli kyseessä sitten lyhyt matka Osaka-Tokio välillä tai lento rantalomalle Okinawalle, suositten ehdottomasti harkitsemaan tätä First Class -vaihtoehtoa. Aivan erinomainen kokemus kaikin puolin, eli ihan oikeasti todellinen First Class vs. jenkkien sisäisten lentojen ”First Class”….

Japan Airlinesin First Class Osaka-Tokio, 1/2

Japanin sisäiset lennot ovat hyvinkin edullisia, ja usein junaan verrattuna halvempi vaihtoehto. Ensimmäinen erikoisuus on, että lähes kaikilla Japan Airlinesin maan sisäisillä lennoilla on niin kutsuttu J-class, jossa J-kirjain tulee yleisesti lentoliikenteessä business-luokan varausluokasta. J-luokkaan voi ostaa lentokentällä upgraden 1000 jenin hintaan, siis alle kymmenellä eurolla, jos tilaa on. Kuten JAL:n nettisivuiltakin käy ilmi, niin kyseessä on vain perus-economyä hieman tilavammat ja paremmat istuimet, muuten eroa esim. tarjoilussa ei ole, eikä J-class sisällä myöskään pääsyä loungeen. Jos hakee Japanin sisäisiä lentoja business-luokassa hakukoneilla, on tulokset hämmästyttävän halpoja – juurikin tästä syystä, että kyseessä on ”vain” J-class.

Kyllä alle kympin lisämaksulla voi tuota J-classiakin joskus kokeilla, mutta jos vain mahdollista, niin kannattaa harkita (ja iskeä kiinni jos tilaisuus tulee) JAL Domestic First Classia. Näitä paikkoja on tarjolla vain kuvassa näkyvissä konetyypeissä (eikä kaikissa niistäkään), eikä kattavaa listaa lennoista löydy mistään. Tokion Hanedan kenttä on First Class-lentojen ”hubi” tai kotipesä, ja lentoja on tarjolla Tokiosta ainakin Osakan Itamille, Fukuokaan sekä Okinawan saaren pääkaupunkiin Nahaan. Näistä erityisesti viimeisin, Tokio-Naha on erittäin mielenkiintoinen lentoajan ollessa yli kolme tuntia ja yhdensuuntaisen lennon maksaessa parhaimmillaan alle 200€.

Jos on kokemuksia tai mielikuvia Domestic First Classista vaikkapa USA:sta, niin tämä on aivan eri tasolla. Palvelu on japanilaiseen tyyliin todellakin ensiluokkaista ja huomioivaa, ja tehokkuun on todellakin japanilaiseen tyyliin viimeisen päälle hiottua. Osaka Itami – Tokio Haneda varsinaisen lentoajan ollessa hieman päälle puoli tuntia, ehditään tässä ajassa tarjoilemaan lämpimät pyyhkeet, täysi ateria ruokajuomineen sekä lämpimät juomat Saken kera. Ainoa kiire mikä saattaa iskeä on juomalasien tyhjentäminen, mutta henkilökunnan taholta ei ainakaan kiireen tuntua luoda 🙂

Varauksen teko, etenkin jos haluaa varmistaa pääsyn Firstiin tietylle lennolle onkin sitten jopa vähän arpapeliä, yksinkertaisesti sen takia, että paikkoja on niin vähän ja kysyntä suurta. First Class lennot ovat varattavissa ainoastaan JAL Domestic-verkkosivuilta, eikä Firstiin saa ostettua korotusta esim. lentomaileilla. Lähtöselvityksessä saa ostettua n. 75€ hintaan upgraden, jos paikkoja on, mutta tämä lienee erittäin harvinaista.

Japanin sisäiset lennot tulevat virallisesti myyntiin tasan 2 kuukautta ennen lähtöpäivää (economy-lippuja voi ostaa hakusivustojen ja matkatoimistojen kautta myös aiemmin, mutta tällöin ei pääse hyötymään esim. JAL:in ulkomaalaisille tarkoitetuista erikoishinnoista). Nykyään voi ostaa näköjään myös JAL Domestic-sivujen kautta yli 2kk etukäteen, mutta tällöinkään ei saa kaikkia hintoja näkyviin. Varsinkin First Class, joka tulee poikkeuksetta myyntiin vasta 2kk ennen lähtöä. Kun haet lentoja, huomio tuloksissa, että ”Payment Adjustment”-sarakkeessa lukee First Class – joskus järjestelmä saattaa vaihtaa tämän J-classiksi!

Tuloksissa näkyvät ko. päivän lennot, joissa on tilaa First Classissa. Vasemmalla ylhäällä näkyy päivän perushinta, joka lentolistassa merkattu +0 punaisella taustalla. Kalliimpien lentojen lisämaksu näkyy sitten lentokohtaisesti ko. sarakkeessa.

Lennon valitsemisen ja tietojen syöttämisen jälkeen on mahdollisuus valita paikka – tosin vain osa vähäisistä paikoista on ennakkovalittavissa. Näin ollen, jos matkustaa seuralaisen kanssa, kannattaa ennen maksamista tsekata, millä lennoilla on ennakkovalittavissa vierekkäiset paikat. Japanilaiset matkustavat First Classissa kokemukseni mukaan lähes poikkeuksetta yksin, joten näin ollen lähtöselvityksessäkin on vain hajapaikkoja tarjolla. Paikkojen vaihtamisen ehdottaminen koneessa ei tule kysymykseenkään, se on epäkohteliasta ja aiheuttaa vain turhaa hämmennystä puolin ja toisin.

First Classin hintaan sisältyy luonnollisesti oma lähtöselvitys punaisella matolla, varsin toimiva oma turvatarkastuslinja, ns. parempi lounge ja tietenkin Priority Boarding. Matkatavarakiintiöstä ei kannata edes mainita, niitä kun eurooppalaisen mittapuun mukaan sisältyy jo economy-lippuihinkin Japanissa ihan riittävästi 🙂

 

Yleistunnelmia Japanin reissuista

Tälläkin kertaa reissumme rakentui siten, että menolento oli Osakaan, parin päivän jälkeen siirtyminen Tokioon ja sieltä kotiin. Tälläkin kertaa lensimme Osakasta Tokioon, koska oli mahdollisuus päästä Japan Airlinesin First Classissa, joka teki minuun suuren vaikutuksen viime tammikuussa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Junaa pitää kyllä ehdottomasti joskus kokeilla, tosin huomioitavaa on, että loma-aikoina tai yleisinä vapaapäivinä juniin on vaikea saada paikkalippuja, ja hinnatkin ovat paikoitellen kalliimmat kuin lentojen! Lennon Osakasta Tokioon kun saa n. 70 eurolla, lisäksi voi hyödyntää erilaisia ulkomaalaisille tarkoitettuja lentopasseja ja erikoishintoja. Lisätietoa mm. täältä

Sekä Osakan että Tokion molemmilta lentoasemilta on viralliset ”Limousine Bus”-yhteydet kaupunkien useisiin solmukohtiin. Nimestään huolimatta bussissa ei ole mitään limusiinimaista – ei aavistustakaan mistä nimi tulee 🙂 Liput ostetaan automaatista tai lippuluukulta, ja lähtö- sekä päätepysäkillä on matkatavarahenkilöt, jotka antavat matkatavarakuittia vastaan laukut bussin tavaratilasta. Jos hotelli sattuu olemaan bussin reitillä, on tämä ihan suositeltava vaihtoehto. Muutoin juna on usein halvempikin, eikä siellä ole rajoituksia matkatavaramäärien suhteen.

Reissumme ajoittui vahingossa siten, että osuimme Osakaan Japanilaisen Kulttuurin Päivänä (3.11.), jolloin onneksi – muista juhlapyhistä poiketen – suuri osa kaupoista oli kuitenkin auki. Lisäksi näimme yhdelle pääkaduista pystytetyn tapahtuma-areenan, jossa oli päivän aikana monenlaista esitystä – ihan kivaa uutta koettavaa! Seisomisesta (ja väenpaljoudesta uupuneena) istuimme mainoksen houkuttelemana mansikkadrinkille, joka näytti mainoksessa paljon pienemmältä. Yhteen lasiin meni ainakin puoli pulloa kuohuviiniä, huh! 😀

Tänä vuonna olimme ensimmäistä kertaa Tokiossa ns. länsimaisessa hotellissa – toisin sanoen sellaisessa jossa on normaalikokoiset hotellihuoneet. Hotellin nimi oli Asakusa View Hotel, ja sieltä oli ihan mukavat näkymät alimpienkin kerrosten huoneista. Lisäksi ylimmässä kerroksessa oli aivan mahtava näköalabaari, siitä myöhemmin lisää.  Muumikahvilassa kävimme toki myös – nyt oli Hartwallin lonkeron lisäksi myös simaa tarjolla, nam! 🙂 Tällä kertaa ei siellä syötykään mitään, kun vähäisessä ajassa piti taas päästä maistelemaan kaikkia herkkuja, mitä Japanissa on tarjolla!

Finnair Business Osakaan

Paras käyttötapa Finnairin pisteille on ilman muuta business-luokan korotukset, jotka ainakin toistaiseksi onnistuvat minkä tahansa hintaisilla lipuilla. Useilla yhtiöillä kun pitää olla kalliimpi Economy-lippu, että korotus on ylipäätään mahdollinen.

Itse olen aina ottanut korotuksen menolennoille – Aasian suuntaan kun ne ovat yleensä aina yölentoja, niin on pieni mahdollisuus että saisi vähän nukuttuakin. Toki sen olen oppinut, että tähänkään ei ole luottaminen, kun busineksessa voi olla joko luonnollisen kovaa ääntä pitävä vauva, hilpeä lomaseurue tai muuta häiriötä, joka asettaa haasteita levolle. Anyways, pisteet eivät tässä kuitenkaan mene hukkaan, onhan business-lento yleensä aina monilta osin hieno kokemus!

Finnairin non-Schengen lounget remontoidaan, ja työ alkoi lokakuussa Premium-puolen sulkemisella, joka tarkoittaa entistä ruuhkaisampaa business-puolta. Pääsyä loungeen on rajattu mm. siten, että British Airwaysillä lentävät asiakkaat ohjataan poikkeuksetta Almost @ Home-loungeen, ja esim. Japan Airlinesin matkustajille ei ole lainkaan lounge-palvelua tarjolla, vaan sen sijaan shoppailukuponkeja kentälle. Väittäisinpä jopa, että japanilaiset arvostavat tätä loungea enemmän –  ja niin olisin itse asiassa minäkin, kun näki mitä tuolla oli tarjolla. Keittiötilat ovat myöskin remontissa, joten tarjoilu tapahtuu kertakäyttöastioilta. Lisäksi tarjolla on vain salaattia, wrappeja ja keittoa. Eikä juomapuolessakaan ole kehumista. Mutta eipä noilla puitteilla ehkä pysty parempaa tarjoamaankaan, joten innolla odotamme siis vaiheen ohi menemistä ja uusien loungien avautumista – joskus kevään aikana.

Osakan lento oli ainakin tällä kertaa A350-koneella. Konetyyppi kannattaa tarkistaa ennen lennon varaamista, jos haluaa päästä tietyntyyppiseen business-luokkaan. Yksinmatkustavalle A350 on mitä mainioin, kun kaikki ikkunapaikat ovat yksittäispaikkoja, mutta pariskunnille tai ystäville, jotka haluaisivat keskustella ruokailunkin aikana, nuo keskipaikat ovat toisistaan liian etäällä. Se on A330-koneissa huomattavasti parempi, että vierekkäiset paikat ovat lähekkäin – jos siis matkustaa seuralaisen kanssa – muuten toki ei 🙂

Nordic-Sky portaali, jonka kautta myös koneen Internet-yhteys laitetaan päälle, on kehittynyt koko ajan pikkuhiljaa. Nyt sieltä pystyi katselemaan reittiä ja lentotietoja, ja tulevaisuudessa sitä kautta ymmärtääkseni voi tehdä tilauksiakin omalle paikalle – niin ostoksia kuin tarjoiluakin. Lehdethän tuonne ovat siirtyneet jo ajat sitten, joten suomalaisten sanomalehtien paperiversioita ei ole enää tarjolla lennolla – erityisen harmillista silloin, jos Nordic Sky ei toimikaan…. 🙂

 

Ruokiin on panostettu viime aikoina huomattavasti, ja niitä ei voi kyllin kehua. Valikoimaakin oli enemmän kuin ennen, alkuruokiakin kaksi eri vaihtoehtoa! Ajankohtaisiin business-luokan kaukolentojen ruokalistoihin voi tutustua Finnairin Ison Britannian sivuilta.

Meillä oli tällä kertaa paikat pienemmässä business-osastossa (rivi 9 eteenpäin), jota ei kuitenkaan kaikissa koneyksilöissä ole. Siellä sai olla ihan rauhassa ja tulipa jopa vähän nukuttuakin. Mielenkiintoisia reittikoukeroita muuten tuossa Kiina-Korea-akselilla 🙂 Japanilainen aamiainen on herkullinen, kuten aina, ja aurinkoiseen Osakaan laskeuduimme jälleen innoissamme ja odottavin mielin. Edellisessä postauksessani kerroinkin ”kissajunasta”, jolle suuntasimme suoraan kentältä.